Ufoilua

Minul on monta ufoutunutta käsityötä. Osa löytyi eilen ja päätin tehä ees yhen asian valmiiksi. Näin vähän puuttui!

Sitäkin vähää tein ja purkasin pari kertaa, kun ei meinannu pituus täsmätä toiseen sukkaan. Huomasin jossain vaiheessa myös, että viimenen palmikkokierre oli jääny puuttumaan ja piti taas purkaa.  Ihan kun sitä ois kukaan ees nähny...

Lanka on Nallea ja paino 85g. Sainpahan sukat valmiiksi, millon lie alotettu.  

Olen joskus hommannu tälläsen upean, huovutetun  istuinalusen. En oo koskaan oikein osannu käyttää sitä missään, mut nyt se sopii tähän Merrille aluseksi. Meil on keittiössä tommoset keinonahkatuolit. Voitte vaan kuvitella minkä näköset ne on nyt, kun on kissa.  Suihkepullohätyyttelystä huolimatta kissapoika unohtaa koko ajan, että niihin ei saa kiipeillä. Etenkin ruoka-aikana se kiipeää selkänojan päälle tasapainottelemaan intopinkeenä ja varttumaan  että ruokakuppi asetetaan paikalleen. Tämä siitäkin huolimatta, että se hätistetään siitä pois joka kerta. 

Tänään alkaa Euroviisut ekalla semifinaalilla!!! Voi tulla rankka huomisaamu töihin, kun pitää kattoa tän illan työvuoron jälkeen vielä lopputulos. :)  Minulle Euroviisut on aina vuoden kohokohta. 

Salavihkaista neulontaa

Voi hyvänen aika, miten tervaselta voi tuntua virkkaaminen! Ja työ on sentään jo tosi pitkällä, puolet jo tehty! Homma seisahtu täysin, enkä tehny ensin mitään. Sitte livahti sukkapuikot käsiin, kun lähin kyläreissulle. Ihan vähän vaan.  Tein vielä kotonakin silloin tällöin vähäsen.  Lopulta luovutin ja neuloin sukat loppuun. Pientä hidastettakin matkalla oli... ainakin erimielisyyttä siitä, kenen lankoja tässä käytetään.

Lanka on 7 -veljestä Polaris. En oo ennen siitä mitään tehnykään. Nappasin vaan varastosta kirjavaa lankaa, että saisin sitä kulutettua. Usein teen yksvärisistä, kun tulee kuvioita.  Tätä ei saanu ollenkaan kohdistettua väreiltään, mikä ensin hämmensi minua, kun en ollu törmänny 7 -veikka versioon Nalle Taika -langasta. Ihan kivasti värit kulki. En oo ite vihreen ystävä, mut näin aseteltuna värit olis omaankin jalkaan ihan ok. Nää on kuitenkin ihan neulomisen ilosta tehty, eli ei kenenkään jalkaan. Laitan varastopussiin oottelemaan kohtaloaan. 

Lankaa näissä kulu 195g.  Puikot kokoa 3½. Silmukoita 14-->15-->14-->13 ja lopulta jalan päällä 12, pohjassa 13.  Pituutta on reilusti polveen.  Jalan koko 38. 

Ostettiin meille kunnon kompostori. Olkkarirempan myötä saatiin keittiöönkin lisätilaa kaappeihin ja sain järjestettyä toisen roskiskaapin. Nyt voin kerätä myös muovi- ja biojätettä. Meillä oli kuitenkin vaan tavallinen kompostori ja se alko haisemaan ja keräämään mahtimäärän kärpäsiä. Ja tietysti tonne naapuria lähellä olevaan kulmaukseen...   Alko vähä nolottaa ja näin päädyttiin kompostorikauppaan. Yllätys oli, miten paljo kunnon kompostori maksaa!  Pitkälti yli 400euroa! Saa multaa pukata ihan kunnolla, että saa maksettua ittensä takasin.😏

Miä kottaroin vanhan kompostin sisällön uuteen ja nyt on lämpömittarin tuijotteluaika. 

