3 kuvaa marraskuulta

 Jälleen  on aika Kristiina K:n haasteeseen, jossa esitetään 3 kuvaa kuluvan kuun alkukirjaimella alkavista aiheista. 

MUSIIKKI 

Pääsin kokeilemaan tuota sinistä huilua. Aika komean näköinen peli. Hintaluokka on hyvin alhainen ja sointi hieman raaka. Kaikki äänet syttyivät puhallellessa erittäin hyvin.  Tämä olisi just sellainen soitin, jolla pitäisi mennä tulevaan itsenäisyyspäiväjuhlaan esiintymään.  Äänen puolesta oli kyllä ilo palata tuohon omaan huiluun, joka on hintavampi ja äänen puolesta pehmeämpi.  Kuva on soittoharjoituksista. Harjoitustilassa ei ole picolotelinettä (pientä telinettä, joka kiinnitetään ison nuottitelineen varteen. Siihen laitetaan piccolo, kun soitetaan välillä huilua). Joudun käyttämään ylimääräistä tuolia soitintelineenä.  Aika kiva rivistö tuon sinisen huilun kanssa. 

MUHKEA MEHILÄISPESÄ (saattaa olla ampiaisten tms. pesä, en tiedä).  Vein haudalle kynttilää ja mikä näky kohtasikaan, kun avasin kynttilälyhdyn kannen...   Onneksi on jo ilmat viilenneet, eikä ketään  ollut kotona.  Puhelimen taskulampun valossa kaivoin paljain käsin tuon huokoisen pesän pois, että sain kynttilän palamaan. 

MIKÄS MUU, KUIN MERRI??!!   Maaliskuun ja marraskuun itse oikeutettu poseeraaja! 

Uutta viikkoa taas eteen päin. Onnea matkaan juuri Sinulle! 

Herrasmieskotkat ja muita eläimiä

 Merri on puoliunisena vähän hämmentynyt.  Ei mene millään ymmärrykseen, että Sam ihan muitta mutkitta juoksi koiraa karkuun kiipeilypuun ylähyllylle, missä Merri nukkui. Kaiken lisäksi Sam asettui makuulle saman tien.  Mahtaako olla tilaa kahdelle..? Oli! Merri asettui viereen. 😻😻

Vielä muutama pari pitäisi neuloa ennen joulua. Tässä yksi valmistuneista.  Saanen esitellä: Herrasmieskotkat. Kuvio on toisellakin puolella sukkaa. 

Sukat on mukaeltu lapasohjeesta.  Rusetti meni jälkipistoina taas ihan omia polkujaan. Ihmeellistä, miten en vaan osaa. Isompiin pistelyihin en ala ja rusetti saa näyttää ihan miltä sattuu, ei paljon haittaa.  Silmiin tuntui vielä tarpeelliselta tehdä mustat pupillit.  

Sukkiin kului Nallea 116 grammaa. 

Ohje löytyy alla olevasta kirjasta.  Karmitsan mallit ovat ihan järjestään niin hienoja! Kiva neuloa!   

Sam on ollut meillä viikon verran kyläilemässä.  Kaikki kissat harrastavat samoja asioita: päiväunia.

Jälleen muutama askel lähempänä joulua....  täytyy tunnustaa, että minua ihan vähän on alkanut jouluttaa. Mietin jopa, että lähdettäisiin pitämään pieniä pikkujouluja mökille joulukuun alkupuolella.  

Muhkeita syystunnelmia juuri Sinulle! 

Prahan museokierros

 Prahan museoista kertova juttu on odotellut vuoroaan jo aika kauan. Mitä pitempään on matkasta, sitä hankalammalta tuntuu aloittaa kirjoittamista.    

Museoita Prahassa oli todella paljon, ilmestyen jopa ihan yllättäen eteen kävellessä.  Ensimmäinen museo oli Alkemistimuseo.  Tuosta ovesta mentiin sisään kauppaan, jossa oli myynnissä ties mitä  taikomiseen tai ihmejuomiin liittyvää.  Tiskin takaa johti ovi itse museoon.  Kierroksen veti ensimmäistä kertaa elämässään kerrassaan intopinkeä nuori mies. Hän oli niin innostunut, että se lisäsi katsojienkin kiinnostusta 😅 Esittelijä oli aivan otettu, kun kysyi, mistä kukin on ja kuuli, että olimme tulleet vasta samana päivänä Suomesta ja tämä oli ensimmäinen museo, mihin menimme. 

