tiistai 6. helmikuuta 2024

Esittelyä ja testailua

Katselin jo pidempään netissä pyöriviä sukkia, joita ihmiset olivat neuloneet uudesta Niina Laitisen Villasukkien matkassa -kirjasta.  Etenkin yksi malli oli mielenkiintoinen. Ensin en ajatellut tarvitsevani kirjaa. Sitten kuulin parin soittajakollegan täyttävän tasakymppejä ja siitä se idea sitten lähti. Ei lapasesta, vaan sukasta.  Lapanenkin on  hyvä mainita, sillä Laitisen kirjassa on jokaisesta sukkamallista myös lapasversio. 


Keräsin kirjasta top -kuutosen. Saatte arvata alla olevista kuvista, mikä malli oli se, joka eniten kiinnosti. 
Vasemmalla Mallan kyyneleet, oikealla Siikajoet.  Olen suurimmaksi osaksi kirjoneuleiden neuloja, mutta kauniit palmikkosukatkin saattavat houkutella neulomaan. 

Vasemmalla Soiva metsä ja oikealla Örön aarre. 

Vasemmalla Suomenlinna ja oikealla Paratiisikuru. 


Jatketaan sitten vielä uusimman Novita -lehden poiminnoillani. 
Lotta Lundinin suunnittelemat Talgoxe -sukat miellyttävät silmää. Näihin löytyy myös lapasohje. 
Ohjeen lisäksi minun mielikuvitukseni sai liikkeelle tuo suunnittelijan nimi.  Oliko siinä yhdessä sota -aiheisessa elokuvassa lotta nimeltä Lundin, vai miksi tuo yhdistelmä vaikuttaa niin tutulta? 


Upeasti muotoilemassani kollaasikuvassa on pienenä Lea Petäjän suunnittelema Pito -neuletakki, jossa on vetoketju edessä. Sen enempää ohjetta katsomatta minulle tulee taas mieleen haaveeni tehdä edestä auki leikattu neuletakki. Tässä olisi kiva värimaailma sellaiseen. 
Isompana Happy hour -neulepusero, sama suunnittelija.  Puserossa on myös vetoketju, mutta vain yläosassa. 
Molemmissa on jotain retromaista tunnelmaa. 


Lehdestä löytyy myös neuleita Myrskyluodolta. Kaunein on mielestäni Usko -neulejakku, jonka ovat suunnitelleet Auli Turtiainen ja Sisko Sälpäkivi. 
Takana on perinteinen körttilaskos helmassa. 


Seuraavaksi asiaan, tai ehkä ennemminkin asian viereen. 
Repolainen houkutteli minut osallistumaan Facen Skräppäysryhmän haasteeseen.  Minähän sitten innostuksissani menin ja osallistuin. Aika pitkään meni haaveillessa. Askartelu ei varsinaisesti ole vahvimpia juttujani, ei etenkään nimellä skräppäys.  En ole edes ihan varma mitä se pohjimmiltaan on.  Ohjeessa luki kuitenkin, että aloittelijatkin voivat osallistua...
Mietin, tekisinkö nk korttimallisia juttuja, vai miten alkaisin Aakkoshaastetta toteuttamaan.  Tarkoitus on  skräpätä jotain jokaisesta aakkosesta. 
Repolainen muistaa varmaan ikuisesti, että minulla on muutama tällainen pahvikantinen lehtiö tyhjine sivuineen.  Ne on hankittu joskus  jonkun merkillisen inspiraation saattelemina, mutta jääneet odottamaan ihmettä.  Kaksi näistä on paljon isompia, kuin tämä, johon nyt tartuin.  Ajattelin, että tämän pienemmän sivuja on helpompi täytellä 😉 Kansillekin pitänee joskus tehdä jotain. 


