Elokuun bingo

 Repolaisen elokuun bingoruudukko.

"Missäs sitä ollaan oltu - tähän asti kysyn vaan?", kyselee Repolainen Matin ja Tepon lyriikoin. 

KIVELLÄ ("nää hommat jonkun tehdä täytyy")

Kivipaadella hevostaan tyynnyttelee suomalainen rakuuna, kuva Lappeenrannan linnoituspuistosta.  Patsas on Pentti Papinahon käsialaa vuodelta 1982.

KANNOLLA ("kun ei oo edes ruokaa")

Jotainhan se on järsittävä, edes sieniä! Kannolla kasvaa kyllä ihan muita sieniä, kuin syötäviä. 

KATOLLA ("kysyt taas miksi täytyy sun jäädä")

Muistomerkki (Lappeenranta) ja sen katolla törröttävä, tulppaanin nupun muotoinen uloke. Muistomerkki haluaa meidän muistavan 23.8.1741 käydyn "pikku wihan " huomattavimman taistelun, jota seurasi Lappeenrannan polttaminen ja ryöstäminen.  Esi-isien henget haastavat meille vuosisatain takaa: "Varjelkaa valppaasti menneiden polvien hiellä ja verellä kostutettua maatanne."

TAIVAALLA ("miksi täytyy sun tänne jäädä, oman onnesi nojaan")

Yksttäinen, tai miksei yksinäinenkin, tuulivoimala taivasta vasten Haminassa.

MISSÄ? ("kun kotiin palasin, näin että sieltä tärkein puuttuu)

Lelumuseohuone Pulsan aseman yläkerrassa.  Näkymä on vähän samanlainen kuin meillä, kun tyttö on käynyt leikkimässä 😅 Meillä on aivan liikaa leluja omien lasten jäljiltä. Leluille pitäisi tehdä todellinen inventaario! 

OKSALLA ("sanot ole hetki hiljaa")

Ole hetki hiljaa ja katsele/ kuuntele luonnon kauneutta.  Jostain syystä silmä osuu nyt tuohon sähköjohtoon tuossa kuvan alareunassa...

PIILOSSA ("tiedän etten pois sua  häädä...")

Valtava rupisammakko piilotteli puukasan alla mökillä! Aivan valtavan kokoinen! Otin ihan siitä vierestä puita. Onneksi Saku ei päättänyt ottaa jättiloikkaa mihinkään suuntaan sillä hetkellä. Poistuin hitaasti takavasemmalle ja toivoin Sakun löytävän uuden piilon.  En halunnut suudella sitä. Minulla on jo prinssi, vai pitäisikö sanoa kuningas 😀

MAASSA ("on oikeus ja kohtuus, että mieshän siitä hieman suuttuu")

Kuka tahansa suuttuisi, jos joutuisi teljetyksi jalkapuuhun kaiken kansan eteen, kuten tämä  mies Lappeenrannan hiekkataideteoksilla. 

KOLOSSA ("työnikö tähden tähän on tultu...")

Jonkinlaista pään tuuletusta oli tämäkin reissu.  Tästäkin henkisestä "kolosta" pitäisi päästä ulos (ja mieluiten aika nopeasti sittenkin!). 

Bingo loppui siihen, mutta laitan perään vielä muutaman kuvan maakunta-ajelultamme.  

Lappeenranta: 

Hiekkateokset olivat jo vähän alkaneet rapistua ajan myötä.  Sääli, sillä niiden tekemisessä on ollut varmasti valtava työ.  Dracula vetäytyy varmaan talven tullen linnaansa arkkuineen. 

Pulsan aseman karttakuva.

Perätalon juhlatalossa voi pitää erilaisia tilaisuuksia, luulisin. 

Vanha ratavartijan talo. 

Asemarakennus, jossa on aivan upea kahvila ja myymälä.  Aurinko taisi mennä pilveen kuvan ottamishetkellä.  Pihalla on mahdollisuus kahvitella, sekä myös tuolla takana terassilla. Ihmisiä oli liikkeellä paljon. 

Ylämaan kautta ajellessamme pysähdyimme  jalokivikylään ja kävimme jalokivimuseossa.    Vieressä on myös koruliike, josta Suomen valtiojohtokin ostaa koruja edustuslahjoiksi yms.  Saimme omistajalta erittäin kattavan esittelyn yrityksen tuotannosta ja toimintatavoista.   Arvokivi "taittuu" ihmeellisiin muotoihin! 

