perjantai 6. tammikuuta 2023

Kissoja, pupuja, kettuja

 Merri oli heti valmiina, kun alettiin ompeluhommiin!  Piti oikein tosissaan varoa, että ei häntä jäisi väliin kangasta leikatessa, kun se tunki koko ajan niin liki. 



Kässämessuilta ja paikallisesta kangaskaupasta löytyneistä kankaista oli vihdoinkin aika tehdä jotain oleellista.  Merkillisesti nuo kankaiden kuva-aiheet ovat kissa- ja eläinpainotteisia 😍
Kaivoin jälleen esiin kaavan, jota niin monta kertaa olen jo käyttänyt.  Olen piirtänyt sen luultavimmin jostain Ottobre -lehden kaavasta, kun ompelin omille, jo aikuiseksi ehtineille lapsilleni.  Viime vuonna käytin kaavaa kummilapsenlapselle ommellessani.  Taas on aika kaivaa tämä luottokaava esiin.  Näitä on itse asiassa useammassa eri koossa, tämä on 74cm ilman saumavaroja leikattuna, eli n.70cm.  
Ommellessa on helppo tehdä saman tien useampi, koska leikkausvaihe on aina se eniten aikaa ja tilaa vievä osio.  Saumat on sitten helppo ommella kaikista sarjatyönä.  
Tällä kertaa ei saumurini ollut ihan samoilla linjoilla kanssani ja sain muokata säätöjä moneen kertaan, ennen kuin olin edes lähelle tyytyväinen.  Koneiden säädöt voivat viedä kärsivällisyyden, tai oikeastaan kärsimättömyyden, ihan uusille ulottuvuuksille.....

Valkoinen resorikangas oli tosi pehmeää ja joustavaa, erityisen sopivaa tähän hommaan. 


Olen joskus löytänyt mielestäni täydellisiä, muovisia ja kevyitä lyöntineppareita lastenvaatteita ajatellen.  En sitten kuitenkaan osannut niitä käyttää (alakuva).  Viimeksi kangaskaupassa käydessäni näin niitä taas myynnissä ja kysyin myyjältä, miten ne oikein kuuluu kiinnittää. Hän ei tiennyt, mutta kutsui toisen myyjän.  Vähän epäselvää oli hänenkin opastuksensa, mutta se tuntui olevan selvää, että tarvitsen joka tapauksessa alakuvassa näkyvät nk. pihdit.  Päätin sitten sijoittaa niihin, jos muovinepparit niillä saisi paikkoilleen...   
Vaan kuinkas kävikään! Taas kärsivällisyyttäni koeteltiin oikein kunnolla. Kokeilin onneksi ensin ylijäämäpalaan nepparin kiinnitystä.  Homma meni ihan penkin alle, eivätkä nepparit kestäneet irtoamatta, kuin hetken.  Niitä ei voinut edes käyttää enää uudelleen, kun tuo muovinen piikki painui lyttyyn kiinnityksen aikana, mikä oli tietysti tarkoituskin.  
(alakuvan pihtien alaleuan metallinen lisäosa on nyt väärä, olen ottanut kuvan näköjään väärällä hetkellä). 
Tutkailin netistä opasvideota pihtien käytöstä. Vaikuttavat monipuolisilta esim. jonkin paksumman materiaalin yhteydessä.  Pihdeissä on pieniä lisäosia kiinnitettäväksi leukoihin (en keksi muuta sanaa...). Joillain saa tehtyä esim nahkaan reiän ja siihen sitten toisilla osilla painettua esim. metallisen sirkkarenkaan.  Myös farkkujen metallinappeja voi kiinnittää.  


Pakkauksen kuvista saa kyllä sellaisen käsityksen, että ihan pieniäkin nk. lyöntineppareita voi kiinnittää.  
Noita muovisia en kyllä enää osta ja nämä pihditkin tuntuvat nyt pettymykseltä.  Onko joku käyttänyt näitä ja meniköhän minulta nyt joku juttu vähän ohi näiden kanssa? 





Päädyin laittamaan bodyn alaosan nepparikiinnityksen sillä samalla, tutuksi käyneellä tyylillä, eli vasaralla ja välikappaleilla.  Minulla oli säilössä metallisia neppareita ja pelkkiä rengaspäälisiä metallineppareita, kuten tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy. 


