Vihdoinkin voin sanoa käyneeni kävelyllä, kuten Villa Emilia blogissa heitettiin haasteeksi. En ole viime aikoina jaksanut/ viitsinyt paljon lenkkeillä. Kävelyllä käyminen on kuitenkin paljon kevyempi juttu, kuin lenkkeily, joten sen onnistuin tekemään.
Ensin laskeudutaan lenkkarit jalassa kodin rappuset alas ja ihmetellään kukkaa, joka sinnikkäästi luo väriloistoaan syksyksi taipuneeseen kesään.
Asumme kahden tien risteykseeen jäävässä kulmassa. Yleensä lähden autolla tuohon toiseen suuntaan, mutta kävelylle voi lähteä tänne alas päin, jossa pääsee pyörätietä pitkin oikaisemaan toiselle tielle. Viimeinen katsaus omaan pihaan, jossa miehen kesäauto edelleen kököttää siinä uskossa, että syksy ja talvi on peruttu.
Hiekkaisen pyörätien alkupäässä on mutka....
.... joka kaartuu pitkähköksi suoraksi.
Eipä mennäkään sinne, vaan poiketaan polulle.
Huomioittehan kirkkaan, aurinkoisen ilman!
Polku on kyläläisten useasti käyttämä, koska näkyy näinkin selkeänä lehtienkin alta.
Hetken päästä ollaan jo joen rannassa. Satunnaisia veneitä on siellä täällä.
Laituri on aivan lehtien peitossa. Piti kokeilla, onko se liukas, että en putoaisi jokeen.
Siellä Kymijoki virtaa alas päin tyynen näköisenä pinnaltaan.
Yläjuoksulla näkyy Voikkaan silta, josta olen kirjoitellut TÄÄLLÄ.
Koivujen reunustama polku jatkuu joen suuntaisesti alajuoksuun päin. Näyttää ihan joltain satumetsältä, vai kuinka? Missä piileskelevät haltijat ja menninkäiset?
Ylitetään jonkinlainen oja. Joku on päättänyt rakentaa pienen sillan, josta päättelen, että polku on usein käytössä.
En oikein tiedä, mistä ojan vesi saa alkunsa. Tuleeko se jostain jokea kohti, vai onko jokivesi valunut ojaan.
"Onko vastahasi koskaan tiellä Pitkäsääristen,
tullut pitkäsääri mies ja vaimo pitkäsäärinen?"
(Fröbelin Palikat)
Palataan tielle. Yksi ärsytyksen aihe pilaa päiviäni silloin tällöin. Se on tämä valokuitukaivelu. Äkkiäkös tästä kävellen kulkee, mutta autolla pitää hidastaa lähes seisahduksiin, kun asfaltti on rikottu niin terävästi. Meidän omalla tiellämmekin on vastaavia tällä hetkellä. Töissä näihin törmää vähän väliä ja minulta hajosi rengaskin viime kesänä. Kestää tosi kauan, ennen kuin nämä aukot täytetään asfaltilla.
Yritetään palautua zen -tilaan äskeisen purkauksen jälkeen.
Leikkikentällä ja matonpesupaikalla ei ole ketään.
Vihdoin koitti määränpää, eikä tämäkään postaus ilmesty ilman eläinten kuvia 😄
Koko vierailun ajan yritin saada kuvaa, mutta kumpikaan ei ollut paikallaan. Vasta lähtiessämme istuivat touhuamiseen väsyneinä ovella hyvästelemässä. Unna istumassa ja Ruut makaamassa.
Malla -kissa näyttää vasemman sivuprofiilinsa.
Mikon parempi kuve on oikea kylki. Se jopa kääntyi katsomaan, kun kutsuin sitä nimeltä. Kissat osaavat poseerata! Nyt ei häslätä, nyt kuvataan! 😺😺
Täältähän piti sitten vielä kävellä kotiinkin..... 😂
Oi että kuinka ihana postaus ja hienot maisemat!
VastaaPoistaKymijoki! Siitä tuli kerran jokin TV-ohjelma ja vasta silloin ymmärsin kuinka komea ja mielenkiintoinen se on. (En tiedä olinko nukkunut koulussa maantiedon tunneilla vai mitä...)
Kaunis pihakukka ja suloisia karvatassuja myös. <3
Lämmin kiitos osallistumisesta haasteeseen. Toivottavasti näemme saman reitin marraskuussa! :)
Mukavaa uutta viikkoa!