Alakuva museosta.

Haminan Tervasaaressa kävimme testaamassa  Sukulan "kuntoon laittaman" ravintola Rampsin.   Aika hiljaista oli. Johtuu varmaan syksyn lähestymisestä.  

Tämä viikko on "hääviikko". Vanhin lapsi menee vihille viikonloppuna.  Pari vuotta sitten alkoi heillä suunnittelu ja nyt ollaan vihdoin asian äärellä 😍 Jännitys tihenee! 

Sekametelipostaus

 Hoi siellä! Nyt pian astia kantoon!  Huutelee Frodo. 

Minun piti tehdä muutama päivä sitten uniapneatesti.  Sen toteutus ei ollut minulle tuttu ennestään. Onneksi homma alkoi sillä, että tapasin sairaanhoitajan, joka kertoi, miten homma toimii. 

Hän latasi tietokoneen kautta testilaitteeseen kellonajan, jolloin olisin asettautunut levolle ja millä aikaa aion herätä.  Tietoihin lisättiin myös paino ja pituus. 

Puuoli tuntia ennen laitteen aktivoitumista aloin ripustella johtoja ja laitteita kehooni. Paitaan kiinnitettiin keskuslaite, johon kiinnitettiin johdot sieraimiin tulevista "viiksistä", sekä jalkoihin ja lonkkaan kiinnitettävistä johdoista. Rintakehän ja vatsan ympärille tuli nauha, joka kiinnitettiin tuohon keskuslaitteeseen neppareilla.  Ranteeseen tuli laite, josta lähti johto sormeen kiinnitettävään happisaturaatiolaitteeseen.  Nämä piti sitten teipata sieltä sun täältä kiinni vartaloon, että pysyisivät koko yön paikoillaan.  Näytin viritelmää miehelleni, joka totesi minun näyttävän siltä, kuin olisin karannut teho-osastolta 😂 Mies itse valitsi nukkumapaikakseen sohvan.  Tuossa laitteessa on lisäksi mikrofoni kuuntelemassa kuorsausta. Olisihan se ollut kiva,  kun kaksi ihmistä olisi kuorsannut oikein kilpaa!   No ei kuulemma olisi mittausta haitannut, mutta silti. 

Oli näissä aikamoinen virittäminen, vaikka olin kertaalleen jo saanut opastuksenkin.  Kannatti aloittaa ajoissa niiden laittaminen. 

Lopputulos oli se, että olin saanut laitteen asennettua niin hyvin, että se oli pysynyt koko yön paikoillaan.  CPAP -laitetta ei tarvitse ottaa käyttöön, mutta lievä uniapnea on kuitenkin.  Ohjeistuksena oli pudottaa painoa ja käyttää uniapneavyötä, jotta selällään  nukkuminen hankaloituisi. Siinä laitetaan jonkinlainen vyö keskivartalon ympärille ja selän taakse esim. tennispallo.  

Tämä kaikki lähti siitä, että olen ollut valtavan väsynyt kaikin puolin viime viikkoina. 

Merri nukkui jaloissani koko yön. Sen läsnäolo ei enää lisännyt muutenkin hankalaa oloa piuhoineen kaikkineen. Päin vastoin: se selvästi kannusti minua kestämään koko yön.  

Tässä me olemme aamupalan yhteydessä. Merri on oikea sylikissa, etenkin, jos se haluaa jotain.  Näin käy usein silloinkin, kun yritän lukea ja kommentoida blogejanne 😄 Tätä juttua kirjoittaessa se on käynyt jo 4 kertaa.

Riippukeinuasia jäi kaivelemaan mieltä.  Vihdoinkin, kun olisin saanut sen käyttöön, niin se mokoma repesi täysin.  Ostin Biltemasta alla olevan kuvan mukaisen, uuden riippukeinun. En ole vielä testannut. Olisin saattanut levittää sen olohuoneeseen, mutta paketti jäi miehen autoon ja siellä se on edelleen, ties missä. Ehkä hän salaa käytti tätä tänään työpäivän aikana??

Kävin muutenkin ostoksilla. Tarkoitus oli ostaa nuo kenkälusikkakengät. Olen haikaillut näitä siitä lähtien, kun näin työkaverin vain suikkaavan kengät jalkoihin, kun minä hamuilin kenkälusikkaa jokaisen asiakkaan luona.  Aika näyttää, miten näillä töissä kulkee, jos siellä nyt ylipäänsäkään kulkee yhtään mitenkään. 

