Kissaextra

Päivää siellä ruudun takana. Minä olen Maisa.   Tässä on lempiasentoni.  Toinen etukäpälä roikkuu reunan yli joko pöydällä, tai hyllyn kulmalla, tai missä vaan. Näin otan rennosti. 

Tässä tuli jotain nähtävää ja ehdin nostaa  käpälän valmiustilaan.  Olen kissojen omassa ulkotilassa ja tutkailen turvallisin mielin ulkomaailmaa. Jotain ääniä kuuluu taas tuolta naapurista.  Ulkona on parasta, kun kevyt tuulenvire pölläyttelee lennokkaita karvojani. 

Minä asun ihan muualla, mutta olen päässyt tänne mummolaan hoitoon.  Tätä on nyt kestänyt jo lähemmäs pari kuukautta ja vielä on viikko edessä.  Meillä on kotona joku remontti. Pelkäsivät, että antaisin liikaa ohjeita työmiehille, joten laittoivat minut sitten tänne hoitoon remontin ajaksi.  Näytänkö minä muka siltä, että osaisin komentaa...?    

Aluksi minua vimpaisi koko hoitoon tuleminen, mutta sittemmin olen huomannut, että täällä on ihan kivaa. Olen oppinut tulemaan toimeen noiden poikienkin kanssa. Oikeastaan ne on ihan nastoja tyyppejä, vaikka ei niille saa sitä liian selkeästi näyttää. Tytöt on tyttöjä ja sillä siisti! 

Olen kaivannut kovasti hellyyttä ja hyppäänkin usein syliin, jos siihen on tilaisuus. Minua ei kuitenkaan saa OTTAA syliin. Minä päätän !    Tuo ihminen väittää, että sen on vähän hankala virkata, kun olen tässä, mutta en taida uskoa. 

Hieno juttu, että olen saanut olla täällä.  Ei tämä ollut yhtään niin paha juttu, kuin aluksi pelkäsin.  Miltähän siellä kotona nykyään näyttää?  Ehkä palaan tänne takaisin, jos en tykkää remontista.  Menee taas aikaa, että saan kaikki omat hajut leviteltyä joka puolelle. 

Siellä se Maisa taas kurkistelee. Taidan näyttää sille, miten saan häntäni rullalle. Kas näin! Tee perässä, jos pysyt! Minä Frodo olen tämän talon villikissa ja renkipoika!  Merri voi sitten kertoa lisää... 

Nyt on tullut jo sen verran kesä, että minäkin olen viitsinyt lähteä useammin ulkoilemaan. Muutamia kertoja olen päättänyt, että  valjaat ovat epämuodikkaat ja olen heittänyt ne pois.  On kiva säikäyttää ihmisiä!  Enhän minä kauas ole mennyt. Menen oikeastaan aina tuonne naapurin aidan luokse. Siellä  on jotain outoja hajuja (se  on se Gizmo -koira).   Mielelläni kannatutan itseni takaisin kotiin. 

Tykkään lepäillä tässä terassin tuolilla.   Tämä kuva piti olla minusta, mutta eikös vaan Merri ole tunkenut itseään samaan kuvaan! Mokomakin linssilude!  Luulee, että en huomaisi. 

Näytänkö minä muka villikissalta? Minähän olen maailman suloisin pallero.  Jos iltaisin tai yöllä vähän juoksututtaa ja murahteluttaa, niin kai sekin on sallittua?  Pitää harjoitella tilanteisiin, että  tulee jotain vaaratilanteita.   Esimerkiksi äänenavaus on tärkeää, jos pitää äkkiä saada se leijonankarjaisu kuuluville.  Vaikka olen porukan pienin, olen pippurisin! Maisa luulee olevansa kovin, mutta se painii jotenkin ihan eri sarjassa. 

Minä Merri olen se isäntäkissa. Olen niiin söpö, vai mitä? Ette sitten kerro tätä juttua eteen päin!  

Osaan minä näyttää tärkeältäkin.  Koko kevään on ollut hirveä homma vahtia naapuria, että ne kissat eivät pääse salaa meidän pihalle.   Minulla on omat kyttäyspaikkani.  Ne ovat varmasti nähneet  isäntämäisen ilmeeni, eivätkä ole uskaltautuneet vähään aikaan tänne.  Olen piilossa kukkapenkissä, sillä olen kukkapenkkien kingi! 

Olen myös herttainen seuralainen tarvittaessa.   Alla lähdin mamman kanssa etsimään uutta neulontaohjetta ja siihen lankoja.  Minä kuljin tässä korissa ja kannoin langat yläkerrasta alakertaan. Oli aika raskas homma kyllä...  voin vahtia näitä vielä jonkin aikaa. 

Päätin tässä isännän ominaisuudessa järjestää keikarimaisen hattukisan.  Kuka pitää hattua kauimmin päässään.  Minä voitin ylivoimaisesti! 

Maisa pääsi tuloslistoille hätäisellä puolella sekunnilla. Jotain tyttöjen itsepäisyyksiä taisi olla. 

Frodo kiukutteli, kun se ei saanut keksiä tätä leikkiä.  Sanoin sille, että se johtuu siitä, että minä olen isäntä ja sinä renkipoika. 

Iloista kesää kaikille karvakuonoille toivottavat Maisa, Merri ja Frodo!