Minäkin katsoin tuon ohjelman. Tässä omissa ympyröissä pyöriessä ei tajua, miten monen mutkan kautta tuokin joki kulkee ja mitä se näkee. Keväisin vedet nousevat usein aika korkealle, eikä lähellekään rantaa pääse. Tuo lähikoivikko on niin tasaista aluetta. Onneksi maa nousee hieman, eikä tulva nouse meidän pihalle :) Ei me olla kyllä ihan ekat talot , vaan vasta toiset joesta katsoen.
PoistaKymijoki näyttää niin kauniilta!
VastaaPoistaKoska minulla on koirakuume, niin totean että ihanat koirat! On komeat kissatkin, mutta niitä en voi suunnitella omaan perheeseeni.
Kaikki vesistöt ovat omalla tavallaan kauniita ja hypnoottisia, kun niitä katselee.
PoistaKoirakuume on kova juttu. Minäkin tykkään koirista, mutta en niin paljon, että ottaisin sellaista meille asumaan :) Ensimmäisenä tulee mieleen se jatkuva ulkoilutus, laiska kun olen ;D Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen ja löydätte teille sopivan karvaisen perheenjäsenen.
Eläimet onkin suloinen huipennus juttuun.
VastaaPoistaVaihtelevia mieltä virkistäviä kävelymaastoja, tämä on kiva haaste!
Karvakuonot kutsuivat :)
PoistaJoki on ihan tuossa lähellä, mutta hyvin harvoin siellä tulee käytyä noin lähellä. Siihen on niin tottunut, pitää itsestäänselvänä.
Olipa hyvä kävelylenkki, kiitoksia! Ihan virkistyin, ainakin mieli virkistyi. Olin näkevinäni yhden menninkäisenkin koivun takana, eiköhän se sieltä kurkannut, tuskin vanhat silmäni kovin pahasti valehtelee. Kissat osaa näköjään poseerata, ne on niin ylväitä. Meinasinkin juuri ajatella, että kai sinä vielä kotiinkin kävelit.
VastaaPoistaOlihan se vielä kotiinkin hilpastava, vaikka autolla olisi tietysti päässyt helpommin ;D
PoistaSinulla on tarkempi silmä! Minäkin uskon, että siellä niitä oli, mutta piileskelivät meitä rymistelijöitä.
Tässähän tuntee itsekin käyneensä reippaasti kävelyllä! Vaikka oikeasti tuli autolla kotiin sohvan nurkkaan istumaan. No, töissä sain rampata pitkin käytävää ihan tarpeeksi. Aurinkoisia syyskävelyitä jatkoonkin toivottaa Saukkis
VastaaPoistaEikös vaan! Minustakin tuollainen katselukävely olisi paljon mukavampi ;D Kyllä on laiskaksi käynyt tämä elämä. Tuleehan sitä tietysti käveltyä töissä jne. , mutta raitis ilma tekisi ajoittain ihan hyvää jatkuvan neulomisen rinnalle.
PoistaLenkkeilyssäkin on mokomassa tuo aloitus aina yhtä tahmeaa. Sanotaan vaikka, että ensimmäiset 20 kertaa ;D
Tuolla se on se menninkäisen parta, tuolla viidennen koivun takana, katsopa tarkkaan 😉 - ja toisellakin puolella vilahtaa selvästi pari menninkäistä; kyllä ne siellä on, keijut myös.
VastaaPoistaKymijoella olen tiedätkös ollut uistelemassa, Mankalassa, siellä oli meidän venepaikka ja soutuvene. Mursu antoi virvelin minulle ja souti itse, voimalaitokselta kauas pois päin. Ja sain ison vonkaleen ja Mursun kehut päälle 🐟
Ihania maisemia, mielelläni lähtisin koirakavereidesi kanssa lenkille noihin maisemiin - niin ihania ovat Unna ja Ruutkin!
Unnan ja Ruutin kanssa saisi varmaan kunnon kävelyt! ;) ei menisi hiippailuksi, kuten tämä kävely.
PoistaKyllä tuolla koivikossa jotain supinaa kuului. ei mitään pahantahtoista kuitenkaan, joten ystävällistä väkeä ovat varmasti.
