lauantai 11. maaliskuuta 2023

Hotteterre & kumppanit

Konsertin lähestyessä  (huomenna) olen soittanut kotona tavallista enemmän.  Samojen nuottien soittaminen tylsistyttää, joten olen kaivellut esille vanhoja nuottejani, joita olen opiskeluaikoinani opetellut ja soittanut. 

Vastaan tuli yksi nuottikirja, joka on kolmiosaisen nuottisarjan viimeisin osio, La flute classique 3.  Soittotunneilla merkittiin aina mm. päivämääriä, jolloin läksy on annettu, tai muuta pientä soittoon liittyvää. Yhdessä kohtaa mainittiin vuosi 1981 ja sana vuositutkinto. Tuo kappale oli minulla siis tutkintokappaleena tuona vuonna.  Tutkintoon kuului jokin esitettävä kappale (usein säestyksen kanssa), asteikkoja tutkinnon vastaanottajan kyselyn mukaan,  primavista soittoa (soittonäyte jostain annetusta nuotista, joka näytettiin vasta tutkinnon aikana).  Voi olla muitakin osioita, jotka ovat jääneet unholaan.... Sen muistan, että aina jännitti.   Olen suorittanut musiikkiopistossa perusopinnot  soitossa ja teoriassa.  (musiikkiharrastuksestani olen kirjoittanut aiemminkin, löytyy tuolta sivupalkin osiosta musiikki). 

 Soittaessa pitäisi tietysti keskittyä siihen, mitä soittaa, mutta usein tuttuja nuotteja soittaessa ajatus karkaa omille teilleen sormien siirtyillessä huilun läpillä ja äänen soljuessa nuotteja eteenpäin.  

Jokaisen kappaleen viereen on kirjattu tietysti säveltäjä, tässä teoksessa myös hänen elinaikansa vuosilukuina. Lisäksi maininta kansalaisuudesta.    Kaikki opuksen kappaleet ovat peräisin 1600-1700 luvuilta, eli vahvasti barokkiaikaan liittyviä.  

Olen kiinnostunut historiasta, joten aloin miettiä, millaista oli näiden säveltäjien elämä, millainen oli maailma tuolloin heidän näkökulmastaan.  Jotain kertoo ainakin se, että kaikki opuksen säveltäjät ovat miehiä.    Naisten oli soveliasta harrastaa musiikkia laulamalla tai soittamalla. Musiikki vei naiset pois mahdollisista houkutuksista.  Säveltäminen oli kuitenkin jo luettavissa itsensä esittelyyn, joka ei ollut naisia alistavissa aikakausissa ollenkaan soveliasta. 

(Frodo yrittää selvittää onko kyseessä puolinuotti, neljäsosatauko, vai kenties vain kärpäsenkakka). 

Kävin yksi kerrallaan läpi opuksen kappaleiden säveltäjät, sen verran, kuin digi- ja wikimaailmasta löysin. Joistain löytyi enemmän, joistain vain hyvin vähän, mitä en ollenkaan ihmettele, kun tietokoneista ei vielä tiedetty mitään 😂
Opuksessani esitetyt vuosiluvut olivat joiltain osin hieman erilaiset, kuin netistä löytyneet ja olen korjannut ne netistä löytämiini (jotka eivät ehkä myöskään pidä täysin paikkaansa).  Löytyi myös tarkempia päivämääriä ja syntymä- ja kuolinpaikkoja. 


 Henry Purcell,  compositeur anglais (10.9.1659 Westminster-2.11.1695 Lontoo)

Merkittävimpiä säveltäjiä barokkiaikana. Kirjoitti teoksia hoviin, kirkkoon, näyttämölle ja yksityishenkilöille.   Hän toimi myös urkurina ja urkujen virittäjänä. 

Hänen omaperäisessä sävellystyylissään oli vaikutteita  ranskalaisesta ja italialaisesta tyylistä.  Hänen kerrotaan säveltäneen jo 9 -vuotiaana, mutta ensimmäinen merkittävä teos syntyi1670, oodi kuninkaan syntymäpäiville.  1680 -luvulla Henry  Purcell sävelsi yhden nykypäivänäkin tunnetun teoksen, oopperan Dido ja Aeneas, joka kertoo Karthagon kuningattaresta. 

Säveltäjä näyttää nuorekkaalta ruskeassa peruukissaan (vaiko kenties omat hiukset?), teräväpiirteiset kasvot, suurehko nenä. 

Hänellä oli vaimonsa Francesin kanssa 6 lasta, joista 4 kuoli jo lapsina. 

