Hyvä ruoka, parempi mieli

 SAM: Missä Merri on? 

MAIA: Ei näy, eikä kuulu, vaikka itse kutsui meidät koolle! 

SAM: Odotellaan nyt vielä vähän aikaa. Ota sinä Maia vaikka nokoset, niin minä valvon. 

IHMINEN: Kuka se siellä kurkistelee? Mamman murunenko? 

MERRI:  Häh! Paljastuinko? Arvasin, että nuo hölösuut herättävät ihmisten huomion ja minunkin vakoilutehtäväni paljastuu.  

MAIA JA SAM: Ai missä Merri on? Ei me olla nähty! Eikä ainakaan sanota, vaikka oltaisiinkin. 

MAIA: Suu säkkiä myöten nyt!

SAM: Niin! Ruokasäkkiä.... 

MERRI: No niin!  Peli menetetty.  Tässä sinulle vähän kehräystä ihminen, että luulisit, että olen vaan leikkimässä. 

IHMINEN: Oletpa sinä suloinen poika siellä putkessa!  Taidat olla piilossa? Menehän nyt leikkimään Maian ja Samin kanssa. 

MERRI:  Hyvä että pääsitte paikalle. Tilanne on hyvin vakava!  Jotain on keksittävä!

SAM:  Mistä on kysymys?

MAIA: Niin! Mistä on kysymys?

MERRI: Ruokakuppi on ollut tyhjänä jo useita minuutteja!  Ehkä jo tunnin!

SAM: Me syötiin kotona lähteissä. Vatsa ei vielä viestittele mitään.  Sulatellaan vielä entisiä. 

MAIA: Aina ruoka mielessä...  

MERRI: Mutta se on minun kuppini ja minulla on nälkä!  Auttakaa nyt ihmeessä! 

SAM: No on minulla yksi ehdotus... se on joskus tepsinyt.  Menet tuonne ruokakupin viereen ja tekeydyt kuolleeksi. Ihminen hätääntyy ja antaa sinulle heti ruokaa.  

MAIA: Ei tuo toiminut sinulla,Sam, viimeksikään!  

SAM: Merrin ihminen saattaa uskoa! Kokeile Merri!

MERRI: Lähden heti kokeilemaan! Kiitos neuvoista kamut! Kannatti pitää hätäpalaveri!

MERRI: Ai näin vai?  Näyttääkö aidolta?

SAM:  Näyttää hyvältä, mutta ei kannata maukua! 

IHMINEN:  Voi kissaparka! Oletko kuollut ruokakupin viereen?? Olet varmaan syönyt itsesi taas ihan ähkyksi ja nyt et pysty liikkumaan! 

MERRI: Etkö tajua?? Anna ruokaa!  Edes pari nappulaa! Tai edes yksi..... 

SAM: Eikö toiminut?  No ei toiminut minullakaan omassa kotona. 

MAIA: Voi pojat, mitä juttuja.......

Melko omituisia sukkia...

 Jos ei muu auta, niin sitten vasta luetaan ohjeet!  Tämä vanha viidakon sanonta toimii niin keittiössä, laitteiden käytössä, kuin neulomisessakin. 

Pari vuotta sitten käytiin Pärnussa ja kotiin lähtiessä vielä Karnaluksissa. Jostain lankaliikkeestä hamusin mukaan tämän todella upean langan, josta piti tulla aivan maagiset sukat. Hintaa kerällä oli sen verran, että en raaskinut kahta kerää ostaa, kun myyjä ja paketti vakuuttivat, että sukkapari tulee yhdestä kerästä. 

Kerä seisoi lankakaapissani. Välillä pyörittelin sitä käsissäni, mutta neulomiseen asti ei kipinää riittänyt.  Viime aikoina minulla ei ole ollut mitään pyyntöjä, eikä tarvetta mihinkään suuntaan neulomisessa, mutta silti on vaan neulottava, koska on se diagnosoitu neuloosi! 

Ajattelin tehdä ohuemmasta langasta kesäsukat.  Kaapissa tuijottelin ja pyörittelin aikani noita lankoja ja sitten osui silmä taas tuohon "niin kalliiseen" kerään, joka vieläkin odotti käyttäjäänsä.  Nyt oli tartuttava härkää sarvista. Kerä käyttöön ja heti! 

