Keritään kun ehditään

 Ostin pussillisen lankoja. Värejä ei voinut niin kovin valita, mutta  suurin osa miellytti silmää.  Nämä langat ovat kepeitä, ohuita, kutsuvia.  Aion yhdistää niihin virkkuukoukun, kunhan ehdin. 

Vyyhdit piti ensin keriä. Minulla on äidiltä saatu kerimälaite. Hän neuloi ennen ahkerasti kutomakoneilla ja hänellä oli apulaitteena tämä kerimälaite. Se on sittemmin jäänyt tarpeettomaksi ja on nyt minulla. Välillä sille on käyttöä. 

Näin nättejä keriä sillä saa aikaan.  Värit ovat kerällä kauniita. Vielä mietityttää, ovatko värit todella minun näköisiäni?  Se jää nähtäväksi.  Alustava suunnitelma on jo olemassa. Ehkä suuruudenhullu, mutta suunnitelma kuitenkin.  Tavoitteita on hyvä olla, vaikka niihin ei aina pääsisikään. Innostus syntyy juuri siitä, että onnistumisen ja epäonnistumisen raja on epäselvä. On mahdollisuus kumpaan tahansa. 

Kirpputorilta olen joskus ostanut vyyhdinpuut. Niille on aina silloin tällöin käyttöä.  Olisin voinut tehdä tämän homman mökilläkin, mutta vyyhdinpuut jäivät kotiin.  Kotipihalla, terassilla sitten kerin näitä vyyhtejä.  

Ylemmässä kuvassa näkyy autoni, joka on hybridi ja kuvan ottohetkellä latauksessa.  Siitäpä syntyikin hyvät naurut, kun mieheni laittoi  oman autonsa "lataukseen". Auto on Imperial Le Baron, vuosimallia 1970, museorekisterissä.   Ovathan nuo kaksi autoa  jo kokoeronsa puolestakin hassun näköisiä.  Molemmat vierekkäin "latauksessa" on vielä hauskempi näky 😅

Kävin äidin kanssa Fida lähetyskirpputorilla. Se on siististi järjestelty. Vaatteet ovat värien ja aiheidensa mukaan rekeissä. Tykkään.   Löysin kivan paidan ja raitapöksyt.  Inhoan paitapuseroita, mutta tällainen osittainen napitus on ihan ok.   Jostain syystä olen alkanut tähyilemään kuminauhavyötäröisiä housuja 😂.  "Massakuurini" on onnistunut ja monet vaatteet, etenkin housut puristavat. Kyllähän niissä kauppaan yms. voi vielä mennä, mutta töissä on yhä vaikeampaa kumarrella, kyykistellä (sukellella sängyn alta hakemaan tavaroita) .  Kuminauhavyötäröissä on kuitenkin pari ongelmaa: useimmiten tällaisissa housuissa ei ole kunnollisia taskuja ja kuminauha ei ole riittävän pitävä tai on liian tiukka.  Ihan mitä tahansa pöksyjä en töihin suostu laittamaan, mutta nämä ovat kokeilemisen arvoiset.  Jonkun pitäisi vaan kääntää pari senttiä puntin suusta, kukahan sen tekisi?  Miksi korjaaminen on aina niin vastenmielistä??!  

On meillä töissä työhousujakin, mutta ne ovat sellaisia hulmupuntteja ja lökäpöksyjä, että ei niitä käytä kukaan. Yläosassa on vaihtoehtona liivi tai tunika. Käytän tunikaa.  Viikonloppuna keksin ottaa käyttöön pari numeroa liian ison tunikan. Ei ole niin kuuma, kun on väljempää ja tuuletusvaraa 😄

Äiti osti kangaskaupasta uudet verhot.  Minulle on tosi vaikeaa olla kangaskaupassa ostamatta mitään....   Mukaani lähti kaksi oikeanpuolimmaista puuvillakangasta. Suunnitelma on tehdä lisää persoonallisia tyynyliinoja.  Nyt vain odotellaan, kuka ne tekisi.... 

Äidiltä sain vanhan kangaspäälisen vahakankaan. Ompelin siitä kaksi uutta istuintyynyn päällistä mökin ulkotuoleihin.  Aiemmin tein jo muutaman.  Näistä vahakankaista saa kivan värikkäitä versioita.  Materiaalikin on sellaista, että ei tarvitse aina viedä tyynyjä käytön jälkeen sisätiloihin. 

Näiden raskaiden aiheiden jälkeen laitan loppuun vielä kevennyskuvan Merristä, joka valtasi isännän sohvapaikan, kun isäntä ei ollut kotona. 

Tänään yksittäinen vapaapäivä. Olen mökillä ja kissat ovat pitkästä aikaa mukana. Ihmettelyä on riittänyt.  Kuviakin on otettu, mutta laitan niitä joskus myöhemmin. 

Mukavaa uutta viikkoa!