Kuten neulomisessa ja sen suunnittelussa, odottelin (aika pitkään) jonkinlaista ideaa.  Se alkoi kehkeytyä hiljakseen, illan hiljaisina hetkinä, kun odottelin unta tulevaksi (siihen ei tosin kauaa mene, joten aika oli rajallinen). 
Keksin, että askartelen jokaisesta kirjaimesta jonkin laulun- tai musiikkikappaleen mukaisen jutun. 


Olen aina tykännyt silputa 
lehdistä kaikenlaisia kuvia ja kirjoituksia, ja yhdistellä niitä sitten mieleni mukaan.  Mitään hienoja skräppäysjuttuja en hallitse, enkä siis yritäkään. 


C on itseoikeutetusti Käärijän kirjain 😅
Tästä tulikin mieleen, että ensi sunnuntaina on UMK:n  valinta. Tarjonta on tänä vuonna sitä luokkaa, että ihan pelottaa... jäädään odottelemaan. 


Merrillä on ainakin ollut mukavaa.  Se on heti peesissä, jos menen yläkerran askarteluhuoneeseen tekemään  jotain.  Pöytä on kuin lastattu laiva, mutta kyllä siihen yksi kissa aina mahtuu. Liimasta on pidettävä huolta, että ei tule väärinkäyttöä. 


Merriä kiinnosti kai asettelu.  Minua kiinnosti, pysyykö häntä paikoillaan, vai lentääkö irtonainen Cha-cha-chaa taivaan tuuliin. 


Lopulta selvisi, että Merrin mielenkiinnon kohde oli sittenkin teippirulla, johon tassu tarttui kivasti aina vähän kiinni. 


Loppuun kuva, joka ei liity mihinkään ylläolevaan, mutta teki minut iloiseksi kauppareisulla.  Hedelmä- ja vihannesosastolle oli tullut paperipusseja, joihin voi valinnaisesti laittaa ostoksensa muovipussien sijaan!   Ihan mahtavaa!  Pussit toimivat hyvin ja ostoja tehdessä tulee jotenkin menneen ajan nostalgia mieleen.  Seuraava askel on varmaan paperiarkit, joiden sisään ostokset voi kääriä 😍


Jos olet nyt just siinä, niin mukavaa päivää  Sinulle! 

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Karpat

 

Jääkiekko ja eläimet. Miten ne liittyvät toisiinsa?  Minä en seuraa jääkiekkoa, joten en ole ihan varma...  Sen takia en tiedä, olisiko karpat ollut sen huonompi kuin kärpätkään tässä sukkamallissa.  Joskus pienet yksityiskohdatkin vaikuttavat 😉



Osaatko tehdä sukat aiheella Oulun Kärpät? No totta kai.... kai... ainakin luulen niin 😂 Taustatyötä tehdessä löytyi Pinterestistä valmiiksi ruudutettu logokuvio (nyt jälkikäteen löysin toisenkin).  Kuvio oli niin laaja, että piti laskeskella silmukoita, mihin sukkien mitoissa rahkeet riittävät.  Aloitin 18s/puikko resorin jälkeen 10 silmukan lisäys 1. kerroksella.  (Lanka on Nallea, 145g, 3 puikot).  Vartta alaspäin neuloessa päädyin silmukkalukuun 15/ puikko, kun aloitin kantapään. 
Neulon usein kuviota sukan molemmille  puolille. Nyt oli kuitenkin liian leveä kuvio kyseessä, se ei mahtunut kahdelle puikolle.  Kuviota piti levittää vielä kahdelle muullekin puikolle.  Järkeni ei juossut, miten olisin ratkaissut tuon neulomalla ja sain todella kuningasidean alkaa jälkipistelemään tuota kärppää. Vaikka pistely sujui ihan kohtuullisesti, mietin koko ajan miten minä, joka en todellakaan tykkää jälkipistellä neuleita (ainakaan näin isossa mittakaavassa), päädyin tähän??   En ollut, enkä ole vieläkään tyytyväinen tulokseen, koska tuo tumma kuultaa tuolta silmukoinnin väleistä. Kuvio ei näytä niin selkeältä, kuin neuloen.  Yritin jopa reunustaa tuota kärppä -kuviota lisäpistoin, mutta mies totesi, että ei kannata. Kärppä alkoi näyttää enemmän puudelilta 😂 Olisiko Oulun Puudelit ollut paha? 