Ohje laikkusukkiin löytyi vyötteestä, tosin englannin kielisenä...  Ei riittänyt into ja kiinnostus alkaa sitä  lukemaan silmukka silmukalta. Päätin, että nyt neulotaan sukat, tuli mitä tuli.  Tein 16 silmukkaa/ puikko ensin resorin ja siitä sileää oikeaa eteenpäin, ihan perussukkaa. Aika vitsikästä on tuo väriasia, kun sukat alkavat täysin eri värisinä.  Epäilin nimittäin, että yhdestä kerästä ei tule sukkaparia, tai jos yritän, niin lanka loppuu kesken ja mitä sitten?? Näillä uhkakuvilla tein aivan päättömän ratkaisun ja aloitin toisen sukan samanaikaisesti kerän sisältä tulevalla langalla.  Mahdollisuus kahteen samanlaiseen sukkaan oli siis täysin mahdoton.   Keltainen lanka (joka löytyi myös kerän keskeltä) oli varmaankin merkkilanka, että aloita tästä.  No en varmasti aloita! Säännöt on tehty rikottaviksi....ja tässä on lopputulos.  

Olen joka käänteessä kertonut tekeväni värillisistä langoista aina symmetriset sukat, jos mitenkään mahdollista.  Kaikkihan tietävät, että poikkeus vahvistaa säännön, vai kuinka?

Joka tapauksessa sain itselleni ohuet kesäsukat (puikot kokoa 2½). Painoa sukille tuli 50g. 

Lankaa jäi siis vielä ylikin, vaikka kuvitelmissani se loppuisi kesken.  Olin jo niin kypsynyt tähän lankaan, joka aina vaan pyörii kaapissani, että aloitin saman tien lasten sukat loppulangasta. Eihän se niihin riittänyt, mutta jatkoin toisella jämälangalla. Riemunkirjavaa siis kerrassaan.  

Pikkusukat silmukkamäärällä 12/ puikko. Langankulutus 40g. 

Missä ja millä rekvisiitalla voi ottaa kuvan näin omituisen värisistä sukista?  Kävisikö valkoinen tausta ja olohuoneen pöydällä valmiudessa oleva valomiekka? (Kaikillahan on oma valomiekkansa, eikö?). 

Löytyisikö ulkoa mitään sopivaa taustaa...

Raparperipuska on valtava...

Mitä siellä taas tapahtuu mamma??  

Merri on uskollisesti osallistunut pihakiihkoiluuni, olemalla henkisenä tukena. Se on asettunut viisaasti varjoon ja ihmettelee, miksi tuo sileäihoinen mammuskainen polttaa itseään auringonpaisteessa ja toimii kutsujana hyttys- ja mäkäräisjoukkueille. 

Koko lomani on ollut sään puolesta niin ihana, että ei parempaa olisi voinut toivoa.   Terassilla kiikussa istuminen ja neulominen, pieni tuulahtelu (hyttysten karkottelu), Merrin kanssa puuhastelu. Siinä ovat olleet ne parhaimmat hetket. Yhtään en ole kaivannut mihinkään matkoille tai muihin rientoihin. Ihana rauha!  Huomenna on työpäivä ja tiedän jo nyt, että rauha ei ole oikea sana kuvaamaan kotihoidon arkea.  Aikamoisia helteitäkin on luvattu.  Miten mahtaa sujua maskin käyttö yli 30 asteen lämpötilassa. Nostaa hien pintaan jo ajatellessa.  Onneksi on vielä 2 pientä lomapätkää tulossa loppukesästä, on jotain mitä odotella.

Nautinnollisia kesäpäiviä, missä sitten niitä vietättekin!

20 kysymystä kesästä -haaste

Jansku Valokuvaajan silmin -blogista haastoi minut vastailemaan kesäkysymyksiin.   

