Nilkkasukkia

 Kuvaaminen ja kirjoittaminen on ollut nyt jotenkin hidasta.  Mökillä ollessa minulla on vain puhelin, enkä viitsi sillä alkaa päivittelemään.  Nappasin aiemmin neulomani sukat mukaan, että sain ne vihdoin kuvattua ulkona päivänvalossa. 

"Suolainen kimallus, auringonsäteet aallonharjoilla ja lempeä, leppeä merituuli.  Saaristomerelle omistetuissa sukissa nautiskelet ihanista veneilypäivistä laineilla keinuen ja silmiä siristellen. Ohuesta langasta neulotut nilkkasukat sopivat mainiosti Suomen kesään."

( malli ja lainaus Niina Laitisen kirjasta Villasukkien matkassa)

Sukat ova nimeltään Saaristomeri. Neuloin ne 2½ puikoilla ja Venla -langasta.  Sukat ovat kokoa 38-39 ja lankaa kului 46 grammaa. Apupuikon kanssa oli aikamoista vemputusta.  Merta nämä sukat eivät ole nähneetkään, mutta ehkä järvimaisemakin käy. Vene on vielä nurinniskoin ja kanoottiin ei ole koskettu muutamaan vuoteen.  Ihan kuivalla maalla täytyy nyt näitä sukkia  käyttää. 

Mökillä valmistui tästä Nalle Polka (vai puolukka?) langasta nilkkasukat. Minulla on siis jonkinlainen nilkkasukkakausi meneillään. Tämän langan olen aina vaan siirtänyt syrjään uusia aloituksia etsiessäni. Ei ole ollut oikein mieleistä, vaikka lopputulos neulottuna on ihan ok. Lanka näyttää kerässä aika sekavalta.  Tätä vielä jäikin ja sitä mustikkaistakin on. Nämä on neulottu kolmosen puikoilla, lankaa kului 61 grammaa. Sukat ovat kokoa 38. 

Meillä riittää mökillä kiviä joka lähtöön. Aina kun on jotain rakennettu, on törmätty maasta törröttäviin kiviin. Niitä on vuosikymmenten saatossa kaivettu maasta aika monta. Ranta on kivikkoinen sekä vedessä, että rannalla.  Kauan sitten kävi sellainen ruoppaajakone työntelemässä kiviä kasaan. Siitä syntyi rantaviivaan niemeke, jossa kasvaa nykyisin koivuja ja heinää. 

Hiippailin varovasti crockseissani niemekkeen toiselle puolelle nappaamaan vähän toisenlaisen kuvan.  Tervaleppä ja laiturinpaikka jää tuonne vasempaan sivuun, kuvan ulkopuolelle.  Laituria ei tosin ole ollut vedessä pariin vuoteen. 

Uskaltauduin toissapäivänä heittämään vihdoinkin talviturkin. 

Kävin päiväkahvilla Verlan tehdasalueella, ensimmäistä kertaa tänä vuonna.  Huomasin puhuneeni aivan potaskaa aiemmin, kun kerroin teille, että pytingin ympäriltä on telineet poistettu.  Ihan kuin ne olisivat jopa lisääntyneet!  Mietin, että onko tässä edes samat telineet enää, vai onko pystytetty uudet.   Ravintola ei ole vielä auki, mutta piha-alueella oleva kahvila on. Näitä pitää nyt sama omistaja. 

Piha-alue oli aika tyhjä. Mietin, missä kaikki ovat, kun parkkipaikalla oli kuitenkin 3 linja-autoa.  Sain juoda kahvini rauhassa. Ilma oli upean aurinkoinen ja kevyt tuulenvire kävi kasvoihin. 

Jostain, en vieläkään tiedä mistä, alkoi hiljalleen valua ihmisiä.  Ehkä olivat olleet tehdaskierroksella.  Tehdaskin oli restauroinnin alla ja telineitä oli seinustoilla. 

Kiersin tietysti myös käsityömyymälät. Ostin kivan kissapaidan.  Hiplailin myös kauniita kasvivärjättyjä lankoja, mutta jätin ne vielä telineeseen.  Olemassa olevaa lankaa pitäisi saada vähemmäksi...

Olen ollut nyt useamman kerran mökillä yötä yksikseni. Meillä ei isännän kanssa nämä menot oikein mene yksiin.  Työvuorotkin ovat ihan ristissä.  Mökkeily yksin on rauhoittavaa, kun ketään ei ole missään, mutta onhan se tavallaan myös aika yksinäistä. Viimeksi mietin, olisiko pitänyt ottaa Merri mukaan. Tiedän sen kuitenkin inhoavan autossa olemista, joten jätin ottamatta. 

