Terassi kissojen mieleen

 Ensin oli Merri, mustikkametsä ja mahdolliset hiiri- ja sisiliskosaaliit, joita väijyttiin tuntikausia täysin paikoillaan. 

Tässä vaiheessa Frodo makasi sisällä päiväunilla. Sitä ei ulkoilu kiinnostanut. 

Hiljalleen, terassin myötä, alkoi syntyä kissoille ulkoilutila. 

Tilannetta seurattiin tarkkaan myös mökin sisäpuolelta.  Miksi kotoa katosi kiipeilyteline? Vain tyhjä paikka jäi jäljelle! Nyt alkaa selvitä, mihin se joutui.....  Sehän on tuotu mökille!  

Kotiin on tulossa uusi teline ja sekin on jännittävää! 

Rohkelikko Merri heti testailemassa uutta ulkoilutilaa ja vanhaa telinettä uudessa paikassaan. Mahtava keksintö! 

Tältä häkki näyttää terassin puolelta. Oikealla on ovi, jos joku innostuisi ulkoilemaan liian kauan. Ilman ovea kissaa olisikin melko vaikea saada sisään, jos sitä ei huvittaisi ilmaantua 😂

Ikkunan alla on toistaiseksi vanha tuoli. Ehkä siihenkin vielä keksitään joku muu ratkaisu.  Jos Sinulla on joku idea sisustukseen, niin saa heitellä ilmoille! 

Terassi kokonaisuudessaan. Hieman remonttiin liittyviä juttuja vielä esillä...

Olen vieläkin hämmästynyt, sillä mies teki tämän pikkuhiljaa yksikseen.  No ei nyt ihan, sillä minähän maalasin urakalla! 😉

Ensin oli iso kasa hiekkaa, jonka tieltä kaivoin kukkapenkin tyhjäksi.  Mustikanvarpuja piti kiskoa tieltä pois. Niitä on kaikkialla mökin pihalla runsaasti. Hiekan alle levitettiin juurikangasta. 4 betonivalettua alustaa ja niiden päälle säädettävät tukijalat.  Lattia- pysty- ja kattokehikko paikoilleen.  Katolle valokate, lattiaan komposiittilankkua (kokeilu, kun ei ole ennen ollut missään) ja seinämään lautaa, jonka yläosaan käytettyjä parvekelaseja.  Mietinnässä on, tilataanko päihin vielä liukulasiovet.  Niitä ei saa käytettyinä, joten toteutus taitaa jäädä vielä tulevaisuuteen. 

Kalusteet tuli ostettua aika hätäisesti, mutta niillä nyt mennään. Pyöreä pöytä tuoleineen oli ennestään mökin edustalla. 

Kulku vanhalta puolelta onnistui vasta, kun terassien välinen poikkihirsi (ei kantava 😄) oli sahattu pois.  Vieläkin on aikomus hieman kovertaa tuolta ylähirren puolelta aukkoa korkeammaksi. Terassien väliin jää askelma ja meitä pidemmät ihmiset varmaan lyövät päänsä....

Oven vieressä on nyt tuo kenkäkomuutti ja toisella puolella ovea anopin vanha parvekelaatikko, joka nyt sisältää saappaita.  Sateenvarjot pystyssä odottelemassa ulkonaliikkujia, jos vettä sataa.  Oven edustalle tuli hommattua uusi kuramatto. 

Kaikki häkin ulkopuolelta ottamani kissakuvat ovat tällaisia! 😂

Kamera kohdisti kaiken huomion verkkoon. Tämä on kuvista paras, kun silmät jäävät vielä kaiken lisäksi verkon taakse piiloon. 

Kyllä Frodokin ulkotilassa viihtyi, vaikka ei ihan niin ahkeraan, kuin Merri.

Alakuva on otettu mökin sisäpuolelta. Ulommasta ikkunasta on poistettu yksi lasi, johon on tulossa luukkuikkuna.  Ilman sitä olisi elo itikka-aikana liian ahdistavaa... vaikka epäilen, että luukun heilautuksellakin niitä lentää sisään ihan riittävästi. Oppivat varmaan päivystämään luukun vieressä ja siitä sitten heittämällä sisään ruokailemaan. 

