Lokakuinen Barcelona-aiheinen juttu jäi vähän vaiheeseen, mutta se jatkuu nyt 😉
Vaikka matkatoimisto markkinoi sitä Finnairin lentona, käyttää ko lentoyhtiö kuitenkin espanjalaista Iberiaa yhteistyökumppanina. Espanjalaisissa säädöksissä kasvomaskin käyttö joukkoliikennevälineissä on pakollinen. Niinpä mekin istuimme 4 tuntia mennessä ja tullessa maskit kasvoilla. Koneessa oli hieman heikompi ilmastointi, kuin Finnairilla ja olo tuntui välillä jopa tukalalta. Eroja oli myös tarjoilussa. Jokainen sai veloituksetta muffinssin ja mehua tai kahvia. Muutakin sai tilata maksua vastaan (lähinnä kai juomapuolta..). Onneksi olimme ostaneet lentoasemalta ruisleivät evääksi.
Lentokoneen vessaa ei tullut testattua, joten en tiedä onko siinä eroa 😅 Ihmetyttää muutenkin aina lentokoneessa, kun samat ihmiset käyvät vähän väliä vessassa. Jotain vetoa siinä pienessä kopperossa täytyy olla.
Vaatimattoman matkustushistoriani aikana en ole koskaan törmännyt kohdemaan lentoasemalla niin järjestäytynyttä taksijonoa, kuin Barcelonassa! Paikalla oli virkapukuisia henkilöitä, jotka osoittivat matkustajille vapaana olevia takseja.
Heti aluksi huomasi, että kaupunki näyttää ainakin turistin silmissä siistiltä ja hoidetulta. Taksi ajoi (huom ei kiihdytellyt hengenvaarallisesti, kuten joissain maissa) meidät hotellille joka osoittautui hyvin kutsuvaksi ja ystävälliseksi.
Tykkään näistä ranskalaisista parvekkeista.
Hotellissa oli runsas ja hyvä aamiainen ja erittäin ystävällinen henkilökunta.
Alla muutama tunnelmakuvia hotellista. Tuota hissiä emme käyttäneet, mutta näytti se toimivalta.
Pohdimme, olisiko pitänyt viedä muutama suomalainen sanomalehti, joilla olisi voinut jatkaa tuota tapetoitua seinää.
Alinna palveleva puhelin. Nyt muuten vasta tajusin, että eihän tuo olekaan kiekkopuhelin! Siinähän on nappulat ympyrän muodossa! Hyvin meni läpi ainakin minuun 😁
"Numero 9 ja olemme palveluksessanne!".
Aamuisin ja iltaisin ehdimme katsastaa television tarjontaakin. Oli lievästi huvittavaa, miten kaikki ohjelmat oli dubattu espanjaksi! Missään tunnetuissa elokuvissakaan ei ollut tekstejä, vaan jopa Arnold Schwarzenegger puhui espanjaa sujuvasti. Pokemoneilta ja frendeiltäkin taittui tuo kaunis kieli ihan tuosta vaan. Miettikää, mikä hirveä homma on dubata kaikki, että suunliikkeetkin täsmäävät!!!
Barcelonassa on hämmästyttävän paljon koiria. Kuumassa kaupunkiympäristössä, ihmisvilinän keskellä pitää olla rohkea ja vahva koira! Sagrada familian viereisessä puistossa oli aidattu koirapuisto. Lemmikit oli hyvin huomioitu. Jos täällä kotimaassa koirat laskettaisiin tuosta vaan aitaukseen juoksemaan keskenään, tulisi ihan varmasti sanomista. Espanjalaiset koirat ovat paljon sosiaalisempia, kuin suomalaiset koirat (ja niiden omistajat).
Koko matkan aikana näin vain tämän yhden kissan, ja sekin oli kaupassa, lasi-ikkunan takana. Se suostui kuitenkin kuvattavaksi.
Koira oli selvästi kielitaitoinen, koska se tuli minua katsomaan, kun juttelin sille. Se oli tullut ulos, varjoon jäähylle, kun sen palvelijaihminen piti kauppaa tuossa vieressä.
Koirakuiskaaja vauhdissa...