Ystävällisiä ja kilttejä ovat, kun ei niitä kiusaa eikä härnää. Jos joskus sammalikossa niiden kanssa kuperkeikan heittää, niin varmasti saa niistä kaverin. Ovat vielä sellaista väkeä, että pistävät sanan kiirimään eteenpäin: nähtiin semmoinen ihmisotus, joka tohtii metsässä liikkua ja kuperkeikkoja heitellä, ei turhaan meitä pelkää.
PoistaSen takia peikot, tontut, menninkäiset, keijut ja haltijat ovat meille höpsöille kilttejä ja ystävällisiä joka puolella 😉😉
Sanoin noille näkymättömille otuksille, että tulen joku toinen kerta heittämään sitä kuperkeikkaa, kun ei kukaan ole näkemässä. Meidän lisäksi siellä oli yksi mies venettä kunnostamassa... Minulle olisi varmaan ollut polun päässä valkotakkiset noutamassa, jos olisin heti alkanut pyöriskellä maassa.
PoistaKivat lenkkipaikat sinulla ja tuo koivikko on kyllä ihana. <3 Täällä päin on myös noita kuitukaiveluja ja ihan samat ongelmat niiden kanssa.
VastaaPoistaJoen reunus on monin paikoin ihan ryteikköä ja pajukkoa. Siksi tuo koivikko vaikuttaa minusta jotenkin satumaiselta, oli sitten mikä vuodenaika tahansa. Kevättulvilla koivut seisovat juuret syvällä vedessä.
PoistaKiva retki oli. Kiitos, kun saimme kulkea kanssasi ja tutustua ympäristöösi.
VastaaPoistaHarvoin tulee tuolla joen varrella käveltyä, vaikka se on ihan vieressä. Lähimaisemat ovat usein liian ilmiselviä katsottaviksi.
PoistaSinulla on hienot kävelymaisemat. Rauhallista, kaunista, vettä, metsää, erilaisia puita. Valkoisten koivunrunkojen reunustama polku, todella kuin satumetsä. Keväällä, hiirenkorvien aikaan siellä on takuuvarmasti keijuja.
VastaaPoistaMeillä valokuitu vedetiin likimain fiksusti. Jäljet korjattiin nopeasti, eikä isoja vahinkoja tullut mihinkään. Ihmetystä aiheutti se, että aluetta remontoitiin kahden vuoden ajan ja lopuksi kaikkialle laitettiin uusi asfaltti. Vajaan puolen vuoden päästä ensimmäinen valokuituyritys kairasi uuteen asfalttiin uran. Onneksi se oli hyvin kapea, mutta miksi ihmeessä kaivantoa ei voinut tehdä samanaikaisesti kunnan putkiurakoiden kanssa?
Sinulla on lukuisia ihania eläinystäviä lähipiirissäsi.
Hienot on, jos vaan kävisi niitä katsomassa ;) Liian lähellä ovat ihasteltaviksi ;) Koivikko on kaikkein kaunein kohta. Ja jokinäkymä tietysti. Jotkut käyvät uimassakin tuosta laiturilta. Kastautumassa ehkä vaan, sillä minun mielestäni tuossa kuitenkin virtaa jonkin verran.
PoistaEi noissa tieremonteissa ole ollut mitään järkeä. Kuitumyyjät ovat moneen kertaan käyneet taivuttelemassa ihmisiä ottamaan kuidun. vähän huonolla menestyksellä ilmeisesti. silti kaivellaan koko tien matkalta vähän väliä.
Meillä on tosiaan eläinystäviä vähän joka puolella. Ollaan eläimellistä sukua, tai jotain sinne päin :)
Olipa kiva käydä kävelyllä kauniina aurinkoisena syyspäivänä kanssasi. Ja päämärä oli vallan hurmaava kissoineen koirineen.
VastaaPoistaKymijoesta tulee väkisinkin mieleen kansakoulu jossa piti mennä luokan eteen kartalle näyttämään Suomen jokia. Ja kun seisoi ihan liian lähellä karttaa niin ei nähnyt mitään kunnolla ja ne joet taisi olla muutenkin omassa päässä missä sattuu. En muista löytyikö Kymijoki koskaan ? :-).
Mutta Kymijoki on myöhemmin ylitetty useita kertoja ja komea joki se on koko leveydeltään.
Nykyään alkaa asfaltit olla paikkapaikoin muutenkin aika hurjassa kunnossa vaikkei edes valokaapelista olisi kyse. Meidän naapuri ajoi vastikään moottoripyörällä sellaiseen monttuun , että pyörä hajosi. Onneksi mies pysyi kutakuinkin ehjänä.
