Pieniä asioita

 Jatkuva sisällä jumittaminen päättyi. Ainakin se katkesi hetkellisesti.  Päätin lähteä ulos.  Eikä mihin vain ulos, vaan suorastaan kävelylenkille 😂 Arttu pääsi pitkästä aikaa mukaan.  Oikeastaan se oli aika iso houkutin lähteä ulos. 

Kymijoki oli harmaa, maa lumeton.  Jokivarren kävelyreitti oli mahdollista kulkea liukastelematta. Puupinnoilta oli joku käynyt lakaisemassa lehdet, jotka olisivat voineet olla liukkaita.  Mikä parasta, ilma oli erityisen raikas (ainakin verrattuna meidän olohuoneen ilmaan). 

Arttu oli innoissaan lähdössä mukaan.  Äidin kanssa se kulkee toisenlaisia reittejä. Ei edes suostu lähtemään tänne poluille.  Nytkin se pari kertaa muisti, että ai niin, täällähän voi olla vaarallista! Puutkin heiluvat!  Hyvin kuitenkin matka maittoi. Erilaisia hajuja, kuin yleensä. 

Olin ottavinani hyvän kuvan Artusta, kun se malttoi hetken olla paikoillaan. Myöhemmin kuvaa katsoessa näin, että kasvojen edessä oli risuja. 

Arttu on tässä vaiheessa vielä ihan puhtaan näköinen. Paluun jälkeen se pääsi tassu- ja masupesulle. 

Pörröhäntä -sukkien jälkeen teki mieli neuloa jotain pieniä asioita.  Keltaisia sukkia on kaksi erikokoista paria (37g + 27g). Varteen laitoin yhtä efektilankaa, jota ei oikein voi yksiltään neuloa mihinkään. Säärystimistä tuli aika hauskan väriset kirjavasta langasta huolimatta. Tein 1o,1n -resoria vaihdellen 4 kerroksen välein ristikkona.  Lankaa kului 53g. 

Valkopunaisiin sukkiin kului 37g. 

Säärystimiä voisi käyttää näinkin 😃😉

Satu pohti, minne Wilhelmiina -piparit ovat kaupoista joutuneet.  Yhteishyvässä on ohje. Päätin kokeilla ja hyviä ovat. Suosittelen!  Paljon parempia, kuin joulupiparit. 

Wilhelmiinoista tulee aina ensimmäisenä mieleen äidin kioski takavuosilta. Siellä oli myös elintarvikkeita myynnissä. Wilhelmiinojakin. 

Toissapäivänä  paras työ, supersuoritus, oli kissojen hiekkalaatikoiden pesu.  Kesällä pesen ne letkun kanssa ulkona, mutta  nyt ei vesiletkua voi enää käyttää ennen kevättä.   Homma on tylsä ja sitä tulee lykättyä viimeiseen asti. Nyt se on kuitenkin tehty! Merri oli niin iloinen, että kävi jo ennen kannen asettamista paikoilleen testaamassa hiekan isommalla asiallaan.  Se oli niin iloinen, että roiski tassuineen osan hiekkaa jo heti laatikon edessä olevalle matolle. 😂😹

Joulusiivous kissojen lootille on siis tehty! 

Eilisen superhomma oli saunan pesu.  Ei siitä sen enempää. Laiskahan se töitään luettelee. Tänään supersuorituksena tulee olemaan töihin lähtö.  Supersuoritusten ulkopuolella voi sitten taas neuloa 😍

Hyvää viikonloppua juuri Sinulle! 

Joulukuun bingo

 Tämän vuoden viimeiseen  bingoon pitää osallistua, vaikka edellinen jäikin väliin.  Jonkinlaista päänvaivaa Repolainen sanoillaan aiheutti, mutta sain ne jollain lailla selätettyä.  Aika kissamaisin tuloksin menee tämäkin kuukausi.  Kaivelin kuvat takavuosien kuvagalleriasta.  Frodoa ei tainnut vielä ollakaan tuolloin, joten pääosassa on Merri. 

