Vietin muutaman vapaapäivän mökillä. Paikan vaihtaminen saa ajatuksetkin hetkeksi muualle, kuin perusarkeen ja töissä käymiseen.
Menopäivänäni järvi näytti yläkuvan kaltaiselta. Parin yön jälkeen, kotiinlähtöpäivänä, se näytti alakuvan kaltaiselta. Kauempana jää on muuttunut jo tuollaiseksi tummaksi, mikä kai enteilee hiljalleen jäiden sulamista. Sen verran sain rikottua rannan tuntumasta jäätä, että sain kuupalla kauhottua saunaan vettä. En erityisemmin rakasta saunomista, mutta hiukset tuntuvat järvivedellä pesun jälkeen ihan erilaisilta, kuin kotona.
Merri oli minulla mökkikaverina ❤️ Se pääsi viettämään laatuaikaa omassa rauhassa, ilman muita kissoja. Se otti kaiken irti kaksistaan olemisesta. Automatkat eivät sitä innosta, mutta muilta osin se on tyytyväinen.
Merkillistä, miten piha voi olla jo lähes lumeton ja järvi on aina vaan jäässä. Joka kerta sinne päin katsoessa odottaa näkevänsä veden aaltoilevan.
Merri halusi tietysti käydä rannassa. Missä vain on betonia, sen on pakko käydä kieriskelemään maassa. Se pyöri maassa pitkän tovin.
Mihin vesi on kadonnut?? Tässä oli viimeksi vettä, kun kävin täällä. Tietäisitpä Merri, että seisot juuri veden päällä 😁
Ahaa! Laituri onkin täällä! Taidan ottaa vähän aurinkoa samalla. Miten tämä on muuttunut näin kaltevaksi?
Vieläköhän vanhasta laiturinräppänästä on kesällä vesille laskettavaksi. Se on ollut kyllä sitkeä kapistus!
Västäräkkiperhe taitaa asustella pöntössä. Pitkän odottelunkaan jälkeen niitä ei enää näkynyt, vaikka näin niiden lähtevän pesältä hetki sitten.
Pimeä tulee n.klo 19 maissa. Illalla ennen nukkumaan menoa on tietenkin vielä käytävä vessassa. Se on aina itsekseen mökkeilyn varjopuolia. Pitää karaista mielensä ja hipsiä pihalle. Muistui mieleen, kun lapsena meillä oli ulkovessa ja pelkäsin aina käydä siellä pimeällä. Muistan aina juosseeni takaisin sisälle. Nyt kävelin harkitun hitaasti, yhtään kiirehtimättä takaisin sisälle. Ulkona on kyllä ulkovaloja, mutta valon kantaman ulkopuolella on säkkipimeää. Revontuliakin olisi ollut jossain päin tarjolla. Minä en kuitenkaan rohjennut jäädä ulos patsastelemaan ja katselemaan taivaalle. Turvallisuus ykkösenä, revontulet vasta kakkosena (tämä olisi varmaan sopinut maaliskuun ajatelmahaasteeseen 😜).
Eräille vessakäynti on pimeällä ihan helppoa... päivänvalossa voi sitten käydä ulkoasioilla.
Mitä olikaan pihatien päässä? Ei mitään. Paitsi pelottava ääni, joka alkoi suurten mäntyjen latvuksista, leviten humina kaikkialle! Kyllä tuli kissalla kiire sisälle 😹. Häntä suorana, niska jäykkänä, naru tiukalla mentiin puolijuoksua takaisin sisälle.
Merri tarpoi ja kehräsi vähän väliä. Se näytti onnelliselta. Usein se oli tuossa vieressäni, mutta välillä se kävi testailemassa toista sohvaa tai sänkyä. Pidin takassa tulia kahtena päivänä ja lopulta meillä oli jo turhankin lämmintä.
Lisälämpö ei kuitenkaan tee pahaa.
Reipas unikaveri. Herätys tuli taas useassa erässä aamuisin, alkaen puolipimeästä puoli kahdeksaan. Tässä iltakuvassa Merri näyttää kuitenkin siltä, että eipä paljon nukuta....
... no ei kai, kun seinällä kävelee joku pieni öttiäinen 🤔
Edellisellä mökkireisulla aloitin näitä jämäsukkia ja sain varret neulottua. Nyt on sukat valmiit. Painoa niille kertyi 53 grammaa. Mikään näistä langoista ei silti loppunut. Sukat ovat kokoa 36-37, silmukoita 14/ puikko (koko 3).
Joku kyseli aiemmassa mökkijutussani näkynyttä puunhalkomispölkkyä, että miten tuo rengas on siinä kiinni. Tässä on kuva renkaan alta. Näitä kiinnikkeitä on 4. Hyvin ovat kestäneet useita vuosia.
Mökillä ajattelin siivoavani pienen makuusopen, kun lakanat piti joka tapauksessa vaihtaa. Siivosin koko huoneen. Sitten päätin hissukseen jatkaa muualle. Päivän päättyessä olin saanut siivottua koko mökin! Ihan mahtava tunne, kun ottaa huomioon, miten inhoan siivoamista 😍 Seuraavalla kerralla on kiva mennä mökille, kun tietää, että kevätsiivous on jo tehty.
Toisena päivänä heiluttelin vähän haravaa. Pihalla on joissain paikoissa koivunlehtiä, enimmäkseen kuitenkin risuja ja männynhavuja.
Kotona meitä odotti Frodo, joka rohkeana poikana esitteli Merrille Samin ja Maian kotoa tuotua kissan kiipeilypuuta. Se näytti tyytyväiseltä, kun näki taas Merrin ja antoi minunkin rapsutella pitkään.
Maiakin oli tyytyväinen. Se on valinnut Merrin ja Frodon puusta makuupaikan itselleen.
Sam taisi olla kaikkein iloisin. Se heittäytyi vähän väliä maahan, että sitä rapsuteltaisiin masusta.
Sellainen oli tämä kissapainotteinen juttu tällä kertaa 😊
Mukavaa loppuviikkoa!
