keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Autolla ajetaan varo-varovasti...

Täällä taas. Lomareisu on heitetty ja loma kulutettu. Tämä viikon mittainen loma tuntui paljon enemmän lomalta, kuin se aiempi 2 viikon loma.  Ehkä se johtui siitä, että aiempi loma oli vielä niin tuoreessa muistissa, että lomatunnelmat oli helpompi saavuttaa melkein heti.  
käytiin siis Alaskassa katsomassa jääkarhuja.


 No voi olla että käytiinkin vain Ranualla 😉 Siellä asuu kaksi jääkarhua.  Eläintarhat ovat kivoja paikkoja, vaikka en kyllä voi kuvitella, että ne olisivat sitä myös eläimille... Jääkarhut kulkevat varmaan huomattavasti isommilla reviireillä luonnossa. 
Tämä eläintarha on nähty monesti ennenkin, mutta otimme siellä kävelyn lähinnä ulkoilun ja liikuntatuokion kannalta. Ruuhkaakaan ei ollut. 


Auttiköngäs Rovaniemen lähellä oli yhden päivän ulkoilureittimme. Näkymät olivat huikeat.  Alla oleva tiedotetaulu kertokoon tarkemmin alueesta. 


Aluetta kiersi 3,5 kilometrin kävelyreitti.  Maasto oli hyvin vaihtelevaa ja totesin taas kerran, että kunto on aika surkea...  Matka tuntui aika pitkältä. 😁 Onneksi ei ollut itikoita tai muita öttiäisiä.  Olin käynyt noin viikkoa aiemmin sieniä etsimässä kotiseudulla, lähes tuloksetta. Nyt näytti sieniä olevan luontopolun varrella koko ajan!  Silmä kiinnittyi niihin jatkuvasti, mutta eihän niitä voinut kotiin asti autossa haudutella 



Aika huikea näkymä polun varrelta, putouksen alajuoksulta ylöspäin. Tuolla ylhäälllä näkyy silta, jota aiemmin oli kävelty. 






Kävelyreitit oli monin paikoin rakennettu metallisista osista, jota vähän ihmettelimme.  Ehkä ne ovat pitemmän päälle puuta kestävämpiä?  Reitti oli suunniteltu myös erikseen koirille: joissain paikoissa oli koirille ohikulkupolku ja joissain rapuissa oli toisessa reunassa puiset koira-askelmat. 



En osaa sanoa, mikä osa metsässä oli sodan jäljiltä. Sen kuitenkin ymmärsin, että Lapin sodasta on kirjoitettu huomattavasti vähemmän, kuin muista sodista, tai sitten ei sellaisia kirjoja ole juurikaan tullut vastaan.  Enni Mustoselta muistelen jotain lukeneeni, romaanimuotoista. 


Riippusiltaakin ylitimme. Sen jälkeen alkoi hiljalleen nousu ison kallioseinämän viertä. 


Jos joku olisi minulle siinä puuskutuksen lomassa sanonut, että me kiipeämme juuri sen kallion päälle, olisin varmasti väsähtänyt siihen paikkaan. Vaikka eihän sinne metsään sovi jäädä. Nopeammin pääsee perille, kun jatkaa kulkua. 
Kallion päällä oli vielä näköalatorni. Sinnekin raahustin, vaikka jalat huusivat jo apua kovaan ääneen. 
Tällainen reitti pitäisi kulkea useamman kerran viikossa, niin ei tarvisi kuntoaan voivotella!   3,5 kilometriä metsässä on paljon voimille käyvempää, kuin tiellä. 


Seuraavaksi yöksi kurvailimme Ivaloon, Ivalojoen varteen leirintäalueelle.  Auto saatiin ajettua niin, että sivuikkunasta näki suoraan virtaavalle joelle. Tämä tuntui elämykselliselle, ihailla viimeiseksi ennen nukahtamista (oli jo aika pimeää...) ja ensimmäiseksi aamulla  kaunista luontoa. 


Ivalon ja Inarin välillä löytyy taas tuo Karhunpesäkivi, paikka joka täytyy joka reisulla käydä katsastamassa.   Levähdyspaikka on vesien äärellä ja kahvila matkamuistomyymälöineen heti reitin alaosassa. Itse kivi löytyy puisia kävelyreittejä kulkien 200 metrin päästä ja siihen vielä 300 metriä, niin pääsi näköalatasanteelle. 

Hämmästyttävää, millaisia matkoja jää on aikoinaan voinut kuljetella lohkareita!