Alakuvan kangas on kaikkein söpöin 💖


Sen takia kuvasinkin  vaatteen molemmilta puolilta. 



Kaikkia kankaita jäi vielä isot palat, joten pistän mietintään, mitä niistä voisi tehdä. 

Eläimellistä loppiaista juuri Sinulle!

45 kommenttia:

  1. Painonapit jäi minulta käyttämättä kun Touhulassa yritin kesällä niitä painaa farkkukankaaseen. En vain osannut kiinnittää niitä pysyvästi ??? Löysin nimittäin kaapista pussillisen vanhoja painonappeja (metallisia) eikä niissä ollut enää ohjetta mukana. Jokin työkalu jäi ilmeisesti uupumaan....ilmeisesti kuvassasi ollut vasara.
    Ihania eläinkankaita :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan vaihtaneeni tuon kuvassa olevan minivasaran vähän jykevänpään ensimmäisen napin kiinnityksen jälkeen :) eihän siitä nakuttelusta tullut mitään.
      Tuolla painopihtien juutuuppi -videolla näytettiin, miten niitä nappeja saa farkkuihin yms. Esim. takataskun kulmissa oleviin nk. nastaneppareihin. Pitää joskus kokeilla, kun hermot kestävät taas tuon laitteen katselua...

      Poista
  2. Tosi söpöjä kankaita kaikki. Bodyjen käyttäjän äiti on noista iloinen.
    Kiersin kaupoissa etsimässä 1 vuotta täyttävälle pojalle jotain kivaa vaatetta lahjaksi. Vaatteissa oli runsaasti eläinkuvioita, mikä on minusta mukava asia. Ei aina niitä autoja pojille ja prinsessoja tytöille. Myös väriskaala on lastenvaatteissa laaja ja pirteä. Enää esimerkiksi ruskea väri ei tunnu niin 70-lukulaiselta. Itse asiassa ostin ruskeat vakosamettihousut, luonnonvalkoisen bodyn ja lisäksi laitan pakettiin itse kutomani ruskeasävyisen villapaidan.
    En ole tuollaisia pihtejä käyttänyt. Aikanaan omille muksuille vaatteita tehdessäni käytin metallineppareita. Aloituspakkauksessa oli muovinen vempain, jonka väliin nepparit kankaan kera laitettiin ja jota napauttamalla (käytin pientä vasaraa) neppari kiinnittyi. Joskus lyönti meni ohi tai muuten epäonnistui, mutta enimmäkseen sujui hyvin.
    Hyvä, ettet leikannut Merrin häntää uuteen muotoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoja nepparikokemuksia on minullakin ja niillä nyt laitoin nuo bodien kiinnitykset. Niitä välikappaleitakin on kertynyt useammat, kun niitä taisi tulla aina nepparipaketin mukana? Joskus olen ostanut paperipussiin myytyjä irtoneppareitakin (nuo renkaat). Ne sopivat kaikkialle, missä on pikkuisen kiinnityksen tarvetta.
      Söpön setin varmaan löysitkin, höystettynä vielä tuolla omatekoisella neuleella.

      Poista
  3. Ihania bodyja. Olet kyllä taitava. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Käytössä selvinnee, ovatko kestäviä ja pestäviä :)

      Poista
  4. Syötävän suloisia bodyja! Olen kanssasi samaa mieltä, että alimman kangas on söpöin.
    Tein 35 vuotta sitten Pojalle vähän saman mallisia vaatteita, mutta pitkillä lahkeilla, jolloin olivat edestä auki. Niihin minäkin laitoin neppareita. Hommasta on niin kauan, että aika lienee kullannut muistot, kun muistelen neppareiden laiton olleen helppoa. Tuskin onnistuisi enää.
    Kiva, että Merri sai pitää häntänsä. Leppoisaa loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole koskaan tehnyt trikoisia potkuhousuja tms. Tekisi mieli kokeilla... Taidot alkaa aina hiljalleen ruostua, kun ei ole jotain taitoa pitkään aikaan käyttänyt. Äkkiä ne sieltä taas elpyvät, kun yrittelee :)
      Lapsille on niin kiva tehdä, kun tarpeet on vähäisiä ja lapset ei pullikoi vastaan, ennen kun kasvavat isommiksi ;D

      Poista
  5. Suloisia ja kauniit eläinkuosit.
    Hatunnosto taas kädentaidoillesi. Respect. 🎩
    Hyvää loppiaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kässämessuilla oli niin valtavat määrät ihania kankaita! Olisi tehnyt mieli hamstrata oikein kunnolla, mutta entiset kangasvarastotkin jo pursuvat, niin parempi ostella sitä mukaa, kun on oikeasti aikeissa ommella. :)
      Joulun viimeisiä päiviä toivottelen sinullekin!

