Top Chef kokkaa

 Terve kaverit!  Ajattelin tulla teillekin kertomaan, että täällä leivotaan.  Minäkin saan kuulemma hyvää ruokaa. Tassut pitää pestä ennen ruokailua.  Vesi tulee jo kielelle....

Tuo minun miespuolinen palvelijani näki jossain netin syövereissä hyvän reseptin ja lähti siltä istumalta kauppaan ostamaan aineksia.  Lähdetäänpä katsomaan, mitä sieltä syntyi.

Tälläinen pyöreä kiekko oli lopputuloksena. Se on kuulemma maissileipää, ja paistettu isolla valurautapannulla uunissa.  Täytyy myöntää, että olin vähän pettynyt, kun näin sen... ensin luvattiin herkkua ja sitten oli tämä.

Kyllä nuo palvelijat itse tätä söivät ihan innoissaan. Oli kuulemma erikoista herkkua.  Annan teille nyt sitten tämän reseptin, jos teidän palvelijanne haluavat kokeilla tälläistä lättänää. Se on kuulemma gluteenitonta ja laktoositontakin, mutta sopinee kaikille. Älkää nyt kuitenkaan kissakamut alkako tätä syömään! Ihmisten ruuat eivät todellakaan vedä vertoja meidän kissojen eväille, vaikka ne niin näyttävät luulevan. 

Ainekset (6 palaa)

• 1 rklöljyä
• 4 dlmaissijauhoja
• 2 rklsokeria
• 1 tlleivinjauhetta
• 1 tlruokasoodaa
• 1 tlsuolaa
• 2kananmunaa
• 5 dllaktoositonta piimää

1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Mittaa valurautaiselle tai muulle uuninkestävälle paistinpannulle öljy ja nosta pannu uuniin kuumenemaan.

2. Sekoita kulhossa maissijauhot, sokeri, leivinjauhe, ruokasooda ja suola. 3. Vatkaa toisessa kulhossa kananmunat ja piimä tasaiseksi seokseksi ja lisää ne jauhoihin. Sekoita tasaiseksi. 4. Kaada taikina kuumalle pannulle ja laita pannu uuniin. Paista uunin keskitasolla 25–30 minuuttia, kunnes se saa kauniin ruskean pinnan. Leipä on kypsä, kun sitä kevyesti painaa ja sisus tuntuu napakalta.

Ohje kuvineen päivineen löytyy TÄÄLTÄ.

Tälläisiä siivuja ne niistä tekivät ja jäähtyneenä vielä halkaisivatkin.  Ihmisillä on ihmisten kujeet!

Miten minusta silti tuntui, että jotain herkkua tuoksui nenääni...

Olihan se Top Chef muistanut minullekin leipoa! 

Oi! Minä Rrrrrrakastan nappuloita! 

Ei minulla oikeastaan mitään muuta asiaa ollut tällä kertaa.  Yritetään pitää nuo ihmispalvelijat tyytyväisinä, niin ne jaksavat hoidella meidänkin tarpeet kuntoon (ensisijaisesti tietysti niin päin). 

Heippatirallaa teille kissakamut tällä kertaa!!!

Kangastelua

Viime vuoden puolella  laitoin keittiön keinonahkatuoleihin uudet kangaspääliset.  Kankaan olin ostanut Karnaluksista.  Sitä oli reilusti ja loppu odotti vielä kehkeytymistään. 

Tuoleista juttua on TÄÄLLÄ. 

Tässä vaiheessa mukaan hyppää tuo vaahtomuovi, jota kävin ostamassa.  Piirsin siihen tussilla ääriviivat  ja leikkasin sen saksilla oikeaan kokoon.  Mattoveitsi olisi voinut olla yhtä hyvä vaihtoehto, mutta sen käytöstä ei ole sen kummoisempia/ tasaisempia kokemuksia.  Samanlaista jälkeä tuli saksillakin. 

Seuraavaksi vaahtomuovilevyn sovitus. 

