Inkerit

 En keksinyt taas mitään neulottavaa aiempien kirjoneulesukkien jälkeen ja tartuin tähän malliin ihan hetken mielijohteesta.  Malli on Satu Niskasen suunnittelema Inkerit, joihin löytyy ohje  Kauneimmat käsityöt -lehdestä 3/-22 (esittelinkö tätä lehteä jo tuolla aiemmin...?).  

Ohjeessa sukat oli tehty 7 -veikasta, mutta katsellessani silmukkamääriä totesin, että minä teen nämä Nallesta. Puikot ovat kokoa 3.  Käytin punaisena sävynä Taikanallea, siksi sävy vaihtelee.  Ohjeessa sukat on neulottu keltaisesta ja oranssista.  Meinasin mennä aivan solmuun, kun aloitin omilla väreilläni jotenkin nurinkurisesti ohjeeseen nähden. Lankaa kului 140g. Sain taas vajaita keriä vähemmäksi.   Lopputuloksena sain ohjeessa mainitun kokoiset sukat, eli 38-40.   

Täällä on vietetty paljon aikaa ulkona, koska ilma on ollut mukavan lämmin.  Mikä on sen makoisampaa, kuin ottaa päiväunet ulkona?  Itsekin olen muutaman kerran torkahtanut keinuun, vaikka pelkäänkin aina, että alan kuorsata niin kovaa, että kuuluu naapuriin asti 😂 Luulevat vielä, että meillä on alettu remontoimaan ja saha soi. 

Oli pakko ottaa tämä kuva, kun Frodo oli tässä ensin ja Merri meni ihan vapaaehtoisesti tuohon viereen. 

Kissojen ulkoilutilassa roikkuu joskus aiemmin ostamani liitutaulu, josta puuttui kokonaan Frodon nimi ja syntymäaika. Nyt on korjattu ja siistitty Merrinkin tietoja. 

Tuo puinen "riippusilta" pitäisi poistaa tuosta edestä, kun siihen ei ole uskaltautunut, kuin 1 kissa ja sekin vahingossa.  Näyttää kivalta, mutta ei toimi käytännössä. 

Minä olen itse asiassa ollut koronassa viikonlopulta lähtien. Tartunnalta en voinut välttyä, kun tuli perhepiiristä.  Olen ollut jo niin kauan sairaslomalla uupumuksen takia, että tulin melkein iloiseksi, kun sain koronan, eli "oikean sairauden".  Älkää nyt ottako ihan todesta tuota asiaa.  Se kertoo varmaan vaan sen, mitä jokainen, jolla ei ole näkyvää sairautta, pyörittelee päässään.  Varsinainen sairasloman syy on jo selvästi helpottamaan päin ja olen optimistinen sen suhteen, että palailen puolipäiväisenä töihin ensi kuussa. 

 Kohtuullisen vaisu on ollut  koronani. Kurkkukipua, päänsärkyä, pientä nuhaa ja köhää.   Välillä on vähän huono olo ja olenkin ollut paljon terassilla istuskelemassa.  Tylsyyttä tappaakseni leikkelin muutamasta lehdestä osuvia tekstejä ja kuvia tulevia kortteja varten.  Selaan kyllä samoja, silputtuja lehtiä moneenkin kertaan, kun ei koskaan voi tietää, mitä aihetta lopulta tarvitsee.  Yleishassuja tekstejä voi kuitenkin leikellä varastoon.

Olen kuunnellut äänikirjoja, tällä hetkellä Martti Suosalon Tähän astista elämää.  Mukava kuunnella tätä kirjaa, kun taiteilija on itse lukemassa. 

Löysin äänikirjapalvelusta myös Enni Mustosen Syrjästäkatsojan tarinoihin kaksi osaa, joita en ollut vielä lukenut.  Luin jo toiseksiviimeisen, eli  Näkijän ja nyt olen lukemassa  päätösosaa, eli Tekijää.  Olen halunnut lukea nämä, vaikka ne ovatkin palvelun kautta.  Välillä on kiva ihan lukea, eikä aina kuunnella.    Äänikirjojen kokeilu oli minun kohdallani kyllä ihan naulan kantaan osunut juttu.  Olen kuunnellut  valtavan määrän kirjoja tämän vuoden puolella.  Samalla voi tehdä jotain ihan muuta, kuten askarrella, leikata nurmikkoa, lenkkeillä, tai käydä vaikka suihkussa 😂

Askarteluun liittyen sain Maaritilta tällaisen paketin!  Vanhoja puhelimen kuoria ja kisukortti 💖. Niin hienoja, että on sääli, kun niille ei ole enää oikeaa käyttöä.  Omaan nykyiseen puhelimeeni en ole edes nähnyt näin hienoja kuoria missään.  Mistä sinä tykkäät eniten?  Minä tykkään tuosta unisiepparista ja perhosista, mutta mustassa on jotain fantasiamaailmaan viittaavaa, jännittävää.  Nyt olen vähän huuli pyöreänä, mitä näistä voisi tehdä. Saa heitellä ehdotuksia! 