Herääminen yksin aamuisin on jotenkin ankeaa.  Hiippailen huussin kautta aina ensin rantaan ihmettelemään aamutunnelmia.  Tästä on tullut jo ihan tapa.  Aikani ihmeteltyäni hipsin takaisin mökkiin ja keitän kahvia ja luen nettilehden ja teidän blogejanne. 

Oli niin hienoja ilmoja parin päivän ajan, että tarkenin istuskella terassilla neulomassa.  Hyttyset ovat vasta hiljalleen syntymässä...  Ampiaisia pyörii terassilla. Eivät välitä virkkaamistani ampiaispesistä. Nämä ovat enemmänkin "kolopesijöitä". 

Siinä neuloessa, äänikirjaa kuunnellessa ja järveä katsellessa osui silmiini  öööö... joku lintuporukka.  Suljin kirjan ja hipsin rantaan ottamaan niistä kuvan.  Miksi tuo yksi on noin valkoinen? 

Toisella kertaa huomasin rannassa liikettä ja kaksi joutsenta lipuivat ohitse. 

Vessaan mennessä kuului jostain lähistöltä kova naputus. Mietin jo, että onko naapuriin sittenkin tullut joku.  Hiivin lähemmäs ääntä ja tikkahan siellä hakkasi työn touhussa oikein antaumuksella.  Siellä se männyn latvuksessa on, vaikka kuvasta ei meinaa sitä löytääkään 😂

Mikäs täällä sitten on? Lintuperheen talo vaatisi remontointia!?   

Huomasin pohjan retkahtaneen ja ihmettelin, miten pesä pysyy pöntössä. Näyttää olevan tilkettä kovasti. Toivottavasti poikaset eivät syö liikaa ja muutu liian painaviksi. Eihän tätä pohjaa uskaltanut alkaa kiinnittämäänkään, tai ainakin luulin niin. 

Pari vapaapäivää on taas takana päin ja iltavuoro kutsuu. Sää on pilvinen, mutta kohtalaisen lämmin. 

Huomaan, että täällä ei ole ollut kissakuvia viime aikoina juurikaan. Pitää korjata tilanne tulevaisuudessa. 

Mukavaa torstai -päivää juuri Sinulle! 

Piika ja Renki

 Elimäellä sijaitseva Piika ja Renki on vaihtanut omistajaa.  Yrittäjäksi on käynyt tuttu henkilö, joten aion ilman muuta vähän mainostaa paikkaa. Se on jo itsessään hieno ja ja esittelemisen arvoinen vanha rakennus. 

Paikka sijaitsee Elimäellä, 6 -tien varrella. Sen vieressä on monelle tuttu Arboretum Mustila puutarhamyymälöineen. 

Piian ja Rengin uusi omistaja on  mm. kokki ja leipoo mielellään suolaisia ja makeita syötäviä kahvilan vitriiniin.  Tulevaisuudessa hän suunnittelee tarjoavansa myös kevytlounaita, kuten salaatteja ja uuniperunoita (meikäläisen suosikkeja!).   Myynnissä on myös paikallisten leipomoiden tuotteita. 

Näin omistaja kuvailee uutta yritystään mm. Kouvolan Sanomissa.  (en tiedä avautuuko linkki kaikille). 

Kahvilapöytiä on sekä ulkona, että sisällä. 

Sisältä löytyy käsityömyymälä. Myynnissä on paikallisten käsityöntekijöiden tuotteita. 

Yläkerrasta löytyy Vinttigalleria.  Siellä on vaihtuvia näyttelyitä koko kesän ajan.  Kahvila ja näyttelytila ovat avoinna toukokuulta syyskuulle ja talvisin suljettu. 

Tällä kertaa näyttelytilassa on Elimäen taideseuran vuosinäyttely. 

Yläkerrassa näin, että lattiassa on useita luukkuja. Minullehan tuli heti tunne, että pitää varoa askeleitaan 😂

Näyttelytila on tunnelmallinen ja sisustettu vanhoilla esineillä. Tuolejakin on, jos joku haluaa tunnelmoida ja ihailla taidetta pitempään. 

Alla oleva taulu on Auli Steffen Lemmikkipuu. Mielenkiintoisen siitä tekee se, että siihen on kiinnitetty helmiä joukkoon. 

Mitenkähän minulta olisi onnistunut ihan vaikka vain verhojen lyhennys tällä entisaikojen ompelukoneella? Veikkaan, että kärsivällisyys olisi ollut koetuksella.  En saa edes kuvaa suurentamalla näkyviin koneen merkkiä, ehkä Singer?  Se näkyy tuossa vaaleassa laatassa koneen oikeassa sivussa. 

