Jäätelöä kaikille!

Jäätelö on kesäherkku! Paitsi meillä.  

Meillä sitä syödään kaikkina vuodenaikoina 😂

Viime aikoina on syntynyt monta erää itsetehtyä jäätelöä. Olen tehnyt tätä aiemminkin, mutta nyt se taas pumpsahti muistin lokeroista ajankohtaiseksi. 

Esimerkiksi TÄÄLTÄ löytyy vinkkiä jäätelön tekemiseen. Itse käytän kondensoitua maitoa (siitä toffeenmakuisestakin tulee hyvää), glukoosisiirappia ja sitten loppu kaikkea  vaihtoehtoista ainesta, kuten kermaa, jukurttia, rahkaa, vaniljakastiketta.  Makuja en tykkää laittaa, koska olen vaniljajäätelön ystävä. Voihan tähän laittaa sitten tarjoillessakin jotain makuja, kuten marjoja, kastikkeita tms. 

Laitan jäätelömassan tällaisiin pieniin jälkiruoka-astioihin, jotka voi laittaa sellaisinaan pakastimeen. Peitän astiat tuorekelmulla. Kun tulee vieraita, voi tällaisen kipon nostaa vieraallekin tarjolle, eikä tarvitse isoa jäätelömäärää nostaa sulamaan. 

Jäätelöä, kahvia ja muita herkkuja pääsee nauttimaan kesäisin myös erilaisissa kahviloissa.  Viimeksi käytiin näin sisustetussa paikassa.   Koristeet ja asetelmat sopivat hyvin vanhan rakennuksen  henkeen. 

Tämähän on käsityöblogi pääasiassa. Miksi täällä ei ole käsitöitä, kyselee Merri.  Sait nämä vanhat farkutkin työkavereilta. Miksi et tee näistä mitään?? 

Minulla olisi paljon ehdotuksia, mutta en kerro niitä. Saat itse keksiä ne!

Tämä palvelija on kuule ollut töissä ja muissa hommissa niin paljon, että ei ole oikein ehtinyt käsitöitä valmistumaan.   Sinulle pitää saada ansaittua nappula- ja märkäruokarahaa. Eihän se raha puissa kasva. Paljon on hommassa työtä!

Tällaisiakin irtosormia olen joutunut kiinnittelemään takaisin paikoilleen...

Älä mamma naurata! Kaikkihan tuosta näkee, että on pilailusormi kyseessä! Toivottavasti et mennyt lankaan. 

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa....

Ota mamma heti pois tämä pitsi! Se on ihan naurettava! Hävettää oikein, jos joku näkee...

Kerronpa teille vielä siitä kuumakivihieronnasta, jonne olin saanut lahjakortin.  Se kesti 40 minuuttia ja kohdentui ylävartaloon; niska, hartia, selkä. Aluksi oli kevyt alkuhieronta käsin, sitten ilmestyi mukaan 1-2 kiveä kerrallaan. Oli ne kyllä aika kuumia. Tuli mieleen, kun menee saunaan ja nojaa kuumaan seinään, Joutuu muutaman kerran irrottautumaan, ennen kuin voi reilusti nojata.  Jos nämä kivet olisi jätetty heti paikoilleen, olisi ollut turhan kuumaa, mutta kun niillä hierottiin selkää kevyesti, niin olivat ok, kun alkusäpsähdyksestä selvisi. Ne lämmitettiin kai vedessä (äänestä päätellen), jollain laitteella. Iholla oli myös samalla jotain öljyä/ rasvaa. Kiviä oli useita ja lopuksi käsittelijä jätti ne selkärangan päälle yksi kerrallaan, ottaen aina uusia mukaan niin, että ne ylettivät lopulta kevyiksi painoiksi alhaalta niskaan saakka. 

Käsittely tuntui ihan mukavalta. Rentouttava musiikki soi koko ajan hiljaa taustalla. Ja se tunne, kun on maannut siinä hierontalaverilla vatsallaan, tuntuu, kuin olisi ihan littanaksi painunut, eikä pääsisi enää ylös 😂

Käyn yleensä hierojalla kerran parissa kuukaudessa, mutta nyt on jäänyt pitempi väli ja se kyllä tuntuu neulovan hoitajan  harteissa. 

Vielä viimeinen työviikko  ennen lomaa....  viimeiset päivät ovat aina pitkän tuntuisia. Samalla tuntuu, että asioita kasaantuu omien asiakkaiden kohdalla yht´äkkiä roppakaupalla, kun tietää, että pitää jättää muille ohjeet seuraavan kolmen viikon ajalle.  Kasaantuu, vaikka muulloin ei olisi "mitään".  😏

Ei muuta  kuin reippaana töihin vaan! 

