Tyynyliinat

Jokin aika sitten Sam -kissa oli meillä hoidossa. Sillä oli selvästi myös kädentaidollisia kiinnostuksia.  Yleensä vain Merri on mukana ompeluhommissa, mutta myös Sam oli ihan saman tien samoissa touhuissa.  Frodoa ei homma kiinnosta. 

Merri tykkää etenkin siitä vaiheesta, kun kangas levitetään suoraksi ja yritetään leikata haluttu osio. 

Ompelin kaksi tyynyliinaa.  Olen jo pitkään ajatellut, että ompelen reilunkokoisia tyynyliinoja vanhojen tylsännäköisten tilalle.  Aika hitaasti homma on nytkähtänyt käyntiin. Tässä on nyt ainakin kaksi uutta versiota.  Kangas on tosi kivan näköistä ja tyynylle on mukava kallistaa päänsä. Minulla on aika iso tyyny ja tavallisen kokoinen tyynyliina jättää tyynystä sellaisen pinkeän tuntuisen, mikä ei ole kiva. Miehelläni sitä vastoin on tosi pieni tyyny ja se melkein hukkuu tähän isompaan tyynyliinaan. 

Merri muisti heti paikan, jossa se tykkää ottaa päiväunet. Sinne on välillä vaikea päästä kaikkien tavaroiden takia, mutta se taitaa olla osa paikan viehättävyyttä. 

Mitä ommeltaisiin seuraavaksi?  Sam olisi valmis jatkamaan. Ompelija on sen sijaan laiska ja vain haaveilee kaikesta siitä, mitä haluaisi ommella.  Ajattelin ennen lomaa, että ompelen kaikenlaista lomalla, kun on aikaa. Oliko aikaa? Oli, mutta silti en edes käynyt ompelukoneen lähellä 😂

Alla olevasta kuvasta näkee, että Frodolla on ihan erilaiset kiinnostuksen kohteet 😅 Pikkutyttö kävi kylässä ja on tosi hienoa huomata, miten Frodo on senkin asian suhteen rohkaistunut. Ennen se juoksi pakoon alakertaan. Nyt katseli tytön touhuja silmät ymmyrkäisinä, sohvalla maaten. Paikan vapauduttua, se kävi kokeilemassa, miltä tuntuu olla leikkivä osapuoli. 

Minä olin leikkijän kanssa pihalla. Ilma oli kerrankin hyvä ulkoiluun!  Lumi oli kosteaa ja sain tehtyä lumiukon.  Kiva, kun on näennäisesti pieni kaveri mukana, niin aikuinenkin kehtaa alkaa lumiukkosille 😅 Tämä on kyllä kuulemma lumiukkotyttö. Se on ihan selvää, koska hiuksetkin ovat noin pitkät.  Pikkuihmisen mukaan kaikki ovat nyt tyttöjä. Leluistakin kaikki ovat tyttöjä. Merri ja Frodo ovat hämmentäviä, koska ovat poikia. Tytön kotona on tyttökissa.  Isä on kuitenkin poika, ei tyttö. Ukki sen sijaan ei ole poika- merkkinen. 

Kävin tallin yläkerrasta etsimässä jotain pihaleluja, pulkkaa tai jotain.  Löysin pulkan, mailoja ja potkukelkan.  Oli tosi hyvä potkuttelukeli! Kerrankin!  Yleensä kelkka ei kulje mihinkään kelistä, tai tien hiekoituksesta johtuen.   Mietin potkutellessa, että onko tässä nyt se uusi urheilulaji, jota olen suunnitellut tänä vuonna kokeilevani??

Ihmettelen sitäkin, miten 2 vuotias voi olla jo niin taitava. Omat lapset ovat jo aikuisia, eikä tuota 2 vuotiaan aikaa enää niin muista. Tämä tyttö on kova potkimaan palloa, on jo kokeillut sujuvasti hiihtämistä ja seisoi nyt potkukelkan jalaksillakin tukevasti! 