Ennen seuraavaa kuvaa onkin jo tapahtunut paljon.  Leikkasin sisustuskankaasta oikean kokoisen palan. Jouduin hieman kaventamaan päistä tuota levyä, että sain kankaan leveyden riittämään poikittain ja kangasta säästyi vieläkin muuhun tarkoitukseen.  

Toisen päädyn ja sivut ompelin koneella. 

Sitten vaan pujoteltiin vaahtomuovilevy kangaspussiin. Se on muuten aika ärsyttävää hommaa, kun vaahtomuovi ei luista yhtään. Se on tosi nihkeää pujoteltavaa.  

Toisen päädyn ompelin käsin, kun en muuta keksinyt.  Sauman kohdasta tuli sen verran napakka, että en saanut sitä ompelukoneen alle millään. 

Uusi kangas ihmetyttää. Voiko sille edes astua. Parempi kiertää täältä yläkautta, tuumailee Merri.  Kunhan ei nyt vaan tassu lipsahtaisi. 

Pari namia ja Merrikin rohkaistui uudelle patjalle, vielä vähän vaan reunalle istumaan kuitenkin.  Ei voi yhtään tietää, voiko tässä nyt kävellä ihan reilusti vai ei. 
 

Meillä on keittiön pöydän ympärillä nuo 4 tuolia ja yhdellä sivulla tämä puinen sohvakapistus.  Tuli ihan kivan näköistä, kun kangas on yhtenevää. Tässä on aiemmin ollut irtonaisia tyynyjä, tai sitten ei mitään.  Harvemmin itse tulee tuossa istuttua, mutta vieraat valitsevat useimmiten tuon sohvan, vaikka tuoleja olisi vapaana. 

Muistan, kun tätä sohvaa ostettiin. Halusin keittiöön jotain aivan tavallisuudesta poikkeavaa. Aiemmin oli pöytä ja perinteiset tuolit.  Käytiin katsomassa kaikenlaisia sohvia, kangaspäälisiäkin.  Homma meinasi hyytyä, kun tajusimme, miten leveitä ne ovat.  Keittiössä ei olisi mahtunut enää kävelemään.  Onneksi löytyi tämä puinen versio joka on paljon järkevämpikin keittiöön ja sen myötä  huoneen ulkoasu muuttui erilaiseksi. 

Loppukankaasta ja vaahtomuovista voisi tehdä ehkä vielä lisätyynyjä. Tykkään pitää selän takana ohutta tyynyä, kun istun tuolilla.  Vaahtomuovia jäi vielä muutamaan muuhunkin projektiin. 

Kiva kun sain jotain muutakin aikaiseksi, eikä pelkkiä silmukoita puikolta toiselle 😅

Nyt mua viedään kaupasta kauppaan

 Tarvitsin kahta asiaa, joita varten jouduin lähtemään kauppaan.  Tuntui jotenkin oudolta, kun olen niin pitkään välttänyt kaikkea ylimääräistä kulkemista.  Ihmisillä oli aika paljon maskeja käytössä. Tämän huomasin useammassakin kaupassa, koska etsimiäni asioita ei tahtonut löytyä valitsemistani kaupoista. 

Tyhjin käsin ei "tarvinut" lähteä mistään pois 😉

Voiko näin ihanien lankakerien ohi kävellä??  Eivät ne oikeastaan lankaa olekaan, vaan ohutta, tekoturkisnauhaa, yhtä pehmeää, kuin Merrin turkki 💕 Minulla on häilyvä ajatus siitä, mitä niistä syntyy. Toivottavasti pääsen toteuttamisen asteelle, että ei jäisi silittelyksi. 

Valokaapelia olen himoinnut jo viime vuonna, joten nyt kun sen näin, päätös oli nopea.  Toisellekin valosarjalle on käyttötarkoitus jo mielessä. 

Seuraavastakaan kaupasta ei löytynyt etsimiäni asioita.  Mukaan lähti kuitenkin tavaraa, joilla kuvittelen saavani joulukorttitehtailun käyntiin. 