Onneksi sukkiin tuli myös teksti "KÄRPÄT", niin toisetkin ymmärtävät, että tuo eläin on todellakin olevinaan kärppä.  Onhan näissä sukissa kuitenkin värit oikeat, joten kokonaisuus taitaa  kääntyä positiivisen puolelle, ainakin Kärppien kannattaja oli ihan tyytyväinen. 
Neuloin tekstin, joka myös oli aika laaja silmukkamääräänsä nähden. Käytin vuorottelevia värejä yksivärisen kohdan ylittämisessä. Näin jälkikäteen katsoen olisi pitänyt kokeilla  jotain tuollaista noiden eläintenkin kohdalla. 
Ensin olin ajatellut, että kärpät tulevat sivuille ja tein ison työn ruuduttaessani logon myös peilikuvaksi. Kantapäätä aloitellessani tajusin, että sukat näyttävät edestäpäin ihan höperöiltä, jos kuviot ovat sivuille. Näin kärpät päätyivät tuijottelemaan eteenpäin. 

(Suurennetussa kuvassa voi nähdä, että kissatkin ovat osallisina. Luultavasti tukevat kärppiä.)


Sukista tuli aikomaani pitemmät, pohjepituiset.  Sukkien koko on 41.  Lopputulos on ihan ok. Mikäli tekisin toiset, yrittäisin neuloa tuon yläosankin. 


Kävimme mökillä katsomassa, että paikat ovat kunnossa.  Alla pakollinen oksa -kuva tervalepästä järvelle päin. 
Joku on jättänyt jälkiä lähelle rantaa...


Hiippailin katsomaan ja jäljet olivat moottorikelkan. Myöhemmin näin, että 4 kelkkaa viilätti keskellä järveä.  Minua aina hirvittää jäällä, että pettääkö se alla.  Kävellessäni omia jälkiä myöten takaisin rantaan, näin, että jälkiini oli noussut vettä!   Tänään luin lisäksi uutisista, että kaksi kelkkailijaa oli jossain päin Suomea hukkunut.  Aika hurjaa touhua. 


Alla olen uintimatkan päässä rannasta 😏


Lunta on kovasti, vaikka kuva ei kaikkea paljastakaan. Mies yritti saada vanhaa lumilinkoa käyntiin, tuloksetta. Linko oli seissyt useamman vuoden käyttämättömänä.  Ilmeisesti homma jatkuu, koska periksihän ei voi antaa. 


Tämän linnun siivet eivät ole kantaneet enää pitemmälle.  Pitää katsoa, mistä ne keväällä löytyvät.  Ehkä se on vain vähän irrotellut lämpimikseen. 


Kasvukausi on jäänyt kesken, tai odottelee uutta tulemista. 


Minä viluinen lämmittelin melkein koko ajan grillikatoksessa. Tulien sytyttäminen oli hankalaa, kun tikut ja askit olivat kostuneet. Meni varmaan 100 tikkua, ennen kuin nappasi tulta (ei voi luovuttaa, eihän?).  Seuraavana vaihtoehtona olisin varmaan alkanut hangata puita vastakkain, kuten partiolaiset, tai intiaanit. 




Luulen, että minusta ei olisi Myrskyluodon Maijaksi edes järven rannalle, mantereen puolelle.  

