maanantai 18. heinäkuuta 2022

Rakkaudesta musiikkiin

 Äkkiä tänne Frodo, täällä leikataan kangasta!  Varaa oma paikkasi ja lopeta se ryntäily! 

Kissat ovat taas elementissään, kun lattialle on levitetty kangasta 😂


Meillä on 60 -vuonna rakennettu talo, jossa on ollut ovia "ristiin-rastiin". Keittiöstä on mm. ollut 3 ovea pois ja olohuoneeseen on päässyt sekä keittiöstä, että eteisestä.  Kun aikoinaan muutimme tänne ja teimme keittiötä uusiksi, suljimme keittiön ja olohuoneen oven ja jätimme kurkisteluaukon.  Viime vuoden keittiöremontissa tuo viimeinenkin aukko tuli suljettua ja olohuoneeseen näkymä on kovin karu. 


Päätin jo tuolloin, että teen siihen jonkinlaisen taulun. Tein hirveän ison työn, että sain uretaanilevyn muotoutumaan tuohon aukkoon. Saha ja viila heiluivat moneen kertaan, kun aina jostain kohtaa otti kiinni. Levyn ympärille piti mahtua kangasta ja levy pitää kai saada tarvittaessa poistettuakin. 
Tämä on ollut siis yli vuoden projekti... 
Valitsin aluksi tuota olohuoneen verhokankaista jäänyttä perhoskangasta, koska tykkään siitä. Virittelin sen hengettömien neulojen kanssa työn nurjalle puolelle.  Taas homma tyssäsi.  Taulusta ei ollut tulossa sellainen, kuin olin ajatellut.  Lopulta päätin ottaa kankaan pois ja vaihtaa sen täysin valkoiseen. 



Vaihto oli mielestäni oikea.  Taulun aihe nousee paremmin esille tyhjältä taustalta. 
Varastostani löytyi mustaa keinonahkaa, mutta valkoista ei ollut.  Tarkoitus oli tehdä kierrätystaulu, mutta jouduin sittenkin hakemaan kangaskaupasta palan keinonahkaa. Valkoinen on vähän erilaista, sellaista, jota käytetään esim. sellaisten nk. "nahkahousujen" materiaalina. Musta sen sijaan on nk. sisustustarkoitukseen.  Molemmat olivat ihan riittävän hyvä valinta. Leikkasin ensin valkoisesta suorakaiteen muotoisia suikaleita ja sitten mustasta vähän kapeampia ja lyhyempiä suikaleita. 
Merri vielä tarkistaa, tulivatko ne neulat kunnolla kiinni tuolla taulun alla. 


Tauluun tarvitsin myös palapelin palasia.  Näitä tuhersin aika pitkään. Olen säästänyt lasten leluista ylijäämäsäläksi jäänyttä tavaraa, kuten nämä palat, joista osa puuttuu, ollakseen oikea palapeli. 


Kaikki ei todellakaan mene aina kuten Strömsössä!  Alakuvasta varmaan huomaatte, mikä meni aluksi aivan pieleen.....  Nuotithan ovat nyt väärällä puolella palasta.  Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta! 
En tullut laskeneeksi palojen määrää.  Käytin kaksipuoleista kontaktiliimamuovia, jota on jäänyt muiden askartelujen jäminä.  Mitään ei siis kannata heittää pois 😄
Leikkasin palat tasaisiksi reunoistaan kynsisaksilla, että sain kaikki kolot kohtuullisen siisteiksi. 


Testasin reunojen värjäämistä tussilla punaiseksi ja päädyin värittämään kaikki palat samoin. 


Keinonahkapalasista syntyi siis pianon koskettimet. Ne on liimattu tavallisella askarteluliimalla. Palapelin paloista sommittelin useaan kertaan jotain kuviota, kunnes päädyin tähän.  Palat on kiinnitetty kuumaliimalla. 
Merri on tyytyväinen lopputulokseen, tai sitten se on niin väsynyt odottelemaan taulun valmistumista. Se ehti sentään vetää useammat päiväunoset tuossa pöydällä, kaiken krääsän keskellä. Askartelupöytäni on taas kuin lastattu laiva... 