Haasteen saa ottaa vastaan kuka vain haluaa, tai olla ottamatta 😊 

1. mekko vai housupuku

Ensimmäisenä tulee mieleen kysymys: mikä on housupuku?  Jos tällä tarkoitetaan sellaista yhtenäistä, nk. haalarimaista vaatetta, niin EI. Toisaalta tämä voi ehkä tarkoittaa sellaista jakkupukuakin?  EI.  Mekkoa käytän aika harvoin, korkeintaan sellaista kotimekkoa, joka päällä en luultavimmin lähde porttia kauemmas.  Näistä kahdesta päädyn siis tuohon housuvaihtoehtoon, mutta irrallisen yläosan kanssa. 

2. shortsit vai hame

No näissä onkin jo helpompaa valintaa, joskin molempi parempi!  Minulla on pätkiä shortseja, vanhoista farkuista leikattuja, tai sitten polven kieppeille ylettäviä malleja. Hamekin on ok. Sellainen rento, mieluiten taskullinen, ei mikään vesirajapituinen versio 😄

(vanha kuva blogistani: tuunattu hame)

3. lippis vai lierihattu

Näissä on aika selvä vastaus: lippis.  Harvoin tulee sitäkään pidettyä. Viimettäin on pihatöissä ollut aurinkolippis, jossa tärkeintä on se lippa, että ei häikäise. Pihatöitä tuntuu vähän hoopolta tehdä aurinkolasit päässä. Näkeekö siinä edes, mikä on rikkaruoko ja mikä ei? 

4. pehmis vai jäätelöpallot

Jäätelö on aina jees!  Näistä kahdesta valitsen kuitenkin pehmiksen. 

(vanha kuva blogistani, Kotka)

5. mansikat vai herneet

Molemmat.  Minulla on amppelimansikka, josta olen jo 2 mansikkaa syönyt.  Ensimmäiset ostomansikat ovat aina odoteltavia asioita ja maistuvat ihanilta.  Herneitäkin minulla kasvaa lavakauluksessa. Olen laittanut siihen esteitä, että Merri ei pääsisi, mutta kissa löytää tiensä, jos se oikein haluaa... nyt vaan odotellaan, miltä kakkaherneet maistuvat...onneksi vaan yhdellä kulmalla...

6. palju, poreallas vai järvivesi

Järvivesi ehdottomasti.  Kävin heittämässä talviturkin noin viikko sitten. Vedessä oli niin paljon männyn siitepölyä, että taisin saada tilalle siitepölykoltun.   Ihmiskeittimessä en ole käynyt. Poreallasta olen kokeillut vain uimahalleissa.  (vanha kuva blogistani)

7. grilliherkut vai kesäkeitto

Riippuu grilliherkuista... näin näkemättä sanoisin, että kesäkeitto.  Grillissä voi silti valmistaa esim. maissintähkiä, tai muita satunnaisia herkkuja. Makkara ja pihvit eivät hirveästi houkuttele 

8. mökki vai teltta

Mökki. Lapsena ja nuorena telttailu oli kivaa ja jännittävää. Sittemmin mukavuus on vienyt voiton.  Näiden välissä voisi olla vaihtoehtona vielä asuntovaunu, jonka kyllä voisin valita. Sen ympäristöä voisi vaihdella, toisin kuin mökin. 

(vanha kuva blogistani: Merri mökillä sohvan alla piilossa)

9. varjo vai auringonpaiste

Varjo.  En tykkää ottaa aurinkoa, vaikka siltäkään ei voi aina välttyä. Olen nähnyt riittävästi auringon aiheuttamia vaurioita. 

10. kesäsade vai kesätuuli

Sade on tärkeä kasveille, ei tarvitse kantaa vettä kannuilla.  Ihmiselle mukavampi on tietysti kesätuuli. 

Kuva uudesta kukkapenkistäni, jonka juuri ja juuri rohkenen näyttää.

11. lavatanssit vai festarit

Ensin ajattelin vastata, että ei kumpikaan, mutta sitten ajattelinkin asiaa toiselta kannalta.  Mikäli olisi soittokeikka, niin kallistuisin lavatanssien puolelle.    