Hauskaa pikkulauantaita juuri Sinulle! 


sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Asioita joista pidän

 Nappasin haasteen Satulta Kukkapilli -blogista, mutta päätin muuttaa sanan rakastan sanaan "pidän" tai minulle suuhun sopivamman sanan "tykkään".   Heti aluksi jouduin miettimään pitkään,  pidänkö oikeasti jokaisen kirjaimen kohdalla jostain asiasta 😂 Tarkoitan, että löydänkö jokaiselle kirjaimelle sittenkään pitämisen arvoista asiaa.  Nähtäväksi jää! 

Hieman myöhemmin:  Olen  nyt käynyt alustavasti läpi kaikki kirjaimet ja osa on aivan höperöitä, joten ihan kummallinen juttu on tiedossa 😅.  Melkein kaikkein vaikeimmaksi kirjaimeksi osoittautui tuo A!   En olisi uskonut. 

A

Aamupala.   Tykkään ihan tosissaan siitä, että aamupala on rauhallinen hetki, jota voi venyttää  vaikka kuinka pitkäksi (esim. lounaaseen asti).  Vapaapäivät ja iltavuorot antavat tähän mahdollisuuden, mikäli ei ole mitään muita menoja tiedossa.    Aamuvuoroissakin herään melko aikaisin, että ehdin tehdä aamutoimet rauhassa ja istua aamupalan ääressä jonkin aikaa. 

Merrikin tykkkää aamupalasta, jos sitä vaan saisi! 
                   


B

Bloggailu on mukavaa, vaikka aktiivisuus kirjoittaa ja lueskella toisten blogeja onkin vaihtelevaa.  Ensimmäisen blogini  aloitin  vuonna 2007 Vuodatuksen puolella. Siitä siirryin vuonna 2017 tänne Bloggerin puolelle. 

C

ClasHits on nykyisin suosikkiradiokanavani.  Sieltä kuuluu musiikkia, jota kuuntelin nuorena, esim. David Bowie, Duran Duran, Michael Jackson ja moni muu, joita en aina edes kunnolla muistanut olevankaan, kunnes radioaallot yht´äkkiä puskevat tutun melodian korviini. 

D

Dingo  ja Duran Duran alkavat D -kirjaimella 😄. En ollut ihan henkeen ja vereen Dingo -fani, kuten moni muu aikoinaan, mutta kuuntelin kuitenkin musiikkia mielelläni.  Edelleen tuntuu hyvältä kuulla Autiotalo, Rio ohoi, Valkoinen Tiikeri jne.   Duran Duranilta tulee mieleen The Reflex, Girls on film, The wild boys, Union of the snake.....           Joskus kaivan kuntosalimusiikikseni jotain "ikivanhoja" kappaleita kuunneltavakseni (vaikka useimmiten kuuntelen äänikirjaa). 

E

Euroviisut, vuoden tapahtuma!  Kohtahan se on taas katsottavissa, 7.,9. ja 11.toukokuuta (olen merkinnyt ne jo kalenteriin, että osaan valita oikeita työvuoroja 😁).  Tämän vuoden UMK -ehdokkaat ovat.....   no... en sano yhtään mitään. Jotainhan sinne kisoihin on lähetettävä. Ehkä päädyn odottelemaan vain niitä muiden maiden esityksiä. 




F

Fantasia, joka on sekä puhallinorkesterimme nimi, että kirja- ja elokuvamaailman suosikkini.  Taidokkaasti kehitelty fantasiajuoni on kerrassaan mukaansatempaava.  Edelleen tykkään monista, jotka olen lukenut tai nähnyt aikoja sitten ja palaan niihin yhä uudelleen, kuten Harry Potter,  Twilight, Ajan pyörä, Taru Sormusten Herrasta. 

G

Genret, eli suomeksi sanottuna jonkin taidemuodon laji tai muoto.  Tykkään siitä, että on vaihtoehtoja, eikä tarvitse jumittua johonkin yhteen genreen. Musiikissa tykkään hyvin monenlaisista genreistä.  


H

Huilun soittaminen on ollut mieluisaa jo 9 -vuotiaasta asti.  Pari lamaantunutta taukoa on ollut syystä tai toisesta, mutta olen aina palannut soittamisen pariin.  