      Poista
  6. Onpa ihania! Minulla ei ole mitään kokemusta neppareista tai niiden kiinnityksestä, mutta ihailen sinun taitojasi ja sinnikkyyttäsi.
    Merri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeksi kun haluaa jotain tehdä, niin aina siitä jotain tulee ;) Vaikka noiden saumurisaumojen kanssa meinasi tosiaan hermo palaa ihan totaalisesti.
      Merri on aina lähellä, kun jotain alkaa tekemään. Kässähuoneessani se yleensä hyppää aina siihen pöydälle ja linnoittautuu makaamaan just sen asian päälle, jota olisin tarvimassa. Levitetty kangas on sen ikisuosikki ;)

      Poista
  7. Voi ihanuus mitä upeita ompeluksia. Postaus oli täynnä juuri sitä mistä menee hermo. Nimittäin minulla on vanha vaaleansininen Berniina saumuri (on ollut hyvä ostos).Mutta apua: Lanka katseaa ja sitten on ukon vuoro astua kuvioihin. Olen semmoinen kärsimätön PikkuMyy, että saumuri olisi lentänyt seinään monen monta kertaa ilman ukon apua. Ja toinen on tuo niittaus. Minulla on nuo pihdit, ja niitit ja siihen se sitten loppuu. Ukko on taas huudettava apuun kun pitää jotain saada aikaiseksi.
    Kauniita nuo kankaat mutta kaunein kaikista on tuo Merri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, sinulla siis on tällaiset pihdit! Ja mies ilmeisesti osaa niitä myös käyttää :) Minä en kokeillut näitä metallineppareihin, olisi varmaan pitänyt. Vanhalla konstilla sain nepparit paikoilleen. Pihdit varmaan vaatii vähän testailua eri materiaaleihin. Muovineppareita en kyllä enää osta. '
      Tuo tikin säätö on niin ärsyttävää, jos tikki ei ole kohdillaan. En meinaa millään saada sitä oikein. Kankaan paksuuskin vaikuttaa. Joku kangas tikkaantuu ihan hyvin ja joku taas vetää ihan sotkuiseksi.
      Kerroin Merrille terveiset :)

      Poista
  8. Voi Merriä, hänkin varmaan haluaisi oppia ompelemaan😻😂Ihanat bodyt olet ommellut.
    Hyvää viikonloppua Sartsa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merri haluaa olla vain henkisenä tukena ja paikan päällä, kun tapahtuu jotain muuta, kuin tavallista kökötystä telkun tai läppärin ääressä ;) Usein se makaa työpöydälläni kaiken tavaran päällä. Tai sitten se menee nukkumaan vaikka nauhalaatikkooni. Oikein pelotti leikata tuon hännän läheisyydessä.

      Poista
  9. Tosi somia kankaita ja onnistuneita bodyja! Joskus kauan sitten käytin jonkin verran niittejä, mutta taisi tulla silloin tuskanhiki ja tavallinen, oli sen verran hankalaa hommaa, niin ainakin muistelisin. Nyt en ole enää rohjennut edes kokeilla, pieleen varmaan menisi kuitenkin. Merrillä ei taida olla kovinkaan kummoinen itsesuojeluvaisto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tosiaan vaikuttanut olevan! Jouduin ihan pitämään sen häntää paikoillaan, että sain edes jotain tehtyä ;) Enkä edes voinut leikata aina kun halusin. Kissa piti välillä ottaa syliinkin.

      Poista
  10. Ai karmeeta, jos Merrin häntä jäisi saksien väliin! En uskalla edes kuvitella!

    Nyt siellä on body-tehdas käynnissä! :-) Teknilliset asiat meni yli mun ymmärrykseni, mutta onneksi ei tarvitse ymmärtääkään niitä. Kivaa loppiaisiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamalaa se oliskin! Sillä ei näytä olevan yhtään itsesuojeluvaistoa, tai sitten sille ei ole ollenkaan opetettu, mitä tarkoittaa, että leikataan saksilla.
      Taidan olla aika yksin tämän pihtiasian kanssa ;) Saisivat myyjät järjestää opetusnäytöksen, kun kerran myyvät.

