Piti kuvata jo näin kaukaa Verlan vanhaa tehdasta. Talviset näkymät ovat kauniit. Osmankäämit rannassa talventörröttäjinä. Autoja tuli pieneen Verlaan niin paljon, että parkkipaikkoja oli aurattu moneen paikkaan ja liikennettä ohjasivat järjestyshenkilöt liikennemerkein. Hyvä, että oli ohjattu liikenne, muuten koko paikka olisi ollut yksi iso sumppu.
En osaa sanoa, onko itse tehdas, vai sitä ympäröivä luonto se hienoin näkymä. Tämähän onkin Unescon maailmanperintökohde. Minulle jo lapsuudesta tuttu näkymä, kaukaa tuleville turisteille hämmästelyn kohde. Verlasta olen kirjoitellut useampaankin otteeseen mm. TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Viime kesänä tein myös pitkän kävelylenkin, jossa kuvailin kaikenlaista ja oli tarkoitus koota siitä postaus. Se odottaa vielä tulemistaan... ajattelin, että sen voi tehdä talvellakin.
Tehtaan patruunan pytinkiä korjailtiin koko viime kesä. Näyttäähän se hienolta. Olin jostain lukevinani, että sinne pääsee jatkossa sisäänkin.
Myyjäiskierros aloitettiin kulkemalla tuosta pytingin vasemmalta puolelta sisään taaempana olevaan tehdasrakennukseen.
Myynnissä oli todella paljon kaikenlaisia käsitöitä ja syömisiä.
Tällaisessa ympäristössä alla oleva tekstikin on ihan uskottavaa luettavaa.
Tehdassali oli koristeltu jouluisen kauniisti. Yleensä tehtaassa järjestetään vain museokierroksia.
Tehdassali taustalla.
Toisesta päädystä tultiin ulos, kun kaikki myyntipöydät oli tarkoin katsottu ja pieniä ostoksiakin tehty.
Tänä vuonna olikin järjestetty iso tapahtuma. En ainakaan muista itse nähneeni näin laajaa joulumyyjäistapahtumaa näissä puitteissa. Ihmisiä oli ihan valtavasti. Näin paljon on ollut viimeksi silloin, kun alueella on järjestetty juhannusjuhlia tai keskiaikatapahtumia. Paikka oli täydellinen näihin molempiin, kunnes kaikki kiellettiin. Liikaa ihmisiä, alue kuluu, voi tulla tulipaloja tms. Noihin aikoihin alue pääsi juuri Unescon perintökohteeksi. Nyt ei ilmeisesti ollut tuollaisia vaaroja... ainakaan kukaan ei astellut nurmikolla, kun oli niin paljon lunta 😉
Vielä kuva tehdasrakennuksesta...
... sekä pihalta näkymä järvelle.
Lisää myyntipöytiä oli pihalla ja kollamakasiinissa, sekä vanhan tallin putiikeissa. Paikka oli omiaan luomaan jouluisen tunnelman. Olisin halunnut ottaa kuvan näyttävännäköisestä joulupukista ja -muorista, jotka istuivat keilahuvimajassa joulukuusi taustanaan. En kehdannut jonotella siinä lasten kanssa... 😃
Herra tai Rouva Aasi oli kaikessa komeudessaan paikalla ja kuljetteli pieniä vierailijoita selässään. Sekin oli pukeutunut jouluisiin sävyihin.
Lampaat olivat kasvatelleet komeat talviturkit lämpimikseen.
Minä ihastuin näihin jalkoihin! En vain voinut kävellä ohi!
Jalkojen toisessa päässä oli kaksi aivan ihastuttavaa hiirulaista!
Kysyin Merriltä ennen lähtöä, mitä se haluaisi myyjäisistä tuliaisiksi? Kävisikö hiiri, jos saan sen kiinni. Merriä kovin epäilytti, että saisin. Se ei uskonut.
Pakko oli uskoa, kun itse näki! Mamma toi kotiin kaksi pulskaa hiirtä! Ne ovat niin isoja, että niiden kanssa pitää olla varovainen.
Eräs sitä vastoin ymmärsi heti olla varovainen 😂 Frodohan on aina varovainen kaiken uuden edessä.
Minullahan kyllä olisi noita lautoja (löysin silloin taannoin kirppikseltä), jonka päällä hiiretkin istuvat. Vaan kukapa osaisi tehdä noin upeat hiiret siihen istumaan. Jätetään idea hautumaan, nyt kun on mallitkin 💖
Taas vierähti viikkokiekkomme uuteen maanantaihin (paitsi niille, jotka eivät näe viikkoa ympyränä 😊). Eiköhän porskutella taas eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!