Olen kissasi

 Löysin sisustuskahvilasta näin suloisen magneetin 💝  Se pääsi jääkaapin oveen, vaikka olen karsinut kaikki vanhat magneetit kokonaan pois. 

Viime aikoina olen ollut niin paljon kissojen kanssa, että alan hiljalleen puhua kissaa itsekin (ainakin omasta mielestäni).  Merri etenkään ei ole aina kovin vakuuttunut taidoistani, mutta viihtyy vähintäänkin kohteliaisuudesta lähellä, kun askarrellaan.  Kangaslaatikoita penkoessa löysin tämän kummallisen kankaan, johon Merri ihastui oitis.  Mitä ihmettä olen mahtanut ajatella, kun olen kankaan ostanut...? En ainakaan kissan miellyttämistä, koska sitä ei ollut silloin olemassakaan 😏

Varmaan olette jo aika kyllästyneet näihin hylsykirjoihin, mutta silläkin uhalla esittelen taas yhden. Tämä on tällä erää viimeinen. Ainakin toistaiseksi... 

Tähän osasin ottaa jonkinlaisen kokoavan teeman: perhoset. 

Hylsyosissa nauhoja, tekstejä, kuvia... 

Tuolla keskellä vasemmalla linnut roikkuvat päät alaspäin. Musiikki ja etenkin tanssi saa nekin villiintymään. 

Sisään työnnetyissä korteissa tällaisia aiheita.  Oikealla alhaalla kortti, jonka toisella puolella kohta, johon voi kirjoittaa, keneltä kortti on. 

Leikkaan ja sommittelen, sitten liimailen.  Jostain syystä olen aina tykännyt leikellä lehdistä kaikenlaisia kuvia ja tekstejä, joita voi sitten yhdistellä omanlaisikseen. 

Vielä muutama päivä sitten lunta oli näinkin paljon pihalla!  Tänään tästä on jäljellä enää pieni pläntti. 

Olen viihdyttänyt naapureita pitämällä kahta kissaa narussa ulkona. Ne haluavat tietenkin olla samalla puolella terassia, etenkin Frodo, joka haluaa olla  Merrin kanssa.  Narut ovat käsittämättömässä sotkussa vähän väliä ja edellistä juttua setviessä jompikumpi syöksyy jo toiseen suuntaan.  Kaiken aikaa minun täytyy tietenkin jutella kissoille...

 Eilen ajattelin, että piilokameraan saisi nyt kunnon materiaalia. 

Alla kuva-arvoitus: bongaa kuvasta kissa!

Kahvilassa oli myynnissä myös sukkia, joista oli pakko kuvata tämä yhden parin teksti, kun oli tähän hetkeen niin osuva: 

Tämän hetken tunnelmat ovat juuri tässä.  Olen edelleen poissa töistä ja olo on kerrassaan hankala.  Lähes päivittäin PAM pamahtaa vatsan ja pallean seutu kireäksi heti herätessä.  Loppupäivä onkin sitten kärvistelyä. Välillä se laimenee siedettäväksi, mutta toisinaan tuntuu, kuin olisin nielaissut rautalapion.  Olen "kuormittanut" terveydenhoitojärjestelmää enemmän, kuin vuosiin. Ymmärrän kyllä, että ihan aiheesta, enkä osoittele mitään tai ketään. Tuntuu silti aivan käsittämättömältä, millaiseksi elämä on yht´äkkiä muuttunut.  Tuokaan sana ei varmaan vastaa todellisuutta. Tilanne on hiipinyt luultavasti jo pitkään tähän suuntaan, enkä ole halunnut antaa sille periksi.   En olisi uskonut tätä sanovani, mutta minulla alkaa olla jo ikävä töihin, ja normaaliin arkeen. Normaaliin olotilaan.  Mikä sitten onkaan se normaali, en tiedä.  

Yllä oleva teksti ei ihan suoraan ole ollut ohjenuorani. Kyllä minä olen tehnytkin jotain. Olen mm. käynyt soittoharjoituksissa ja soittanut kotona. Olen käynyt kylässä ja kahviloissa, taidenäyttelyissäkin.  Olen kuunnellut äänikirjoja, ollut pihalla. Tyhjentänyt jopa maatuneen kompostorin.  Olen käynyt lenkillä, joskin  jaksaminen vaihtelee päivittäin.  Arvatkaa mitä? Olen myös neulonut 😁 En mitään huippuvauhtia, mutta hissukseen. Tällä hetkellä on yksi pari valmiina ja 3 keskeneräisyyttä. Yhdessä parissa on niin erikoinen kantapää, että se on jumittunut vaiheeseen.  

Päivä päivältä mennään eteenpäin asioissa, vai mitä?   Suunta on vaan vähän hukassa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille Teille!