      Poista
  11. Suloisia niistä tuli. Tunnistan tuon nepparien kiinnitysvaikeuden. Hyvin sait nuo kuitenkin vanhalla konstilla kiinni. Jos kangasta vielä riittää ja nepparien kiinnitys tökkii, niin ompele pienelle housuja. Niihin ei tarvitse laittaa neppareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Housun kaavatkin löytyy. Taisin jopa piirtää uudet viime vuonna, kun ompelin pieniä vaatteita urakalla. Työpäivien jälkeen ei oikein millään jaksa enää keskittyä ompeluun. Pitää odotella vapaapäivää tai lomaa ;) Puikot vielä pysyy käsissä väsyneempänäkin.
      Ihmetyttää vaan nuo muovinepparit. Voiko niitä ollenkaan käyttää, vai ovatko vaan kivan näköisiä ja siksi myynnissä. Kysyn joskus jostain muusta kaupasta.

      Poista
  12. Ihania bodeja! Jämäkankaista voi kai ommella vaiks pipoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pipojakin voi tehdä, mutta näistä jäi kaikista vielä ihan reilut palaset, eli jotain isompaakin vielä vois syntyä.

      Poista
  13. Ihania ompeluksia olet tehnyt ja vielä sarjana . Minulla ei ole kokemusta tuollaisista pihdeistä ja jos nyt jotain vastaavaa alkaisin tekemään turvautuisin varmaan tavallisiin neppareihin . Onneksi Merrin häntä on tallella 😄 .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan olla aika yksin näiden pihtiasioiden kanssa ;D En ole enää itsekään vakuuttunut, että tarvisin näitä. Pitää kysyä joltain toiselta käsityökaupan myyjältä. Taisin ostaa nuo muovinepit alun perin Taito -liikkeestä, jospa siellä tiedettäisiin myös käyttöohjeista.

      Poista
  14. Oi, miten söpöjä bodeja!
    Minä olen kiinnittänyt metallisia neppareita puristimilla. Puristimissa on sellaiset valkoisen muoviosat (ne voi irrottaa) ja nepparin osat pistetään vaan siihen kiinni ja painetaan. Puristimet olivat Prym-puristimet. Sen muuten muistan, että niillä puristimilla ei voi kiinnittää kuin tietynlaisia neppareita. Muistelen, että muovisissa neppareissa on erilaiset osat kuin metallisissa. Olen neppareita kiinnitellut vasaralla naputtelemalla ja siinä aina osa epäonnistuu ja meikäläisen hermot kiristyvät. Muovisia neppareita en ole ikinä kokeillut. Aikoinaan oli kyllä kivaa ommella omille lapsille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Varmaan just tuollaiset valkoiset osat, jotka mulla jäi kiinni tuohon pihtien yläleukaan? En olisi osannut noita osia liitellä ja irroitella, jos en olisi katsonut sitä ohjevideota. Se poisottamiseen tarkoitettu "työkalu" on aika outo.
      Perusperiaate muovisissa näyttää olevan aikalailla samanlainen. Epäilen tuota kankaan paksuutta, että olisiko ollut epäsopiva? En kyllä enää osta moisia, jos en saa myyjältä tarkkoja ohjeita :) Muoviset olis olleet vaan niin kevyitä noin pienissä vaatteissa.

      Poista
  15. Tosi kauniita ja suloisia bodeja! (Onkohan bodyn monikko noin?😅) Neppareita en ole laitellut muuta kuin niitä tavallisia ommeltavia, mutta jokin niksihän tuossa täytyy olla🤔 Tulee mieleen, kun olin polvileikkauksessa ja haava laitettiin hakasilla kiinni. Terkkarissa sitten poistettiin hakaset ja terveydenhoitaja ei ollut sellaisia aikaisemmin poistanut ja laittoi sen ”pihdin” väärinpäin eli hakaset vain menivät entistä tiukempaan. Siinä kohtaa toivoin kyllä, että en olisi ollut koekaniinina😅t. Irkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä monikoista tai yksiköistäkään ;) Mietin jo kirjoittaessani, että bodi, vai body, vai mikä ;)
      Aaaarhh! Mahtoi tuntua messevältä tuo hakasten poisto! Itsestään sulavat haavanepparit ois kätevät ;D