 Henryn kerrotaan menehtyneen tuberkuloosiin, mutta varmuutta ei ole.  Eräs epäilys oli, että hän kylmettyi jäätyään oman kotinsa ulkopuolelle, vaimon lukittua häneltä oven. Toisen teorian mukaan Henry kuoli tuberkuloosiin.  Vaimo julkaisi vielä puolisonsa kuoleman jälkeen joitain hänen teoksiaan. 


J.G Leopold Mozart compositeur allemand , pére de Wolfgang Amadeus (14.11.1719 Augsburg-28.5.1787 Salzburg)

Leopold oli saksalainen säveltäjä ja viulisti.  Nimestä tulee ensimmäisenä mieleen tunnetumpi Mozart, Amadeus, joka on Leopoldin poika. Isä halusi Leopoldista pappia, mutta tie vei musiikin pariin.  Säveltäjä oli kiinnostunut myös mikroskoopeista ja teleskoopeista.  Alkuelämän köyhyydestä huolimatta säveltäjän onnistui hankkia perheelleen 8 huoneen koti, jossa oli myös iso sali, jota hän käytti opettaessaan musiikkia oppilailleen. 

 Avioliitossaan Annan kanssa heillä oli 7 lasta, joista 5 kuoli jo lapsena. Amadeuksen sisar Maria oli myös lahjakas pianisti, mutta joutui luopumaan urastaan Leopoldin painostettua hänet naimisiin. 

Säveltäjä oli korkeaotsainen pienehkössä peruukissaan. Kasvot siropiirteiseet, korkeat kulmat. 


(kuva mainitsemastani opuksesta, josta olen nämä säveltäjät ottanut)


Francois Couperin compositeur francais (10.11.1668 Pariisi-11.9.1733)

Francois syntyi musikaaliseen perheeseen, sai isältään musiikinopetusta ja siirtyi jatkamaan myös isänsä ammattia jo varsin nuorena. 

Marie-Annie Ansault, kunniallisen perheen tytär avioitui säveltäjän kanssa. Lapsia heillä oli 3, joista kaikki olivat musiikillisesti lahjakkaita. 

 Suurimman osan sävellyksistään Francois on säveltänyt cembalolle.  Hän sai vaikutteita myös italialaisista suuntauksista. 

Innoitusta hänen tuotannostaan ovat saaneet mm. tunnetut säveltäjät Bach, Ravel ja Strauss. 

Säveltäjä esittäytyy kuvissa ja maalauksissa punakkakasvoisena, peruukilla, sekä ilman. 




Michel Blavet flutist et compositeur francais (13.3.1700 Besancon-28.10.1768 Pariisi)

Tämä herra opiskeli useiden eri soittimien soittamista, mutta päätyi lopulta huiluun, jolle hän sävelsikin suurimman osan teoksistaan.  Michel soitti mm. Pariisin oopperan orkesterissa. 

Säveltäjä esiintyy hänestä maalatussa kuvassa sirokasvoisena ja -sormisena, peruukkipäisenä.  Huomioitavaa on upea, puumateriaalinen poikkihuilu (traverso, barokkipoikkihuilunakin tunnettu). 




Jacques Hotteterre dit le Romain, flutiste et compositeur francais (29.9.1673 Pariisi- 16.7.1763 Pariisi)

Muusikko, opettaja ja soitinvalmistaja, lempinimeltään Roomalainen (sai Italian -matkallaan).  Herra Jacques  erikoistui erityisesti huiluihin.  Hänet tunnetaan Euroopan ensimmäisen huilunsoitto-oppaan laatijana: millainen pitäisi olla puhallustekniikan, kielenkäytön jne. 

Säveltäjä on hyvin siropiirteinen muhkeassa, korkeassa peruukissaan. 



Antonio Vivaldi compositeur italien (4.3. 1678 Venetsia-28.7.1741 Wien)

Antonio oli italialainen, barokkiajan tunnettu säveltäjä, joka valitettavasti jäi unohduksiin ajan kuluessa.  Hänet tunnetaan mm. teoksesta Neljä vuodenaikaa ja kuorosävellyksestä Gloria.  Hän oli valtavan tuottoisa, pelkkiä oopperoitakin on jo useita kymmeniä. Nopeana säveltäjänä ja työskentelijänä häneltä syntyi ooppera jopa viidessä päivässä!

Herra Vivaldi oppi viulunsoittoa isältään.  Aikuisena hänet kuitenkin kastettiin papiksi, kantaen lisänimeä punainen pappi, hiusten värinsä mukaan.  Hän ehti toimia pappina kuitenkin vain pari vuotta, jonka jälkeen hän siirtyi viulunsoitonopettajaksi mm. erääseen lastenkotiin, joka tulikin kuuluisaksi taitavista viulistilapsista. 