Joskus (tai useinkin) saattaa väsyttää niin, että saattaa SAMMUA kesken leikin. Merri vetelee sikeitä sohvalla. 

EuroviisuFINAALIa on katsottu vuosittain.  Aika muikeita ilmeitä tuo on aiheuttanut.  

AIKANSA KUTAKIN.  Ei ole varmuutta, onko tässä nukahtanut seuralainen, vai itse neuloja.  Tuolloin minulla ei ollut vielä nykyistä neulontatuoliani, vaan olin linnoittautunut sohvan nurkkaukseen. 

Ommeltu ja sitten RATKOTTU. Maia vieraisilla.  

Soitot on soitettu, nuottitelineet kasattu seinän viereen, valot sammutettu, THE END . Taidetta Retretissä. 

Neulottu ja PÄÄTELTY. Ruut sai kotiin viemisiksi omalla kuvallaan varustetut sukat. 

MÄÄRÄNPÄÄ on ollut kaksi tai kolme kertaa KUOPION kissakahvila Tiramisu.  KALJU-PEKKA poseeraa akvaarion tuntumassa.  Tällä kertaa ei ollut villapaitaa päällä, kuten joskus. 

Äidin neulomasta villatakista on pitänyt LUOPUA jo kauan sitten.  Sohvakin on hyvin muistissa, mutta ei enää elävien kirjoissa.  Sohvapöytä on kuitenkin edelleen mökillä. Sen kansi liukuu sivuun ja sisältä paljastuu mehevä yllätys: lankaa!! 

Tämän kuvan ottamisen jälkeen on pitänyt LUOPUA jo aika monesta muustakin asiasta. Ehkä sitä voidaan kuitenkin ennen kaikkea kutsua enemmän kasvamiseksi ja elämiseksi, kuin luopumiseksi. Ikää taitaa kuvassa olla meikäläisellä maksimissaan 10 vuotta. 

Olen virheellisesti katsonut, että kuvassa terassi on öljytty ja VALMIS, mutta eihän se näköjään vielä olekaan. Alaosassa kuvaa on vielä läntti öljyämättä.  Tämä on minun joka keväinen hommani.  Terassi on ainakin 15 vuotta vanha, ehkä vähän vanhempikin.  Vain parina vuonna on tainnut jäädä väliin öljyäminen ja se on kyllä harmittanut jälkikäteen. 

Osallistumisprosenttini näihin Repolaisen bingoihin on ollut 10/12.  Monet näistä ovat hautuneet pitempään, ennen kuin on tullut mitään ideoita. Jokunen on ollut selkeämpi. Nämä kaksi ovat kai sitten olleet liian vaikeita, kun en ole niihin osallistunut.  

Kiitos Repolainen! Jäädään odottelemaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan.... 

Pörröhännät

 Iik miten hykerryttävää neuloa näitä Lumi Karmitsan malleja 😍

Lanka on ohjeen mukaisesti Nallea, mutta oikeita värejä ei minulta löytynyt. Kirjassa sukat ovat ruskeasävyiset.  Oli niin kiire aloittaa, että nappasin nämä. Tumma orava näkyy ainakin vaaleassa taustassa hyvin.  Uutta lankaa en todellakaan lähde ostamaan 😂 Lankaa näihin kului 154 grammaa, kolmosen puikoilla.  Sukat ovat kokoa 38-39. 

Lumin ohjeissa on  usein eri ohje vasemmalle ja oikealle sukalle, jolloin kuviot muuttuvat peilikuviksi.  Takaosan kuviointi on myös tosi kaunista.   Ohje on helppo ja selkeä.  Kuvioruudukon seurantaa helpottaa staattinen muistilappu.  

Kantapää oli aika erikoinen ohjeistukseltaan. Ehkä se oli taas jonkun kansalaisuuden kantapää, mitä näitä nyt on, ranskalaista, hollantilaista ja muuta.  Minä en koskaan muista mikä on mikä 😄 Tämä saattoi hyvin olla vaikka tanskalainen 😂 Erilainen kuitenkin, kuin mihin olen törmännyt aiemmin. 