Alla 1900 -luvun alussa käytetty hunajalinko. En ollut moisesta ennen kuullutkaan, mutta nopealla kuukkeloinnilla selviää, että tämän moderneja versioita on vaikka kuinka. Ilmeisesti tärkeä vempain edelleen hunajanvalmistajalle. Minä en ole hunajan ystävä, joten on iso aukko sivistyksessä tämän laitteen kohdalla. 

Suloinen Nelli on Satu Rantasen akvarellityö. 

Alla olevasta patsaasta piti ottaa kuva, koska sen nimi on Huiluvelho (Anne-Mai Silvonen). 

Kulunut viikko on ollut raskas ja surullinen. Anoppi nukkui pois muutama päivä sitten.   Itse hän toivoi jo pitkään poispääsyä, kun ikääkin oli jo liki 100 vuotta.    Tuntuu ihmeelliseltä ajatella, mitä tuon ikäinen ihminen on ehtinyt elämässään nähdä ja kokea.   Pitkät sotavuodet, työvuodet, asuminen maalla ja kaupungissa, elinolojen kohentuminen, lapset, lastenlapset, lastenlastenlapset ja jopa lastenlastenlastenlapset. Anoppi olisi ollut iloinen varmasti myös tämän kahvilan uuden omistajan puolesta. 

Toukokuu on mennyt ihmeellisen nopeasti.  Pitää varmaan sanoa, että kohta on jo taas juhannus ja  joulu. Rauhallista tätä päivää juuri Sinulle! 

Amppareita ja pörriäisiä

 Leikkiruokia virkatessa tulivat mieleen myös ampiaispesät, joita virkkasin viime vuonna.  Valeampiaispesän toimivuudesta oikean ampiaispesän estämisessä ei ole minulla mitään todisteita, mutta onhan tämä ihan kiva koriste ulkona.  Tein näitä kolme ja annoin ne tuliaisina lapsillemme. Ajattelin hissukseen tehdä vielä lisää, jos tulee äkillistä tarvetta pienille viemisille kylään mentäessä.  Lankaa näihin kului noin 25 grammaa/ pesä, eli tähän mennessä langankulutusta yhteensä 75grammaa. Täytteeksi käytin muovia (muoviroskiin menevää pehmeää muovia), joka kestää ulkona hyvin kosteaakin.  Jostain luin, että voisi täyttää esim.  sanomalehtisilpulla, josta tulisi kuulemma nk. ampiaispesämäinen haju.  Itse epäilen pallon lässähtävän kosteassa, jos sitä aikoo pitää ulkona. 

Aiemmin tein vain yhden ampiaisen/ pörriäisen palloon, mutta sitten näin jossain kuvan useamman ampparin pallosta. Päädyin laittamaan näihin nyt 2/pesä. Virkkasin ne ilman täytteitä ja samalla virkkasin mukaan pitsinauhasta leikatut siivet. Kiinnitin ompelemalla ampparit pesäänsä (olipa julmaa!). 

Sain Puikoillanikin -blogista paastohaasteen arvontavoiton.  Paastossa olin kieltäytynyt karamellista ja suklaasta yms.  Arvatkaas mikä oli ensimmäinen ajatus, kun tämä löytyi postilaatikosta? Olisiko siellä iso suklaalevy!!??  😂

Paketissa oli kolme  lehteä, kiitos!  

Kotivinkistä löytyi ampiaissukkien ohje.  Minulla on ollut jonkin aikaa nilkkasukkien kausi, joten pitihän tuotakin ohjetta kokeilla. 

En halunnut käyttää valkoista, joten vaihdoin sen (mielestäni) vaaleanvihreään, joka alkoi näyttää aina vain imelämmältä ja imelämmältä. Ei se ainakaan anna viitteitä ampiaisista ruohikolla...    Lisäksi tytär oli sitä mieltä, että minä "värisokeana" en taas näe oikein, vaan kyseessä on jopa turkoosi!  

Ohje on Mia Sumellin ja sukkien nimi on Pörriäissukat.  Ne on neulottu ohjeesta poiketen Nalle -langasta, kolmosen puikoilla. Lankaa kului 77 grammaa. Sukkani ovat kokoa 39, eli vähän isommat, kuin ohjeessa. 