Vielä pitää laittaa kuva aiemmin näyttämästäni atsaleasta. Nyt se kukkii!  Ostin viime kesänä 3 atsaleaa ja muistaakseni kaikki eri värejä. Vieressä toinen, jossa punaisia nuppuja!  Mahtavaa! Minä  olen sittenkin onnistunut pitämään ne hengissä.  Toinen vaihtoehto on se todennäköisempi, eli nämä ovat erittäin sitkeitä kasveja 😅

Siitä aiemmasta raparperimehun keitostakin pitää vielä mainita, että meidän mehumaija ei tietenkään käy remontissa vaihdetun induktiolieden päälle....     Nyt jää kyllä mehut keittämättä.  Keksin jotain muuta. 

Pysykäähän terveinä! Kesällä ei ole erityisen kiva sairastaa. 

Pihaotoksia

 Pihalla kukkii ja kasvaa kaikenlaista. Mikään puutarhaihme en ole, joten kasvit saavat huomiota ja hoitoa säännöllisen epäsäännöllisesti. 

Syreenit ovat vanhoja, edellinen asukas oli jo istuttanut ne.  Muutama vuosi sitten ne on vedetty täysin matalaksi ja kasvaneet jälleen täyteen mittaansa.  Osaako joku sanoa, miksi joukkoon ilmestyy aina myös kuolleita oksia?  Otin tästä kerran juurakon ja istutin pihan toiselle puolelle. Siinä on sama juttu; yksi haarake alkaa aina kuivua ja kuolee kasvettuaan ensin jonkin aikaa. 

Pari alppiruusua on ostettu muutamia vuosia sitten syysalesta. Kumpikin on vielä hengissä, mikä on suuri voitto meidän pihassa 😃  Violetti ei vielä kukkinut kuvan ottamishetkellä.  

Mökin metsäiseen ympäristöön on myös istutettu vuosien aikana alppiruusuja ja ne ovat hyvässä hapessa. 

Tämän pitkän kukkapenkin tein vasta viime kesänä.   Norjanangervo on lähtenyt hyvään kasvuun, vaikka jänikset söivät kaikki sen oksanpäät.  Tämä jopa näyttää vähän kukkivan. Sopivan sitkeää tekoa tähän talouteen. 

Penkki on oikeastaan tehty ostamilleni atsaleoille, mutta jouduin siirtämään tähän ainakin väliaikaisesti pari kärhöä. Ostin niille äskettäin tuet.  Olisi hienoa, jos näillä olisi ihan oma penkkinsä, johon voisi ostaa lisääkin kärhöjä.  En ole keksinyt mihin päin pihaa sen voisi tehdä ja minkälaisen. Olkoon toistaiseksi tuossa.  Toinen on keltakukkainen ja toinen violetti. Älkää kysykö lajikkeita...

Jäniksille maistuivat myös atsaleat. Kaksi on saatu vähän huononpaan jamaan, mutta tämä yksi näyttää  ihan reippaalta.  Niissä kahdessakin on silmuja, joten hengissä ovat.  Nuo notkuvat kasvit tuolla keskellä ovat viime syksynä istuttamiani sipulikukkia, kuten ne alun narsissitkin.  Nämä pienemmät eivät edes kukkineet.  Ovathan nuo lehdetkin ihan kivoja katsella... 

Arovuokot leviävät hurjaa vauhtia toisessa penkissä. Ne kestävät kissojen kaiveluakin erityisen hyvin. Kukkameri ainoastaan lasehtii korkeammalta kummulta sen alaosaan 😂  Pitää kysyä naapurilta, haluaako hänkin arovuokkoja.    Hän oli laittanut valkovuokkoja muutama vuosi sitten pihalle ja niistä on osa levinnyt aidan alta meillekin.  Yhteistä hyvää siis 😊

Riipparaita on kaikkina vuodenaikoina Merrin suosikkipaikka pihalla.  Se pitää siellä majaa.  Ärsyttää tietysti, kun se pitää välillä jakaa Frodon kanssa. 