1727 Vivaldi lyötiin ritariksi onnistuneen musiikkiesityksen päätteeksi. 

Hän kuoli unohdettuna ja köyhänä, kunnes hänet nostettiin jälleen esiin 1900 -luvulla. 



Louis de Caix d´Hervelois compositeur francais (1680 -18.10.1759 Pariisi)

Kamarimusiikin tunnettu säveltäjä, pääasiassa viuluille. 

Punakkaposkinen mies, joka käytti ajalleen tyypillistä pitkää, kiharaista, vaaleaa peruukkia. 



Leonardo Vinci compositeur italien (1690 Strongoli-27.5. 1730 Napoli)

Italialaisen säveltäjän tuotanto sisälsi suurimmaksi osaksi oopperoita, mutta mukana oli myös muutamia kantaatteja, serenadeja ja pari oratoriota. 

Säveltäjä kuoli eräiden huhujen mukaan naisystävänsä mustasukkaisen aviomiehen myrkyttämänä. 

Näytti  kulkevan ihan omilla hiuksillaan. 


(Yrjö Liipolan Paimenpoika -patsas vuodelta 1947, Tampere. Huomioni kiinnittyy käsiin, jotka ovat huilunsoittoa ajatellen oikein päin! Hyvin usein kädet asetellaan samalle puolelle, nk edestä taakse osoittaen, näppäimiin nähden. Hyvä Yrjö, sinulla oli homma hallussa!). 


Johann Joachim Quantz flytiste et compositeur allemand (30.1.1697 Oberscheden-12.7. 1773Potsdam)

Saksalaisen Johannin isä kuoli jo ennen kuin poika ehti täyttää 11. Isän pyynnöistä huolimatta poika ei lähtenyt isänsä ammattiin, vaan alkoi opiskella musiikkia ja säveltämistä. 19 -vuotiaana hän liittyi Dresdenin kaupunginorkesteriin ja jatkoi edelleen säveltämisen opiskelua eri ohjaajien kanssa. 

Johann löysi puolisokseen Anna Schindlerin, mutta avioliitto oli epäonnistunut. Väitettiin Annan tyrannisoivan puolisoaan. 

Preussin kuningas Frederik II piti huiluista ja huilumusiikista niin paljon, että omisti 11 Quantzin valmistamaa huilua. 

Myöhäisen barokkiajan säveltäjä, huilisti ja huilujen tekijä. 

Johannin ajan peruukkimalli on selvästi lyhyempi ja elegantimpi, ulottuen vain korvien alapuolelle. 




Benedetto Marcello compositeur italien (1.8. 1686 Venetsia-24.7.1739 Brescia)

Italialainen barokkiajan säveltäjä, joka sävelsi mm. kirkkomusiikkia, kantaatteja ja soitinmusiikkia. Hänen kerrotaan olleen hyvin lahjakas ja mielikuvituksellinen säveltäjä.  Ooppera ei jostain syystä ollut hänen mieleensä, luultavasti sitä ohjaavien säännösten takia, koska hän teki siitä kirjailijana jonkinlaisen  pilkkaavan tuotoksen. 

Hän ei tyytynyt vain musiikin tuottamiseen, vaan luki itsensä isänsä toiveesta myös lakimieheksi, jona hän loi maineikkaan uran.  

Myös Benedetton veli oli säveltäjä.   Heidän perheensä kuului silloiseen ylhäisöön, mutta Benedetto päätti silti ottaa salaa vaimokseen opiskelijansa Rosanna Scalfin, joka oli aivan tavallista syntyperää.  Säveltäjän kuoltua avioliitto tuli ilmi, jolloin valtio mitätöi sen laittomana, jättäen vaimon taloudellisesti tyhjän päälle. 

Benedetto käytti tietysti ajanmukaista peruukkia, jonka latvat ulottuvat  olkapäille.  Hänen tuima katseensa aiheuttaa ryppyjä otsalle ja suupieliin.   

Herra Marcello kuoli lopulta tuberkuloosiin. 


Georg-Philipp Telemann compositeur allemand (24.3.1681 Magdeburg-25.6. 1767 Hampuri)

G-P (tuttavallisesti) oli saksalainen barokkiajan säveltäjä. Kirkon palveluksessa olevat vanhemmat toivoivat pojastaankin kirkonmiestä. Hän aloitti omatoimisesti musiikin opiskelun, mutta ei koskaan saanut sitä muodollisesti päätökseen. Sen sijaan hän sävelsi jo 10 -vuotiaana ensimmäisen oopperansa , sekä soitti viulua, sitraa, huilua ja kosketinsoittimia. 

