perjantai 7. elokuuta 2020

Sitkeys palkitaan

Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt...

Olin kahden vaiheilla, että keräänkö mustikoita, vai en. Selkä on ollut pitkään jo ikävän tuntuinen ja köykkiminen ei oikein ilahduttanut mieltä.  Päätin kuitenkin kokeilla, kuinka käy.  Vanhempieni mökin tontilla on hyvät marjamaat ja sieltä oli helppo aloittaa.  Helppo, ja helppo....  Pääsi ainakin välillä huilaamaan ja evästelemään. 
 Ensimmäiset 3 litraa olivat kamalia. Mustikoita oli kuitenkin niin paljon, että ei voinut lopettaakaan, kun ne oli nähnyt. Ihan kuin ne pitäisi kaikki saada kerättyä...😂
Sieltä se suomalainen sisu taas nousi pintaan. Sain lopulta kerättyä 10 litraa!! Se oli varmaan oma ennätys yhdellä kertaa.  7 litran kohdalla alkoi tuntumaan, että eihän sitä hommaa voi kesken jättää, kun ämpäri ei ole vielä täysi.. 
Aika kuollut olo oli sen jälkeen. En jaksanut mennä edes uimaan, vaikka olin aluksi näin suunnitellut. 
Lisättäköön vielä, että koko keräyssessioon pienine ruokailu- ja vessataukoineen meni kaikkiaan 8 tuntia.  Älkää hyvät ihmiset tulko sanomaan, että keräätte puolessa tunnissa ämpärin täyteen.  
Tämä oli minulle erävoitto, vaikka aikaa kuluikin suhteettoman paljon.  Lopputulos ratkaisi. 
Onneksi osui tuulinen päivä, niin ei tarvinnut hyttysiä harmitella.  Tuuli oli puuskittain niin kovaa, että takki päällä ja huppu päässäkin tuli vähän vilu. Jaksamisen lisäksi ei vesi houkutellut muutenkaan, vaikka tuuli tyyntyikin jonkin verran iltaa kohti. 
Harmaa päivä. Lintukaan ei ollut kotona. 
 Omalta pihalta on nyt myös punaiset viinimarjat kerätty. Ensimmäinen puska meni osittain sisulla, kun puolessa välissä alkoi sataa. En halunnut tietenkään jättää kesken, kuten ei Merrikään. Se kökötti lähistöllä sitkeästi. Lopuksi se oli kyllä erityisen iloinen, kun pääsi sisään. 
Punaisista viinimarjoista en oikein tiedä mitä tehdä. Mehua meillä ei mene, niin tuntuu turhalta keittää. Puurot ja kiisselit menee melko lailla yksinsyömiseksi, jolloin sekään ei oikein innosta.  Putsattiin nämä sitten pakastimeen. Voihan niitä syödä sellaisenaan jäätelön tai puuron kanssa ja juustokakkuunkin voi upottaa. 
Tämän jälkeen alkoi sienestys.  Facessa näkyi jatkuvasti mitä mahtavampia kantarellisaaliita.  Niitä minä harvoin löydän... mutta jos kerran on hyvä sienivuosi, niin nyt olisi korkea aika. 
En muista koskaan käyneeni sienimetsällä näin aikaisin (paitsi olen niitä kantarelleja joskus satunnaisesti etsinyt tuloksetta...).  Hämmästyin, kun rouskujakin oli jo jonkin verran. 
Mitään isoja saaliita en ole saanut, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen käynyt jo useamman kerran metsällä. 
Merri hämmästelee lähinnä hajuja...
Joka kerralla olen kerännyt myös vähän mustikoita.  Nyt on keräyssaldo jo 15.7 litraa. En ole yhtään suorituspainotteinen, en...😬 hampaat irvessä pitää kerätä vaikka ei enää jaksakaan. 
Puolukkaakin on tulossa tosi paljon! Löysin näin upean puolukkapaikan yhdessä rinteessä. Tässä on vain murto-osa rinteestä.  Puolukoita en ole vielä kerännyt, vaikka näyttävätkin jo hyvin punoittavan. Seassa on kuitenkin vielä myös raakoja.   

Eilen iski muistamattomuus jo heti aamusta... voi murhe ja voivotus sentään.  Keräsin sienestystavarat ja vaatteet autoon ja ajoin metsään (tai siis metsän viereen).  Aloin hamuilla vaatetta päälle, niin ei ollut saappaita mukana!! Voi itku!  Arvatkaa mitä oli jalassa?? No crocksit!  Ei paljon naurattanut.  Matkaa oli sen verran, että hakemaankaan ei viitsinyt lähteä. Hetken asiaa harmiteltuani hiippailin metsään niillä mitä oli.  Aika pitkän lenkin siellä metsässä heitin ja koko ajan oli sellainen tunne, että puntista nousee punkkeja koko suvun voimin. 
Sieniä sain jonkin verran, vaikka en niin kovin kauaa metsässä viihtynyt.  Pelkäsin, että jos joku muu sattuu tulemaan metsään, niin voi katsoa vähän vinoon.  Juuri, kun olin melkein autolla takaisin, niin se tapahtui! Toinen auto tuli siihen viereen.  Jouduin kerätä muina naisina mustikoita siitä läheltä, kunnes se marjastaja häipyi kauemmas metsään 😂

Luulisin, että muistuu toisen kerran hyvin nuo saappaat mieleen, että ei toista kertaa unohtuisi...? 