Askartelukaupasta löysin kynän, jolla voi kirjoittaa kiviin.  Kaipasin ohutkärkistä  maalia/ kynää.  Löysin nimittäin aiemmin kirpputorilta valkoisia, litteitä kiviä.  Alennuksessa ollut iloisen värinen makramee -lanka lähti myös matkaan. Ehkä iloisemman veskinmaton voisi virkata joskus. 

Pakko vielä esitellä markkinoilta löytynyt tosi kiva vyölaukku. Se on Mithu -merkkinen.  Tänään olen ensimmäisen kerran testannut tätä ja totesin sen oikeasti hyväksi! 

Vyöosa on niin leveä ja tukeva, että se on kuin joku tukivyö vyötäröllä 😂. Neppareilla voi säädellä pituutta.  Tätä voi myös pitää poikittain olan yli pujotettuna. 

Seuraavaksi tähän sekametelipostaukseen vielä kuva Kausalan Aseman Kahvilasta, jossa tänään äidin kanssa käytiin.  Kahvila saa hyvät suositukset! Oli kaunista kaikin puolin ja kakkukin oli hyvää.  Matkaakin kotoa tuli vain puoli tuntia.  En tiedä, onko paikka auki talvella. 

Merrin voi pitää ulkona ihan huoletta valjaissa ja pitkässä narussa ilman jatkuvaa seurantaa.  Frodo ottaa hatkat helposti, jos sitä ei vähän väliä käy katsomassa.   Tässä se vain marristelee minulle, kun kävin tuijan takana kurkistamassa, mitä se oikein taas touhuaa 😼 Edellisenä  päivänä sain etsiä sitä  pitkin pihaa ja kurkistella naapureidenkin pihoille. Sitten se yht´äkkiä ilmestyi ulko-ovelle ihmettelemään, että miksi ei mentäisi sisälle välillä?

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Hiljaa hyvä tulee

 Tämä on minusta niin veikeä kuva Merristä 😅 . Frodon kanssa voi olla lähekkäin, jos Frodo on "paketissa".  

Sam vaistoaa, että jotain outoa on nyt tekeillä...     Voisitko Merri kertoa, missä Frodo on? 

Ahaa! Nyt alkaa hiljalleen selvitä! 

Aloitin joskus vuoden alussa nämä reilunkokoiset sukat, reissuneuleena.   Ne etenivät tosi hitaasti, mutta olivat  sopivaa neulottavaa, kun juttelee toisten kanssa.  Reissukassini on aina mökillä mukana. Sukka oli ollut jo niin kauan kesken, että päätin tarttua siihen, vaikka se ei mikään jämälankajuttu olekaan.  Mökillähän minulla on yleensä mökiltä löytyvistä langoista jotain tekeillä. 

Raidallinen oli nopeaa neulottavaa. Pohkeen kohdalla tajusin, että  uusi sukka on kapeampi, kuin tuo ensimmäinen.  Yleensä teen kahta sukkaa yhtä aikaa, mutta näitä aloittaessa ei ollut käytettävissä, kuin yhdet puikot.   Harmitti, kun huomasin tuon selkeän virheen noin myöhäisessä vaiheessa.  Koska lankaa oli, päätin tehdä kummallekin sukalle uuden parin.   Homma venyi taas  useita kuukausia. 

Odottavan aika on pitkää, tuumii Sam.

Valmistumisen odottelu oli minustakin väsyttävää ja päätin lopultakin viritellä varastokopista löytyneen riippukeinun  päiväunia varten.  Ehdin kantaa jo kaikki peitot ja tyynynkin kyytiin.  Ensimmäinen istuutuminen ei kipannut minua, kuten pelkäsin.  Toisaalta koko pohja repesi ja minä olin jälleen koppakuoriaisena tuolla maassa (en ihan kuntassa, kuten Vanha Rouva varmaan taas epäilee).  Vähän aikaa makasin siinä  ja kuulostelin, että sattuiko? Ei sattunut 😂  Tarinan opetus: Mikäli riippukeinu on 20 vuotta vanha, tai enemmänkin, ei kannata laittaa siihen yli kilon painoista oliota makaamaan. 

Koska olin niin kovasti halunnut nukkua päiväunet ulkona, nukuin ne sitten tuossa saunan jakkaran päällä 😂 Olihan se kova, mutta ihme kyllä todellakin nukahdin! 

