Sairaan hidasta

 Taisin mainitakin, että olin pari viikkoa sitten flunssassa. Se meni melko pian ohi ja olin töissäkin vajaan viikon.  Sieltä se sitten ihan puun takaa palasi takaisin! Nyt ollaan miehen kanssa yskitty kilpaa. Kuume sahailee edes takaisin ja kroppa on ihan jumissa.  Aika on lievästi sanottuna pitkää, kun ei jaksa mitään.  Hetkellisesti olen seisoskellut Merrin kanssa pihalla, mutta sitten taas palannut sisälle yskimään.  

Olen hiljakseen tehnyt jotain käsityöjuttuja, että aika kuluisi nopeammin. Välillä on pitänyt ottaa parin tunnin päiväunet, särkylääkettä ja syömistä.  Hitaasti kuitenkin hyvä tulee, vaikka ei ihan heti uskoisi. 

Tauvon paikka -blogista muistin taas, että minun piti tehdä sohvatyynyjä mökille.  Olin ostanut sisätyynyjäkin jo aikoja sitten.  Sohvatyynyjä pitää olla sohvalla siksi, että mökillä voi ottaa sohvallakin päiväunet, eikä tarvitse kallistaa päätä niille muutamalle juntikkatyynylle, jotka siellä nyt on 😅 

Tein ammattikoulun valinnaisella käsityötunnilla merkatun, pyöreän pellavapöytäliinan, johon virkkasin reunuksetkin.  Käytin sitä aikoinaan, mutta meillä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään pöytää, mihin sen voisi laittaa. Lisäksi siihen oli tullut ikitahroja.  Ollin ottanut nuo merkatut kuviot vanhoista Suuri Käsityölehdistä, joissa oli niitä silityskuvia. Olin aika ylpeä siitä, että sain nuo merkattua ihan asiallisesti.  Niiden takia liina on varmaan jäänyt hautumaan varastooni. En ole raaskinut luopua siitä. 

Keksin käyttää sitä tyynynpääliskankaana.  Asettelin kuviot tyynyn keskiosaan ja mallailin, miten saisin tuon toisen puolen aseteltua ja voisinko käyttää myös pitsiosaa.  Päädyin sellaiseen tyynyliinatyyppiseen ratkaisuun, eli pujottelin tyynyn paikoilleen takaosan läppien kautta. 

Takaosaan jäi kivasti tuota pitsiäkin näkyviin.  Harmi, miten ruttuiselta tuo kangas näyttää, vaikka olin silittänyt sen... 

Kauan sitten ostin muistaakseni Pentikiltä tuota punaista kangasta tehdäkseni punasävyisiä sohvatyynyjä. Teinkin niitä, mutta kangasta jäi vähän jäljelle. Se riitti tähän tarkoitukseen hyvin.  Kangas muuten lopulta haalistui käytössä vanhoissa tyynyissä. 

Nämä tyynyt ovat kokoa 50 x 50, eli sitä pienintä sohvatyynykokoa isompia. 

Tähän laitoin vetoketjun. Mummolta aikoinaan saatuja leninkivetoketjuja riittää edelleen 😄 Mistähän tehtaanmyymälän varastomyynnistä se mummo näitä aikoinaan on haalinut. 

Vetoketju on liian pitkä, mutta sen voi katkaista, kuten opin yhdestä nettivideosta.  Sen jälkeen olen käyttänyt ketjuja moneen paikkaan, viimeksi mm. housujen vetoketjuksi. 

Sellainen tuli sitten siitä tyynystä. 

Viimeiseen tyynyyn tuli idea käyttää vanhoja farkkuja. Niitä on minulla laatikollinen. Haalin niitä silloin, kun tein kaikenlaista käsityöjuttua farkuista.  Niistä löytyy tuolta sivupalkin farkut -osiosta lisää. 

Yhteen puoleen kului 1,5 punttia. 

Näytti niin valjulta, että päätin koristella toista puolta taskuilla.  Niihin voi sitten tunkea mitä yllätyksiä haluaa 😂 

Vasta valmiissa tyynyssä tajusin, mitä en ollut tajunnut: vetoketju olisi kannattanut ommella tuonne toiseen päätyyn, tai siis kääntää taskut toiseen suuntaan.  Ei tuo varsinaisesti haittaa, mutta jonkinlaisena jälkihuomiona kuitenkin. 

Frodo kävi tarkastamassa työn jäljen. Kelpaa.  Häntä on näköjään niin pitkä, että ei mahtunut kuvaan! 

Itse muistan nämä tyynyt varmaan ikuisesti hommana, jota tein yskien ja köhien, sauma kerrallaan. 

Tämä  ei ole joutohetki, vaan sopuun pääseminen aiemman tappelun jälkeen.  Merri ja Frodo eivät yleensä tappele, mutta painivat kyllä välillä. 

Frodo oli ulkohäkissä iltapimeällä ja ilmeisesti näki naapurin kissan.  Siellä asuu  2 vapaana kulkevaa kissaa. Frodo oli jännittynyt ja häntä puuhkana.  Merri näki häkin yläosasta saman ja alkoi hitaasti tulla häkin lattiatasolle. Frodo ilmeisesti pelästyi ja syntyi kamala tappelu melkoisin ääniefektein. Kuulimme äänet sisälle asti.  Karvatuppoja oli siellä sun täällä!   

Hieman myöhemmin Merri makasi eteisen lattialla ja Frodo tuli tosi nätisti sitä haistelemaan ja nuolemaan. Se asettui välillä nenäkkäin makaamaan ja Merrikin oli kerrankin ihan rentona.  Ilmeisesti homma päättyi sopuun. 

Merri oli myös vähän hämmentynyt, kun se ei tiennyt, missä nyt nukutaan. Se haluaisi nukkua alakerrassa, sängyssä.  Minä olen nukkunut jo liki viikon sohvalla.  Merrikin päätyi lopulta olohuoneeseen. 

Ärsyttää tämä köhiminen ja sairastelu. Meillä on kohta konsertti ja pitäisi harjoitella päivittäin.   Täytyy vaan toivoa, että olen parin viikon päästä soittokunnossa. 

Hyvää, tai vähintään kohtalaista alkuviikkoa juuri Sinulle! 

P.S. Minun on nyt kerta kaikkiaan jätettävä väliin tuo Kristiina haaste erikoisesta rakennuksesta.  Olen jo kuukauden miettinyt, mikä se voisi olla, mutta se ei vaan ole tullut mieleen. Ulos lähteissä olen monesti ajatellut, että pitää katsella ympärilleen sillä silmällä, mutta silmät on kai lopulta unohtuneet kotiin, koska mitään ei ole löytynyt. Skippaan tämän ja odotan seuraavaa haastetta.