Mökkeilyn ja työnteon lisäksi on elämään ilmaantunut taas soittaminen. Kesätauko on vietetty ja ensimmäinen keikkakin soitettu Virtakiven kesäkahvilan kauniissa maisemissa.  Omistaja on näköjään laittanut Face -sivulleen oikein videopätkän keikasta. Kännykällä kuvattu ääni ei tosin ole kovin mairittelevaa kuultavaa 😅

Viikon sisällä on tiedossa vielä pari muutakin keikkaa, kahdella eri soittoporukalla.  Ai harjoitukset vai? Vain lahjattomat harjoittelevat (vanha soittajien sanonta...) 😂   No oli meillä jo yhdet harkatkin. 

Lämpöä riittää. Nautitaan siitä, kun vielä voidaan.  Mukavaa elokuuta juuri Sinulle! 

Maalia pintaan niin vanhakin nuortuu

Leijonankitani ovat kerrassaan kukkeutensa huipulla!   Keväällä ostin 3 sattumoisin eriväristä tainta ja istutin  ne samaan asetelmaan. Aluksi kukinta alkoi vahvana, mutta vähäisenä. Osa näytti jossain vaiheessa jopa kuukahtavan pystyyn. Napsin jatkuvasti kuolleet kukat pois ja jonkin ajan kuluttua kasvit röyhähtivät todelliseen kukkaloistoon! 

Työt alkoivat ja mökillä oleminen vähentyi minimiin.  Laitan vielä muutaman kuvan, jotka olen ottanut loman loppuvaiheilla.  

Mökiltä on helppo lähteä lenkkeilemään Verlaan, jossa päivittäin kulkee paljon ihmisiä katsomassa Unescon maailmanperintökohdetta. 

Välipalaa odotellessa nappasin kuvan tästä kauniiksi entisöidystä keilapaviljongista. 

Oi miten kaunis olisi tällainen rakennelma omassa pihassakin! 😊

Aikoinaan kahden paviljongin välillä kulki keilarata, josta on jäänyt museoon vielä muutama pallo ja keila näytille. 

Minä pyörähdin taas Jaalan käsityötaitajien Tilkku -myymälässä. Näköjään sieltä aina tarttuu jotain mukaan.  Löysin tämän pienen repun ihan ovensuusta. Olivat vasta ilmestyneet näytille. Peremmälle kauppaan en sitten uskaltanutkaan mennä, ettei rahapussi olisi keventynyt liikaa. 

Olin jo kaivannut lenkkeillessäni jotain pientä pussukkaa. Ajattelin virkata sellaisen, mutta tämä toimii oikein hyvin.  Kaikissa lenkkeilyvaatteissa ei ole taskuja ja mukaan pitäisi kuitenkin saada ainakin avaimet ja puhelin (rahapussikaan ei olisi pahitteeksi, jos aikoo Tilkku -myymälään).😂 

Tällainen reppu on kevyt kantaa ja sopii tyyliin, kuin tyyliin.  Stanstalle tiedoksi, että tästä minä aloin katsastella, miten on tehty, jos vaikka tekisi itse lisää versioita 😁

No mitä sitten syötiin? Minä söin skagen -vohvelin ja mies söi ilmakuivattu kinkku -vohvelin. Hyviä olivat, joskin aika tyyriitä.  Kahvilasta saa suolaisia ja makeita vohveleita.  Ensi kerralla otan salaattikulhon, jos tuonne vielä tänä kesänä/ syksynä menen. 

Mies tekee mökille terassia ja minulle lankesi, kuin luonnostaan, tuo maalarin virka. Remppa, kuin remppa, niin minä maalaan puutavaraa 😉

Välillä maalasin valkoista, sitten ruskeaa, sitten taas valkoista.  Laitan terassista kuvia sitten, kun se on valmis. 