Minun aterioissani ei ollut juurikaan ihmeellisyyksiä. Söin salaatteja, kanaruokaa yms. Ruuissa ei ollut mielestäni niin paljon suolaa, kuin mihin olen tottunut, vaikka en mikään suolan suurkuluttaja olekaan.
Söimme muutaman aivan ihanan jälkiruuan! Paikallinen suklaa oli myös kerrassaan ihanaa. Suklaapuoteja oli useita ja ostimme suklaata mukaankin. Yksi laatu maistui enemmän piparkakkutaikinalle, mikä on tietysti hyvää!
Mies halusi kokeilla erikoisuuksia. Tässä on testauksessa mustekala jonkinlaisella perunapedillä. Minäkin maistoin palan mustekalaa. Se oli merkillisen makuista, kuin kiinteä lihapala.
Jouduimme katsomaan kääntäjällä monta ruokalajia, kun emme olleet varmoja, mitä ne olivat. Ruokalistat olivat usein monikielisiä (ei suomea!! 😅).
Jonkun teki mieli merikrottia. Varmasti hyvää, kun kalakin on näin kutsuvan näköinen.
Alla sitä nyt sitten on lautasella maisteltavana. Minun ruokani on tässä kohtaa näköjään pastaa ja katkarapuja. Tämä ruokailupaikka oli satamassa.
Yksi tutustumisen arvoisista paikoista oli Montjuicin linna, samannimisellä vuorella. Se on armeijan linnoitus, joka rakennettiin pienimuotoisena ensimmäisen kerran jo 1640 -luvulla ja laajennettiin 1750-luvulta eteenpäin. Vaikka linna on noin vanha ja erinäisiä sotia ja kahakoita kestänyt, jäi päälimmäisenä mieleen museossa näytetty osuus, jossa linnaa käytettiin Espanjan sisällissodan aikana (1930 -luvulla) vankilana ja ns. puhdistuksen näyttämönä.
Linnaan pääsee tietä pitkin, tai kuten me, köysirataa pitkin. Hissikojussa istuessa näkee kauas yli kaupungin ja satamaan. Hississä oli myös pysäkkejä matkan varrella, jos olisi halunnut kävellä puistossa, joka kasvoi vuorenrinteellä. "Jaloittelua" oli tässä vaiheessa matkaa jo niin riittävästi, että jokainen istuen vietetty hetki oli erityisen toivottu.
Wikipedia -tiedon mukaan vuoren rinteille on rakennettu puiston lisäksi mm. kansallismuseo, stadion (-92 kesäolympialaiset), moottorirata ( Formula-ajot neljästi) jne.
Sillat ylittävät puistomaisesti koristellun vallihauta-alueen.
Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja kuvaaminen oli välillä hankalaa paitsi suuren ihmismäärän vuoksi, niin varjon ja valon aiheuttamien jyrkkien vastakohtien takia.
Heti sisäänkäynnissä oli kuvaamisen arvoinen reliefi. Kuvatessa tuli mieleen, että tyttären kanssa kuvia ottaessa ilmestyy näkökenttään aina jotain outoja lisäkkeitä. Kun mainitsin tästä miehelleni, sain hetkellisen käsityksen perimän vaikutuksista sukujuuriin.
Lähetin kuvan kotiin ja sain lähes välittömänä vastauksen kuvan muodossa.
4 kissaa saman katon alla oli ollut liikaa keramiikkasammakolle ja se oli päättänyt hypätä hyllyltä lattialle.
Tämä sisäpihan kenttä on varmasti nähnyt paljon surua ja murhetta.
Meille tuntemattomaksi jäänyt rumpali oli saanut hahmonsa ikuistetuksi kiveen.
Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta. Tähystäjät ovat nähneet vihollisen lähestyvän satamasta päin. rumpali paukuttaa kaikin voimin hälytystä palikoillaan. Tykit alkavat jyskyä ja sotilaat juoksevat asemiinsa. Rummutus jatkuu, vaikka jääkin muun hälinän ja melun alle. Osa rumpalin rytmikkäästä soitosta kantautuu heikosti vastustajan korviin kirkkaassa, tuulisessa ilmassa.... Hyökkäys on alkanut.
Linnan pihalle asetetut tykit ovat vähän tuoreemman näköisiä, kuin itse linna.
Alakuvassa näkyy vanhan linnanosan perustuksia.