Merriä pyysin katsomaan oravia. Se kohteliaasti kumartuu niitä päin...

... mutta mitä ihmettä Frodo tekee eteisessä???

Olen monesti kertonutkin, että Merri on aina kiinnostunut siivouksesta.  Se katselee vierestä, kun imuroin jne. (luultavasti se on niin harvinaista katseltavaa 😉)

Imuri ei sitä pelota. Ohjeitakin tulee: vaihda jo imurinpussi. Vanha on täynnä meidän karvoja! 

2. adventti. Joulu ja luminen sää antaa vielä odotella itseään.  Taitaa jäädä maa mustaksi koko loppuvuodeksi.  Ainakaan ei ole lumitöitä, eikä liukasta keliä, jos vettä sataa. 

Iloista päivää juuri Sinulle säästä huolimatta! 

Joulukortit

Joulukorttiaskartelu lähti hitaasti käyntiin, mutta kortit syntyivät silti useammassa erässä, riittävä määrä. Merri ilahtui, kun oli taas yhteistä tekemistä käsityöhuoneessa.  Pöytä on kuin lastattu laiva, mutta Merrin mielestä sinne mahtuu yksi kissa ihan heittämällä.  Ensin se tassutteli tavaroiden seassa ja heittäytyi sitten niiden päälle makaamaan.  

Se halusi osallistua materiaalien valintaan.  Joitain valintoja se läppäsi tassulla lähemmäs minua.  

Välillä piti vähän tuumailla, miten jatketaan.  Liiman kanssa oli  tarkempaa syyniä, että tassut eivät osuneet siihen materiaalietsinnän aikana. 

Kortteja valmistui lopulta liki 30.  Mitään selkeää suunnitelmaa ei korttien teossa ollut.  Halusin käyttää kotoa löytyviä materiaaleja, joita on kertynyt (niitäkin!) tosi runsaasti.  Anopin  asuntoa tyhjentäessä lähes kaikki askartelumateriaali siirtyi meidän katon alle. Hän oli aktiivinen askartelija ja näköjään vähän hamstraajan vikaa hänessäkin 😀

Käytin söpöjä siiliservettejä  useammassa kortissa, kun vauhtiin pääsin.  Tässä on vain osa korteista. Monet näyttävät niin saman tyylisiltä, että en laittanut kaikkia kuvaan. 

Kortit ovat kaksipuoleisia, sisällä  ihan mitä sattui löytymään. Osassa myös joululaulujen sanoja. 

Tarroja käytin ahkerasti.   Tarra-arkkeja on ihan jäätävä määrä. Huvittavinta on se, että minä olen jämäilijä, tässä kohtaa mitä ilmeisimmin myös  jämätarrailija, enkä raaskinut laittaa pois mitään arkkeja, mihin jäi vielä jotain 😂 Yrityksistä huolimatta en saanut montaakaan arkkia tyhjäksi. Onhan taas mitä lapsille jättää perinnöksi! 

Joo, ihan hyvä tuli, jatka samaan malliin! 

Kortit on nyt kirjoitettu ja postitettu.  Osan aion lähettää, osan vien käteen tai postilaatikkoon itse.  

Seuraava askel olisi tyhjentää tuo notkuva pöytä, koska tarvitsen sen pian ihan johonkin muuhun tarkoitukseen. 

Ja hei!!  Minä sain jouluksi 2 päivää vapaata!  Toissapäivänä tuli työvuorolista. 

Iloista päivää juuri Sinulle! 

Kauluri -ilottelua

 Emokissalla on jälleen asiaa.  Pentu seurasi sitä ulos turvallisesti Emokissan kainalossa.  On hoidettava keikkahommat, eli uuden kaulurin esittely.  Pennun on hyvä oppia jo tässä vaiheessa, että elämä ei ole pelkästään hiirien metsästystä ja auringossa lekottelua. Pitää hoitaa hommat alta pois! 

