Vannomatta paras

Ajattelin ennen joulua, että tätä sukkamallia en tee enää ikinä. Ei olisi pitänyt alkaa sellaista vannomaan tästä, eikä mistään muustakaan sukkamallista.  Veljen vaimo näki sukat ja toivoi saavansa itsekin sellaiset...  No, ehkä sittenkin.  Olihan tässä välissä sentään muutamat erilaisetkin sukkamallit jo neulottuna.  Tuo kuvio-osuus on kyllä kerrassaan puuduttava. Lisäksi silmät ja kädet tehdään jälkipistelynä.   Ohje on sama, kuin aiemmissa, mutta tuon salamaosuuden tein hatusta vetämällä.  Onneksi tajusin ajoissa, että kuvio on tehtävä juuri näin päin, eikä kuvastamaan sitä yhtä kirjainta.   Lanka on jälleen Nallea, jota kului 110grammaa. Sukat ovat kokoa n.41.  Tervetuloa sukuun sukkien käyttäjä 😅   

                                           

Terhi kirjoitteli aiemmin metronomistaan, jota käyttää huilun soittamisessa rytmin ylläpitäjänä.  HPöllön mielestä aihe oli hauska, hieman erilailla.  Päätin kaivaa omatkin metronomini esiin. Minulla näyttää olevan niitä oikein kokoelma.  Tuota yhtä en muistanut ollenkaan. 

Tämä vedettävä malli on ollut minulla jo ihan nuoruuden ajoista lähtien. Luotettava apulainen. Ei tarvitse miettiä, onko patteri lopussa.  Erinäisetkin melodiat olen tämän avulla soitellut.  Sivuissa mainitaan erilaisia musiikkityylejä ja -nopeuksia ja niiden soittamisnopeuksia.  Lisäksi monessa harjoituskappaleessa on mainittu numeroilla suositeltu nopeus.  Pieni luku on siis hidas ja suuri luku on nopea. Lyönti kuvaa tahtilajista riippuen yhtä lyöntiyksikköä soitossa, esim. 4/4 tahtilajissa yhtä lyöntiä (joita on tahdissa 4).

Tuli näköjään vähän sameat näistä kuvistani, pahoittelut. 

Alla olevista vasenta en muistanut ollenkaan.  Luulen, että se onkin poikani, joka soitti jonkin aikaa trumpettia.  Oikeanpuoleisen olen ostanut siksi, että siinä on rytmin lisäksi myös viritysmahdollisuus. Laite antaa oikean viritystaajuuden, kuten 442 tai 440, tarpeen mukaan.  vire on tärkeä etenkin yhteissoitossa.  Nykyisin mittaan vireen orkesteriharjoituksissa vähän oudommalla tavalla. Minulla on katkaistu viivoitin aina mukana. Oikea vire on lähes 100 prosentin varmuudella silloin, kun suukappaleen putki on 0,6cm auki 😂   Siitä on ainakin hyvä aloittaa virittäminen muiden kanssa. Vireen kuuleminen on tietysti kaikkein tärkeintä.  Huilussa puhallus ei ole niin kiinteä, kuin monessa muussa soittimessa, joissa suukappaleen puhallusosa laitetaan kiinteästi suuta vasten. Huilussa huulet on saatava samaan kohtaan ja kulmaan puhallusaukon kanssa. Osa aukosta jää aina auki. 

Löysin vielä yhden joulukoristeen ja vein sen alakerran rappujen yläpäähän odottelemaan kulkeutumista kellariin.  Merri leikkii harvoin, mutta nyt nappasi. Se kantoi käyrätorven suussaan keittiöön ja alkoi leikkiä.   Lopulta se päätti aloittaa käyrätorven soittamisen. 

Frodo miettii vielä, alkaisiko se soittaa piccoloa. Ensin olisi tärkeä löytää se aukko, johon voisi sitten puhallella. 

Käsittämätöntä, että puolet tammikuusta on jo mennyt.  Innokkaimmat kasvien kasvattajat ovat varmasti jo istutelleet ensimmäiset siemenet kevättä varten.  Minä katselen ikkunasta lumikinoksia ja poltan takassa tulia, että tarkenisi. 

Musikaaliset terveiset täältä koko poppoolta! 

Paljasjalkainen mies (fiktiivinen tarina)

 Olipa kerran mies, joka kulki aina paljain jaloin. Hänellä ei ollut koskaan kylmä. Kesät hän käveli pellon laidalla vihellellen, varpaat ja jalkapohjat maata kepeästi tunnustellen. Paljaan jalan koskettaessa maata tuntui, kuin olisi ollut osa luontoa.  Mies eleli suurimman osan aikaa yksikseen keskellä suomalaista metsä- ja peltomaisemaa.  Hän tuli toimeen kirjoittamalla juttuja sanomalehtiin ja tekemällä käännöstekstejä kirjojen kustantajille.  Työ ei ollut ajallisesti määriteltyä, joten sitä saattoi tehdä milloin halusi. Lopun aikaa mies puuhaili mökkinsä pihamaalla tai kuljeskeli luonnossa. Muita ihmisiä hän näki harvoin. 

Eräänä päivänä hän katsoi ruokavarastoaan todeten, että kaappi alkoi ammottaa tyhjyyttään. Yksi säilyketölkki hernekeittoa kyhjötti ylähyllyllä.  Olisi taas aika lähteä tekemään hankintoja.  Mies teki mielessään listan tarvitsemistaan asioista.  Ruuan lisäksi hän tarvitsi sokeria ja suolaa säilömiseen, koska hän oli innokas marjastaja ja sienestäjä. Tulitikkujakin piti ostaa, että saisi taas saunan kiukaan ja padan alle tulta. 