Maalausten kuivumisen välillä ehti tehdä omiakin projekteja.  Meillä on kotona tällainen lasivitriini pihalla (sekin pitäisi maalata..). Ostin sen tuttavalta, joka oli tehnyt sen. Meiltä jäi ikkunoiden vaihdossa omiakin  ikkunoita ja mieheni teki niistä mökille vastaavanlaisen vitriinikaapin.  Valkoiset puuosat olivat aivan hilseilleet vuosien myötä ja päätin skrapata ne puhtaiksi ja maalata uudelleen. Tein sellaisen muutoksen, että maalasin vain sisäosan puupinnat valkoisiksi ja ulkopuolen kulmauksiin vedin mökin väristä maalia. Kaikki maalit siis samoja, kuin mitä terassihommissakin käytettiin. 

Vitriini näyttää nyt ihan erilaiselta, kuin ennen, kun värit ovat muuttuneet. 

Yritin ottaa sopivasta kuvakulmasta kuvaa tuosta läpinäkyvästä kopperosta, mutta aina oli jotain romua taustalla.  Välillä huussia ja kompostia, välillä remonttiroinaa.  Alakuvan taustalla näkyy tuleva terassi. 

Vitriinin yläosiin en koskenut pensselillä ollenkaan. Niissä on ennestään äitini maalaamat kissa ja perhoset. 

Tämäkin purkki päätyi vitriinin sisään. Se löytyi varastokopin alta. Keltainen osa on ollut väriltään punainen, mutta ajan myötä vaihtanut näin erikoisesti väriä!   Purkki on täynnä isoja kiviä, jotka ovat olleet tyttölasten leikeissä Kivikaupan tuotteita. 

Aikoinaan äidillä oli näissä purkeissa sokeria, kahvia ja jauhoja. 

Mökin oven vieressä on laskutasona vanha komuutti. Tunnetteko tämän sanan? Komuutiksi meillä on aina tätä kaappia sanottu.  Se on joskus menneisyydessä ollut nk. pesukaappi, eli avautuvassa yläosassa on ollut pesuvadille paikka. 

Komuutti oli ennen väriltään tuollainen imelän vihreä. Maali oli todella tiukassa.  Hioin kaappia pari tuntia hiomakoneella (onneksi ei ollut mökkinaapurit paikalla). Kädet tärisivät vielä pari päivää sen jälkeenkin.  Ihan kaikkea en saanut kaapista vanhoja maaleja pois. Sisäosia en edes yrittänyt maalata. 

Vedin pintaan petsiöljyn, jolla terassin puitteitakin tuli osittain maalattua.  Maalissa kuultelee läpi kohtia, joissa vanha maali oli erityisen tiukassa. 

alaosan kaappiin laitoin kaikki terassilla irtonaisina pyörineet kengät.  Anopin parvekkeelta tuotiin vielä pitkänomainen laatikko, johon sain saappaat. Tuosta laatikosta en muistanut ottaa kuvaa. 

Ikkunaprinssi Frodo tähyili pääosin ikkunasta terassin valmistumista. 

Merriä kiinnosti terassi ihan paikan päällä ja se testailikin lattialankkujen tuntumaa. Komposiitin sanotaan tuntuvan hieman lämpimältä jalan alla. Ei se varmaan huonolta tunnu istuenkaan. 

Tällä hetkellä kissat ovat jo kotiutuneet yli viikon mittaiselta mökkilomaltaan. Frodoa asia näytti innostavan, mutta Merri oli sen näköinen, että se jäi kaipaamaan jotain oleellista mökkielämästä. 

Mereltä metsään

Mökkijämistely jatkui taas sukkaparin verran.  Sukkien tarkastaja ei tee valituksia mistään yksityiskohdasta, koska on jo niin unessa päivän tapahtumien jälkeen. 

Mökin lankakätköissä on jos jonkinlaista pussukkaa, vaikka tein eräänlaisen inventaarionkin alkukesästä, ja heitin pois muutaman epämääräisen nyssykän.  Jostain ihmeellisestä syystä tämä jäi...  Ehkä hain vähän haastetta tämän Nallehässäkän kimppuun käymisessä 😂

Langat olivat 30cm-2m pätkissä. 

Pääteltävää oli aivan valtavasti. Onneksi ymmärsin alkaa päättelemään lankoja jo neuloessa.  Alla esimerkkiä siitä, miltä näytti esim. kantalappujen neulomisen jälkeen. 

