lauantai 1. joulukuuta 2018

"Syvällistä" pohdintaa...

Hiiohoi! Kangas paljastui tyynyliinoiksi!  Kädentaitomessuilta ostetut mustikka- ja sudenkorentokankaat eivät sellaisenaan riittäneet tyynyliinoiksi, joten pengottuani kaikki kangasvarastoni, jouduin menemään kangskauppaan. Ostin tuota tummansinistä puuvillakangasta, josta tein taustakankaat kaikkiin 4 tyynyliinaan. Mustikkaiset ovat jo testauksessa, sudenkorennot myöhemmin. 😃
Katsastelin kaupassa pussilakanoiden hintoja ja laskeskelin, tulisiko halvemmaksi tehdä itse. No ei tule! Aika uskomatonta. Metrihinta on sellainen, että useamman metrin ostosta kertyy isompi hinta, kuin kaupan hienosta ja kalliinakin pidetystä valmiista pussilakanasta.


Posti toi paketteja, jotka jaoimme Merrin kanssa tasan. Ensin se piiloutui papereiden sekaan, mutta pelkkä pahvilaatikkokin on kiinnostava. Merri on aina pitänyt siitä, että sitä kannetaan esim. pyykkikorissa tai muussa, mihin se mahtuu. Nytkin se menee silloin tällöin istumaan tuohon laatikkoon ja odottaa, että sitä kannetaan ympäriinsä. 😁

Merri kävi eilen ilahduttamassa 90-vuotiasta sukulaista.  Kaikkien eläinrakkaiden ihmisten pitäisi saada vähän tassuterapiaa silloin tällöin!
Toinen puoli on sitten ne ikäihmiset, joilla on eläimiä, mutta eivät enää jaksa niitä hoitaa. Yleensä eläimetkin ovat jo tässä tilanteessa iäkkäitä ja tilanne laukeaa itsestään.  Harvalla on sellaisia apukäsiä, jotka voisivat ulkoiluttaa koiraa, tai tyhjentää kissanhiekkoja, vaikka eläin olisi muuten iloa tuottava ja rakas. Tässä tarkoitan nyt kotona asuvia ikäihmisiä. Nykyisin näkee välillä juttuja, joissa osastoilla on vieraillut eläimiä, joita on saanut katsella ja silitelläkin. Hienoa, että kaikenkieltävät hygieniamääräykset eivät ole tätä tyrmänneet. 


Posti toi myös heräteostoni mustalta perjantailta. 


Joku saattaa muistaa Auroran tarina -vampyyrisaagan, josta olen kirjoittanut aiemmin?  Tämä on saman kirjailijan perustaman kustannusyhtiön, Varjo kustannuksen julkaisema kirja. Kustantamolla oli tarjous, johon uskaltauduin tarttumaan. 
Kirjan kerrotaan olevan hyvän ja pahan taistelusta kertova teos, jossa tavalliset asiat muuttuvat synkiksi ja mielettömiksi. Demoneitakin kirjassa löytyy. 
Olen nykyään niin hidas lukemaan, että voi mennä vähän aikaa, ennen kuin tämä on luettu (edellinenkin vielä kesken...). Kerron sitten myöhemmin, mikä kirja oli oikein tekstejään. 

Aiemmin vilautellut perusnilkkasukatkin valmistuivat, painoa 85g. Edelleen tikuttelen siinä sivussa pitsipolvisukkia pukinkonttiin. Seuraavatkin suunnitelmat ovat jo kehkeytymässä.  Samalla mietin, mitä ehdin vielä ennen joulua neuloa.  Tänä vuonna olin aloittavinani ajoissa, mutta taas on monta sukkaparia vielä tekemättä, jos aion tehdä kaikille, kenelle haluaisin.  
Mietin, että miksi ei oikeasti voi aloittaa jo vuoden alusta?  Olen miettinyt tätä aiemminkin ja löytänyt jopa vastauksia
a)joulun jälkeen tekee mieli tehdä jotain ihan muuta, kenties jopa jotain suurempaa
b)parhaat neulekeksinnöt eivät tule heti joulun jälkeen! Niitä tulee vasta pitkin vuotta, ja kun ne tulevat, niitä tulee tehtyä useampia. Ensimmäiset ovat aina kokeiluja, joita tekee sitten mieli kehitellä eteenpäin ja lahjoittaa lähimmäisillekin. 
c)joskus vaan kaikki ideat katoavat
d)jalat voivat kasvaa vuoden aikana... tai lahjansaajat kadota....
e)oma mieli voi muuttua ja tehty lahja jääkin seisomaan. Ainahan ne johonkin menevät, mutta juuri se lahjansaaja, jolle lahja oli tarkoitettu tuntuukin epäsopivalta ko lahjaan. 