Mies kulki paljain jaloin, reppu selässään metsäpolkuja, kunnes pääsi lähimmän  autotien varteen bussipysäkille.  Odottelu ei häntä haitannut, vaikka auto tulikin vasta aikojen päästä.   Auto oli lähes tyhjä, kun mies astui sen kyytiin. Kuljettaja katsoi hänen jalkojaan ihmetellen. Kukaan ei kuitenkaan voinut väittää, että linja-autoon ei voisi astua paljain jaloin. 

Kauppa ei ollut suuren suuri, pieni kyläkauppa vain. Sieltä mies kuitenkin löysi kaiken tarvitsemansa.  Kauppias kysyi, tarvitsiko mies sukkia kenties?  Mies vain pudisteli hymyillen päätään ja jatkoi ostoksiaan.  Lopuksi hän päätti vielä ottaa yhden oluttölkin ja juoda sen kaupan edessä olevalla penkillä.  Musta karhu näytti tuijottavan tölkin kupeesta kieli pitkällään.  Mies pohti, olisiko karhunkin tehnyt mieli ohrapirtelöä.  

Hetken päästä kauppaa kohti käveli nainen,  joka katseli hänen jalkojaan kummissaan.  Jostain syystä miehen teki mieli vetää jalat piiloon penkin alle, mutta eivät ne oikein mahtuneet.  Nainen  istui hänen viereensä ja katseli hetken maisemia. Lopulta  hän kysyi, olisiko miehellä  käyttöä villasukille talven tullen. Mies vakuutteli, että pärjäsi ilman sukkia vallan hyvin ympäri vuoden.   Nainen vain pyöritteli silmiään, mutta ei sanonut enää mitään.   Mies alkoi hieman kiusaantua, kun nainen jäi penkille istumaan.  Eikö hän ollutkaan menossa kauppaan? Lopulta mies rykäisi ja kysyi; kauppaan menossa vai?   Nainen hymyili ja sanoi, että sinnepä sinne. Ensin täytyy hetki ihailla tätä suomalaista metsämaisemaa, joka avautuu edessä päin.  Siinä he sitten istuivat kumpikin omissa ajatuksissaan  syyskesän lämmöstä nauttien.  Mies nousi lopulta ensimmäisenä, kun näki linja-auton tulevan mutkan takaa.  Hän toivotti naiselle mukavaa päivänjatkoa ja nousi linjuriin. 

Syksy saapui värikkäänä huurruttaen lopulta maan ja puut.  Mies jatkoi elämäänsä paljain jaloin kävellen.  Silloin tällöin mieleen palasi nainen loppukesäisenä päivänä, kaupan edessä.  Mies muisti naisen ehdotuksen villasukista ja naurahteli itsekseen.  Jalat tarpoivat ohutta lumikerrosta kylmyyttä tuntematta. Jalat olivat parkkiintuneet vuosien kuluessa.  Mökin edessä mies pysähtyi ihailemaan supisuomalaista maisemaansa.  Yht´äkkiä hän huomasi, että pikkuvarvasta alkoi kivistellä. Hän katsahti hämmästyneenä jalkoihinsa ja huomasi pikkuvarpaan olevan aivan kirkuvan punainen.  Sisällä mökissä mies laittoi kantamansa puusylyksen takan viereen ja sytytti tulet takkaan.  Varvas kivisteli edelleen kummallisen tuntuisena.  Mökin lämmetessä alkoi varvaskipukin helpottaa. Lopulta mies unohti koko asian. 

Aamusella oli taas tarvetta lähteä kyläkauppaan. Mies heitti repun harteilleen ja käveli tutun reitin metsän poikki linja-autopysäkille.  Tällä kertaa odottelu alkoi tuntua hankalalta, koska pikkuvarvas, tai oikeastaan  molemmat pikkuvarpaat, alkoivat oikutella.  Onneksi auto tuli nopeasti ja hämmentyneen näköinen kuljettaja pyysi hänet pikaisesti kyytiin, ulkoa värjöttelemästä.    Kaupassa mies valitsi ostoksiaan pitkään ja hartaasti. Oikeastaan se oli vain tekosyy sille, että saattoi olla vähän aikaa lämpimässä kaupassa.  Leipähyllyä katsellessaan hän kuuli ulko-oven käyvän.  Sama loppukesänä nähty nainen tuli kauppaan. Hän hymyili miehelle ystävällisesti ja alkoi tehdä ostoksiaan.   Ohimennen hän vilkaisi miehen jalkoja todeten, että paljaat jalat näköjään kulkevat vielä talvellakin.   Mies käpristeli varpaitaan ja paineli hämillään kaupan ovesta ulos. Leipä jäi ostamatta. Linja-autokin tuli juuri sopivasti ja mies hyppäsi kyytiin.  Kotimatka metsän läpi oli yhtä painajaista.  Jalat olivat kuin jääkalikat ja mies suorastaan juoksi päästäkseen pian lämpimään mökkiinsä. 

Meni  muutama viikko. Mies ei ollut käynyt ulkona, kuin välttämättömästä pakosta. Hän teki kirjoitustöitään villahuopaan kietoutuneena ja mietti, miksi elämä oli mennyt näin oudoille raiteille. Nettiä selaillessa silmiin osui ilmoitus villasukista, joita paikallinen naishenkilö kauppasi.  Mies päätti, että jotain on tehtävä ja tilasi kaksi paria sukkia.  Nainen lupasi tuoda ne kyläkaupalle seuraavana päivänä.  Mies vähän ihmetteli, mistä nainen tiesi hänen jalan kokonsa, kun  se oli jäänyt kertomatta. 