Emokissan piti ottaa pienet päiväunet homman jälkeen.  Kaulurin alta paljastui.... mitä? Onko Emokissalla kahvat selässä?? No on ! 😂 Selässä olevan vetoketjun voi avata ja pakata mukaan pentujen hoitotarvikkeet, tai tarvittaessa koko pennun, mikäli pentu on pientä kokoa.  Vähän kuin kengurupussi, mutta selän puolella. 

Yksittäiset lankakerät ovat vähän ongelmallisia, kun ei oikein tiedä mitä niistä tekisi.  Tätä karamellinväristä kerää olen haudutellut reissuneulekassissani pitkään.  Päätin lopulta tehdä kaulurin. Aloitin sen helmaosasta, jonka jälkeen kauluri jäi hautumaan kassiin.   Siinä välissä tein sen ensimmäisen kaulurin, josta tajusin, miten kauluri kannattaa oikeasti tehdä. Purin tämän ja aloitin uudelleen tuosta kaulaosasta.  Tämän jälkeen jaoin silmukat neljään osaan. 4 kohdassa lisäsin 2 silmukkaa kerrallaan (2 oikeaa silmukkaa välissä) ja jätin aina yhden välikerroksen.  Tällä tekniikalla voi siis tehdä vaikka kuinka monta kauluria ilman ohjetta. 

Kirjava lanka on Bulgaria-K JSC ((50% puuvillaa, 50% akryyliä). Vaaleanpunainen on Happy yarn (49 % puuvillaa ja 51 % akryyliä).  Tuntuma on siis pehmeä. Kauluri sopii lapsen kaulaan. Ja Emokissan tietysti.  Lankaa kului 58 grammaa, josta voi päätellä, että lankoja jäi vieläkin.  

Pakkohan se oli ottaa pieni kauluri-ilottelu vielä oikeiden kissojenkin kanssa, kun Merri oli koko ajan seuraa vailla 😅 Ilmeistä huolimatta kumpikin oli hommassa mukana, eikä lähtenyt omille teilleen.  Ilmeisesti valjaiden käyttö loi jo pohjan kaulurin käytön tuntumalle. 

Meidän pihalle ilmestyi outo valoilmiö, josta nousee jonkinlainen haloilmiö taivaalle asti.  Etualan riippahernepuu on kaunis ilman lehtiäkin. 

Vanha valopuu oli jo vuosien myötä tiensä päässä. Sen tilalle hankittiin Bambi.  Muita jouluvaloja meidän pihalla ei olekaan. 

Naapuri kertoi nähneensä tuossa ajotiellä ihan oikeita "bambeja" äskettäin. Minä en ole niitä täällä nähnyt, mutta näköhavaintoja on ollut aika lähellä tässä kuitenkin.  Tulee aina mieleen Saila ja Between, jotka taistelevat puutarhoissaan kasveja popsivia eläimiä vastaan. 

Sohvat on nyt käyty läpi tekstiilipesurilla. Aivan hirveän raskas homma! En olisi ikinä uskonut. Vertaan sitä viime kesäiseen puidenkanto-operaatioon, joka vei kaikki mehut.  Onneksi mies auttoi. Ikinä en olisi  yksin saanut tuota tehtyä päivässä, parissa, ehkä kolmessakaan päivässä.  Olin ihan varma, että jos ei oma pumppu leikkaa kiinni, niin vähintään kädet irtoavat!  Enkä nyt liioittele yhtään!  Niska-hartia on edelleen ihan juntturassa.  Olohuone on täynnä sohvanpalasia, joiden kiinnittäminen toisiinsa tulee vielä olemaan jonkinlainen operaatio.  Ihan heti ei tällaiseen hommaan ruveta.  Sohvasta, käsityötuolistani, jakkarasta ja työtuolista tuli kuitenkin selvästi raikkaamman värisiä ja tunkkainen hajukin raikastui pois. Käytin suihkepullossa Swipen tahranpoistojauhetta ja pyykkietikkaa veteen sekoitettuna. 

