Pikkuihmiselle

 Pikkuisen sain ommeltua, kun löysin lehdestä pikkuihmisen trikoomekon kaavan.  Se oli nopeasti piirretty ja siihen tarvittiin vain vähän kangasta.  Tein aiemmin näistä kankaista bodeja, mutta en halunnut tehdä niitä lisää, koska pikkuihmisellä on varmasti jo aivan liikaakin vaatteita. Jotain teki kuitenkin mieli ommella, joten sarjatyönä syntyi tällä kertaa mekkoja.  Hihansuu on sen kokoinen, että mekkoa voi luultavimmin käyttää myöhemmin esim. tunikapaitana. 

Ei tarvitse kauaa olla ompelematta, kun huomaa unohtaneensa ompelukoneen säädöt.....    Muistin silti, että saumurissakin oli joku rypytyssäätö. Löytyihän se: differentiaalisyöttö!  Muistin lopulta nappuloiden säädötkin, mutta en luottanut itseeni, ennen kuin olin tarkistanut ohjekirjasta.  Tuolla ompeleella saumuri tekee rypytyksen samalla, kun se siistii kankaan reunan.  Sitten vaan tavallisella syötöllä rypytetty kangas kiinni toiseen osioon. 

Ei ollut mitään ajatusta tuon kankaan kuvien kohdistamisen suhteen ja siksi se menikin noiden isojen kuvien kanssa aika typerästi pieleen. vieläpä justiin tuossa etupuolessa. Huomasin ketun pään lytistymisen vasta valmiissa työssä.  Etsin kankaista leikattaviksi aina sellaisia kohtia, joilla kangasta kuluisi mahdollisimman säästeliäästi ja tämä oli lopputulos.  Tämä on juuri sitä, että intoa on enemmän, kuin taitoa.   

Kokonaisuutena olen tähän sarjaan kuitenkin ihan tyytyväinen. 

Meiltä löytyi vielä noin söpöjä henkareita, joissa oli kiva kuvata. 

Tässä on meidän tavanomainen tilanteemme: 

Merri on tulossa ulkohäkistä sisään. Frodo vaanii piilossa kulman takana. Sieltä se hyökkää Merrin kimppuun heti, kun Merri työntyy sisään heiluriluukusta. Sitten taas juostaan peräkkäin ympäri huushollia.   Yhteen aikaan Frodo päivysti aivan ikkunan takana ja heti, kun Merri yritti avata luukkua, Frodo läppäsi luukkua sisäpuolelta takaisinpäin.  

Nykyisin Merri on alkanut jekuttamaan läpsyttämällä luukkua itse ulkopuolelta, ilman minkäänlaista yritystäkään tulla sisään.  Luultavasti siksi Frodo on päätynyt nurkan taakse vaanimaan. 

Pienoinen loppukevennys jälleen: 

 

Kävin leipomon tehtaanmyymälässä pitkästä aikaa.  Paikka on suosittu ja nytkin oli pikkuisessa myymälässä useampi ihminen.  Kassajonossa edelläni ollut nainen kyseli, onko niitä rikkoutuneita donitseja, joita myydään pusseissa sopivaan hintaan.  Myyjä sanoi, että nyt ei ole, mutta ovat odottaneet itsekin, koska niitä taas tulee. 

Asiakas harmitteli ja sanoi leikkimielisesti, että laittakaa nyt heti maanantaista alkaen joku tunari taas töihin, niin ei tule pelkkää priimaa 😂

Kommentti oli niin älytön, vaikkakin leikkimielinen, että jäin miettimään, miksi meidän alalla (kotihoito), kukaan asiakas ei toivo, että tulisi taas joku tunari tekemään työt?   Ehkä joku voi olla oikeasti sitä mieltä, että tunareita on ollut, mutta ei sitä varmaan kukaan erityisesti toivo 😏

Millä muulla, kuin leipomoalalla voisi olla asiakkaalle hyötyä tunareista?