                                                       



I

Inspiraatiot ovat elämän suola! Oi sitä hetkeä, kun keksit jonkun hämmästyttävän idean ja alat miettimään, miten sen toteuttaisi. Joskus sitä ei vaan pysty toteuttamaan, mutta eihän sitä heti aluksi voi tietää 😉

J

Jäätelö, juustokakku. Ihan parhaita juttuja!   Vanilja on jäätelöistä mieluisinta, pienin poikkeuksin. Juustokakusta tykkään enemmän, kuin tavallisista täytekakuista.   Kahvilassa juustokakku vie aina huomioni, vaikka olisi ollut tarkoitus ottaa jotain suolaista.  Valinta on aina vaikea, sillä "vieras" juustokakkupala saattaa maistuakin pahalta. 

                                                 

K

Tämä on ihan selviö, että kissat!  Kyllä koiratkin on ihan ok,  mutta Merriä ja Frodoa ei ohita koiratkaan 😉 Kissat ovat itsenäisiä, omapäisiä ja vetreitä, juuri niin kuin minäkin! 😂 Etenkin vetreä. 

                                                           

L

Lapset ja lapsenlapsi. Rakkaita kaikki! 😍

M

Musiikki on osa elämää. Se näkyy ja kuuluu kaikessa, mitä teen.  Koen musiikin asuvan sisälläni. Hyräilen usein itsekseni ja lauleskelen töissäkin.  Korviin tarttuu aina melodia, jos jossain jokin soi. Voitko esim. kuunnella soivaa ovikelloa ilman, että sen melodia jää korvamadoksi?  Nuo korvamadot eivät aina ole kovin kivoja, jos melodia sattuu olemaan joululaulu tai jokin mainos. 

N

Neulominen! Yes!  Siinä sitä on sellaista hohtoa, että oksat pois!  Mikä tunne, kun neuloessa silmukat valuvat puikolta toiselle sormia hivelevästi. Tässä saattaa tietysti olla poikkeuksiakin, jos neuloo esim. kesähelteellä ja silmukat kulkevat nahkeina hikisissä käsissä 😅

                                                    

O

Orkestereissa soittaminen. Yhdessä soittamisessa on monta kivaa puolta. Voi huomata pystyvänsä soittamaan oman osuutensa toisten mukana ja kapellimestarin ohjeistamalla tavalla. Voi huomata äänen soivan toisen soittimen kanssa, kuin yhteisestä pillistä.  Voi jakaa tuon kokemuksen toisten kanssa. 

P

Puoliso. Tykkään puolisostani. Yhteisiä vuosia on takana jo .... melkein 50 ja avioliittovuosia yli 30. 

Q

Qr koodi. Kyllä huomaa, että tämä kirjain tuotti vähän hankaluuksia!    Ei löytynyt mitään muuta ajatusta kirjaimeen liittyen.  Töissä koodi on tärkeä osa lääkehoitoa. Lääkkeet tulevat hyvin usein valmiiksi pussitettuina ja muutoksia tehtäessä ei aina tiedä, mikä lääke on mikä. Onneksi jokaisessa pussissa on tuo Qr -koodi, jolla saa näkyviin  jokaisen lääkkeen nimen ja ulkonäön.   Toki koodeja löytyy nykyään vähän joka puolelta. En ole ihmeemmin osannut/ tarvinnut alkaa niitä selvittelemään.   Nykyisessä henkilökortissa on viivakoodin tilalla tuo qr -koodi, joka tuottaa ajoittain harmaita hiuksia esim. pakettia haettaessa.  Luovuttajan viivakoodilukija ei ymmärrä koodien päälle ja numerot täytyy naputella käsin. 