Viime vuonna isuttamastani Walkerin hernepuusta ei ole kuvaa, mutta sekin on menestynyt yllättävän hyvin. Se on tämän kohotetun kukkapenkin toisessa päässä. 

Meidän pihalta oli juuri sinä vuonna paleltuneet kaikki isot omenapuut, kun muutimme tänne.  Silloin tällöin olen istuttanut uusia, mutta aina ne kuolevat...   Olemme jänisten suosikkiruokala, siitäkin huolimatta, että puut on verkotettu talveksi. Viime talvena oli niin paljon lunta, että verkot olivat ihan vitsi.  Jäniksiä varmaan nauratti, kun naukkailivat verkon yläpuolelle jääneitä osia. 

Yksi puu kuoli taas lopullisesti ja päätin miehen poissaollessa kaivella sen ylös ja istuttaa paikkaan uuden puun. Se on tässä etualalla.  Kuvan perusteella näyttää, kuin se olisi edelleen montussa, mutta ei se ole, on siinä multakekoa ympärillä 😄   Sehän minua huvittaa, että mies ei ole vieläkään huomannut puun vaihtuneen 😂

Tykkään näistä amppeleistani.  Olen saanut lähivuosina lahjaksi kukkia ja mansikkaa näissä amppeleissa. Nyt ostin  ruukkujenvärisiä kukkia ja istutin niihin.  Hauskat, kun ovat samaa sävyä ja tulee väriä pihalle. Itseistutettu kukantaimi on halvempikin, kuin valmiiksi amppelissa oleva.  Kyllä ne siitä kesän myötä leviävät. Vaaleanpunainen on jo nyt levinnyt siitä, mitä se oli ostettaessa. 

Hahaa!  Uusi lempipaikka! 

Kissat ovat valjaissa ja narun perässä pihalla. Eiväthän ne tietenkään suostu olemaan samassa paikassa koko ajan. Etenkin Merri haluaa, että narua siirretään pihalla eri paikkoihin.  Tämä piilo löytyi tallin vierustalta.  

Raparperit ovat sitkeitä ja muhkeita, vaikka ne kasvavat näennäisesti aivan huonossa paikassa.  Olen suunnitellut keittäväni mehua raparpereista ja viime kesänä pakastamistani, pahanmakuisista mansikoista. Ne ovat jääneet syömättä. Ostin laatikollisen mansikoita, kuten joka vuosi, ja pakastin ne. Olivat harvinaisen pahan makuisia.  Mehuna varmaan menisivät ihan hyvin. Saa sitten kohtapuoliin parempia mansikoita pakkaseen. 

Leppoisia kesäpäiviä Sinulle!

Farkuista osa 18

Minulle jäi paljon farkkuja, kun napsin niistä vain takataskuja.  Leikkasin punteista pitkiä kaistaleita ja ompelin ne putkiloiksi.  Kääntäminen oli hankalaa putkiloiden kapeuden takia.  Se kävi ihan työstä! 

Teen näitä juttuja aina useana päivänä, vähän kerrallaan.   Aluksi ei suunnitelma aina ole ihan aukoton, mutta kehittyy matkan varrella.  Olen tällaisestakin jutusta nähnyt kuvia  Pinterestissä ja askarteluvideoissa, joten oma keksintö ei tämäkään ole. Vain lopputulos on omanlaiseni. 

Silitin putkilot litteiksi ja pujottelin ne ristikoksi. Värejä piti hahmotella pitkään, että samanvärisiä ei olisi tullut liian lähekkäin.  Ylijäämät oli tarkoitus lyhentää myöhemmin. 

Tiivistin vielä ristikkoa ja laitoin nuppineuloilla kiinni toisiinsa.  Reunukset oli tarkoitus ommella siistimmin, mutta en arvannut jättää keskiötäkään pelkälle ristikolle, kun ajattelin sen leviävän ajan myötä ikävästi. 

Ompelin yksisuuntaisesti suoralla tikillä putkilot toisiinsa. Toisin päin  jätin tikkaamatta, että jäisi edes vähän ilmavuuden tuntua ja tulos näyttäisi vielä pujotellulta.  Vähän turhan tiiviiksihän tuo jäi alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. 

Olin ajatellut laittaa reunoille jonkinlaiset reunuskaitaleet, kuten alalaitaan sommittelinkin (alakuvassa).