Pelivälineet eivät ole ihan yhteensopivia, mutta se ei haitannut menoa ollenkaan. Kaikki pallot ovat mieluisia. Tämäkin tuotiin sisältä. Sitä potkittiin, heiteltiin, liikuteltiin mailoilla ja vedettiin lopulta pulkassa.  Pieni paniikki meinasi nousta, kun pallo meni lumelle ja alkoi kerätä lunta, muuttuen lumipalloksi😃 

Tällaisen vapaapäivän jälkeen on taas voimia lähteä seuraavalla työrupeamalle. 

Toivotan Sinullekin hyvää päivän jatkoa! 

Torvet soi

 Nyt ei näytä Merrin tarkastajanilme oikein tyytyväiseltä. Lieneekö tarkastettavissa sukissa jotain vikaa??  Ehkä se vain aavistelee, miten torvet soivat. Ainakin huilunsoitosta sillä on aika paljon sanottavaa, joka ei sovi läheskään kaikkien korville 😂

Niina Laitisen Soiva metsä -sukat pienillä lisäefekteillä.  Sukan pohjissa korvasin nuottirivistön tekstillä MUSIC. 

Käyrätorvensoittaja oli aivan sanaton, kun sukkiin oli ilmestynyt myös käyrätorven kuvat.  Ruudukko löytyi Pinterestistä.  Korvasin ylemmän koristekuvion näillä soittimilla.  Torvet osoittavat sivuilta taakse päin.  Tarkkanäköisimmät huomioivat, että tein näitä sukkia taannoin mökilläkin, koska kuvissa on mökin pöytä taustalla 😀

Sukkien oikea ohje löytyy Villasukkien matkassa -kirjasta. Tein sukat 7 -veljestä langasta, jota kului 241 grammaa. Puikkoina käytin 3½ puikkoja.   Sukat ovat kokoa 39

Sukat sopivat myös käyrätorven lämmittimiksi 😄

On hauska nähdä, miten sukkien ilme muuttuu, kun vaihtaa värejä.  Aiemmin tein sukat alkuperäisen ohjeen mukaan synttärilahjaksi huilistille ja klarinetistille. 

On ihan pakko linkittää tähän loppuun vähän Elastista 😃

ANNA SEN SOIDA 

Eihän se nyt mikään käyrätorvikappale ollut, mutta sellainen tulee nyt TÄSSÄ.

Pari haastetta

Alkuun kuva Merristä, vaikka se ei liity tulevaan juttuun mitenkään 😸 Yksin ei tarvitse täällä mitään tehdä. Tulostimella kopioiminen on yhteistä tekemistä. Merri vahtii juuri koneen sisuksista "syöksyviä"  papereita. 

Kristiina K heitti ilmoille vuoden toisen haasteensa, eli mistä kodinkoneesta et luopuisi?

 Päätin aloittaa luettelemalla joitain koneita, joita käytän ja joita meillä  on. 

KAHVINKEITIN on jokapäiväisessä käytössä. Kahvia voisi kyllä keittää kuumasta vedestäkin suoraan suppiloon suodattamalla, eli ei ongelmaa, vaikka keitin puuttuisikin. Pannukahvista en oikein tykkää.  Mökillä keitetään joskus isomman porukan läsnäollessa pannukahvia tai konekahvia sen mukaan, mitä kukin haluaa 😃

PYYKKIKONE käy nykyään paljon harvemmin, kuin muutamia vuosia sitten, kun lapset asuivat vielä kotona. Tykkään pyykinpesusta.  Pesen kyllä aika paljon pyykkiä käsinkin, eli en juuttuisi koneen puuttumiseenkaan. 

MANKELIa käytän, koska se meillä on. Oli sellainenkin aika, että mankelia ei ollut. Ilmankin pärjää. Ensin meillä oli tosi vanha, anopilta saatu mankeli. Sitten se hajosi ja mainitsin kaipaavani mankelointia. Saatiin ostettua mieheni siskolta toinen mankeli, vain vähän uudempi, kuin tuo ensimmäinen.

