Mietteliäät "Mikot" ja Maia

 Lumi Karmitsan Pohjolan eläinsukat -kirjasta neuloin Mietteliäät Mikot.  Alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä varsista säärystimet lahjaksi tuttavalle, mutta neulomisen edetessä tajusin, että pohkeen malli on aivan liian pullea yläosastaan, ollakseen säärystintarkoitukseen.   Pohje on muutenkin hieman erikoisen muotoinen minun mielestäni.  Ainakin minulle liian väljä, vaikka en mikään pohkeeton ole, päin vastoin.  Mallissa oli valittavissa naisen ja miehen koko, jota voi vaihdella langan ja puikkokoon mukaan. Nämä ovat ne pienemmät. Mikäli teen toiset, valitsen vielä pienemmät puikot.  Kuva on kuitenkin upea! 

Merrikin on mietteliäs näiden suhteen.

Lankana käytin Novitan Venlaa, jota kului 138 grammaa. Puikot olivat kokoa 2,5. Ensi kerralla siis nro 2!  Olin neulonut kaavion loppuun ja kuvittelin siirtyväni kantapäihin. Tulin katsoneeksi kirjassa olleiden valmiiden sukkien kuvaa ja ihmettelin, miten ketuilla voi olla jalatkin, kun minun Mikoillani ei ollut??  Asiahan selvisi, kun käänsin sivua ja näin, että kaavio jatkuu vielä toisella sivulla 😆

Sam mallailee vähän samaa asentoa.  Kettumaista näköäkin olisi, mutta väärissä väreissä.  Eihän oikeat ketut kyllä sinisiäkään ole, joten mitä väliä!?

Takaosaan muodostui kuvio, jota en ennen kuvausta edes ollut tajunnut, kun harmittelin vain noita pohkeita.  Oikeastaan harmittelin sitä, että olin valinnut väärän mallin niihin säärystimiin, jotka olivat alkuperäinen suunnitelma.  Halusin niin kovasti neuloa tästä kirjasta taas yhden mallin, että tein virhearvion. 

Frodon mietteet kulkevat siihen,  miksi toisten kuljetuskopat ovat aina NIIN  ihania ja oma on ihan mölö??

Maialla on niin paljon mietteitä, että se on täysin omissa ajatuksissaan. Toisaalta ajatuksia saattaa ollakin vain se yksi:  Mitä on maailmankaikkeus??

Mikä muu mietityttää? No ainakin sähkön hinta, päättäjien päätökset, millainen on Kiri -kissa (se selviää tänään..), kukahan täällä siivoaisi, pitäisikö ensin ommella vai neuloa, vai kenties soittaa huilua?   Liikaa mietittävää!!  

Mikä sinua mahtaa tänään mietityttää?

Rahapulan ratkaisu

 Nykyään kaikkialla tarvitaan rahaa, useimmiten näkymättömässä muodossa, kuten puhelimella, tai kortilla.  Näkyvääkin rahaa vielä on käytössä, mutta kuinka kauan? 

Jos rahat ovat vähissä, tai niitä ei ole ollenkaan, kannattaa välittömästi alkaa tehdä lisää, tavalla tai toisella. Mieluummin laillisin keinoin kuitenkin.  

Minä päätin painaa nappikaupalla rahaa!   Etsin kaksi eri kokoista nappia ja piirsin löytämiini pahveihin rinkuloita. Liimasin pahvit ennen leikkaamista koristeelliselle askartelupaperille, jolloin taustaan tuli kivempaa "vesileimaa".  En muistanut kuvata  kolikoita takapuolelta. 

Leikkaaminen oli aika hankalaa, kun pahvit olivat niin kovia.  Lopulta sain peukalooni oireen, joka ei ole vielä parin viikon kuluttuakaan kadonnut: sakset varmaan hiersivät johonkin hermoon ja peukalo on nk puutunut  koko ajan. Soittaessa ja neuloessa tuntuma on aika kummallinen.  Ehkä peukalo vielä tokenee. Ainakin ennen seuraavaa rahantekoa 😂

Tarkoitus oli tehdä kahdenlaisia kolikoita: yhden ja kahden (euron vai minkä?) arvoisia.  Ajattelin painaa leimasimella nuo numerot, mutta jouduin toteamaan, että leimasimissani on vain kirjaimia.  Etsinkin kaupasta numeroleimasimia, mutta eihän niitä löytynyt. Lopulta ratkaisin asian leikkaamalla lehdestä ykkösiä ja kakkosia ja liimasin ne kolikoihin. 