Tässä meikäläinen väijyy ns. kiven sisältä.  Kiveen on hioutunut erikoisia muodostelmia. Sisäkorkeus on sellainen, että pystyin seisomaan korkeimmassa kohdassa.  En tiedä, onko täällä karhu koskaan oikeasti nukkunut. Ei ainakaan näkynyt mitään vanhoja porojen luita tms...😂


Ylhäältä näkyy kauas. Ihan Lappiin asti. Lasten kanssa tuli aikoinaan ajeltua pitkin Suomen maata ja ensimmäisen kerran taisi tulla Lappeenrannan kohdalla kysymys; "Joko Lappi näkyy?"



Kahvilan edustalla vartioiva karhu tarvitsisi nähdäkseni pikaisesti plastiikkakirurgin palveluita. 



Tämä leirintäalue oli minusta paras: Inarin Uruniemi camping. Tuuli oli erittäin kova koko illan saapumispäivänämme.  Tykkään kovasta tuulesta, jos ei ole mitään suoranaista puiden kaatumisvaaraa. Kuljeskelin pihalla yksin ja yhdessä.  Inarinjärvi on mielestäni erityisen kunnioitettava ilmestys. Olisin halunnut käydä pulahtamassa hyisessä vedessä, mutta ajatus pienestäkään nuhanpoikasesta ja mahdollisesta koronatestistä ennen töihin menoa tuntui luotaantyöntävältä. 


Meillä kulkivat polkupyörät mukana.  Leirintäalueelta oli vain reilu 2km Inarin keskustaan, jossa poikkesimme syömässä. Ruoka oli erittäin hyvää, mutta ulkopuolista hieman kummastutti paikan tulehtunut työilmapiiri. Nappasimme tietysti heti matkaan parhaat sloganit tilanteesta, kuten huumorintajuisen pariskunnan kuuluukin, hieman pientä nälvintää, pilke silmäkulmassa. 
Työyhteisölle toivon tietysti mitä parhainta jatkoa ja asioiden lutviutumista. 

Kävimme pyörähtämässä saamelaiskultturikeskus Sajoksessa, joka on ulospäin hyvin erikoinen ilmestys. Ilma oli sateinen ja kuvakin sen mukainen.  Sisällä oli ainakin kirjasto, sekä kongressitiloja. 



Lisäksi käsityömyymälä täynnä toinen toistaan kauniinpia saamelaisasusteita. Nämä laukut ovat todella kauniita! Minun silmiini tämä näyttää siltä, että modernit asiat pääsevät perinteiden rinnalle. 


No oliko sitä ruskaa? Eipä ollut. Puut olivat kuitenkin selvästi keltaisempia, kuin etelässä. Vitsailimme, että ruska alkaa varmaan seuraavana päivänä, kun me olemme lähteneet. 


Poroja näkyi yksin tai pareittain, harvemmin  useampaa. Mitään isompia määriä ei näkynyt koko reisun aikana. Lienevät olleet jossain muualla.  
Mistä poro tietää, että poronhoitoalue päättyy?  Voiko se päättää, että lähdenpä tästä käymään vaikka Vaasassa?  Joillain oli panta kaulassa. Olisiko niissä joku gps -paikannin. Aikamoinen etsiminen on kyllä poroisännillä porojensa perään.  
Entä, jos porot päättävät porukalla majoittua jonkun pihalle ja sitten aamulla yrität lähteä autolla töihin ja porot ovat auton ja portin välissä?  Miten sitten pitäisi toimia?  
Kaikkea outoa tulee mieleen, kun on liikaa aikaa 😁


Rovaniemen Jätkänkynttiläsillan kupeessa vietimme yhden yön.  Alue on niin lähellä keskustaa, että pääsimme kävellen kansainvälisille Suurmarkkinoille.  



Siellä oli sekä iso- että pienikenkäistä porukkaa.  Maskittomat olivat enemmistönä.  Minua alkoi tuo ihmismäärä suorastaan ahdistamaan.   Mukaan lähti juustopatonkia, brezeliä ja rahkamunkkeja. 
Noissa munkeissa tuo rahka onkin ilmeisesti taikinassa? Jäin miettimään, tulisiko pullataikinasta hyvä, jos käyttäisi rahkaa. Onko joku kokeillut?


Rovaniemeltä matka jatkui iltahämärissä Kuopion Rauhanlahden leirintäalueelle.  Mielenkiintoista miten vieraalle alueelle sijoittuminen ja paikan hahmottuminen muuttuvat valon kadotessa.  Ihmettelimme keltaisia nauhoja, joita oli vedetty valitsemamme paikan lähelle. Kävi ilmi, että paikalla olisi aamulla maratonjuoksukilpailu. Vähän nauratti, millaiseen melskeeseen sitä aamulla heräisi ja voisiko ikkunasta katsella aamupalaa syödessä, kun toiset hölkkäävät ohitse.  Harmiksemme koko juoksuhärdelli ilmeni olevankin aidan toisella puolella.  
 Aamulla selvisi sekin, mistä yöaikaiset äänet kuuluivat. Aidan takana oli nimittäin kotieläimiä kiekumassa, määkimässä ja ammumassa. Sieltä ne lampaat tuijottivat minua kukkulan laelta, kun hiippailin aamusella autosta ulos. 