IMURIa kohtaan minulla on vähän sellainen viha-rakkaussuhde. Viha siksi, että sitä pitää välillä käyttää, rakkaus siksi, että se on kuitenkin helpoin tapa siistiä lattiaa.  Meillä on vain vähän mattoja, joten voisin ehkä käyttää jotain harjaa tms. systeemiäkin hätätapauksessa. Luulen, että minulle ei helposti tule hätätapausta siivoukseen liittyen. 

TELEVISIO on käytössä joka päivä. Se on tapa ja tottumus samalla, kun neulon.  Välillä kyllä kuuntelen äänikirjoja sen tilalla.  Ilman televisiota pärjää, jos vaan päättää pärjätä.  Äkkiä nuo vieroitusoireet varmaan katoaisivat. 

HIUSTENKUIVAAJAKÄÄNNIN hmmmm olisiko se tämä? Ainakin olen jo ostanut 3 samanlaista laitetta, kun vanha on hajonnut ja olen ollut pulassa.  Huojentuneena olen saanut todeta, että onneksi vielä löytyi samanlainen. 

JÄÄKAAPPI  Mitä tehdä, jos ei olisi jääkaappia??  En keksi. Talvella vielä voisi pärjätä, mutta kesällä?  Ruoka olisi aina vähän siinä ja siinä, onko hengissä vai ei.   Töissä olen törmännyt sellaiseenkin, että ei ole jääkaappia. Ruokia on sitten pidetty esim. tuuletusikkunalla, parvekkeella tms.   Kaupassa on käyty päivittäin ostamassa yksittäisiä tarpeita, jotka eivät sitten ehdi mennä kovin pahasti pihalle. Tälle laitteelle en kyllä keksi mitään korvaajaa.  Asetan tämän sellaiseksi laitteeksi, josta en luopuisi. 

PAKASTINta ilman voisi olla, jos olisi pakko.  Eihän läheskään kaikilla edes ole pakastinta. 

HELLA JA UUNI JA MIKRO. Jaa- a. Mitähän tähän sanoisi. Osasta ainakin voisi luopua.  Takassakin voisi tietysti tehdä ruokaa... vaikka vaikeaksi menisikin. Kylmä ruoka, ehkä menisi, ehkä ei. Tiedän ihmisiä, jotka syövät ruuan usein kylmänä, koska haluavat tehdä niin.  Pitäisihän se ruoka jossain valmistaakin, jos ei halua valmisruokia aina syödä. 

Näistä nyt valitsen tuon jääkaapin. 

Tähän väliin sopisi mainoksen mukaan majoneesi, mutta minä en sitä laita, vaan laitan kuvan kaupassa nappaamastani kuvasta. Meinasin revetä heti, kun näin tämän otsikon 😂 Menin siis yksin kauppaan, mutta olihan siellä muitakin. Minä halusin kuvan otsikosta, koska se herätti mieleen jo monta hyvää tilannetta, miten kaupassa voi käyttäytyä oudosti. Tämän mainoksen kuvaaminen oli varmasti yksi niistä oireista 😂 Sain heti muutaman pitkän katseen osakseni. 

Muistisairaus voi varmasti teettää kaikenlaista outoa, mutta kyllä ihan "terveetkin" ihmiset tekevät ihan outoja juttuja toisinaan. 

Jääkaapista tuli mieleen Stanstan jääkaappihaaste.  Olin kerran jo vastaamassa siihen, mutta tässäkin päti sellainen sääntö, että ohjeet pitäisi lukea ensin.  Fiksusti tein inventaarion jääkaappiin, kunnes tajusin, että sisältö piti luetella ulkomuistista 😂 Päätin siirtää homman myöhemmäksi, että jääkaapin sisältö ehtii vaihtua.  Sittemmin se on ehtinyt vaihtua jo monta kertaa...