Koko operaatio sai ideansa siitä, kun meiltä katosi kaukosäädin joku aika sitten. Sitä etsittiin muutama päivä ja kopeloitiin sohvan syövereitä, joista se sitten kuitenkin lopulta löytyi. Tuolloin ajattelin, että sohva on ihan kamalassa kunnossa ja kaipaisi jotain käsittelyä. 

Frodo löysi oman paikkansa sohvalta, vaikka sohva oli ihan palasina. 

Tämän päivän haasteena on saada joulukortit kuoriin ja lähtökuntoon. 

Mukavaa päivää juuri Sinulle! 

Boksista laatikkoon

 Hei, te siellä!  Myöhästynyt adventtitervehdys! Voi tämä olla etuajassakin, jos puhutaan ensi sunnuntain adventista.  Meillä vietettiin rauhallista iltaa.  Merri viettää aikaa ihmisten läheisyydessä, etenkin, jos ollaan keittiössä, eli ruokakuppien läheisyydessä.  Siinä on mahdollista reagoida nopeasti, jos ruokakuppien kopse kuuluu, tai joku liikehtii ruokakaapille päin...    

Taustalla Repolaisen tsemppikortti ja Enkulin voimakortti, jotka on löytäneet paikkansa keittiön pöytätasolta.  💖

Frodo valtaa usein neulontatuolini, jos se on vapaana.  Välillä käy niin, että kun pehvansa nostaa, on paikka jo varattu, kuten tässä on käynyt.  Neuleetkin ovat siinä hötäkässä lentäneet lattialle. Frodohan ei tosin siihen ole syyllinen, ainakaan omasta mielestään 😂   

Merri ei juuri koskaan mene tuohon tuoliin. Syliin se tulee kyllä herkästi, tai hyppää tuonne selkänoja päälle.  Usein se makaa myös tuossa raapimisalustalla, kun istun neulomassa.  Takan vieressä on lämmin neuloa, joskus jopa hiki. Neulomista ei kuitenkaan voi lopettaa, vaikka olisi otsa hiessä 😁

Yritän kuvata nyt kaikki neuleet ulkona, kun siellä on parempi/luonnollisempi valo, kuin sisällä. Sen takia tuo tausta on usein sama, eli terassin pöytä. 

Minulla oli jemmassa Novitan sukkamestarin boksi. Tytär yllytti tekemään sukat, jotta hän näkee, miten kaksi erilaista lankaa toimii yksiin.  Se, ja tarve saada yläkerrasta tavaraa pois, oli syynä näiden sukkien aloittamiseen.  Vaalea lanka on 7 veljestä ja ruskea lanka on Runoa.  Syksy saapuu -sukat on suunnitellut Sisko Sälpäkivi. Hän kertoo saavansa aiheita luonnosta ja etenkin riippakoivu on hänelle mieleinen lehtikuviointeineen. 

Lankaa kului yhteensä 217 grammaa 3½ puikoilla. 

Aluksi näytti siltä, että pohkeista tulee kamalan leveät. Ne ovat lopulta ihan ok. Itselle sovittaessa tajuan, että minun pohkeenihan ovat yhtä lailla valtavan leveät 😂  Sitä vastoin nilkkaa kohti silmukkamäärä kapeni niin paljon, että  päädyin jättämään terään ohjetta useamman silmukan.  Ohjeessa oli valittavana ranskalainen kantapää, tiimalasikantapää tai jälkikäteen tehty kantapää. Minä taisin tehdy ranskalaistyyliin mukaellun suomalaisen kantapään. 

No entäs tuo Runo sitten..    Se on pehmeämpää lankaa, jossa on aika vähän kierrettä. Sehän on tietenkin halkeilevampaa ja aiheutti neuloessa useammankin otsanrypistyksen, kun meinasi tulla puolikkaita silmukoita. Siksi neulominen oli kaiken kaikkiaan aika hidasta, kun piti oikein keskittyä langan koukkaamiseen.  Vain toinen silmä pystyi katsomaan televisiota... 