Sukat ovat sisäpuolelta ihan siistit, päättelyistä  huolimatta, mutta sisäpintatuntuma on hieman karkea. 

Valmiiden sukkien paino on 120g ja ne sopivat jalkaan  numero 39. 

Kaiken tuon älyttömyyden jälkeen olen tyytyväinen, että sain lankamäärää vähennettyä melkoisesti!  Heitinkö nämä loput langat roskiin....? No en tainnut heittää 😃, jos vaikka joskus tarvisi...

 

Alku oli minusta niin kauniin värinen, oli oikein ilo neuloa ja nähdä uusien raitojen puskevan esiin. Lopulta kaikki sinisävyiset  loppuivat ja oli pakko ottaa mukaan  noita vihreitä. Siihen se ilo sitten tyssäsi.  Nimeän sukat "Mereltä metsään" -nimisiksi. 

Merri pääsi viimein ulkoilujännityksestään ja viettikin runsaasti aikaa  kyttäyshommissa. 

Frodon päätä ei saanut kääntymään mikään ulkoilu. Se vietti suurimman osan päivistään sohvan alla puulaatikossa.  Muutamana yönä nähtiin/ kuultiin melkoisia villikohtauksia.  Merriltäkin meni yöunet, kun piti kytätä, milloin sieltä toinen taas hyökkää. Mmrrroooouuuhhhhh!

Pitää oikein mainita pari ruuanlaittojuttua, kun minä en niin hirveästi ole viime vuosina jaksanut panostaa tuohon hommaan. 

Paistoin mökillä isoja räiskäleitä, jotka täytin jauhelihalla, kaisersalaatilla, juustoraasteella, sipulilla. 

Täytettyjä kesäkurpitsoja. Täytteenä pian vanhaksi menevää ryynimakkaraa muhennettuna, juustoraastetta, Koskenlaskija - tuorejuusto (levittyvä) ja tietysti kesäkurpitsojen koverrettua sisustaa. 

Kumpikin tosi hyviä eväitä, vaikka itse sanonkin! 

Yhtenä päivänä löysin lenkillä käydessäni kourallisen kanttarelleja, jotka paistoin sipulin kanssa 😋

Merri jäi vielä mökille haaveilemaan, kun minä lähdin. Loma on loppu, kuten aina tuppaa käymään.  Lähdin aamupäivällä mökiltä ja ehdin vähän asennoitua suureen muutokseen  ennen iltavuoroon lähtöä.  Oli oikeastaan aika shokkihoitoa joutua ihmisten pariin, kun on melkein 3 viikkoa liikkunut metsän keskellä  pelkissä pieruverkkareissa, hiukset sojottaen 😂

Jonkin sortin episodi tapahtui kotimatkalla, kun minusta tuntui kesken ajon, että päähän hyppäsi jotain suurehkoa...    Pysäytin auton tienviereen (onneksi ei tullut autoja) ja se jokin hyppäsi hartialleni. Päästä ei löytynyt mitään, ei liioin hartialta. Paitaa heiluttelin, melkein heitin kokonaan pois, kun ei otusta löytynyt. Ei penkilläkään. Lopulta uskaltauduin autoon ja katsoin vielä ympärilleni. Siinä se oli!  Iso heinäsirkka heti pään korkeudella auton seinämässä!  Lopulta se tajusi, että ulospääsy on mahdollinen ja katosi. Oli aika kuumottava tilanne...   

Kesä jatkuu... hyvää lomaa lomalaisille ja onhan se kesä muillakin. 

Raparperista asiaa

Terassivalusta jäi sementtiä yli. Päätin tehdä pitkästä aikaa muutaman valetun raparperinlehden. 

Mökin pihassa oleva hiekkakasa loi oivalliset puitteet valuihin. 

Käytössä oli alla olevan kuvan mukaista tavaraa.  Tuote on melko graavia, sisältäen pieniä kiviä.  Olen joskus tehnyt vastaavia juttuja kuituvahvistelaastilla, joka on sileämpää. 

Sekoitin ämpärissä pienellä puutarhalapiolla sopivan massan. Kuivatuotteeseen lisätään varovasti pieniä määriä vettä, kunnes massa on sopivaa, ei liian vetelää. Tärkeää on muistaa myös hengistyssuoja, että pölyä ei mene hengitysteihin. Tein pieniä eriä kerrallaan, niin oli helpompi sekoitella. 

