Hyvää joulua, this or that -pohdintojen kera

(äidin tekemä jouluasetelma)

Tämän haasteen alkuperän löysin Jouluttajan blogista.  Haasteen myötä toivotan teille kaikille rauhallista joulua! 

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

Yleensä vasta aikaisintaan syksyn aikana, jos sukkien neulomista voi hankkimiseksi sanoa. Jokajouluinen "yllätys" löytyy jokaisen perhepiiriin kuuluvan paketista, vaikka minulle on välillä vihjattukin, että sukkia alkaa jo olla...   Joku yksittäinen ostolahja löytyy myös hyvissä ajoissa ennen joulua. Lahjakorttikin saattaa eksyä joukkoon. 

2.Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset?

Aloin hissukseen tekemään kortteja tuossa marraskuun aikana, muutama kerrallaan.  Lähetin 25 korttia. Joitain kortteja olen antanut suoraan vastaanottajalle. Somessakin voi toivotella ihan yleisesti kaikille. 

3.Joululehdet vai somen jouluryhmät?

Joululehdissä on kauniita kansia, kun olen kauppareisuilla katsellut, mutta  mukaan ei ole lähtenyt yhtään.  En ole myöskään missään somen jouluryhmässä. Jokunen jouluisempi blogi on lukulistallani ja niitä on kyllä mukava katsella.  Hauskaa, miten jotkut ihmiset ovat paljon jouluhenkisempiä, kuin toiset. Tiedän muutamia ihmisiä, jotka viettävät joulua ympäri vuoden.  Joulukuusikoriste auton ikkunassa näyttää heinäkuussa vähän hassulta, mutta se luo varmaan sitä jouluista mieltä ympärilleen. Ei unohdu se rauha ja hiljaisuus kesälläkään. 

(jouluterveiset Artulta)

4.Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen?

Olen pantannut siivousta jo pitempään, koska en tykkää siitä yhtään. On ihanaa, kun on siistiä, mutta siivouksen aloittaminen on todella vaikeaa.  Tästä panttaamisesta johtuen alkaa siivoukseni  muistuttamaan jonkinlaista suursiivousta, vaikka homma takkuaakin päivien pituiseksi. Välillä pitää käydä töissä, asioilla, neuloa, nukkua päiväunia jne.   Yläkertaan en aio koskea ennen joulua. Se on liian iso homma.  Kysymyksen merkitys suursiivouksesta ei varmaankaan täyty ihan siinä mielessä, kuin kysymys tarkoittaa, mutta aika suurelta siivous tuntuu joka kerta, kun se on  pakollista 😂

5.Aito kynttilä vai led -kynttilä?

Aitoja kynttilöitä en ole polttanut enää vuosiin muualla, kuin ulkolyhdyissä, ledejäkin harvakseltaan.  En kuitenkaan viihdy koko ajan kynttilän läheisyydessä seuraamassa turvallista palamista. Kaksi kissaa talossa aiheuttavat heti turvallisuusriskin.  Olen myös niin harvapäinen, että pelkään unohtavani kynttilän palamaan. Seurausten ajatteleminen saa kynttilähommat jäämään sikseen. 

(äidin valaiseva ja helmeilevä enkelikoriste)

6.Vihreä vai punainen?

Mihin tämä nyt sitten liittyy...?  Vihreä on hyvä väri kuusessa, vihreissä kuulissa, yhden kaupan kortissa, salaatissa,  kevään heräämisessä...     Töissä on kahdenvärisiä työpaitoja; vaaleanpunaisia (joita en voi sietää) ja laimeita käärijänvihreitä (joita pidän paremman puutteessa).  Mikäli ruuassa on tummempaa vihreää, se kannattaa heittää pois. 

 Punainen sitten... tontut, joulukuusenkoristeet, vaatteet (oikea punaisen sävy, ei liian kirkas), joulutähti, kasvot saunan tai työpäivän jälkeen, sohva. 

(Frodo miettimässä, että missä se luvattu kuusi oikein on)

7.Jouluneule vai ehdottomasti ei?

Mikäli puhutaan yläosan neuleesta, eli villapaitaoletetusta, niin sellaista en ole koskaan omistanut. Ei minulla mitään ehdottoman kielteistäkään ole niihin liittyen. Vähemmän tulee villapaitoja pidettyä muutenkaan.  Villasukat ovat tietysti myös jouluneule ja niitä pidän kyllä joulusta jouluun. 

