Neverending socks

 Lakkaleivos kahvin kera, sekä Karhunpesäkiven kahvio.  Erittäin ontuva demonstroitu kuva matkaneuleesta.  En tosiaankaan neulonut tuolla kahvilassa, mutta halusin "tuulettaa" neuletta hiukan, jotta voisi todentaa sen olleen mukana reisussa 😁

Kyseessä on reissukäsityö. Ei juuri tämän reisun käsityö, vaan yleisnimikkeenä reissukäsityö. Sellaiseksi kutsun neuletta, joka kulkee mukana eri paikoissa. Nämä sukat on aloitettu Kässäklubissa ystävien kesken tuossa taannoin.   Niitä on jatkettu äidin luona vieraillessa ja sittemmin neulottu myös tuolla Lapin reissulla.  Tavoistani poiketen tein lopputyön ihan vaan kotisohvalla,en siis kodin ulkopuolella.  Halusin saada edes jonkin neuleen valmiiksi pitkän valmistumistauon jälkeen. 

Reissukäsityön tunnusmerkki on helppous, ohjeettomuus jne. Ajatuksena oli vain tehdä pitkät sukat, ehkä tavallista isommat. 

Kuvan karhu saa melkein puikon nenäänsä. 

Ensin en uskaltanut neuloa liikkuvassa autossa. Minulle tulee herkästi huono olo ja sitten loppupäivä on pilalla.  Taisi olla SatunNainen Paula, joka hehkutti blogissaan, miten oli saanut neulottua automatkan aikana ties mitä. Päädyin sitten kuitenkin kokeilemaan.  Ei tarvinnut lukea ohjetta, ehkä vähän vilkaista puikon ensimmäistä silmukkaa ja loppupuikollisen voi huiskia menemään näppituntumalla ja vahtia silmät tarkkana poroja tien poskessa.   Tein taas molempia sukkia samaa tahtia, koska inhoan edelleen sen toisen sukan aloittamista, kun toinen on jo valmis. 

Iltaa istuessa istahdin  vielä Inarissakin auton penkissä illan hämärtyessä, ja katselin neuloessa Inarin järvelle tuuliseen sadekeliin. 

Silmukoita oli alussa 17/ puikko.  Tein ihan mutu -tuntumalla (=musta tuntuu) ja vähensin silmukoita, kunnes nilkassa ja teräosassa oli enää 2 x 14 ja 2 x 13. 

Lanka on 7 -veikkaa ja sitä kului 260g.  Kerät eivät ihan menneet loppuun asti.  Pituutta varrella on 65cm ja sukka menee jalkaan, jonka koko on noin 41.  Usein tulee tehtyä näitä "ei-kenellekään-erityisesti" -sukkia oman koon mukaan ja sitten kun haluaisi viedä vaikka lahjaksi sukat, niin ei löydy oikeaa kokoa.  Nämä siis varastolaatikkoon. 

Pitihän näitä omaan jalkaankin kokeilla, että kuinka pitkä se varsi oikein on. Olihan se reilusti yli polven minun jalkojeni mitoilla. Voihan näitä pitää näin rutullakin, jos haluaa.  jalkaterä on 38 -jalkaani liian pitkä.  Raidat menevät kiitettävästi tasan, kuten aina haluankin 😏

Yht´äkkiä aikaa ei olekaan enää juuri ollenkaan. Ajattelin koko reisun ajan, että siivoan tuon yläkerran askarteluhuoneen, joka on kerrassaan sekaisin. Sain intoa antamistanne askarteluvinkeistä. Haluaisin päästä niitä kokeilemaan, mutta kas; eipä ole yhtään laskutilaa askarteluhuoneen pöydällä!  Intoa puhkuen ajattelin, että nyt se on laitettava kuntoon! 

Vaan sitten koittivat työt. 6 aamuvuoroa yhteen pötköön on tällaiselle iltaihmiselle kuolettavaa. Onneksi viimeinen alkaa jo tänään ja sitten vapaalle.  

Tarvittiin korttia työpaikalle.  Oletuksena oli, että minulla on kortteja (ja muuta askartelukamaa) huone pullollaan. No eihän minulla ole kortteja valmiina. Pikaisesti kuitenkin väsäsin tällaisen version. 

Sienet huusivat metsästä kovaan ääneen, että heti keräämään! Käytin siihen pari iltaa. 3 ämpärillistä rouskuja. Niiden jälkikäsittely vei ihan kiitettävästi aikaa.  Kerääminen on mukavaa, mutta putsaaminen ja keittely ei ole.  Selkä on kenkkuillut taas autoilun jälkeen enemmän. Kiikutin sen niska-pers -otteella sinne metsään ja ajattelin, että liikettä, liikettä! Sillä se lähtee. Ei se ainakaan pahemmaksi muuttunut.  Aikamoista kärvistelyä on silti hetkittäin ollut. 

Soittoharjoitukset ovat alkaneet! Kuulun kahteen eri harrastelijaorkesteriin, eli 2 x viikossa harjoituksia (mikäli työvuorot sallivat).  Olenko soittanut hurjasti korona-vuoden aikana? No en!  Eipä ole ansatsi mistään kotoisin. Rohkeasti silti vaan tulta päin!  Ei auta, kuin harjoitella reippaasti, että tilanne kohentuu.  

Merri oli erittäin epäuskoinen, kun kaivoin huilukotelon kaapista esiin; vetoketjun ääni, putkien yhdistymisen ääni, nuottiteline esiin... 

Ei ole todellista, se näytti ajattelevan. Se oli niin huvittavan näköinen, että harmittaa, kun en saanut videota. Se ei tiennyt minne se olisi mennyt piiloon 😂

Se varmaan mietti, että vääriltä ääniltä ei voi taaskaan välttyä! Sävelkorva kärsii...

Pillin hiljennyttyä Merri uskaltautui tulla sitä haistelemaan. Hyi olkoon!  Kaiken kukkuraksi sitä säilytetään kissanruokakaapissa. ..

Yläkerran huoneen siivous siis odottaa edelleen siivoutumistaan.  Alkaa olla jo taas asuinkerroksen siivouksen  aika...  Välähti mieleen sekin, että ikkunat on pesemättä!  Siitä syntyi sellainen ahdistus, että oli pakko aloittaa jostain päin. Nyt on yli puolet ikkunoista pesty. Kaikkia en edes pese näin syksyllä.   Johonkin se aika vaan hujahtaa. 

Simpsakkaa syyskuun sunnuntaita Sinulle!