Johan tärppäsi kolmannessa (ja neljännessä) kaupassa.  Vaahtomuovilevyä, reilusti kun halvalla sai. 😁 Käyttötarkoitus aivan selvä.  Rautalankaverkkoa rullallinen riittänee lopuksi elämää, mikäli ei inspiraatioita synny urakalla. 

Kaupassa hämmästelin näitä patjan alle tulevia pää- tai jalkapuolen korottajia. En tiennyt, että näitä myydään tällaisessakin muodossa.  Moottorisängyt ovat vallanneet alaa, mutta ei kaikilla ole mahdollisuutta hankkia sellaista.  Päätyä joutuu välillä kohottamaan helpomman hengityksen takia ja toista päätyä jalkoja turvottelujen takia. Töissä näkee jos jonkinlaisia virityksiä. Hyvä tietää, että tällaisia valmispalojakin on myynnissä. En tullut tuota hintaa nyt kuitenkaan katsoneeksi.  

Näiden ohi ei voinut kävellä!  Vanhat nilkkurikumisaappaat näkivät syksyllä päiviensä pään.  Niitä käytin aina nurmikon leikkauksessa.  Siinä hommassa kengät tulevat aivan vihreiksi ja pitää olla jotkut kumisaapas -tyyliset jalkineet.  Nämä ovat yhtä kevyet, kuin crocksit.  Mustat olisin halunnut, mutta niissä päättyi pienin koko 38, ja näissä löytyi vielä tuo 37.  Ovat suurempaa kokoa, kuin normaalit koot.  Nokiaa näyttävät olevan, made in China...  suunniteltu Suomessa.  Voi voi tätä maailman menoa. 

Katse kaukaisuuteen!  Joulu tulla jolkottaa (tai sitten siellä lentää lintu). 

Nyt uskalsin jo tuon joulu -sanan sanoa ääneen, kun korttitarpeitakin tuli ostettua 😄

Migreeni on tällä erää selätetty ja muutamien työpäivien jälkeen pääsee nauttimaan viikon lomasta.  Mitään suunnitelmia ei ole, mihin tässä nyt voisi edes lähteä?  Ainakaan ei tarvitse aamulla herätä töihin. 

Kohti uutta viikkoa! Ja sen yli!   Heikunkeikun!

Tarina ja sen opetus

Merrin lempipaikka on sohvan nurkassa, punaisen peiton päällä.  Peitto on vaihtunut viime talvisesta, kun edellinen meni jo aivan nuhjuisen näköiseksi. 

Sohvan nurkasta on myös hyvä seurata, mitä olohuoneessa tapahtuu.  Siinä voi  helposti olla ikään kuin piilossa, jos on aivan hievahtamatta. Etenkään eräät tietyt koirat eivät näe, että sohvalla on joku. Pyörivät vaan ja haistelevat innoissaan, etsien kissakaveria. 

Etsiköön nyt sitten..... 

Täytyy varmaan liikahtaa, että tulee nähdyksi.  

Tervetuloa meille, sinä nuuskuttaja! Älä nyt nahkoistasi pullahda, vaikka näitkin minut.  Sinun pitäisi Arttu ottaa vähän mallia minusta. Näin ollaan rauhallisesti ja arvokkaasti. 

Tarkoitatko näin??  

Ei tässä ollut ketään.  Itsehän lähdit pois sohvalta. Silloin se on sääntöjen mukaan vapaa paikka!  

Ai kun onkin mukava köllötellä tässä. Olisin pitempäänkin, jos malttaisin.... mutta nyt on lähdettävä etsimään piilottelevaa kissaa. 

Löytyi!  Mitäs nyt leikittäisiin??

Katsohan Arttu, nyt leikitään piilosta...

 

Et varmaan nähnyt, että hyppäsin tänne.  Etsimään!! 

Hah! Minne se meni? Menikö keittiöön?

Reitti selvä.....

Tämä sohva  on todellakin minun!   Hyvästä paikasta ei kannata luopua, tai sen menettää. 