Sitten on tietysti esim. Hamina Tattoo, jossa käyn aina kun se järjestetään. En ehkä lukisi festareiksikaan?  (vanha kuva blogistani)

12. roadtrip vai riippumatto

Roadtrip mukavaan kohteeseen on kiva. Tykkäisin käydä esim. lähikaupungeissa kahvilla, eikä tarvitsisi mennä edes toiseen kaupunkiin. Pikku ajelu kävisi hyvin.   Riippumattoon voisi asettua mökillä, mutta ne HYTTYSET! . Nyt inhoan niitä taas yli kaiken. 

(vanha kuva: auton katsastusta Lappeenrannassa roadtripillä)

13. myöhään nukkuminen vai aikaiset aamut

Myöhään nukkuminen. Illalla valvominen... Se tapa talon hävittää, vai miten se oli 😁

(vanha kuva blogistani, yksin ei tarvitse valvoa)

14. ravintola vai picnic

Näistä ehkä kuitenkin tuo ravintola.  Kävelyretkille en koskaan muista, enkä välitäkään ottaa eväitä mukaan, hyvä jos edes juomista. 

15. päivä rannalla vai huvipuistossa

Ei ainakaan rannalla!  Ahdistaa jo pelkkä ajatus 😬 Huvipuistoja on lasten kanssa kierretty aikanaan vaikka kuinka paljon. Sitä aikaa on toisaalta ikävä. Lapsenakin kävin usein Linnanmäellä  vanhempien kanssa. Ensimmäisenä tulee mieleen se tuoksu; hattarat, popcornit, kaikki.  Viuhuvat laitteet, hiukset hulmuaa, jännitys tihenee korkealla...      Voisihan sitä nykyäänkin käydä vaikka vain kahvittelemassa tai syömässä huvipuistossa ja imemässä itseensä huvipuiston tunnelmaa. 

(vanha kuva blogistani: Linnanmäki talvella, Peacock -teatteri -reissulla)

16. matkailu kotimaassa vai ulkomailla

Valitsisin kotimaan vaikka ei olisi koronaakaan.  Suomessakin on niin paljon pieniäkin kohteita, joista ei tiedä mitään, ennen kuin vahingossa niihin osuu.  Taide, kulttuuri, historia, luonto, nähtävyydet....kaikki kiinnostavat. 

(vanha kuva blogistani, Porvoo)

17. trampoliini vai löhötuoli

Löhötuoli varmaan....  vaan jos pihalla olisi tramppa, niin ehkä tulisi hypittyäkin. Jossain huvipuistoissa on tullut testailtua. 

18. sandaalit vai tennarit

Sandaalit. En tykkää tennareista, ainakaan tuossa perinteisessä tarkoituksessa. Niissä on liian ohut pohja ja hiostavat jalassa 😂

19. hehkuva kesämeikki vai ilman meikkiä

Ilman meikkiä kesällä.. syksyllä... talvella ja vielä keväälläkin 😎 Vain äärimmäisissä erikoistapauksissa vähän meikkiä.  Rasvoja ja muita ei lasketa meikiksi. 

20. kukkien istuttaminen vai kasvimaan lannoitus

Kukkien istuttaminen.  Ja kasvimaan lannoitus, jos sellainen olisi.  Vähän sellainen kuitenkin...

Pienoiskasvihuone on jonkinlaisessa käytössä. Kiinanruusun alkukin on päätynyt ulos haukkaamaan raitista ilmaa ja aurinkoa.  Yhdessä purkissa tilliä ja alhaalla salaattia. Ihan vaan, jotta pömpelillä olisi käyttöä 😉  Parille tomaatintaimelle ja muutamalle paprikalle ostin pari kasvusäkkiä. Kahteen reikään upotin ostamani kesäkurpitsantaimet ihan vaan kokeeksi.  Minulla taitaakin olla sellainen kokeileva puutarha. 

BONUSKYSYMYS (ihan oma... 😂): 

kissa vai kukat lavakauluksessa?

KISSA!  Huomatkaa miten voimallisin vedoin ja perustellisesti siellä siistitään jälkiä. 