Täälläkin teimme reippailukierroksen polkupyörillä. Sen verran piti pysähtyä, että sai näistä otuksista kuvan. 
Tuntemattomassa paikassa pyöräily on myös mielenkiintoista. Homma on puhelimen karttaohjelman varassa, ja kaikkihan tietävät, miten tämä toimii; reittejä on jos jonkinlaisia.  Pääsimme kuitenkin Kuopion keskustaan, matkaa n.6-7km.  


Hyvinkin komeaa porukkaa nämä kuopiolaiset! 
Jaa mutta tämähän onkin tosiaan vain kuva. Tykkään näistä isoista historia -kuvista kaupungeissa. 
Kaikilla vaskisoittimet käsissä. Puupuhaltimet ovat ehkä tulleet torvisoittokuntiin vasta myöhemmin. 
Huomatkaa "tupakointi kielletty" -kyltti 😂 Tämä taisi olla vapaapalokunnan soittokunta, joten merkkikin sopinee siihen hyvin. 


Parasta Kuopiossa? Kissakahvila Tiramisu ja Kalju Pekka kavereineen!  Kissoja on yhteensä 7 ja 1 pupu. Lisäksi kissoilla näytti olevan viihdykkeinään akvaario ja viiriäisterraario...  Merri jos pääsisi tuollaiseen paikkaan, se ei lakkaisi vahtimasta, että huomio herpaantuu ja saalis on tassun ulottuvilla.
K-P oli saanut villapaidan. Yhdessä vaiheessa se alkoi puhdistaa turkkiaan (nahkaansa?), kuten muutkin kissat, mutta sen nuoleminen kohdistui lähinnä tuohon villapaituliin.  



Kävimme tuolla kahvilassa viime vuonnakin ja nyt se oli minusta jollain lailla siistimmän, tai ehkä järjestelmällisemmän näköinen.  Katonraja on koristeltu ja sinne on tehty kaikenlaisia kulkureittejä korkeuksiin.  Kissamaisia koriste-esineitä ja maalauksia oli kaikkialla. 
Kahvilan tarjoilu oli erittäin hyvä ja kauniisti aseteltu. Hinnat ovat aika yläkanttiin ja sisäänpääsymaksukin on 5e/henkilö.  Jos kahvila on täynnä, tai rahapussi on jäänyt kotiin, voi kissoja katsella näyteikkunan läpi 😍


Lopuksi kotiin ja auton palautus. 


Millaista on matkustaa asuntoautolla? 
 Olemme kulkeneet paljon ristiin rastiin kotimaatamme ja Norjaakin, kun lapset olivat pieniä.  Vaunu tuntui silloin järkevämmältä ratkaisulta, kun sen pystyi jättämään leirintäalueelle ja liikkumaan henkilöautolla sutjakammin esim. huvipuistojen yms. parkkeihin.  
Nyt, kun autossa kulkee vain 2 aikuista, on asuntoauto kätevä valinta. Mikäli sille on tarvetta vain harvoin, on sen omistaminen kallista. Talvisäilytyskin on hankalaa.  Tässä tapauksessa vuokrasimme auton vuokrafirmalta viikoksi.  Auton sai edellisten vuokraajien jäljiltä vasta illalla. Olimme pakanneet kotona jo kaikenlaista tarvittavaa (ja varmuuden-vuoksi-tavaraa, etenkin minä...) valmiiksi ja ne sitten vaan kannettiin sisään. Lähdimme matkaan jo illalla ja mies pörhälsi saman tien lähes Ouluun asti.  Hän on tottunut kuljettaja, eikä pimeässä ajaminenkaan haitannut. Itse en olisi kyllä tuohon pystynyt... Kaikenkaikkiaan ajoin muutenkin vain n.100 kilometriä ja mies kaiken muun, 2400km.  En ole ikinä ajanut noin isoa autoa ja sen koon hahmottaminen kuljettajan näkökulmasta oli hieman haasteellista. 
Auton vuokraukseen liittyi kaikenlaisia sääntöjä ja ohjeita.  Matka sai kulkea max 2500km, tai lisäkilometreistä olisi tullut lisähintakin.  Siivous tietysti ennen palautusta.  Autossa oli pieni vika, mutta sen kävimme sovitusti korjauttamassa oululaisessa liikkeessä ja matka jatkui. 