Tässä on vielä kevytlämpö. Nyttemmin on mittari noussu jo yli 60 asteeseen!  Sisältö ei kuitenkaan oo hirveesti vielä vajonnu. Kuvittelin saavani haravointijätteetkin jo vihdoin omaan hävitykseen, että ei tarvii säkittää ja viiä kaatsille.  Ei vielä tänä vuonna ilmeisesti. Tosin haravakaan ei oo vielä heilunu...    Toinen kompostori on nyt tyhjä ja sijotin nää vierekkäin. Pitää vielä opiskella, että kumminpäin näitä nyt sitten siirrellään. 

Huvittavaa, miten jännittäväksi voi käydä jätteenkäsittely kompostorissa! 😀

Seireenit, kirja-arvostelu

Kirjan tiedot

Nimi: Seireenit

Kirjailija: Anu Kuusenoksa

Kustantaja: Varjo Kustannus

ISBN 978-952-68953-0-07

Tuotemuoto: pehmeäkantinen

Sivumäärä: 390

Julkaisuvuosi: 2018

Kieli: suomi

Fantasiasarja Auroran tarina on saanut jatkoa.  Ensimmäinen osa Prinssi jolla ei ollut sydäntä
 (aiempi arvosteluni) jatkuu kirjassa Seireenit.  Aikaa tarinoiden välillä on kulunut vuosi ja Auroran elämä vampyyrien parissa, Italiassa,  on vakiintunut.  Pohdittavaksi jää, miten paljon ällistystä ja hämmentäviä tilanteita tapahtui välivuoden  aikana, Aurora kun tuli sen aikana raskaaksi ja sai lapsen.     Tämä on mahtanut olla hirmuinen mullistus sekä hänen, että vampyyrien elämässä.   Tilanne on kuitenkin tasaantunut  lähes ylirauhalliseksi. Harva tavallinenkaan äiti voi sanoa elämänsä olevan niin seesteistä, kuin tarinan päähenkilöllä on. Aiemman käsitykseni mukaan vampyyrin kanssa lapsen saava nainen ei selviä tästä hengissä, mutta tässä tarinassa lainalaisuudet on määritelty uudelleen.  Ihmisen ja vampyyrin saamasta lapsesta saatiin viitteitä jo edellisessä osassa.   

Elämässä, myös vampyyrien elämässä (energiassa), on ylä- ja alamäkiä. Onnellinen elämä rikkoutuu nopeasti, kun jälkeläisten hoitamiseen tottumaton Maria –vampyyri  aiheuttaa tahattoman kaaoksen.  Hyvän ja pahan, valon ja varjon tasapaino rikkoutuu.    Koko vampyyrien sukukunta vedetään mukaan.  Ensimmäisten vampyyrien energia , joka näyttäisi syntyneen tyhjyydestä ja levinneen ympäri maailmaa,  nousee tavoitelluimmaksi asiaksi. Voiko vampyyrien joukkoon nousta yksi ylitse muiden, ohjaten kaikkia verilinjoja? Milloin vampyyri kuolee, vai kuoleeko?  Voiko energian tasapaino synnyttää aivan uuden vampyyrilajin? Aiemman kirjan hillitty vampyyrien ruokahalukin saa kirjassa aivan uusia muotoja.  Vampyyrejä ympäröivät aurat vahvistuvat ja heikkenevät, kuvaten kunkin vampyyrin luonnetta ja tunnetiloja. Salaiset keskustelut alkavat olla harvinaisia. Ajatuksetkin kulkevat pitkin verilinjoja, kuin huuto hiljaisuudessa.

Kertomuksesta löytyy paljon tuttuja hahmoja, mutta mukaan mahtuu uusiakin; ihmisiä, sekä vampyyreitä.  Yksi ihmisistä ei kuitenkaan saanut niin sanotusti palkkaansa, vaan unohdetaan alkumetrien jälkeen, häiriten hieman lukijan oikeustajua.

Hahmoista mieleenpainuvin on vanhin vampyyrihahmo Amir, joka syväluotaa elämäänsä kauas ennen ajanlaskun alkua. Hän on kunnioitettu ja mahtava vampyyrihahmo, joka osaa muunnella energian muotoa ikivanhoin taioin. Hänet vedetään mukaan loppuhuipennukseen, joka jättää hänen kohtalonsa auki tarinan seuraavaakin osaa varten.  Amirin käytös on paitsi hallitsevaa, yllättäen myös huvittavaa, kun hän miettii ihmiskuntaa ja sen taitoja verrattuna vampyyreihin.

