Toiset on luotuja liikkumaan

Tulihan sitä nyt liikuttuakin viime vuonna...   vaikka ei siitä tälläkään kertaa kovin mainittavaa juttua synny 🙈

Minullahan oli tavoitteena  kävellä lenkkeilyn merkeissä 500 kilometriä. Siinä kävi taas niin, kuten arvata saattoi, että ei IHAN onnistunut. En päässyt edes edellisen vuoden tasolle, vaan jäin alle neljän sadan. Tämä ei ole mikään mullistava kilometrimäärä runsaammin lenkkeilijöille, mutta minulle näköjään sopiva tavoite tulevallekin vuodelle. Koskaan ei tiedä, milloin tärppää! 

Eniten tuli näköjään käveltyä pitkän sairaslomani parina ensimmäisenä kuukautena.  Silloin olin vielä tiukasti kiinni siinä pakonomaisessa suorittamisessa. Ajatuksena oli varmaan kävellä itsensä terveeksi ja tehdä se kertakaikkiaan nopeasti!   Nyt voi jo heitellä vähän vitsiäkin tuosta minun uupumuksestani, vaikka toivonkin, että se ei toistu. 

Matkojen aikana tuli käveltyä melkein jalat puhki ja poikki, mutta silloin ei ollut kilometrimittari käynnissä.  Töissäkään en ihan paikallani seisoskele, kun työ kotihoidossa on paikasta paikkaan kulkemista (muutenkin, kuin autolla..). 

Tulee tässä kirjoitellessa aina vaan enemmän tilanteita mieleen, kun on ainakin yritettyä liikkua.  Uusia luontopolkuja tuli taas muutama vuoden aikana kierrettyä. 

Surkein kuukausi näyttää olleen lokakuu, joka jäi nollille. 

 tammikuu 38,8 km

helmikuu 19,5 km

maaliskuu 71,1 km

huhtikuu 74,1km

toukokuu 24,9 km

kesäkuu 26,1 km

heinäkuu 36,7 km

elokuu 28,1km

syyskuu 8,7km

lokakuu 0 km

marraskuu23,4 km

joulukuu 16km

yhteensä 367,4km

Selkäkipu on ollut harminani jo useamman vuoden.  Kipuiluun ja jäykkyyteen ei ole auttanut runsas neulominen ja istuskelu, eikä edes suoranainen jumitus. Toisaalta apua ei ole herunut myöskään lääkekuureista, venyttelystä, lenkkeilystä ja mitä muita niitä nyt olikaan... krhhmmmm...   

Vihdoin päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kokeilla kuntosalilla keskivartalon tukilihasten vahvistamista.  Ensin käväisin magneettikuvauksessa ja sain erinäisistä löydöksistä huolimatta luvan aloittaa salilla käymisen.  Minulla on reipas kuntoilukaveri, joka hätyyttää liikkeelle silloinkin, kun ei itse niin jaksaisi.  Lokakuussa aloitettu liikuntaharrastus oli lopulta niin aktiivista, että ehdimme käydä 19 kertaa kuntosalilla vuoden loppuun mennessä.  

Tästä tavastani suorittaa asioita ei kuitenkaan ole onneksi tullut sellaista rasitetta salikäynneille, että olisin aloittanut heti täysillä painoilla 😂 Ihan kesyillä painoilla ja useammalla toistolla olen lähtenyt liikkeelle.  Siitähän kirjoittelinkin jo aiemmin, että ei minulla tule juuri koskaan hiki, mikä on varsin outoa 😓😓😓

kuntosalin aloitin tutustumiskäynneillä ja sitten kuukausimaksuilla. Nyt saan käydä niin usein, kuin haluan ja vaikka mihin vuorokauden aikaan. Mitään ylilyöntejä ajan suhteen ei ole ollut. 

lokakuu x 2

marraskuu x 10

joulukuu x 7

Arvatenkin otan tavoitteekseni ylittää tänä vuonna ensin tuon 19 ja sitten  koko vuoden tavoitteeksi otan 50 kertaa. Vaikuttaa aiempia käyntimääriä katsoessa ihan mahdolliselta, JOS kuntoiluinto pysyy yllä. 

En halua pitää mitään tiukkoja tavoitteita yllä, enkä myöskään hämmenny siitä, että jäin niiden alapuolelle.  On silti mukava ajatella, että on joku päämäärä.  Listaukset antavat minulle lisäpontta ja kannustusta tehdä asioita. 

