Äkkiä tänne Frodo, täällä leikataan kangasta! Varaa oma paikkasi ja lopeta se ryntäily!
Kissat ovat taas elementissään, kun lattialle on levitetty kangasta 😂
Meillä on 60 -vuonna rakennettu talo, jossa on ollut ovia "ristiin-rastiin". Keittiöstä on mm. ollut 3 ovea pois ja olohuoneeseen on päässyt sekä keittiöstä, että eteisestä. Kun aikoinaan muutimme tänne ja teimme keittiötä uusiksi, suljimme keittiön ja olohuoneen oven ja jätimme kurkisteluaukon. Viime vuoden keittiöremontissa tuo viimeinenkin aukko tuli suljettua ja olohuoneeseen näkymä on kovin karu.
Päätin jo tuolloin, että teen siihen jonkinlaisen taulun. Tein hirveän ison työn, että sain uretaanilevyn muotoutumaan tuohon aukkoon. Saha ja viila heiluivat moneen kertaan, kun aina jostain kohtaa otti kiinni. Levyn ympärille piti mahtua kangasta ja levy pitää kai saada tarvittaessa poistettuakin.
Tämä on ollut siis yli vuoden projekti...
Valitsin aluksi tuota olohuoneen verhokankaista jäänyttä perhoskangasta, koska tykkään siitä. Virittelin sen hengettömien neulojen kanssa työn nurjalle puolelle. Taas homma tyssäsi. Taulusta ei ollut tulossa sellainen, kuin olin ajatellut. Lopulta päätin ottaa kankaan pois ja vaihtaa sen täysin valkoiseen.
Varastostani löytyi mustaa keinonahkaa, mutta valkoista ei ollut. Tarkoitus oli tehdä kierrätystaulu, mutta jouduin sittenkin hakemaan kangaskaupasta palan keinonahkaa. Valkoinen on vähän erilaista, sellaista, jota käytetään esim. sellaisten nk. "nahkahousujen" materiaalina. Musta sen sijaan on nk. sisustustarkoitukseen. Molemmat olivat ihan riittävän hyvä valinta. Leikkasin ensin valkoisesta suorakaiteen muotoisia suikaleita ja sitten mustasta vähän kapeampia ja lyhyempiä suikaleita.
Merri vielä tarkistaa, tulivatko ne neulat kunnolla kiinni tuolla taulun alla.
Tauluun tarvitsin myös palapelin palasia. Näitä tuhersin aika pitkään. Olen säästänyt lasten leluista ylijäämäsäläksi jäänyttä tavaraa, kuten nämä palat, joista osa puuttuu, ollakseen oikea palapeli.
Kaikki ei todellakaan mene aina kuten Strömsössä! Alakuvasta varmaan huomaatte, mikä meni aluksi aivan pieleen..... Nuotithan ovat nyt väärällä puolella palasta. Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta!
En tullut laskeneeksi palojen määrää. Käytin kaksipuoleista kontaktiliimamuovia, jota on jäänyt muiden askartelujen jäminä. Mitään ei siis kannata heittää pois 😄
Leikkasin palat tasaisiksi reunoistaan kynsisaksilla, että sain kaikki kolot kohtuullisen siisteiksi.
Testasin reunojen värjäämistä tussilla punaiseksi ja päädyin värittämään kaikki palat samoin.
Keinonahkapalasista syntyi siis pianon koskettimet. Ne on liimattu tavallisella askarteluliimalla. Palapelin paloista sommittelin useaan kertaan jotain kuviota, kunnes päädyin tähän. Palat on kiinnitetty kuumaliimalla.
Merri on tyytyväinen lopputulokseen, tai sitten se on niin väsynyt odottelemaan taulun valmistumista. Se ehti sentään vetää useammat päiväunoset tuossa pöydällä, kaiken krääsän keskellä. Askartelupöytäni on taas kuin lastattu laiva...