Kirjailija on toisen kirjansa kanssa päässyt  selvästi  paremmin vauhtiin. Teksti on sujuvampaa ja virheettömämpää.   Asioiden taustoja on kerrottu  enemmän, kuin ensimmäisessä kirjassa.  Syvyyttä on saatu myös historiaan kiinnittyvillä faktoilla, joita on ripoteltu pitkin tarinaa.  Näitä varten on kirjailijan täytynyt tehdä  taustatyötä.  Kirja on suunnattu aikuisille ja nuorille (kirjailijan mukaan).  Tässä toisessa osassa aikuismaisuus on uskottavampaa, kuin ensimmäisessä osassa, joskin sitä voisi ehkä vielä työstää seuraavaan osaan.   Juoni on ajoittain turhankin nopeasti  aiheesta toiseen hypähtelevää, vaikka hyppyjä onkin sidottu  näppärästi  toisaalla tapahtuvaan aikaan ja paikkaan.  Suomeen liittyvät asiat kiinnittyvät aiempaa uskottavammin tarinaan.

Kertomuksen kulku on loppuun asti ennalta arvaamaton ja jättää useita avoimia kysymyksiä seuraavaan osaan, joka ilmestynee ensi vuonna.  Alun seesteinen elämä muuttuu kaaokseksi ja veriseksi loppuhuipennukseksi.  Tapahtumia on jatkuvasti, mutta jossain vaiheessa hieman ”tepastellaan paikallaan”.  Tarkoituksena on  ehkäpä kasata asioita loppuvyöryä varten? Juoni ei silti missään vaiheessa lopahda, vaan kulkee loppua kohti ryhdikkäästi. 

Jos pidät fantasiakirjallisuudesta, suosittelen ehdottomasti aloittamaan Auroran tarinan  Prinssistä  jolla ei ollut sydäntä  ja lukemaan Seireenit  perään.

Ensimmäisen kirjan kustantaja oli Scarabe, joka lopetti toimintansa. Kirjailija päätti perustaa oman kustannusyhtiön, Varjo Kustannuksen, joka jatkaa Auroran tarinan kustantamista. Mukaan mahtunee myös muiden kirjailijoiden teoksia julkaistavaksi.

Ihanuuksia

Kattokaa mitä sain!! Minun äiti tekee jatkuvasti ristipistotöitä. Tälle pyyheliinatelineen peitteelle ei sitten kuulemma löytyny paikkaa, joten miä sain tän!  Sen verran olen tehny itekin, että tiedän materiaalien hinnan ja valtavan suuren työn. Minulla ei taho kärsivällisyys ja näkö riittää tähän hommaan millään.  Ainoo, mitä olen tälle tehny, on vetäny saumat . Ja nekin ompelukoneella . Vähän nolottaa, kun tajuan kyllä, että ne olis pitäny työn hengessä myöskin ommella käsin.  

Tää on nyt kuulkaas minun! 😊💜

Maalasin jo aiemmin oman telineeni kalkkimaalilla vanhanaikasen valkoseksi. Ennen se oli tumman ruskea. Tää oli samalla kalkkimaalikokeilu.  Tulos on ihan ok tälläseen tarkotukseen. Mietin, että jos pinta pitäis kestää enemmän kulutusta, pitäiskö suihkuttaa lakka pintaan? Miten ootte tehny, jos ootte käyttäny kalkkimaalia? Ois kiva kuulla käyttökokemuksia. 

Äipän ja isän tämä seuraavakin. 💓💗

Arttu pääsi pitkän odotuksen jälkeen kotiutumaan. Se on kerrassaan suloinen pöperöpoika. 

