Pikkuiset joulut mökillä

 Jäi kaihertamaan mieltä tuo ajatus pikkujouluista mökillä.  Sunnuntaisen työpäivän jälkeen en ehtinytkään päikkäreille,  kun sain mieheni mukaan mökille laittamaan  lämpöjä päälle. Siellä ei ole talvella lämpöjä ollenkaan ja alkulämpö oli 2 astetta. Sentään nollan yläpuolella toistaiseksi!   Laitettiin takkaan tulet ja ilmalämpöpumppu jätettiin päälle.  Juotiin vähän lämmintä glögiä ja lähdettiin kotiin pimeässä illassa.  

Pikkujouluja voi pitää vain sellaisen henkilön kanssa, joka ei ole töissä silloin, kun minulla on loma.  Äiti lähti kanssani mökkeilemään. Päätettiin olla oikein yötä, ulkohuussista huolimatta 😂 Elettiinhän sitä ennenkin, jopa ilman sähköjä! Ne onneksi oli käytettävissä.  Lämpötila aamupäivällä mökille tullessa oli noussut kuuteentoista.  Laitettiin vielä takkaan tulet ja johan alkoi tarkenemaan. 

Tiski- ja saunaveden hakeminen järvestä oli aika haasteellista, kun ei ollut enää pumppua. Lisäksi vesi oli laskenut niin paljon, että en olisi saanut koukkaistua ämpärillistä mitenkään. Jouduin hiippailla hieman kauemmas ulkonevalle niemenkärjelle ja siitä kivelle, josta sain ämpäriin vettä. 

Joulutunnelmaakin ripusteltiin vähäsen, jouluvalot ja koristenauhaa. 

Syötiin Saarioisten äitien ja muidenkin äitien  ja isien valmistamaa ruokaa. Itse emme valmistaneet.  Joululiina ja led -kynttilät joulupöydässä. Kyllä oli tunnelma kohdillaan.  Mainitsen vielä, että emme ole koskaan viettäneet minkäänlaista joulua mökillä. 

Kuuntelimme koko illan Jouluradiota ja arvuuttelimme laulajia.  Oikean laulajan pääsi helposti katsomaan radion nettisivulta.   Laitoin jopa radion sivun huomiokenttään toiveeksi Rekiretki puhallinorkesteriversiona ja tulihan se sieltä jonkin ajan päästä! Hienoa! Palautekenttään laitoin kiitokset 💝

Päivän ruokamme täytti varmaan aika hyvin ravitsemussuosituksetkin, kun oli niin paljon kasviksia ja hedelmiä.  En muista sanottiinko siellä mitään joulutortuista tai omenawienereistä.....? 

Ulkona leijonankita vielä yritteli kukkimista. Pelargoniat ovat kaikki jo paleltuneet ja kuolleet. Tämä kukka näyttää olevan niitä sitkeämpi!  Syysmyrskyt olivat heilutelleet männyistä alas oksia ja neulasia  roppakaupalla.  Talven aikana niitä tulee varmasti lisää, joten haravointi on näihin aikoihin aika turhaa. 

Arttu oli tietysti mukana ja riehaantui poikkeuksellisesta mökkireisusta.  Kävin sen kanssa vähän jaloittelemassa. Lunta ei ollut missään. 

Veden pinta tyyni, horisontti kallellaan 😅. Meidän mökin lähellä on sellainen yleinen ranta, jossa harvoin on ihmisiä. Kalastajat ja lähisaaren mökkeilijät pitävät siellä veneitään. 

Arttu väsähti lenkkeilystä ja pitkästä, pimeästä illasta ja sisällä kököttelystä.  Ihmiset vain neuloivat ja neuloivat joulumusiikin soidessa.  Kyllähän se alkaa kyllästyttää. 

Välillä piti käydä siellä ulkohuussissa.  Arttu oli heti vikkelänä mukana.  Täydellisessä pimeydessä sitä ei pelottanut. 

Kesällä väsäämäni taidemobile otsalampun valossa.  Hämärässä se näytti ihan roikkuvilta luilta. 

Siellä se järvikin jossain häämöttää... vai häämöttääkö?  Joitain suppilovahveroita olisi ollut poimittavaksi, mutta jätin keräämättä. Minulla on jo tarpeeksi, eikä äitikään niitä halunnut. 

Illan hämäryydessä käytiin saunassa.  En ollut aikonut mennä uimaan missään tapauksessa, mutta kuten aina, veden katselu sai mieleni muuttumaan.  Ei ollut edes crockseja, joita käytän yleensä uidessa. Pinkaisin järveen, jonka pinta oli laskenut huomattavasti kesäisestä.  Sain tallustella kivikkoista pohjaa melko pitkälti, ennen kuin pääsin kastautumaan kokonaan. Karmein hetki oli paluu saunaan, kun jalat olivat jo ihan kalikat ja silti piti kävellä sitä kivikkoista pohjaa pitkin...   Onneksi pääsin saunaan! 

Yöllä mökissä oli jo oikein hyvä lämpö ja tarkeni nukkua. Arttu halusi ottaa poikkeavasta päivärutiinista kaiken irti ja nukkui koko yön minun jaloissani.  

Aamupäivällä alkoi höytyillä lunta ja pian oli maa jo valkoisena!  Eiliset lenkkeilymaastot olivat muuttuneet ihan eri näköisiksi. 

Järvessä oli jonkin verran aallokkoa. Enää ei tehnyt mieli uimaan. 

Mökillä asustelee anopilta meille muuttanut tonttu.  Sen on tehnyt käsityötaiteilija, jonka nimeä en enää muista. Mökillä se on ihan omimmassa paikassaan!  Sillä on kuvassa muikea ilme, kun on mielissään, että ei tarvitse yksin pikkujouluja viettää. 

Otetaanpa sitten vähän arvokkaampi ilme. Itsenäisyyspäivä lähestyy!  

Jäi ne päiväunet silloin yhtenä päivänä ottamatta, niin tänään vierähti pari tuntia unosilla 😅

Miellyttävää  ja toivon mukaan kiireetöntä joulunalusaikaa juuri Sinulle!