Ja mukavaa päivää teille, mitä sitten teettekin 💗

Kesäisiä päiviä

Kesäpäivät kuluvat huomaamatta. Välillä paistaa, välillä sataa, välillä kovaakin tuulta. 

Olotila on odottava... kesäloma vielä edessä.  Helteet olivat mukavia, joskin täytyy myöntää, että näin viileämmällä on helpompi olla töissä.  Eilen tuli vettäkin ihan kiitettävästi ja kastuin moneen kertaan juostessani autosta sisään ja taas autoon. 

Rappusilla kallat kukkivat ja värit vaihtuvat. Nämä ovat varmaan jotenkin mutantointuneet.  Aluksi ostin vuosia sitten valkoisia, vaaleanpunaisia ja vaaleanvioletteja kalloja. Mikä tämä väri nyt sitten on?? Kaunis ja erikoinen.  Monet mukuloista tekevät vain lehtiä toistaiseksi. 

Kylmemmälläkin säällä osataan nauttia kiikussa istuskelusta. Merri on alkanut tulla keinuun mukaan.  Ja ihan liki.

Jalkatilakin käy, jos se on pehmustettu.  Näinhän se nukkuu usein yölläkin.  

Keinussa istuessa pitää saada jalat nostettua ylös, jos neuloo. 

Neulottukin siis on, joskin tavallista vähemmän. Migreeni ei tykkää neulomisesta (eikä mistään muustakaan).  Muutakin ohjelmaa on ollut ihan mukavasti. 

Huomenna menen kuumakivihierontaan, kun sain sellaisen lahjakortin. Vähän jännittää... onko kokemuksia?  Että miten kuuma kivi se oikein onkaan 😂

Huilu on vihdoin kaivettu taas esiin ja alettu harjoitella. Kyllä se tauon jälkeenkin soi ja sormet liikkuu, mutta ansatsi, eli puhallusvoima/ -teho pitää taas saada takaisin.  Ansatsi on puhallinsoitinten ns. huuliote, sanoo Wikipedia.  Eri soittimissa se on erilainen ja löytyy vain puhaltamalla. 

Kesällä on usein ikkunoita auki. Laitan ne kyllä kiinni, kun alan soittaa 😊 Taitaa silti kuulua seinienkin läpi, jos tiellä liikkuu.  Merri pysyy "kohteliaan" etäisyyden päässä soittajasta, eli ulkona 😼

Tämä paikka on minun ja vain minun! Älä siirrä niitä jalkojasi mihinkään ja jatka vaan sitä juttelua, kyllä minä kuuntelen.  Sen verran voin sanoa, että naapurikin varmaan kuuntelee...ei kannata kovin kovalla äänellä puhua...eikä niitä kaikkein salaisimpia juttujasi. 

Vielä muutamia työpäiviä.....

Kesäterveiset sunnuntaipäiväänne!

Vitriinistä villikoihin

Tässä taas kuvaa "vitriinistä" eli isosta "lyhdystä", jonne olen työntänyt kaikki viimeaikaiset askarteluni 😊 Sitä vaan, että ei meillä mitään vitriinikaappia pihalla kökötä..

Linnut ovat aktiivisia pihakoristeiden nyppijöitä. Kranssikin on saanut jo niistä osansa. 

Farkkumobilekin siellä roikkuu ihan kokonaisena. Kuulin juuri, että naapuriin lahjaksi antamani kuumailmapallokoriste on hajonnut. Kuumaliimat ovat irronneet. Ompa noloa. Kuumaliima ei siis kestä kuumaa.  

Pöllö on löytänyt kaverikseen pikkupöllön, joka on  nuoremman sukupolven tekemä. Sopii hyvin samaan pöllösukuun. 

Vitriinistä on vaikea ottaa kuvaa, kun aina lasi heijastaa. Nämä kuvat on otettu avautuva osio avattuna.  

Olen teetättänyt tämän lasipömpelin tuttavalla, joka teki näitä muuallekin. 

Tämä on siitä mukava, että aihetta ja sisustuksia voi vaihtaa. Välillä voi olla vappumeiniki, pääsiäismeinki, joulu, Halloween.... mitä vaan keksii.  Nyt on tämä farkkumeininki. 

Työkaveri toi minulle hienon yllätyksen töihin!  Hänen omia kasvattamiaan vihanneksia! Oli tosi kiva ylläri. Elämän ilot koostuvat pienistä mukavista asioista 💝

Arttu tuli kylään, mutta missä on Merri??  Se on varma, että Arttu on nähnyt tuollaisen kuljetusrepun aikaisemminkin...