Piti vielä laittaa kuva tästä hienosta kakusta, joka syntyi meillä, vaan ei minun tekemänä. Sain nauttia vaan syömisestä. Ite en juuri koskaan tee paistettavaa täytekakkua. Minulla on jääny trauma ajasta, jolloin lapset oli pieniä ja juhlapäivänä  aamulla piti alkaa päälystää kakkua. Vieraita tuli usein jo aamupäivällä, kun miä olin ehkä vielä kakun kimpussa tai ainakin vähintään yöpaidassa ja tukka pystyssä.  Myöhemmin löysin rakkauteni hyydytettäviin tuorejuustokakkuihin ja sille tielle olen jääny. Hienoa, että jälkikasvu on rohkeampaa ja avararakatseisempaa.  Tässä kakussa oli täytteenä puolukkaa hillona ja pakasteena, valkosuklaata, tuorejuustoa ja kermaa. Päällä kermavaahtoa hienosti pursotettuna. 

Kissojen elämää

Meillä on ollu Merrin lisäksi 2 muutakin kissaa. Sisarukset Siv ja Knut. En saanu yhtään kuvaa, jossa ovat kaikki. Vierailijakissat ovat samanvärisiä keskenään, joten näyttää, kuin kaikissa kuvissa olis sama kissa. Aluksi oli vähän sähistelyä Merrin ja tyttökissan välillä, mut sitten jo leikki löytyi. Se on vähä erilaista Sivin ja Merrin , kuin Knutin ja Merrin välillä. Siv on yleensä se vilkkaampi näistä sisaruksista. Nyt se jää vähän sivuun ja pojat touhuaa keskenään.  Merri on saanu rauhalliseen Knutiinkin eloa. 

Tässä vaanitaan.

Ja välillä taas nukutaan. Isompi valvoo pienen unta. 😊

Sitten se vaarallisempi osuus. Laitoin mustasilmäsusannaa aiemmin kasvamaan ja sen jälkeen vielä kirsikkatomaattia, joiden koulimiseen käytin aikaa iät  ajat, kun olivat niin pieniä ja runsaslukuisia. Eilen kun tulin iltavuorosta kotiin, oli yksi isompi astia nurin toisten päällä. Ei meinannu huumorintaju riittää millään. Tassunjälkiä vielä useammassa purkissa. 😠

No kyllähän miä sitte lopulta lepyin. Joukossa tyhmyys tiivistyy. 

Käsityöpuolella virkkaustyö etenee hyvin hitaasti. Eiliselle kyläreissulle otin mukaan puikot ja lankaa. Ah miten mukavaa olikin neuloa!!  En silti haluais keskeyttää villatakin tekoa kotona, tai jää kokonaan kesken. Pidän neuleen reissukässänä. Ehkä...

Töissä on päivät menny taas nopeesti. Sellanenkin ihmeellisyys on nähty, kun vieraileva sairaalamuusikko.  Kokeiluna, miten toimii kotihoidon lyhyillä käynneillä.  Laitoksissa helpompaa, kun voi olla paikan päällä pitempään. Kokeilu jatkuu vielä muutaman päivän ja saan olla toinen hänen kanssaan kulkevista hoitajista. Vähän yhteistyötäkin oli, kun minulla oli huilu mukana. Pääosin minun aika menee tietty hoitotyön toteuttamiseen käynnillä. Lähes kaikki on tykänneet ja lähtökohtakin tietysti on, että asiakkailta on kysytty lupa etukäteen.  Tänään jatketaan. 💚

Kaikille vierailijoille mukavaa sunnuntaita!!

Akut on nyt ladattu?

Loma on nyt niin sanotusti lusittu ja työt alkaa huomisillasta. Ihan mukava tauko töissäkäymiseen on ollu, vaikka ei toi lähtö näin kevään korvilla kylläkään mieltä ylennä. Parasta on ollu Merri ja sen kotiutuminen. Sillä on käyny jo pari kissakaveriakin, joista toisen kanssa se tuli oikein hyvin juttuun. Pieni, utelias kissapoika Merri; pelotti ja jännitti, mut kuitenkin piti yrittää tutustua.  Aika iso oli kaveri ja Merrin piti välillä käydä puukorissa turvaa hakemassa. Hyvin tajus kuitenkin isokissakin, että toinen on vielä pieni.

Sitte tietysti taas potslojoo sohvalle, kun tilanne oli ohi. 

Käsitöissä alotin tuossa taannoin niin ison projektin, että ihan harmittaa, kun mitään ei valmistu. Se on kuitenkin niitä mukavimpia asioita kässäämisessä, valmiin työn ilo. 