8.Koristelussa överit vai vajarit?

Luulen, että kohtuullisuus.  Kuusen koristelin tänä vuonna mielestäni aika vähäisesti. Jätin nauhatkin pois.  Vanhat joulukoristeet kävin läpi ja heitin muutaman pois. Vanhoissa koristeissa on tietynlaista nostalgiaa. Levittelen niitä pääasiassa pariin huoneeseen, missä eniten oleillaan.  Tänä vuonna en ole ostanut  (tai tehnyt) yhtään uutta koristetta.   Ulkona meillä ei ole mitään jouluvaloja. Jotenkin energia ei riitä talon ulkopuolelle asti 😂

(löytyihän se ihme viimein)

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat?

Molemmat, jos kohdalle sattuu, eikä ole muuta parempaa katsottavaa (kuten Harry Potterit, jotka juuri äskettäin sain taas katsottua 😃).   Kuuntelin äänikirjana äskettäin Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu, joka on ehdoton klassikkotarina. Käkkäränväkkärä!  Vaikka kirja on upean kuvituksen takia enemmänkin kuvakirja, oli tarinakin mukava kuunnella. Toisen lukemana se kuulostaa taas hieman erilaiselta. 

10.Joululimppu vai saaristolaisleipä?

Ei kumpikaan. Ei muuta sanottavaa. 

11.Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit?

Taloja tuli satunnaisesti väsättyä, kun perhe oli suurempi.  Nyt en viitsi miehelleni sellaista väsätä.  Talo kovettuu, kun sitä päiväkausia katselleen, eikä syödä. Sen jälkeen lohkeaa hammas, eikä kenelläkään ole enää kivaa.   Monena jouluna olen tehnyt piparkakkuja joko valmistaikinasta, tai itse tehdystä taikinasta. Pääasia on aina ollut se, että voi syödä taikinaa, joka on maailman paras maku jouluna 😋. Tänä vuonna ostin valmiita Annan ohuita piparkakkuja, jotka ovat ihan hyviä. Aiemmin tässä kuussa leivoin muropipareita. 

12.Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit? 

Jos näistä täytyy valita, niin lakritsit.  Mieluiten ihan tavallinen suklaa, tai vihreät kuulat, tai toffee, tai ... no joo, mikä vaan makea 😅. Nyt on makeansyönti taas  ryöstäytynyt käsistä. Ensi vuonna pitää taas ottaa kurinalaisempi ote syömisiin.  Painonnostoa on harrastettu taas ihan riittämiin, massakausi ollut syksyn ajan. 

(Merri, voidaanko julistaa joulurauha? Voin nuolla sinun pääsi täältä ylhäältä käsin, jos haluat)

13.Joulusaunassa koivuvihta vai ei?

Äskettäin saunan suurella vaivalla siivonneena vastaus on ehdoton ei.  Itse vihtomista vastaan minulla ei ole mitään, mutta jälkien kannalta jätän väliin.  Ei meillä ole koskaan ollut vihtaa kotisaunassa. Mökillä on joskus ollut, mutta ei siellä kukaan ole koskaan joulua viettänyt. 

14.Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle?

Ei ole ollut sen ikäisiä lapsia aikoihin, että joulupukkia olisi kaivattu.  Lahjasäkkikin kuulostaa aika suureelliselta, eli ei. Lahjat on kannettu kuusen alle odottelemaan vastaanottajiaan.  

15.Lahjoja lemmikille vai ei?

Aiempina vuosina tuo meni vähän överiksi ja viime vuonna päätin, että vain omat lemmikit saavat pikkuruisen lahjan. Yhtenä jouluna Merri teki ihan hassun jutun, kun se sai yhden lelulahjan. Se hyppäsi lahjan luo ihan innoissaan ja teki kuperkeikan, jääden pehva pystyssä tuijottamaan muita 😂

(paras joululahja ikinä!)

16.Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?

Kaikki voivat avata omia aikojaan, yleensä melko yhtä aikaa. Isäni halusi aikoinaan aina seurata muiden avaamista ja avasi omansa sitten vasta omia aikojaan myöhemmin. 

17.Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?

Yleensä paketeista tulleet asiat päätyvät melko nopeasti uusille paikoilleen, mutta joskus jokunen saattaa jäädä vielä esille pitemmäksi aikaa. 

18.Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa?

Ei ainakaan jatkuvaa kuvaamista. Satunnaisia otoksia muistoksi. Luultavimmin eniten kuvia kissoista 😂

19.Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti?