Jotkut kyselivät viisuneuleistani.  Tietysti neuloin Euroviisujenkin aikana, koska en osaa vain istua ruudun ääressä.  Sukat ovat vielä kesken 😀 Oli niin jännittäviä hetkiä finaalinkin aikana, että neulominen keskeytyi vähän väliä. Hauskinta oli, että viisuseurani, eli nuorempi ikäpolvi, aloitti myös käsityön viisuja seuratessa. Toinen virkkasi, toinen neuloi.   Mieskin oli vähän aikaa paikalla, mutta ei neulonut. 

Itävallan kappale oli oma suosikkini Viron ohella ja erittäin hyvin pärjäsivät molemmat!   Loppuvaiheessa alkoi näyttää  pahalta tuo voittajaksi selviytyminen, mutta hyvin meni. Tuntui aika vahvasti siltä, että kakkoseksi jäänyt maa ei saanut ääniä pelkän kappaleensa perusteella.  

Entä se väliaikanumero!!  Wau! Käärijä ja Baby Lasagna. Ihan huikea esitys! Melkein sanoisin, että illan paras. 

Suomi pärjäsi hyvin jo päästyään semifinaaleiden läpi finaaliin.   Toinen kotimainen alkoi mielestäni jo vähän kulua jatkuvasta kuuntelusta, vaikka olikin hyvä kappale. 

Viisut oli minusta tosi kivasti järjestetty, juontajat hyvät ja sopivan pituisia väliesityksiä.   Nyt on niin haikea olo, kun katselee vielä viisujen jälkihuuruja ja tietää, että ensi vuoden viisuihin on vielä vuosi odoteltavaa. 

Ensimmäinen kesälomapätkä alkaa on ohi. Kaikenlaista ehdin viikon aikana tehdä.  Pian taas työt kutsuvat. Toivottavasti ei tule kovin hikisiä ilmoja.    Hyvää kesälomaa teille, jolla on loma meneillään!  

Kesälomakuulumisia

 Kesälomalla on ollut niin paljon ohjelmaa, että en ole ehtinyt edes tänne kirjoittelemaan.   Laitan pari kuvaa vielä äitienpäivästä.  Kävimme äidin luona viettämässä yhteisäitienpäivää. Saimme yhteiseksi lahjaksi  upeasti pakattuja suklaamansikoita. 

Saimme kumpikin myös tyttären tekemät kynttilät. Ne on tehty soijavahasta (?) jos oikein muistan. Muodot ovat säilyneet hienosti muotin poiston yhteydessä! Kynttilässä on myös vieno tuoksu. 

Lisää kädentaitoja, tällä kertaa 2 vuotiaan käsistä. Kysyin, onko kortissa tomaatteja ja kurkkuja, oli vastaus joo ja reipas nyökyttely.

Itse pykäisin pitkästä aikaa tuorejuustokakun, joka ei kuvassa oikein pääse oikeuksiinsa, mutta maistui kuitenkin erittäin hyvältä (vaikka itse sanonkin). 

Mökillä olen ollut jo kahteenkin otteeseen yötä. Lehdet ovat vasta tulollaan puihin. Vesi näyttää aina yhtä kauniilta.  Uimassa en vieläkään käynyt.  Tässä veden pinta on melko rauhallinen, mutta viimeisellä mökkireisulla oli melkoinen tuuli ja aallotkin rauhattomat. 

Äidin pihalta siirrettiin riipparaita mökin pihalle.   Tontti on kivinen ja juurakkoinen, joten menin helpoimman kautta ja kaivoin montun paikkaan, josta yksi alppiruusu oli päättänyt poistua omin avuin. Puu näyttää sopeutuvan ympäristöönsä hyvin, ainakin ulkonäöllisesti.  Tulevaisuus näyttää, miten lopulta käy. 

Kotoa jäi terassiöljyä ja sipaisin varastokopin rappusia...

...sekä vanhemman keinun. Parikeinu jäi vielä toiseen kertaan.  Meillä on jostain syystä keinuja ihan joka lähtöön 😅 

Halusin öljyä myös alapuolelle, enkä viitsinyt irrotella ketjuja sivuista, kun olivat niin tiukasti kiinni koukuissaan.  Sain keinun juuri ponnisteltua nurinniskoin käsin, kun puhelin soi...    vakuutusyhtiöstä päivää!  Ei tullut kauppoja, ei!!  Jos soittaja olisi tiennyt, miten hankalassa asennossa olin ollut, olisi varmasti pyytänyt anteeksi. Vakiokysymykseni on, että onko minulla jotain vakuutuksia teidän yhtiössänne (siinä tapauksessa olisin kuunnellut). Näin saa soittajankin aina hieman hämmentymään 😂 Hän varmaan jäi miettimään, millaiselle tyypille tässä oikein tuli soitettua. 