Minulla on aika hyvä näkömuisti ja siihen yritän tässäkin nojata. 

Jääkaapissa on vissyä (kahta makua), muutama olut joululta jäänyt, pieni kylmäpussi haavereiden varalta,  perunoita, porkkanoita, pari punajuurta, salaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, kukkakaalia.

Lisäksi maitoa, jouluna saatu alkoholiton kuohujuoma (odottelee sopiaa hetkeään 😂), leikkelettä, juustoa, ruisleipää ja sämpylöitä (juu, meillä pidetään leivät jääkaapissa), jukurttia (litran purkissa ja muutama pieni purkki), margariinia (Pro aktiv ja Keiju, juokseva), raejuustoa, raastesalaattia, muutama valmisruoka töihin evääksi.

Kävin eilen kaupassa, joten vielä löytyy lisää sisältöä. Alkaa vaikuttaa siltä, että olemme suursyömäreitä!   Hilloa, suolakurkkua, vähän keitettyä makaronia, 

Johan siinä olikin. Nyt hiippailen jääkaapille tsekkaamaan, mitä unohtui......

...ketsuppia, kananmunia, paprikaa, ryynimakkara, jotain sooseja, kuohu- ja ruokakerma, glögitölkki (kukahan senkin juo), sinappi, liemikuutioita. Unohdin näköjään oven lokerot muistella kokonaan. 

Olipa hirveä määrä tavaraa! Mitenkä se silti tuntuu usein siltä, että ei ole mitään syömistä ??😂😂😂

Talvipuuhia mökillä

 Lauantaina kävin muutaman muun soittajan kanssa hautajaisissa. Soitettiin kolme kappaletta  soittajakaverin muistoksi. Hän  siirtyi taivaalliseen soittokuntaan. On hyvä tietää, että siellä on taas orkesteri odottamassa, jos/kun itsekin sinne päätyy.  Hautajaiset ovat aina raskas tilaisuus. Olen tosi itkuherkkä ja onnittelin itseäni, että en itkenyt enempää, kuin vainajan lähiomaiset. Se olisi ollut noloa.  Olin ihan väsynyt, kun viimein pääsin kotiin ja vaihdoin kotivaatteet.  

Saman tien tuli mieheni kotiin ja sanoi, että nyt lähdetään mökille merkkaamaan kaadettavia puita.  Koska tarkoitus oli olla  yötä, piti kissatkin ottaa mukaan.   Lämmityshomma alkoi taas alusta, lähtölämpötila oli nolla.  Ulkona oli kireämpi pakkanen, kuin viimeksi ja lämpeneminen kävi hitaasti takan ja ilmalämpöpunpun avulla.  Frodo luimistelee yleensä vuodesohvien alalaatikoissa, mutta nyt siellä oli ilmeisesti aika kylmä.  Se hämmästytti meidät olemalla läsnä! 

Merrillä oli heti homma hallussa.  Viimeksi kissat olivat mökillä loppukesästä. 

Frodo tunki itsensä Merrin viereen lämmittelemään, eikä Merrikään lähtenyt pois.  Ehkä tilanne pysyi rauhallisena, koska Frodo ei ottanut käyttöön tunnettua niskalenkkiään 😂 Se alkaa aina nk. halauksella ja päättyy painiin. 

Merri kertoi mökkitontulle kuulumiset ja ihmetteli, miten se on tarennut olla mökillä koko talven. 

Ulkoilutilaankin olisi päässyt pälyilemään, mutta kumpikaan ei mennyt luukusta ulos.  

Kaapin päällä oleilu sen sijaan kiinnosti.  Oikealla äitini maalaama taulu. 

Frodo oli erityisen mielissään korkeuksiin pääsystä.  

Merri keksi alkaa piilosille! 

Se halusi lopulta myös ulkoilemaan ja kävelikin hyvän lenkin. Luuli kai lähtevänsä kävellen kotiin... 