Valitsen tuon konsertin ja muitakin musiikkiohjelmia, joita olen jo aiemmin tallentanut.  En osaa sanoa katsotaanko näitä juuri aattona, vai yleensäkin joulun aikana. Minullahan on tänä vuonna aatto vapaa ja muut päivät töitä.  Katsotaan mitä muuta tapahtuu, kuin televisiota. 

20.Tapaniajelu vai -kävely? 

Luulen, että iltavuoro tapanina kattaa  nuo molemmat osuudet. 

Hyvää joulua teille kaikille! Toivottavat Merri, Frodo ja Sartsa 💖

Sekalainen sirkus

 Merrillä ja Frodolla riittää mielenkiintoista odottelemista, kun Maia ja Sam  käyvät täällä hoidossa ajoittain.  Sam on ollut paljon yksinkin hoidossa, mutta tällä kertaa Maia oli mukana.  

Maia pitää pojat aisoissa sähisemällä. Yhdessä vaiheessa sen sähinä oli aika herkässä ja Frodo otti siitä heti opikseen. Se ei ollut ennen sähissyt ollenkaan.  Ehkä se luuli, että Maialle pitää kommunikoida näin. Nyt on sähinä -tilanne jo hieman rauhoittunut. Eihän se mitään rähinää aiheuttanut aiemminkaan, olipahan vaan tapa ilmaista itseään.  Alakuvassa Maia ja Frodo mahtuvat sulassa sovussa syömään saman tarjottimen eri kulmista.  Ruoka yhdistää 😆

Maialla on aivan omanlaisensa persoona.  Se tekee juuri niin kuin sitä huvittaa, eikä välitä toisten hälinästä ympärillään.  Jos se on päättänyt mennä johonkin, se ei edes sivuilleen katso, kun se lähtee kävelemään.  Näyttää niin lutuiselta, mutta pehmoiset töpökkäjalat ovat sukkelaakin sukkelammat, jos tarve vaatii. 

Sam on kaikkien kaveri, vaikkakin vähän arka äänille.  Syöminen on aika rauhatonta, kun takaa kuuluu jotain ripsahduksia ja rapsahduksia kesken nieleskelyn.  Merrin kanssa Sam saattaa ottaa painitkin vanhojen aikojen kunniaksi.  

Maia muutti pienenä ensin meille, ennen kuin se muutti ihmisensä kanssa omaan kotiin.  Merri ja Maia ovat siis hyvinkin tuttuja jo pentuiästä. Ainakin Maian pentuiästä, koska Merri on pikkuisen vanhempi. 

Kissaosuus loppuu tähän ja alkaa leijonaosuus. 

Sonja Nykäsen suunnittelemat Leijonankesyttäjä -sukat. Ohje löytyy Novita sukkalehti 2020.  Lankoina käytin kotoa löytyneitä Nalle -sävyjä, eli väritys poikkeaa jonkin verran ohjeen sukista.  Lankaa kului 195g ja sukat ovat kokoa n.36. 

Päälipistelyä oli näissäkin jonkin verran, vaikka en tajuakaan, miksi valitsin taas sellaisen mallin.  Kuviot kuitenkin kiehtoivat, joten oli tartuttavaa leijonaa harjaksesta.  Oikean puoleisessa sukassa kaikki on jo pistelty, vasemman puoleinen vielä pistelemättä.  Helpoin osuus olivat ilmapallojen narut ja hankalin tuo teräosan apina. 

Mukavasti väriä ainakin löytyy!   Itse olen enemmän hillittyjen värien käyttäjä, siksi näiden tekeminen oli tosi kivaa, kun pyydettiin vain värikkyyttä ja loppu vapaissa käsissä. 

Koko syksy on mennyt aika hitaasti joululahjasukkien merkeissä. Niiden valmistuttua nämä, ja ne edellisetkin, valmistuivat oikein pikavauhtia.  Tästä voi vetää sellaisenkin johtopäätöksen, että tenniskyynärpääni on selkeästi paremmassa kunnossa.  Kohta tuon tennis - alkuosan voi jo jättää pois!  Saunanpesusta se vähän äityi, mutta vain vähäksi aikaa.  Saunanpesussa olisikin ollut paikallaan piilokamerakuvaus.  Minulla ei ole kunnon pitkävartista harjaa, jolla saisin lauteiden alta lattian pestyä. Olen yleensä kontannut sinne niin, että juuri ja juuri olen mahtunut ja polvet ovat ihan muroilla. Nyt keksin kurotella ylä- ja keskilauteiden välistä!  Hieno idea, paitsi että en meinannut enää mahtua pois kapeasta rakosesta 😂 Jostain syystä  vyötärön ympärys oli poispäin vetäytyessä suurempi, kuin aluksi.   Lopputulos oli kuitenkin se, että sauna on nyt pesty! 