Seuraavan päivän kauppareissu oli miehen elämän nopein kilpajuoksu lämpimästä kylmän läpi takaisin lämpimään.  Kaupassa ei ollut miehen mennessä ketään. Pian kuitenkin tuo kesäinen naishenkilö hymykuoppineen astui kauppaan. Mies mietti hetken puolipaniikissa, mistä tuo hymykuoppa-asia tuli mieleen.  Nainen oli pukeutunut yltä päältä lämpimän näköisiin villaneuleisiin. Päässä oli villamyssy, kaulassa huivi. Käsissä oli paksut lapaset jaloissa polviin asti ulottuvat villasukat.   Nainen ojensi miehelle sovitut sukat ja kysyi, käykö tällaiset?  Hän kertoi muistavansa miehen aiemmilta tapaamisilta ja sukkien kokokin oli aivan oikea.  Hän oli neulonut sukat jo kauan sitten, kun oli ajatellut tämän hetken vielä tulevan.  Aiheeksi hän oli valinnut  kotimaan kauniit värit ja kesällä miehen nauttiman karhuoluen. 

(Karhu-sukka 150g, Suomi -sukka 185g, lankana Nalle).

Sukat olivat aivan sopivat.  Kotona mies kaivoi kaapin perukoilta vanhat saappaansa.  Sukat ja saappaat jalassa hän kulki nyt päivittäin ulkona. Alku tuntui ensin kovin jäykältä ja kömpelöltä. Olihan hän kulkenut vuosia aivan paljain jaloin, minkään hiertämättä jalkojaan.  Lopulta kävely alkoi sujua, eikä mies enää muistanut saappaitaan kävellessään. Sen hän kuitenkin tunsi, että jalat olivat lämpimässä!  

Miehellä tuli entistä useammin asiaa kauppaan. Melkein joka kerralla hän tapasi neulovan naisen ja he juttelivat jonkin aikaa. Lopulta mies kutsui naisen luokseen kahville. Seuraavalla kerralla kahvi juotiin naisen luona.  Lopulta tämäkin tarina päättyi onnellisesti 💕

Uusi liikuntalajini tälle vuodelle!

 Joskus ei tarvitse kuin mainita, että jotain uutta pitäisi keksiä, niin jostain se apu aina löytyy!  Postilaatikosta löytyi kirje Saukkikselta. Jännityksellä avasin sen ja homma valkeni kertaheitolla!   Kissajooga olkoon uusi lajikokeiluni tälle vuodelle 😻

Joogakalenterista löytyy jokaiselle kuukaudelle oma joogaliikkeensä. Ohje on kirjallisena, mutta selvennys on aina kuvallisena vieressä. Kalenterin kuvat ovat Dan Borrisin ottamia. 

Maaliskuun kissa on aivan Merrin näköinen! 

Kädellä kosketetaan vastakkaisen jalan isovarvasta.  Liikkeen seurauksena selkäranka ja kohotettu jalka venyvät. Lantio ja vyötärö saavat liikettä. 

Alakuvassa Merri venyttelee takajalkoja liikkeen jäljiltä. 

Tämän liikkeen luulen osaavani. Lapsena ainakin tätä usein harjoiteltiin. Kunhan ei nyt vaan sattuisi mitään....

Arvaatteko, minkä kuukauden kuva ja liike on alapuolella?  Aivan oikein! Se on joulukuu. Kuva on selvästi otettu joulun jälkeen.  Juuri ja juuri saattaisi taipua tuohon asentoon. Kinkun makua vielä huulissa lipoen. 

Tässä hommassa on  helppo päästä alkuun ja lisää liikkeitä löytyy nopeasti osaavien joogakouluttajien ansiosta.  

Mielen harmoniaa voi harjoittaa mukana olleen kortin ohjeella:

Yksi oikein, toinen nurin

langankierto ja hyppy

kirjoneulekatrilli pyörittää puikkoja 

ja koko maailma tanssii. 

(Johanna Haapala)

Kiitos Saukkis ihastuttavasta ylläripostista! Tähän lajiin kannattaa muidenkin osallistua, etenkin, jos kotoa löytyy pätevöityneitä joogaohjaajia 😼😼

Käsityötekoset 2023

Käsityöt ovat lempiharrastuksiani, joten nekin ansaitsevat oma vuosipostauksensa viime vuodelta.  Olen koonnut käsitöitä aihealueittain neulottuihin, ommeltuihin ja virkattuihin.  Muutakin on vuoden mittaan tullut tehtyä, mutta niistä en pidä niin lukua.  Muutenkin käytän listausta vain omaksi huvikseni.  Sivupalkin "valmistuneet" -osioista löydän myöhemminkin blogiin linkitetyt käsityöt, jos etsin jotain.  

Lankaa kului vuoden aikana 5kg463g.

Sukkia neuloontui 21 paria, peputtimia 3, säärystimiä 2 paria, vaunupeitto, neulejakku, lapsen mekko ja bolero. 

Eniten pidin jälleen siitä, että joku antaa aiheen (tai sitten keksin sen itse), jonka haluan näkyvän sukissa.  Mieluista on se, että homma alkaa aina jonkinlaisella ajatustyöllä.  Idea alkaa hiljalleen muotoutua ja lopulta toteutua.  Alla olevat "Motoristit koulukiusaamista vastaan"-aiheiset sukat olivat kiva toteutus. 