Lämpimiä ilmoja taas luvassa. Yritän pitää lomafiilistä yllä vielä muutaman päivän...

Mukavaa viikonloppua kaikille!


26 kommenttia:

  1. Onnittelut!!
    upeasta marja-sieni saaliista!!
    Nyt on kyllä todella hyvä marja vuosi!!
    oliko sinulla sukat roksissa??
    voi miten ihana tuo puolukka kuva..meillä ihan valakosia vielä;)
    Kyllä kait Merriä ihmetyttääkin metsän tuoksu???
    Oikein antoisia loppu-lomasia!,Sinulle SArtsa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sukat oli jalassa. Ihme, etteivät ees kastuneet sammalikossa, vaikkei se mitään rutikuivaa ollukaan. Täytyy todeta, että monitoimikengät taitavat olla ;D
      Olen käyny nyt 5 kertaa jo sienimetässä ja siihen päälle pelkkä mustikkareissu. Olen oikein innostunu tähän nyt ;) Kyllä se into taas äkkiä sitte laantuukin.
      Huomenna hienot häät tiedossa :)

      Poista
  2. Kyllä niin mukava olisi itse poimia mustikat ja vatut, mutta kun ei polvet anna periksi mättäillä rämpimistä enää. Naapurilta jouduin mustikat ostamaan ja hyvä niinkin, sain tuettu vähävaraista työtöntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä välitä. Pääasia, että mustikoita ja marjoja saa jostain. Kerääjä on kuitenkin tehnyt ison työn ja ansaitsee palkkansa. Miäkii ostin viimeksi, enkä keränny. Siksi tuntuukin nyt mahtavalta, että sain kerättyä. Selkä ei kyllä ilosta hihku, mutta keikkuu vielä mukana.

      Poista
  3. Hieno saalis! Mulla jää myös selän takia marjat välillä metsään, mikä harmittaa tosi paljon. Postauksestasi sisuuntuneena voisin ehkä itsekin yrittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritä vaan! Hämmästyin itekin, että sain marjat kerättyä. Olen joka sienireisulla keränny himpun lisää mustikoitakin, kun olen antanu osan poiskin. Ite en niin älyttömiä määriä tarvii. :)

      Poista
  4. Kun metsässäkäynnistä tulee nautinto, eikä pakkopulla, alkaa marjastaminenkin tuottaa nautintoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole vielä nautinnon asteella, mutta mukavuusraja on kuitenkin jon ylittynyt ;D

      Poista
  5. Hi! Olen ylpeä jos saan marjoja tarpeeksi yhteen piiraaseen! Meilläkin Länsi-Ruotsissa om mahtava mustikka- ja vadelmavuosi. Heinäsorsat popsivat mustikoita rannan läheltä, mukava katsella. Sieniä odotellaan, keltaisia kantarelleja löytyy pikkumäärät nyt. Hyttysiä ei lainkaan, sen sijaan punkkeja, hyh! Ja sain muistutuksen että sellainenkin piina on olemassa kuin hirvikärpänen. Sain ravistetuksi sen vaatteistani autossa, mutta siellä se varmaan vaanii kun lähdetään ajelemaan seuraavan kerran

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miäkii oon ylpeä jokaisesta marjasta ja ilonen siitä, että tänä vuonna sain näin paljon. Viime vuonna ostin kaikki.
      Punkkeja olen miäkii pelänny koko ajan. Itikat näyttää luulevan, että ne ei enää ikinä näe ketään pistettävää ja iskee joukkovoimalla. Hirvikärpäsiä en oo nähny yhtään. Ne ois minusta kaikkein helpoimpia, joskaan ei mukavia nekään. Niistä sentään tuntee missä ne menee ja voi ottaa niskasta kiinni. Punkit on salakavalia.

      Poista
  6. Olet ollut ahkera! Tämä marja- ja sieniaika on niin ihanaa aikaa! Minä en ole vielä päässyt mustikoita keräämään, mutta josko nyt viikonloppuna. Punaiset viinimarjat on tarkoitus kerätä huomenna. Puuhaa siis viikonlopulle riittää. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla sattu tää lomakin nyt sopivaan marja-aikaan, niin voi mennä milloin huvittaa, työt ei rajota. Töiden jälkeen ei oikein jaksaiskaan samalla innolla.
      Meillä ollaan häätunnelmissa tänään.