Puita merkattiin ja aamulla tuli puidenkaataja niitä katsomaan.  Kaksi on niin lähellä rakennusta, että ei käy niitä kaatamaan. Jätetään ne ensi vuodelle ja toiselle kaatajalle.  Sen sijaan 4 muuta puuta tulee kaatumaan kevään aikana.   Tontilla kasvaa paljon puita ja lisää tulee koko ajan.   Metsäinen maasto on mukava pihanhoidon kannalta. Ei tarvitse juurikaan hoitaa mitään. Keväällä yleensä vähän haravoidaan, kun puista tippuu talven aikana lehtiä, neulasia ja oksia.  Yksi kukkapenkki on ja alppiruusuja siellä täällä. Ei siis mitään isompaa pihapuuhaa, jos ei lasketa loppukesän mustikka-, puolukka- ja sienisadon keräämistä. 

Tällä reisulla päästiin saunaan, kun mies teki avannon moottorisahalla. Jää oli paksuuntunut parin viikon aikana reilusti ja sahassa olisi pitänyt olla pitempi teräosa.  Ämpärin kokoinen aukko kuitenkin syntyi. 

Tunnelmallista oloa, vaikkakin pakkanen kiristyi koko ajan.  Enimmillään taisi käydä -17 asteessa.  Juuri sopiva keli käydä ulkovessassa. Mikä siinä onkin, että se pissahätä tulee niin usein, kun ei olisi niin väliksi lähteä pehvaa palelluttamaan 😂

Saimme toisena päivänä pienen vieraan kylään isänsä kanssa.  Mökin varastosta löytyi vielä vanha pulkka, josta riitti iloa pitkäksi aikaa.  Kävelimme jäältä myöten läheiselle venerannalle, jossa oli sopiva mäenlaskupaikka.  Kyllä nauratti laskettelijaa 💖

Lopulta kaikki muut lähtivät ja minä jäin Merrin kanssa vielä yhdeksi yöksi.  Jämälangoista valmistui 

(useamman mökkireissun jäljiltä) lasten kokoisia säärystimiä kaksi paria. 

Kyllä on mukavaa, kun pääsee marinoituneista jämälangoista eroon, eikä tarvitse kuitenkaan heittää niitä menemään.  Kukkasäärystimiin kului lankaa 88 grammaa ja raitasäärystimiin 97 grammaa. 

Loma on vietetty ja tänään on itse asiassa jo vapaa tulevan viikonlopun töistä. Huomenna siis jälleen sorvin ääreen.  Tällaisen yksin, tai pienessä porukassa vietetyn ajan jälkeen se tulee olemaan taas sosiaalinen hyökyaalto, jos näin voi sanoa. 

Kivaa viikon alkua Sinulle! 

Ystävänpäivä ja joulu samassa paketissa

 Eihän siinä kauaa mennyt, kun peruin kaikki päätökseni mökille menemisestä 😅 Rohkaisin itseni ja päätin sittenkin lähteä yksin mökkeilemään.  Olihan siellä kuitenkin tämä kotitonttu minun kanssani. 

Tämän enempää ei pihalla ollut lunta. Jäljet ovat jääneet mieheni mökkireissusta n. viikon takaa.  Lumi oli kuitenkin kovettunut ja kävin alkajaisiksi katsomassa, arvaanko edes ajaa autoa alaviisteiseen pihaan.  Ajoin sitten  tuohon vähän ylemmäs, mutta kuitenkin pihaan. 