Minä nukahdan tosi helposti autossa, mutta tällä matkalla taisin torkahtaa repsikan penkkiin vain kerran. Sen sijaan kokeilin neuloa ja se sujuikin hyvin, kun tekeillä oli sukkaa, jossa neulominen sujui ns. näppituntumalla. Tarkkojen paikkojen syynäminen ajon aikana tekee minut huonovointiseksi. 
Kun on talo mukana, voi tavaraa tosiaan haalia mukaan vaikka kuinka...    ja minähän haalin.  Hirveä ahdistus meinasi tulla heti aluksi, kun ensimmäinen yö vietettiin muualla, kuin leirintäalueella. Hiukset!? Miten saan pestyä hiukset ja ennenkaikkea en saa niitä kuivailtua ilman sähköä 😖  Naurettava pikkuseikka, mutta ah, niin tärkeä!  Kaikki tietävät, että päivä on pilalla, jos tukka sojottaa mihin sattuu.  Ei ollut vielä riittävän kylmä pipoilullekaan.  Häpeän tunnustaa, että otin kaikilla leirintäalueilla sähköpaikan, että sain hiukset föönattua....    Ja olihan meillä kahvinkeitinkin mukana!  
Autossa oli tietysti jääkaappi, kaasuhella, lämmitys jne. Jopa kuuma vesi tuli hanasta! Ei sitä ennen vanhaan noin hienoa ollut.  Varsinaisen ruuan söimme joka päivä jossain "kylillä", mutta aamu- ja iltapalat pääosin autossa.  Oli mukavaa hörppiä aamukahvia Inarinjärveä tähystellen. 

Leirintäalueiden suihkut ja vessat olivat kohtuullisen siistejä tai oikein siistejä.  Moniin oli entisestä poiketen tullut yhteistiloihin pääsyn mahdollistava ovikoodi, joka annettiin saapuessa.   Pyykinpesu ja keittomahdollisuudetkin löytyivät, jos olisi ollut tarvetta.  Ihmiset olivat kaikkialla ystävällisiä, eikä meluisaa porukkaa osunut missään naapureiksi.  Yllättävän paljon matkailuajoneuvoja oli silti liikkeellä, vaikka oli jo syyskuu ja varsinainen kesälomakausi oli ohi. Se ruskahan siellä tietysti houkutteli. Se, jota ei nähty.  
Huvittavaa on, että matkailuauton kanssa kulkijat morjestelevat aina toisiaan, vaunut toisia vaunuja, motoristit toisiaan ja amerikan autot toisiaan.  Yhteenkuuluvaisuuden tunne syntyy suomalaisille helposti. 


Meillä ei ollut mitään matkasuunnitelmia, eikä mitään tarvetta kiertää kaikkia mahdollisia nähtävyyksiä. Otimme loman vain oleskelun kannalta. Yhdessäoloa muualla kuin kotona,  poissa kaikkien velvollisuuksien ja työajatusten läheisyydestä. 

Tällaista juttua kirjoittaessa tulee aina mieleen, että onko tämä siis käsityöblogi?  Missä ne käsityöt? No, ehkä jo seuraavassa postauksessa. Onhan sitä elämää ilman neulepuikkojakin, vai onko? Eipä tainnut olla tämäkään loma poikkeus sääntöön 😄

34 kommenttia:

  1. Me lomailtiin heinäkuussa Lapissa. Samoissa paikoissa on liikuttu ,inarinjärvi on mahtava ja risteily järvellä käynnin arvoinen. Meillä on oma asuntoauto millä reissataan ja kahdelle juuri sopivan kokoinen,helppo liikkua myös kaupungissa. Loma ei tunnu lomalta ,jos ei ole neuletta mukana. Taisinpa saada yhdet sukat aikaiseksi itsekin. Muuten,ruska-aika alkaa Lapissa syyskuun puolessa välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risteily oli kyllä mielessä, mutta ei sitten mahtunut ohjelmaan. Chillailu oli pääosassa ;D
      Meillä ei oikein ole talvisäilytyspaikkaa asuntoautolle ja mökillä seisovasta asuntovaunusta kyllä näkee, mitä talvi tekee.
      Ruska voisi vähän suunnitella tuloaan myös toisten lomien mukaan ;D Ruska on katsottava silloin kun on loma, ei voi mitään.

      Poista
  2. Kiitos kuvista,olipa mukava olla kuvien kera teidän ihanassa matkassa mukana.
    Kauniit maisemat ja kuvat😊
    Matkailuauto reissaminen on kyllä mukavaa🤗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisten juttuja lukiessa näkee kaikenlaisia paikkoja missä voisi käydä tai toisaalta näkee, missä olisi voinut käydä, jos olisi hoksannut ;D Tämän tyyppinen reissailu tuntui pitkästä aikaa tosi mukavalta.