Ensimmäinen huone oli puolen mittaansa jo maan pinnan alapuolella. Siellä oli alkemistien toimistotila, jossa oli kirjahylly täynnä kirjoja, täytettyjä eläimiä, loitsukirjateline, työpöytä, takka jne. Osa tavaroista oli alkuperäisiä, jotka oli löydetty tilan löytyessä. 

Hmmm..... miten se paholaisen karkotusloitsu menikään...?    Ahaa!  Nedotykat se. Do not touch 😅

Voin kuvitella miten alkemisti istui työtuolissaan tutkimassa kirjoituskääröjään, tulen palaessa takassa, lämmittäen kalseaa, osittain maan alla olevaa huonetta.  Ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista luikahteli salaa sisään kysymään neuvoa ja apua vaivoihinsa. 

Hmmm,... ota tätä eliksiiriä lusikallinen joka aamu, niin vaivasi katoavat.  Älä ota yhtään enempää, tai sinulle kasvaa saparo 😉

Sitten päästiin ihmeellisempään juttuun. Kirjahyllyssä oli kytkin, joka siirsi koko kirjahyllyn sivuun!  Sen takaa kuljimme kapeita rappuja pitkin syvälle kellariin.  Historian aikana on löytynyt käytäviä, jotka johtivat alkemistien tiloista  moniin paikkoihin kaupungille.  Osa käytävistä on löytynyt, vaikkakin luhistunut. Osa on vielä löytymättä. Tämän oven takaa lähti käytävä jonnekin, jonne ei päässyt luhistumisen takia. 

Hmmm.... lähdenpä käymään salaa kauppias Kehvelin takahuoneessa  hoitamassa kauppiaan vaimon  paisetta. Siitä ei tietenkään kukaan muu saa tietää mitään, on niin arassa paikassa 😉

Alla on alkemistien varastotila. Useita oudonmuotoisia pulloja täynnä merkillisiä aineita, joita tarvittiin mm. ihmisten parantamiseen. 

Täällä tuotteita valmistettiin ja kehiteltiin. 

Hmm..... Olen jo 7 päivää kehitellyt ainetta, jolla saan häädettyä riivaajan kreivittären palvelijasta.  Kaikki kokeiluni ovat johtaneet koehenkilöiden kuolemaan.... 😐

Tämä oli ehkä satojen vuosien takainen aikakone??    Tai ehkä sitten räjähtävien aineiden testauskoppi.

 

Hmmm.... tämä riivaajaongelma ei ota selvitäkseen. Taidan käväistä aikakoneellani pari vuosisataa tulevaisuudessa, josko sieltä saisi jotain vinkkiä.... 😉

Yksi näyttely osui tiellemme ihan sattumalta. Pujahdimme sisään (pääsylipun maksamisen jälkeen) ja hämmästyimme.  Ajattelimme, että teokset ovat taideteoksia, kuten tietysti olivatkin.  Se oli yllätys, että ne olivat niin tukevia, että niihin voi koskea tai mennä vaikka niiden päälle istumaan. 

Tuttuja hahmoja oli vastassa Tähtien sota -elokuvasta. Yodakin siellä.. se on lempparihahmoni tuosta elokuvasta 

Kuka muistaa Maa aikojen alussa lastenelokuvat? Niitä on meilläkin tuijotettu vaikka kuinka. Hahmot ovat niin hellyyttäviä. Vasemmalla Cera, sitten Pikkutassu ja Jomppe.

Upeat olivat  myös nämä kissaeläimet.  Kaikki niissä oli kasattu metallisista paloista, ruuveista, muttereista, ja muusta. Niin pikkutarkkaa ja hienoa käsityötä. Ehdotin miehelleni, että alkaisi siellä tallissa tehdä kaikista ylijäämäosista taidetta. 

Herra Shrek perheineen. 

Tämä on mielestäni valtaistuin Game of Thrones -sarjasta. Valta on nyt vaihtunut!