R

Rytmi veressä!   En osaa juuri koskaan olla ihan paikallaan, vaan varpaat naputtaa jne.  Olen huomannut, että puhelimella kirjoittaminen (töissä kirjataan puhelimilla tosi paljon) on huomattavasti helpompaa, kun naputtelun rytmittää haluamallaan tavalla.  Nyt puhun siitä yhdellä sormella naputtamisesta, enkä siitä peukaloilla kirjoittamisesta, jossa nuoriso on niin taitavaa.  Väitän kuitenkin kirjoittavani yhdellä sormella aika nopeasti. 

Tykkään myös rytmikkäästä musiikista, erityisesti rap -musiikista, jossa rytmitellään oikein sydämen kyllyydestä.  Välillä kuulee suorastaan nerokkaita ratkaisuja. 

S

Suklaa. Pakkohan tämä on myöntää, vaikka en haluaisi edes mainita tuota sanaa, kun olen karkki- ja suklaalakossa.  Töissä kävi kerrassaan hölmö juttu, kun yksi asiakas tarjosi minulle suklaan.  En olisi halunnut sitä, mutta en myöskään halunnut pahoittaa hänen mieltään kieltäytymällä.  Nappasin suklaan ja heitin sen hänen nähtensä maskin sisään....  Ajattelin poistuvani paikalta saman tien, mutta rouvapa muistikin pari kertomatonta tarinaa, jotka piti kohteliaasti kuunnella ennen poistumista.   Pelkäsin, että sulava suklaa alkaa kohta näkyä maskin läpi 😂😂  Pääsin lopulta rappukäytävään pyyhkimään sulaa suklaata leualta.   Voi näitä kuningasideoita ja niiden toteutuksia! 😷

                                                                       

T

Taru Sormusten Herrasta ansaitsee ihan oman kirjaimensa!  Tarina on käsittämättömän syvällinen ja yksityiskohtainen. Kuunneltuani Silmarillionin ja Tolkienin elämänkerran olen yhä enemmän vaikuttunut hänen mielikuvituksensa ulottuvuuksista. 

U

Uni on hieno juttu. Harvoin kärsin unettomuudesta.  Tykkään nykyisin myös päiväunista, jotka saattavat venyä jopa parin tunnin mittaisiksi 😁 Näen aina jotain unta, usein varsin typerää.  Aivot käyvät läpi päivän- ja elämäntapahtumia. En kyllä läheskään aina ymmärrä, mihin ne mahtavat liittyä. 

V

Vitsailu ja viisastelu ovat huumorimielessä elämän suola.  Päässäni pyörii tosi helposti käänteisiä asioita ihmisten puheista. On ihan mahtavaa, jos vastassa on samanhenkinen ihminen.  Vitsailusta ja sanakikkailusta muodostuu suorastaan taitolaji.   Toisessa ulottuvuudessa tästä tahattomasta taidosta on tietysti haittaa. Kaikki eivät ole huumori-ihmisiä. 


W

Walt Disney. Voi hyvänen aika, miten vaikea kirjain!   Kukapa voisi väittää jääneensä paitsi Disneyn maailmasta? Aku Ankka ja Hessu Hopo ovat tavallisen kansalaisen perikuvia, kun taas Roope Ankka ja Kroisos elävät ihan omissa sfääreissään.   Disneyn piirretyt ovat kerrassaan hellyyttäviä ja päättyvät aina onnellisesti. Niiden katsomiseen ei ole mitään ikärajaa. 

X

Xarelto, verenohennuslääke. En tykkää tuosta lääkkeestä (en ole käyttänyt), mutta tykkään siitä, että tiedän, mikä se on. Tämä nyt sivuaa sellaista ideaa, että työvuosien myötä on oppinut tuntemaan valtavan määrän lääkenimiä ja vaikuttavia aineita. Opettaja sanoi joskus koulussa, että ei kannata opetella kauppanimiä, ne muuttuvat. Kannattaa ennemminkin opetella vaikuttavia aineita, koska ne pysyvät samoina.  Silloin hämmästytti, että voiko joku tosiaan oppia kaikki furosemidit, rivaroksabaanit, bisoprololit ja muut ulkoa??    Niin siinä vaan on käynyt, että pääkopassa on valtava määrä lääkkeiden vaikuttavia aineita, tai ainakin niiden nimiä. 


