Juhannus

 Taivas oli sininen, vaan ei yhtään valkoinen. Niin kauniita juhannuspäiviä tänä vuonna.  Joinain vuosina on saanut värjötellä kylmässä ja sateessa. 

Jutussa on taas niin paljon eläimiä, että saatatte jo kyllästyä. Ihmisiäkin oli paikalla, jopa enemmistönä.  

Merri alkaa olla jo tottunut mökkeilijä, vaikka tottuneeksi autoilijaksi sitä ei voi edelleenkään sanoa. 

Sam on kotonaan missä vain, missä on sen oma ihminen. 

Frodosta ei ole yhtään kuvaa Sen juhannus ei ollut sen elämän parhaimpia.  Sillä oli jatkuva suojautumisen tarve, vaikka se hetkellisesti yllättikin meidät hiippailemalla näkösälle. Se vietti suurimman osan aikaa koirasuojatussa huonetilassa, jossa sillä oli turvallista olla. Ruoka ja juoma tarjoiltiin sille sinne. 

Arttu ei tainnut edes huomata, että paikalla oli kolmaskin kissa. Sen aika kului kaikenlaisessa touhussa.  Pikkuihminen näytti, että hiekkaa voi kaivella ja tehdä hiekkakakkuja. Arttu muisti, että sehän rakastaakin hiekan kaivelua ja teki ison työn samoilla apajilla. 

Merri valitsi astetta isomman hiekkalaatikon....  mikään ei voita ulkopissausta, vaikka sisälläkin on hiekkalaatikko. 

Arttu oli ainoa, joka suostui minun kanssani lenkille. Se teki sen suorastaan mielellään.  Tie jatkui silmänkantamattomiin. Nähtiin yksi liiskautunut kyynpoikanenkin.   Kyitä ei onneksi näy mökkitontilla, vaikka sillä silmällä aina syynäilenkin.  

Lenkin jälkeen oli syytä käydä viilentäytymässä.  Artulle riitti vatsan kastelu, minä sukelsin kokonaan. 

Kaksi ulkoilijaa vauhdissa!   

Arttua kiinnosti letunpaisto. Totuuden nimissä on sanottava, että sitä kiinnostaa kaikki mikä alkaa R -kirjaimella, eli ruoka. 

Käytiin muutaman vuoden paussin jälkeen katsastamassa Verlan Kokkokallion ulkoilureittiä.  Paikalla oli infotaulu, jossa lukee näin: 

Kokkokallio on ollut kyläläisten kokoontumispaikka. Juhannusjuhlat pidettiin  "tanssikalliolla" ja kokkokin poltettiin siellä. Metsäpalolta on vältytty kuin ihmeen kaupalla.Kylän Osuuskaupan juhlat, näytelmäkerho ja musiikkiesitykset, sekä piirileikit ja tanhut kuuluivat Kokkokallion rientoihin. 

Viimeisten sotien aikana Kokkokalliolla oli ilmavalvontatorni. Valvojat olivat kyläläisiä, pääasiassa naisia. Suurin osa miehistä oli sodassa. Ilmavalvonnasta oli yhteys puhelinkeskukseen ja siitä tehtaalle.  Verlan tehdas säästyi pommituksilta. 

Sateen jälkeen Kokkokallion pienissä koloissa seisoo vettä. Seisonut vesi on parantavaa, poistaa mm . syyliä. Niin uskottiin...

Kokkokalliolla oleva Hiidenkirnu oli vähän pelottava. Vanhat kyläläiset eivät tienneet sen syntyhistoriaa ja pohjaton kallionkolo pelotti. Lapsia kiellettiin menemästä lähelle. 

Repolaista tämä ei pelottanut, sillä hänet nähdään menemässä tänne aukkoon viime vuoden pyöräreisullaan TÄÄLLÄ. 

Maasto oli nytkin niin kuivaa, että hämmästelen, miten kokkoa on saatettu tuolla ylhäällä kalliolla polttaa. Merkkitulen ymmärrän, mutta että kokko, kun järvi on tuolla alhaalla ihan lähellä. 

Arttu rohkeana kurkisteli ammottavaan aukkoon. 

Merri on aktiivinen järvenihailija. Sen täytyy päästä joka päivä rantaan tuijottelemaan isoa vesilätäkköä, mahdollisia vesilintuja ja maistelemaan upeaa heinätupasta. 

Nyt se on taas nähty tältä erää! 

Muut kissat eivät olleet niin nälkäisiä, kuin Merri.   Toisten syömättömät ruuat piti välillä nostaa turvaan. Merri kyllä havaitsi mihin ne laitettiin ja tuli ilmehtimään siihen viereen. 

Ilmeesi, kun olet jo syönyt omat eväät, mutta kaverilla olisi vielä jäljellä....

Sam on ihmeellinen kissa. Se ei lähde ihmisten läheltä mihinkään. Usein se kököttää ihmisensä niskassa, tai ainakin vieressä. Sam osallistui grillikodassa grillaamiseen. Se katselli välillä ikkunasta ulos. 

Minä sain päähäni tehdä vuosien varrella kertyneistä isoäidinneliöistäni jotain ihan muuta.  Ensin oli laput kuitenkin pääteltävä.  Langanpätkiä riitti ihan julmetusti, koska laput oli virkattu todellisista jämälangoista.  Välillä istuin ulkona terassilla päättelemässä. Eikös vaan neula pudonnut ja livahti saman tien terassin lautojen välitse maahan.  Sihtailin ensin puhelimen taskulampulla rakosia ja sitten hain tämän mahtavan työkalun, eli magneetin. Sohin sillä terassin alle ja kas kummaa! Neula oli tarttunut kiinni! 

Välillä mietittiin, mitä muuta voisi jämälangoista tehdä. Maissia grillatessa idea löytyi Pinterestin puolelta. Tämä idea jää kyllä edelleen hautomon puolelle 😉

Kissojen makuualusta, jonka aloitin jo ennen sitä aiemmin näytettyä versiota. 

Matto on jälleen kaksinkertainen, eli kaksi ympyrää virkattu lopulta kiinni toisiinsa.   Lanka loppui jotenkin kesken ja kaivelin kotoa lisää jämälankoja. Mökin langat eivät siis tule loppumaan ihan  lähitulevaisuudessa. 

Matolle tuli painoa 310 grammaa. 

Niin siinä kävi, kuten ennustinkin, että juhannus tuli ja meni. Mitäs nyt  sitten?