      Poista
  3. Kiva, että pääsit lomamoodiin heti. Kotimaanmatkailun suosikkikohteet löytyy helposti ja ne on mukava käydä katsomassa.
    Kaunis kävelyreitti tuo uutta puhtia likuntaan. Vai toiko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selkä tuli autossa istumisesta tosi ikävän tuntuiseksi, kun se on oikeastaan aina kipeä. Ajattelen silti aina, että lisää liikettä, niin se kohenee. Nyt olen raahautunut sienimetsään pariin otteeseen ja sieniä on tullut ihan ämpäritolkulla! Sanalla "liikunta" on jotenkin niin pakonomainen kaiku, että hankalaa on aloittaminen taas. Silti ajatus olisi kuitenkin aina, että pitää. Töissä tulee tietysti liikettä huomattavasti enemmän, kuin kotona jumittaessa.

      Poista
  4. Varsin sopivan leppoisalta reissunne vaikutti ja hyvä niin!
    Mietinkin jo aiemmin, että kävitteköhän Rovaniemen Kansainvälisillä suurmarkkinoilla. Onhan siellä aika vilskettä ollut, kun kävijöitä oli ollut 40 000. (On vissiin ollut ennenkin puhetta, että Roissakin olisi ollut kissakahvila?) Harmi, ettei markkinat osuneet oman tulevan reissun aikaan, mutta otan tästä kimmokkeen ja käyn kurkkimassa onko silloin mitään näkemisen arvoista tapahtumaa.
    Asuntoautolla matkustamista olisi kiva kokeilla joskus.
    Mukavaa viikonjatkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kuukletellut kaikkia Suomen kisukahviloita ja Rovaniemen nettimainoksessa lukee, että pysyvästi suljettu. Tuossa taannoin käytiin myös yhden kaupungin kahvilaa etsimässä, mutta sekin oli suljettu/ lopetettu.
      Tuo oli vielä se eka markkinapäivä, niin ihmiset varmaan siksi olivat kovin liikekannalla. Maskittomuus vähän hämmästytti. Joku huusi aina välillä megafoniin, että muistakaa maskit ja turvavälit. Noin reissussa oli muutenkin hämmentävää käydä joissain paikoissa (kuten joillain huoltoasemilla, joilla tarjottiin ruokaa) , joissa ei henkilökuntakaan käyttänyt maskia. Ehkä minulla vain hoitoalan ihmisenä on tuo maskiasia niin selkärangassa, että ei tajua, että kaikki ei vaan käytä.
      Töissä samaa jumppaa taas, kuin ennen lomaakin, mutta nyt ylityöt ei vielä niin ärsytä. Minusta on mukavaa, kun asiat loksahtelevat kohdilleen, vaikka niiden eteen joutuisikin jumppaamaan vähän enemmän.
      Kivaa neulomisintoa sinullekin!