                                          

Tykkäsin myös tehdä soittokaverille synttärisukkia, joissa on onnittelun lisäksi pieni  sisäpiirin jekku. 

                                             

Toki ohjeiden mukaankin tuli sukkia tehtyä. Niistä kauneimmaksi malliksi nostan Lumi Karmitsan Taikakettusukat. 

Mökillä aloitin projektin jämälankojen kadottamiseksi.  Lopputuloksena syntyi useita raidallisia sukkia. 

Tämä elämäni ensimmäinen neulottu peputin on ollut tosi mieluinen työ. Se on ollut käytössä monen monituista kertaa. Kiitos Ruusu-unelmia ja villasukkia -blogin, josta ohje löytyi.

Tein pari muutakin peputinta, jotka annoin pois. 

Virkkausta harrastan aina vähemmän, kuin neulomista.  Noro -epidemia työpaikalla inspiroi minua virkkaamaan kakkaemojin ja  jämälangat muotoutuivat ampiaispesiksi. 

Ompelut keskittyivät enimmäkseen pieniin vaateparsiin, kuten bodeihin, paitoihin housuihin, mekkoihin. 

Itselleni ompelin yhden paidan ja hupparin. 

Ompelemani käsityökassi on ollut aktiivisesti käytössä.  Alun outoudesta huolimatta se lunasti paikkansa oivallisena tilaihmeenä.

Muita  käsityöjuttuja syntyi jonkinverran. Mökillä tein raparperinlehtiä betonista. 

Joulukorttien lisäksi tuli tehtyä muutama näitä hylsykirjakortteja.

Käsityöksi lasken ilman muuta myös tämän pihalle "ilmestyneen" kukkapenkin jatkeen. Olen selkeästi kuitenkin enemmän idean toteuttaja, kuin kukkien hoitaja 😅

Sopivan kesäinen kuvakin sattui tähän viimeiseksi!  Pakkanen on selvästi laskenut ja kevättä voi näin ollen alkaa jo odotella?

Liikunta 2023

Toissavuonna aloitin kuntosalikäynnit lokakuussa ja ehdin käydä 19 kertaa. Otin sen alkutavoitteekseni viime vuodelle. Siitä sitten koko vuodelle 50 kertaa. 

Tammikuulta toukokuuhun kävin 6-8 kertaa kuukaudessa, sitten alkoivat käynnit vähentyä.  Loppumista ei kuitenkaan ollut näkyvissä. Joka kuussa kävin kuntoilemassa. Elokuu ja joulukuu olivat vähiten voimallisia kuukausia, eli vain kaksi kertaa kuukauden aikana.   Kaikkiaan vuodelle kertyi käsittämättömät 50 kertaa! Laskin nuo kerrat vasta nyt ja olen ihan äimänä!   Käynnit näyttivät niin yksittäisiltä, että en uskonut pääseväni tavoitteeseen. No nyt on tuuletuksen paikka!!!   Pääsin omaan, itse asettamaani, henkilökohtaiseen tavoitteeseeni.  

No entäs kävelytavoitteeni?  Oli tarkoitus päästä 500 kilometriin, joka ei täyttynyt edellisenäkään vuonna. Tavoitteita on kuitenkin hyvä olla 😅

Heinäkuu ja tammikuu olivat vähän innokkaampia kävelykuukausia. Vastapainoksi löytyy 3 nollakuukautta.  Yhteensä vuoden aikana kertyi 145 lenkkeilykilometriä. Pientä vajetta siis tavoitteeseen... 

Yksi tavoitteeni viime vuodelle oli kokeilla yhtä, itselleni uutta liikuntamuotoa.  Vaikka  kuinka pohdin, ei sellaista vuoden aikana tullut vastaan 😆

Nämä tavoitteet olivat kuitenkin ihan realistisia, myös tuo kävely, vaikka se nyt menikin vähän alakanttiin.  Otan tällekin vuodelle kävelyyn tavoitteeksi tuon 500 kilometriä, sekä uuden lajin kokeilun. Kuntosalikäyntejä nostan kuitenkin kymmenellä, eli yhteensä 60 kertaa. Pitää olla jotain uutta tavoiteltavaa. 

Tällaiselle neulovalle sohvaperunalle kaikki liikunta on hyväksi.  Näin mustaa valkoisella nähtynä kaikki näyttää paremmalta. Saan listauksesta myös kannustusta itselleni.  Selkäkipua on edelleen päivittäin, mutta kuntosalikäynnit ovat jollain tavalla tuntuneet auttavan.  Oikean käden tenniskyynärpää muistuttelee edelleen ajoittain olemassaolostaan, mutta selkeästi harvemmin.  Kuntosalilla olen käsilaitteissa käyttänyt tosi pientä painoa.  Muutenkaan en ole nostellut mitään jättipainoja, vaan luottanut ennemminkin toistoihin.  

Hahaa! Tästä se taas lähtee!   .... mutta ensin pitää vähän rentoutua, vai mitä?? 😏

Kirjat 2023

Aika katsastaa viime vuodelta muutamia asioita. Aluksi on kai helpoin tarttua luettuihin ja kuunneltuihin kirjoihin.  Tätä listaa katsoessa huomaan, että en ole ottanut oikeaa kirjaa enää käsiini ollenkaan, ikävä kyllä. Kirjan tuntu käsissä on kuitenkin omanlaisensa  kokemus.  Olen lukenut puhelimelta äänikirjapalvelun kirjoja 5 kappaletta.  Minulla on aina yksi kirja, jota luen, enkä kuuntele.  Tuollaista kirjaa voi lukea vaikka silloin, kun joutuu odotella jotain asiaa, eikä voi kuunnella. Minähän nimittäin kuuntelen äänikirjoja pääasiassa ihan ääneen, harvemmin kuulokkeiden kautta. Kuulokkeita käytän kuntosalilla, lenkillä, joskus pihalla jne. Kuitenkin suurimmaksi osaksi suoraan puhelimesta äänen kera. 

