Farkkutontut

 Siniset tontut ovat jouluisten punaisten tonttujen sukulaisia ja niitä voidaan nähdä jo paljon ennen joulua.  Ne kurkistelevat hatun reunan alta ja haistelevat tunnelmia punaisella nenällään.  Parta kasvaa ihan silmissä ja  kulkusen kilinän voi kuulla yön hiljaisina tunteina. 

Kävin Merrin kanssa suunnittelemassa, mitä voisi tehdä vanhoista farkuista.  Merrillä on tuumausilme. 

Siitä se sitten lähti kehittymään. Punttia poikki nyt ainakin alkajaisiksi.  Puntin suuhun kiinnitettävää pyörylää sai leikata useamman, ennen kuin löytyi sopiva koko. 

Käytä mamma näitä saksia, ne ovat terävämmät! 

Punttipussiin päätyi vielä pahvinen ympyrä pohjalle ja vähän riisiä painoksi täytteen alle.   Tuntui kyllä pahalta käyttää ruokaa tällaiseen, mutta siellähän se sitten on varastossa, jos tulee äkkinäinen nälänhätä.

Ompelukoneella surautin punttiin pohjakankaan. Sisäpuolelle laitoin sen pahvipyörylän. 

Homma seis! Nyt on sylittelyaika!  Kaikki muu on nyt keskeytettävä. Täältä tullaan!

Paksusta jämälangasta tein nippuja, jotka kiinnitin tuonne ylosaan riviin.  Letitin langat  valmiille tontulle.  

Pyöreä kangaspala muuttui täytetyksi nenäksi. 

Mietin, miten saan tonttuhatun pysymään paikoillaan. Ompelin sen valkoisella virkkauslangalla käsin alareunastaan kiinni päähän (aika julmaa?). Ompelujälki tuo samalla koristeellisen kuvion reunaan.  Kuumaliimalla liimailin pieniä koristeita hattuun.  

Ensin syntyi kaksi tonttua aika nopealla aikavälillä. Kolmannen tontun kohdalla olin unohtanut partalankojen määrän ja se sai toisia tuuheamman parran.  Näistä partamateriaaleista en laske langan kulutusta, vaikka jämälankoja menikin ihan kivasti. 

Tontut viettävät aikaa ikkunalaudalla, odotellen, josko niiden punanuttuiset sukulaiset jossain vaiheessa tulisivat päästämään ne vapaalle. 

Ompelukärpänen

 Ompelukone on ollut viime aikoina enemmän käytössä, kuin pitkään aikaan.  Pieniä  juttuja on syntynyt.  

Aloitin tämän jutun jo kesällä, joten parin ensimmäisen kuvan jutut on ommeltu tuolloin.  Ajatukseni ommella uusia, reilumman kokoisia tyynyliinoja, on edelleen voimassa. Haluaisin vaihtaa vanhat, jotkut jo kulahtaneetkin, kivoihin uusiin kuoseihin.  Flamingot ja hirvet tyynyliinoissa ovat erittäin persoonallisia.  Minun "jättityynynikin" mahtuu näihin. 

Ikiaikainen, kirpputorilta ostettu kesähamoseni oli innoittajana, kun ompelin tämän vaihtoehtohameen.  Se ei oikein korvannut tuntumaltaan sitä alkuperäistä, mutta toimii sijaistajana tarpeen tullen. 

Merri toimii usein kuvausasistenttina, mutta nyt sillä on ihan toisenlaiset huolet:  keittiöstä kuuluu rapinaa, eikä se ole huomannut, että kukaan olisi laittanut vielä naksuja kuppiin.  Ei kai voi olla mahdollista, että Frodo olisi löytänyt raksuja jostain? Korvat suurina ja kysyvä katse kertovat sen ajatukset 😅

Taustalla uusia tyynyjä, joita  olen ommellut kankaasta, jota jäi keittiön tuolien päälystämisestä aikoinaan.  Vetoketjut ovat jäänteitä kirpputorilta, tai raksittu muista tekstiileistä.  Sisätyynyjä olen ostanut valmiina.   

Nämä vanhat Ottobre -lehdet ovat olleet kovassa käytössä eri aikakausina.  Niistä löytyy kivoja perusohjeita ja vähän erilaisempiakin.  

Työkaverilta saaduista kankaista ompelin Tytölle pöksyjä.  Kaavan piirtäminen on hitain homma.  Sen jälkeen voi leikata useammat housut. Yhdet ommeltuaan on helppo ommella useammat rutiinilla. 