Eläimelliseen joukkoon mahtuu vielä pari siiliä. 

Niissä on alkusilmukoina 11/puikko, resorin jälkeen lisätty 1/puikko.  

Langankulutus 70g.  Lanka Nalle ja Tango, puikot nro 3. 

Kiva kun saa noita Tango -hahtuloita käytettyä johonkin. Ne on minulle vähän niin kuin jämälankoina. 

Migreenin karkoitus alkaa olla toivon mukaan loppusuoralla. Hyvä kun sai näin vapaalla  kärvistellä tämän pään kanssa, niin on taas terve menemään töihin huomenna...

Hyviä tai vähemmän hyviä migreeninkarkoituskeinoja haetaan! !

Omalla kohdallani auttavat EHKÄ seuraavat asiat:

*aika

*migreenilääke

*ulkoilma

*venyttely

*raikkaat syömiset (välillä vaikea keksiä mitä ne on..)

*joskus valveilla oleminen, joskus nukkuminen

*kylmään veteen kastettu riepu otsalla ja silmillä

*saunominen (vaikka muuten en sauno juuri ollenkaan)

*yritys tehdä jotain, mikä vie ajatukset pois  päänsärystä

*kylmägeeli tms. niskan seudulle

*hiljaisuus ja hajuttomuus 😆 ( ei hajusteita, ei aleta kärventämään makkaraa tms.)

*ei kirkkaita valoja

*stressitekijöiden poisto, jos mahdollista

Ostin uuden tyynynkin, kun vanha alkoi tuntumaan tiiliskiveltä.  Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin, joten huomenna on varmaan jo ihan hyvä päivä! 💪🙉

Koirasukat

 ...ja monta TV -ohjelmaa myöhemmin, valmistuivat myös nämä koirasukat.... 

Onko näissä nyt samaa näköä?  Minun mielestäni on ihan selvästi!

Jotkut voivat tietysti olla eri mieltäkin....

Odotapas palvelija, kun kerron Ruutille, mitä väität!

Voihan tämä olla kuka vaan Ruut, eikä juuri tuo, jonka me tunnemme?

Sukat on neulottu Nallesta, kulutus 120g. Silmukoita puikoilla 17 ja resorin jälkeen lisätty yhteensä 2. Terässä 15/puikko. Puikot kokoa 3. 

Kuvio löytyi Pinterestistä.  Se on neulottu molemmin puolin vartta. Kirjainmallin värkkäsin itse. Kuviot on neulottu peilikuviksi, paitsi tietysti nimi 😁

Sukat ovat kokoa 39. 

Onko nyt päästy koronan alkulähteille? 😜

No ei olla!  Neulominen käy työstä ja välillä on käytävä hierojalla.  No ehkä vähän muitakin syitä voi olla, kuin neulominen.  Hierojani keksi laittaa imukuppeja käsien lihaskireyksiin. 😂 Positiivista oli tällä kertaa se, että en ollut kuulemma päivän kirein asiakas.  

  

Olen joskus kauan sitten käynyt kuivakuppauksessa, hieman eri tyyliin kuitenkin, mutta välineet kai kehittyvät? Tässä ei tarvittu tulta ollenkaan 😅   Minulla on mielikuva, että oli jotain kuppeja, joista tuli poltti hapen pois ja sitten kuppi  imeytyi ihoon. Voin olla väärässäkin, kun aikaa on kulunut kokemuksesta. 

Onko joku käynyt oikeassa kuppauksessa? Sitä en uskaltaisi kokeilla. 

Venyttely olisi kyllä kaiken a ja o.  Tarvisin kuitenkin jonkun potkimaan minua persuuksille, että tulisi venyteltyä...   Sitten , kun on oikein kireä ja kurja olo, niin venytyksetkin muistuvat mieleen.    Ja tietysti Perskindol 🙏

Vetreää päivää Teille Kaikille ! 

