lauantai 28. kesäkuuta 2025

Kesä etenee, lomakin joskus vielä koittaa

 Palaan vielä juhannukseen silläkin uhalla, että se meni jo 😂  Merri ja Frodo eivät ole nähneet Maiaa ja Samia pitkään aikaan. Merriä se ei haitannut, mutta Frodolla meni vähän tunteisiin tuollainen äkkinäinen tapaaminen autoilun jälkeen.  Se halusi ruokailla itsekseen, kun muut saivat syötyä ns. samalta tarjottimelta.  Vasemmalta katsoen Sam, Maia, Merri. 


Maia päätti omia päiväajaksi minun sänkyni ja kaivautui oikein peiton alle.  Yöllä se ei minun seurastani välittänyt. 


Frodoa huvitti opettaa toisia soittamaan nokkahuilua. Se näytti mallia ja toiset yrittivät perässä.  Muut eivät vielä osanneet Ukko Nooaa kovin hyvin.  Frodo pääsi loistamaan! 




Hämmästyin kovasti, kun toiset päättivät laittaa laiturin paikoilleen!   Se ei ole ollut vedessä pariin vuoteen ja on muutenkin aika raihnaisessa kunnossa.  Tuntui ihan oudolta, kun oli laituri.  Merri halusi tietysti rantaa katsomaan. Laiturilta käsin se katseli, kun Arttu meni kahlailemaan rantaveteen.  


Mökillä  on joitain meikäläisen aivoituksia ja ideoita, kuten tämä betonitolpan nenässä oleva tuolinkappale, jonka päällä on perunakappa ja kukka. 


Koivussa roikkuu lyhty koristeena, toisella puolella lintukoto. 


Viime kesänä tein tämän koristeen puunkänkkäröistä. 


Voi ihmettä! Mökin pihalle on jo alkanut nousta kanttarelleja!!  Näin aikaisin!  Onkohan nyt tulossa hyvä kanttarellivuosi? 


Autokalustoa oli mökin pihalla reippaasti, riippuen mökkeilijöiden määrästä.  Oma Imperial vuosimallia 1961, jossa on tällä hetkellä meidän ainoa vetokoukku.  Minä tulin omalla autolla, koska perinteisesti meidän tyyliin mentiin ja tultiin eri aikaan 😂


Vävyn Pontiac Firebird vuosimallia 1977 tai 1978. 


Palataan sisätiloihin.  Arttu olisi halunnut ottaa Maian lailla rennosti, mutta Maian katse jahtasi sen muualle. 


Merrin kanssa voi rentoutua ihan toisella tavalla, kenenkään häiriintymättä. 


Sam näyttää aina vaan sellaiselta pentumaiselta, vaikka silläkin on ikää jo n.5 tai 6 vuotta.  Se on puoliksi Maine coon -rotua, mutta on jäänyt aika sirpakaksi. 


Meidän kissat tykkäsivät taannoin noista yläilmoista. Sam ei oikein ymmärtänyt mitä ja miksi.   Minulle tulee kuvasta mieleen, että se on tuollainen kirjastokissa. 


Pieni tyttövieras keksi käyttää kissan kuljetuskoppaa omiin tarkoituksiinsa 😄


Löysin kotoa kellarista n. 10 vuotta vanhoja valokennolamppuja ja sain niistä yhden vielä  näkemättömän idiksen.  Ne eivät palaneet lainkaan. Kävin Tokmannilla ja löysin täysin samanlaisia! Miettikää mikä tuuri, että näin pitkän ajan päästä löytyy samanlaisia!  Nämä uudet näköjään ovat monivärisiä. Tuo yksi ei kai ole saanut vielä tarpeeksi aurinkoa.  Testasin niitä tässä koivunoksassa, jossa on pieniä koukkuja ja huomasin, että tämäkin olisi kiva paikka roikottaa tällaisia lamppuja. Ehkä käyn ostamassa niitä lisää.  Huvittaa, kun  tässä kuvassa näkyy tuo alla oleva hirvimobile. Näyttää, kuin hirvet kävelisivät hämärässä metsikössä taustalla 😉


Juhannuspäivän iltana oli kova tuuli ja järvelläkin poikkeuksellisen kova aallokko.  Suusta pääsee välillä mitä sattuu ja niinpä minä päädyinkin rantaan katselemaan näitä  aaltopäitä. Jatkossa vaahtopäät ovat minulle aina aaltopäitä 😅


Tytär aloitti Euroviisuiltana virkkaustyötä. Se valmistui nyt juhannuksena. 


Lanka on vanhaa Malibua, joka sopi tähän toppiin tosi hyvin.  Työ on muutenkin hieno  ja erityislaatuinen, koska tytär ei ole kovin paljon tehnyt käsitöitä ja tämä on ihan ohjeesta tehty.  
Takana on ristikkomaisesti pujoteltu nauha. 


Työ valmistui ennen kotiin lähtöä ja kaikkihan tietävät, että tyhjin käsin on vaikea olla. Mökin jämälankakätköistä löytyi pari kerää tätä kesäistä lankaa (jonka nimeä en muista).  Tytär, Nekuksikin mainittu, aloitti työn mökillä ja sai sen valmiiksi kotona.  Taas tuli kiva lopputulos! 