Jatkan tuota aiempaa kermapullatestailua.  Tämä Kymen Wienerin kermapulla on hyvin kermainen ja pääsee top -kakkoseen. Kerma näyttää vähän vaaleanpunaiselta, eli jollain maustettua.  Galette valahtaa nyt siis kolmannelle sijalle Riitan Herkun pitäessä kärkisijaa. 

Merrillä on ollut jo jonkin aikaa tunne, että joku katselee..... 

Kaikesta huolimatta tästä jutusta jäi puuttumaan tuo kärpänen.  Kaikenlaista muuta höpinää kyllä oli. Jos kärpänen kuitenkin oli, niin Frodo on sen varmasti päästänyt päiviltä. 

Ajankääntö.  Se vaan jaksaa puhuttaa.  En ole huomannut sen vaikuttaneen heräämisiin tai nukkumaanmenoaikoihin. Päivät tuntuvat silti jotenkin pidentyneen ylipitkiksi.  Onko se tuo pidempi hämärän ja pimeän aika?  Eilinen iltavuorokin tuntui ihan maratonilta, kuin loppupäätä ei olisi ollut olemassakaan.  Tänä aamuna Merri herätteli minua 6 lähtien ainakin 7 kertaa. Se yritti vaikka mitä päällä makaamisesta, leuan tassuttelusta (lievällä kynsivivahduksella), tarpomista peiton päällä (joka on juuri ja juuri käden ihorajalla), kaivamista kynsien kanssa peiton alta ympäriinsä, sekä lopulta asettumalla makaamaan takapuoli leukaani vasten.  Olisiko kissan sisäinen kello häiriintynyt kellon kääntelystä?  Se on ihan mahdollista.  Merrin ruokakellokin on erittäin tarkka. 

Mitä sinun kellosi sanoo? Onko hiljakseen, vai tikittääkö pään sisällä kesäaika?

Syyspäivien iloja

 Kävin pyytämässä Arttua lenkille. Se oli sille ihan ok. Niin ok, että se meinasi hypätä turkistaan ulos 😅 Onkin kulunut jo aikaa, kun viimeksi kävimme lenkillä.  Suuntasimme heti luontopolulle, joka kulkee Kymijoen rantaa.  Äiti sanoo, että Arttu ei hänen kanssaan suostu lähtemään mihinkään  poluille.  Tämä on siis vain minun ja Artun välinen juttu 😉

Raikas syysilma ja luonto luovat mielenrauhaa.  Alla olevat koivut sopisivat Repolaisen bingoon, jos sanoina olisi käyrä ja suora.  Hassua, miten jotkut asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Elämä on yhtä bingoa! 😂

Maamerkit on tutkittava.  Karvaiset kaverit ovat käyneet merkkaamassa reittiä. 

Tätä kelluvaa palleroa ihmettelin niin, että piti ottaa kuva, jota pääsi suurentamaan. En silti tiedä, mikä se on.  Ehkä joku katiskan merkki?  Mitään venettä ei ollut, mutta tämän saisi ehkä oirittua jollain pitkällä kepillä maalle. Mysteeripallero! 

Jotain ääniä....?  

Artun turkki on kasvanut taas aika pitkäksi. Sillä on kuulemma ensi viikolla koiraparturiaika. 

Tästä tuli jostain syystä mieleen Pocahontas ja viisas puu. Ilmestyyköhän tuohon kasvot, jos laulaa oikeaa sävelmää? 

Ennen kuvan ottamista lensin pehvalleni rinteeseen. Arttu tuli katsomaan, mitä oikein puuhaan.  Sen mielestä puhelimen kanssa räpeltäminen kesken lenkkeilyä ei ole turvallista. 

Arttu on pieni koira, mutta voimaa siinä on kuin pienessä kylässä.   Huutelin sitä kääntymään, että saan kasvokuvan. Se luuli, että en jaksa enää jatkaa matkaa, vaan käännytään kotiin.  Ei käännytty. Vähän yli 5 kilometriä oli edestakainen matkamme.  Minulla alkoivat jalat väsyä jo paljon ennen Arttua (jolla jalat eivät tuntuneet väsyvän ollenkaan). 

Tämä joen ylle kaatunut puu  saa näköjään olla paikoillaan vaikka kuinka kauan. Ei ole pudonnut jokeen kuitenkaan.  Tulee muistikuva ajasta, jolloin joella uitettiin tukkeja. Niitä näkyi vielä minun lapsuudessani. 