Sukat valmistuivat lopultakin. Pienestä oli enää kiinni.   Nämä ovat kokoa 41-42. Tein kerrankin isoa kokoa, kun kaikki jemmassa olevat sukat ovat lähinnä omaa kokoani. 

Lanka on 7 -veljestä (joku meriaiheinen). Pidemmissä painoa 208 grammaa ja lyhyemmissä  173 grammaa.  

Oli jo aikakin saada jotain valmiiksi. Kesäkuussa ei lankaa kulunut lainkaan ja heinäkuussakin vain 83 grammaa.  Nämä sukat ovat tämän kuukauden ensimmäiset langankulut.   En tarkoita, että olisi pitänyt urakoida jotain. Ihmettelen vain, miten olen neulonut niin vähän, kun se kuitenkin on niin mukavaa hommaa. 

Maia on niin väsynyt, että sitä eivät poikien jutut kiinnosta.   Samaistun Maian olotilaan. 

Hiljaa hyvä tulee! 

Rojupuu muutti muotoaan

 Reilun  viikon takaisia kuvia mökiltä.  Aurinko paistoi, poutapilvet kulkivat taivaan halki, tupsupäämäntyjen latvat hivottelivat korkeuksiin. 

Kissat oli pakattu kuljetuskoreihin. Ruoka maistui mökillä yhtä hyvin, kuin kotona.  Samin ruokapaikka on mielenkiintoisesti Merrin takapuolen vieressä, ainakin tässä tilanteessa. 

Aiemmin saunan ja varastokopin alusia tyhjennellessäni löytyi kaikenlaista rojupuuta. Näitä nk.aidannepätkiä löytyi muutama. En raaskinut hävittää, kun ovat jo valmiiksi kivan näköisiä.  Yhdestä laudanpätkästä maalasin tervetuloa -kyltin ja kiinnitin sen ketjuilla tuohon ritelikköön.  Sen verran voin varmuudella sanoa, että minusta ei olisi ikinä tullut puuseppää. Joka ikinen naula meni vinoon naulatessa. Ehkä tuuli oli niin kova?  

Löysin paikan tälle "teokselle" mökille tulevan pihatien varresta. Kivet ja alppiruusu tuovat sille kivan ympäristön.  Ei tätä kylttiä kyllä näe mökkitielle tultaessa, mutta tärkeintähän on, että naapuri näkee sen ja itsekin voi nähdä, jos kävelee sen luo, tai ohi ajaessaan sattuu vilkaisemaan sitä kohti. 

Nämä kissat olivat oikeastaan ensimmäinen tekoseni.  Mikäli muistatte, oli romulautakasa aika iso.  En kuitenkaan saanut sitä paljolti pienenemään näillä touhuillani. 

Sahasin 3 eri pituista lautaa ja niille lovet yläosaan. Taakse vielä yksi kokoava lauta, johon sitten hakkasin niitä linttaan meneviä nauloja lisää.  Ennen sitä maalasin laudat ja suhuttelin päälle vielä kilikililakkaa. Viiksiksi löysin mustaa narua, jonka kiinnitin tuolla valkoisella napikalla, jolla kiinnitetään yleensä sähköjohtoja seinään (eli mikä sen nimi sitten onkaan..).  

Frodo kertoi päivän tapahtumat uusille kissakavereille. 

Ovat ilmeisesti vähän ujoja, se ajatteli. 

Anopin asuntoa taannoin tyhjennettäessä  löytyi 3 keramiikkakalaa. Ne päätyivät varastokopin seinälle. Minä en niitä naulannut, näkee lopputuloksesta. Tarkkaan jos katsoo, niin nehän taitavatkin olla ruuveilla kiinni. 

Kiertelen välillä kopin sisällä katsomassa, mitä ihmeellistä sieltä löytyy. Mistä voisi taas tehdä "sitä jotain".  Nappasin seinänaulasta nuo kukkakorit ja katsoin sisään....    ehdin jo KOSKEAKIN naruihin, ennen kun tajusin, mitä siellä oli!  Kuollut lepakko! Yök! 

Isä oli henkilö, joka ei suotta heitellyt mitään pois. Siksipä mökiltä löytyy edelleen kaikenlaista tavaraa.  Tämän puunkantotelineen hän oli tehnyt koulupoikana. Se oli meistä tärkeä säilyttää. Keksimme sille paikan kopin seinustalle. Minä taas naulasin... 