Tänään on vuoden viimeinen soittokeikka, Kauneimmat joululaulut kirkossa.  Siellä on monia esiintyjiä, me soitamme Pienen rumpalipojan ja White Christmas. 

Soittamisesta tulee mieleen yksi kiva uni.  Yleensä uneni ovat enemmän tai vähemmän työpainotteisia, ja jokin asia on pielessä. Sen takia oli erityisen mukava nähdä unta, jossa olin vieraan kaupungin torilla katsomassa, kun paikallinen puhallinorkesteri oli harjoittelemassa. Minulle annettiin klarinetti käteen.  Ystäväni soitti aikoinaan klarinettia ja antoi minun kokeilla soitinta. Opin C -duurin sormitukset. Ne olin osaavinani vielä unessakin ja totesin, että kun osaan nuo sävelet, voin soittaa niitä missä järjestyksessä tahansa ja osaan siis soittaa jonkin kappaleenkin.  Orkesterista joku pyysi minua mukaan soittamaan ja minä menin. Osasin oikeasti soittaa heidän harjoittelemiaan kappaleita!   Se tuntui tosi hienolta.  Oikeastihan minä en osaa soittaa klarinettia, vaan instrumenttini on huilu ja piccolo. 

Oli jotenkin voimaannuttava uni. Lisää tällaistä, please! 

Rauhallista kolmatta adventtia juuri Sinulle! 

Tankotanssia

  Me saatiin uusia raapimistelineitä.   Palvelusväki kertoi niiden tulleen jostain kodista, jossa niille ei ollut käyttöä.   Alettiin heti haistelemaan niitä oikein porukalla. Sam oli meillä  hoidossa.  Merri vanhimpana teki ensimmäiset haistelut.  Ei sitä sitten enää kiinnostanut koko juttu. Se lähti omille teilleen. 

Tuo aaltomainen raapimisteline ei meitä paljon kiinnostellut, mutta tämä pylväs oli tosi kiva!   Minä haistelin pylvästä ja Sam haaveili pääsevänsä pylvään päälle hyppäämällä. 

Ihan yhtä aikaa noustiin Samin kanssa kokeilemaan, miten korkea tuo teline on. Samalla kävi ilmi, että Sam on minua pari senttiä pitempi!  

SAM: Oikaise Frodo selkä kunnolla, niin pituutta tulee lisää. 

FRODO:  En ymmärrä, miten seisot noin vakaasti,  kun et pidä edes häntää tasapainottamassa. 

Päätettiin ottaa Samin kanssa nyrkkeilyerä pylvään ympärillä. Sääntönä oli, että toinen tassu on aina oltava pylväässä kiinni.  Sam oli hyvä vastus, vaikka väittikin, että minä olin liian tosissani.  Merrikin aina sanoo minulle, että en osaa antaa periksi missään tilanteessa. 

Seuraavaksi yritimme kaataa pylvään. Sam näytti siltä, että kohta onnistuu..... 

... mutta se opettelikin tankotanssia!   Minua nauratti, mutta aion kokeilla tätä salaa, kun muut eivät ole näkemässä. 

Nämä joulunaluspäivät ovat niiiiin jännittäviä. Meille tuodaan taas oikea puu sisään.  Ehkä siihenkin voi kiivetä, kuten tähän kiipeilytankoon?  Minä aion ainakin yrittää!  Sen te varmasti jo arvasittekin. 

MERRI:  Lopeta Frodo jo tuo höpötys! Minä aion vahtia sinua koko joulun ja katsoa, että osaat käyttäytyä. 

FRODO:  Sen kun näkisi. Sillä aikaa, kun te kaikki muut nukutte, minä pistän hulinaksi!    