Kevään ja kesän muisto -haaste

 Sain haasteen osallistua Kevään ja kesän muisteloihin.  Haaste tuli Kruunuvuokolta  ja on lähtöisin  Nilalta 

Vähän epäröin tarttua haasteeseen upeiden puutarha- ja kukkakuvien myötä.  Minä en tunnetustikaan ole mikään puutarhaihminen...  

Haasteessa kuitenkin sanottiin , että kevään ja kesän muistojen ei tarvitse liittyä puutarhaan, jos oikein asian ymmärsin.  Yritän silti sitkeästi tuoda juttuun edes muutaman kytköksen kukkiin ja pihaan. 😊

Kevät on mielestäni paras vuodenaika, kun kaikki alkaa taas elää talven jäljiltä. Erityisen ihanaa on seurata värikkäiden krookusten nousua seinän vierustalta.  Tämä saa mieleen taas ajatuksen, että pitäisi laittaa lisää sipuleita maahan. Viime syksynä jäi laittamatta, vaikka olin aikonut...

Minua ilahdutti myös asiakkaaltani saama kiinanruusu, joka alkoi heti kukkimaan! Jotain on siis mennyt oikein minunkin kukkien kasvatuksessa.  Tämä on tällä hetkellä ainoa kasvini, kun pelkään kissan syövän niitä (sen lisäksi, että saan kaikki kuolemaan). Merriä ei kukkien syöminen kiinnosta, mutta hoitokissa Maia on ehtinyt tästäkin jo vedellä lehden reunoja napaansa. Nyttemmin nostankin sen aina ulottumattomiin, kun Maia on tulossa. 

Ulos tuli istutettua jonkin verran kukkia. Samettiruusu on yleensä melko varma valinta, mutta nekään eivät kestä kaikkea.  Merri viiletti tästä ohitse tuonne oikealla olevan pallomaisen pajun alle ja naru vihelsi aina samettiruusun ohitse. Merri vastaan samettiruusu 1-0. Ja se kävi nopeasti. 

Keväällä kävin jo toisen kerran hevoskastanjan kimppuun. Siinä on hirveän isot ja kovat lehdet ja se kasvaa  hurjaa vauhtia. Leikkelin sen aivan nuliksi. Sain polttopuitakin ison kasan.  Nyttemmin se onkin näyttänyt minulle närhen munat ja rehevöitynyt lisää.....

On minulla kukkiakin! Alppiruusu kukki nätisti. 

Pienoinen ongelma on tietysti nelijalkainen kaivelija. 

Vaihtoehtona on sisäkissa ja siistit penkit.  Se ei olisi reilua. 

Juhannuksena olin töissä ja törmäsin aivan sattumalta tähän valtavan kokoiseen ihanuuteen! Viikkoa myöhemmin kukat olivat jo historiaa.  Kuka vielä väittää, että työnteko ei kannata! Esteettisyysraja ylittyi Kultasateen myötä moninkertaisena. 

No nämä kallat ovat kuitenkin minulle rakkaita.  Ne ovat nimittäin ainoita, jotka ovat säilyneet vuodesta toiseen.  Säilytän niitä talvella kellarissa ruukuissaan ja kevään tullen istutan ne uudelleen. Isoimmat mukularyppäät hajotan ja sen takia kaikki ruukut eivät aina ota kukkiakseen. Vaativat ehkä useamman vuoden puskeakseen kukkaa?  Fiksummat kukkatieteilijät varmaan osaavat tämänkin selittää.  Olen jakanut näitä muillekin joka vuosi. Tänä vuonna itsellä oli siltikin vielä 7 ruukkua.  Kallan kukka on vaan niin kaunis 💝

Jasmin (kuten hevoskastanjakin) asuivat täällä jo ennen meitä.  Jasminia on 3 puskan ryhmä, josta olemme muutaman kerran leikanneet  osan kokonaan. Hyvin kasvavat aina uudelleen.  Ruohon leikkaaminen on ollut vähän  hankalaa roikkuvien oksien takia. Tänä vuonna tilanne muuttui, kun ostimme naapurista sen oksasilppurin! Siihen tarvittiin oksia ja ensin lähti hevoskastanja, joka ei tietysti riittänyt hillitsemään silppuamishaluja.  Tästä jättipehkosta lähtivät kaikki alemmat roikkuoksat ja päätyivät silppuriin. Olipas siinä palkitsevaa hommaa! En meinannut malttaa lopettaa ollenkaan 😅

Tässä kohtaa taisi olla ukkonen aika lähellä. 