Joskus täällä korissakin oli joku kissa...

Ahaa! Johan löytyi! Merri leikkiikin piilosta!

Vai niin. Piiloni on käynyt julkiseksi!  Täältä tulen sitten ja vauhdilla!

Nyt on jo liikaa kissakavereita!  Tuijottavat niin, että Arttu -parka ei uskalla edes katsoa kohti. 

Tälläistä tällä kertaa! 

Se on morjens sitten! 

Kuusenoksa Anu: Olemattomien jumala

Olemattomien jumala

kirjoittanut Anu Kuusenoksa

pehmeäkantinen, sivuja 356

Varjo kustannus

kansikuvitus Antti Tahvanainen

Aiemmin kirjoitettu Auroran tarina:

Prinssi jolla ei ollut sydäntä 2017

Seireenit 2018

Kymmenentuhannen kuningatar 2019

Tämä kirja on itsenäinen jatko-osa tuolle kolmiosaisella alkutarinalle. 

Aluksi meni vähän aikaa hahmottaessa, mistä löytyy yhtymäkohtaa  aiempaan tarinaan. Kertomus etenee loogisesti ja kerää mukaansa hahmoja kaikkialta maailmasta.  Vampyyreiden maailma ei tunne rajoja, eikä rajoituksia. Vain päivä ja yö säätelevät heidän elämäänsä. Ruokailutottumukset vaihtelevat, vaikka pääruoka-aine, veri, on sama. 

Aiemmin tiettyihin paikkoihin keskittynyt kerronta hajoaa ympäriinsä, kooten vampyyrejä yhteen verilinjoja pitkin ja jopa yhteistyöhön keskenään. Aiemmat Ikhropoliksen tapahtumat hajottivat verilinjat, osa kuoli lähes kokonaan. 

Nyt on ilmaantunut yhteinen vihollinen, joka on voitettava. 

  Kuningattareksi noussut Aurora ajaa omia pyrkimyksiään, palauttaakseen menneen takaisin elämäänsä. Hänen voimansa ovat nousseet käsittämättömälle tasolle ja hän tekee omalla tavallaan yhteistyötä Amirin kanssa. Apuna on voittamaton 10 000 kuolemattoman armeija. Yksisilmäisen kuningattaren sisimmästä ei löydy enää juuri mitään yhtymäkohtaa suomalaiseen Auroraan, kaltoinkohdeltuun tyttölapseen. 

Ainoa päämäärä on rakkauden palauttaminen, mutta voiko sitä enää korjata kaiken tapahtuneen jälkeen? 

Nykyaikaisiakaan keinoja ei kaihdeta käyttää. Lääkäri pystyy korjaamaan mitä vain? Vaan kuinka käy itse lääkärin? 

Tarinasta löytyy vielä entisiäkin hahmoja, vaikka heistä moni tuhoutui aiemman kirjan lopussa. Vaikka vampyyreillä ei olekaan rajoja, heidän eletty elämänsä kuvastuu puheissa ja teoissa, pukeutumistyyleissä. Tuntuu aivan uudelta ajatukselta, että venäläinen ruhtinatar päätyy jatkamaan elämäänsä kuolemattomana. Entä miksi  vironkieli aina jaksaa naurattaa suomalaisia? No, tämä Heiki on ainakin tarinan ehdottomasti mieleenjäävimpiä hahmoja. 

  Hahmokavalkadi hämmentää loppua kohden. Tulee mieleen jopa vampyyrien oma "saippuasarja"; kuollaan, ei kuolla, kuollaan...  Lähteekö tarina luontevasti vielä jatkumaan näistä lähtökohdista? 

  Luoko vampyyrien energia uusia muotoja?  Kuka on Mikael ja miten jatkuu hänen tarinansa?  Näistä kuultaneen seuraavassa teoksessa. 

Ilmastonmuutos puhututtaa ihmisiä. He eivät kuitenkaan ole ainoat maapallon asukkaat, joita se koskettaa. Vampyyrit näkevät selvästi, että loppu lähenee, tavalla tai toisella. Ihmisten välinpitämättömyys asuinalueistaan ihmetyttää.  Elämän lyhykäisyys ei tuo riittävästi vastuuta? Tuhansien vuosien elämänkokemuksella näkee paremmin. 

Kirjoitustyyli on kehittynyt aiempien julkaisujen myötä laajemmaksi. Faktatieto on asettunut uomiinsa, eikä tunnu enää niin luennoivalta.  Se luo kuitenkin yksityiskohtia kerronnalle. 