Kotoa olin napannut muutaman lehdykkäisen oikein varsineen päivineen 😁 

Lehdet asetellaan ruotopuoli ylöspäin, jolloin valetun tuotoksen päälle jää lopulta ruotojen vaot. 

Lehdet suditaan ruokaöljyllä, jotta irtoavat helpommin 

En laittanut massaa aivan koko lehden alueelle.  Aiemmin olen huomannut, että valoksilla on taipumusta myös haljeta helposti, kun niissä ei ole mitään rautaverkkovahvisteita. Kyllä kai sellaisiakin voisi laittaa, jos haluaisi tukevamman laatan. Näiden päällä ei ole tarkoitus kävellä, vaan ne ovat koristeita. 

Kokeilin tehdä yhtä kuppimuotoon. Minulla oli suuria hahmotusvaikeuksia, että sain valun oikealle tolalle. Ensin kaivoin kuopan, mutta tajusin, että lehdiruodot jäävät tuolloin kupin alle, näkymättömiin.  Sitten tein kumpareen ja siirsin lehden sen päälle. Laitoin runsaasti massaa ja lisäsin vielä hetken päästä lisää. 

Vuorokauden jälkeen lehdet sai käännettyä toisin päin ja raparperinlehdet irrotettua.  Seuraavalla kerralla annan lehtien kuivaa lisää ennen kääntämistä ja irrotan kuivahtaneen raparperinlehdenkin vasta vähän myöhemmin, ainakin noiden uomien kohdilta.  Halkeaminen tapahtuu helposti juuri niistä kohdin. Etenkin tuon kuppimaisen lehden kanssa kävi sitten köpelösti juuri sen takia, että se ei ollut varmaankaan tarpeeksi kuivunut ja halkesi.  Tuollaisen päälle voisi ehkä lisätä vielä seuraavana päivänä lisää massaa vahvikkeeksi, ennen kuin betonilehden kääntää. 

Raparperinlehtien ruodot olivatkin todella korkeita ja jämäköitä suoristella. Sementtiä oli hankala saada aivan suoralle lehdelle. 

AIEMMAT BETONILEHDET ja MUUT kokeilut olen maalannut spraymaalilla. Ne ovat kestäneet jo vuosia meidän pihalla. Talveksi olen kantanut ne varastoon. 

Lisää rakennustavaraa haettuamme, ehdimme pyörähtää matkalla myös Verlan torilla. Riihessä oli tukinuitto -näyttely. 

Verlassahan on vanha pahvitehdas, mutta tukkeja on Verlan kautta uitettu jo 1700 -luvulla  Kymijokiväylän sahoille. LINKKI 

Sotien jälkeen koskella uittivat puita, 10 -tuntisina päivätöinä, noin parikymmentä miestä. Uittoa säädeltiin puomeilla, mutta tukkeja pääsi silti karkuun ja upposikin.  Uponneita tukkeja hakemaan oli palkattu sukeltajia. Mahtoi olla aikamoista hommaa!  Virtaavassa, varmaan kylmässäkin, vedessä sukellella isoja tukkeja pintaan.  Verlassa kerrotaan olevan muutama asuinrakennus, jotka on tehty uppopuista. 

Vanhoista kuvista tähyilin näkymiä Pytinkiin ja sen ympäristöön. Alla näkyy vähän erilainen näkymä alueelta, kuin nykyisin.  

Tukinkäsittelijöiden työkaluja. 

Uitossa apuna käytettiin myös veneitä. Osa veneistä oli pieniä laivoja ja osa soutuveneitä, tai moottoriveneitä. 

Tukinuitto on varmasti ollut raskasta työtä, eivätkä pitkät työpäivät olleet lastenleikkiä.  Rahan- ja etenkin leiväntarve tekee ihmisistä supersuorittajia. Perheelle on saatava ruokaa.  

Tonttu pääsi mökille ja kotiutui hyvin.

 

Vielä kuvia raparperinlehtien sijoittelusta.

Mukavaa päivää juuri Sinulle!