Päähänpistoja

Me asuttiin parikymmentä vuotta nykyisessä kodissamme, eikä meillä ollu mitään pihaistumapaikkaa. Ei me vissiin ees ois ehitty missään istuskella, hiekkalaatikon reunaa lukuun ottamatta. :)  Viimein saatiin aikaseksi tehä terassi vajaa kymmenen vuotta sitte. Min homma on ollu keväisin öljytä puuosat. Terassi onkin säilyny oikein hyvännäkösenä pinnoiltaan. Eipä siinä ihan hirveesti oo vieläkään istuskeltu. Taidetaan olla liian liikkuvaa sorttia. :) Joskus kuitenkin on kiva syödä tai juoda kahvit terassilla. Se on tosi avonainen joka suunnasta ja tuntuu vähän siltä, että ollaan ikään kuin tarjottimella. Jokin aika sitte tuli ajatus, että pitäiskö laittaa yhelle seinustalle verhot. Ensin se tuntu ihan pöllöltä idealta, mut tänään ryhdyin tuumasta toimeen. Siinä sitä on taas naapureille ihmettelemistä, että mitä tuo naapuri nyt oikein taas häärää. :) 

Ainakin nyt tää idea tuntuu aika kivalta. En tiiä sitte vesisateella.

 Vanha pihakoriste oli ihan kulahtanu. Orava parka. Päätin maalata sen öljyväreillä uudelleen, kun en siihen hätään muuta löytäny. Väri kuivu tosi pitkään, useita päiviä, ehkä jopa toista viikkoa. Vein sen ulos kuivumaan. Nyt se on oikein hyvä Kurre.