Tässä uusi työautoni. Hieman epäkäytännöllinen lumi- ja vesisateilla. Ruostuuko kenties työpäivien aikana?  Rrrrmmmm.. kotihoitaja tulee. Onko pihalla vapaata parkkipaikkaa!?

Vahakabinetista löytyi   astronomisen kellon keksijä,  kelloseppä Hanus. Legendahan kertoo, että hänet myöhemmin sokeutettiin, että hän ei pystyisi tekemään toista samanlaista kelloa. 

Suhteellisuusteorian isä, fyysikko  Albert Einstein .

Pelottavista pelottavin Jack Nicholson roolissaan.  Taitaa kirves olla nyt jotenkin väärällä puolella ovea. 

Maailmalla mainetta niittänyt rumpali Sartsa jonkun hieman tuntemattomamman kitaristin (Lenny Kravitz) kanssa. 

Mairea cembalisti Suomesta! Suokaa anteeksi, mutta en enää muista, kenen seurassa istun.....

Illuusioiden näyttely. 

Yläkuvan "romukasa" näytti linssin, tai kameran läpi katsottuna alemman kuvan. 

Sama juttu näissä kahdessa. Hämmästyttävää! 

Kidutusmuseo. Kaikkeen sitä eksyykin....

Ei huvittanut kuvata paljonkaan.  Aiemman Praha -juttuni kommenteissa joku taisi mainita, että vanhat kidutusvälineet olivat usein vain pelotteita, eli sen aikaisia "kauhuleffoja".   Näistä kahdesta tulee mieleen joku huvipuiston kummituslinna.  Ovatkohan nämä luurangot oikeita? Etteivät vaan olisi jääneet paikoilleen keskiaikaisesta kidutuskammiosta lähtien....  Eivät ainakaan ole enää tunnistettavissa. 

Kaksi ahdistavinta ja mieleenpainuvinta näyttelyä jäljellä. 

Kommunismi -museo kertoo ajasta, joka alkoi 1968 Neuvostoliiton vallatessa Tsekkoslovakian.  Se päättyi vasta samettivallankumoukseen 1989!  Hämmästelen, millainen vapautunut ilmapiiri ja siisteys on nyt nähtävissä Prahassa, vaikka tuosta vapautumisesta on vielä melko vähän aikaa. 

Kommunismi sääteli ihmisten elämää kaikessa mahdollisessa.  Kaikki mikä katsottiin olevan hallinnon vastaista, kitkettiin pois. Mieluiten niin, että homma kävi selväksi yhdellä kertaa.   

Mietin kaupungilla kulkiessani että monet kaupungin asukkaista ovat saaneet henkilökohtaisesti kokea tuon ajan.  Miten hienolta oma maa ja hallinto mahtavatkaan tuntua nyt, kun se on omissa käsissä. 

Vierailu juutalaismuseossa oli pysähdyttävä. En saanut otettua montaakaan kuvaa. Kuvaaminen tuntui jotenkin tunteettomalta: kuvata toisten kärsimystä. 

Museo sijaitsee Josefovin kaupunginosassa, jota myös juutalaisghetoksi kutsutaan. Sen historia alkaa jo 1200 -luvulta, jolloin kaupungin juutalaisyhteisö määrättiin muuttamaan samalle alueelle. Alueella on 6 synagoogaa, hautausmaa ja juutalainen kaupungintalo. 

 Paikka oli ehdottomasti eniten turisteja kiinnostava, väkimäärästä päätellen.  Ihmiset kulkivat pitkissä jonoissa kohteesta toiseen. Heti aluksi synagoogaan, jonka seiniä peitti kauttaaltaan pieni kirjoitus. Niin pientä, että vain läheltä näki mitä siinä luki: toisessa maailmansodassa kuolleiden juutalaisten nimiä. 

Yli 90 prosenttia Prahan juutalaisista kuoli holokaustin aikana. 

PIha-alueella oli vanha juutalainen hautausmaa, joka on ollut käytössä vuosina 1400-1700 -luvuilla. Sinne on haudattu n.12 000 henkilöä. Tuon ajan säännöstön mukaan juutalaisia ei saanut haudata muualle. Tämä johti siihen, että pienelle alueelle haudattiin ihmisiä päällekkäin jopa 12 kerrokseen. 