Parit pikkusukat ovat vihdoin valmistuneet. Vaaleat valmistuivat oikeastaan jo mökillä jämäilyprojektina. Halusin punaiset samaan  kuvaan.  Ne olivatkin niin suuritöiset, että tein niitä monta kuukautta reissuneuleena 😂 

Punaiset ovat ihan rehelliset junasukat, lankana Novitan Venla, jota kului 26grammaa.  Pohjan pituus 10,5cm.  11 silmukkaa/ 2,5 puikko. 

Vaaleat ovat kai sitten epärehelliset junasukat, koska vähän mukaelevat niiden muotoa.   Niissä on vahvistettu kantapää. Pohjan pituus 12cm. Nimettömiä lankoja kului 28 grammaa. 3 puikoilla. 

Artun moikkaamisreissulla vaihdoin äidille uudet verhot, joihin hän oli ommellut jo ylä- ja alasaumat valmiiksi.  En ole ennen nähnyt tuollaisia verhoja, jotka eivät rypisty ollenkaan. Niissä on kuulemma paljon polyesteriä.  Pesaisin myös ikkunat ulkoa ja sisältä.  Ulkoa pääsin pesemään ne ikkunoita avaamatta.

Ensi yönä sitten kellonkääntö. Nyt on juuri sopiva aika mennä aamuvuoroon, kun saa nukkua tunnin kauemmin 😉

Synttärit!

 Tämä isokorvainen Frodo -kisuli täyttää tänään 4 vuotta 💖 Sen kunniaksi pieni kuvakavalkadi.

Frodo ei edelleenkään tule itse syliin ja viihtyy muutenkin sylissä vain vähän aikaa, vaikka tykkää silityksistä ja rapsutuksista.  Mikäli se on jossain laatikossa tai vastaavassa, sen voi ottaa syliin, eikä se lähde pois ollenkaan. 

Frodo nukkuu harvakseltaan meidän kanssa. Sänky on kai enimmäkseen Merrin valtakuntaa. Jos Frodo kuitenkin päättää tulla, niin se käy mitä luultavammin juuri siihen, missä Merri on, ja Merri joutuu väistämään. 

Tämä on paras kuva aikoihin!   Varmaan se on jo täällä blogissakin ollut, mutta laitan uudelleen.  Frodon ilme ja katse ovat usein vähän surullisen näköisiä, mutta vastapainoksi on sitten tämä ilme. 

Kynsiesittely.  Frodon lempipaikka kiipeilypuussa. Tuolta alapuolelta voi vähän rapsutella, jos uskaltaa.... 😂 ainakin pitää olla nopeat refleksit rapsuttelijalla. 

"Kasvaisinpa joskus noin isoksi ja komeaksi, kuin Merri!".

Frodo on viime aikoina riskistynyt, mutta on silti vähän pienempi, kuin Merri. 

Miksi laatikko ei liiku??  Tulkaa ihmeessä kantamaan! 

Merri on ollut alusta asti Frodon idoli. Se takertui Merriin liiankin kanssa.  Tämä asetelma jatkuu tavallaan edelleen. Frodo juoksuttaa Merriä pitkin taloa. Merri ei halua näyttää sille kaapin paikkaa. Ehkä Frodo ei edes uskoisi.  

Onnea, terveyttä ja pitkää ikää 4 -vuotiaalle Frodolle! 

Pitsillä pituutta

Kissamaista aamupalaseuraa!  Parhaat kuvat saa otettua sattumalta, kuten tämä alla oleva 😀😹

Olin jemmannut tämän vähän lyhyeksi muuttuneen T -paidan odottelemaan jonkinlaista tuunausta.  Sittemmin olin myös ommellut siihen leveähelmaisesta paidasta pidennetyn helman, joka ei ollut hyvä. 

Tykkään kuitenkin paidan väristä ja kauluksen mallista. 

Irrotin aiemmin ompelemani helman pois. Tilalle virkkasin jämälangoista pitsin. Etsiskelin pitkään sopivaa väriyhdistelmää ja tämä oli hyvä.  Purin langan aiemmin virkkaamastani jostain-mistä-en-tiedä-mikä-se-oli-olevinaan. 

Löysin sopivan yksinkertaisen pitsimallin vanhasta Burda special liitteestä.  Reunaan virkkasin vielä kiinteitä silmukoita ja pienen nirkon kärkiin.  