Malttakaa vielä, vaikka joulu onkin jo lähellä. Kerron sitten joulun jälkeen, miten joulukuusen kävi......  t: Frodo 

Hedelmiä ja eläimiä

 Ilma on kylmää, eikä ulkoilu maistu. Se ei estä haaveilemasta pitkistä lepohetkistä nurmikolla, tai terassilla.   Merri saattaa vielä pyörähtääkin ulkona, vähintään ikkunaluukun kautta.   Istuinalustana ikkunan ääressä äitini virkkaama, kaksipuoleinen alusta.   Oiva tapa hävittää jämälankoja tämäkin 😄

Frodo haaveilee sohvalta käsin. Se katselee ikkunan takana olevaa jasmikepuskaa, jossa pyrähtelee päiväsaikaan lintuja.  Tinttiteeveessä ei ole mitään tarjoilua, ainakaan toistaiseksi.  

Ette uskokaan, miten mukavaa oli neuloa jotain "ihan muuta" joululahjasukkien valmistuttua.   ystävä pyysi neulomaan tyttärilleen sukat.  Aihetta en saanut, vain pyynnön tehdä värikkäät sukat.  Niin mukava pyyntö 😻

Mallit löytyivät helposti. Tämän sukkaparin ohje on peräisin Novita-Arabia sukkalehdestä. Mallin nimi on Pomona, joka on lehdessä neulottu valkopohjaisena, kuvastaen tietysti astiaston kuvioita.  Suunnittelija on Heini Perälä. 

Minulla oli tarve tehdä vain kirjavaa ja värikästä, joten vaihdoin pohjavärin vaaleanpunaiseksi.  Ajattelin, että valkoinen sukanpohja on äkkiä likainen.    Lanka on Nallea  ja sitä kului 170 grammaa, kolmosen puikoilla.  Sukkien koko on 37-38.  Lankaa en erikseen ostanut, vaan kaivelin kaapista niitä värejä, joita löytyi, ja tuntui hommaan sopivan.  Siksi jotkut värit ovat vähän outoja. 

Sukissa on paljon päälipistelyä, joka tuokin kuvioihin paljon enemmän eloa, kuin ilman niitä. Kuvassa on oikealla valmis sukka, vasemmalla keskeneräinen. 

Näillä voi pelata vaikka hedelmäpeliä! 😉

Toinen ystäväni yllätti minut puhelulla.   Hän oli löytänyt villapaidan, jonka olin neulonut hänelle yli 30 vuotta sitten!  Hän oli ilahtunut siitä, että se ei ollut mennyt säilytyksessä yhtään huonon näköiseksi.  Hän aikoi laittaa sen päälle seuraavana päivänä. Kirahvi -aihe on varmasti hauska lasten parissa työskennellessä. 

Kuvia katsellessa huomaan kyllä joitain virheitä, mutta kokonaisuutena mielestäni aika kiva.  

Aloitin neulomisen noin 5 -vuotiaana, niistä periteisistä pannulapuista ja vastaavista.  Olin varmaan yläasteikäinen, kun muistan pyytäneeni äitiä ostamaan kunnon langat villapaitaa varten. Muistan niiden maksaneen vielä melko paljon ja suorituspaineet olivat tietysti kovat.  Mitään ohjetta minulla ei ollut, kuten ei  juuri koskaan tuolloin.  Villapaita siitä kuitenkin syntyi ja aivan onnistunutkin versio.  Se oli minulla useamman vuoden. Pituutta paitaan venyi vähän liikaa ajan myötä.   Lukiossa annettiin abivuotena jonkinlainen lahja kaikille opettajille.  Minä lahjoitin tuon villapaidan yhteiseen hyvään. Muistan uskonnonopettajan olleen iloinen saatuaan ihan järkevän lahjan, verrattuna joihinkin muihin opettajiin...      Uskonnonopettajalla oli aina erilaisia villapaitoja käytössä muutenkin. 

Tein tuohon aikaan tosi monta villapaitaa, noin 20 vuodessa.  En kokenut osaavani tehdä muuta.  Sukat ja lapaset tulivat mummolta ja äidiltä, joten niiden neulomiseen ei ollut mitään tarvettakaan..

Harmittaa, kun niistä aikojen alussa neulotuista villapaidoista ei ole mitään kuvia.  Minulla on vain vanha vihko, johon merkitsin jokaisen paidan neulemerkintöjä ja vapaalla kädellä piirretyn mallin. 

Oli tosi iloinen yllätys, kun sain kuvan tästä kirahvipaidasta.  Se on tehty ainakin kuvan osalta jostain ohjelehdestä, jota en tietenkään enää muista. 