Se on täytetty! Nimittäin tuo aiemmin näytetty aukko.  Toivon vaan, että kissat eivät ala kovin musikaalisiksi ja testaile pianon koskettimia tai nuotistoa.  Tuossa edessä on tuo kapea taso, jossa jompikumpi käy välillä istumassa. 


Nyt olen taas uutta ja outoa inspiraatiota vailla.  
Ideoita vastaanotetaan.  

22 kommenttia:

  1. Vanhat talot ❤ sen moninaiset aukot ❤
    Luovuus, se on lahja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kummallisia aukkoja ja tilaratkaisuja muutenkin :) Luovuus on elämän rikkaus.

      Poista
  2. Johan oli kärsivällisesti toteutettu taulu ja hienohan siitä sitten tulikin.Ja sopii hyvin musiikkiperheeseen. Tässä nähdään ne luonne-erot.Itse olisin jo varmasti luovuttanut monen monta kertaa :-).Sitkeys palkittiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uretaanilevy oli koko vuoden paikallaan ja siihen alkoi silmä jo pahasti tottua ;D Onneksi sain homman taas käyntiin. Ei minullakaan kärsivällisyys riitä läheskään kaikkiin asioihin ;) Yksi on se siivous....

      Poista
  3. Siis aivan mahtavasti keksitty taulu! Jännityksellä odotin lukemista loppuun, että minkälainen tulee👍😅 Ja ihanat nuo palapelinuotitkin🤗 T. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo palapelin palaset olivat alun alkaen mielessä. Matkan varrella kehkeytyi tuo pianonkosketin lisänä. Lisäinspiraatio sai varmaan homman taas jatkumaan. Nyt olisi kiva, jos syntyisi uusi inspiraatio.

      Poista
  4. Peukut sinnikkyydestäsi :D Tulikin hieno taulu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aloittaminen ja lopettaminen ovat aina parhaat osat työstä ;)

      Poista
  5. Voi miten hieno. Mä aina ihailen sinun kekseliäisyyttäsi ja taitoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidonkin voi korvata sinnikkäällä yrittämisellä :) Kokeilemalla ja sovittelemalla. Huomasit nuo ensimmäiset palapeliviritelmät, jossa nuotit olivat menossa väärälle puolelle palaa ;D Ainakin ollaan taas hyvin omaperäisellä linjalla :)

      Poista
  6. Mistä ihmeestä ammennat näitä hienoja ideoita? Hyvä tuli ja mikä parasta, taulu on kohtuullisen helppo vaihtaa toisenlaiseen mahdollisen kyllästymisen hetkellä. Kiva paikka kissoilla. Kummasti ne tykkäävät tuollaisista koloista, joista voi tähtäillä ympäristön tapahtumia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt pitäisi jo varmaan alkaa ideoida seuraavaa ulkoasua, koska toteutumisessa voi mennä vuosia :)
      Minulla on oma nojatuolini tuossa edessä, eli neulon siinä. Tuolta niskan takaa on hyvä tarkkailla tilannetta ja tarvittaessa noukkia pudonneita lankakeriä yms.
      Merri oli äsken taas kodinhoitohuoneen yläkaapin hyllyllä loikoilemassa. Siitä on hyvä näkymä katsella, kun silitän pyykkiä. Lisäksi siellä voi olla omassa rauhassa eräiltä pienemmiltä kissoilta... ;)

      Poista
  7. Waude miten upeaa taidetta olet luonut. Ihailen ideaasi ja tuota kekseliäisyyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joitain ideoita on vaikea toteuttaa oikeasti, mutta joskus yrittäminen tuottaa toivotun tuloksen :)

      Poista
  8. Tästä opimme, että mitään ei kannata heittää pois. Ei edes vajaan palapelin paloja. Lisäksi tarvitsee tosin mielikuvituksen, jonka ansiosta syntyy tällaisia täysin uniikkeja taideteoksia. Superihana keksintö täyttää muuten tylsän näköinen aukko. Teemakin sopii sinulle; onhan siinä musiikista kysymys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo pitkään haikaillut jotain askaretta noista palapelin palasista. Tässä pääsi toteuttamaan. Lisäksi minulla on osittaisia pelikortteja. Mitähän niistä voisi tehdä ? Joihinkin onnittelukortteihin olen käyttänyt.
      Kuvion asettelu oli aluksi vaikeaa. Tähän nyt sitten päädyin.