Ketään ei näkynyt missään. Vain jälkiä pihalla.  Niitä tietysti syynäsin tarkkaan, näkyykö mitään erikoista, yksin kun olin.  Ei kuitenkaan näkynyt. Jäniksen jälkiä oli paljon. Näitä alla olevia jälkiä jäin miettimään, että mitä olivat.  Ehkä ketun?  Mitään karhun, hirven tai muun ison otuksen jälkiä ei siis näkynyt 😉

Raahasin tavarat sisälle ja mietin mitä tekisin. Mökillä oli lämpöä -2,6 astetta, joten alkajaisiksi oli laitettava takkaan tulet ja ilmalämpöpumppu päälle.  Lämpö nousi melko hitaasti, eikä missään oikein tarennut edes istuskella. Siispä päätin soittaa jonkin aikaa. Huilu ja nuotit olivat mukana, eikä ketään missään kuuntelemassa, jos ei paria pilkkijää kaukana jäällä lasketa.  Veikkaan, että mökki ei ole aivan äänieristetty.   

Nuottitelinettä ei ollut, joten oli taas käytettävä luovaa ajattelua.  Lopetettuani soittamisen 1,5 tunnin kuluttua, oli lämpötila jo +10.  Aika hitaasti lämpeni.  Minulta meinasi jo usko loppua ja epäilin, että en tarkene nukkua mökillä.  Sitkeys kuitenkin palkittiin ja nukkumaan mennessä lämpötila oli jo 20 astetta.  Takka on suuri ja vaatii jonkin aikaa, että se on viimein kunnolla lämmin. 

Ulkona oli harmaata. Päätin lähteä vähän lenkille aikani kuluksi.  Aloitin kurkistelemalla järven jäälle.  Jostain syystä en halua kulkea jäällä, vaikka ennen hiihdettiin jäällä monet kerrat. 

Näköjään se kuitenkin kantaa moottorikelkalla ajelevat pilkkijät.  

Mietin tuota vesijuttua, että miten saisin jäähän avannon. Lopulta päätin, että se ei ole vaivan arvoista puuhastelua.  Jätin sauna-ajatuksen pois laskuista.  Meillähän ei mökillä ole vettä kuin järvessä. Sieltä kannetaan (kesällä pumpataan letkua pitkin) saunavedet ja mökkiin tiskivedet.  Talousvesi viedään mukana kotoa. Pärjäsin viemälläni vesimäärällä hyvin. 

Tunnustan, että minua kyllä vähän pelotti mökillä yksin, etenkin kun on se ulkovessa. Taskulamppukin jäi kotiin ja piti kännykän taskulampun valossa hiippailla illalla vessaan.  Pidin pään kylmänä ja mielikuvituksen loitolla.  Yöllä olin kuulevinani jotain ääniä. Toisena yönä näin unta, että naapuriin tuli isompi porukka kaatamaan  pihalta isoja mäntyjä.  Heräsin ja kuulin jotain ääniä, joiden takia jopa hiippailin ikkunoihin kurkistelemaan, mutta mitään ei näkynyt.  Oli kyllä koko mökkeilyn niin autiota kaikkialla. Vain pariin otteeseen näin lyhyesti ne pilkkijät. 

Minulla oli mukana jo aiemmin tekemäni sukat, jotka olivat aina vaan  päättelemättä.  Nyt sain ne täysin valmiiksi. 

Kyseessä on Irene Pöytäsaaren ohje Miesten joulusukat, jonka ostin syksyllä Lankajengistä.   Kyseessähän on siis meidän kaikkien tuntema Irkku  Sairaasti sukkaa -blogista.  Käytin lankana ohjeen mukaista 7 -veljestä lankaa, jota kului 157 grammaa.  Neuloin puikoilla 3½. Ohje oli selkeä. Ainoa, mitä jäin kaipaamaan, olisi ollut valmiiden sukkien kuva ohjeessa.  Tämä puute on kyllä muissakin sukkaohjeissa, joita olen netissä katsellut.  Olisi kiva nähdä se sukka kokonaisuudessaan, että ei tarvitsisi ihan sokkona neuloa. Kävin tietysti Lankajengin sivulla välillä kurkistamassa.  Ehkä siellä olisi ollut jopa mahdollisuus tulostaa myös tuo kuva ohjeen mukana? 