Olin ajatellut ommella pitsin paitaan käsin, mutta siitä ei tullut siistiä. Kokeilin ompelukonetta, joka oli hyvä ratkaisu.  Paidassa on nyt kivasti lisäpituutta ja se tulee takaisin käyttööni.  Ajattelin, että olisin tehnyt tuolla langalla vielä jonkin lisäkoristeen kauluksen lähelle, mutta minusta tämä on kiva nyt ihan näin vaan.  Olen joskus vuosia sitten tehnyt vastaavan kahteen muuhun T -paitaan. 

Vanhaa Novitan Tennessee -lankaa kului 43 grammaa.

Nyt, kun olen esitellyt tuon juuri silitetyn, erittäin kurttuiselta näyttävän paidan, näytän uuden matkasilitysrautani.  Kodinhoitohuone on alakerrassa silitysrautoineen. Käsityöjuttuni ovat nk ullakkokerroksessa. En millään viitsi mennä silittämään mitään saumoja kesken ompelun.  Ostin ylös pienen raudan ompelua varten. 

Alakerran silitystuokio on Merrille mieleen.  Tässä se tutkii tilannetta vähän matkan päästä, mutta välillä se yrittää väkisin laudalle, tai syliin kesken homman.  Silittäminen on kissan heikkous? 

Heikunkeikun taas teille kaikille! 

Miesten paidasta naisten paidaksi

 Mies kokeili kaapista paitaa: pieni on. Ruudutus näytti kivalta... Minä kokeilin samaa paitaa: sopii!  Tuo teksti teki paidasta jotenkin miesten paidan näköisen. Mietin, miten sen voisi häivyttää. 

Langankulutukseen en tätä laske, mutta minulla on kaiken maailman vanhoja lankapuolia, joita olen saanut iäkkäiltä sukulaisilta vuosien myötä. Jotkut langat hapertuvat vanhetessaan ja katkeavat nykäistessä. Jotkut ovat ihan käyttökelpoisia.  Nyt sain tätäkin vanhaa ompelulankaa  käytettyä hyödyllisesti. Onko tämä siis jämälankaprojekti? 😄

Merrin kanssa yhdessä ommeltiin.  Ulkona lentelee lintuja, tai sitten siellä on jotain muuta mielenkiintoista katseltavaa.  Voi olla tietysti myös joku lähempi uteliaisuuden kohde, kuten kärpänen ikkunassa. Meidän yläkertaan yrittää keväällä ja syksyllä jostain jokunen kärpänen. 

Hommaa on myös vartioida minua, että tuo kyltinmukainen pelottava hamsteri ei pääse mistään hyökkäämään! 

Peitin tekstin leveällä valmispitsillä. Jostain "perittyä" sekin. Pitsi olisi asettunut mukavamman näköisesti tuon pitsin alla olevan sauman alapuolelle, mutta eihän se sitten olisi peittänyt tekstiä. 

Taskuläppien alle ompelin vielä pienet palat pitsiä yhtenäistämään kokonaisuutta.  Otin napit irti (totesin, että ei ollutkaan taskuja, vaan pelkät läpät) ja ompelin ne pitsin kiinnittämisen jälkeen takaisin. 

Tästä tuli minulle ihan käyttökelpoinen paita!   Vähän rauhallisemman näköinen, kuin se aiempi ruutu/palloyhdistelmä. 

Helposti saa vanhoja vaatteita muokattua, kun vaan tulee se idea.  Tähänkään en käyttänyt mitään uutta materiaalia. 

Sam ja Maia lähettivät meille terveisensä.   Ne ovat saaneet oman sängyn!  Hieno, itsetehty sänky. Patja vielä puuttuu. Makuualusta toimii hetkellisesti patjana.  Tyytyväiseltä näyttää ainakin Samin ilme. 

Maia haaveilee ehkä kokonaisesta katosvuoteesta pitsiharsoineen 💖

Olen  näköjään kirjoitellut sen verran useasti, että joudun toivottamaan samaa viikonloppua jo toistamiseen 😅

Lokakuun bingo

 Repolaisen lokakuun bingo on taas minun osaltani selätetty. Kiitos aiheista! 

HIDAS/NOPEA

KOVA/ PEHMEÄ

VALOISA/PIMEÄ

(PUOLI)TÄYNNÄ/(PUOLI)TYHJÄ

OSTAA/ MYYDÄ

SOKERI/SUOLA

AVO/UMPI

(CHRYSLER SEBRING/ DODGE MONACO 1969)

PIENI/ISO

SISÄ/ULKO

En taida nyt selitellä näitä sen kummemmin. Hyvää viikonloppua!