Näillä voi nyt leikkiä vaikka kauppaa esim. niiden aiemmin tekemieni hedelmien  ja muiden ruokien kanssa.  Rahan puute tuli esiin yhdessä kommentissa jo aiemmin. Nyt on rahaa, mutta seuraavaksi törmäsinkin kommenttiin, jossa mainittiin kassakone!  Sitä ei nyt ole, mutta en ole huolissani asiasta.  Vielä.... 😅

Merri oli tietysti mukana rahahommissa, mutta Frodolla on ihan omia juttuja. 

Alla oleva kuva on minusta niin hassu otos Frodosta 😍

UMK lähestyy. Oletko jo kuullut kaikki ehdokkaat?  Minä vielä vähän aikaa kertailen kuulemaani, ennen kuin sanon mitään.   UMK on varmasti hyvä ponnahdus uusille kappaleille, mutta moniko niistä on Euroviisuja ajatellen sopiva? 

Farkkukeinu

 Viikon suurprojekti farkuista valmistui! Ilman Merriä se ei tietenkään olisi vielä yhtään valmis. 

Pihakeinun pehmusteet olivat menossa jäteasemalle, kun linnut ehtivät nokkia niihin reikiä syksyllä.  Jostain syystä kuljetus kaatopaikalle ei sujunut pitkästä odotusajasta huolimatta. 

Minun alkoi mieli tehdä taas jotain pientä vanhoista farkuista.   Entisestään on  jo osittain leikattuja farkkuja laatikossa odottelemassa inspiraatioita.   Pieni 

muuttui yllättävän isoksi, kun päähän pälähti, että kiikun pehmusteet ovat vielä terassilla odottelemassa kuljetusta.  Kannoin ne reippaasti sisälle lämmittelemään. 

Mittailin pehmusteita leveydestä ja pituudesta.  Siitä laskeskelin, montako 20cm x 20cm neliötä tarvitsisin pehmusteiden peitoksi. 

Aika pitkälle pääsin omilla farkkujämillä, mutta lopulta piti ostaa kirpputorilta kympillä se kasa (5 farkut) , jonka näytin aiemmin.    Neliöitä tarvitsin lopulta 108kpl. 

Ompelin 3 neliötä yhteen leveydeksi. Pituuteen meni 9 rivistöä.  Vahvistin kaikki saumat vielä toisella tikkauksella. 

Materiaali alkoi loppua kohti taas hiipumaan. En halunnut taskuja päälyksiin.  Lopulta ratkoin monta taskua, koska niiden alla oli taas sitä tarvitsemaani kangasta. 

Aikamoinen projekti!  Hankalinta oli ommella päädyt kiinni, kun pehmusteet olivat jo sisällä pusseissa.  Isoa möhkälettä oli vaikea ohjailla koneen paininjalan alle ja lanka katkesi vähän väliä. 2 neulaakin onnistuin katkaisemaan paksujen kohtien takia. 

Pakkohan näitä oli käydä testaamassa pihakeinuun, vaikka ulkona ei vielä tarkenekaan istuskella.  Itse olen oikein tyytyväinen lopputulokseen!  Eihän tämä mikään pikkuprojekti ollut, vaikka aluksi oli ajatuksena tehdä sellainen.  Aloitin tämän jo ennen sitä purkkia, mutta materiaali loppui kesken. 

Merriä ei nyt hirveästi kiinnostanut esitellä lopputulosta. Se värjötteli jonkin aikaa terassilla, kävi astelemassa pakkaslumessa ja tahtoi sitten sisään lämpimään. 

Kesällä sitten näkee, miten tämä päällyste toimii käytännössä.  Minä ainakin toivon voivani ottaa päiväunia keinussa, kuten ennenkin.   

Tällä projektilla toteutan uudelleen sitä Repolaisen tammikuun haastetta: TOUHU. 