Lopputulos näytti kuitenkin kivemmalta, kun taittelin päät nurjalle ja ompelin reunoille kaksi tikkausta. Ylijäämät leikkasin pois. 

Alakuva otettu työn nurjalta puolelta. 

Alla lopullinen tuotos. Farkkumatto, tai istuinalunen, miten vaan.  

Tässä kohtaa mainittakoon vielä, että yhtään ompelukoneen neulaa ei katkennut !  Se oli suoranainen ihme! 

Kävin ulkonakin kuvaamassa ja Merrin mielestä tämä oli selvästi sen makuualusta 😅

Olin ajatellut viedä tämän mökille, mutta käyhän se näinkin.  Kesän myötä  Merristä on alkanut taas lähteä karvoja vaikka kuinka. Parempi maata tuon päällä, kuin varsinaisilla tuolinpehmusteilla, joilla muutkin istuskelevat.  Toisaalta olen jo itse tottunut siihen, että vaatteeni muistuttavat enemmän tai vähemmän kissankarvaturkkia.  Kotona sillä ei ole mitään väliä, mutta  esim. soittopuvun karvaantuminen ei ole suotavaa.  Se pitääkin pukea vasta vähän ennen lähtöä, eikä sen jälkeen pidä enää käydä mihinkään istumaan 😆

Frodo harrastaa ajoittain villiyskohtauksia ja juoksee edestakaisin riehu päällä. Meillä on sellainen leikkiputki, jota se kurmottaa ja juoksee sen läpi vauhdilla.   Sitä se harrasti eilenkin  ja kova kahina kävi.  Lopulta huomattiin, että sillä oli jäänyt tassu kiinni ja puristuksiin putkesta roikkuvaan lelupallon naruun.  Naru piti ihan leikata pois, se oli niin tiukalla.  Frodo oli tyytyväinen saamaansa apuun. Onneksi oltiin kotona. Miten se olisi siitä itse selvinnyt, jos kukaan ei olisi auttanut?  

Nyt ei muuta kun farkut jalkaan ja menoksi!  Sitten kun ne on tarpeeksi kuluneet, niin silputkaa ne mielikuvituksellisiin muotoihin! 

Kivaa päivänjatkoa!

Ajanvietettä

 Kesä on tuonut kissoille ulkoiluinnon.  Merri on usein menossa jo ulos ennen aamupalaansa.  Ilmeisesti keräilee ruokahalua 😂  Frodolle tärkeämpi asia on syöminen ennen mitään muuta. Siitä on kuitenkin tullut ahkera ulkoilija.  Se oppi valjaisiin ihan tuosta vaan ja viettää pitkiä aikoja ulkona kevyen narun päässä.  Uni tulee kuitenkin pienelle selvästi nopeammin, kuin Merrille.  Viimeisillä voimillaan se järjestää riiviömäiset rumbat ympäriinsä.  Paras nukkumapaikka on se, jonka Merri on valinnut.  Merri siirtyy muristen muualle, kun ei jaksa jatkuvaa painia. 

Välillä se yllättää itsensäkin valitsemalla uuden paikan ihan läheltä.  Frodo on ihan kiva, jos se ei riehu. 

Punkkitahna pitäisi taas laittaa molempien niskaan.  Aine estää punkkeja kiinnittymästä ihoon.   Onneksi punkkeja ei ole näkynyt.  Ruohikolla makoilu on kuitenkin niin mahtava harrastus kummallekin.  Heinää pitää syödä  siinä sivussa minkä ehtii. 

Ystävän kanssa kävin kahvilassa.  Neuleet ovat tietysti aina mukana. Nämä hirveän suuritöiset sukat ovat olleet kesken jo monta kuukautta.  Vihdoin tuli valmista!  Ehkä pitäisi vielä päätellä ne 😏

Painoa sukille tuli 60g. Lanka on Nallea ja puikot kokoa 3. Sukat ovat kokoa 39-40. Mikähän siinä onkin, että ne ei-niin-mieluisat-värit eivät tunnu loppuvan koskaan? Tätäkin lankaa jäi vielä ihan reippaasti. Olisin yhdistänyt tätä johonkin yksiväriseen, mutta ei varastosta tuntunut oikein löytyvän sellaistakaan. Laatikkoon päätyvät. Sieltä joskus sitten johonkin suuntaan. 

Kahvilassa on niin kaunis asetelma pöydässä ja tuo pöytäliina olisi helppo toteuttaa itsekin. 