Riley Lucinda: Auringon sisar

Riley Lucinda: Kadonnut sisar 

Riley/ Whittaker: Atlas, Papa Saltin tarina

Vuoden aikana luin siis itse puhelimelta 5 kirjaa.  Pääsin loppuun edellisenä vuonna aloittamani Seitsemän sisarta -sarjan.  Sarja oli mielenkiintoinen, vaikkakin joiltain osin hieman pitkästyttäväkin. Pääosin kuitenkin juonenkäänteet antoivat lukijan odottaa jotain uutta tulevaksi.  Viimeisen osan oli kirjoittanut kirjailijan poika, äitinsä suunnitelmien mukaisesti.  Loppuhuipennus oli suorastaan nerokas. Se kokosi yhteen koko kirjasarjan tapahtumat. 

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 11, Verikosto

Jääkansan tarina 12: Kuumetta veressä

Tämäkin fantasiamaailmaan  pohjautuva kirjasarja on aloitettu jo aiempina vuosina. Alussa taisin kuunnella tätä, mutta tänä vuonna olen vain lukenut. Kaksi osaa pääsin eteenpäin.  Sarjassa on kaikkiaan kai 47 osaa 😅   Tarina kertoo pohjoisen Tengel pahasta, hänen perinnöstään ja jälkikasvustaan. Pahuudesta hyvyyden puolelle syntynyt Tengel hyvä jatkaa henkistä mahtiperintöä. Joka sukupolvesta syntyy yksi pahan merkitsemä.  Olen päässyt jo useamman sukupolven yli. Tarina oli aluksi mukaansatempaava, nyttemmin hieman laimentunut, vaikka juonenkäänteitä ei puutu uusien sukupolvienkaan elämästä.  Kirjailija on jatkanut tarinaansa niin sukkelasti, tai sitten oikolukija on ollut sukkela, että kirjoitusvirheitäkään ei kirjoista puutu. Sellaisen kirjan lukeminen on aika ärsyttävää. Jostain syystä tarina kuitenkin kiehtoo. Miten se päättyy? Enää 35 osaa tämän asian selvittämiseen 😂

Äänikirjoja kuuntelin vuoden aikana aika hulvattoman määrän.   Mukaan mahtuu kaikenlaisia teoksia.  Television katselu on jäänyt vähemmälle (ei suinkaan loppunut 👀). Kirjaa kuunnellessa voi kuitenkin tehdä paljon liikkumista vaativia asioita.  Kuntosalin kävelymattokaan ei tunnu missään, kun samaan aikaan kuuntelee esim. presidentin vaimon tarinointia taiteesta ja kirjallisuudesta 😉

Myönnän, että tätä listaa katsoessa en muista kaikkien kirjojen sisältöä, ellei se ole ollut jollain tavalla merkittävä ja mieleen jäävä. Kuunteluhetkellä kirja on kuitenkin ollut kuuntelemisen arvoinen.  Jotillain äänikirjojen lukijoilla on erittäin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava lukutyyli. Jotkut taas painottavat lauseiden sanoja todella ärsyttävällä tavalla.  Saman lukijan tyyli ei välttämättä istu jännityskirjaan ja kepeään romaaniin.   Olen monesti miettinyt, millaisissa oloissa ja huonetiloissa lukijat ovat istuneet (tai ehkä seisoneet?) kirjaa lukiessaan.  Hyvin harvoin kuuluu mitään tasaisesta lukemisesta poikkeavaa, kuten rykäisyä tai vesitilkan hörppäisyä (näitä ei kyllä ollenkaan 😃). Ei kuulu lukemisen katkaisuakaan. En usko, että kukaan jaksaa lukea 11 tuntia yhtäperää syömättä ja juomatta. 

Tarkoitus ei ollut mikään kiihdytyskilpailu, mahdollisimman monta kuunneltua kirjaa. Vuoden aikana kuunteluja kertyi silti 78, mikä näin jälkikäteen tuntuu aikamoiselta.  Tulee mieleen monia tilanteita, jolloin on jotain tiettyä kirjaa kuunnellut.  

Alakoski Susanna: Pumpulienkeli 

Sukukronikan 1. jakso. 

Carpenter Humphrey: J.R.R.Tolkien elämäkerta

Tolkien J.R.R.: Silmarillion 

Tolkien J.R.R.: Keskeneräisten tarujen kirja

Nämä kolme  Tolkienin maailmasta ja taruista kertovaa kirjaa olivat kerta kaikkiaan avartavia ja mielenkiintoisia!   Suosittelen todella kuuntelemaan/ lukemaan, jos on Hobittien ja sormustarun ystävä.  Kirjat avaavat kukin omalla tavallaan Tolkienin elämää ja ajatusmaailmaa, joka muuten oli aivan uskomaton!  Hän oli todellinen kielinero ja kehitti omiakin kieliä, joita sitten myöhemmin käytti kirjoissaan (mm. haltijakieli).  Silmarillion kertoo valtaisan pikkutarkasti aikaa ja historiaa ennen ko. kirjojen aikaa.  Moni asia aukeaa ihan uudessa valossa historian myötä. 