Keksaisenpa (aloitin keksimällä uuden sanan 😅) tässä vielä yhden tavoitteen alkaneelle vuodelle:  kokeilen jotain liikuntamuotoa, jota en viime vuonna, tai pitkään aikaan, ole tehnyt.  

Silloin ja etenkin tällöin aion ottaa rennosti omaan tyyliini.  Ei pidä liikaa rehkiä, voi tulla ylikunto! 

Luetut ja kuunnellut kirjat 2022

Olen listannut tavalla tai toisella lukemisiani jo 80 -luvulta asti (jotkut eivät olleet tuolloin vielä syntyneetkään 😂).  Minusta on aina ollut mukava nähdä, paljonko ja minkälaisia kirjoja sitä on tullut luettua vuosien varrella. Huvin vuoksi vertailen vuosia toisiinsa, vaikka mitään tarvetta ei olekaan lukea enempää, kuin ehtii ja huvittaa. 

Tuntemieni ihmisten kanssa jutellessa olen huomannut, että aika harva lopulta enää nykyisin lukee kirjoja. Se on harmi, sillä kirjat tuovat mukanaan paljon uutta ja ihmeellistä.  Mielikuvitus ja luovuus kehittyvät, kirjallinen tuottaminen kehittyy, tunteet ja empatia elävät luetun mukana.  Tuosta kirjoittamisesta ainakin itse hyödyn jopa työssäni, kun pitää kirjoittaa jatkuvasti hoitokertomukselle käyntitekstejä ja suunnitella hoitoa- ja palvelua yms.  En tarkoita, että pitäisi jotenkin laveasti alkaa satuilemaan, mutta ei tarvi ainakaan ankarasti miettiä, mitä ja miten kirjoittaisi.  Asiatkin voi sanoa niin monella tavalla, jos se ainoa oikealta näyttävä ei olekaan se järkevä.  

Jonkin verran on tullut luettua kirjastosta lainattuja kirjoja, kuten nuo Mustoset, jotka jatkoivat ja lopettivat aiemmin aloittamani sarjan.  Kirjoissa oli kivasti kuvattu erään suvun tarinaa fiktiivisesti, napaten vuosien kuluessa mukaan tunnettuja henkilöitä  Suomen ja jopa muiden maiden historiasta.  Oli oikein mukava sarja, suosittelen. 

Kirpputoreilta olen aina etsiskellyt jotain mielenkiintoista luettavaa. Enää en  säästele kirjoja mihinkään kirjahyllyyn (vaikka entisiäkin kaapissa kyllä löytyy...), vaan laitan edullisesti ostetut kirjat lukemisen jälkeen omaan nk. kirppislaatikkoon, josta saa ottaa ken tahtoo. 

 2022

LUETUT KIRJAT

Adler-Olsen Jussi : Vanki

Tämä kirja piti jännitystä yllä  loppuun asti. Kertomus oli hämmästyttävä ja erilainen moniin dekkareihin verrattuna. 

Heinonen Henna: Pala omaa taivasta

Tähän sain suosituksen Vanhalta Rouvalta.  Provosoivan alun jälkeen  homma muuttuikin niin mielenkiintoiseksi, että  huomasin monesti miettiväni, miten tämä vielä päättyykään. 

Holt Anne: Julkkismurhat

King Stephen: Uneton

Odotin tältä kirjalta paljon jo kirjailijan tunnettavuuden perusteella. Alku olikin hyvin erikoinen, mutta vyyhdin kietoutuessa auki, ei loppu ollut oikein mieluinen. 

Mustonen Enni: Näkijä

Mustonen Enni: Tekijä

Nesbo Jon: Veitsi

Nesbo Jon: Poliisi

Nämä Harry Hole -sarjan kirjat ovat aina hyviä.  Taisin lukea niitä nyt vähän sekavassa järjestyksessä, mikä vähän harmitti.  Kirpputorilöydöt eivät aina noudata aikajärjestystä 😏

Riley Lucinda: Seitsemän sisarta

Riley Lucinda: Myrskyn sisar

Riley Lucinda: Varjon sisar 

Riley Lucinda: Helmen sisar 

Riley Lucinda: Kuun sisar 

Tätä kirjasarjaa suosittelivat naapurin naiset kesäkekkereissä 😄 Aloitin kirjojen lukemisen äänikirjapalvelusta, eli yhtään en ole kuunnellut, vaan lukenut.  Aina ei voi kuunnella, mutta lukea voi, jos vaikka odottelee jotain. Sarja on minulla vielä kesken. 

