tiistai 23. syyskuuta 2025

Kivi hymyilee

 Jutussa olevat kissakuvat ovat loppukesältä. Kissat ovat olleet mökillä viimeksi elokuussa. Ne eivät tykkää automatkoista, eikä niitä viitsi kiusata, jos kotona on kuitenkin toinen meistä. 



Anopin jäämistöstä sain  nämä tusseiksi luulemani maalit.   Ne sopivat mm. kivien maalaukseen. Kuvittelin kirjoittavani niillä kivien päälle, mutta tarkemman katsauksen jälkeen totesin, että kyseessä on tuubeja, eikä  kyniä. Tarkkaa kirjoitushommaa ei näin ollen pystynyt ollenkaan tekemään. 


Testausta pieneen kiveen. Maaleissa oli mukana hieman kimalletta.  Maali oli sellaista geelimäistä, joka jäi kohokuvioina kiven pintaan. 


Merri ihmettelee Frodoa, joka on uskaltautunut ulos. Useimmitenhan se piilotteli vain sohvan alla. 


Yritin käyttää maalit pois, että ne eivät kuivaisi talven aikana putkiloihin.   Kivet ripottelin pitkin pihaa pieniksi yksityiskohdiksi. 


Lähipäivinä mökillä on ollut jo syksyistä.  Tervaleppä pitää vielä tiukasti kiinni vihreistä lehdistään. Vieressä koivu kellastuu ja tiputtelee lehtiään.  Uimaan en uskaltautunut. Muistui mieleen 
alkuvuoden sairasteluni. Flunssaa flunssan perään.  Viimeisin uintireisuni oli joulukuussa juuri ennen järven jäätymistä.  Nyt taisi järki viedä voiton uintihaluista. 


Saunaa lämmitin kuitenkin päivittäin. Halusin päästä pesulle sienireissujeni jälkeen.  Olen ollut tänä vuonna punkkimagneetti ja hirvikärpäsiäkin on tullut vastaan silloin tällöin. Mieli rauhoittuu, kun pääsee suoraan pesulle.
  Löysin  ihan kivasti kanttarelleja ja suolattaviakin sieniä.  Sillä lailla sopivasti, että jälkikäsittely ei vienyt tolkuttomia aikoja.  


Merri olisi varmasti innostunut hiirestyksestä, tai sisiliskostuksesta, mutta eivät ne ole automatkan arvoisia juttuja senkään mielestä. 


Frodon söpöilykuva mökin karvapeiton päällä. 




Tässähän tämä minun kesälomaviikkoni hiljalleen menee eteen päin. Sieniä on jo ihan kivasti jemmassa.  Jonkin verran olen neulonut ja ommellutkin. Äänikirjatunteja on kulunut runsain mitoin 😄

 Näin paikallisessa sanomalehdessä kirjoituksen Jari Järvelästä, joka on kirjoittanut mm Kosken kahta puolta -nimisen kirjan. Siinä hän kertoo kahdesta mummostaan, joista toinen oli kapinan aikana punaisten puolella ja toinen valkoisten.  Historiaa kirjoittivat pitkään voittajat. Vasta paljon myöhemmin on julkisuuteen tullut kirjoituksia hävinneen puolen näkökulmista. 

Aivan äskettäin on ilmestynyt samalta kirjailijalta Raiteet -niminen kirja, joka kertoo 1860 -luvulla aloitetun junaradan rakentamisesta, välillä Pietari-Riihimäki.  Alkuosa kertoo, miten raiteita rakennettiin hätäaputyönä. Rakentajat elivät huonoissa oloissa, näkivät nälkää ja rakensivat rataa insinöörin ohjeistuksen mukaisesti. Tästä sai alkunsa radan nimeäminen luuradaksi.  Paljon rakentajia kuoli ja haudattiin radan tuntumaan.  Lisää ruumiita tuli kansalaissodan aikana, jolloin rataa pitkin kulki punaisten hallinnoimia panssarijunia.   Rata sai näyttää tarpeellisuutensa vielä talvi- ja jatkosodankin aikana.  Raiteet on siis nimensä mukainen kertomus radasta, sen lisänimestä ja aikakausista, joita se on nähnyt. 