Meillä asuu sellainen puutarhuri, että tyynytkin kukkivat!  Kankaiden maalaaminen oli yhdessä vaiheessa hetkellinen intohimo. 

Tästä päädyttiin kesän myötä myös kukkiviin farkkuihin, joiden kanssa peuhaaminen jäi vähän niin kun päälle.  Sittemmin (kun sain lisää materiaaliakin) into lopahti kuin seinään. 

Muistorikkaan korona-kesän Lapin matkalta jäi kaikenlaisia mielikuvia ja innoitteita.  Mm. tämä jättisukka jäi mieleen. 

Sitä sitten yritimme Merrin kanssa vääntää kaiken kesää, kiikussa istuen. 

Hieman laihaksi jäivät tulokset, kun varsi jäi koko ajan alamittaiseksi. 

Kevään ja kesän vaikuttavimpia muistoja ovat olleet maskit.  Niitä on tullut pidettyä nyt kyllästymiseen asti maaliskuulta lähtien, eikä loppua näy.  Jollain omituisella tavalla niihin on jopa tottunut. Toisaalta suu on aina jotenkin kuiva ja hiilidioksidin hengittely väsyttää myös hetkinä, jolloin maski ei ole kasvoilla. 

Alkukeväästä vielä kokeilin hupimielessä erilaisten maskien väsäämistä.  Nyttemmin olen käyttänyt näitä kauppareisulla muutaman kerran. 

 

Korona-aika on vauhdittanut hoitajien "katoamista" työpaikaltani.  Läksiäislahjana voi antaa vaikka keinonahkamaskin, ikään kuin "kostoksi" lähtemisestä.  Tai sitten voi uudessa työpaikassa vähän tyylitellä. 

Viimeisenä mainittuna, vaan ei todellakaan vähäisimpänä muistona, on siirtymiseni virallisesti anoppien joukkoon. 

Ja muistoista  vaikuttavin on rakkaus 💖

Yleensä en haasta ketään.  Tässä mainitsen nuo max. 5 blogia, mutta jokaisen oma asia on, ottaako haasteen vastaan vai ei. 

Mikäli vastaat haasteeseen, mainitse blogissasi, että haasteen laittoi alkuun Nila Lappalainen etelässä -blogista ja käy linkkaamassa sinne oma postauksesi aiheesta. 

Stanstalandia

Omamaamansikka

Tulihan Tehtyä

Hopeinen kuunsilta

Hiking in Norway

Stanstan jatkokertomus jatkuu...

Stansta aloitti jatkokertomuksen  kesäkuussa . Sen alkutarina ja linkitetyt jatkot löytyvät TÄÄLTÄ.  

Ohjeet löytyvät TÄÄLTÄ.

Olisi mukavaa, jos juuri SINÄ haluaisit jatkaa tarinaa!  Ilmaise valtava kirjoitusinnostuksesi tämän jutun kommenttikenttään 😀

Ja näin se jatkuu tällä kertaa....