Roberts Nora: Velhotanssi

Luin loppuun kun kerran aloitin, ei muuta mainittavaa...

Alkuvuodesta päätin kokeilla uudelleen äänikirjoja, jotka joskus aiemmin elämässä tuntuivat aivan typeriltä.  En olisi uskonut, miten koukkuun niihin voi jäädä!    Aluksi en oikein keksinyt, mitä haluaisin kuunnella ja päätin aloittaa jo tutuiksi ja rakkaiksi käyneillä teksteillä, eli Harry Pottereilla, Twilighteilla ja Tolkieneilla. Näistä kuuntelin yli puolet englanniksi, jotta kielitaito pysyisi yllä ja karttuisi, etenkin ennen matkoille lähtemistä 😉

Luetteloni ei ole aikajärjestyksessä, vaan jostain syystä olen päättänyt listailla aakkosittain.  Samalla näen, montako saman kirjailijan tai saman sarjan kirjaa olen lukenut ja mikä mahtoikaan olla niistä se viimeisin, jos sarja jäi kesken.  

Joukkoon on mahtunut kaikenlaisia kirjoja, on elämäntarinaa, "hömppää", huumoria, dekkaria. Pitkän sairaslomani aikana ehdin "suorittaa" aika monta itsensähoitamisopasta 😁

Kuuntelin suoraan puhelimesta, jos olin yksin. Hommasin kuulokkeet, joita voin käyttää esim. lenkillä, kuntosalilla tai missä vaan, missä haluan kuunnella "äänettömmästi", muita häiritsemättä.  Ette ehkä aavistakaan, miten mielenkiintoista kuunneltavaa on esim. Teemu Keskisarjan Viipuri 1918, kun askel kulkee ripeästi kävelymatolla, tai cross fit -laitteessa 😅 Siinä voisi kävellä vaikka maailman ääriin asti!

Olen kuunnellut tänä vuonna vähemmän radiota ja katsellut vähemmän televisiota, koska kirjat ovat koukuttaneet enemmän. 

ÄÄNIKIRJAT

Aalto Seppo: Kapina tehtailla

Tämän kirjan luin Teemu Keskisarjan Viipuri 1918 jälkeen. Molemmissa käsiteltiin samaa aikakautta, Aallon kirjassa enemmän oman paikkakunnan kannalta.   Jääskeläisen kuvaama Pako Karjalasta on hieman myöhemmän ajan sotakuvausta siviilien näkökulmasta. 

Haarala, Luukkanen: Aki Sirkesalo-Musiikki soi

Hedman & Häkkinen: Avaimet taskussa

Ikola Kaisa: Oikein nurin

Tässä kirjassa yhdistyvät ihmissuhteet ja neulojahuumori. 

Jaakkola Kaisa: Palaudu & vahvistu

Jansson Anna: Synnin vartijat

Jansson Anna: Kuolon kosketus

Taattua dekkarijännitystä.

Johnsson Milly: Kaikkien joulujen äiti

Tässä hain vähän jouluisempaa kuunneltavaa tuossa joulun alla, kun ei joulutunnelmat oikein ottaneet nostetta.  On oikein hauska kirja, suosittelen.  Se kertoo saman kaupungin naisista, jotka raskaaksi tultuaan tutustuvat Joulupullakerhossa muihin joulun tienoilla synnyttäviin äiteihin. 

Jääskeläinen Seppo: Pako Karjalasta 

Kajanto Maija: Mittoja ja tilaustöitä

Kajanto Maija: Itsepä tilasit

Tätä sarjaa aloin kuunnella ihan kokeilumielessä, kun halusin kuunnella välillä jotain kepeämpää. Ennakkoluuloista poiketen tässä ei ollutkaan kyse pelkästä "hömpästä", vaan kirjat ovat taitavasti kirjoitettu ja täynnä tapahtumia, muutakin kuin sitä rakkaustarinaa ja sillä hehkuttelua (jonka pelkästään luen hömpäksi...).  Viimeinen osa on minulla vielä vähän kesken. 

Keskisarja Teemu: Viipuri 1918

Keskisarjan tapa kirjoittaa on suurin piirtein samanlainen, kuin hänen ulosantinsakin, jos joku on televisiosta sattunut seuraamaan hänen ohjelmiaan.  Tietynlainen rentous ja huumori tuovat historian lähemmäs lukijaa, vaikka vakavista asioista puhutaankin.  Ihmiset eivät ole enää nimiä paperilla, vaan miehiä ja naisia, jotka kokivat sodan ja pahuuden henkilökohtaisesti.  

