Äidin kanssa kävimme paikkakunnan museossa ja taidenäyttelyssä, Poikilossa. Edellisestä käynnistä olikin jo kulunut aikaa.
Näyttelyn nimi on Kosketuksissa. Taiteilijoina Tuuli Autio, Soile Hovila, Tiia Matikainen ja Melissa Sammalvaara. Näyttelyn on tarkoitus avata mielen lukkoja ja parantaa keskittymistä rentoutumisen kautta. Taide kutsuu ihmisiä läsnäoloon ja kosketuksiin tähän hetkeen, toisten ihmisten ja oman itsemme kanssa. Taiteilijaryhmä on käyttänyt materiaaleina puuta, tekstiilejä, keramiikkaa.
Alla yksi upeista raanuista, joita näyttelyssä on. Miten näin tarkkaa kudontaa voi edes tehdä?? Kauempaa työt näyttivät maalatuilta tauluilta, mutta lähempi tarkastelu paljasti työt raanuiksi.
Ihmettelin tämän keraamisen työn sisällä olevia pahkuroita....
Tietenkin ne ovat siellä, koska ulkopuolelle on muodostunut koloja kasveille! Tässä on nyt ideaa teille puutarhaihmiset. Ensi kesälle oman tyylisenne "kasvilokerikko" valitsemastanne materiaalista. Meillä eivät kasvit niin hyvin kasva, että kannattaisi aloittaa rakentamista. Olisihan se aika ikävää, kun ne kuolleet oksat ja lehdet peittäisivät rakennelmaa.
Erilaisia ryijyjä oli useita. Tässä yksi, nimeltään Suopursu (Melissa Sammalvaara). Pahoittelut, että en hoksannut katsoa kaikkien teosten nimiä...
Kuvatkin ovat vähän hämäriä, kun näyttelytila oli hämärä. Kohdevalot olivat töiden kohdalla.
Kaikella kunnioituksella taas teosta kohtaan, mutta tästä minulle tuli ihan heti mieleen tulevan UMK:n kappale Takatukka 😂
Katsoimme videon, joka oli tehty töiden valmistamisesta. Näitä puutöitä oli työstetty mm. luistimilla, kirveellä, taltalla, kivillä....
Äiti huomautti, että mökillä olisi aika paljon puuta. Siinä saattaisi olla ensi kesälle uusi projekti. Hokkarit jalkaan ja puiden päällä pomppimaan. Naapuri jos ihmettelee, niin pitää vaan kertoa, että taidettahan tässä tehdään!
Miniryijy Hankiainen, sama tekijä, kuin tuolla aiemmassa. Hauskoja yksityiskohtia.
Alla oleva työ on todella laaja ja sitä on varmasti tehty todella pitkään. Näyttävät riippukeinuilta. Minä laittaisin riippukeinun tuonne alle ja katselisin työtä alhaalta päin.
Alla taas yksityiskohtia toisesta työstä: torvia, lieriöitä, hapsuja....
Luulin museossa olevan osittain sama näyttely, kuin aiemminkin. Käynti oli kuitenkin iloisesti yllättävä, sillä aiheet olivat vaihtuneet. Kaupunki on yhdistynyt 7 eri kunnasta/ kaupungista. Kaikista oli historiaa kuvina ja teksteinä. Katselimme pitkään mm. kuvia taloista, jotka on jo purettu. Nykyään helposti puretaan ties mitä rakennuksia. On sitä näköjään tehty ennenkin. Käsittämätöntä, että rakennuksia on purettu jopa parinkymmenen käyttövuoden jälkeen. Kuvissa näkyi paljon mennyttä aikaa, josta osan olen itsekin elänyt. Äiti löysi myös paljon tuttuja maisemia kuvista. Vietimme taidenäyttelyssä ja museossa yli 2 tuntia!
Talo, jossa nuo käyntikohteet ovat, on myös monen muun toiminnan keskiö. Siellä sijaitsee mm. musiikkiopisto. Voi miten tulikaan mieleen niitä kertoja, kun kävin soittotunneilla. Opintoihin kuului myös esiintymisiä muutaman kerran vuodessa. Minä olin aina kova jännittämään. En vieläkään käsitä, miksi loppuvuosina piti esittää kappaleet ulkomuistista. Se oli lievästi sanottuna stressaavaa. Kerran nappasin nuotit mukaan, kun tiesin, että opettajani ei ollut paikalla. Kyllähän se sana kiiri heti hänelle ja sain nuhteita seuraavalla soittotunnilla.
Kävimme äidin kanssa syömässä lounaan talon kahvilassa, jonka nimi on osuvasti Kolmisointu 🎼🎶
Mahtavat lumityöt olleet tänään! Meille (ja monelle muulle) tuleva autotie on aina auraamatta tosi pitkään. Se on varmaan pudotettu tärkeysasteikolla alimmaiseksi. Onneksi vielä pääsee. Sohjoisilla ja uraisilla teillä on aina vaikeampaa, etenkin, jos joku vielä keksii parkkeerata auton tien varteen.
Nyt olisi sitä luntakin, että pääsisi hiihtämään. Huomasin tämän hetken esteenä olevan sen, että latuja ei ole tehty 😂
Rauhallista sunnuntai-iltaa ja alkavaa uutta viikkoa kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentoinnista! Iloa päivääsi!