Se on täytetty! Nimittäin tuo aiemmin näytetty aukko. Toivon vaan, että kissat eivät ala kovin musikaalisiksi ja testaile pianon koskettimia tai nuotistoa. Tuossa edessä on tuo kapea taso, jossa jompikumpi käy välillä istumassa.
Nyt olen taas uutta ja outoa inspiraatiota vailla.
Ideoita vastaanotetaan.
Vanhat talot ❤ sen moninaiset aukot ❤
VastaaPoistaLuovuus, se on lahja!
Totta, kummallisia aukkoja ja tilaratkaisuja muutenkin :) Luovuus on elämän rikkaus.
PoistaJohan oli kärsivällisesti toteutettu taulu ja hienohan siitä sitten tulikin.Ja sopii hyvin musiikkiperheeseen. Tässä nähdään ne luonne-erot.Itse olisin jo varmasti luovuttanut monen monta kertaa :-).Sitkeys palkittiin !
VastaaPoistaUretaanilevy oli koko vuoden paikallaan ja siihen alkoi silmä jo pahasti tottua ;D Onneksi sain homman taas käyntiin. Ei minullakaan kärsivällisyys riitä läheskään kaikkiin asioihin ;) Yksi on se siivous....
PoistaSiis aivan mahtavasti keksitty taulu! Jännityksellä odotin lukemista loppuun, että minkälainen tulee👍😅 Ja ihanat nuo palapelinuotitkin🤗 T. Irkku
VastaaPoistaNuo palapelin palaset olivat alun alkaen mielessä. Matkan varrella kehkeytyi tuo pianonkosketin lisänä. Lisäinspiraatio sai varmaan homman taas jatkumaan. Nyt olisi kiva, jos syntyisi uusi inspiraatio.
PoistaPeukut sinnikkyydestäsi :D Tulikin hieno taulu!
VastaaPoistaKiitos :) Aloittaminen ja lopettaminen ovat aina parhaat osat työstä ;)
PoistaVoi miten hieno. Mä aina ihailen sinun kekseliäisyyttäsi ja taitoa!
VastaaPoistaTaidonkin voi korvata sinnikkäällä yrittämisellä :) Kokeilemalla ja sovittelemalla. Huomasit nuo ensimmäiset palapeliviritelmät, jossa nuotit olivat menossa väärälle puolelle palaa ;D Ainakin ollaan taas hyvin omaperäisellä linjalla :)
PoistaMistä ihmeestä ammennat näitä hienoja ideoita? Hyvä tuli ja mikä parasta, taulu on kohtuullisen helppo vaihtaa toisenlaiseen mahdollisen kyllästymisen hetkellä. Kiva paikka kissoilla. Kummasti ne tykkäävät tuollaisista koloista, joista voi tähtäillä ympäristön tapahtumia.
VastaaPoistaNyt pitäisi jo varmaan alkaa ideoida seuraavaa ulkoasua, koska toteutumisessa voi mennä vuosia :)
PoistaMinulla on oma nojatuolini tuossa edessä, eli neulon siinä. Tuolta niskan takaa on hyvä tarkkailla tilannetta ja tarvittaessa noukkia pudonneita lankakeriä yms.
Merri oli äsken taas kodinhoitohuoneen yläkaapin hyllyllä loikoilemassa. Siitä on hyvä näkymä katsella, kun silitän pyykkiä. Lisäksi siellä voi olla omassa rauhassa eräiltä pienemmiltä kissoilta... ;)
Waude miten upeaa taidetta olet luonut. Ihailen ideaasi ja tuota kekseliäisyyttä.
VastaaPoistaJoitain ideoita on vaikea toteuttaa oikeasti, mutta joskus yrittäminen tuottaa toivotun tuloksen :)
PoistaTästä opimme, että mitään ei kannata heittää pois. Ei edes vajaan palapelin paloja. Lisäksi tarvitsee tosin mielikuvituksen, jonka ansiosta syntyy tällaisia täysin uniikkeja taideteoksia. Superihana keksintö täyttää muuten tylsän näköinen aukko. Teemakin sopii sinulle; onhan siinä musiikista kysymys.