      Poista
  5. Älä huoli, käsitöitä harrastavakin tekee myös paljon muita asioita. Kiva lukea näitä matka- ym. kokemuksia. Mieleen nousi nuoruusaikojen matkat Ukkokullan kanssa. Itse asiassa myöhemmätkin matkat, jolloin lapsetkin olivat mukana.
    Kävitte hienoissa paikoissa. Tuollaisten maisemien näkeminen ja kokeminen rikastuttaa talvi-iltoja vielä pitkään. Ranualla en ole käynyt, mutta kovasti sitä on kehuttu. Saamelaisvaikutteiset käsilaukut ovat aika hienoja. Piti oikein hieraista silmiä, ettet nyt vain ole johonkin Guccin liikkeeseen eksynyt. Oivallisesti yhdistetty saamelainen käsityöperinne ja joka naisen tarvitsema käsveska.
    Keski-Euroopassa reissatessamme lensimme tai autoilimme johonkin saksalaiseen kaupunkiin ja vuokrasimme sieltä matkailuauton. Sillä sitten kierrettiin useassa eri maassa. Tykkäsimme kovasti. Lapset muistelevat niitä matkoja yhä ahkerasti. Joskus auto oli ison kokonsa vuoksi jätettävä kaupunkien laitamille ja jatkettava nähtävyyksien pariin julkisilla liikennevälineillä. Monte Carlo on jäänyt mieleen paikkana, jossa tuli vaikeuksia saada iso auto mahtumaan yhtään mihinkään. Aina ei löytynyt leirintäaluetta, mutta matkailuautolla saattoi tarvittaessa yöpyä P-paikoilla ja joskus myös luvalla pienten hotellien pihoissa. Auton vessa oli siinä mielessä tärkeä. Sopimukseen kuului aina ennen palautusta auton siivous, vesitankkien täyttö ja vessatankin tyhjennys. Yleensä niitä varten oli leirintäalueilla hyvät mahdollisuudet, joten suunnittelimme reittimme aina päättyväksi palautuspaikkaa lähinnä olevalle leirintäalueelle. Saksasta vuokraamissamme matkailuautoissa oli joka kerta täysvarustus eli vuodevaatteet, liinavaatteet, pyyhkeet, astiat ja muutakin tarvittavaa. Vain omat vaatteet ja hygieniatarvikkeet tuotiin itse ja heti auton haun jälkeen ajoimme lähimmän marketin pihaan täyttämään ruokakaappeja. Olemme haaveilleet omasta matkailuautosta, mutta kuten sanoit, kallis investointi käyttöaikaan nähden.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin kauas kotoa me ei olla koskaan uskaltauduttu ;D Asuntoautoilu tuo tietynlaisen vapauden tunteen, kun yöpymispaikka on aina lähellä. Ei ole riippuvainen mistään majoituspaikkojen saapumisajoista tms. Jos huvittaa ajaa kauemmas tai lähemmäs, kuin oli suunnitellut, sen voi tehdä.
      Nuo käsilaukut ovat tosi kauniita, mutta en voisi kuvitella niitä tänne eteläisempään käyttöön, tai muille, kuin saamelaisille. Punaisessa etenkin on värit niin kohdillaan.
      Tuo oli tosi hyvin varusteltu auto siinä mielessä, että löytyi astiat ja petivaatteet. Päädyimme kuitenkin ottamaan omat (ohuet) petarit ja muutkin petivaatteet, niin siivous oli helpompaa (ainakin omasta mielestä ;)).
      Meillä on miehen kanssa hieman eriäviä mielipiteitä siitä, ajetaanko päivittäin, vai "jumitetaanko" jossain useampi päivä ;D Vierestä on tietysti helppo huudella, kun toinen joutui ajamaan melkein koko ajan.
      Niin paljon on vaunun kanssa koluttu ympriinsä, että nyt pitkän tauon jälkeen homma oli tosi kivaa :)

      Poista
  6. Me matkasimme juhannuksen jälkeen asuntoautolla. Minäkään en sillä aja, vaan ajaa saa se, joka retkille haluaakin. Minä neulon. Leirintäalueilla on ollut positiivisen rauhalllista ja siistiä. Kun oma vain vuokrakaravaanari, niin se käden nostaminen jokaiselle vastaantulijalle nauratti ensin, sitten jo vähän tympäisee, mutta henkilöautoon siirryttyä kaipasi.
    Teillä on ollut hieno matka, ja kansainvälisiltä markkinoilta samat herkut kuin meillä. Tosin paikallinen leipomo tekee parempia rahkamunkkeja. Pullataikinaan suosittelen omenasosetta. T Saukkis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko sosetta siihen taikinaan?
      Samat fiilikset tuon moikkailun kanssa ;) Toisaalta saman näkee tosiaan, kun ajellaan jenkeillä, joita mies harrastaa. Kyllä on aina lapa ojossa kummallakin kuskilla ;D
      Ei oikein muuta ostettavaa sieltä markkinoilta löytynyt. Mietin, miten kannattavaa tuo on myyjille, joiden tuotteet eivät ole niin suosittuja, tai kuinka kauan roikkuvat samat makkaratangot tarjolla. Kesällä oli vielä niin kuumia päiviä. Ei kai makkaroita voi joka päivälle tai viikonloppurupeamalle tehdä uusiksi.
      yritin bongailla matkan varrelta leipomomyymälöitä, että olis ostettu aamu- yms. syömisiä autoon. Missään ei ollut niin hyvää, kuin aiemmalla reisulla Punkaharjulla. Hyviä paikkoja kyllä löytyi, mutta vertailukohta oli nyt yliveto ;D

      Poista
    2. Juu, omenasosetta nesteeksi, voi kai sitä jatkaa vähän vedellä, jos ei ole löysää sosetta. Yksi omenatarhuri leipoi pullaa näin, kun lapsena kävimme ostamassa omenia häneltä. Siihen aikaan ei vielä V-vyöhykkeelle ollut omenapuita kovin paljon tarjolla, mutta yhdellä kylällä oli sopiva mikroilmasto ja yhdessä talossa omenaviljelmä. T Saukkis

      Poista
    3. Pitää sitten kai tämäkin juttu kokeilla :)

      Poista
    4. Poronhoitoalue on jaettu eri paliskuntiin ja niiden välillä on aidat, jotta porot eivät pääse toisen paliskunnan alueelle. Pian alkavat poroerotuksetja poroja aletaan kasaamaan tuntureista sitä varten yhteen.