Tein pienemmän sukkakoon mukaan eli 42/43 ja sen kokoisethan noista sukista tuli. Tajusin vasta puolivälissä, että kärjen kuviointi olikin tarkoitettu isompaan kokoon.  Olisin laittanut sen myös näihin, mutta en jaksanut alkaa säätämään silmukoiden  määrän kanssa. Lopulta sillä ei ollut niin väliäkään. Ei näillä sukilla ole ketään tiettyä kohdetta. Halusin vaan päästä vihdoin neulomaan nämä Irenen suunnittelemat joulusukat. Kiitos Irene!  Nyt on laatikossa isot sukat, kun aina tulee tehtyä vain pienempiä.  Myönnän, että aluksi epäilin silmukkamäärän olevan aivan liian vähäinen jo varressa, mutta nämä mahtuvat oikein hyvin mieheni jalkaan, joka on kokoa 41.   

Laitan tässä samalla ystävänpäivätoivotukset teille kaikille blogitutuille ja erityisesti juuri Sinulle joka tätä luet! 💖

Helmikuun bingo

Äidin koira Arttu oli meillä eilen hoidossa.  Se on harvoin hoidossa ja sillä olikin välillä ikävä kotiin. Ensin se jätettiin yksin kotiin vähäksi aikaa. Sitten ilmestyin minä. Se antoi heti laittaa villapaidan ja valjaat päälle ja lähti innoissaan ulos. Ensin se juoksi auton ohi, kun se luuli, että nyt lähdetään lenkille. Sitten se kuitenkin hyppäsi autoon, kun niin pyydettiin. Lyhyen ajomatkan jälkeen se jo selvästi tunnisti meidän tien ja talon: Merrin koti! 

Tästä lähtee Repolaisen helmikuun bingo.  Lopussa voi sitten katsoa mikä oli lopputulos.  On vielä sen verran sekavaa, että en tiedä  itsekään 😅

POLKU kulkee ihan meidän lähellä joen rantaa myötäillen. Arttu oli innoissaan päästessään erilaisiin hajuihin kiinni.  Vanhat tutut lenkkipolut kotikulmilla varmasti välillä kyllästyttävät.  Nyt on niin vähän lunta, että polku on tallautunut käyttökuntoiseksi.  Runsaslumisina talvina joku käy osittain ajamassa lumia pois. Saattaa olla myös latu siinä sivussa. 

Arttu näyttää epäilevän, kestääkö silta. Samaa mietin minäkin, kun Kymijokeen johtava oja oli noin täyteläinen.  Arttu meni ensin ja tottakai se kesti.  Minäkin pääsin yli kuivin jaloin, epäilyksistäni huolimatta 😉

PUU, PUITA, KOIVIKKOMETSÄ.  Tästä otin kuvan syksyllä, kun oli vielä vihreää. Tämä on sellainen satumaisen näköinen rantakoivikko. Ei menninkäisiä tai keijuja nytkään. Lienevätkö talviunilla?

RANTA on ihan vieressä.  Keväisin vesi nousee usein niin korkealle, että tuolle polullekaan ei ole mitään asiaa. 

RANTA joenvartta yläjuoksulle (kohta mieheni varmaan käy taas kommentoimassa, että se olikin alajuoksu 😂). 

JÄÄ on pitkälle rannasta. Keskellä joki kuitenkin virtaa aivan sulana.  Laiturilta ei kannata nyt sukeltaa, tai voi otsaan sattua.  En kyllä sukeltaisi muutenkaan, kun joki kuitenkin virtaa jonkin verran. Jotkut käyvät tässä uimassa ahkerastikin. Minä olen käynyt vain kerran. Sen jälkeen kuulin jutun koiranraadosta, joka oli ajelehtinut joessa....  en tiedä pitikö paikkaansa vai ei, mutta uimiseni loppui siihen. 

TAIVAS JA PILVET.  Päivä oli harmaa ja taivas pilviverhon peittämä. Ei minkäänlaista auringonpilkahdusta. 