Ruohosipulit tuossa oikealla ovat vähän nuupahtaneet.  En ole vuosiin viitsinut putsailla niitä heinistä, mutta tänä vuonna kaivoin koko paakun ylös ja putsasin. Pelkät pikkuiset sipulipää-ruohosipulit istutin takaisin parempaan kasvumaahan. Eivät ole vielä toenneet järkytyksestä, kun symbioosi heinien kanssa yht´äkkiä päättyi. 

Tällainen juttu tällä kertaa. Olipas mukava pengata vanhoja blogikuviakin 😀

Kesätoivotukset jälleen Merriltä ja minulta!

Arboretum

 Näin komeina kukkivat atsaleat  Mustilan arboretumissa!

Upea näky jo sinällään ja erikoisen siitä tekee vielä se, että kukat ovat keskellä metsää valtavina pensastoina.

Viitoitettuja reittejä alueella on 3 eri pituutta, 1,5-3 kilometrin mittaisia. 

Alppiruusut eivät olleet vielä parhaimmillaan. Nuput ovat kuitenkin muhkeita.  Vierailustamme on jo muutama päivä, joten alppiruusutkin ovat varmaan jo aukeilleet. 

Alueella on myös museo, jonka ovet olivat kutsuvasti auki. 

Museosta löytyi tietoa arboretumin historiasta ja synnystä.  Vanhat kuvat olivat mielenkiintoista katseltavaa. 

Vanhoja esineitäkin  oli näytillä. Tässä omistajien juhlavaunut valmiina lähtöön! Vain hevoset puuttuvat 😀  Historian havinan voi melkein kuulla.  

Arboretumissa on atsaleojen ja alppiruusujen lisäksi monia erilaisia puulajeja. Tunnetuimmiksi ovat muodostuneet  nämä Douglasin kuuset, jotka ovat puistossakin kasvaneet aivan valtaviin mittoihin (kuva ei tietenkään anna oikeutta koolle). 

Arboretumista löytyy taidepolku. 

Yläkuvassa näkyy lisäksi moottorisahataidetta.  Kylttien mukaan paikalla on pidetty joskus moottorisahailun kilpailuja. 

Mustilassa on myös taimimyyntiä; isoista puuntaimista pieniin kasveihin.  Minulla ei tarttunut mitään mukaan, vaikka katselinkin taimia sillä silmällä.  Puutarhaharrastajat olisivat varmaan tarttuneet useampaankin lajikkeeseen.  Jätän myös tarkemmat kasvikuvaukset tarkoituksella kirjoittamatta ja näytän teille pääasiassa vain kuvia 😁

Alueella ja sen läheisyydessä on lisäksi kahvila ja luentosali, viinitupa ja taidekahvila Piika ja Renki (ehti sulkeutua ennen poistumistamme). 

Lisätietoja voi katsoa Mustila Arboretumista TÄÄLTÄ

Piika ja Renki TÄÄLLÄ

Bolero

 Jälleen yksi kokeilu on saatu päätökseen.  Minulla on näköjään joku "tehdään-isompia-neuleita" -kausi meneillään.  Vanhojen lehtien selailu tuotti tämänkin mallin. Löytyi  Suuri Käsityö lehti 5/2007, josta pisti heti silmääni bolero, jonka tein tyttärelle.  Malli oli kiva ja tytär pitikin sitä tyttösenä aika paljon (kuvaa en löydä enää mistään ).  Lehdessä oli sama malli aikuisen koossa ja päätin tehdä oman boleron.  Lankana käytin samaa lankaa, kuin aiemmassa lyhythihaisessa neuleessa, joka oli minulle liian pieni.  Käytin samaa kokoa M, mutta vaihdoin puikkoihin ½ pykälää isomman koon. Koska itselle on äärettömän vaikea tehdä oikeaa kokoa, totean jälleen, että tässä mallissa olisi mennyt se 3½ puikkokoko paremmin. Hihoista tuli vähän liian leveät.  Lankaa kului 350g. 

Etsin jotain kivaa nauhaa varastostani, mutta sopivaa ei oikein löytynyt. Laitoin kokeeksi tämän vaaleansinisen pitsinauhan. Voihan sen sitten vaihtaa, jos siltä tuntuu. 