Keskisarjan kirjoihin aion perehtyä vielä toistekin. 

Kjellsdotter Nilla:  Kivipuiston tyttö

Tässä dekkarissa oli jotenkin liian rauhallinen lukija, vaikka itse kirja oli ihan ok. 

Kujala Emilia: Suorittajan mieli, vapaudu ylikontrollista 

Kuustonen Mikko: Omaelämänkerta

Lahtela Johannes: Samuli, pimeydestä valoon

Leppänen Aino: Terkuin ope 

Ihmissuhdesoppaa ja opettajahuumoria. 

Läckberg Camilla: Leijonankesyttäjä

Läckberg Camilla: Noita 

Läckberg ja Fexeus: Mentalisti

Kaksi ylintä jatkavat poliisisarjaa. Alin on uuden sarjan alku.  Kaikki olivat hyviä. Huomasin, eilen, että Avalta alkoi tuo vanhemman sarjan elokuva. Ei ollut kyllä  niin hyvä, kuin kirja, kuten ei yleensäkään näin ole. 

Marttila Mervi: Parantunut hoidosta huolimatta

Marttila Mervi: Molemmista päistä tähystetty

Nämä kaksi kuuluvat hoitajahuumorin, ja miksei muidenkin luokkaan.  Lyhyitä katsantoja sanelijoiden ja sanelujen vastaanottajien virheisiin potilaskertomuksissa.  Hieman  tosikommin aiheesta kirjoitteli Herman & Häkkinen. 

Mattila Juhani: Uupumuksesta takaisin elämään 

Meyer Stephenie: Twilight Houkutus

Meyer Stephenie: Twilight, Keskiyön aurinko

Mustonen Enni: Maitotyttö

Mustonen Enni: Saako olla muuta

Mustonen Enni: Hukkakauraa 

Mustonen Enni:  Mäntykosken Anna

Nousiainen Miika: Pintaremontti

Tätä aloittaessa hain jotain huumoripitoista, kun en enää jaksanut noita itsehoito-oppaita.  Kirja oli hyvä valinta, sai nauraa monessa kohtaa. 

Numminen Juha: Lähikuvassa Lenita Airisto

Nyholm Tuomas: Samu Haber 

O'Leary Beth: Kimppakämppä

Tämä oli hauska kirja, jonka kuuntelua aina oikein odotti, kun se jäi jonkin muun homman takia kesken.  Tässä kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä haluavat säästää rahaa ja asuvat samassa asunnossa eri vuorokauden aikoina. Toinen tekee yötyötä ja toinen päivätyötä. 

Owens Delia: Suon villi laulu 

Koskettava tarina heitteillejätöstä ja selviytymisestä, omalla, erikoisella tavallaan.  Tämä näkyy olevan elokuvana juuri nyt elokuvateatterissa. 

Rowling J.K.: Harry Potter ja viisasten kivi

Rowling J.K.: Harry Potter and the chamber of secrets

Rowling J.K.: Harry Potter and the prisoner of Azkaban 

Rowling J.K.: Harry Potter and the  goblet of fire

Rowling J.K.: Harry Potter and the  order of the phoenix 

Rowling J.K.: Harry Potter and the Half-Blood Prince 

Rowling J.K.: Harry Potter and the deathly hallows

Rämö Satu: Hildur

Islannissa asuva kirjailija aloittaa tällä kirjalla Islantiin sijoittuvan dekkarikirjasarjan. 

Saarela Tommi: Pave Maijanen elämän nälkä 

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 1, Lumottu

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 2, Noitavaino

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 3, Syvyyden kutsu

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 4, Kaipaus

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 5, Kuolemansynti

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 6, Pahan perintö

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 7, Aavelinna

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 8, Pyövelin tytär 

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 9,  Muukalainen

Sandemo Margit: Jääkansan tarina 10, Talvimyrsky

Tämä mukaansatempaava sarja alkaa (muistaakseni) 1600 -luvulta, kertoen nimensä mukaista Jääkansan tarinaa.  Sarja on valtavan pitkä, mutta jätin sen tässä kohtaa tauolle.  Suosittelen ilman muuta tutustumaan!

