Minä olen se Maia, jos ette muista. Olen niiiin söpö. Eikö se riitäkin meriitiksi?
Minä olen Sam. Vanha tuttu, hoidossa täällä Merrillä ja Frodolla. Nyt ollaan tultu vähän pitemmäksi aikaa.
Frodo ei oikein vielä tiedä miten pitäisi suhtautua. Pääosin ihan hyvin. Tyttökissa on vaan vähän outo kapistus. Salainen paheeni on syödä Maian karvatupsuja lattialta... älkää kertoko kenellekään. Joku meistä oli yöllä oksentanut lattialle. Maiaa tietysti heti syytettiin, mutta oli minullakin vähän ikävä olo niistä lisäkarvoista vatsan sisäpuolella.
Ehkä tänne sopii, kun toivat hyvän lelun tullessaan. Tästä tuli heti Frodon suosikki!
Merrille käy aina kaikki eläväiset, jotka tulevat taloon. On aina bonusta, jos osaavat jättää vielä jämät ruuasta. Sitä sopii vähän odotellakin, jos saa jotain hyvää syömistä. Maialla on oma erikoisruokavalio.
Maia ja Sam toivat ihmisensä mukanaan, Nekku-tädin. Hänellä taas oli mukana jotain, josta en ilahtunut, huonekasveja! En ole pitkään aikaan pitänyt mitään huonekasveja, kun pelkään kissojen pureskelevan niitä. Toisaalta en ole myöskään kovin innokas kukkien hoitaja. Tässä on vain murto-osa kasveista.
Jos tuo kasveja, täytyy osallistua talon töihin. Alkajaisiksi kävimme hakemassa mökiltä puita. Lumet ovat sulaneet tosi paljon ja jääkin tuntui aika hauraalta ainakin rannasta.
Aamupäivällä, kun muut olivat töissä, minä ehdin käydä Kässäklubissa. Tässä voi nyt todeta, että alku aina hankalaa jne. Kaikki klubimme jäsenet eivät päässeet paikalle ja heille täytyy aina lähettää todistusaineistoa tapahtumista.
Kaikki muuttuu, mutta käsityöt pysyvät. Olisiko tässä motto myös Kristiina K:n maaliskuun haasteeseen. Voi olla, että tämä on vain oma hajatelmani. Monta hyvää ajatelmaa tai sanontaa on tullut vastaan töissä, mutta kaikki ovat saman tien kadonneet muistista, kun en ole hoksannut kirjoittaa ylös.
Viikonloppuna muutetaan sillä lailla järjestystä, että minä menen töihin ja muut ovat vapaalla. Ota tästä nyt sitten selvää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!