                                                                  




Y

Ystävät 💖 Ystävä on sellainen, että juttu luistaa, vaikka nähtäisiin harvoinkin. Ystävä tukee vaikeina hetkinä ja jakaa ilon. Ystävät ovat näkyviä tai "näkymättömiä". On hämmästyttävää, että blogimaailmassa on tullut paljon ystäviä, joita en ole koskaan oikeasti edes nähnyt 💕

Z

Zakuskapöytä, eli Vanha Rouva! Sinähän se tulit tästä kirjaimesta mieleen 👀

Å

Åland taitaa olla ainoa sana, joka tästä kirjaimesta nousee. Kristiina K on kertonut meille paljon Ahvenanmaasta ja sen nähtävyyksistä.  Minäkin olen kerran käynyt tuolla. En unohda niitä maisemia siellä merenrannalla ja kivikkopoluilla ja luolissa koskaan. Ne olivat todellakin näkemisen arvoisia!  Pitäisi joskus tehdä uusi matka Ålandiin 😎

Ä

Äiti on tärkeä ihminen.  Hän on saattanut minut maailmaan ja hoitanut lapsuusikäni, eikä ole väistynyt viereltä missään elämänvaiheessa 😍

Äänikirjat on myös niin tärkeä juttu tämänhetkisessä elämässäni, että onhan se tähän mainittava. 

Ö

Örkit, vampyyrit, maahiset,  jättiläiset, jästit, .... mitäpä muuta tähän voisi edes mainita 😂


tiistai 23. tammikuuta 2024

Liru laru lorupussi

 Kauan sitten, opiskeluaikoina, piti tehdä yhden kurssin aikana lapsille suunnattu lorupussi.  Harmittaa vieläkin, kun ompelin sen pussin niin huolimattomasti, enkä korjannut yhteen sivuun jäänyttä sauman kuprua.....    Olisin saanut pussista hyvän arvosanan, mutta tuo typerä kupru pudotti numeroa pykälän alaspäin.  No joo, asiaan!   Pussiin tehtiin kortteja, joiden taakse kirjoitettiin loruja.  En muista enää yhtään, mitä tuli kirjoitettua, tai minkälaisia kortit oikeasti olivat.  Sen kuitenkin muistan, mihin pussi päätyi: annoin sen yhden työharjoittelupaikan lapsille. Pussi oli keltainen ja siinä oli pitsi reunassa (ja kupru..). 

Myöhemmin elämässä sain oman perheen ja lapsia. Silloin muistui taas mieleen tuo lorupussijuttu. Tein uuden pussin ja paaaaljon kortteja. Osassa korteista on loruja, osassa lauluja.  Toinen lorupussitekoseni löytyy vieläkin jostain säilytettyjen lelujen joukosta. 

Pussin ulkopuolella roikkuva kortti ilmaisee, mitä sisällä on.   Ensin pussi on aivan supussa ja sitä heilutetaan. Samalla lausutaan, tai lauletaan kortin mukainen loru.  

                                                              Liru laru lorupussi

                                                                     meidän lasten juttupussi

                                                              tarinapussi, porinapussi

                                                                         ihan täpötäynnä on!   


