lauantai 14. maaliskuuta 2026

Tapahtuipa kerran Verlassa

Innostaako siivous? Ei!  Tiedänpä yhden asian joka näyttää innostavan... 


Mökillä on puita, joita pitäisi kaataa ja lisää tuntuu kasvavan nopeammin, kuin ehtii kissaa sanoa.   Viime vuonna kaadatettiin isoja mäntyjä. Tänä vuonna mies kaatoi pienempiä puita itse.   Meillä nämä vapaat menevät aina ristiin, joten ensin toinen aloitti mökkeilyn, sitten toinen jatkoi. Tämä taitaa olla sellaista  yksin tehtävää työtä ja lomailua.  Minulla oli kaksi vapaata ja menin vuorostani mökille puuhommiin.  Kevättalvella kaadetut puut menevät "helposti" palasiksi hieman jäisinä.  
Lumityöt oli tehty, joten pihaan pääsi tuosta vaan. Tosin lumet sulavat kovaa kyytiä muutenkin. 

Jäällä näkyi silti liikettä!  Vielä ajeli moottorikelkka jäällä kovaa kyytiä!  


5 tai 6 puuta oli nurin pätkittyinä. Pöllejä piti kantaa liiterin viereen, risuja raahata yhteen kasaan. 1 tai korkeintaan 2 pölliä jaksoin kerrallaan raahata. 2 täyttä työpäivää siihen meni.  


Mies oli jo vähän aloittanut puiden pilkkomista. Minä jatkoin... ja jatkoin... ja jatkoin...   niin kauan, että kaikki pöllit oli pilkottu.  


Kaikki risut oli poltettu...     Ilta jo pimeni ensimmäisenä päivänä ja homma piti keskeyttää, ennen kuin vesuri huiskii hämärissä väärään paikkaan.  Toisena päivänä tein loput.  Vähän kipulääkettä väliin, niin kroppa jaksoi taas käydä puuhommiin käsiksi.  En vain pystynyt lopettamaan, ennen kuin kaikki oli tehty.  Nuo katoksessa olevat puut ovat viimevuotisia, eli en minä noin paljon pilkkonut 👀. 
Suurin kysymys on: miksi siivous ei suju samalla apinanraivolla???   


Illalla olin niin sippi mökillä, että en jaksanut melkein neuloakaan. Vähän kuitenkin 😂 Sormet ovat vieläkin  niin koppurassa, että ei meinaa puikot käsissä pysyä.    Kyllä se niin taitaa olla, että ei terve ruumis työtä kaipaa 😜

Kotineulomisessa on nyt täyspysäys.  Aloitin aiemman jutun BB -innoituksella neulomaan pientä villatakkia, tyyliin omasta päästä kuten linnunpönttö.   Eilen illalla purkasin koko jutun. Kivan väristen lankakerien tuijottelu ei vienyt asiaa yhtään eteen päin.  Muutenkaan en nyt tiedä, mitä neuloisin. Hirveä pattitilanne!  

Eilen syntymäpäivävierailu, tänään tiedossa taas synttärikahveja ja iltavuoroon lähtö.   Parina iltana on muuten ollut maanjäristys tässä lähellä! 

Hyvää viikonloppua! 

8 kommenttia:

  1. Niin ihanalta kuulostaa ja näyttää sinun puusavotta. Ihmettelinkin jo kroppasi kestävyyttä, ja sitten kerroitkin kipulääkkeestä. Tuttu juttu joskus, pakko ottaa, että kykenee liikkumaan edes vähän, ja että saa kolotukselta nukuttua 🤫. Miksikö siivous ei samalla tavalla innosta? No, siivous tapahtuu sisällä, ei ulkona raikkaassa ilmassa, mäntypuu tuoksuu hurmaavalle, jota mäntysuopa ei pysty jäljittelemään. Varmaan syitä on keksittävissä vaikka kuinka paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma, kun pitää vaan jatkaa, vaikka ei millään jaksaisi, ja joka paikkaan jo koskee 🫣 Toinen käsi on ollut vieläkin vähän hankala, selästä puhumattakaan.
      Syitä löytyy aina!

      Poista
  2. Tehokasta hyötyliikuntaa! Olisikohan tuo siksikin mukavempaa kun siinä työn jäljen näkee heti? Joskus nuorena olin siivoojana sairaalassa. Vähän turruttavaa oli hinkata joka päivä samat, näennäisesti, puhtaat pinnat. Tiskaaminenkin on vähän innostavampaa, kun tiskipöytä on ensin täynnä, ja lopuksi tyhjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin niin tuo on nähtävä. Paljon mukavampaa, kuin kävelylenkki, joka tuntuu usein aika pakolliselta. Sehän se varmaan onkin, kun nämä puuhommat on valmiit sitten kun ne on valmiit ja siivous sen kun alkaa taas alusta. Pitäisi olla kerrasta selvä!

      Poista
  3. Toivottavasti et heilu kirveen kanssa mökillä yksin ollessasi? Jos se puiden kantaminen ja oksien siivoaminen riittäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin minä siellä olin ja kaikki puut on pilkottu. Tuo autonrengas puupölkyn päälle kiinnitettynä on hyvä. Puut pysyvät pystyssä halkoessa. Vesuri tuntui minusta paljon vaarallisemmalta vehkeeltä. Sen osumatarkkuus on jotenkin epämääräisempää.

      Poista
  4. Tunnistan tuosta niin itseni :-) että pitää vain jatkaa vaikkei enää yhtään jaksaisikaan. Ja kun jo tietää senkin miten työlästä on nousta seuraavana päivänä sängystä ylös ; saatikka sitten jatkaa samaa hommaa kankeilla kipeillä lihaksilla.
    Mutta kyllä siitä hyvä mieli tulee kun on puita pilkottuna ja pinottuna. Minä tosin käytän halkomakonetta kun en uskalla kirveen kanssa heilua.
    Pikkuisen ärsytän nyt sillä tiedolla, että minulla on kotona menossa juurikin sellainen kauhea siivoustouhuilu. Ja kokosin juuri kaksi jätesäkkiä vaatteita sun muuta pelastusarmeijalle. Tosin sain jonkin asteisen kipinän siihen kun luin jokin aika sitten siitä kässähuoneesi järjestelystä :-).
    Hirveä juttu jos ei ole mitään käsityötä työn alla tai edes ajatuksissa. Huolestuttavaa :-))).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisena päivänä meni aamusta aika pitkään, että lähti käyntiin ja sain selän suoraksi 😜 Sitten taas jatkamaan, kun kerran hommaa oli vielä jäljellä. Suomalaisella sisulla! Meilläkin on halkomakone, mutta en kokenut sitä nyt tarvivani, kun oli niin helposti pilkkoutuvia puita tähän aikaan vuodesta.
      Siivouksesta tulee mieleen tuo kässähuoneen siivous. En löydä enää mitään lankoja! Ennen ne oli muovipusseissa ja joka paikassa, kukin tietyssä paikassa. Äsken meinasi tulla paniikki, kun kaikki Venlat olivat kadonneet just, kun vähän väkinäisesti löysin jotain neulottavaa. Lähden kohta töihin ja sieltä tullessa ei enää viitsisi alkaa pähkäilemään aloitusta. Nyt on langat ja malli odottamassa, niin voin illalla sitten taas tikutella. Jätän nyt tuon BB:n suosiolla sivuun vähäksi aikaa.

      Poista

Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!