Mökillä on tullut muutaman kerran käytyä. Eilen heitin vihdoin talviturkinkin!  Oli kamalan kylmää. Onneksi ei ollut asteita tiedossa. Olisi varmasti ollut vielä kylmempää.  Laituri ei ole vielä paikoillaan ja kahlaaminen paljain jaloin pienessä kivikossa ei ollut kovin jalkaystävällistä. 

Siitepölyäkin alkaa taas hiljalleen kertyä veden pinnalle.  Joskus olen saanut kamalan allergianuhan sen takia. 

Arttu on iloinen uusista ympyröistä ja hajuista.  Sillä on kuitenkin naru perässä, kun sen uteliaisuus kantaa muuten liian kauas. 

Istutimme kukkia, haravoimme, söimme ja joimme. Saunoimme.  Ilma oli suotuisa, paitsi illemmalla alkoi sataa. 

Hyttyset vaivasivat ihmisiä, mutta Arttua ne eivät haitanneet. Mäkäräiset sen sijaan ovat myöhemmin kesällä ikävä harmi sillekin. 

Mitenkäs siellä on kesäpäiviä vietetty?

Hylsykirja ja purnukkakortti

 Pakko oli taas napata talteen roskiin meneviä purkkeja, kun ne olivat niin nätin värisiä...  Pienellä aikavälillä tyhjentyi 3 erilaista jauhepurkkia, joiden pohjaväri oli näin nätin punainen. 

Heti en keksinyt mitä näistä tekisi, mutta hylsykirjoja tehdessä laajeni ajatus siitä, miltä kortti voisi näyttää.  Toimeen siis! 

Pohjaan piti tietysti laittaa jotain, kun siinä oli hyvää tilaa.

Päälystin purkin askartelupaperilla ja koristelin kuvilla, glittereillä, nauhalla ja napilla.  "Onnea" -toivotus piti tietysti näkyä päällepäin. Nappi on vähän väärää sävyä...

Kannen allekin piti piilottaa perhosia.

Purkin sisällä piilee rullattu yllätys!

Rullan sisältä löytyy viesti.  Se oli vähän vaikea kuvata, kun on niin kipparainen.  Pyöritin sen alustavasti kapean ompelulankarullan ympärille, että sain sen pysymään rullalla. 

Tein jälleen myös hylsykirjan.  Edelliset ovatkin jo päätyneet viemisiksi. Luultavasti en saa näitä wc -paperirullia sitä mukaa askarreltua, kun niitä tulee 😁

Alla päälyspuolet molemmin puolin. 

Alla sisuskortit ensin toiset puolet ...

...ja käänteiset puolet.

Samaan aikaan toisaalla!

Frodo: Mitä tälle tuolille on tapahtunut??

Merri: Se oli vahinko...

Värikäs versio

 Yhdessä on mukavampaa!  Tässä on Merrin vakiopaikka, kun ollaan askartelemassa tai ompelemassa.  Se näyttää nukkuvan, mutta salaa se tarkkailee, mitä, ja miten homma hoituu.

Pikkukissa on löytänyt oman nukkumapaikkansa. Ei se kyllä näytä nukkuvan... hähättelee varmaan kuvaajalle😂

Jostain syystä on tärkeä viettää aikaa samassa tilassa, vaikka sitten nukkuen. 

 Mies on ollut nyt muutamia päiviä poissa kotoa, ja hänen puoliskonsa sängystä on ollut täysin vapaana kissoille. Ei tarvitsisi tilasta riidellä.  Vaan kuinkas onkaan asiat? Kumpikin kissa makaa minun jaloissani.  Frodo "härnää" kaveruusyrityksillään ja painihyökkäyksillään Merriä vähän väliä, mutta tänä aamuna heräsin siihen, että Merri pesi Frodon turkkia.  Ei se siis kovin pitkävihainen voi olla. 

Aiemmat farkkulokerikot vein töihin.  Nyt ilmeni kuitenkin tarvetta tehdä lahjaksi yksi samanmoinen.  Minulla on ollut jemmassa yhdet tuon väriset farkut, mutta en ole keksinyt, mihin niitä käyttäisin.  Tästä laatikosta tuli huomattavasti nätimpi versio. 

Mietin pitkään, minkä merkin laittaisin päätyihin, kun laatikosta jäi kovin valjun näköinen.  Sovittelin kaikenlaisia silitysmerkkejä ja muita, kunnes muistin pussillisen kangassydämiä, jotka sain kerran työkaverilta askartelua varten.  Vihreä nappi on purettu kirpputorilta löytyneestä kassista, joka oli päälystetty puisilla napeilla, ja muuten huonokuntoinen. 