      Suomi on pieni, suuri maa, jossa riittää tutkittavaa!!

      Poista
    5. Luinkin netistä matkan varrella, että pian aletaan koota poroja erotteluun. Eli aidat erottavat porot poronhoitoalueen sisäpuolelle, eivätkä pääse etelämmäs kuljeskelemaan :)
      Porot olivat hyväkuntoisen näköisiä, kun turkki oli siisti. Kesällä näkee usein niitä siinä vaiheessa, kun talviturkki on vaihtumassa (kai se vaihtuu,vai puhunko omiani... ;) ).

      Poista
  7. Ihana loma teillä ollut! Hienot maisemat tuolla Auttiköngäksellä. Ja kissakahvilassa ihana aina vierailla=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa oli ja pääasia, että päästiin kotoa tuulettumaan ;D

      Poista
  8. Onhan nuo paikat joskus käyty, ei Sajoksessa. Auttinkönkäästä on näemmä puotettu yks ännä pois :)
    Porohan on kuitenki laumaeläin, nykyään on mönkijät ja kelkat millä voivat ajattaa harhautuneita :)
    Jos porot on häiriöks on tietenki soitettava paliskuntaan, luulisin täällä olevan Poikajärven paliskunnan lähimpänä. Hehheh, tulipa tietoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää on kuule tälläsiä etelän immeisen hämmentyneitä mietteitä vaan ;D Pelkkä ajatus pihasta täynnä poroja hämmentää ;D

      Poista
  9. Jääkarhuja! Ihanaa. <3 Karhut on mun lemppareita. <3 Tai siis ainakin näin "kotieläinmuodossa" eli nalleina. ;-)

    Mäkin olen miettinyt noita porojuttuja. Ei meinaa etelän immeinen tajuta.

    Kiva reissu teillä! Mulla on ollut aina pohjoisen autojunissa pakko saada suihkullinen hytti, jotta saan aamulla tukan pestyä. ;-) Viimeksi kävi niin, että pohjoisesta takaisin tullessa suihkusta tulikin vain jääkylmää vettä. Jäi tukka pesemättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olisin kyllä pessyt kylmälläkin ;D Äiti sanoi minulle lapsena, että kauneutensa eteen on kärsittävä ja se on pysynyt mielen syövereissä ;D Täytyy nyt todeta, ettei meillä silti mitään kauneuskuningattaria ole kasvatettu.

      Poista
  10. Aikoinaan tuli varmaan reissuttua samoissa paikoissa, Karhunpesäkivi tuntuu tutulta. Ihan henkilöautolla kuljettiin ja joskus oli lapsiakin mukana. Tuntuu ihan luxukselta tuollasella asuntoautolla kulkeminen.
    Ihan hyvä kun ei ole vain yhden asian blogi...kässäblogi on kiva, mutta taitaa multa sekin harrastus jäädä. Puutarhablogi oli mullakin, mutta piti puutarha jättää sinne...
    Omena leipomisjuttuja odottelen sitten..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan nykyään leipoa niin harvoin, että sitä juttua voi joutua jonkin aikaa odottamaan ;D Pullan leipominen on minulle äärimmäinen haaste, kun en saa koskaan sellaisia "oikean näköisiä" pullia. Olen kokeillut aina jonkun muun antamia kikkoja ja ohjeita, mutta minun tekeminäni ne eivät koskaan onnistu hyvin. Minulla taitaa olla pullatrauma ;D
      Meillä oli lapsena kulpavolkkari ja muistan usein nukkuneeni siellä takaosan onkalossa. Käytiin tuolla Enon korkeudella sukuloimassa ja siitä sitten lähdettiin välillä ylemmäskin. Muistan siis lapsena jo käyneeni noilla reiteillä, millä nytkin ajettiin. Ehkä niitä siksi jotenkin odottaakin, vaikka ne on nähty moneen kertaan ;) Poroja on myös aina kiva nähdä, kun niitä ei etelässä ole.
      Olen tuolla blogilistan puolella listautunut käsityöblogiksi ja tuntuu jotenkin väärältä roikkua listalla oikeiden käsityöharrastajien joukossa, jos omassa blogissa ei ole käsitöistä nähty vähään aikaan häivääkään. Eipä tuo niin vakavaa ole, kaikkea tulee vaan pienessä mielessä pähkäiltyä ;)