VastaaPoistaOlen jo pitkään haikaillut jotain askaretta noista palapelin palasista. Tässä pääsi toteuttamaan. Lisäksi minulla on osittaisia pelikortteja. Mitähän niistä voisi tehdä ? Joihinkin onnittelukortteihin olen käyttänyt.
PoistaKuvion asettelu oli aluksi vaikeaa. Tähän nyt sitten päädyin.
Hyvin onnistunut teos! Tuli heti mieleen, että olen pitkään (ainakin 20v ellen pidempäänkin) tykännyt kaikista nuottijutuista ja siitä tuli mieleen, että minulla on (ainakin) kaksi valkoista mukia nuoteilla, eikä ne ole edes käytössä. Ehkä "sitten joskus" vaikka askartelupöydällä -jos sellainen muka joskus syntyy- kynätelineinä.
VastaaPoistaKiva, että niistä papukaijalukoista on iloa, jos vissiin haittaakin.
Terveisiä Rovaniemeltä ja mukavaa nimipäivän iltaa! :D
Papukaijalukot ovat toimineet ihan hyvin. Harvoin tuo kissa niin kovasti kiskoo, että lukko pettää. 2 on hajonnut. Ensimmäinen oli alkuperäinen. Frodolla on pentukissan valjaat ja pian se kasvaa ja joutuu joka tapauksessa ostamaan isommat. Hyvä, kun vielä saa tekohengitettyä näitä nykyisiä :) Ihmisellä pitäisi aina olla papukaijalukkoja varastossa! Koskaan ei tiedä, koska voi tarvia :)
PoistaMinulla ei ole YHTÄÄN nuotti- tai musiikkimukia! Herää kysymys: miksi? Ei niitä ole kyllä missään näkynytkään, nyt kun asiaa mietin.
Nimpparionnea sinullekin!
Papukaijalukkojen onnellinen omistaja täälläkin ;) Ovat tarpeeseen. Yhdestä tein jopa kaulakorun ;)
PoistaOlen samaa mieltä, että onni piilee papukaijalukoissa! Tai ehkä siinä, että joku on muistanut meitä papukaijalukoilla :)
PoistaTulipa siitä hieno, olet kyllä niin taitava monessa asiassa ja niin kekseliäs. Kivat kissa-apurit olivat taas mukana auttamassa:D Tutullani joka asuu tällä kotikadullani on 4 kissaa, jotka ovat niin säikkyjä, vaikka kasvaneet kodissa, että aina kun tulen niin äkkiä häviävät tyttären huoneen ovella olevan luukun kautta sinne huoneeseen, en ole koskaan ymmärtänyt miten sisäkissat voivatkin olla niin säikkyjä kun ulkokissat joita syötän ovat täysin kesyjä.
VastaaPoistaKiitos, homma hoituu porukalla :)
PoistaLuulisi, että ulkokissat ovat tosi arkoja. Ovatko ne kaikille kesyjä, vai vain niille, jotka usein käyvät antamassa ruokaa?
Jotkut kissat on tosi arkoja, vaikka olisi samanlaiset lähtökohdat. Mikä siinä sitten ratkaisee, en tiedä. Ei meidänkään kissat vieraille syliin tunge, eivätkä meillekään, kuin harvakseltaan. Tulevat kuitenkin yleensä kurkistamaan, kuka tuli kylään ja antavat ehkä vähän silittää. Saattavat jäädä samaan huoneeseenkin katselemaan vähän kauempaa.
Arttu -koiran kanssa yritetään Frodoa tutustuttaa. Nyt on kissa jo ollut näköetäisyydellä häkissä, kun Arttu pyörii terassilla. Aiemmin se livahti jo koiran äänen kuultuaan perimmäiseen alakerran nurkkaan, eikä tullut pois millään. Katselkoon nyt, miten Merri tulee kuitenkin Artun kanssa juttuun.