Äidin mielestä musiikki oli hömpötystä ja ajanhukkaa. Hän takavarikoi kaikki soittimet ja lähetti pojan pitkän matkan päähän opiskelemaan, vannottaen oppilaitoksen johtajan pitämään pojan poissa musiikin parista.  Johtaja oli kuitenkin eri mieltä pojan lahjakkuudesta ja antoi tämän jatkaa säveltämistä.  G-P halusi kyllä noudattaa äitinsä toivetta ja piti sävellyksensä salassa. Sattuman kautta ne kuitenkin tulivat esille ja lopulta musiikillinen ura vei voiton. 

Aluksi tulot säveltämisestä eivät olleet kummoiset ja G-P päätyi antamaan soittotunteja lisätienestikseen.  Hänen kerrotaan olleen lihavuuteen taipuvainen ja nenäkin oli liian iso kasvoihin nähden. Hän oli kuitenkin aina hyvin ystävällinen oppilailleen, mikä nosti hänen suosiotaan.  Hän ryhtyi sivutoimisesti myös urkuriksi, mikä ei miellyttänyt hänen kilpailijoitaan, koska heille ei riittänyt yhtä paljon työtehtäviä.  G-P päätyi lopulta Puolaan, kreivin palvelukseen. 

Ensimmäinen vaimo Louise Eberlin kuoli heidän ensimmäisen lapsensa synnytykseen.  Toinen vaimo oli Maria Textor, jonka kanssa hän sai 10 lasta, joista suurin osa kuoli jo lapsina.  Avioliitto päättyi traagisesti, kun Maria päätti karata ruotsalaisen upseerin matkaan. 

Hän sävelsi valtavat määrät erilaista tuotantoa, perusti uusia musiikkioppilaitoksia, toimi useamman kirkon musiikillisena ohjaajana.  Hän oli myös taloudellisesti taitava, päästyään alun talousvaikeuksista. Hän ei halunnut tilityksiinsä välikäsiä, vaan teki kaiken itse, kutsukorteista alkaen.  Hän myös valvoi, että hänen töitään ei myytäisi laittomasti. 

Elämänsä loppupuolella hän yht´äkkiä lopetti säveltämisen, kunnes hänen ystävänsä säveltäjä Händel rohkaisi häntä jatkamaan. G-P aloitti uudelleen 74 -vuotiaana ja jatkoi aina 86 vuotiaaksi asti, jolloin nukkui pois. 







Peruukkien käyttäminen on hyvin vanha perinne.  Ennen 1600 -lukua siitä oltiin jo luopumassa, mutta yllättäin se saikin vain uutta suosiota.  Peruukkia käytettiin monista eri syistä, mm. Ranskan kuninkaan esimerkistä. Peruukki oli myös tärkeä luokkasymbooli.  Myöhemmin siitä tuli virallisesti tiettyjen ammattiryhmien käyttämä (esim. tuomarit).  Peruukit olivat tuolloin muhkeita, peittivät selän ja hartiat, laskeutuen rinnalle. Ranskassa perustettiin jopa erillinen peruukintekijöiden kilta. 



Barokki on Roomasta 1600 -luvulla alkunsa saanut taidesuuntaus, joka levisi laajalti Eurooppaan ja Amerikkaan.  Sitä  sävytti koristeellisuus ja suureellisuus, jota käytettiin sekä maallisen, että kirkollisen vallan apuvälineenä. Musiikin kannalta tärkeimpiä ilmaisumuotoja olivat oopperat. 

Barokkiajan soittimia olivat pääasiallisesti viulu, hiljalleen myös sello. Traverso, eli puinen poikkihuilu, josta kehittyi myöhemmin nykyisenlaisena nähtävä poikkihuilu. Fagotista muunneltiin oboe, jonka yhtenä tärkeänä kehittäjänä nähtiin aiemmin mainittu Hotteterre. Urut pysyivät eri muodoissaan vahvistaen kirkkomusiikin ilmaisua. 



1600 -luku oli luonnontieteellisesti mullistavaa aikaa.  Tehtiin mm. ensimmäiset havainnot bakteereista, tutkittiin valonnopeutta, kehitettiin lämpömittari ja mikroskooppi. 
  Eurooppa laajentui edelleen suureneviksi siirtomaavalloiksi.  30 -vuotinen sota, Pohjan sota, Englannin sisällissota, sekä monet muut sekasorron ja mullistusten vuodet pitivät Eurooppaa kourissaan.  Noitavainot ja puhdasoppisuus olivat kirkon vahvan vallankäytön keinoja.