Nykyisin teen hyvin harvoin isompia neuleita. Niitä ei vaan tule enää käytettyä.  Villasukat  ovat taattua käyttötavaraa, joten niitä on kivempi tehdä.  Niiden opettelu oli aluksi aika tahmeaa hommaa, mutta harjoittelu tekee metsurin, eikö niin?  Aluksi piti olla aina ohje kantapäähän, nyttemmin sitä ei enää tarvi. Voi soveltaa neuloksia mielensä mukaan ja muokkailla silmukkamääriä. 

Neulominen on niin mukava harrastus, vai mitä??!!  😃

Tänään saadaankin taas hoitoon Sam ja Maia. Jäädään Merrin ja Frodon kanssa odottelemaan  niiden saapumista. 

Mukavaa joulunodotusta jälleen Teille Kaikille! 

(Sinulle, joka olit hetken aikaa blogini lukijana,  kuvakkeella musta, istuva kissa, esitän pahoitteluni, että en päässyt vastavierailulle, kun en löytänyt mitään linkkiä blogiisi. Kuvakkeesta sitä ei löytynyt. Olisin mielelläni poikennut vastavierailulle. Ehkä joskus myöhemmin?).  

Joulukortteja

 Perinteisesti haluan lähettää joulukortteja, vaikka iso osa ihmisistä ei enää niitä lähetäkään. Uutisissakin kerrottiin, miten vähäiseksi on joulukorttien lähettäminen vuosien mittaan jäänyt.   Syitä on varmasti monia. Postimerkkien hinnat nousevat vuosi vuodelta. Monet ovat päättäneet laittaa postimerkkirahansa hyväntekeväisyyteen, tai säästöön muita ostoja varten.  Kortin merkityskin on muuttunut vähäisemmäksi.  Sähköiset viestit ovat korvanneet jouluntoivotukset eri muodoissaan.  

Kaikki on muutenkin muuttunut niin sähköiseksi, että postilaatikotkin ehkä kohta jo poistetaan?  Postinjakajat irtisanotaan lopullisesti ja ihmiset alkavat keksiä laatikoilleen sopivaa kierrätyskäyttöä.  Laatikoista voisi ehkä tehdä linnunpönttöjä, kukkaruukkuja, säilytyslaatikoita, tai kierrätysasemien jätettä.  No, vielä ei olla tässä pisteessä, mutta ei kaukanakaan.  Postit kuljettavat myös paketteja, joten ehkä heistä jokunen saa pitää vielä työpaikkansa tulevaisuudessakin. 

Päällimmäinen ajatus korttien lähettämiseen on tuttavan ilahduttaminen. Kortti käsissä on konkreettisempi ilon tuoja, kuin sähköinen versio, veikkaisin. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni. 

Lisäksi käytän sitä yhtä mainoslausetta: Lähetän kortteja, "Koska mä voin", ja myös tahdon.  

Aloitin korttien tekemisen jo loppusyksystä, muutama kerrallaan.  Tarkoituksena oli käyttää kotoa löytyviä materiaaleja.  Jotain muistan kyllä viime joulun jälkeen ostaneenikin alennusmyynnistä.  Jostain syystä korttieni aihe alkoi siirtyä aina vaan jouluttomampaan suuntaan 😂 Onneksi tuo jouluntoivotusteksti kuitenkin ilmaisee, mistä on kyse. 

Olen saanut anopilta lähivuosina paljon askarteluun liittyviä juttuja, kun hän ei enää jaksanut niitä itse käyttää.  Nyt, muutettuaan palvelutaloon, löytyi asunnosta vielä roppakaupalla lisää askartelumateriaalia!   Ilahduttavaa nähdä, kuinka joku muukin hamstraa asioita 😉

Korttipohjissa löytyi paljon taitettavia, kaksipuoleisia kortteja, joita päätin käyttää. Osassa oli kurkistusaukko etuosassa. Se oli niin hauska, että leikkasin muutamaan muuhunkin aukkoja.  Vanhasta kissalehdestä löytyi paljon materiaalia kurkistelijoihin 😻 Paperitarvikkeistani löytyi myös vanha Mauri Kunnaksen kalenteri, jonka olen säästänyt kuvien takia. Niitäkin päätyi kortteihin. 

Käytän  vanhoja tietosanakirjoja liimauspainoina.  Joka väliin mahtuu pari korttia. Ensin avoinna, sitten taitettuina.  