Kaupungissa rauhallista....
Satamassa rauhallista....
Kävelimme jonkin verran vanhan kaupungin alueella. Siellä on kapeita katuja, talot lähellä toisiaan. Sisäpihoilla ja katetuilla käytäväosuuksilla oli runsaasti pieniä puoteja. Halloween lähestyi täälläkin ja koristeet sen mukaisia. Vieressä naamiaisasuja tms. myyvä liike hurjine varusteineen. Vampyyrit, päättömät nuket ja pääkallot sulassa sovussa naapuriliikkeen pizzerian kanssa.
Osa vanhaa, osa uutta.
Taidenäyttelyitä.
Ja kas kummaa! Lankakauppoja! 😜😜
Päädyimme tähän pieneen käsityöputiikkiin ihan tarkoituksella, seuraten karttaohjelman reittiä vanhankaupungin pienillä kujilla. All you knit is love on tämän pienen kaupan nimi.
En halunnut alkaa kantamaan isoja määriä lankaa mukanani, joten valitsin vain jotain erityistä viemisiksi. Alla oleva mohair-silkki -lanka oli riittävä tuliainen itselleni. Kaupassa oli mallineuleita, mm. huivi, jossa oli osana käytetty tätä lankaa.
Kerroin, että lanka lähtee nyt Suomeen ja myyjä totesi sen olevankin paremmin sopiva paikka neuleille lämpötilan puolesta.
Tällaisella turistibussilla liikuimme parina päivänä eri reittejä paikasta toiseen. Bussiin pääsi matkan varrelta, eri pysäkeiltä ja kyytiin sai taas nousta päivän mittaan, milloin huvitti, kun oli 2 päivän lippu. Bussissa pääsi myös lataamaan esim. puhelinta. Jatkuva kuvien ottaminen ja reittien etsiminen yms. vei vanhasta puhelimestani virtaa liikaakin. Olihan se käytössä aamusta iltaan vähän väliä.
Tässä vieressä oli aukio, johon kokoontui eräänä päivänä runsaasti ihmisiä. Menimme tietysti katsomaan ja selvisi, että aukio oli mielenosoituksen lähtöpaikka. Ihmiset osoittivat mieltään tämänhetkistä sotaa vastaan, pukeutuen sinikeltaisiin lippuihin. Marssi sai kulkea rauhallisesti läpi vilkkaan liikenteen, poliisien pyöriessä ympärillä ylläpitämässä turvallisuutta.
Mikä ihme saa ihmisen kiduttamaan itseään oikein kunnolla?? Jatkuva, useamman päivän kävely tuntui vievän jalat alta. Mitä tekevät ihmiset, joiden jalat ovat huutaneet apua jo pitkän aikaa? Suuntaavat tietysti eläintarhaan! Täydellinen tapa päästä jaloista kokonaan eroon.
Enhän minä jaksanut koko eläintarhaa edes kiertää, mutta tämän ihastuttavan näkymän ja kuvan takia kannatti mennä 😍
Kaupungissa on todella hyvin huomioitu pyöräilijät ja sähkölaitteilla liikkujat. Tarkoitus on ilmeisesti vähentää autoliikennettä, mikä tuntuukin onnistuneen ihan hyvin, ainakin jos katsoi pyöräilijöiden määrää. Minä en olisi silti uskaltautunut pyörällä muiden joukkoon, joten apostolin kyydillä oli mentävä.
Kaikkialla oli näkemistä ja paikoilleen ei halunnut pitkäksi aikaa jäädä.
Rantaviivaa pitkin kävellessä sai todeta uimarantaosuuden olevan toooodella pitkä. Hiekasta oli muotoiltu erilaisia veistoksia, uimareita ja auringonottajia, rantapallon pelaajia oli paljon.
Barcelonan oma riemukaari, eli Arc de Triomf, on Joseph Vilaseca i Casanovaksen suunnittelema portti 1888 vuonna järjestettyyn maailmannäyttelyyn (Wikipedia).
Upean kaaren alla ja läheisyydessä oli meneillään sähköisten ajoneuvojen näyttely/ markkinat. Tämä kiinnosti tietysti miestäni huomattavasti enemmän, kuin esim. lankakauppa. Suurin osa kulkupeleistä oli täysin sähkökäyttöisiä.