Odottamattomat tapahtumat vaanivat nurkan takana. Mikään ei pääty ennalta-arvattavasti.  Loppuosan jännittävä huipennus pitää lukijan mukanaan. 

Nilkkasukkaa vihreäsävyisenä

Sukkaa neulomisen ilosta ja välipalaksi 😊

Raitalankojen kulutusta.  Raidallista Nalle taikaa sekoitettuna vihreään.  Olipa vaikea löytää sopivaa pohjalankaa millekään raidalliselle langalle, jos ei käytäkään valkoista tai vaaleaa.  Ehkä tässäkin olisi joku muu väri näyttänyt paremmalta.  Eipä sen väliä, kun puikot heiluu neulomisen ilosta.  Näitä raidallisia on hyvä tehdä reissukäsityönä tai pihalla istuskellessa. 

Puikot olivat kokoa 3 ja sukka on jalkaan 38-39. Langankulutus  70g. 

Kuvauspohjana pojan kouluaikana tekemä puinen tarjotin. Oli puun värinen, mutta maalasin sen taannoin.  Pohjaan leikkasin lehdistä kaikenlaisia vihreäsävyisiä kuvia ja liimasin Decoupage -lakalla kiinni pohjaan.  Paneelilakka vielä pintaan. Hyvin ovat kuvatkin  kestäneet kulutusta. Käytän tätä tarjotinta nimittäin kahvitarvikkeiden kuljettamiseen sisältä terassille ja takaisin.  Erittäin hyvä siihen tarkoitukseen. 

Vaikka täällä ei asukaan puutarhanhoitaja, niin jotain sentään välillä kukkii. Jasmin -pensaat ovat täydessä kukassaan. Tuoksu on vahva. 

Kuvauspäivänäkin oli sateen uhkaa. Tänään sataa ainakin aamusta ja säätiedotuksen mukaan myöhemminkin. Töissä se ei haittaa, mutta tänään on Avoimet puutarhat  -päivä, jonka olisi suonut olevan hyvässä säässä. Ainakin TeSa on valmistautunut "koitokseen" perusteellisesti.  

Täällä päin on muistaakseni 7 kohdetta. 

Merristä jo ehdittiin kaipailemaan kuvia, kun oli välillä niin tylsiä juttuja ilman kissakuvia 😏

Merri tykkää olla pihalla ja etenkin miehen tehdessä autoremonttia pihalla tai tallissa, se on heti juonessa mukana.  Omat tutkimukset on titetysti tehtävä. Merri ei usko muiden tekemiin tarkastuksiin.  Tässä korjaillaan auton takaoven mekanismeja. 

Leppoisaa sunnuntaita ja pääosin sateetonta niille, jotka puutarhailevat! Mieluummin tietysti aurinkoista 😎

Luettua Korjus Olli: Hamina 1918

Korjus Olli: Hamina 1918

Atena kustannus oy

2008

Erittäin mielenkiintoista luettavaa. Kirja on kirjoitettu Haminan näkökulmasta. Se ei edes ole paikkakuntani, mutta voin kuvitella käänteiden olleen melko samantyyppisiä muuallakin Suomessa. Näitä paikkakuntakohtaisia kirjojakin on varmaan julkaistu monia.  Kirjoittaja on hyödyntänyt monia eri tutkimuksia. Kirja on silti suunnattu kaikenlaisille lukijoille.

  Kiinnostavan aiheesta tekee tarkastelukulma.  Historian kirjoittavat voittajat kuten sanotaan, ja näin on käynyt myös Suomessa. Vahvempi yhteiskuntaluokka, sodan "voittajat" on kirjoittanut tapahtumat omassa valossaan, leimaten punaisen puolen terroristeiksi ja tarpeettomiksi ihmisiksi, joille rangaistuksen piti olla kova. 

  Terrorismia olikin selkeästi molemmin puolin, mutta epäsuhta oli silti toiseen suuntaan melkoinen.  Kirjoittaja kuvaa tapahtumia molemmilta puolilta, nostaen esiin syitä tapahtumille.  Sota käynnistyi valtavan epäsuhdan aiheuttamana, vähempiosaisen puolen ollessa jo kertakaikkiaan oikeudenmukaisuuden ulkopuolella.  Mukaan mahtuu toki aina sotaan kiihottajia ja herkästi syttyviä henkilöitä.  

  Kumpikin puoli valmistautui yhteenottoon jo paljon ennen sen alkamista, kukin tavallaan.  Suomalaisia jääkäreitä lähetettiin Saksaan koulutettaviksi, punaiset saivat aseita ja apua mm. venäläisiltä, jotka tosin vaikuttivat molemmin puolinkin. Saksalaisilla oli omat intressinsä kouluttaa suomalaisia, avuksi omille pyrkimyksilleen. 