Siihen perään sitten vielä yksi Seppo Jokisen Koskinen -sarjan kirja. Olen kuunnellut niitä jo 19.  Ilmeisesti kirjoja on kaikkiaan  28.

Sade loppui ja aurinko pilkistelee. Sää on vaihtelevaa, joskaan ei ihan sellaista, kuin kesälomalla toivoisi olevan 😆. Tärkeintä on, että ei tarvitse lähteä töihin. 
Hetken mietittyäni muistan, että päivän nimi on tiistai, joten toivotan hyvää tiistai -päivää juuri Sinulle! 



28 kommenttia:

  1. Silloin tietää olevansa lomalla, kun ei muista mikä päivä on. Lomasi on siis tehnyt tehtävänsä.
    Luulin ennen eläköitymistä, että näin kävisi eläkkeelläkin, vaan ei. Kalenteri on iskostunut päähän kuin tauti ja viikonloput ovat erilaisia kuin arki. Mutta hyvä niin; ei sitä aina jaksaisi lomaillakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä onnistun kadottamaan päivien nimet muulloinkin, kuin lomalla ;D Ehkä vähän enemmän vielä näin lomalla.

      Poista
  2. Kesälomaviikkosi kuulostaa ihan mukavalta ja rennolta.
    Kivat kivimaalaukset.

    VastaaPoista
  3. Teitpä hauskoja kiviä, tuo rillipää on suosikkini.

    VastaaPoista
  4. Vekkulit kivet; hauskoja ideoita. Yhdessä näen kuusia, kissat näkisivät varmaan kalanruotoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalat ja ruodot olisivat olleet hyvä idea! En meinannut enää keksiä, mitä maalata.

      Poista
  5. Hauskoja nuo kivet! Talveksi mökkiin talteen, ettei huonot kelit sotke iloisia ilmeitä.
    Minulta menee päivät sekaisin, olen ollut jo niin kauan pois työelämästä, että "arki on yhtä viikonloppua". Jos on viikko, jolloin ei ole mitään etukäteen sovittuja menoja (lääkäriä, parturia tms), niin päivät on ihan sekaisin.
    Onneksi on puhelin: alkunäytössä on päivämäärä, viikonpäivä ja kellonaika - en vieläkään ole oppinut uudelleen pitämään rannekelloa. Ja puhelimen kalenteriin on pakko pistää kaikki tärkeät menot, muuten ne unohtuisi, hälytys edelliselle päivälle 🫣
    Ja anteeksi, että puutun tähänkin, mutta kun niistä just oli puhetta tädin kanssa: Jokisen Koskiset -sarjasta ilmestyi kesällä viimeinen, 30. osa. Eli kyllä sulla vielä kuunneltavaa riittää 👍👍 Mä en ole vielä edes aloittanut, vaikka on listalla.
    Mukavaa loppuviikkoa - toivottovasti meillä paistava aurinko ylettyy teillekin ☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhelimesta tulee katsottua päivämäärää välillä useamman kerran päivässä. Käytän puhelinta myös kalenterina ja pitää varmistaa, että oliko minulla jotain vai ei ;D
      Mietinkin, oliko tuo Koskis -sarjan määrä oikea, kiitos tiedosta! Tosin .. oliko ne pari viimeistä sellaisia, joissa oli useampi vanha osa samassa? Sellaisestakin näin jotain netissä. Näihin jää kyllä ihan koukkuun. Eka lukija oli hyvä, mutta tämä nykyinen on aika rasittava, kun "imitoi" eri hahmoja ärsyttävästi.
      Minä olen ahkerasti sienestänyt, taas tänäänkin. Hyppelin uhkarohkeasti ojien yli ja yhteen jopa tallasin, kun oli niin paljon heiniä päällä ;D