Tolkien kirjoitti yhä uudelleen eri vaiheita kirjojensa tarinoihin, kun ei ollut tyytyväinen. Hän korjaili ja kirjoitti. Näitä eri versioita on Keskeneräisten tarinoiden kirjassa. 

Dean Abigail: Tyttö A

Kertomus lasten kaltoinkohtelusta, avun saamisesta/ saamatta jäämisestä ja selviytymisestä. 

Eger Edith: Auschwitzin tanssija

Kirjailijan omakohtainen kokemus selviytymisestä.

Fitzek Sebastian: Soittolista 

Jännäri, johon liittyy olemassaoleva soittolista Spotifyssa.

Haapasalo, Pietiläinen: Ville maailman markkinoilla

 Hirvonen Elina: Katri Helena, laulaja 

Leskinen Juice: Siinäpä tärkeimmät

Torvinen Juha: Vasenkätisen päiväkirja

Tykkään kuunnella jonkin verran näitä  henkilökuvauksia. Niissä on myös paljon ajankuvausta ja eri ihmisten erilaisia maailmoja. 

Haukio Jenni: Sinun tähtesi täällä

Iso hatunnosto siitä, että rouva presidentinpuoliso luki itse tämän kirjoittamansa kirjan. 

Heikkinen Susan: Pullopostia Seilin saarelta

Kirja kertoo mielenkiintoisia asioita Seilin saaresta yhden ihmisen tarinan kautta. Mielenterveyden hoito Suomen historiassa on ollut aikamoista noista ajoista näihin päiviin. 

Henry Veronica:  Kuinka rakastua kirjakaupassa 

Viihdyttävä romaani kirjojen maailmasta ja sitä rakastavista ihmisistä ajalta, jolloin kirja oli kirja, eikä äänikirja.  Muistan kuunnelleeni tätä sienimetsällä ääneen, että karhut pysyisivät poissa 😂 Ei ollut myöskään niin hyvä kirja, että se olisi karhuja vetänyt puoleensa. 

Hirvisaari Laila: Lehmusten kaupunki

Hirvisaari Laila: Unohduksen lumet

Hirvisaari Laila: Kukkivat kummut

Hirvisaari Laila: Syksyksi kotiin

Hirvisaari Laila: Koivu ja tähti 

Hirvisaari Laila: Siellä jossakin

Hirvisaari Laila: Kallis kotimaa

Halusin kuunnella tämän joskus lukemani, rakastetun kirjasarjan jonkun muun lukemana.  Tarinalta ei vienyt yhtään pohjaa se, että sen oli jo lukenut aiemmin. 

Hunter Cara: Jäljettömiin

Hunter Cara: Pimeyteen

Jännitystä ja poliisitutkimuksia.

Ikola Kaisa: Kaksi oikein yhteen

Mahlamäki Tiina: Neuloosi

Erlandsson Karin: Sininen lanka

Neulojien ja käsityöntekijöiden maailmaan vertaislukemista.

Kajanto Maija: Kuin tilauksesta 

3. 0sa Titan elämästä kertovassa ro,aanisarjassa

Kanto Anneli: Punaorvot

Kertomus ihmiskohtaloista Suomen historiassa, kun ihmiset kävivät toisiaan vastaan ja vahvempi osapuoli päätti omavaltaisesti mikä on oikein ja mikä väärin. 

Kapari-Jatta Jaana: Pollomuhku ja Posityyhtynen 

Rowling J.K.: Harry Potter och De Vises Sten

Ei vuotta ilman Potteria, tavalla tai toisella 😁 Kapari -Jatta kertoo kirjasarjan suomentamisesta ja nimien keksimisestä suomenkieliseen versioon.   

Lisäksi ruotsinkielistä kielikylpyä. 

Keskisarja Teemu:  Tutkimuksia naismurhista

Keskisarja Teemu: Raaka tie Raatteeseen

Mielenkiintoisella tavalla kerrottua faktaa/fiktiota oikeista historian tapahtumista. Televisiosta tuli (ja näyttää taas tulevan uusintana) sarjaa kirjoittajan tyylistä toteuttaa historiantutkimusta.  Ohjelmat kertoivat myös sen, että hänellä on kädet täynnä työtä useiden eri produktioiden yhtäaikaisen keskeneräisyyden takia. Nyttemmin kutsuikin sitten vähän toisenlainen produktio kansanedustajana. 

Kettu Katja: Yöperhonen

Surullinen kuvaus ihmiskohtaloista ja olosuhteiden pakonomaisuudesta rajan molemmin puolin. 

Kinnunen Tommi: Ei kertonut katuvansa

1945  Suomen sodanjälkeisestä ajasta. Selviytymistarina naisista, jotka olivat rakastuneet saksalaisiin sotilaisiin. 

Kostet Jenna: Kuuden Katariinan jäljillä

Viinikainen Sakari: Kalevankankaan verilöylystä talvisodan taisteluihin

Suomen historiaa Turusta ja Kymenlaaksosta

Kristeri Irene: Tule lähelle, mene pois

Turpeinen Anni : Aina ei tarvitse jaksaa

Ihmissuhdepohdintoja ja ajatuksenjuoksuja.  Pohdiskelua jaksamisesta ja elämisestä. 

Kristoffersson Tiina: Ruususatu, satu aikuisille

Kunnas Mauri: Joulupukki ja noitarumpu

Tämäkin on tuttu tarina. Alkujaan lasten kanssa tuli luettua ja katseltua Kunnaksen kirjoja todella paljon. Sittemmin tästä on tehty elokuvakin.  Edelleen viihdyttävää, vaikka kuvia ei nyt nähnytkään.  Heikki Hämähäkki ja  unissakävelijä saivat kulkea omia polkujaan tarinan edetessä.