      Poista
  9. Hyvin onnistunut teos! Tuli heti mieleen, että olen pitkään (ainakin 20v ellen pidempäänkin) tykännyt kaikista nuottijutuista ja siitä tuli mieleen, että minulla on (ainakin) kaksi valkoista mukia nuoteilla, eikä ne ole edes käytössä. Ehkä "sitten joskus" vaikka askartelupöydällä -jos sellainen muka joskus syntyy- kynätelineinä.
    Kiva, että niistä papukaijalukoista on iloa, jos vissiin haittaakin.
    Terveisiä Rovaniemeltä ja mukavaa nimipäivän iltaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Papukaijalukot ovat toimineet ihan hyvin. Harvoin tuo kissa niin kovasti kiskoo, että lukko pettää. 2 on hajonnut. Ensimmäinen oli alkuperäinen. Frodolla on pentukissan valjaat ja pian se kasvaa ja joutuu joka tapauksessa ostamaan isommat. Hyvä, kun vielä saa tekohengitettyä näitä nykyisiä :) Ihmisellä pitäisi aina olla papukaijalukkoja varastossa! Koskaan ei tiedä, koska voi tarvia :)
      Minulla ei ole YHTÄÄN nuotti- tai musiikkimukia! Herää kysymys: miksi? Ei niitä ole kyllä missään näkynytkään, nyt kun asiaa mietin.
      Nimpparionnea sinullekin!

      Poista
    2. Papukaijalukkojen onnellinen omistaja täälläkin ;) Ovat tarpeeseen. Yhdestä tein jopa kaulakorun ;)

      Poista
    3. Olen samaa mieltä, että onni piilee papukaijalukoissa! Tai ehkä siinä, että joku on muistanut meitä papukaijalukoilla :)

      Poista
  10. Tulipa siitä hieno, olet kyllä niin taitava monessa asiassa ja niin kekseliäs. Kivat kissa-apurit olivat taas mukana auttamassa:D Tutullani joka asuu tällä kotikadullani on 4 kissaa, jotka ovat niin säikkyjä, vaikka kasvaneet kodissa, että aina kun tulen niin äkkiä häviävät tyttären huoneen ovella olevan luukun kautta sinne huoneeseen, en ole koskaan ymmärtänyt miten sisäkissat voivatkin olla niin säikkyjä kun ulkokissat joita syötän ovat täysin kesyjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, homma hoituu porukalla :)
      Luulisi, että ulkokissat ovat tosi arkoja. Ovatko ne kaikille kesyjä, vai vain niille, jotka usein käyvät antamassa ruokaa?
      Jotkut kissat on tosi arkoja, vaikka olisi samanlaiset lähtökohdat. Mikä siinä sitten ratkaisee, en tiedä. Ei meidänkään kissat vieraille syliin tunge, eivätkä meillekään, kuin harvakseltaan. Tulevat kuitenkin yleensä kurkistamaan, kuka tuli kylään ja antavat ehkä vähän silittää. Saattavat jäädä samaan huoneeseenkin katselemaan vähän kauempaa.
      Arttu -koiran kanssa yritetään Frodoa tutustuttaa. Nyt on kissa jo ollut näköetäisyydellä häkissä, kun Arttu pyörii terassilla. Aiemmin se livahti jo koiran äänen kuultuaan perimmäiseen alakerran nurkkaan, eikä tullut pois millään. Katselkoon nyt, miten Merri tulee kuitenkin Artun kanssa juttuun.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!