Kiitos teille useista kommenteista aiempiin juttuihin!  💖 Blogissa oli jokin vika, enkä pystynyt vastaamaan mihinkään  kommenttiin. Nyt se näkyy taas toimivan, joten lähden tästä nyt uudelleen kommenttienne pariin.

Muksaa päivää! 

Lacy Baktus

 Kirpputorilta löytynyt kerä Puro batikia on odotellut jo pitkään jotain kivaa kohdetta.  Lopulta päätin tehdä siitä jonkinlaisen huivin. Olen joskus neulonut Lacy Baktus -nimisen huivin ja päätin tehdä sellaisen. Se aloitetaan toisen sivun kärjestä, silmukoita lisätään matkalla keskikohtaan asti ja sitten palataan kavennellen toiseen kärkeen.  Jaoin kerän kahtia, että tietäisin, milloin alan kaventamisen. 

Loppupään häämöttäessä kävi ilmeiseksi, että lanka ei riitä... 🫣  Mittailin molempia päitä ja totesin, että kaikesta huolimatta toinen puoli oli leveämpi! Miten se oli edes mahdollista??   En löytänyt mitään virhettä ohjeen luvustani. Lopulta päätin purkaa huivin takaisin puoleen väliin ja kavennella omin päin lisäkavennuksia. Näin sain langan riittämään. 

Huivista tuli silti aika lyhyt ajatellen, että kietoisin sen kaulaani tuon patsaan tyyliin.   Anopilta peritty soittajapoika käyttäköön huivia toistaiseksi.  

 Huiville tuli painoa 88 grammaa ja siipiväli on 100cm.

Lacy Baktus on Terhi Montosen suunnittelema malli. 

Pakkaset kiristyvät taas ja on syytä pysytellä lämpimänä, että ei vilustu. 

Iloista päivää juuri Sinulle!  😸

Farkkupurkki

 Vapailla on aikaa viihtyä Merrin kanssa askarteluhuoneessa.  Merri nauttii siitä, että touhutaan yhdessä. Sen touhu on useimmiten nukkumista pöydällä vieressäni.  Lopputulosta voi silti aina käydä vilkaisemassa, kun pyydetään. 

Vielä löytyi yksi iso kurkkupurkki, vaikka tein kesällä jo aika monesta niitä aurinkokennolyhtyjä mökille.  Minulla on ollut jo pitkään ajatus tehdä taas jotain vanhoista farkuista.  Kaikenlaisia ideoita on, mutta mikä niistä on oikeasti toteutettavissa, onkin sitten jo ihan eri juttu. 

Leikkasin yhdestä jämäkangaspalasta pohjan kokoisen ympyrän ja siihen ompelukoneella ompelin purkin reunojen levyisen palan. 

Sitten leikkasin farkkumateriaalilootastani punttien saumoja. Liimasin niitä kuumaliimalla alenevasti purkin kupeeseen. Jätin aina sauman alapuolelle ohuen suikaleen kangasta, jotta purkin pinta ei vilkkuisi kaitaleiden välistä. 

Lopputulos oli vähän pettymys.  Purkista tuli vähän kummallisen näköinen.  Sovittelin sen pintaan farkuntaskujakin, mutta ne eivät olleet kivan näköisiä. Olivat liian suuriakin. 

Merkkien liimaaminen sinne sun tänne toi heti uutta näköä.  Lopputulokseen olen nyt ihan tyytyväinen.  Ainakin olen saanut purettua tämän idean pois päästäni 😊

Farkkujutut ovat kiinnostaneet  nyt vähän enemmänkin, jopa isommassa mittakaavassa.  Nämä suunnitelmat johtivat siihen, että farkut loppuivat kesken, tai niistä oli jo leikattu kaikki isommat osat.  Päädyin eilen kiertämään kirpputoria farkunkiilto silmissäni.  Sain koriini 5 kpl farkkuhousuja hintaan 10.90 euroa. Ei paha!   Mitä näistä on tulossa? En kerro, kun ei ole vielä mitään valmista.  Etukäteen kertomisella on vähän huonoja vaikutuksia lopputulokseen 😉

Näytän hankinnan kuitenkin tässä, koska osallistun sillä Kristiina K:n haasteeseen: tammikuun hankinta.