Sille löytyi heti käyttöäkin, kuten mies hoksasi.   Voi laittaa tölkin telineelle tikanheiton ajaksi. Poika totesi, että ei kannata siinä seisoskella tölkkeinensä, kun toiset heittävät tikkaa. 

Tunnustan, että en ole heittänyt tikkaa moneen vuoteen, vaikka taulu on seinällä. Hahaa! Luulitte, että tunnustan jotain tuon tölkin suhteen 😂 Voin tunnustaa, että se ei ole minun. 

Muutama vuosi sitten tuli kiinnitettyä vanha kirves puuliiterin viereisellä seinälle. Sekin oli isäni kätköistä. Hänellä oli intohimona keräillä kirveitä ja kuorimaveitsiä.  

Maalia oli, lautaa oli. Syntyi opasteviitta kilpineen. Harmittaa vain tuo wc -osio. Eihän meidän mökillä mitään vesivessaa ole. Eikös tuo ole lyhenne sanoista water closet.  Olisi pitänyt kirjottaa reilusti suomeksi, että huussi.  Nyt kaikki kuitenkin tietävät, missä on vessa, eikä kukaan lähde esim. laiturille hortoilemaan sitä etsiessään. 

Opaste olisi saanut olla pitempi, mutta eiköhän tuokin pituus riitä kaatamaan opasteen tuulen mukana ensi kesään mennessä. 

Tein tyhjänpäiväisen kierroksen kattarellien perässä. Ei ollut yhtään. Joku aika sitten lensin metsässä vatsalleni, kun jalka ei noussutkaan kaatuneen puunrungon yli.  Metsässä ei tarvitse miettiä, näkikö kukaan.  Hieman myöhemmin kaaduin mökin pihalla selälleni näreikköön. Olin kai niin väsynyt. En edes päässyt itse ylös, joskin nauru vaikutti asiaan.  Mustelmilla ja naarmuilla selvisin.  Olen näköjään aika tapaturma-altis nykyään.  Pari päivää sitten kävin päivystyksessä poistattamassa punkin selän puolelta. Oli niin syvällä, että ei kotikonstein lähtenyt. 

Puolukat alkavat kypsyä. Mustikoita on mökin pihalla, mutta en ole paljoa kerännyt, kun viimevuotisiakin on vielä . Tuntuu ihan kamalalta katsoa niitä mustikoita, käyttämättä viimeisiä voimiaan niiden pakonomaiseen keräämiseen. Tässä taitaa olla yksi opetus, että asioita ei tarvitse tehdä, jos niitä ei edes tarvitse tehdä.  Ota tästä elämänfilosofiasta nyt sitten selvää! 

Kuviosaha on aika hauska vempain. Sillä sain ne kissojen korvatkin sahattua.  Tässä olen laudan lisäksi kaivellut pieniä kepuloita puuliiteristä.  Lopputulosta katsoessani mietin, että mitä tuo lauta oikein meinaa. Siitähän teinkin puukepulakalalle pään ja pyrstön.  Rautalangan pujotin kepuloiden läpi. 

Erikoinen puunkänkkärä kuulunee myös isäni löytöihin. Minäkään en raaskinut laittaa sitä pois.  Tämä "taideteos" hakee vielä paikkaansa. 

Aurinkoisena hetkenä vesi on tosi kirkasta ja näkyy pohjakin selvästi. Kalaparvi  uskaltautui uimaan ihan rannan tuntumassa.  Tästä tulikin mieleen yksi ilta, kun näin puolipimeissä, että 2 joutsenta uivat kuninkaallisen näköisinä ihan laiturin ohitse.  On ne vaan komeita lintuja! 

Illan pimetessä taivas on vielä aika vaalea. 

Makasin laiturilla ja katselin ylös päin.  Yhtään luvattua perseidiä ei näkynyt.  Oli kuitenkin erikoinen tunnelma maata siellä keskiyöllä. 

Tähtiä olen tuijotellut useana iltana. Tällä mökkireisulla perseidejä ei näkynyt, mutta muutama päivä myöhemmin omassa pihassa alkoi jo näkymään.   Niska könössä tuijottelin parina yönä ylös päin ja lopulta näin 10 perseidiä!  Alakuva on kuitenkin vielä mökiltä, kun kaikki taivaankappaleet olivat vielä  siellä, missä pitikin. 

Eilen oli kuulemma isoäidinneliöpäivä. Innostiko se sinua tarttumaan lankaan ja koukkuun?