      Poista
  16. Ihanuuksien ihanuudet! Meikäläisen hermoilla vasara olis lentänyt metallinkierrätysastiaan alta aikayksikön. Se on vissi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... eikös sulla olekin se työkaluvastaava siellä saman katon alla? :)

      Poista
  17. Merri tietenkin oli kiinnostunut kankaassa olevista kissa kavereista. :)
    Ihania kankaita. Varsinkin tuo pupu kettu kangas.
    Mikä on pienokaisen potkutellessa noissa suloisissa vaatteissa.
    Mukavaa tammikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti! Tosin sille käy myös yksiväriset ja raidalliset kankaat yhtälailla ;)
      Nykyään on niin ihania kankaita ja löytyy vaikka minkämuotoisia vaatteita. Eilen näin kaupassa mammutti -kuva -bodyn. Pelkkä mammuttibody -sana olisi ehkä ollut väärä kuvaus ;D ihan vauvan kokoa oli kuitenkin tuo vaate.

      Poista
  18. Wow you are so good making hand work!Like it very much:))And little kitty is a darling ::::

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merri ilahtui, kun kerroin, että kutsuit sitä pikku kissaksi ;) Se ei aikuisten oikeasti ole ihan pieni... ;D
      Olen sellainen yrittelijä noissa käsitöissä. Aina ei onnistu :)

      Poista
  19. Söpöiset ompelukset <3 Tuollaiset bodyt ovat käteviä ja kuositkin ovat niin sievät. Minä vietin tänään joululomapäivän ja huomenna alkaa arkinen. Kyllä se siitä lähtee, kun alkuun pääsee. Joululomalla minä neuloin paljon. Nyt on vaihteeksi puikoilla sukat. Laitan ne hyväntekeväisyys keräykseen ja sukat lähtevät Ukrainaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan nuo käytössä käteviä, kun helpottavat vaipanvaihtoa ja vaippakin pysyy paremmin paikoillaan.
      Minulla puolestaan alkaa kohta viikon loma! Tämän viikon jälkeen :) Nyt on helppo hymyillä!

      Poista
  20. Lastenvaatteiden ompeluun saa kivasti käytettyä pienet jämät, mutta nämä ihanuudet taisi olla pakasta. Kauniit valinnat.
    Itse ommelleena minulla oli taitettava muovinen pidike, jonka väliin laitettiin neppari ja kerran kopautettiin kiinni. Pysy ja toimi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ostin nämä messuilta paloina ja yhden palan kangaskaupasta. Kaikki on aika reiluja paloja ja niistä syntyy vielä muutakin. Jossain vaiheessa :)
      Kyllä minä taidan pysyä tässä vanhassa konstissa. Toivottavasti löydän pihdeille käyttöä jossain muussa projektissa, että ei ollut ihan hukkaostos.

      Poista
  21. Voi miten upeita kankaita olet löytänyt - tuosta alimmaisesta huolisin bodyn vaikka itselleni... ehkä alupaita olisi kuitenkin mukavampi, heh heh... Minäkin ompelin lapsille aikanaan, mutta en bodynbodya lapsenlapsille, noloa... mulla olisi muuten vaikka kuinka paljon painoneppareita tuolla ompelulaatikossa - harvoin kortteihin käytän, joten olisikin pitänyt laittaa ne kuoressa sulle.... se varmaan saapuu jo tänään - jännittää mitä tykkäät!!

    Olet sinä kyllä oikea ompelijatar - ihailen!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tykkäsin, tykkäsin! Nyt minulla on ihan uniikit kortit annettavaksi :) Ja vielä tuo yksi kortti meille, kiitos ! Mieskin noita äsken ihasteli. Mahtoiko nämä nyt olla sinun miehen leikkaamia? :)
      Minulla on joskus "vähän nuorempana" ollut muutama body ;) Ne oli silloin muotia.

      Poista
    2. Kyllä jänskätti mitä tykkäät ja hih... kyllä oli ukkokullallakin sormet pelissä, tai ainakin paperileikkurissa!! ;)
      Muuten - onhan mullakin ollut bodeja, nuorena naisena - sellainen pitsinenkin!

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!