Asiasta aivan muuhun. Merri on taas pakkasten laskettua halunnut pieniksi hetkiksi ihan ulos asti.  Ulkoiluhäkkihän meillä on käytössä monta kertaa päivässä. Kumpikin kissa käy siellä kurkistelemassa, mutta Merri on ainoa, joka haluaa välillä ihan tassuttelemaan pihalle.  Pitää käydä haistelemassa reviiriä.  Naapurin kissa kulkee pihalla silloin tällöin.   Jänisten jälkiäkin  näkyy lumella. 

Muutaman talon päässä  käynyt tapahtuma pistää katselemaan pihalla olevia jälkiä ihan uudessa valossa.  3 kaurista on käynyt pihoilla pyörimässä (ei meidän, enkä ole nähnyt).  Seuraava näkymä olikin sitten se, että jokin oli tappanut yhden ja vienyt pään mennessään!  Oliko se ilves, vai mikä voi viedä pään mukanaan??  Heti perään ilmestyi apajille kettu.  Vaikea uskoa, että kettu olisi pureskellut pään ja raahannut sen jonnekin. 

Etenkin kissojen takia pistää vähän hirvittämään, josko meidänkin pihaan eksyisi noita kauriintappajia. 

Alla olevia jälkiä katsoin tarkkaan.  Taitavat olla kuitenkin naapurin uuden koiran, jonka näin ainakin kertaalleen toisella puolella pihaamme haistelemassa.  Näytti pennulta. 

Pitäisikö pihaan nyt varustautua rummuin ja torvin, että saa murhanhimoiset kulkijat säikäytettyä muualle??  Saattaisihan siinä päästä ainakin uutisten loppukevennykseen 😂

Siinäpä taas tämän hetken mietteitä.  Iloista päivää juuri Sinulle! 

Mökin kirjoja

Mökillä käydessä innostuin katsastamaan, mitä kirjoja hyllyssä oikeastaan onkaan. Ne yleensä vain ovat siellä, eikä niitä ole kukaan lukenut ties koska viimeksi. 

Heti ensimmäisestä kirjasta ei ollutkaan kuvaa, vain sen sisälehdiltä.   Liisan seikkailut Ihmemaassa ja Peilimaassa. Kirja on täyspunainen, kannesta kuvaton.  Kirjan on kirjoittanut Lewis Carroll (Alice´s adventures in wonderland 1865 ja Through the looking glass 1872). Tämän kirjan  on suomentanut Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kirja on julkaistu 1974. Tämä on minun lapsuudestani. 

Alla oleva kirja ei ole vanha, mutta  muuten mielenkiintoinen. Se on Suomen kansanlääkintäseura ry:n kulkaisema vuonna 2011.  Sanna Monthan: Kansanlääkintää ja kotikonsteja. 

Sisällä tarinaa mm. villan tervehdyttävästä voimasta. 

Seuraava kirja oli minulle lapsuudessa mieluinen ja siksi varmaan niin kulunutkin.  Se on Marjatta Kurenniemen kirjoittama Leenan sininen päivä vuodelta 1975.

Tätä kirjaa en muistanutkaan! Tove Jansson: Taikurin hattu vuodelta 1966 (Trollkarlens hatt, suomentanut Laila Järvinen). 

Saariston lapset, kirjoittanut Astrid Lindgren. Kirja on julkaistu 1969 (Vi på saltkråkan, suomentanut Laila Järvi).  Veikkaan tämän olevan 4 vuotta vanhemman tätini  "perintöä". 

Sukellusveneellä maapallon ympäri, Jules Verne, julkaistu vuonna 1970 ( Lieues sous les mers, suomennos Martta Tynni). 

Nyt mennään jo vuoteen 1962, jolloin julkaistiin Tarua ja totta, uusi kansakoulun lukukirja 1, kirjoittajina Haavio, Tynni, Mäkelä. 

Sisällä mm. amerikkalainen satu (Wanda Gas) Miljoonista kissoista.

Ja nämä sitten!  Kiljusen Plättä 1963 ja Kiljusen herrasväen uudet seikkailut  1955. Kirjoittaja Jalmari Finne. Näissä on nimikirjoituksena äitini vanhempi sisar. 

Joel Lehtosen Tarulinna vuodelta 1953.