Tällaisia pusseja  on monenlaisia ja loruja myös.  Minä valitsin tuon saman, kuin siinä ensimmäisessä tekemässäni pussissa. Olen siinä määrin tapauskollinen 😏


Mummon pikkuinen typykkä täytti jo 1 vuotta!  Aika on mennyt valtavan nopeasti!   Kirjat ja pienemmät esineetkin kuvineen ovat jo alkaneet kiinnostaa.  Vanhemmat ehdottivat lorukirjaa lahjaksi, jolloin muistin tämän lorupussiasian. 
Kotoa löytyi niin suloinen pala kissakangasta, että ei paremmasta väliä.  Siitä syntyi korteille pussukka. Voin vakuuttaa, että saumoihin ei nyt jäänyt kupruja! Se oli ihan kunnia-asia. 😂



Kortit tein kierrättämällä vanhoja postikortteja, joita en tietenkään ole raaskinut heittää pois. Kaikkihan pitää säästää, eikö niin?  Korteissa oli muutama tuollainen kolmiulotteinenkin (nuo neliskanttiset).  Sattuneista syistä meille on tullut aina paljon kissakortteja. Lisäksi lahjan saajan kotonakin on kissa. Maisa -kissa on joskus kauan sitten ollut meilläkin hoidossa.  Maisa taitaa olla nyt n.10 vuotta (kuva on vanha).  Maisa on aina ollut hyvin itsetietoinen ja itsenäinen kissa. Se on silti ottanut hyvin uuden perheenjäsenensä vastaan.  Eläimet ovat ihmeellisiä, kun ne vaistoavat, että vastassa on lapsi. 






Loruja ja lauluja löytyi omasta kolmannen luokan laulukirjasta, tyttären vanhasta Aapisesta ja netistä. 
Vanhojen korttien takaosa oli tietenkin kirjoituksia ja merkkejä täynnä, joten jouduin päälystämään lorukorttien takaosan askartelupaperilla ja muulla vastaavalla. Sen päälle liimasin tietokoneella kirjoittamani lorut ja peitin takaosan kokonaan kontaktimuovilla. 


Frodo ei osaa vielä lukea ja siksi sitä ei oikein kiinnostanut koko juttu. 


Merri sen sijaan luki hyvin tarkkaan jokaisen kortin ja katsoi, että ei ollut kirjoitusvirheitä.  Kissoja käsittelevät aiheet olivat sen mielestä parhaita. 


Tässä kohtaa muistin, että en ole vieläkään näyttänyt vuosi sitten tehtyjä koristeita, joita oli tarkoitus käyttää kyseisen 1 -vuotiaan neidin babyshowereissa.  Neiti oli hätäinen ja syntyi pari päivää ennen kutsuja, jotka sitten jätettiin kokonaan väliin. 


Järjestettiin äitini ja tyttäreni kanssa koristelu- ja askarteluilta.  Alla oleva mainio aukkotaulu olisi ollut leikkiin, jossa jokainen olisi kurkistanut pahvin takaa vauvana.  Kuva on niin hieno, että en ole raaskinut heittää sitä poiskaan. 


Tuttien kanssakin olisi syntynyt hauskoja kuvia. 



Koristeita syntyi  Pinterestistä löytyneiden kuvien innostamina.  Nyt tarvittaisiin jälleen vauva, jota juhlittaisiin vielä masuasukkina 😃





Kelit ovat taas mitä parhaimmat!  Pakkanen vaihtui nollakeliin ja lunta tuprutteli eilen ihan kiitettävästi. Meidän tiellä ei vieläkään ole käynyt lumiaura ja omalla autolla oli aika haasteellista päästä etenemään syviä uria myöten.   Ei tullut siltikään vielä sellaista ajatusta, että olisi käynyt raivoamaan aurakuskille, kuten meidän alueen sanomalehdessä sanottiin käyneen. Huh huh!  Oli jopa heitetty lumikönteillä auraa!   En tiedä sitten auttoiko tuo toimenpide, vai ei.... 

Minulla on monta juttua mielessä, mistä kirjoittaisin, mutta jostain syystä homma ei meinaa lähteä liikkeelle millään.  Tässä nyt kuitenkin yksi niistä, olkaa hyvät!    
Kiittelen myös kommenteista, joita jaksatte laitella runsaasti joka juttuuni 😍💖

Heikunkeikun taas täältä  päin!