Voisinko tehdä punaiset Ferrari -sukat? No voisin! Olipas taas mukava päästä miettimään aiheen perusteella, miten homman voisi toteuttaa sukan varteen. Mietin myös kuvion laajentamista teräosaan, mutta se ei tuntunut sopivalta.
Meillähän asuu kotonakin autoihminen. Neuvoja ja mielipiteitä tuli suunnittelun edetessä. Ei voi olla kuin yksi hevonen ja koko kuvio sukan eteen. No mitä sinne taakse sitten laitetaan, kun en oikein tuota jälkipistelyäkään hallitse siististi? Piut paut yhdelle hevoselle ja koko heppalauma kehiin! Pinterestistä löytyi ilmaisohjeissa heppakaavio. Sen neulominen näytti aluksi siltä, että lopputulos on hevosen sijasta joku lohikäärme tai muu taruolento. Kokonaisuutta katsoen ajatus menee silti enempi hevoseen? Tuo tekstikin olisi ollut valmiina ruudutuksena, mutta se oli minun tarkoitukseeni liian iso. Päädyin ruuduttelemaan tekstin itse vihkoon.
Toiveessa oli myös punainen väri. No miten sen Ferrari -logossa olevan keltaisen sitten käy? Sain luvan käyttää keltaistakin. Logon ohuet vihreät ja valkoiset värit pääsivät ohuiksi raidoiksi ja niistäkin tuli kivasti kokonaisuusnäköä.
Sukat ovat kokoa 46 ja niihin kului Nalle -lankaa 142 grammaa. Neuloin resorin ja terän puoli numeroa pienemmillä puikoilla. Silmukoita taisi lähtökohtana olla 18/ puikko. Harmi, kun en aina tule laittaneeksi silmukkamääriä ylös. Menee aina arvuutteluksi, kun sitä alkaa jälkeen päin miettimään.
Lopputulokseen olen tyytyväinen ja niin oli sukkien saajakin.
Valmiiden mallien neulominen on mukavaa, mutta tällaiset jutut, joissa ei ole ohjetta, ovat kivoja. Homman suunnittelu on puolet hupia. Kuvion lisäksihän sukat ovat ihan perusmallia.
Tyttö oli viikonloppuna yökylässä. Pääsimme ukin kanssa ulkoilemaan viereisen koulun pihalle ja tutustumaan tytön kanssa leikkivempeleisiin. Liukumäki oli tietysti paras juttu hämähäkkikeinun lisäksi ( ei ollut hämähäkkikeinuja minun lapsuudessani!).
Pihalla potkittiin palloa ja tehtiin ohueen lumikerrokseen jälkiä. Joku kissa ja jäniskin näyttivät kulkeneen yöllä pihamme poikki. Ukki meni talliin ja siitä saatiinkin idea mennä katsomaan ukin remppa-autoa. Se oli nopeasti katsottu. Tallin yläkerrassa on paljon leluja ja niitä piti kiivetä katsomaan. Paras juttu oli puuhevonen, jonka päälle tyttö yletti itse nousemaan. Lelujakin oli roppakaupalla odottelemassa lajittelua. Niistä mukaan lähti vain kaksi pientä heppaa ja leikkihiustenkuivaaja.
Harmittaa, kun ei kukaan muista, mistä tämä keinuhevonen on peräisin. Luulin tietäväni, mutta suvun vanhempi ikäpolvi ei tunnistanut hevosta. Tänään kävin kurkistamassa hevosen mahan alle, josko siellä olisi ollut tekijän puumerkit, mutta ei ollut. Heppa on säilynyt hyvin vuosien kertymän. Maalit ovat melko hyvällä mallilla ja heppa on myös tukeva. Kovissa vauhdeissa on vaarana kipata eteen tai taakse. Ratsastusta siis vain vanhemman hevosenhoitajan "taluttaessa".
Lapsuudessani alkanut kirjahulluus näkyy alakuvassa... Meidän kolmelta lapselta on ehtinyt kerääntyä valtava määrä lastenkirjoja! Olen hissukseen hakenut tallin yläkerrasta jo yhden laatikon verran ja meidän alakerran kaapissa on myös lastenkirjoja. Niiden lisäksi tallin yläkerrassa oli vielä nämä kolme laatikkoa 🫣 KUKA nämä kaikki on meille haalinut???? En kyllä tunnusta... 😂 Meille tuli lasten kirjakerhosta kirjoja. Niitä saatiin myös muilta lapsilta ja osan olen ostanut jopa kirpputorilta. Jokunen on minunkin lapsuudestani. Puolustaudun sillä, että onhan noita kirjoja tullut luettuakin moneen kertaan!
Päätin tarttua härkää sarvista ja lajittelin kirjoista pois osan, jotka aion viedä kierrätyskeskukseen. Sama juttu pitäisi tehdä kaikille leluille. On kyllä vaikea viedä karhua, ilvestä tai pehmokania, jotka katsoa napittavat silmiini ja näyttävät kysyvän: aiotko luopua minusta????
Tämän jutun myötä voin luvata, että tänä vuonna ei enää tule mitään kuluvaan langankulutukseen, vaan toivottelen juuri Sinulle hyvää uutta vuotta 2026!