1700 -luku jatkui maantieteellisesti mullistusten kourissa, eivätkä ihmiset silloinkaan osanneet elää rauhassa ja sovussa. Sodittiin edelleen Pohjan sotaa, kärsittiin Isovihaa, Ruotsalaiset mellakoivat Hattujen sodassa, Skotlannin Jakobiittikapinat saivat näkyvyyttä ja monta muutakin kahakkaa nähtiin. 
  Valistuksen aika pääsi vallalle. Haluttiin asioiden perustuvan järkeen ja tietoon. 
Keksintöjen saralla nähtiin ensimmäinen höyrykone, kehruukone ja päädyttiin käyttämään metri -nimistä pituusmittaa. Löydettiin myös planeetta nimeltä Uranus. 


Näillä kaikilla asioilla lienee jonkinlainen vaikutus barokkiajan säveltäjiin ja musiikin tuottajiin. 

Tällaisia mietelmiä ja selvityksiä löytyi, kiinnostuttuani soittamieni kappaleiden säveltäjistä.   Tietoisuus laajeni ja seuraavan kerran tuota nuottikirjaa soittaessani muistan varmasti näitä kirjoittamiani asioita 😀.  Yritin jopa tallentaa puhelimella yhtä soittamaani kappaletta, mutta en saa sitä siirrettyä tänne.... 

Kissojen kohdalla tilanne on edelleen se, että säilytän soittimiani samassa kaapissa kissojen ruuan kanssa.  Kaapin oven avauduttua saan tietysti heti seuraa, mutta päätellen siitä, mitä kaapista otetaan ja avataanko huilun päälyspussin vetoketju, vai ei, tietää kumpikin kissa, että ruokaa ei ole tulossa.  


Tämän kappaleen nimi pitäisi olla Miausette!


Miellyttävää päivää juuri Sinulle!



26 kommenttia:

  1. Miausette <3
    Hotteterre on todella hassu nimi. Minäkin tykkään barokkimusiikista, valitettavasti en ole niin taitava (pianonsoitossa), että sormet vilistäisivät koskettimilla siinä tahdissa kuin kuuluisi, mutta on barokki hidastempoisenakin mukavaa soitettavaa.
    Kuuntelin jonakin päivänä ajaessani ohjelmaa Vivaldista. Oli hämmästyttävää kuulla tuo, kuinka tämä nykyään rakastettu säveltäjä eli köyhänä ja aliarvostettuna. Niin suuri sääli. Kunpa hän olisi saanut tietää ja nauttia elinaikanaan tästä arvostuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksesta voin olla täysin samaa mieltä siitä, miten sormet vilistävät pianon koskettimilla :) Olenkin jo luovuttanut pianon kanssa. Onhan barokissa toki aivan hitaitakin kappaleita.
      Minäkin hämmästyin tuon Vivaldin kohdalla, kun ottaa huomioon, miten tunnettu on nykyisin.
      Tulee mieleen se yksi J Karjalaisen laulu Merenneitoni ja minä, jossa muusikon luultiin hukkuneen levymyyntiä vauhdittaakseen. Kuoleman jälkeen vasta tulee moni kunnia taiteilijoiden osaksi.

      Poista
  2. Onpas mielenkiintoinen ja runsaasti tietoa sisältävä postaus. Moni esittelemäsi säveltäjä on minulle aivan outo, mikä varmaan johtuu siitä, etten ole kovin paljon barokkimusiikkia kuunnellut. Vivaldi tietenkin ja Telemann ovat tuttuja. Ensimmäisen levytyksiä löytyy omasta hyllystä. Harvemmin näiden barokkimusiikin säveltäjien teoksia RSO:n konserteissakaan on ollut esillä.
    Naissäveltäjiä on varmaan ollut entisinäkin aikoina, mutta ehkä heidän teoksensa merkittiin jonkun aikalaisen tekemisiksi? Puolison esimerkiksi.
    Ilman muuta Miausette olisi kelpo nimi tuolle kappaleelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika kauan tätä kasasinkin, kun en ollut tyytyväinen lopputulokseen :) Vieläkin olisi ollut monta aihetta, jotka olisi voinut lisätä. Tuo lapsikuolleisuus on ollut huikea. Yli puolet monen perheen lapsista kuoli.
      Voin sanoa, että näinkin kauan klassistakin musiikkia harrastaneena, en muista nimiä millään. Vain niitä tunnetumpia.
      Ehkä naissäveltäjille on tosiaan käynyt noin, vaikka kuvauksista sai äkkimältään sellaisen käsityksen, että naisten ei vain sopinut olla säveltäjiä, mutta muutoin musiikin ystäviä kuitenkin. Varmasti joku on salassa säveltänyt. Kunnia on sitten mennyt kai jollekulle miessäveltäjälle, jos hänen nimissään on kappale julkaistu.