Anopilla oli paljon kolmiulotteisia koristeita. Minä en osaa niitä käyttää, eikä kärsivällisyys riitä opettelemaan. Onneksi koristeet toimivat sellaisinaankin. 

Ääriviivatarroja on ihan älytön määrä. Niitä käytin runsaasti joka korttiin.  Yhdessä ääriviivaliuskassa on niin paljon tarroja, että yhtäkin liuskaa on vaikea käyttää kokonaan loppuun. 

Muutamasta kortista tuli hieman persoonallisempia 😉

Kortit on nyt kirjoitettu ja laitettu kuoriin.  Vielä puuttuvat postimerkit.  Jostain syystä tuo osoitteiden kirjoittaminen jää usein ihan viime tippaan.  Tänä vuonna sain homman tehtyä ajoissa.  Syynä mahtaa olla se, että olen ollut jo viikon kotioloissa.  Sain koronan muutama päivä ennen loman alkamista.  Niin paljon oli tautia liikkeellä, että  arvasin sen olevan tulossa ennemmin, tai myöhemmin.  

Oireet voivat olla niin vähäisiä, että kantaja ei edes tiedä sairastavansa.  Minulla alkoi yhtenä yönä kurkkukivulla. Se ei ole sinänsä mitään erikoista, kun maskien käyttö aiheuttaa kurkkukipua muutenkin.  Niin ajattelin nytkin käyneen.  Olin suunnitellut meneväni kuntosalille ja sitten iltavuoroon.  Kurkku oli tavallista enemmän kipeä, joten päätin, että pysyn kotona.  Sitten alkoi mietityttämään, saanko oikeastaan edes mennä töihin, kun kurkku on kipeä ja lievää nuhaakin tuntui.  Tein koronatestin, joka ensin näytti negatiivista. Toinen testi oli sylkytesti, joka näyttikin heti positiivista.  Eipä ollut sitten töihinkään asiaa. 

Ensimmäinen päivä meni aika kesysti, mutta sitten nuha alkoi lisääntyä. Silmät vuotivat lähes tauotta ja nenäliinoja kului roppakaupalla.  Tämähän se sitten jatkuikin päivätolkulla. Tänään, seitsemäntenä päivänä, on nenä vielä tukossa ja silmät arat, mutta selvästi ollaan jo voiton puolella.  Kuumetta, tai yskää ei ole ollut koko ajassa. 

Mies ei ole saanut tartuntaa, ihme kyllä. 

Maanantaina piti lähteä Tallinnaan joulutoria ihmettelemään, kun kerrankin saatiin kumpikin vapaata oikeaan aikaan.  Hei, hei Tallinna, nähdään jonain toisena vuonna..... 

Nyt on korona estänyt meiltä Santorinin lisäksi myös Tallinnan.  Ensimmäisellä kerralla matkat peruttiin yleisen turvallisuuden vuoksi ja nyt oman sairastamisen. 

Yritin nopeuttaa paranemista näillä inkiväärijuomilla, mutta hukkaan meni sekin yököttävä litku.  

Joku hyväkäs oli käynyt laittamassa alusvaatekoriini jättihämähäkin. Se ei pelottanut minua, eikä muitakaan. 

Merri on kaikkien ystävä. Se antoi hämähäkin ratsastaa selässään. 

Sam oli sitä mieltä, että hämähäkki haittasi sen päiväunia.  Se yritti pudottaa otuksen alas. 

Loma jatkuu.  Päivät ja päivämäärät ovat ihan sekaisin.  Onneksi on itsenäisyyspäivä, joka maadoittaa meidät huomiseen keskiviikkoon. 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! 

Kissoista ja poneista

Tervehdys! Minä täällä taas, Merri.  Meillä vietetään ihan rauhallista joulunodotusta.    Ulkona on lunta, eikä sinne oikein ole tehnyt mieli mennä.  Kyllä me silti joka päivä käydään ulkohäkissä haistelemassa ilmaa.  Tämä kynsien raapimiseen tarkoitettu pahvipotero on aika hyvä paikka lämmittelyyn. 

                                      

Sam on ollut meillä hoidossa muutamia päiviä. Sen piti jo lähteä, mutta sitten se jäikin hoitelemaan tota meidän mammaa, kun sillä on korona. Me hoidetaan sitä porukalla.  Minä nuuhaan kovasti mamman sylissä ja Samkin välillä. Frodo tykkää muuten vaan kiehnäillä sen ympärillä.  Me pidetään mamma päiväjärjestyksessä pyytämällä siltä ruokaa ja täyttämällä hiekkalaatikkoa kokkareilla.  Ihan vaan, koska me ollaan niin SÖPÖJÄ!