Terras Antto: Suomalaisuuden kultainen kirja

Oivallisia tarinoita (ja totuuksia!) suomalaisesta elämästä ja kulttuurista puoliksi virolaisen kirjailijan näkökulmasta. Itse ei näitäkään "hölmöyksiä" huomaa, mutta vieraan silmin moni asia on aivan hullusti täällä meidän armaassa kotimaassamme 😂

Tervo Jari: Loiri 

Tolkien J.R.R.: Taru sormusten herrasta, sormuksen ritarit

Tolkien J.R.R.:The fellowship of the ring 

Venho Johanna: Martti Suosalon tähänastinen elämä 

14 luettua kirjaa joko käsinkosketeltavina, tai äänikirjapalvelun kautta. 58 kuunneltua kirjaa.  Aloitin äänikirjapalvelun ensin pienillä tuntimäärillä, mutta tajusin nopeasti, että tarvitsen lisää!  Nyt olen kiltisti maksanut kuukausimaksun ja käyttänyt kaikki mahdolliset kampanjaedut hyväkseni.  Tällä hetkellä on liiton kautta alekoodi meneillään.  Kannatti vaihtaa Tehyyn keväällä! 

Tykkään lukea ja kuunnella monipuolisesti faktaa ja fiktiota, sekä täyttä fantasiaa.  Näillä samoilla eväillä lähden tähän alkaneeseenkin vuoteen. 

Löysitkö listalta sinulle tuttuja kirjoja?

 

(Jouluiset painikuvat piristämässä pelkkää tekstiä).

Cherrytalesin talviversio

 Tampereen kässämessuilla näin Lankajengin kojun ja päätin yllättää Irkun 😉 

Eihän se sukkaohjeen ostaminen vielä ollut mikään iso yllätys, mutta halusin kertoa ostoksestani vasta, kun sukatkin olisivat valmistuneet.  Tässä ne nyt ovat!  

Värimaailma on hieman erilainen, kuin ohjeessa...  Sukat valmistuivat myös aika hitaasti, mikä ei ollut ohjeen syy 😏

Tuollahan näkyy tosiaan tuo Lankajengin nettiosoite.  Kyseessä on neuleohjekauppa, jossa voi kuka tahansa olla osallisena ostajana tai myyjänä.  Tarjolla on myös vuosijäsenyys (50e), jolloin saa kuukausittain uuden neuleohjeen sähköpostiin ja muitakin oheisetuja.  Kaupassa myydään eri suunnittelijoiden ohjeita, lankoja, jämälankoja, kirjoja..  

Tämä ei ollut mikään maksettu mainos, vaan ihan omaa mielenkiintoa aiheeseen.  Näin tarkasti en ollut itsekään sivuja ennen lukenut.  Näillä tiedoilla voisin kuvitella toistekin käyväni kaupan sivuja tutkimassa. 

 Minulla oli tarkoitus käyttää omasta lankakaapistani löytyviä  värejä. Halusin hieman rauhallisempia värisävyjä, kuin ohjeessa. Sävyt eivät kuitenkaan ottaneet löytyäkseen ihan suosiolla. Mukana oli mm. vaaleanpunaista ja kirkkaanpunaistakin, mutta purin niiden osalta kaiken neulomani.   Näin jälkikäteen katsottuna olisi tuota vihreää voinut käyttää enemmänkin, vaikka resoriosuuksiin. Tällä kertaa tämä väritys. Ohjehan on nyt tallessa ja voin joskus toteuttaa sukat erivärisinäkin. 

Lankana käytin Nallea, jota kului 160grammaa kolmosen puikoilla.  Puupuikkoni ovat jostain syystä aavistuksen ohuemmat, eli noin 2,75. Ovatkohan ne ohentuneet kovasta käytöstä? 😂

Sukat ovat kokoa 38 ja aivan täsmälleen oman jalkani kokoiset kaikin puolin. 

Terveiset vaan sinne Irkulle omaan blogiinsa ja kiitos ohjeesta! 😊

Päätin tehdä vapaillani jotain poikkeavaa ja sain päähäni lähteä käymään mökillä.  Se on talvisin ihan kylmillään, eikä siellä viitsinyt kovin pitkää aikaa viettää, mutta vähän talvitunnelmointia kuitenkin sain. Nappasin äidin matkaan.  Hän piti yllä pienoisia takkatulia ja minä touhusin lumen kanssa.  Evääksi juotiin vissyä ja syötiin viime kesältä jääneitä perunalastuja 😋

Lunta oli jonkin verran. Sitä oli pyryttänyt jotenkin epätasaisesti ja lähipäivien kosteammat ilmat olivat tehneet siitä paikoitellen jopa hankikantoista.  Nyt oli pikkupakkanen. 