Hissukseen olen virkkaillut työtä eteenpäin. Tässä hihat jo melko pitkällä.  Alotin aiemmin niistä virkatuista lappusista ja niistä kehittelen nyt tätä isompaa juttua. 

Lenkillä olen käyny loman aikana useamman kerran. Veden virtaamisen kattelu tuntuu jotenkin mukavalta. Pitää ehkä ottaa joskus päiväkahvit mukaan ja mennä nauttimaan veden äärelle luontoon. 

Joko tekis mieli mennä uimaan? Vesi näyttää aina jotenkin lämpimämmältä kuin onkaan. 

Ei nyt ehkä tähä liejuiseen kivikkoon kuitenkaan. 😊

Virtakin on paikoin aika voimakas. Alla on jotenkin mielikuvitusta herättelevä kuva joen historiasta. mihinkähän tota metalliupotuslenkkiä on käytetty? Veneiden sitomiseen? Laiturin kiinnittämiseen? Ja kuka sen on toteuttanut?

Täytyy ainakin olettaa, että akut on latautunu ja työt sujuu  taas kuin rasvattu. 

Näyttely ja kirjanjulkaisutilaisuus

Aiemmin ilmestynyt Auroran tarina sai tänään jatko-osan; Seireenit.  Sen puitteissa olin tänään kirjan julkistamistilaisuudessa. Se oli mielenkiintonen kokemus. En oo juurikaan ollu missään kirjan julkkareissa. Ensin haastattelija kyseli kysymyksiä kirjailijalta, jonka jälkeen kirjailija luki muutaman tekstipätkän uudesta kirjastaan. Lopuksi sai esittää kysymyksiä.  Luvassa on viel ainakin yksi osa lisää ens vuonna. Luin ekan osan kahteen kertaan ja nyt käyn käsiksi tähän jatko-osaan.  Kerron tarkemmin, kun olen lukenut. Suosittelen jo nyt fantasiakirjallisuuden ystäville.

Ehdin vielä kansalaisopiston kevätnäyttelyynkin. Aivan ihania luomuksia oli esillä. Otin kuvia, kun kysyin ensin luvan.  Missään työssä ei ollut tekijän nimeä.  Kaikkea oli paljon, mut otin kuvia itseäni eniten miellyttäneistä teoksista. 
Laukkuja oli tosi paljon. Näissä on värit, muodot ja ihanuus kaikki kohillaan. Osaispa tehä tollasia itekin.

Tässäkin on tosi näppärä malli.

No entäs nää veijarit??!! Huovutetut pöllöt.

Muitakin lintuja oli, kuten nää kuninkaalliset korpit. 

Farkuista oli tehty kaikenlaista. Mietin usein itekin, mitä vois tehä vanhoista farkuista, mut se viimenen inspiraation toteus jää aina puuttumaan. Tälläsiä purjeveneitä en oo ennen  nähny! Ne roikkui katossa. 

Vanhoista matkalaukuista ja muista sen sellasista (noi muutamat näyttää ihan soitinkoteloilta) oli tehty upeita muistojen laatikoita. Olen kuullu esim palvelutalojen käyttävän muistojen matkalaukkuja, jotka täytetään vanhoilla, tutuilla esineillä. 

Pannumyssyjä en osaa käyttää. Ne olis kuitenkin ulkokäytössä kesällä aika näppäriä. Otin niistäkin kuvan, jotta idea ei unohtuis. 

Tästä kassista oli ihan pakko ottaa kuva! Olen tehny meiän äitin kanssa jo ammoisista ajoista asti noita virkaten päälystettyjä korkkeja. Me ollaan aina tehty niistä pannunlusia. Mut hei!! Tässähän on aivan ihana idea kassina! Väritkin on hienosti yhteensopivat. 

Ihmiset on kyllä taitavia ja mielikuvitusrikkaita erilaisten käsitöiden tekijöitä. Toisten käsitöiden kattelu tuo itellekin hienon tunteen tekemisen meiningistä. Ideoita ja toteutuksia toisten käsistä. Itellekin tulee into tehä jotain uutta (tai sitä entistä...). 

Lopuksi aivan asiasta poiketen, laitetaan tähän kuva Merristä. 😊

Kyllä tällä pojalla unta piisaa!