Frodo päätti näyttää teille taikatempun.  Näin kissa erotetaan hännästään! Ei sattunut yhtään. 

Joku aika sitten päästiin ihmettelemään, mitä meidän kodinhoitohuoneessa tapahtuu.  Mamma oli hakenut tallin yläkerrasta ihan outoja juttuja. Se laittoi nämä ponit uimaan ja sanoi, että ei haittaa yhtään, vaikka niiltä irtoaa pää! 

 Tämän takia me ei mennä ikinä uimaan! 

Seuraavaksi se hankasi tiskiharjalla  jotain palikoita. Ne on kuulemma Duploja.   Pikkulegot saa kuulemma vielä odotella vuoroaan. 

Ponit mamma kantoi takan eteen kuivattelemaan.  Osalla oli pää irti ja niiden sisuksetkin kuivui!  

Nää ponit on kuulemma meidän ihmissiskon vanhoja ja nuo palikat ihmisveikan.  

Minua kiinnosti kovasti ihan lääketieteellisessä mielessä, että miten nuo ponit selviää ilman päätä. Yritin kysellä virkeämmiltä yksilöiltä, koskeeko johonkin, mutta hiljaista porukkaa oli. 

Frodo tutkaili noita palikoita.  Epäilin, että se pistää huiskin haiskin ja riehuu niiden keskellä, mutta se olikin ihan coolisti. Kerrankin! 

Sam valitsi ponit. Se halusi osallistua niiden hoitamiseen.  Vieressä porottavalla takalla saattoi olla myös jotain osuutta tuohon lepuutteluun. 

Lopulta sitten selvisi, mihin noita kaikkia juttuja oikein tarvittiin.   Pikkutyttö tuli kylään ja se alkoi heti leikkiä niillä. Minä kävin välillä varmistamassa, että se viihtyy kunnolla.  Samalla päästiin tutustumaan vähän paremmin.  Kosketusetäisyydelle en arvannut mennä, sen verran rajua menoa saivat nuo ponitkin. 

Voin muuten kertoa, että poneille kasvoi pää takaisin kiinni vartaloon!  Niillä saattaa olla yhtä monta henkeä varastossa, kuin meillä kissoilla. 

Minä olen meillä se, joka nukkuu sängyssä. Frodo ei juuri koskaan. Sitten, kun se tulee, niin aina pitää alkaa taistelemaan parhaista paikoista.  Sam on tottunut kotonaan nukkumaan sängyssä, eikä se ole edes osannut kysyä minulta lupaa, saako täälläkin nukkua sängyssä. Se vaan tulee!   Se on joutunut kuitenkin pesemään korvaukseksi minun pääni jo monta kertaa.  

Frodo yrittää aina tehdä yllätyshyökkäyksiä sänkyyn. Tässä me Samin kanssa kytätään, mitä se nyt taas aikoo.  Ääni kuuluu, mutta ketään ei näy. 

Mamma teki meille mieluisan jekun!  Se nosti hetkeksi nappulaämpärin keskelle lattiaa!  Minä tajusin heti jutun juonen, mutta toiset vain hämmästelivät, eivätkä osanneet syödä ainuttakaan nappulaa.  Ämpäri katosi turhan nopeasti! 

Sam oli kiinnostunut meidän pikkuisesta Maisa-kissasta. Se halusi kokeilla, kuinka paljon niillä on kokoeroa mini-Maisan kanssa.   Se yritti myös opettaa mini-Maisaa kävelemään, mutta pikkuinen tippuikin vaan lattialle. 

Tässähän me nyt ollaan koko konkkaronkka. Sam ylhäällä, Frodo keskellä ja minä täällä omalla paikallani. 

Frodo pyysi  muistuttamaan, että toiset säärystimet on vielä meillä. Arvonnan voittaja ei ilmoittautunut, eikä ole yhteystietoja, joten päätimme pyöräyttää arvontakonetta uudelleen. 

Voittaja on tällä kertaa Saaripalstan Saila.  Onnea!   Mamma lupasi lähettää ne sinulle, kun paranee, jos laitat sen sähköpostiin yhteystietoja (sartsa.piccolo@gmail.com).