Yritäpä nähdä metsää puilta!  Minä näen jopa järven, joka on kokonaan jään peitossa. Sinne en uskaltanut hiippailemaan.  Ei ole mitään tietoa jään kantavuudesta tällä hetkellä... ja olen vähän arka.  

Olin pukeutunut aika paksusti ja vielä hikisempi olo tuli, kun sain päähäni tehdä pihatielle lapionlevyisen kinttupolun.  Kova oli homma, mutta sisu ei antanut periksi luovuttaa. Loppupäivän (ja vähän vieläkin) ranteet ovat kiukutelleet monessa muussakin hommassa.  

Ajattelin, että jos tuohon tekisi toisen lapionlevyisen kinttupolun, siinä olisi jo oikeastaan autolle kulkuväylä.... 😂

Kuvassa oikealla, puun vieressä on alppiruusu. 

Tuolla metsässä tuli mieleen yksi edesmenneen tuttavan kertoma juttu suppilovahveroiden keräämisestä. Hänen mielestään noita sieniä voi kerätä vielä lumien tultuakin, kun työntää vaikka lumikolalla lumet pois tieltä. Tämä oli niin uskomaton tarina, että se on pyörinyt vuosittain sienikautena mielessä.  Mökin tontilla kasvaa suppilovahveroita....  vaan mistä sitä kolaisi, jos ei muista, missä niitä kasvaa..?   Aika kova homma oli jo tuossa kinttupolussakin.  Mikäli sieniä lähtisi etsimään, pitäisi kolailla varmaan joku vähän isompi alue......     Jätin asian vielä hautumaan 😉

Uusi vuosi jo nurkan takana häämöttelee. Arki jatkuu ja sen myötä vanhat, sekä mahdolliset uudetkin kujeet.  Viettäkää turvallista viikonloppua, etenkin, jos aiotte olla tekemisissä rakettien kanssa. 

Lintuja, kissoja ja koiria

Merri haluaa esittää suurkiitokset saamistaan lukuisista onnitteluista!  Löytyihän se yllärikuva sieltä seasta 😄  Joku oli näkevinään Matti Näsänkin kuvien joukossa 😂   Kohti uutta päivää ja uusia haasteita, nautiskelua elämästä ja  tulevan kesän auringonsäteistä.   

Vielä yhdet esittelemättömät joululahjasukat ovat tässä.  Sukat ovat Fazer -Novita -lehdestä Eucalyptus -sukat. Lankana näissä on 7 -veikka, 3½ -puikoilla. En muistanut punnita, joten sanon nyt vaikka että 100grammaa.  Lintujen punaiset osiot on jälkipistelty. Sukat ovat kokoa 38. 

Mukaan vielä Eucalyptus -karkkipussi, vaikka se ei nyt ihan joulunmakuja olekaan 😂

Viime jouluksi tein Merrille kravatin juhlan kunniaksi.  Pienemmäthän saavat yleensä aina isommilta jääneitä vaatteita jne, joten Frodo sai nyt tuon pienemmän. Merrille valmistui vähän isompi kravatti. 

Merri ei ensin halunnut tulla näytille kravatissaan, vaan piiloutui verhon taakse. Ehkä se halusi vaan tunnelmoida punatulkkujen seassa.  

Löysin kaupasta viime syksynä kirppikseltä löydetyn tyynyliinan mukaiset verhot. 

Tältähän se kravatti nyt näytti...  Merri on jo kuin aikamieskissat ainakin!  Frodon kravatti keikkui selän puolella suurimman osan aikaa. 

Muuten oli meno aattona rauhallista ainakin kissapuussa.  Merrikin oli ahtautunut yhdelle tolpalle makaamaan. Harvoin se siellä nykyään viihtyy, kun on niin kapea alusta.  Frodoa ei vielä näy. 

Maia ja Sam ovat jähmettyneet seuraamaan tilannetti kumpikin omalla tavallaan: Sam tuijottaa, Maia torkkuu silmät auki. 

Frodo löytyi hyvästä piilopaikasta, jonne se oli livahtanut, kun alkoi tulla liikaa väkeä ovesta sisään. 

Ilmeistä voi päätellä, että nyt on melkein jo tosi kyseessä.  Merri on ainoa, jona pysyi näennäisen rauhallisena. Se on tottunut käsittelemään kaikenlaisia vieraita tietoisena omasta arvovallastaan. 