      Poista
  11. Voi miten ihana reissu teillä on ollut ja niin monessa paikassa ehditte käydä. Melkein kateeksi käy. Eikä melkein, vaan käy oikeasti. Tänä vuonna ei päästy Lappiin ja sitä kaipaan.
    Moikkaillaan muuten vesilläkin ja se tuntuu ihan kivalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo moikkailu ilmeisesti tuo jonkinlaista yhteenkuuluvaiseuuden tunnetta suomalaisille :)
      Jotenkin minusta tuo pohjoiseen ajaminen on hienoa, kun siellä on niitä poroja, joita voi bongailla, toisin kuin täällä. Ei minulla mitään lapinhulluutta ole tainnut kylläkään tulla ;D Olisi aika jännää, jos olisi mökki jossain lapissa ja siellä viettäisi mökkielämää silloin tällöin. Matka on kuitenkin aivan älytön verrattuna mökkeilyn iloon. Luulen, että hyttyskautena mökille osuminen veisi minut hermoraunioksi ;D

      Poista
  12. Ihanat jääkarhut, ovat niin nättejäkin.
    Tuollaisella ajopelillä on kyllä kiva nähdä eri paikkoja, ja onhan se kätevää kun asunto on mukan. Hienoja reissukohteita taas teillä, ja mukava lukea niistä.
    Hyvää loppuviikkoa sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talo on mukana kuin etanalla ja niinhän sitä sanotaan, että karavaanari on varsinainen etana autojonojen keulilla ;D Ei onneksi kerätty mitään jonoja taakse,kuin satunnaisesti.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin :)

      Poista
  13. Njääh, taas jotenkin kaarsitte meidän ohi. En ala!

    VastaaPoista
  14. Jos mun vattaa tänään "korventaa" (kuten mummini tapasi aina sanoa), niin syytän SINUA, hih....
    Tuli nimittäin juotua isännänkin aamukaffet lukiessani postauksiasi (no, keitin hälle uuden ja siitäkin vielä mukillinen mulle)
    Tämä oli aivan ihana postaus... matkablogeja seurailen ja niistä olen saanut paljon ihania vinkkejä suunnitella omia reisuja... tässä postauksessa oli uutta ja vanhaa, jotain sinistä ja jne. heh heh!
    Meillä oli asuntoauto 16-vuotta... 3 lapsen kanssa se oli jotenkin niin helppoa... ajatella, silloin ei tarvinnut takatilassa olla edes turvavöitä, siellä puuhastelivat pitkätkin reisut mieleisiä juttuja ja nukkuivat. Tuli kierrettyä niin pohjoismaat kuin Eurooppaakin... 10-vuotta oltiin ilman ja tänäkeväänä sitten hommattiin paku, ihan vaan meitä kahta varten... nukkumista ja pyöriä varten.
    Lappiin oli mietteet meilläkin... reilun viikon päästä loma... mutta suunta nyt vaihtuikin, kun mietittiin, että aikas kylmää voisi jo yöt olla. Me ollaan pongattu siirtolohjareita reilu vuosi, se alkoi Ruokolahden Kummakivestä ja sen jälkeen melkein joka viikonloppu ajeltiin "suuruusjärjestyksessä" seuraavalle kivelle... siirtolohkareista olen albuminkin skräpännyt ja vielä on tilaa uusille, kuten tuo Auttiköngäs (kiitos vinkistä) ja jääkarhutkin on näkemättä/kokematta (Huippuvuorillekin kyllä haluaisin)
    Sulla on kyllä taito kirjoittaa niin elävästi - ihan kuin olisi matkassa mukana, kiitos siitä!! Eli kyllä mä kestän sen "korvennuksenkin", jos niin käy... sillä ihanan aloituksen päivälleni toit, vieden menneisiin muistoihin ja tuoden lisähaaveita tulevaan!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kivasta kommentista :) Toivottavasti ei päivän kahvikiintiö täyttynyt heti aamusta ;D
      Asuntoautoilussa/ -vaunuilussa on jotain ihan omanlaista juttuaan. Ei tarvitse olla riippuvainen aikatauluista ja varatuista majoituksista. Voi ottaa mukaan huomattavasti enemmän tavaraa ;D Semmoista vähän mietin, että millaisessa jamassa ovat nykypäivän leirintäalueet, mutta ihan positiivisia kokemuksia olivat kaikki. Jonkin verran piti kyllä koota itseään, kun on tällainen pöpökammoinen
      ammatti, että sai kytkettyä itsensä vähemmän tiukkapipoiselle kannalle ;D
      Me ei olla päästy vielä noin "viralliseen" siirtolohkarebongaukseen asti. Auttiköngäs oli kyllä näkemisen arvoinen paikka.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!