      Poista
    2. Saattaa hyvinkin pitää paikkansa, ettei barokin aikaan naiset edes yrittäneet säveltää. Lienee myöhempiä peruja, että teokset on laitettu puolisoiden piikkiin. Sama ilmiö esiintyy myös arkkitehtuurissa.
      Olet tehnyt hienon työn. Ei kai se niin vaarallista ole, jos nimet unohtuvat, kunhan sävelet pysyvät muistissa.
      Lapsikuolleisuus on ollut korkeaa vielä 1900-luvun alkupuolellakin. Oman ja Ukkokullan sukutietoja tutkiessani huomasin esimerkiksi äidinäitini sisarussarjassa kaksi alle vuoden ikäisenä kuollutta.

      Poista
    3. Naisten toimet on torpattu vamasti hyvinkin monella alalla, jos ylipäitensä ovat uskaltautuneet yrittämään. Vihille vaan ja lapsia synnyttämään.
      Onneksi lapsikuolleisuus on vähentynyt todella paljon. Tässä kohtaa on omakohtainenkin kokemus kuolleisuudesta, eli 1/ 4.

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoinen postaus. Myös amerikkkalainen ystäväni Nancy täällä on huilisti, ja huilun soittoa on aina mukava kuunnella. Minua harmittaa että olen unohtanut kaikki nuotit:ne osasin kun opiskelin teininä laulua(klassista) , mutten ole sen jälkeen käyttänyt niitä. Pidän barokkimusiikista, ja Purcell on tuttu säveltäjä, samoin Telemann. Ja historia on minunkin kiinnostuksen kohde. Rapsutuksia kisuille, ja mukavaa konsertointia sinulle🎶🎵🎼

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että nuotinlukutaitosi palautuisi melko nopeasti, jos alkaisit niitä katsella ja opetella uudelleen? Sitä paitsi en ole ollenkaan sitä mieltä, että pitäisi laulaa tai soittaa vain annettujen nuottien mukaan. On monia muusikoita, jotka eivät osaa nuotteja ollenkaan.
      Kiitos toivotuksista! Huomenna soitetaan orkesterin kanssa toisenlaisia tunnettuja kappaleita.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen yhteenveto huilu- ja muunkin musiikin säveltäjistä. Minulle tuttuja mainituista ovat Vivaldi ja Telemann, no mainittu Mozart tietysti, mutta en voi väittää tietäneeni että myös pappa Mozart olisi säveltänyt. Olen soittanut pianoa lapsena ja sitten uudelleen aikuisena. Kotoa löytyy sähköpiano, mutta viime aikoina ei ole tullut soiteltua. Osaan lukea nuotteja ja musiikin teoriaa olen jotain suorittanutkin.
    Lapsikuolleisuus on ollut hurjaa noilla vuosisadoilla. Perheillä oli useita lapsia, mutta vain muutama selvisi aikuisuuteen asti. On mielenkiintoista tietää tekijöiden elämästä. Sama koskee kirjailijoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokapäiväiseen elämäämme liittyy monia asioita, joista emme oikeastaan kunnolla tiedä mitään. On kiinnostavaa tietää edes jotain itseä koskettavien asioiden ja henkilöiden historiasta. En minäkään tiennyt pappa-Mozartista :)
      Asioihin perehtyminen, paljon tai vähän, antaa ihan uutta perspektiiviä nähdä ja kuulla asioita.
      Aivan uskomatonta, mikä kärsimyksen määrä on ollut noiden kuolleiden lasten kohtaloissa.

      Poista
  5. Huh olipa paljon tietoa ja historiaa :-). Arvostan kovasti huilisteja varmaan siksikin kun itse tiedän miten vaativa ja herkkä soitin se on oppia. Sinä olet "ymmärtänyt" aloittaa opiskelun jo nuorena ja pohja on sen vuoksi vakaa. Kaiken minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa.
    Minä aloitin 20 vuotta sitten ja kävin huilutunneilla viikoittain ihan ahkerasti monta vuotta. Sitten vastaan tuli ylikiireiset yrittäjävuodet ja huilu jäi kaappiin mitä nyt joululauluja oli pakko puhallella. Oli vähän haastavaa aloittaa nyt uudestaan opettajan avustuksella mutta kummasti vaan moni asia alkoi pikkuhiljaa muistua mieleen. Nyt olen ihan koukussa :-).
    Onnea esitykseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musiikki antaa niin paljon, riippumatta siitä, mikä on opiskelun tai kuuntelun määrä. Se sisältyy lopulta automaattisesti kaikkeen tekemiseen. Soittaminen tuo onnistumisen iloa ja halua ylittää itsensä. Huilun voi viedä mukanaan minne vain, pianon kuljettaminen on vaikeampaa ;) Huilu on myös helposti kannettava orkesterisoitin verrattuna vaikka tuubaan ;) Rumpalin osa on jatkuva roudaaminen edestakaisin.
      Tänään pärähtää taas reilun vuoden harjoittelun jälkeen. Minä odotan innolla myös sitä hetkeä, kun konsertin jälkeen tulevissa harjoituksissa aletaan taas katsastella, mitä seuraavaksi soitettaisiin.