Marketta tulee kouluun, Aili Konttinen 1948! 

Tarzan oli lapsuudessa suuri suosikkini 😂😊  Tämä ensimmäinen osa (pokkari) on julkaistu 1964.  Kirjoittanut Edgar Rice Burroughs. Olen kuunnellut tämän muistaakseni viime vuonna äänikirjana englanniksi.  Koko Tarzan -sarjan olen lukenut jo ala-asteikäisenä.  Muistan tarinoiden tulleen ihan leikkeihin asti. Olimme kaverin kanssa kovia kiipeilemään puissa ja kallioilla, jopa katoilla...   

Pekka Töpöhäntä koulussa (1967)

Pekka Töpöhäntä ja Mauri Mäyräkoira (1952)

Pekka Töpöhännän uudet seikkailut (1953)

Kirjoittanut Gösta Knutsson, suomentanut Terttu Liukko. 

Nämä on varmaan  luettava tämän vuoden aikana mökkireissuilla uudelleen.  Vuosikymmenten tauon jälkeen ne ovat taas kuin uusia! 

Nekku virkkaa

Tyttären kotoa löytyy 4 kissaa.  Alla vasemmalla Olli ja oikealla Susu (kaikki alla olevat kuvat on otettu jo aiemmin ja ehkä olleet täällä blogissakin). 

Tytär, jota kutsuttiin pienestä asti Nekuksi (nykyään myös Nekku -tädiksi!), on jälleen innostunut virkkaamaan. Lopputulemasta päätellen koukkukärpänen on puraissut ihan kunnolla.  Pyysin häntä kirjoittamaan valmiista töistään vieraskynäkirjoituksen tänne blogiin, mutta hän ei halunnut. Sain kuitenkin luvan laittaa töistä kuvat tänne.   

Joulun aikaan syntyi afrikankukista muotoutunut kassi pitkällä hihnalla.  Kassi on minusta tosi kaunis ja siististi toteutettu.  Kassin sulkee käsin kiinni ommeltu vetoketju. Pitkä hihna on virkattu napakasti. Kassiin kuuluu vielä pikkupussukka pienille tavaroille.  Kassi on ilman ohjetta koottu afrikankukista, lankana 7 veljestä. 

Maia on yksi Nekun kissoista.   Se on oikea kaunotar. Luonteeltaan se on ihan omissa maailmoissaan oleva.  Mitä lie päässä liikkuu tässäkin kuvassa. 

Lohikäärme  näyttää pehmeältä ja lempeältä. Ei ole mikään norjalainen röpelöniska, vaan söpöliini.   Siinä on yhdistelty erilaisia lankoja.  Selkärankaa myöten kulkeva harjas ja siipien reunukset ovat näköjään tuollaista pehmeää lankaa.  Otuksella on korvat! Silmät ovat "oikeita silmiä", kiinni ommeltavia.  Dino on virkattu viitteellisesti muokaten Sleek Gracen ohjeella nimeltä Heart dragon.  Dinolla ei valitettavasti ole sydäntä, kuten ei elokuvan meduusallakaan.  Kai sitä pärjää ilmankin. 

Sam on kissoista nuorin.  Vaikka kuva on vanha, Samia ehkä naurattaa se, että tällä kertaa on virkattu jotain  muuta, kuin hattua Samille. 

Uusi kissa talossa? Viides jo!   Tähän löytyy netistä ohje, jonka on tehnyt Hooked On Toast ja kisu on Tofu the cat.  Kummassakin hahmossa on käytetty Alize velluto -nimistä lankaa.

Nekun aiempia käsitöitä löytyy blogin sivupalkin kohdasta "Nekun". 

Hienoa, että into käsitöiden tekemiseen on jatkunut jo ainakin 4 sukupolven ajan!  Äitini tekee edelleen paljon käsitöitä ja hänen äitinsä teki myös paljon kaikenlaista.  Kukaan meistä ei ole tehnyt ammatikseen käsitöitä.  Taito on siirtynyt sukupolvelta toiselle ja into on varmaan löytynyt jokaiselta omasta takaa. 

Näiden hienouksien myötä taas toivotellaan teille mukavaa viikonloppua!   Sehän on jo melkein huomenna!  t: Nekku & Sartsa