Laatikon saaja oli kovin ilahtunut ja pyöritteli laatikkoa pitkään käsissään 💝

Tässä ollaan erityisen tarkkana askartelujen etenemisen suhteen....

Jos joku miettii töihin paluutani, niin ei se vielä(kään) ollut ajankohtaista.  Tämä kuukausi vielä sairaslomalla ja ensi kuussa kokeilen aloittaa puolipäiväisenä.  Jos joku olisi minulle sanonut maaliskuun alussa, että tulen olemaan näin kauan poissa töistä, olisin varmaan järkyttynyt.  Aluksi oli todella syyllinen olo siitä, että olen sairaslomalla ja toiset tekevät minunkin työni. Lopulta olen alistunut siihen, että ei minusta ole ollut töihin menijäksi.  Pieni syyllisyydenpoikanen edelleen jossain takaraivolla muistuttelee, eikä varmasti katoa ikinä.  Itsellä on epävarma olo tulevaisuuden suhteen. Miten se töihin palaaminen onnistuu ja palautuuko tämä erityisen epämukava olotila  vielä myöhemmin uudelleen.  Eihän näitä kannata jäädä miettimään. Aika sen  sitten näyttää. 

Minä näen aina paljon omituisia unia.  Viimeksi näin unta, että olimme kylässä eräällä tuttavapariskunnalla. Heidän yläkertaansa oli avattu eräänlainen käsityöliike. Siellä kun maksoi 8 euroa, sai valita jonkun kaavan ja kankaat, ja vielä ommellakin paikan päällä.   Siinä niitä ihmetellessä kerroin mielestäni hyvän vitsin:  Enkelit lentää sun uniin. Ja tekee sinusta kauriin. Kylläpä olikin hauska vitsi kaikkien mielestä.    

Ehkä tuo ennakoi sitä että minun vitsini ovat aina tuota luokkaa. 😂

Farkuista osa 17

Pahvisista kissanruokalaatikoista alkoi syntyä kynäkoteloita 😁 (Tämä ei ole  kissanruokamainos! )

Leikkasin farkunpuntista suorakaiteenmuotoisen kappaleen, jonka sovittelin laatikon sisäreunoille.  Käytin kiinnittämiseen kuumaliimaa.  Voin sanoa, että tämä oli koko homman hitain osio, kun ottaa laskuihin vielä suunnitteluun käytetyn ajan. Tiedättehän!  Välillä idea ja suunnitelma eivät kohtaa kovin nopeasti, vaikka tarvikkeita tuijottelisi kuinka kauan tahansa... 

Laatikon pohjaan jäi ikävän näköinen reunus. 

Leikkasin pahvilaatikon kannesta pohjaan sopivan pahvinpalan, jonka päälystin farkulla.  

Ajattelin kiinnittää sen kuumaliimalla pohjalle, mutta liimaukselle ei ollutkaan tarvetta, koska pala sujahti paikoilleen juuri sopivasti asettelemalla.  Sisäpohjasta tuli näin yllättävän helposti siistin näköinen. 

Ulkoreunat päälystin samaan tapaan ja liimailin kiinni. Reunuksen päälle liimasin nauhaa (jota minulla on runsain mitoin...).

Tämän jälkeen liimasin housujen takataskun kuumaliimalla laatikon sivuun.  Jätin keskiosan tarkoituksella levälleen, jotta sinnekin voi sujauttaa jotain. Taskut löytyvät molemmin puolin laatikkoa.  Farkkujen saumoista jää sopivia "nauhoja", joilla vielä päälystin reunuksen muilta, kuin taskujen osilta.  Taskun kohdalla tuo paksu nauha olisi ollut aina tiellä tavaroita laittaessa. 

Samaista saumanauhaa liimasin lenkeiksi laatikon päätyihin, luomaan korimaista näköä.  Päätyihin liimasin farkuista ratkottuja merkkejä. 

Ulkopohjaan tein samanlaisen pahviosion, kuin sisäpohjaankin.  Sen alle jäi taas epäsiistit taitokset piiloon. 

Esimerkiksi näin se toimii käytännössä!

Toinen kotelo syntyi huomattavasti nopeammin, kuin ensimmäinen 😊

Kesäistä alkavaa viikkoa kaikille!