  Monet päätökset ja teot olivat samalla arvopohjalla tehtyjä, vaikka niitä ei näin myöhemmin ymmärrettykään. Punaiset saivat osakseen ankaran tuomion.  Heillä ei ollut oikeuttakaan pyytää itselleen parempaa kohtelua, ruokaa, osallisuutta yhteiskunnassa. 

Kirjoittaja käy läpi yksittäisiä tapahtumia ja niihin johtaneita syitä, luettelee nimillä ihmisiä, jotka osallistuivat eri tapahtumiin. En tiennyt, että edesmenneellä presidentillämmekin oli oma osuutensa sodassa, jääkärinä ja teloittajana. 

Voi vain kuvitella, miten sota jätti jälkensä perheisiin ja kokonaisiin sukuihin.  Hämmentävää on myös se, miten kansa pystyi yhdistymään myöhemmin isompaa vihollista vastaan omien sotavuosiensa jälkeen. 

Aihe on alkanut avautumaan vasta vuosikymmenten jälkeen. 

  Suosittelen tätä, tai jotain muuta vastaavaa kirjaa luettavaksi oman kansamme historiasta. 

Arvonnan voittaja

Arvontaan osallistui 22 henkilöä, joista arvontakone  päätti voittajaksi selvinneen Pepsin ja Maxin Tassulinna -blogista!  Onnea!  

Parhaita asioita kesässä todettiin olevan 

 

Lämpö ja iloiset ihmiset.

Lämpö ja kukkivat kukat.

Kukat ja kasvimaa.

Aurinko ja lämpö.

Aurinko, lämpö, hymyt ja lempeät illat.

Pihan ja puutarha hoito, kasvit.

Lämpö.

Aurinko ja luonnonmarjat, oleilu ja kesästä nauttiminen.

Lämpö

Valo, lämpö, ulkona oleilu, lintujen puuhat, rantakivellä istuminen, tuoksut, maut...

Lämpö, valo, marjat.

Lämpö, uiminen, mökkeily, matkailu, grillailu, huvipuistot.

Lämpö.

Aurinko ja valoisat yöt.

Valo, lämpö, ei ole liukasta. 

Luonnon vehreys, valoisuus, lämpö, vapauden tunne.

Aurinko, perhe, uiminen,  jäätelön syöminen, mökkeily. 

Mansikat.

Loma, aurinko, perhe, puutarha.

Vihreys.

Uiminen, mökkeily, 

Valo, puutarha.

Pahimpia asioita kesässä, tai ei ainakaan niin mukavia

Käärmeet.

Liiallinen helle x 4

Hyttyset x 7

Hyttysallergia.

Ötökät x 4

Kesä kuluu liian nopeasti x 4

Kylmä ja sateinen kesä.

Punkit x 2

Monen mielestä lämpö oli hieno juttu kesässä, mutta huonoksikin se mainittiin muutamia kertoja. Hyttysistä ja ötököistä ei kukaan osannut sanoa mitään hyvää, joskin kasvit, puutarhan hoito ja vihreys yleensä olivat mieleen. 

Mieleisinä piditte yhdessäoloa ystävien  ja perheen kanssa, mökkeilyä ja vain oleskelua. 

Marjastus ja lingubongauskin on hyviä harrastuksia suomalaisille.

Mikä parasta, kesällä ei myöskään ole liukasta! 😁, jos ei nyt sitten tule kovia sateita ja niljakkeisia kulkuväyliä.. 

talviturkin heittäneitä 

EI 18

KYLLÄ 4

Tässä on aika yllättävä suhde! Tosin osa näistä EI -äänistä on saattanut muuttaa mielensä kommentoinnin jälkeen ja käydä kuitenkin heittämässä talviturkin 💦 Silti täällä tuhansien järvien maassa aika harva näyttää käyttävän  Ahdin elementtiä hyväkseen.  Huomioikaa, että uimista pidettiin kuitenkin kesän hyänä asiana 😊

Merrin kanssa saadaan iloita myös kahdesta uudesta lukijasta, Jasmin  (Valokuvaajan silmin)  ja 

Kati K  (Lasituvan miniatyyrit)  

Tervetuloa 😻😊

Sain myös nimettömän neuvon muokata blogin ulkoasua luettavampaan muotoon. Yritin toteuttaa ehdotusta, mutta nyt en tiedä oliko hyvä vai huono?  Joka tapauksessa teki itsellekin hyvää raikastaa ulkoasua hieman erinäköiseksi. Joten kiitos vinkistä 😉