Moni oli jättänyt paikalle kuvia henkilöistä, jotka ovat kadonneet Israelin nykyisessä tilanteessa. 

Hitaasti, mutta varmasti pääsin tämän tarinan loppuun. Halusin nämä kuitenkin muistoksi tältä reissulta itsellenikin. Praha on joka tapauksessa näkemisen arvoinen paikka, mikäli siitä kiinnostuit. 

Nyt toivottelen vaan mukavaa päivää juuri Sinulle. Muista iloita pienistä hetkistä elämässä. 

Merri kävelyllä marraskuun illassa

 Kyllä on tylsää. Illat ovat pitkiä Ei tarkene ulkonakaan kauaa olla. Mamma sanoi, että pimeällä ei enää voi mennä yksin ulos, kun siellä on se kettu. Mikä ihmeen kettu? Tulkoon vaan, kyllä minä sille näytän! 

Sainkin sitten mamman kanssani kävelylle.  Tämä on kuulemma joku kävelyhaaste Saran blogista.  Sama minulle, kunhan lähdettiin ulos.  Ensin pitää aina kävellä omaa pihatietä kovaa vauhtia portille ja siitä tien yli naapurin pihalle. 

Me saadaan ihan luvan kanssa olla naapurinkin pihalla.  Täältä näkyy oma koti vähän eri perspektiivistä.  Katson täältä puskista, näkyykö Frodoa ikkunassa. 

Täällä on ihan erilaisia hajuja, kuin omalla pihalla.  Se yksi jäniskin aina loikkii tänne. Olen ikkunasta nähnyt. Tulisi nyt näkyville, niin vähän juteltaisiin...

Omassa pihassa jälleen. Meinasin jo mennä muualle, mutta näin, että auto tulee. Parkkeeraan tähän tien päähän väijyksiin. Auto ei näe minua ollenkaan. Mamma pitää huolen siitä, että en mene liian lähelle autotietä. Autokin voi kuulemma pelästyä.  Valot näkyvät jo...

Siinä se menee. Frodo ei tähän temppuun pystyisi. Se lähtisi karkuun jo ennen kuin auton ääntä edes kuuluisi 😹 

Lumi on kylmää ja märkää, mutta maastoutumistilanteessa sitä ei edes tunne. 

Sitten kierretään autotalli. Se on tehtävä joka kerta.  Katsastelen sopivaa pissapaikkaa. Jos ei löydy, en pissaa.  Naapurin pihalla en ehdi edes ajatella pissaamista.  

Ahaa! Tiellä kulkee taas joku! 

Mitähän sitten tekisi?  Ei viitsisi ihan vielä mennä sisällekään, vaikka tassut on jo ihan kurassa. 

Terassilla on valoisaa. Tässä minä usein kyttään tippuvaa lunta ja vesipisaroita. Ne ovat maagista katsottavaa.  Joskus kiipeän kiikun päälle katsomaan lähemmin, kun lumi valuu valokatetta pitkin alemmas. 

Hah! Katsokaapa häntääni!  Onko siihen tarttunut jotain, vai onko valo tehnyt kuvaajalle tepposet??

Terassin toisella puolella on taas paljon hyvää heinää.  Pidän nimittäin välillä heinänsyöntipausseja. Ei koko ajan jaksa kävellä. 

Kompostorin ja kottikärrien välissä saattaa olla hiiriä... Täältä minä joskus olen sellaisen napannut. 

Kyllä me oltiin ihan samalla kävelyllä kaikkien kuvien aikana, mutta valoisuus näköjään vaihtelee. 

Onko naapurin rajatolpan kohdalla hajuja?

Tästä saattaa nähdä kauemmas...

Onkohan naapurin Gizmo -koira pihalla? Ei näy. Se varmaan lekottelee lämpimässä sisällä 😼

Jokohan tästä joutaisi sisälle lämpimään itsekin?  Viimeinen silmäys pihalle. 

Ovi auki nopeasti! Tassut on ihan jäässä! 

Ompahan taas mitä muistella täällä omassa lämpimässä kiipeilypuussa. 

Kiitos mammalle kävelyseurasta ja kiitos Sinullekin, joka lähdit mukaamme virtuaalisesti. t: Merri 😻