Kyrö Tuomas: Aleksi Suomesta

Näköhavaintoja, kokemuksia ja haastatteluita kirjailijan näkökulmasta, Ukrainan sodasta. 

Kähkönen Sirpa: 36 uurnaa

Kirjoittaja käy läpi vanhempiensa ja sukunsa elämää, sekä omaa lapsuuttaan. Näin tämän kirjana, jossa puretaan asiat pään sisältä ja oma olokin samalla kevenee. Aika harva kirjoittaa päiväkirjaa koko elämänsä ajan.  

Laiho Tommi: Rikotut

Dekkari

 

Lundgren &Lundgren-Lindmark:Pohjantähtisarja 1, Kun jää murtuu

Pohjantähti -dekkarisarjan 1. osa

Läckberg & Flexeus: Kultti 

Läckberg&Flexeus: Kangastus

Minan ja mentalistin tarina on kiehtova. Hillitön pyrkimys steriiliin ympäristöön on kuitenkin jo hieman yliampuvaa, vaikka tunnistan joistain kohdista omankin toimintani 😂

Malmstedt Tuire: Pimeä jää

Malmstedt Tuire: Mykkä taivas

Tavallaan ihan hyvää suomalaista jännäriä, joskin tarinan hyppelehtiminen tuntuu monesti sekavalta.  Ruumiita tulee siihen malliin, että oikeassa Suomessa olisi pistetty porukka ulkonaliikkumiskieltoon jo aikoja sitten. 

Mansell Jill: Silkkaa piknikkiä

Ajanvieteromaani menneistä ja nykyisistä ihmissuhteista positiivisessa tapahtumasarjassa. 

Marklund Liza: Napapiiri

Tuttu ja varma jännityskirjailija.

McFradden Freida: Kotiapulainen

Tämä jäi mieleen erikoisena tarinana. Hyvä!

Moyes JoJo: Kerro minulle jotain hyvää

Kirja rakkaudesta ja luopumisesta. Tästä tuli äskettäin elokuvakin. 

Mustikainen Tuomas: Mutta pimeys näkee sydämen 

Toimittajan kokemuksia Gazan sodasta ja omasta elämästään, hieman poukkoilevaan sävyyn. 

Mustonen Enni: Verenpisara ikkunalla 

Mustonen Enni: Ruiskukkaseppele

Mustonen Enni: Kielon jäähyväiset

Mustonen Enni: Metsäkukkia asvaltilla

Mustonen Enni: Unikkoja ikkunassa 

Jälleen fiktiivisiä ihmiskohtaloita ja tarinointia Suomen historialla höystettynä. 

O' leary Beth: Hukkareissu

Romanttinen tarina ihmissuhteista.

Rauma Iida: Hävitys

Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa

Kirjailijan kuoleman jälkeen julkaistu yksittäinen jännitysromaani.

Riel Ane: Pihka

Riel Ane: Tiima

2 surullista jännitystarinaa.

Rämö Satu: Rosa & Björk

Rämö Satu: Jakob

Eräänlaista neulontaa tämäkin, poliisijuttujen lomassa 😀

Saonegin, Kivilä: Hillasuolla kaikki on toisin

Pohdintoja elämän kiivaasta tahdista ja rauhoittumisesta. 

Sten Viveca: Lumen uhrit 

Sten Viveca: Laakson varjo

Uuden dekkarisarjan alku.

Sullivan Mark: Kohti vihreää laaksoa

Tämä jäi mieleen jotenkin ahdistavana.  Kertomus siitä, kun mikään elämässä ei tunnu olevan omissa käsissä ja hyvät asiat vain odottelevat tulemista.  Moninkertaista kärsimystä ja varmasti totta edelleen monelle ihmiselle, vaikka kertookin menneistä ajoista. 

Tahir Sabaa: An ember in the ashes 

Englannin kielikylpyä fantasian keinoin.  Tätäkin kuuntelin monesti kuntosalilla, kun oli jotenkin helpompi keskittyä tuohon päänsisäiseen kielikylpyyn. 

Untinen-Auel Jean M.: Luolakarhun klaani

Untinen-Auel Jean M.: Hevosten laakso

Nämäkin kirjat olen lukenut itse joskus elämässäni. Kuuluvat sarjaan " kiva kuulla tarina uudelleen". 

Vaara Amanda: Pientä fiksausta vailla 

Vaara Amanda: Yösähköä

Vaara Amanda: Heti vapaa

Vaara Amanda: Sopivassa suhteessa

Vaara Amanda: Ruusuja ja risuja

Venlan tarina on ollut viihdyttävää hömppä -kuuntelua. Osa kirjojen tarinoista on ollut vähän pitkästyttävääkin, mutta tarina etenee silti kirja kirjalta. 

Wingate Lisa: Ennen kuin olimme sinun

Tosielämään perustuva fiktio lapsikaupasta köyhyyden ja rikkauden välillä. Erittäin koskettava. Suosittelen. 

Omaan Top -listaani viime vuodelta laitan nämä:

Kyrö Tuomas: Aleksi Suomesta

Wingate Lisa: Ennen kuin olimme sinun

Tolkienin ja Carpenterin kirjat 

Dekkareista Läckberg & Flexeukset ja Satu Rämöt

Elämänkerroista Juha Torvisen Eppu Normaali-juttuja

Historia-aiheista Viinikaisen Kalevankankaan verilöylyistä talvisotaan. 