Maisa nousi portaat yläkertaan ja koputti pojan ovelle. Ei vastausta. Uusi koputus, sama tulos.  Maisa kokeili ovenkahvaa ja avasi oven varovasti.  Huoneessa ei ollut ketään. Hän hiipi sisälle. Ikkunasta näkyi pihalle, jossa puut kasvoivat kovin lähellä taloa.  Muutama kukkapenkkikin siellä näkyi, ja yksinäinen keinu.  Ikkunan alla oli kirjoituspöytä, johon oli levitetty papereita ja värikyniä. Huoneen oikealla seinustalla oli vuode ja vasemmalla isohko kirjahylly, joka oli täynnä kirjoja ja lehtiä.  Maisa huhuili vielä vaisusti, vaikka poikaa ei näkynytkään.  Kuuluiko jostain vastaus?  Hiljaista oli taas. Uusi huhuilu, johon kuului selvä "täällä ollaan" -vastaus.  Maisa huomasi kirjahyllyn vieressä pienen ullakon oven joka oli raollaan.  Ääni kuului sieltä.  Hän avasi oven varovasti ja näki pojan istuvan ullakkoikkunan vieressä lattialla.  Poika oli tehnyt itselleen mukavan, pienen oleskelutilan ullakolle. Hän oli kerännyt sinne aarteita ulkoa ja asetellut ne laatikoiden päälle järjestykseen. 

Hän oli juuri selaillut kirjaa Maisan tullessa. Hän katseli varovasti alta kulmain, mitä vieras nainen oikein aikoi. "Saanko istua?", kysyi Maisa.

"Joo, istu tuohon tyynylle", sanoi poika ja työnsi jalallaan yhtä lattialla olevaa säkkikangastyynyä lähemmäs Maisaa. 

"Roopeko se sinun nimesi oli?", kyseli Maisa varovasti. 

"Joo. Sinä olet Maisa". 

Maisa hämmästyi, kun poika tiesi hänen nimensä. Oliko hän ollut paikalla eilen, kun ilta oli ollut kovin sekava. Pojan on täytynyt nähdä Maisa eilen illalla. 

"Sinä olet tässä kuvassakin", sanoi poika ja näytti avoinna olevaa kirjaa.  Maisa katsoi kirjaa hämmästyneenä. Siinä oli useita valokuvia. Joidenkin vieressä luki jotain, toisissa ei. Hänen kuvansa tosiaan oli siinä ja vieressä luki Maisa. Järkytyksen värähdys kulki taas Maisan lävitse.  Kuvassa Maisa oli noin 5 vuotias ja katsoi kameran ohi jonnekin kaukaisuuteen. Päällä oli äidin ostama huppari.  Maisa ei muistanut kuvaustilannetta. " Mistä olet saanut tämän kuvan?" , hämmästeli Maisa. 

"Isän kuvien joukosta olen sen löytänyt ja liimannut omaan kirjaani. Sinulla on samanlaisia pisamia, kuin minulla", sanoi poika nyt jo vähän hymyillen. 

Maisa oli aivan pyörällä päästään. Tämän loman aikana näköjään järkytys seurasi toistaan. Happi tuntui loppuvan ja Maisa joutui haukkomaan sitä oikein kunnolla, ennen kuin olo tasaantui. Vatsassa velloi kuitenkin edelleen.   Maisa ja Minna olivat olleet pienestä asti kasvattikodissa, kun äiti oli sairastuttuaan  lopulta menehtynyt. Siitä oli jo kauan. Äiti oli ollut yksinhuoltaja ja tytöt olivat kasvaneet läheisiksi toisilleen jo pienestä lähtien.  Orvoiksi jääminen oli lähentänyt heitä vielä lisää. Onneksi kasvattiperhe oli ollut ihana ja tyttöjä oli rakastettu, kuin omia lapsia. Minna vanhempana siskona oli aina ollut hieman suojeleva Maisan suhteen. 

Maisa olisi halunnut kysellä Roopelta vielä lisää kuvasta, mutta samaan aikaan alakerrasta alkoi kuulua meteliä ja hän kuuli nimeään huudettavan.  Nopeasti hän nousi  ja kiiruhti portaat alas. Veljesten keskustelu oli äitynyt kovasanaiseksi ja  Mika odotteli Maisaa eteisessä.

"Lähdetään pois ja jatketaan asian selvittämistä muualla", hän sanoi. "Aion vielä tänään lämmittää saunan ja käydä uimassa, kun kerran on kesä ja ollaan mökillä". 