      Poista
    2. Minulla on puhelimessa muistutus lääkkeiden ottamisestakin, aamuin illoin. Ja silti varmistetaan Mursun kanssa "Lääkkeet!" tai "Ootko ottanut lääkkeet?" Aiemmin oli sille illan viimeisellekin lääkkeelle oma muistutus, mutta kun muka muistan sen ottaa nukkumaan lähtiessä, niin jätin se pois - ja kuinkas sitten kävikään... Ainakin kerran kahdessa viikossa jää yksi pilleri ottamatta 😄Onneksi se ei ole vaarallista.
      Minulla on kokemusta Koskisista vain elokuvien ja tv-sarjan verran, kirjat on lukematta. Uskon kyllä jääväni niihin koukkuun, koska jäin tv-sarjaankin.
      Ihanaa, että olet päässyt sienestämään - me kompuratkin haluaisimme, mutta pitäisi olla ensihoito paarien kanssa kulkemassa perässä...

      Poista
    3. Pitää nyt vielä "juosta" metsissä, kun se onnistuu. Välillä tulee kyllä mieleen, että miten sieltä pääsee pois, jos jotain sattuu. Sienihimo kuitenkin vie voiton, myös punkeista ja hirvikärpäsistä.

      Poista
    4. Vastaus metsästä pois pääsemiseen: puhelin, puhelin ja puhelin 😊Ja akussa virtaa. Tietysti jos jotain sellaista sattuu, että et pysty soittamaan, niin sitten ei puhelimesta ole apua. Se 112-sovellus olisi hyvä olla olemassa (vaikka itse sitä vastaan ämpyilen), sen avulla hätäkeskus pystyy paikantamaan tarkemmin kuin pelkästään (ilman sovellusta) hätäkeskukseen soittamalla - silloin ne pystyvät paikantamaan vain noin -alueen missä olet. Sekin on parempi kuin ei mitään.
      Kokemus tästä on parin vuoden takaa enoni kohdalta, kun hän oli alkukesästä saanut aivoinfarktin ja kaikki piuhat oli sekaisin 😢😢 Hän oli lähtenyt tuttuun metsään lenkille, oli tiennyt mihin mennä, mutta yhtäkkiä kaikki olikin ollut vierasta eikä osannut oikealle polulle kotia kohti. Onneksi oli puhelin mukana, soitti veljelleen joka soitti naapuriin ja hätäkeskukseen: häntä etsittiin kahdeksan tuntia ja oli ihan siellä "missä pitikin", mutta kun aivot teki tepposensa, kaikki oli vierasta ja hätäännys suuri. Puhelin, vesipullo ja kesä - ja paljon ystäviä ja naapureita poliisien apuna ❤️

      Poista
    5. Kyllähän se puhelimenturhake on monessa kohtaa myös erityisen tarpeellinen. Minulle vitsaillaan edelleen kun lähdin nuoruudessa oikomaan mökiltä kauppaan. Vähän pikkuveljen kanssa eksyttiin ja tultiin osittain uimalla takaisin. 🤣

      Poista
  6. Kivat kivet! Mieluisaa loman jatkoa! 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuntui, että pitää saada maali käytettyä, ettei kovetu putkiloihin. Nämä ovat pieniä katseenvangitsijoita. Loma jatkuu ......

      Poista
  7. Hauskat kivet :) Tuo yksi on ihan kuin joku koru.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Varmaan tuo pikkuinen aurinko? Tuskin tarkoitit tuota isoa, jossa yritin jonkinlaista mandalaa ;D

      Poista
  8. Sisiliskostus. 😅 Uusi termi, en ole ennen kuullutkaan. 😂

    Iloisen näköisiä ja värisiä kiviä. 😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin jo kirjoittaessani, että hieno uusi sana! ;D Onhan myös hirvestys ja sorsastuskin, miksei ehkä karhustus tai mitä näitä nyt on.