Nämä veijarit saivat kyllä kaiken huomion 😄

Vasemmanpuoleinen Ruut on ollut meillä yötäkin, ennen Frodon aikaa. Unna on nuori koira.  Kumpikin käyttäytyi silti kohtuullisen rauhallisesti. Kissat tietysti kiinnostivat. Kaksi kissaa asustaa koirien omassa kotonakin. Niitä ei vieraina nähty. 

Frodo ei ole vielä koskaan pystynyt olemaan samassa huoneessa yhdenkään koiran kanssa, vaan on tehnyt paniikkipaon jo pelkän kuulohavainnon perusteella.  Nyt se haettiin muiden kissojen seuraksi kiipeilytelineelle, jossa se pysyi lopun iltaa. 

Takana näkyvä kuusi ei ole kissoja juurikaan kiinnostanut!  Oli vähän epäilys, että Frodo näyttää sille uuden sijainnin, mutta rauhallista on ollut. 

Frodo suorastaan jähmettyi telineelle, pitäen häntää kiemuralla, kuin kameleontti. Häntä oli tarrautuneena telineeseen tiukasti. Varmasti Frodo pelkäsi väsyessään putoavansa lattialle, koirien tassuihin. 😏

Sain vihdoinkin jouluisen työputken tehtyä ja pääsen rauhoittumaan jälkijouluisiin tunnelmiin.  Viime päivinä ehtikin jo koko kroppa huutamaan Hoosiannaa joulun kunniaksi.  Seuraava työpäivä on ensi vuonna!   Nyt kun saisi vielä tehtyä jotain mainittavaa (vaikka vain ihan pientäkin..), että koko vapaaputki ei menisi ihmetellessä.  Mitään tekemättömyys on ihan ok, mikäli se ei jää päälle. Tulee mieleen viime kesä ja pitkä sairasloma, kun ei saanut mitään oikein edes alulle. 

Pian pääsee tekemään vuoden koontia kuluneen vuoden asioista 😊

Mukavaa loppuvuotta sinne sun tänne! 

Merri 5 vuotta tänään

 

Minulla on synttäripäivä!  Sen kunniaksi mamma halusi koota blogista vanhoja kuvia elämäni varrelta.  

Katsoa saa, vaan ei koskea! 

Sekaan on ujutettu joku kuva, joka ei ole minusta. Löydätkö?

Nyt vaan katse kohti kesää ja lämpöä!  Terveisin jo aikuisikään ehtinyt Merri

Hyvää joulua!

 Hyvää joulua Teille kaikille! 

Frodo makailee kiinalaisen keinoeläimen taljan päällä jännittyneenä ja Merri tähyilee, josko joulupukkia jo näkyisi..... 

Rauhallista joulunaikaa juuri Sinulle!

Oi ja voi

 Vielä joitain päiviä sitten oli näinkin vähälumista, kun kävimme testaamassa uudet kuntoportaat.  Ne ovat aivan kävelymatkan päässä meiltä.  Pituutta portailla ei ole hirveän paljon, mutta riittävästi kuitenkin, jotta sai 4 kertaisella nousulla ja laskulla hien pintaan.  Askelmat ovat melko matalia, mutta leveitä, jotta saa ihan reilun askelluksen otettua. 

Tuosta hien pintaan  nousemisesta onkin tullut minulle ihmetyksen aihe.  Minulla oli nimittäin tuolloin vähän liikaa päällä 😂  Se ei ollut se ihmetys, mutta kuntosalikäynneillä minulla ei tule juuri lainkaan hiki! Mistä ihmeestä tämä johtuu??  Ystävä pyysi heti aluksi ottamaan pyyhkeen mukaan ja minä hämmästelin, että miksi ihmeessä, kun ei ole kuitenkaan tarkoitus käydä suihkussa samalla reisulla.  Kertaakaan en ole joutunut katumaan, että en uskonut.  Ainoa, missä tulee vähän hiki pintaan on sellainen cross fit -laite. Siinä liikun yleensä alkajaisiksi 10 minuuttia. Sen  jälkeen hiki alkaa hiljalleen lasehtia, vaikka käytän montaa  muutakin laitetta käynnin aikana.  Painoja olen hieman lisännyt alkuajoista, mutta enempää en itseäni rikkomatta voi lisätä, eikä ole tarkoituskaan. Teen useita toistoja ja sarjoja kaikissa laitteissa.  Vaatteet saattavat tuntua vähän nihkeiltä, mutta muuten ei tule ollenkaan hiki. Tulee tunne, että teen jotain "kevytliikkeitä" 😂  Netistä olen myös tutkaillut, mikä voisi olla syynä moiseen ja ymmärtänyt, että ei se ihan tavatontakaan ole. 