.KIVI löytyi  koulun läheltä metsiköstä.  Se näyttää menneen kahtia.   Vieressä on alakoulu.  Eräänä vuonna nousi kauhea kohu, että joku oli löytänyt koiranraadon (koira taas) kiven takaa. Lisäksi joku tyttöoppilas oli kaapattu moottoripyörän selkään kesken koulupäivän.  Oppilaat olivat kauhuissaan ja huhut levisivät kulovalkean lailla. Vanhemmat ihmettelivät, että miksi ei tiedotettu asiasta mitään. Yksikin tyttö oli niin kauhuissaan, että ei uskaltanut mennä kouluun. 

Lopulta juttu kumottiin ja huhulta katkaistiin siivet.  Kaapattu tyttökin oli isänsä moottoripyörällä noutama oppilas.  Siinä joku oli varmaan mielestään keksinyt hyvän jutun, joka oli sitten paisunut ja paisunut.   Heti tuo juttu tuli mieleen, kun tässä kiven luona kuljettiin. 

Merri ja Arttu ovat sinut toistensa kanssa.   Merriä tietysti vähän harmitti, kun Arttu pääsi lenkille.  Piti viedä Merrikin ulkoilemaan. Se kiersi pihan haistelemalla ympäriinsä. Pissapaikan etsiminen oli taas hankalaa, kun maa oli niin kovaa.  Lopulta se kuitenkin löytyi ja pissahätä helpotti.  Samaan aikaan Artulla meni pasmat ihan sekaisin, kun Merri katosi. 

ENNEN NÄKEMÄTÖNTÄ  nähtiin iltaa kohti! Frodo ilmestyi ihan oma-aloitteisesti alakerrasta ja näyttäytyi Artulle. Se oli selvästi peloissaan, mutta ei juurikaan pörhistellyt. Suosittelin Arttua kuitenkin pitämään varansa, että ei saisi nenilleen.  Arttu osasi käyttäytyä varovaisesti ja häsläämättä.  Se ei mitenkään näyttänyt  riehaantuvan sen myötä, että näki Frodoa melkein ensimmäisiä kertoja ihan oikeasti. 

Frodo yllätti varmaan itsensäkin. Olin erehdyksessä laittanut Artun ruokakupit Frodon ruokien paikalle, kun en ollut uskonut Frodon edes  näyttäytyvän. Frodon ruuat oli nostettu Merrin viereen pöydälle.  Ruoka-aikana Frodo yht´äkkiä ilmestyi. Nostin sen pöydälle, mutta se ei ole koskaan osannut syödä siellä, koska se on sen mielestä Merrin paikka. Frodo meni alas katsomaan, mitä Artun ruokakupissa voisi olla.   Siinä kumpikin katseli samaa isoa ruokakuppia sen molemmin puolin.  Hassu tilanne.  Nostin Frodon pois. Ensi kerralla sijoitan Artun ruoka-astiat toiseen paikkaan. 

Lopulta vain AURINKO  jäi näkemättä.   Kiitos Repolaiselle bingoemännyydestä! 

Minulta taitaa jäädä nyt mökkeily tältä lomalta tekemättä, kun en saanut äitiä kaveriksi. Yksin en viitsi mennä.  Äidistä olisi kuitenkin ollut suuri apu, jos vaikka pimeästä metsästä olisi vessareissulla hyökännyt hirvi, karhu, tai mikä tahansa metsän otus.   Ainakin olisi ollut lohdullisempaa päättää päivänsä kaksin, kuin yksin 😉 Arttukin olisi ollut oiva vahtikoira reissulla. 

Eihän siellä ole ennenkään mitään näkynyt, mutta pimeällä on kurjaa olla yksin.   Säästän mökkireisun keväämmälle, jos ei mitään mullistavaa tapahdu. 

Maanantai jälleen ja lomaviikko vasta alkupuolella.  Mikä upea elämä! 😀 Hurmaavaa helmikuun päivää Sinullekin!