Eikä se kävely yhtään hullumpaa ollut....eihän :-))).
Moottoripyörällä ja pyörällä (etenkin nykyisillä sähköpyörillä) ajaminen monttuihin on varmasti vaarallista! voi olla hengenlähtö.
PoistaKuka niitä kaikkia jokia muistaa, ellei satu olemaan jotain kiintopintaa kokemuksen kautta. Tuotakin koulumuistoa kun miettii, niin kouluopit ovat kyllä todella laajoja. Mitä ihmeellisempiä asioita meillä päntättiin päähän. Väittäisin, että monia niistä ei ole ikinä tarvinut mihinkään, mutta yleissivistystä ne ovat lisänneet.
Non-ni.... Sinä teit sen, eli kävelyn.... jolle Sara niin upeasti blogissaan houkuttelee.... monasti kommentoinut, että fillarointimmekin sopisi siihen, mutta jotenkin itse koen... ettei se ole "nimen mukaista" toimintaa.
VastaaPoistaSinä olet kävelyllä kyllä napsinut iloksemme sellaisia kuvia, että huh heijakkaa... syyspäivähän alkoi niin upeasti kanssasi, että hymyilen koko tiistain - kiitos!
No mutta jos taluttaisitte pyöriä? Eikös se ole kävely? Kyllä siinä taas puoliso ihmetteli tuota minun kuvien räpsimistä ;D Piti vaan mennä kylään, mutta puhelin räpsähteli vähän väliä ;D Osasi kyllä kysyä, että mihinkäs tämä taas liittyy :) Joki, järvi tai mikä vaan vesiaihe on aina hieno ja koskettaa mieltä. Tämäkin maisema on niin lähellä, että sitä ei useimmiten osaa ollenkaan arvostaa. Pitkä aika on siitä, kun viimeksi tuolla rannassa hiippailin.
PoistaTaidan lähteä kävelylle cityyn ;)
VastaaPoista" Tää on liian suuri city, tää ei mennyt niin kuin piti... " ;D
PoistaOlipa ihastuttava ävely kanssasi. Kiva reitti ja upeita ovat reittikuvasi. Kaunis tuo koivikko ja Kymijoki.
VastaaPoistaKymijoen rantamille on tehty ihan oikeita kävelyreittejäkin, varta vasten. Tämä pusikko/ koivikko on ihan meidän lähellä. Lähinnä jokea olevat talot ovat jopa omineet rantamaat nk omaksi pihakseen joissain paikoin.
PoistaIhanan syksyinen kävelylenkki ja ihania syksyisiä kuvia!🥰🥰Syksy on minun vuodenaikani, jos ei vielä tästä hypetyksestä heti tajunnut😅 Vai kävelyhaaste; hmmm katsotaan👍
VastaaPoistaVoisinpa sanoa, että syksy on minunkin vuodenaikani, mutta se ei kyllä ole totta. Jotenkin tässä on sellainen luopumisen fiilis koko ajan. Talvella tulee epäusko, että vielä sieltä jotain vihreää joskus nousee, mutta sieltä ne kaikki vihreydet taas keväällä puskevat esiin. SE on minun vuodenaikani, eikä kesäkään huono ole ollenkaan :)
PoistaNeuloessakaan en oikein välitä syksyisistä väreistä. Mitäs minulla olikaan tekeillä.... hmmm... mustat sukat! ;D Sehän se on minun värini vissiin ;D
Kävely onnistuu, kun ensin hauduttelee asiaa muutamia kuukausia, kuten minä :)
Teit kivan kävelyn aurinkoisena syyspäivänä. Viehättävä koivikko satumetsä ja sinne johti oikein siltakin. Pitkät pätkät kuljit lehtimatolla. tuliko yhtään arvovierasolo, kun mattoa pitkin askelsit? Kauniilta näyttää Kymijoki ja mukavaa tutustua karvaväkeesikin.
VastaaPoistaLehtimatto levitettynä kävelijöiden eteen. Ehkä menninkäisten ja keijujen tapa toivottaa tulija tervetulleeksi :)
PoistaEn olisi nuorena, kotona asuvana uskonut, että minut vielä jossain vaiheessa elämää ympäröi näin moni karvakaveri. Silloin en saanut mitään lemmikkiä, vaikka toivoin.