Olipas iso homma, vaikka lista oli aluksi ihan selkeä. Aloin kai itse mutkistaa sitä hifistelemällä järjestyksen kanssa 😂

Jälkijoulun jutut

 Turhaan Frodon touhuja epäiltiin kuusen suhteen. Eilisiltainen kuva todistaa, että se tykkää vain lepäillä kuusen katveessa.  Alimmille oksille asetellut "kissojen joulupallotkin" ovat saaneet olla aivan rauhassa. Ei pitäisi olla niin ennakkoluuloinen, vaan antaa tilanteen kehittyä rauhassa omaan tahtiinsa. Tämä ohje täsmää moneen muuhunkin asiaan elämässä. 

Kuusi oli jo heti aluksi vähän kuivakan oloinen. Vettä se on imenyt vain 4 litraa hissukseen.  Oman haasteensa antaa takan läheisyys 😅 Eiköhän tässä sentään jakseta lakaista näitä neulasia tuonne loppiaiseen, tai vaikka Nuutin -päiväänkin asti. Meillä on perinteisesti aika hidas tuo poistuma joulun jälkeen. 

Joulupakettiin meni  jonkin verran neuleita. Pikkuiselle tytölle neuloin jo syksyn aikana liivimekon Moda 6/2011 -lehdestä.  Lankana käytin kiiltelevää Nako Moonlight -lankaa, jota kului 150g. Osa painosta on kyllä tuota valkoista, jota en osaa nimetä. Myöskään mallin suunnittelijaa en lehdestä löytänyt. 

Helmaosan neulominen oli kaikkein mukavinta 😍.  Minä olen vahvasti kirjoneuleneuloja.  Tuossa vaiheessa en oikein edes tiennyt, miten homma jatkossa etenee, mutta helma oli kiva. Valkoinen lanka olisi saanut olla hieman ohuempaa. 

Kaulukseen oli vielä tarkoitus virkata valkoisella reunus, mutta jätin kauluksen noin, kun se on ihan siisti ja punainen lanka on pehmeää. 

Rustassa iskin silmäni taas tähän Tova -pöperölankaan. Se on niiiin ihanan tuntuista, kuin kissaa silittäisi.  Lankaa kului 155g.  Puikot olivat kokoa 5. Neuloin omilla ohjeilla (ilman mitään ohjeita 😂) tämän näköisen viritelmän, josta toivoin syntyvän jonkinlaista boleroa. 

Eteen yksi nappi pitämään etuliepukkeita vähän paikoillaan. 

Tässä setti kokonaisuudessaan. Voihan niitä erilläänkin käyttää. 

Viime vuonna neuloin jouluksi 5 paria erilaisia Hattivatti -sukkia tuttavan pyynnöstä. Hän ei ikinä hakenut niitä. Tänä vuonna ajattelin käyttää ne omalle väelle joululahjoiksi.  Neuloin vielä neljä paria lisää ja näin saivat kaikki 3 lasta, heidän puolisonsa, äiti, mieheni ja minä itsekin Hattivatti -sukat 💖

Viime vuonna minulla oli kirjastosta lainassa yksi Muumi -neulekirja. Sitä en viitsinyt enää hakea, vaan tein kaikki uudet sukat Novitan Muumi -lehdestä.  Pieniä muunteluita tein, että sukat erottuisivat toisistaan, kun samaan talouteen meni aina kaksi sukkaparia. 

95g koko 40-41 15 silmukkaa puikolla. Lanka kaikissa Nallea. 

Ensimmäisissä en muistanut, että silmät piti vielä jälkipistellä ympäriinsä.  Onhan tuossa eroa, onko silmät tehostettu, vai ei. Kädetkin on ommeltu jälkikäteen. 

105g,  silmukoita 16/puikko, koko 38-39

100g, 16s/puikko, koko n.39

105g, 16s/puikko, koko 38

Nämä samannäköiset ovat siis lehdestä Moomin x Novita vuodelta 2018, Minna Metsänen. Salama -kuviolla tehostetut ovat siitä kirjaston kirjasta, eli Onnelliset villasukat, aakkosmatka Muumilaaksoon. Sukkien suunnittelija on Minttu Wikberg. 

Hautausmaalla pyörähdettiin vielä aattoiltana. Näytin tämän kuvan yhdelle asiakkaalle töissä. Hän kysyi, miksi maa on niin vihreä? Eikö ulkona olekaan lunta?

Alla oleva (vähemmän vihertävä) kuva on otettu samalla reisulla. Kokeilin kännykän yökuva-asetusta. Aikamoinen ero valoisuudessa. 

Tiedättekös, kuka täällä kurkistelee??   Tämän päivän synttärissankari, kuusivuotias Merri!!  Onnea rakkaalle karvatassulle!  

Frodollakin oli aattona kravatti kaulassa.  Molemmissa kravateissa on tosi löysä kuminauha.  Hämmästeltiin, miten kiltisti kumpikin kantoi omansa, yrittämättä kertaakaan kiskoa niitä pois. Ruokailun ajaksi ne piti kääntää niskan puolelle 😂   Ehkä ulkoiluvaljaita käyttämään tottunut ei niin välitä näin kevyestä kaulakoristeesta. 

Lunta sataa jälleen. Sitä katsellessa tulee mieleen, että ennen sitä hiihdettiin jo täyttä häkää tällaisilla lumilla! Vaan eipä enää 😄 Viime, tai ehkä toissavuonnakaan, en hiihtänyt kertaakaan.  Voikohan minun "antiikkisuksillani" enää edes ladulle lähteä...

Oletko Sinä käynyt hiihtämässä?