Keksiikö joku vielä uusia, epäoleellisia syitä, miksi esim. neuleita ei voi aloittaa tekemään jo vuoden alusta, vaan ne tulee aina jätettyä viimeiselle vuosiviidennekselle?

13 kommenttia:

  1. Yksi epäoleellinen syy tammikuiseen sukkientekopaaston on tammikuinen ähky ;)

    Merri voisi tulla tänne, niin kantelisin sitä mielikseni mitä erilaisimmilla kantimilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en aio kertoa Merrille, tai se lähtee heti tulemaan ;)

      Poista
  2. Mä oon joinakin vuosia aloittanut ajoissa joululahjat mutta sit aina tulee jotain kiireempää ja kivempaa väliin niin, että joulujutut lopulta tulee tehtyä vasta loppuvuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä se on just se, kun ei oo vielä mikään kiire mihinkään. Ehtii tehä vaikka mitä, kunnes.

      Poista
  3. ...niin mikä siinä oikiastaan on syynä:) ??
    Minä joka tammikuu kirjoitan ,vihkoon tehtävät työt kuukausittain,hah,hah,
    vesiperän taaskin vetivät.No ehkä sitten se"kiirus" saa vipinää tossuihin,ja puikkoihin:))...jännä homma.
    Tuo MERRI
    se on sulattanut minun sydämmen,jos Merri tulee tänne pohojoseen,minäki kantelen jos jonnin moisilla laatikoilla,itselläni kuin Merrilläkin ihastus tyhjiin pahvilaatikoihin;)))..(.silta varalta...)
    Olen laittanut merkille myös ,kankaat kalliita!!
    Pojalle ja miniälle olen etsinyt oikeen pehmeetä pussilakana juttuja...ei oo löytynyt?
    Aivan ihanat tyynynliinat teit!!
    Mukavaa alkanutta joulukuuta!! ja mrrrille terveiset!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein jos tekee jotain ite, niin se tulee halvemmaksi. Kaikki kallistuu. Ja tuotteet tehään silti pitkälti jossain muissa maissa.
      Shhh! En aio kertoa Merrille, että tarjoat kantopalvelua!

      Poista
  4. siis Merrille ne terveiset!! ;;)

    VastaaPoista
  5. Ihana Merri! Musta on kiva ajatella Merriä seikkailemassa ympäriinsä jonkinlaisessa kantolaitteessa.

    Mulla olisi tavoite saada YKSI sukkapari jouluksi. Osin tämä sinun blogisi on syypää siihen, että edes yritän. Tämä olisi nyt elämäni kolmas sukkapari. Ensimmäisen koulussa viimeisteli hyvä ystäväni. Sukat eivät mahtuneet kenenkään jalkaan, kun neulokseni oli niin tiukkaa.

    Mielenkiintoinen kirja! Stressitön lukeminen on aina paikallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kannellaan Merriä pyykkikorissa, säilytyskorissa, pahvilaatikossa, mattoon käärittynä ja kaikkea mitä mielikuvitus keksii. Ja Merri nauttii. :D Lapset on lähteneet kotoa, niin mitäs meillä täällä on muutakaan tekemistä ;)
      Ompa ihanaa, että olen innoittanut sinut neulomaan! Minulla on itellä joku pakkomielle siihen hommaan ;) En osaa olla kädet tyhjänä. Melkein aina on kudin mukana kyläreisullakin. Ennen neuloin villapaitoja, ja mummmot hoiti sukkapuolen. Jossain vaiheessa innostuin sukista ja olisitpa nähny sen ekan version! Eka koulun jälkeen. Unohin kaventaa sukanpohjan. Tein sen sijaan kiilakavennukset heti kantalapun jälkeen. Kyllä riiti naurua :D

      Poista
  6. Tassuterapia on kannatettava juttu. Jos sairastuisin esim. dementiaan, niin mieltäni varmaan lämmittäisi, kun saisin silittää kehräävää kissaa.
    Alkuvuonna seuraavaan jouluun on niin paljon aikaa, etten osaa silloin aloittaa joululahjojen tekemistä ja kesällä jää käsityöt yleensä aika vähälle. Ei siis ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä lahjoja viime tingassa. Muutama lahja saattaa valmistuakin ajoissa, suurin osa ei.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eläimissä on varmaan joku mielilukkoja avaava ominaisuus :) Hyvällä mielellä huoletkaan ei paina niin paljoa.

      Poista
  7. Aivan ihanat kankaat ja tyynyliinat teit. Mustikkakangas on erityisen ihana samoin apulainen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuva vähän latistaa kankaiden ihanaa kuosia. Messuilla en päässy ohi herkullisista värisävyistä, vaikka olen vannonu, että en osta mitään kankaita, kun entisiäkin on, enkä oo mitään tehny niistä.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!