Eläimiä kautta rantain

Alla on useamman mökkireissun kuvia.  

Pupu oli kerran aiemmin naapurimökin pihapiirissä. Nyt se löytyi meidän hiekkakasasta, jonka taakse se oli kaivanut oikein poteron itselleen.  Merri kävi tuon kasan toisella puolella, mutta ei  se nähnyt mitään.  Haisteli vain epäluuloisena polun ympäristöä.  Pupu oli pitkään paikoillaan, vaikka ihmisiä oli lähellä.  Emme tietenkään menneet ihan viereen, vaan alla oleva kuva on otettu kauempaa ja suurennettu. 

Paikalle saapui kuitenkin Mauno, jonka hajuaisti oli pettämätön. Jänis sai lähdöt. Onneksi Mauno on niin tottelevainen ja pieni, että se ei lähtenyt metsään ajamaan jänistä takaa. 

Merrin huomio kiinnittyi paljon jännittävämpään kohteeseen! Tässä sitä riitti ihmeteltävää. Piti olla tarkkana, että vesilämpömittarin kohopallukka ei käy kimppuun. 

Merri haluaa aina rantaan katsomaan järveä.  Kaukana uiskenteli vesilintuja, jotka eivät kauaa jaksaneet kiinnostaa. 

Naapurin kattoremonttia Merrin oli hankala ymmärtää.  Liikaa kovia ääniä. Paras mennä sisälle. 

Frodo viettää mökillä suurimman osan aikaa sohvalaatikossa piilossa, mutta illemmalla se aina herää eloon. Ikkunoiden väliin on eksynyt joku perhonen. Siitä riitti hupia joksikin aikaa. 

Ah mikä hiljaisuus. Naapuri on kadonnut.  Vain linnut laulavat! 

Frodo lähti etuajassa kotiin.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kissat olivat erossa toisistaan. Merriä se ei haitannut pätkääkään. Frodo oli enimmäkseen tyytyväinen, että se pääsi mökiltä kotiin.  Ehkä se kuitenkin kaipasi Merriä. 

Merrin ilmeestä näkee, että se nauttii saadessaan kerrankin nukkua rauhassa! 

Sunnuntai-iltana ajelin mökille ilman kissoja. Maanantaiaamu oli erittäin kaunis.  Heräämisen jälkeen pitää ensitöikseen hilpaista ulkohuussiin, mutta sitten tekee jo mieli käväistä rannassa.  Niin kaunis auringonpaiste ja lämminkin heti aamusta.  Luulin, että  rantakäärme on taas loiskuttelemassa  lähistöllä, mutta sukelluksista pullahtikin vesilintu. Enhän minä näitä lintujen nimiä muista, anteeksi vaan. 

Lintu kävi vielä poseeraamassa tervaleppäkuvassa, johon mahtui aamuauringon säteitäkin. 

Uskomatonta kyllä, mutta hyttyset olivat kohdanneet joukkokadon. Vain muutamia yksittäisiä lenteli siedettävässä määrin ympärillä, kun rohkenin siirtyä pihalle aamupalalle.  Tässä ollaan niin erilaisessa ympäristössä, että työt unohtuvat lähes kokonaan.  Vieno tuuli puhalteli vain kasvoille 😌 Ensin suunnittelin kantavani tuolin rantaan ja juovani kahvin siellä, mutta en sitten viitsinyt. Näkihän terassiltakin veden ylle. 

Peseskelin vähän ikkunoita  sun muuta pientä puuhaa.  Sitten pakottauduin lenkille. Muistin, että lapsuudessa kävimme hakemassa yhden tien päästä, metsiköstä lähdevettä kanisteriin. Löysin tuon polun ja lähteenkin. 

Onneksi joku oli kiinnittänyt viereen lapun, että vesi ei ole käyttökelpoista.  En tosin tiedä, kuinka moni tuosta lähteestä edes tietää.  Polku oli ainakin lähes umpeenkasvanut. 

Mökkilangoista syntyi iso sukkapari. Lanka on liian akryylipitoista, eikä joustavuus ollut niin hyvä, kuin yleensä. Jätin sukansuun jälkeen resorin jatkumaan koko varren takaosan matkalla.  Lanka on jotain epämääräistä (ehkä Novitan Suvi), kulutus 105grammaa, vaikka sukkien koko on ehkä 45. Neuloin 3½ puikoilla.   Nämä jäävät mökin sukkakoriin, josta kuka tahansa mökkeilijä voi ottaa ne jalkojaan lämmittämään. 

Nämä kukat olivat tosi halpoja, mutta ovat näköjään hyvin pintansa pitäviä parvekeruukussa. Punainen väri oikein hehkuu. 

Kesä kuluu huolestuttavaa vauhtia. Pian ollaan juhannuksessa ja yhtä pian ollaan eletty sen ohitse.  Kesä tuntuu aina kuluvan liian nopeasti.