      Poista
  6. Mausette.ihan paras ,sävellys! 😻🎵🎵😻
    Siinäpä historiallinen -sävellysten _tekjöiden historiasta.
    Taitavia ,säveltäjiä ! noihin pippaloihin ei tainnu taviksilla olla asiaa....muuta kuin salakuuntelemalla .

    Mitäpä muuta tähän loppuun kuin:Minkä nuorena oppii,sen vanhana taitaa
    Tunnelmallista,, soitto hetkiä ..🎵🎵

    t.Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkälti tunnetut säveltäjät olivatkin hovien palveluksessa, jopa itse kuninkaiden. Ihan palkkalistoilla.
      Meidän konsertti on nyt takanapäin! Hyvin meni, mutta menköön ;D Kuulijoita saisi aina olla enemmän. Puhallinmusiikin suosio on laskenut huomattavasti vielä vuosikymmenten takaisesta.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen postaus!
    Minulla pisti silmään säveltäjien ikä, musiikki ilmeisesti pidentää elinkaarta, elleivät naiset pääse kylmettämään tai aiheuta muita hengenvaarallisia katastrofeja...
    Keskiajalla elinajan ennuste oli 30-35 vuotta. Tosin 1990 -luvulla on tutkittu, että jos lapsikuolleisuus jätetään laskuista (lapsiksi laskettiin kaikki ei-täysi-ikäiset eli alle 21- vuotiaita kuolleet), keskimääräinen elinikä oli 65 vuotta. Mainitsemasi säveltäjät ovat pääsääntöisesti eläneet pidempään, jopa huomattavasti pidempään.
    Pupunen osallistuu musiikissa ja tanssissa taiteen perusopetukseen. Kohta ehkä pitää päättää, kumpaan keskittyy, vuosi vuodelta kun tuntimäärä vain lisääntyy. Nyt tanssissa 4 harjoitukset/vko ja musiikissa 3-4/vko + esitykset. Eikä löydy kuin hajanaisia harakanvarpaita musiikin teoriakirjoista..
    😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun huomiostasi tulee mieleen nykyisin hyvin usein mainitut tutkimukset musiikin vaikutuksesta ihmisen elämään, muistiin, oppimiskykyyn ja hyvinvointiin. Ehkä tuolla keskiajalla nähtiin jo aikaiset todisteet aiheesta :)
      Musiikki ja tanssi varmasti tukevat hienosti toisiaan harrastuksina. Usein nuo harjoitusmäärät ovat kuitenkin koulun ja opiskelun ohella jopa liiallisia. Noihin on kai vielä lisättävä kotona tapahtuva harjoittelu? Elämässä on kurjaa, kun ajan takia joutuu valitsemaan useamman mieluisan asian välillä .

      Poista
  8. No tuleepas mieleen omat jännittämiset salin ulkopuolella vuoroa, kun oli oman tutkinnon vuoro! Ja juurikin tuo soittokappale, muutamat asteikot kolmisointuineen ja sitten se primavista🙄Minun soittimeni oli piano, joten ei ollut säestystä, mutta sitten kun vaihdoin lauluun, sainkin säestäjän.👍
    Tuttuja olivat säveltäjät. Muutama vuosi myöhemmin hain yliopistoon musiikkitiedettä lukemaan ja siihen piti lukea mm näistä säveltäjistä. Oli pikkusen paksu opus! Pääsinkin sisälle, mutta valitsin toisin ja menin terveydenhuoltoalalle. Eipä sitä tiedä, missä sitä olisi, jos olisikin valinnut musiikin😊t. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MInäkin olen miettinyt, miten elämä olisi mennyt, jos olisin jatkanut musiikinopiskelua ammatiksi. Jostain syystä oli aina ihan selvää, että en halua siitä ammattia. Se on ollut kuitenkin oivallinen harrastus, joka on kantanut läpi koko elämän.
      Muistan myös ne kaikki hetket, kun opintosuunnitelmaan kuului esiintyä matineassa. Minua jännitti aina kamalan paljon. Jossain vaiheessa piti soittaa kappaleet ulkoa ja minä en olisi millään jaksanut opetella niitä ulkoa. Niin huonosti taisin aina opetella , että kerrankin päätin juuri ennen esiintymistä, että nappaan nuotin mukaan. Sapiskaa tuli jälkeen päin....