Loppuhuipentuma:
Toiseksi viimeisen päivän aamuna kävin tavalliseen tapaan suihkussa, jonka jälkeen sammutimme huoneesta valot ja lähdimme aamupalalle. Takaisin palattuamme löytyi suihkusta ylimääräinen köllöttelijä, yrittäen epätoivoisesti päästä taas jaloilleen, siinä onnistumatta.
Menin torakkakuvan kanssa respaan ja sainkin heti huoneeseen siivouspartion. Toinen siivoojista nappasi torakan paperilla roskiin ja pussin kiinni. Ilmeestä näki, että ei ollut ihan mieluisa homma 😳.
Lähdimme viettämään päivää kaupungille ja meille sanottiin, että huone siivotaan sillä aikaa perusteellisesti. Palattuamme kuvittelimme saapuvamme desifiointiaineen hajuiseen huoneeseen, mutta.... No kai siellä sitten oli siivottu vain pesutila. Hotelli oli todella siisti ja remontoidun näköinen, mutta vanhan rakennuksen ilmastointikanavasta oli varmaan pudonnut tuo onneton otus. Viimeisen yön pidimme vessassa valoja. Torakat kun liikkuvat ilmeisesti pimeässä.
Mitä enemmän luin netistä torakoihin liittyvää tietoa, sitä ällöttävämmäksi tilanne muuttui. Meillä on kotona kaksi pakastinta. Saimme toisen tyhjennettyä ja kaikki matkatavarat mahtuivat pakastukseen, jossa ne olivat viikon, osa kauemminkin. Tämä on varmaan sitä hygieniahörhötystä, mutta kammotti ajatuskin, että olisimme tuoneet kotiin tuon otuksen munia tms. Missä on yksi torakka, on siellä mahdollisesti useampikin....
No palataanpa vielä hotellin tapahtumiin.
Samaisen päivän iltana huoneemme oveen koputettiin ja virkapukuinen nainen tuli huoneeseen, kantaen mukanaan suklaakakkulautasta ja shampanjaa. Mukana oli lisäksi anteeksipyyntökortti aamuisen torakkaepisodin takia. Mainio ele meidän mielestämme, vaikka heidän ajatuksensa oli varmaan lepyttää meitä, että hotellin maine ei menisi. Emmehän me hotelllia ole nimeltä mainneet missään kohtaa. Voin kuvitella, että eteläisemmissä maissa torakka (ja ehkä muitakin otuksia) on yleisempi, kuin kotopuolessa. Lisäksi se on vaikea, jos ei jopa mahdoton hävittää kokonaan sieltä, missä se liikkuu.
Olimme tyytyväisiä, että asia oli huomioitu ja pidämme asian omana tietonamme. Nyt siis myös teidän tietonanne, mutta ettehän te varmaan tietoa levitä? 😂
Aiemmassa jutussa kerroin Merrin saaneen pienen lintupillin tuliaisiksi. Tämä paita on tavallaan Frodoa varten, vaikka se onkin minulle...
Turbaanipäinen tyttö (tunnetaan myös nimellä Tyttö ja helmikorvakoru) on hollantilaisen Johannes Vermeerin maalaus. Yhdessä pienessä putiikissa oli yläkuvan mukaisia neuleita myynnissä ja kuvassa on mainiosti mukaeltu kissamaisin muokkauksin ko. taideteosta. Myyjä kertoi teoksesta, mutta ei osannut nimetä maalaajaa. Otin kuvan seinällä olevasta "mallista" ja selvitin asian myöhemmin netistä.
Ihan äskettäin kerrottiin uutisissa, että ilmastomielenosoittajat olivat töhrineet sen oikean maalauksen jossain taidenäyttelyssä.
Olipa hyvä, että minä ehdin pelastaa paitani ajoissa.
Merrin mielestä on väärin, että Frodo komeilee paidan etumuksessa.
Barcelonassa kävimme myös yhdessä paikassa, jolle haluan antaa vielä kokonaisen postauksen, koska vaikutuin siitä niin paljon. Yksi juttu on siis vielä tulossa. Jossain vaiheessa.
Toivotan Teille hieman sisäistä auringonpaistetta päiväänne.
