Merri kävelyllä marraskuun illassa

 Kyllä on tylsää. Illat ovat pitkiä Ei tarkene ulkonakaan kauaa olla. Mamma sanoi, että pimeällä ei enää voi mennä yksin ulos, kun siellä on se kettu. Mikä ihmeen kettu? Tulkoon vaan, kyllä minä sille näytän! 

Sainkin sitten mamman kanssani kävelylle.  Tämä on kuulemma joku kävelyhaaste Saran blogista.  Sama minulle, kunhan lähdettiin ulos.  Ensin pitää aina kävellä omaa pihatietä kovaa vauhtia portille ja siitä tien yli naapurin pihalle. 

Me saadaan ihan luvan kanssa olla naapurinkin pihalla.  Täältä näkyy oma koti vähän eri perspektiivistä.  Katson täältä puskista, näkyykö Frodoa ikkunassa. 

Täällä on ihan erilaisia hajuja, kuin omalla pihalla.  Se yksi jäniskin aina loikkii tänne. Olen ikkunasta nähnyt. Tulisi nyt näkyville, niin vähän juteltaisiin...

Omassa pihassa jälleen. Meinasin jo mennä muualle, mutta näin, että auto tulee. Parkkeeraan tähän tien päähän väijyksiin. Auto ei näe minua ollenkaan. Mamma pitää huolen siitä, että en mene liian lähelle autotietä. Autokin voi kuulemma pelästyä.  Valot näkyvät jo...

Siinä se menee. Frodo ei tähän temppuun pystyisi. Se lähtisi karkuun jo ennen kuin auton ääntä edes kuuluisi 😹 

Lumi on kylmää ja märkää, mutta maastoutumistilanteessa sitä ei edes tunne. 

Sitten kierretään autotalli. Se on tehtävä joka kerta.  Katsastelen sopivaa pissapaikkaa. Jos ei löydy, en pissaa.  Naapurin pihalla en ehdi edes ajatella pissaamista.  

Ahaa! Tiellä kulkee taas joku! 

Mitähän sitten tekisi?  Ei viitsisi ihan vielä mennä sisällekään, vaikka tassut on jo ihan kurassa. 

Terassilla on valoisaa. Tässä minä usein kyttään tippuvaa lunta ja vesipisaroita. Ne ovat maagista katsottavaa.  Joskus kiipeän kiikun päälle katsomaan lähemmin, kun lumi valuu valokatetta pitkin alemmas. 

Hah! Katsokaapa häntääni!  Onko siihen tarttunut jotain, vai onko valo tehnyt kuvaajalle tepposet??

Terassin toisella puolella on taas paljon hyvää heinää.  Pidän nimittäin välillä heinänsyöntipausseja. Ei koko ajan jaksa kävellä. 

Kompostorin ja kottikärrien välissä saattaa olla hiiriä... Täältä minä joskus olen sellaisen napannut. 

Kyllä me oltiin ihan samalla kävelyllä kaikkien kuvien aikana, mutta valoisuus näköjään vaihtelee. 

Onko naapurin rajatolpan kohdalla hajuja?

Tästä saattaa nähdä kauemmas...

Onkohan naapurin Gizmo -koira pihalla? Ei näy. Se varmaan lekottelee lämpimässä sisällä 😼

Jokohan tästä joutaisi sisälle lämpimään itsekin?  Viimeinen silmäys pihalle. 

Ovi auki nopeasti! Tassut on ihan jäässä! 

Ompahan taas mitä muistella täällä omassa lämpimässä kiipeilypuussa. 

Kiitos mammalle kävelyseurasta ja kiitos Sinullekin, joka lähdit mukaamme virtuaalisesti. t: Merri 😻