Kissamaista juhannusta tiedossa

 

Alkuviikosta alkoi Merrin ja Frodon mökkikausi. No, olivathan ne kevättalvella kyllä  mukana yhden kerran. Tuskin tästä kesäkaudestakaan niin vilkasta mökkiaikaa niille tulee, mutta joskus kuitenkin.  Ollaan miehen kanssa usein ihan vuorotellen töissä, joten kissat voivat olla rauhassa kotona, kun jompikumpi meistäkin on kotona.  Autoilusta ei tykkää kumpikaan kissa. 

Mökillä on jännittäviä uusia tuoksuja. Lisähajuja toi se, että tytär oli ollut mökillä juuri aiemmin  Maian ja Samin kanssa.  Meidän kissat varmaan ihmettelivät, miten tämä voi olla mahdollista!? 

Mökin ulkoilutila on aika jännittävä, mutta kumpikin kissa kävi sitä silti testailemassa. Merri etenkin vietti siellä aikaa ihan makoilemalla.  Frodo oli tietenkin taas vähän arkajalka.  Mitä Merri edellä, sitä Frodo perässä. 

Merrin sietokyky on taas koetuksella, kun Frodo kävelee melkein päältä. Frodo kävi välillä työntämässä päänsä ulos ja palasi sitten taas sisälle.  Ulos se ei halua ollenkaan, mikä on sinänsä hyvä juttu, että ei ainakaan tarvitse pelätä sen irrottautuvan valjaista ja lähtevän karkuun.  Olisi ihan kamalaa, jos kissa katoaisi mökillä. 

Frodo  vietti paljon aikaa sohvan aluslaatikossa, mutta uskaltautui välillä vähäksi aikaa sohvan päällekin.  Vähän tylsää vaikutti olevan. 

Merri pääsi kaapin päälle korkeuksiin!??  Frodolle tuli paniikki, koska sekin haluaa aina heti samaan paikkaan. 

Se  pääsi hyllyn päälle, mutta ei se ihan sama juttu ollut.  Merri oli paremmassa paikassa! 

Toinenkaan hylly ei kelvannut.  Sen katse on kohdistunut tiiviisti Merriin, joka on kaapin päällä. 

Hahaa! Täällä ollaan, enkä tule pois ollenkaan! Mitä nyt sanot Merri? Vein taas sinun paikkasi! 

Merriä ei tuollainen hetkauta.  Se haluaa ulos ja vetää häntä suorana järvelle päin.  Siinä se katselee pitkän aikaa laineiden liplattelua, lokkien ääniä, uusia hajuja...  Vähän piti käydä maistamassa kielen päällä järvivettäkin.  Se ei totisesti vettä pelkää, vaikka ei uimasille menekään. 

Toinen tarkistettava asia on pihatien pää. Sieltä mennään kotiin.  Tällä kertaa se halusi vain katsoa molempiin suuntiin ja palasi sitten mökille. 

Mamman (äitini) tekemän sohvapeiton päälle on hyvä makoisasti torkahtaa. 

No tottakai joku muukin haluaa jakaa paikan sohvalla!  Toistaiseksi Merri on niin unessa, että ei heti häiriinny edes siitä, että seuraavassa hetkessä Frodo nuolee sen päätä.  Tämä on Merrin muistin mukaan edeltänyt niin montaa painiottelua, että se väistää nopeasti muualle. 

Merri näki järvellä vesilintupoikueen (en taaskaan tiedä mikä lintu...).  Ne eivät kiinnostaneet sitä lainkaan! Se varmaan ajatteli, että liikaa vettä välissä, menkööt menojaan. 

Katsokaa mikä määrä poikasia!! 

Kuljen mökillä aina maastoa katsellen. Viime kesänä nähty kyy pelottaa jatkuvasti.  En muista nähneeni pihassa yhtään kyytä ikinä ennen sitä.  Tämä etana tietysti heti bongautui katsehaaviin. Ei se ihan käärme ole, mutta pituutta on silti vaikka muille jakaa! 

Yksi alppiruusupuskista kukkii ihan kunnolla. Alppiruusut ovat kauniita metsämaastossa.  Meillä taitaa olla oma arboretum pihalla 😉

Hitsari hitsasi taloa....  ei kun mies tässä tekee pohjia kevyelle puukatokselle.  Ei ole lempipuuhaa, kun ei liity autoihin, mutta taitoa näyttää olevan tällaiseenkin hommaan. 

Etualalla halkojen hakkaamista varten käytetty pölkky, johon on kiinnitetty autonrengas. Siinä puut pysyvät paremmin  paikoillaan hakatessa. 

Loppuun vielä ikään kuin todisteeksi, että kotipihalla kukkii atsalea!  Olen siitä tosi ylpeä.  Näitä on penkissä useampi, mutta tässä paras kukinta. Muissa vain yksittäinen, tai ei ollenkaan.  Jänikset ovat tainneet tehdä tehtävänsä.   Viereisessä penkissä kärhöt ovat lähteneet hyvään kasvuun, paitsi yksi, joka näyttäisi kadonneen kokonaan. Yleensä kärhöissä on vahvat juuret, joten hämmästelen tämän yhden katoamista. 

Vielä pari työpäivää ja sitten pääsen juhannuksen viettoon mökille.  Hyvää juhannusta juuri Sinulle!