      Poista
  7. Tiiäkkö kuin noloa myöntää, että hämähäkit pitävät mut pois metsistä? Ihanaa, että joku viitsii ja jaksaa! Nostan hattua!
    Kivaa viikonloppua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuhämiksiä en metässä pelkää vaikkei ne mitään kivojakaan oo.
      Itikoita on ihan sikanaa. Hirvikärpäsiä ei yhtään. Punkit pelottaa.

      Poista
  8. Olet ahkerasti kerännyt satoa talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna näin ja näin koottuna innostaa itseäkin miten paljo kertyny.

      Poista
  9. Vitamiinit talteen.... täällä myös ahkeroitu, mustikkalitroissa olen mennyt jo sekaisin miten paljon niitä pn pakkasessa... yli 50 jokatapauksessa ja vielä ihan lähimettässä olis vaikka kuinka! Pakkohan se on vielä...
    Puolukat ei ole meillä punaisia, mutta paljon näyttää tulevan... kanttarellikastiketta tänään kyytipojaksi broiskulle.... kyllä kesä on kivakin... jos vaan olisi vielä päässyt vaeltamaan/patikoimaan jonnekin missä ei ole ennen käynyt ihan kulttuuria myöten....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui mikä määrä!
      Ei niitä taida kaikkia talteen saada, kun on niin valtava tarjonta. Yrittää pitää kuitenkin 😂

      Poista
  10. Olet kyllä aika sitkeä sissi. Mä olen viimeksi ollut marjametsässä 25-30 vuotta sitten? Ehkä? Mutta pikkulikkana tienasin taskurahoja myymällä marjoja myymäläautoon. Ihan kyllä olen tykännyt marjastamisesta. Sieniä en enää uskaltaisi poimia, ne muutamat tunnistamani ovat jo unohtuneet.

    Meiltä ei saa hyvällä tahdollakaan viinimarjoja. Joskus kaupassa on ollut ihan pienen pieniä punaisia ja hinta on ollut huikea. Kanttarellien kanssa sama juttu. Kaipaan näitä makuja ihan hirveästi.

    Kerrankos ne kumpparit jää. Ostin ensimmäiset kumpparini sitten Suomen aikojen jokunen vuosi sitten. Vähälle pidolle ovat jääneet.

    Merrille terveisiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on varmaan jotain vaihtoehtosta satoa kerättäväksi tai hankittavaksi?
      Kyl toi kumppareiden käyttö keskittyy pitkälti syksyyn. Muulloin harvoin tarvii. Nurmikon leikkaamusessa käytän nilkkapitusia, ettei muutu kengät vihreiksi.
      Se on kyllä todettava, että suuhun menee huomattavasti vähemmän marjoja kerätessä kuin lapsena 😝

      Poista
  11. Ihan hyvällä omallatunnolla voit taputtaa itseäsi ahkeruudesta. Hieno sato niin mustikoiden kuin sienienkin osalta.
    Meilläkään ei paljon mehuja mene, mutta talvella on kiva ripotella jäisiä marjoja aamupuuron päälle. Siten niitä saa mukavasti menemään. Ja kuten sanoit, myös erilaiset juustokakut sopivat hyvin punaherukoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ihan tyytyväinen olen jo tähänkin, kun ei olla mitään suurkuluttajia. Mutta kun tarjontaa on, niin tulee tunne, että isovanhemmillekin..ja kun yhelle, niin myös toiselle.

      Poista
  12. Nyt olisi kyllä mukava käydä keräämässä mustikoita ja sieniä mutta minäkään en ole päässyt metsään kun selkä on vihoitellut...onneks tytär ja työkaverini ovat antaneet minulle keräämiään mustikoita ja sieniä 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sen selän kanssa kannata liikaa "urheilla", kun töissä pitäis kuitenkin pystyä käymään samalla rangalla. Aina niitä syömisiä jostain saa, jos ei muuta niin kaupasta ja ainahan voi vaihtaa lajia, jos ei yhtä juttua saa.

      Poista
  13. Olet kyllä ahkera ja sitkeä poimija ja tulos aivan mahtava! Punaiset viinimarjat sopii hyvin myös marjapiirakkaan kermaviilin kera. Maistuvat myös sellaisenaan viilin, jugurtin kera. Komeat puolukkamättäät odottavat kypsymistään! Meilläpäin ovat ihan vihreitä vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tuntuu itsestäkin siltä ;D
      Täällä etelämmässä kaikki tuntuu kypsyvän yhtäaikaa ja pitäisi ehtiä kerätä kaikkea.
      Marjapiirakkaankin sopii juu. Mamman marjapiirakkakin olis varmaan hyvä. Leipomuksissa on vaan se huono puoli, että kaksistaan ei niitä tuotoksia niin tule syötyä.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!