      Poista
    2. Joo nämä pakolliset esiintymiset tosiaan sitten vielä. Minä olin kova jännittämään, joten kun jännittäessä unohti, miten kappale menee, sehän ei tullut sitten millään mieleen. Piti vaan koittaa jatkaa jostakin tutusta kohdasta muina miehinä😅Mutta en olisi jaksanut pitkän päälle tällaista ammattia, jossa pitää näin jännittää😬t. Irkku

      Poista
    3. Ehkä jännitys olisi ammattimaisissa olosuhteissa jäänyt hiljalleen pois. Vaikka ainahan sitä sanotaan, että pieni jännitys on aina hyväksi.

      Poista
  9. Mielenkiintoinen yhteenveto musiikin säveltäjistä, ja oikea iso pläjäys historiasta. Vivaldi tulee ensin mieleen säveltäjostä. Hänen musiikkiaan kuuntelen kesäisin bluetooth-kaiuttimilla ulkona, kun teen puutarhassa askareita. Jotenkin yhdistän tämän musiikin lämpöön ja aurinkoon.
    Huilumusiikki on kaunista. Minulla on nauhoitettuna paljon kitara- ja huilumusiikkia, jota käytän rentoutumiseen. Istun tekemättä yhtään mitään silmät kiinni ja kuuntelen ja kuuntelen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kuuntelen joskus rentoutumismielessä klassista musiikkia, nimenomaan soitettuna. Kun ei kuule mitään sanoja, pelkkää melodiaa vain, mieli kulkee vapaana, takertumatta sanoihin.

      Poista
  10. Hieno postaus! Paljon mielenkiintoista tietoa ja historiaa. Mukavaa maaliskuun jatkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. tuntui, että nyt on kirjoitettava näistä. :) Oli mukavaa löytää tietoa tällä tavalla itseä koskettavista säveltäjistä.

      Poista
  11. Wauuuuuu.... veit minut aikamatkalle lukiovuosiin... kävin taidelukion Savonlinnassa ja paras ystäväni oli musiikkipuolella - muistelen Tuijan päntänneen historiikkia säveltäjistä - olispa ollut tämä sinun kooste, siis wau!!! Musiikki, taide - luovuus...
    mikä olisi ollut musiikillinen ammattihaaveesi? Sinä et pelkästään siirrä musiikillista taustaa geeneissä, vaan lemmikkeihinkin... niin tarkasti Frodokin nuotteja tutkii, hih.... Ihme mielleyhtymä mulle tuli lauseestasi: " Säveltäminen oli kuitenkin jo luettavissa itsensä esittelyyn, joka ei ollut naisia alistavissa aikakausissa ollenkaan soveliasta"
    Minä kun taidan "säveltää" ihan kaikessa... mitään en osaa mallista tehdä.... onko se sopimatonta itsensä esittelyä, heh heh!! Mukavaa musisoivaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;) Kyllä minäkin "sävellän" päivästä toiseen, minkä ehdin ;D Sillä tavoin sitä selviää elämässä etiäpäin ;D Vakavasti sanoen naisten oikeudet ovat menneet maailmassa aimo harppauksen eteenpäin, vaikkakaan ei ikävä kyllä kaikkialla maailmassa edelleenkään.
      Minä kävin musiiki teorian peruskurssit. Luulen, että tällainen historia ja kirjallisuus olisi tullut eteen, jos olisin jatkanut. En muista koskaan lukeneeni kovin paljon säveltäjistä. Ehkä koulun musiikkitunneilla oli jotain.
      Luulen, että musiikillinen haaveeni on jo toteutunut, koska en halunnutkaan tehdä siitä ammattia itselleni. Näin vuosikymmenten päästä olen kyllä välillä miettinyt, miksi ei tullut jatkettua opintoja. Olisin voinut opiskella vaikka sairaalamuusikoksi, kuten nykyään voi tehdä. Meillä oli kerran kotihoidossa sellainen kokeilumielessä. Sain kulkea hänen kanssaan useita päiviä ja soitin itsekin joissain paikoissa (jos oli aikaa). Pääsin jopa lehteen ja telkku-uutisiin tuon sairaalamuusikon esittelyn myötä.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!