Pyysin miestä kuvaajaksi. 

Missä olisi hyvä paikka kuvata?  No auton edessä tietenkin!  Oli tarkoitus jättää oma alaosasto kuvaamatta, mutta auton takia kuva on näytettävä kokonaan 😀

Hei, täälläkin joku haluaa kuvaan!  Otetaan yhteiskuva, jooko?

Katsohan Merri kameraan, kun kerran halusit yhteiskuvaan!

Miksi muka? Eikö profiilini kelpaa??

Ota vähän iloisempi ilme, kiitos....

No nyt on huomattavasti parempi!  Hyvä poseeraus kerrassaan! 

(P.S. tykkään kovasti noista silmälasien päällä käytettävistä aurinkolaseista. Joskus on ollut aurinkolasit vahvuuksillakin, mutta niiden kanssa on aika hankala elää, koska sisällä ne on kuitenkin vaihdettava pelkkiin silmälaseihin).

Lomaviikko kulkee hyvin, ei takkuile yhtään. Ei ole esimerkiksi mikään päivä jäänyt pitkäksi aikaa ikään kuin jumiin, että loma tuntuisi pitemmältä... 

Auto hajosi toiseksi viimeisenä työpäivänä, iltavuorossa, aiheuttaen pienoista paniikkia, koska liikun kotihoidossa paikasta toiseen autolla.  Onneksi sain auton lainaan ja sain työt tehtyä. Seuraavana päivänä auto piti viedä hinausautolla liikkeeseen, jossa se korjattiin ja palautui tänään (toivottavasti) ehjänä.  

Lääkärilatinan sanotaan olevan ajoittain hieman hankalaa lukea ja ymmärtää, mutta eipä ollut tämä auton huoltoraporttikaan mitään peruspullaa:  TM ja avaimet taukojumpat, pikatesti: TIPS:ien tarkastus--löytyy TIPS:ejä, TIPS:n mukaisesti lisätty koodi ja käyttöönotettu ESP uudelleen.  OT pyörintänopeustunnistimen tarkastus--EI OK, OT tunnistin vaihdettava 70k, JOB:2. Tunnistin vaihdettu, vikakoodit nollattu, koeajo ok. 

 Että näin! 

Lähtökohta minulle ennen korjausta: auto rikki. 

Lopputulos: auto toimii. 

Lintukansan poika

 Lintukansan poika

kirjoittanut Anne Aarnio

WSOY 1978

saturomaani, nykyisin käytettäisiin  nimeä fantasiaromaani

Jarinka, lintukansan poika, löytää itsensä hylättynä, kansansa  hylkäämänä, tuntemattomasta vuoristosta.  Linnunvuoren kotia ei näy missään. Poika on peloissaan, koska hänet on yöllä luovutettu Isolle Linnulle. Oli hänen 13. syntymäpäivänsä, eikä hänelle ollut vieläkään ilmestynyt kansansa tunnusomaisia merkkejä, piteneviä kynsiä, ihopoimuja sormien lomaan, siiventynkiä lapaluiden seudulle.  Hänet karkotettiin. 

Iso Lintu oli kantanut Jarinkan pois kotoaan, mutta ei ollutkaan tappanut häntä. Poika lähti kulkemaan peloissan ja kivuissaan, oudoksuen kaikkea näkemäänsä. Hänet löysi viimein Laaksojen Maan poika, kun Jarinka oli jo tuupertunut maahan.  Siitä alkoi Jarinkan uusi elämä ihmisten parissa. Kaikki oli uutta ja outoa; tavat, ruuat, toisten kohtelu.  Kaikki olivat kuitenkin ystävällisiä.  Hän sai kuulua perheeseen, joka teki maatöitä kaiken kesää ja talven tultua palasi kaupunkiasuntoon, kuten moni muukin maaseudun perhe. 

Tilanne Merikaupungissa oli kuitenkin levoton, koska kalastajat toivat huolestuttavia uutisia Saarestaan.  Myrkyllinen usva ilmestyi ajoittain kuin tyhjästä, ja ihmisiä katosi. Tilanne kävi jatkuvasti huolestuttavammaksi, kunnes mantereenkin asukkaat alkoivat pelätä yhä läheneviä usvapilviä. Järjestettiin vartiovuoroja, joihin nuoretkin osallistuivat.  