      Poista
  9. Voi Frodo miten söpö😍
    Vaikuttaa mielenkiintoisilta kirjoilta, itseäni kiinnostaa historia juuri tuon ajan, pitääpä laittaa nimet muistiin. Luurata, miten kuvaava nimitys!
    Hienot maisemat ja ymmärrän halusi uimaan mutta onneksi järki voitti?!
    Kivaa kesälomaa, täällä paistaapi aurinko ja itsellänikin on kesäloman loput menossa, viikko.🌞💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo Kosken kahta puolta oli hieman sekava, mutta kyllä siinä silti sai kuvaa siitä, millaisissa tunnelmissa sen kokeneet ihmiset tätä maailmaa sodan jälkeen elivät. Minäkään en tiennyt tuosta luurata -jutusta, vaikka olen aiemminkin lukenut paikallishistoriasta.
      Tänäänkin tekisi mieli mennä metsään, mutta taidan jättää väliin, kun olen jo 4 viimeistä päivää sitä tehnyt. Harmittaa kyllä ne kaikki sienet, jotka siellä olisivat odottelemassa noutajaansa ;D Eräänlainen hulluus kai tämäkin.

      Poista
  10. Ja niin piti myös kommentoida noita kiviä, hauskasti maalatut, itseäni kiinnostaisi mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia tarvikkeita. Facebookissa on ryhmäkin nimeltä Fintstones missä on toinen toistaan upeimpia kiviluomuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli aika isot odotukset noihin väreihin ja petyin, kun ne olivat tuollaisia kohomaaleja. Ei niillä pystynyt edes kirjoittamaan. Löysin kirpparilta sellaisia valkoisia, litteitä kiviä (joku ehkä tuonut ulkomailta?). Ostin lisäksi askartelukaupasta sellaisen mustan ohutkärkisen tussin. Aion tehdä nk mietelausekiviä.

      Poista
  11. Minulla on kaupungissa aamukävelyreitin varrella "kivikylä " jossa juurikin tuollaisia ihania iloisia tyyppejä kokonainen joukkio. Minusta nuo maalaamasi kivet sopisivat ihan mihin vain ja kiva jos jostain puskasta pilkistää vaikkapa tuo rillipää.
    Taitaa olla iän tuomaa viisautta tai sitten vain arkuutta, mutta minä olen alkanut kaihtaa kylmää vettä vaikka ennen kävin avannossa eikä tuntunut missään. En käy enää edes uimahallin kylmäaltaassa vaikka ennen se oli ihan rutiinia.
    Minun dekkarikauteni alkoi juuri Koskisista ja eikä murhajutuille loppua näy. Onneksi on edes Pöllön lukupiiri :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun löytyy joku hyvä dekkaristi, niin sellaisen kirjoittajan kirjoja tulee luettua/ kuunneltua useita. Näin pitkää sarjaa en kai koskaan ole kuunnellut, kuin tämä Koskinen :)
      En muista koskaan kaihtaneeni uimaan menoa kylmässäkään vedessä sen varjolla, että pelkään tulevani kipeäksi. Mitähän kaikkea sitä vielä alkaa pelätä, kun tulee lisävuosia. Yhden asian tiedän, mikä ei enää pelota: se, että käsi tai jalka roikkuu sängyn reunan yli nukkuessa ;D Se oli nuorempana aika kamalaa ;D

      Poista
  12. Kiven hymy tarttuu... kiitos! Frodo on käpertynyt kuin jälleen poikaseksi...
    luulin oikeasti, että on pentu kuva hänestä - eikö siis ole?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo on ihan tämän kesän kuva Frodosta. Se on muutenkin kasvanut, eikä ole enää niin luikku, vaikka onkin Merriä pienempi.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!