Tätä miettiessäni olen tajunnut, että eihän minulla töissäkään tule ihmeemmin kuuma, vaikka suihkuttelen ihmisiä kuumaksi muuttuvissa suihkutiloissa.   

Muistan myös Ajan pyörä -kirjasarjasta  Aes sedait, jotka pystyivät sulkemaan mielenhallinnalla kylmän ja kuuman itsensä ulkopuolelle vaikeuksitta.  Ehkä minä olenkin noita (sarjassamme omituiset ajatuksenjuoksut.... 😂).

Merriä ei lumi ihmeemmin haittaa. Ainoastaan pissapaikat alkavat olla vähissä ja hiirenhajut katoavat.  Yhtenä päivänä se kuitenkin nappasi hiiren, joka käveli suurin piirtein suoraan sitä kohti.  Talvellakin voi hiirestää! 

Alakuvankin lumimäärä on vielä lastenkengissä verrattuna tähän päivään. Lunta on tullut vaikka millä mitalla, eikä loppua näy nytkään. Koko päiväksi on edelleen luvassa lumisadetta. Minulla on iltavuoro ja mielessäni pohdin jo, että kulkeeko auto lumikinoksissa ja mitä jos ei kulje? Sitten olen isossa pulassa.  Vitsailu kotihoidon työmahdollisuuksista "raikkaassa ilmassa ja reippaassa ulkoilussa" on huvittavaa, mutta ei enää siinä kohtaa, kun se muuttuu todeksi. 

Pitkästä aikaa pääsin toteuttamaan toivesukat, joihin ei ollut mitään mallia.  Eihän näissäkään paljon ollut tuota kuviointia, mutta hetken aikaa kuitenkin pyörittelin rasteja ruuduissa, että sain tällaiset aikaiseksi.  

Lanka on Nallea, kulutus 95grammaa, puikoilla numero 3.  Sukat sopivat jalkaan, jonka koko on n.42. 

Sukkiin liittyy tarina, jonka ehkä kuulen myöhemmin...     

Tämä veijari ei niin kovin välitä lumesta ja kylmästä. Se siirtyy melko nopeasti ulko-oven viereen partioon.  Kyllä se vähän aikaa tarkenee lumessakin tarpoa ja ihmetellä.  Omassa ulkoiluhäkissään kissat kyllä käyvät muutaman kerran päivässä ihan mielellään. Siitähän pääsee nopeasti lämmittelemään.  😻😺

Odotettu kirjasarjan jatko-osa saapui minulle eilen postin mukana. 

Aurorasta alkanut vampyyrikirjasarjan kuudes osa on ilmestynyt. 

Aiemmista osista olen kirjoitellut täällä (alimmainen on 1. osa):

Aurinko itsessään

Olemattommien jumala

Kymmenentuhannen kuningatar

Seireenit

Prinssi jolla ei ollut sydäntä

Blogia  selatessa tajusin, että olen ennen kirjoitellut paljon enemmän lukemieni kirjojen "arvosteluja".  Nykyisin kuuntelen melkein pääasiassa  äänikirjoja. Niistä on jotenkin hankalampi kirjoittaa, kun ei ole sitä konkreettista kirjaa käsissään.   Tällä hetkellä on aktiivisesti menossa Teemu Keskisarjan Viipuri 1918.   Kirjan kirjoittaja, historioitsija, on varmaan monelle tuttu televisiostakin. Hänen tapansa kertoa ja kirjoittaa on niin  viihteellinen (jos tällaista sanaa voi käyttää sodan kuvauksesta), että sitä väkisinkin seuraa suurella mielenkiinnolla. Esiin on nostettu asioita, jotka suuressa kuvassa jäävät muilta huomiotta.  Kannattaa kuunnella  tai lukea, jos historia kiinnostaa. 

Tämän päivän tunnuslause tulee olemaan vanha tuttu "eteenpäin, sanoi mummo lumessa!". 

Reipasta päivää lumitöiden merkeissä niille, jotka lapioon joutuvat tarttumaan. 

Leppoisaa päivää niille, joita lumityöt eivät henkilökohtaisesti kosketa.  

Pidetään taas tänäänkin Suomi pyörimässä!