Jarinkan erityistaito oli ketterä ja nopea kulku hankalissakin vuoristoissa, sekä erehtymätön suuntavaisto.  Eräänä päivänä hän näkee tuttujen tyttöjen häviävän usvaan ja tästä alkaa suuri seikkailu.  Jarinka ja perheen toinen poika Krisik  päätyvät saarelaispojan matkaan, ja  Saarelle pelastamaan tyttöjä. Toinen tytöistä on Krisikin sisar.  

Saarella heitä pidetään ensin muukalaisina, mutta vähitellen heidät hyväksytään yhteisöön.  Käy ilmi, että saarelaisia katoaa vähän väliä. Saareen on rantautunut  vuosia sitten kallopäitä, jotka yrittävät vallata saaren kokonaan. He käyttävät saarelaisia orjatyövoimana kaivoksissa ja tyttöjä vangitaan vaimoiksi kallopäille.   Tilanne kärjistyy pian täydeksi sodaksi. Krisik taistelee sissien mukana ja Jarinka toimii viestinviejänä.  Sota vaatii veronsa, mutta tytöt saadaan pelastettua ja saareen rauha.  Nuoret jäävät vielä saareen auttamaan jälleenrakentamisessa. 

Olen saanut tämän kirjan nuorena lahjaksi ja edelleen mietin, että olipa hyvä kirja.  Se löytyi vielä mökiltä ja luin sen lopulta uudelleen. En enää yhtään ihmettele, että kirja jäi niin hyvin mieleen!  Sehän on täyttä fantasiaa, joka on minulle ihan lempikirjallisuutta.  Mietin, olisiko mieltymykseni jopa saanut pontta juuri tämän kirjan lukemisesta.  Lukukokemuksena kirja ei ollut näin aikuisen näkökulmasta yhtään latistunut, tai lapsellisen tuntuinen. Olen iloinen, että tartuin kirjaan  vuosien jälkeen uudelleen. 

Wikipediasta löytyi tietoa kirjailijasta, joka tiedon mukaan on nyt 74 -vuotias. Vaikuttaa siltä, että kirja oli hänen ainokaisensa?   Kirjan mainitaan olevan yksi vanhimpia suomalaisia fantasiaromaaneja. Siinä sanotaan olleen myös kirjoitusajankohdan kylmän sodan hengen vaikutusta. 

Edelleen voin suositella tämän kirjan lukemista! 

Ihan pihalla

 Kevään tullen minullekin tulee hetkellisesti tunne, että pitää tehdä jotain myös pihalla.  Tärkeysjärjestyksessä se ei ollut ensimmäinen asia, sillä remonttisiivous ja ikkunanpesu veivät voiton.  Selkä huutaa Hoosiannaa,  mutta jokin vimma vie eteenpäin 😉 

Ikkunanpesu on keväällä mukavaa, kun kirkkaus oikein näkyy. Kesäverhot on kiva vaihtaa. Yllättävää kyllä, viime vuonna tuunailemani keittiökapat sopivat uuteen keittiöön ihan täydellisesti!  Ehdin jo harmitella, että menivätkö nyt hukkaan, kun keittiön sävytys vaihtui.  Vanha mattokin sopii, eli kyllä niitä vanhojakin juttuja keittiöstä löytyy. 

Nurmikon leikkausta olen ehtinyt harrastaa jo pariinkin otteeseen. Se on vähän kuin lenkillä kävisi. Näin ainakin hoen itselleni.  Ainoa ero on satunnaiset hankaumat ja mahdolliset rakot käsissä.  Meillä on useampi vanha ruohonleikkuri, jotka ulkonäöstään huolimatta toimivat moitteettomasti miehisen käsittelyn jälkeen. Yhdestä leikkurista kun loppuu bensa, siirryn seuraavaan 😂 Kaksi leikkurillista painattelin eilen menemään ja voitteko uskoa??  Metri x metri läntti jäi leikkaamatta, kun menovesi loppui!  Jäi sitten siihen muistuttamaan tästä erikoisesta ilmiöstä....     Mainittakoon, että itse minä ne leikkurit joudun lopulta kuitenkin täyttämään. 