Ja sitten!  Mitä huomasinkaan nilkkaan päästyäni (luen harvoin ohjetta loppuun asti ennen aloitusta):  Jalkaterän päälle tulevat lehdet silmukoidaan jälkikäteen! Sitähän minä todellakin "rakastan"!  Jos tällainen seikka olisi osunut silmiini ennen aloittamista, olisin ehkä lykännyt sukkien neulomista hamaan tulevaisuuteen.   Lisäksi Runoa neuloessani tajusin, että tämähän vaalenee edetessä.  Alkoi jo pelottaa, että sukista tulee ihan eri näköiset, kun teen ne peräkkäin.  Näköjään tuossa pistelyosuudessa on vähän epämääräisyyksiä värin vaihtumisen suhteen.  Arvatkaapa, oliko jälkipistely helppoa noin pehmeällä langalla... no ei ollut.   Vaan sainpahan valmiiksi!    Sukat  siirtyvät nyt boksistaan minun valmiiden töiden laatikkooni. Ehkä näillekin joskus jalat löytyvät. Koko pitäisi olla 38-39 😌 

Tietysti seuraava neuletyö on jo aloitettu, koska minulla on nyt jonkinlainen pakkoneuloosisyksy. 

Minulla jäivät lomat loppukesästä sairaslomien alle, joten niitä olen saanut nyt viettää  jälkikäteen.  Tänään alkoi viikon loma. Minulla on joitain suunnitelmia, jotka aion toteuttaa, tai sitten en.  Mitään pakollista ei suorastaan ole. No ehkä yksi kuitenkin: saimme lainaksi tekstiilipesurin.  Aion käydä läpi sohvan ja muutaman muun kangaspäällisen huonekalun.  Homma on tehtävä heti, koska laite on lainassa.  Onneksi Merri on luvannut auttaa. Se tuli heti katsomaan pesuriakin, kun se kannettiin ovesta sisään 😺

Kai se on pakko lopetella, vaikka yritin viimeiseen saakka lykätä tuon pesurin käyttöä.  Ehkä keksin vielä jotain enne sitä... muutaman kerroksen neulomista ehkä? 

Hei sitten! 

Isoäidinneliöistä on moneksi

 Tein loppukesästä hääasuuni sopivat korvakorut.  Lankana käytin hyvin pieniä nöttösiä vanhoja ristipistolankoja (jämälankaa!!).   Tästä innostuneena jatkoin lankojen hävittämistä virkkaamalla lisää korviksia. 

Ensin virkkasin lisää kukkasia, mutta sitten satuin netin syövereissä näkemään isoäidinneliöistä tehtyjä korviksia.  Mikä söpö yhdistelmä!  Meillä on Kässäklubissa yksi osallistuja, joka tekee melkein aina isoäidinneliöitä. Ihan tehtailemalla siis (toivottavasti M luet tämän 😄). Me muut heittelemme hänelle ehdotuksia, mitä hän voi tehdä, kun neliöitä on tarpeeksi. 

Näinkin pieneksi voivat neliöt muuttua! 

Kukkaset.   Virkkuukoukku oli varmaan jotain 1,25 tai max 1,5. 

Valmiit työt kastelin vesi-liimaseoksessa ja venyttelin ne  muotoonsa. Annoin kuivua pari päivää. 

Muutamia vuosia sitten tuli tehtyä kaikenlaisia koruja, kunnes tajusin, että ei minulla ole niille mitään käyttöä. Korun osia ja muuta materiaalia jäi kuitenkin ihan kiitettävästi (ai minulleko kerääntyisi jotain käsityömateriaalia?).  Nuo silikoniset tulpat ostin korukaupasta, kun askartelukaupassa ei ollut. 

Koukkasin koukut suoraan kukan tai neliön läpi.  Nämä korvakorut ovat ainakin kevyitä.  Langankulutukseen lasken 1g/ pari, eli yhteensä 8 grammaa.  Oikein silminnähden huomaa, miten lankavarastoni pieneni! 

Tein pareille pienet pahvialustat, joissa korviksia voi pitää, kun eivät ole korvissa. 

4 + 4 paria kirjontalangoista virkattuja korvakoruja. 

Mukavaa viikonloppua!