Raivo kiehahti Maisan mielessä välittömästi. Kaiken selvittämättömän ja omituisen pyöriessä hänen päässään, tuo mokoma renttu aikoi omia hänen vuokraaamansa mökin ja tehdä mitä huvittaa. 

"Voit painua ihan mihin huvittaa ja  jättää minut rauhaan! Kuuletko vai väännänkö rautalangasta!? Olen keskellä kauhuja ja järkytyksiä ja sinä suunnittelet saunomista! Eikö yhtään hävetä? Jätä minut rauhaan!"  Maisa kääntyi kannoillaan, marssi pihalle ja siitä juosten metsäpolulle, mökkiä kohti.  Mies ei ainakaan seurannut, hän ajatteli. Toivottavasti siltä loppui bensa, eikä auto kulje enää mihinkään.  Vähän aikaa juostuaan Maisa rauhoittui ja jatkoi kävellen. Uupumus valtasi mielen ja tuli itku.  Näin kamalaa kesälomaa, eikä mitään muutakaan elmänvaihetta, ollut Maisalla ollut ikinä.  Kuka hän oikeastaan oli? Tiesikö hän itsekään? 

Siililap(a)set

 

Tunteellinen siili
	Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili, olen hyvä, kiltti, hellä. Ja kelläpä, kellä on vastaansanomista? Se vain on surullista, että piikkikuoren alla siilin hellyys piili. Oi, sanoi siili, olen surullinen siili, niin yksinäinen jotta! Ja se on aivan totta: Se yksinänsä eli ja piikein piikitteli, ja piikkikuoren alla sitten itkeskeli. -- Kirsi Kunnas

Siililapaset on jo vanha juttu, mutta minulla neulottavana vasta ensimmäisen kerran. Olen aina ihmetellyt, miten tuo karvaosuus tehdään, mutta en ole viitsinyt sen tarkemmin asiaa opiskella.  Nyt tarvittiin kahdet söpöilylapaset ja jostain syystä mieleen tulivat siilit. Googlettamalla löytyi näppärä ohje selkäpuolen tekemiseen TÄÄLTÄ. 

Ensin tehdään siis ihan peruslapaset. 

Keräillään sitten kämmenen selkäpuolelta puikolle kahden puikon verran silmukoita ja neulotaan näillä pelkkää karvalankaa.  Sen neulomisessa karvat menevät aina pääosin nurjalle puolelle!  Valmiin neuloksen kiinnittämisen jälkeen vetelin puikolla ristiin rastiin neuloksen päältä, että sain mahdollisimman paljon haituloita näkyviin. 

Tasona sileää neulottu karvalankaosuus kiinnitetään kaventamalla. Kerätään taas tuolta ylälaidasta saman verran silmukoita ja sitten kavennetaan vuorotellen molemmilta puikoilta, 3 silmukan syklillä (varmaan tällä kavennuksella on joku hieno nimikin), kunnes kaikki silmukt ovat poissa.  Jätin molemmissa päissä lankaa niin paljon pääteltäväksi, että sain sillä neulottua pinnat toisiinsa myös sivuista. 

Lopuksi neuloin sen ärsyttävän osuuden, mikä lapasissa aina on...eli peukalot. 

Lapaset on neulottu seuraavanlaisesti: pienemmät 10s/puikko ja resorin jälkeen 1lisäys/puikko, isommissa 11s/puikko ja samanlaiset lisäykset.  Olisi tarkoitus sopia 2 - ja 4 -vuotiaan käsiin. 

Lankana käytin Nallea ja Tangoa (hyvin marinoitunutta).  Puikot kokoa 3. Langankulutus 90g.

Vaikka Merrillä meni sukset ristiin silloin sen vieraan kissan kanssa, eivät siilit aiheuta sille mitään agressioita. 

Taas on viikko vierähtänyt ja uutta aloitellaan.  Korona leviää, mutta yritetään pysyä ihmisinä ja noudattaa suosituksia. 

Terveellistä uutta viikkoa Sinulle!