Kohokukkapenkissä kukkii ja kasvaa Merrin kaiveluista huolimatta kaikenlaista. Arovuokko on levinnyt, joskin naurattaa se seikka, että ne ovat valuneet hiljalleen tuohon kumpareen alaosaan, kun joku on tehnyt voimallisia kaivausliikkeitä... 

Toinen alppiruusuistakin kukkii. Toisessa on isot nuput, mutta eivät vielä auki. 

Näitä isoja, kaksivärisiä tulppaaneita on useampi, mutta yllättäin 2 löytyi niskat nurin maasta!  Aika ylhäältä katkenneina.  Tätä mysteeriä ihmetellessä päädyin siihen, että taas se sama karvapehva on naruineen hääräillyt kukkapenkissä. Naru katkaisee sopivasti nykäisemällä aika kivasti kaiken altaan.  Onneksi löysin pätkät nopeasti ja sain ne vielä maljakossa elpymään. 

Siinähän se "syyllinen" vipeltää! Vaan voiko sille olla moisesta vihainen? 

Toisessa päässä on tuo riipparaita, jota karsin keväällä teidän ohjeillanne aika reippaasti.  Ostin ihastuksissani puutarhakierroksella tuollaisen Walkerin hernepensaan, joka sitten seisoi melkein pari viikkoa talon nurkalla, kun en löytänytkään sille paikkaa.  Lopulta sen loppusijoituspaikka olikin tämän penkin toinen pääty, johon se sopiikin mielestäni oikein hyvin.  Ainoa harmihan tässä on nyt taas tuo kissan naru. Vähän aikaa sitten pelastin karvajalan, joka oli 7 kertaa ehtinyt kietoa itsensä terassin tukipylvään ympärille. Siinä se rauhallisesti istui ja odotteli pelastamistaan.  Miten kukaan viitsii edes noin monta kertaa kiertää yhtä ja samaa pylvästä!?

Tämä kuva onkin otettu jo ennen tulppaanien teloitusta. 

Multaa kävin ostamassa muutamia säkkejä, kun äitikin sitä tarvitsi.  Oli aika halpa setti ja Merri onkin vähän mietteliäs, tekeekö tuollaisella mullalla mitään.  Puolustauduin sillä, että se itse hoitaa kuitenkin sen lannoituspuolen. 

Viime kesänä laitoimme avoterassillemme osittaisen lasituksen ja näitä remppailujani odotellessa terassin öljyäminen jäi tekemättä.  Olen öljynnyt sen yleensä joka kevät. Vanhasta puupinnasta tulee kuin uusi, kun sen öljyää. 

Ensin pesin koko terassin tummuneita katto-osia myöten painepesurilla. Valkoisten puuosienkin ilme kirkastui. 

Tässä näkyy selvästi tuo öljytyn lattian raja, joskin tummempi pinta on tässä vielä kostea.  Kuivuttuaan terassin lattia on tasaisen tumma.  Käytän väritöntä öljyä, tai sävyttämätöntä ainakin tämä purkki.  Käyn läpi myös kaikki tummat, maalaamattomat puuosat.  Lisäksi sutikoin nuo puiset kalusteet, grillin kulahtaneet puutasot, kukka-astian ja puuritelikön.... kaiken, mihin silmä osuu ja mikä öljyä sietää 😆  Maalaaminen on kivaa ja tämä on ihan samaa hommaa. 

Neulottukin on, aina silloin ja tällöin, ikään kuin lepuutuksena, raskaampien töiden jälkeen.  Se on ikään kuin palkinto siitä, että sai jotain isompaakin tehtyä 😊

Upeita kesäilmoja luvassa!  Minulla vielä 3 iltavuoroa ja sitten reilun viikon loma!  

Mukavaa kesää Teille Kaikille!   Miten sen sitten vietättekään. Pieniä (ja isojakin) onnen pilkahduksia kiireenkin keskelle.