Olen henkilö, joka on aika pihalla kodin paperiasioista, vaikka töissä joutuu pyörittelemään ties millaisia papereita.  Monessa perheessä on sama juttu, että toinen puolisko on se joka pitelee virallisia asioita hallinnassaan. Olisin kerrassaan pulassa, jos tuo homma yht´äkkiä lankeaisi minulle. 

Jämälankoja piti taas kaivella kätköistä. Aika vähät on nyt materiaalit. Valkoisetkin vain pieniä pätkiä. Seuraavassa kuvassa on jo pakko todeta, että jännitys tihenee ja lanka vähenee.   En oikeastaan aluksi tiennyt, mitä edes tekisin. Olisi pitänyt tehdä vähän kapeampi sukka, niin lankakin olisi saattanut riittää. Jouduin kaivella yhdestä pitkäaikaisesta, keskeneräisestä projektista vähän sinistä mukaan.  Jämiähän nekin langat ovat. 

Lankaa sukkiin kului 40 grammaa kolmosen puikoilla.  Jäävät mökille koriin odottelemaan  pienempien jalkojen tarvetta. 

Hetkellisessä auringonpaisteessa pinkaisin pihalle sovittelemaan sukkia parhaimpiin kuvauspaikkoihin. Sekin on suurta hupia mökillä, jossa ei ihmeempiä tapahtumia ole. 

Entä ne Euroviisut!? Eihän niitä ole unohdettu!   Semifinaalit on katsottu tarkasti ja tallennettukin uutta katsomiskertaa varten. Tänä vuonna oli paljon hyviä kappaleita kuunneltavaksi ja katseltavaksi.   Molemmat kotimaiset pääsivät odotetusti jatkoon. Suosikkini ensimmäisessä semifinaalissa oli Viro ja toisessa semissä Itävalta.  Kumpikin pääsi myös finaaliin.   

Näin välipäivänä voi nauttia auringonpaisteesta ja mennä vaikka kotikeinuun neulomaan.  Merri on jo aivan täpinöissään, kun minä vaan  istun koneella...... 

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Sitruuna ja kumppanit

Vappu meni ilman  itse tehtyä simaa. Sitruunat eivät olleet vielä kypsiä, mutta nyt niitä voisi jo käyttää.  Keltaisia ovat, vaikka kuva vähän haalistaakin niitä.  Lankaa niihin kului 20 grammaa. 

Rusinatkin olivat vielä tässä muodossa. 

15 grammaa viinirypäleitä on valtavan vaikea kuvata, mutta kyllä tästä tarkoituksen tunnistaa. Jonkin aikaa pitää vielä odotella, jos aikoo saada simaan rusinat. 

Siman jälkeen pitää saada jotain suolaista, vaikka suolakalaa. 

Itse täytyy kala perata ja suolata.  Kalasaalis on jäänyt tähän yhteen. Tämä jokivedessä uiskenteleva raitasärdelli on kuitenkin aivan yleinen ruokakala. 13 grammaa kalaa päivässä ei vielä  taida riittää päivän ravitsemussuosituksia täyttämään. 

Vappuna puhaltelin pikkutytön iloksi ilmapalloja. Ne löytyivät kellarista vapputavarakassista. Osa niistä oli pilalla, mutta osa oli sitäkin sitkeämpää tekoa.  Frodo on löytänyt niistä paljon iloa. 

Arvaako koskea vai ei... tottakai arvaa!  

Frodo myös kanniskelee näitä suussaan. 

Pallo lähtee kivasti liikkeelle, kun tassulla vähän töytäisee.  Ihme kyllä, yhtään palloa ei ole rikkoutunut. 

Eilen tajusin, että Euroviisujen esikatselu onkin siirtynyt Areenan puolelle ja oli mennyt jo edellisenä päivänä!   Olihan se siellä vieläkin. En yleensä katso  Areenalta mitään. Tämä esikatselu oli minusta aika kökkö, verrattuna aiempiin vuosiin.  Minusta tuo esikatselu kuuluu viisujen odotteluun. On kiva kuulla, mitä mieltä joku muu on esitetyistä kappaleista ja näkee kaikki tulossa olevat kappaleet.  

   Tuo Viron viisu on kyllä vallannut pääni ihan täysin korvamatona 😂 Yleensä juon ihan tavallista kahvia, mutta kohta varmaan menen tuon korvamadon takia jonnekin tilaamaan Espresso Macchiaton😂

Keikkuvaa kevättä juuri Sinulle!