On vähän ristiriitainen olo tämän kesän suhteen.  Töitä on ihan normaalisti, vaikka mieli olisi  kesälomalla.  Päivä kerrallaan mennään eteen päin.  Yhtenä päivänä käväistiin Porvoossa katselemassa Vanhaa Porvoota. En ottanut edes kuvia, kun niitä on jo niin monia olemassa.  Kotiin tuomisina oli vain Brumbergin  tuotteita.  
Pari päivää sitten tulin naapurin houkuttelemaksi ja lähdin heidän mukaansa yhteislaulutilaisuuteen.  Paikalla oli noin 70 henkilöä.  
Mitä minä siellä tein, paitsi ehkä parissa kohdassa lauleskelin? 😁


Vielä on kesää jäljellä...  ja joskus on vielä lomakin.  Heipat Sinulle! 

torstai 19. kesäkuuta 2025

Kissamaista juhannusta tiedossa

 

Alkuviikosta alkoi Merrin ja Frodon mökkikausi. No, olivathan ne kevättalvella kyllä  mukana yhden kerran. Tuskin tästä kesäkaudestakaan niin vilkasta mökkiaikaa niille tulee, mutta joskus kuitenkin.  Ollaan miehen kanssa usein ihan vuorotellen töissä, joten kissat voivat olla rauhassa kotona, kun jompikumpi meistäkin on kotona.  Autoilusta ei tykkää kumpikaan kissa. 


Mökillä on jännittäviä uusia tuoksuja. Lisähajuja toi se, että tytär oli ollut mökillä juuri aiemmin  Maian ja Samin kanssa.  Meidän kissat varmaan ihmettelivät, miten tämä voi olla mahdollista!? 
Mökin ulkoilutila on aika jännittävä, mutta kumpikin kissa kävi sitä silti testailemassa. Merri etenkin vietti siellä aikaa ihan makoilemalla.  Frodo oli tietenkin taas vähän arkajalka.  Mitä Merri edellä, sitä Frodo perässä. 


Merrin sietokyky on taas koetuksella, kun Frodo kävelee melkein päältä. Frodo kävi välillä työntämässä päänsä ulos ja palasi sitten taas sisälle.  Ulos se ei halua ollenkaan, mikä on sinänsä hyvä juttu, että ei ainakaan tarvitse pelätä sen irrottautuvan valjaista ja lähtevän karkuun.  Olisi ihan kamalaa, jos kissa katoaisi mökillä. 


Frodo  vietti paljon aikaa sohvan aluslaatikossa, mutta uskaltautui välillä vähäksi aikaa sohvan päällekin.  Vähän tylsää vaikutti olevan. 


Merri pääsi kaapin päälle korkeuksiin!??  Frodolle tuli paniikki, koska sekin haluaa aina heti samaan paikkaan. 


Se  pääsi hyllyn päälle, mutta ei se ihan sama juttu ollut.  Merri oli paremmassa paikassa! 


Toinenkaan hylly ei kelvannut.  Sen katse on kohdistunut tiiviisti Merriin, joka on kaapin päällä. 


Hahaa! Täällä ollaan, enkä tule pois ollenkaan! Mitä nyt sanot Merri? Vein taas sinun paikkasi! 


Merriä ei tuollainen hetkauta.  Se haluaa ulos ja vetää häntä suorana järvelle päin.  Siinä se katselee pitkän aikaa laineiden liplattelua, lokkien ääniä, uusia hajuja...  Vähän piti käydä maistamassa kielen päällä järvivettäkin.  Se ei totisesti vettä pelkää, vaikka ei uimasille menekään. 



Toinen tarkistettava asia on pihatien pää. Sieltä mennään kotiin.  Tällä kertaa se halusi vain katsoa molempiin suuntiin ja palasi sitten mökille. 


Mamman (äitini) tekemän sohvapeiton päälle on hyvä makoisasti torkahtaa. 


No tottakai joku muukin haluaa jakaa paikan sohvalla!  Toistaiseksi Merri on niin unessa, että ei heti häiriinny edes siitä, että seuraavassa hetkessä Frodo nuolee sen päätä.  Tämä on Merrin muistin mukaan edeltänyt niin montaa painiottelua, että se väistää nopeasti muualle. 


Merri näki järvellä vesilintupoikueen (en taaskaan tiedä mikä lintu...).  Ne eivät kiinnostaneet sitä lainkaan! Se varmaan ajatteli, että liikaa vettä välissä, menkööt menojaan. 
Katsokaa mikä määrä poikasia!! 


Kuljen mökillä aina maastoa katsellen. Viime kesänä nähty kyy pelottaa jatkuvasti.  En muista nähneeni pihassa yhtään kyytä ikinä ennen sitä.  Tämä etana tietysti heti bongautui katsehaaviin. Ei se ihan käärme ole, mutta pituutta on silti vaikka muille jakaa! 


Yksi alppiruusupuskista kukkii ihan kunnolla. Alppiruusut ovat kauniita metsämaastossa.  Meillä taitaa olla oma arboretum pihalla 😉


Hitsari hitsasi taloa....  ei kun mies tässä tekee pohjia kevyelle puukatokselle.  Ei ole lempipuuhaa, kun ei liity autoihin, mutta taitoa näyttää olevan tällaiseenkin hommaan. 
Etualalla halkojen hakkaamista varten käytetty pölkky, johon on kiinnitetty autonrengas. Siinä puut pysyvät paremmin  paikoillaan hakatessa. 


Loppuun vielä ikään kuin todisteeksi, että kotipihalla kukkii atsalea!  Olen siitä tosi ylpeä.  Näitä on penkissä useampi, mutta tässä paras kukinta. Muissa vain yksittäinen, tai ei ollenkaan.  Jänikset ovat tainneet tehdä tehtävänsä.   Viereisessä penkissä kärhöt ovat lähteneet hyvään kasvuun, paitsi yksi, joka näyttäisi kadonneen kokonaan. Yleensä kärhöissä on vahvat juuret, joten hämmästelen tämän yhden katoamista. 


Vielä pari työpäivää ja sitten pääsen juhannuksen viettoon mökille.  Hyvää juhannusta juuri Sinulle! 

maanantai 16. kesäkuuta 2025

Keritään kun ehditään

 Ostin pussillisen lankoja. Värejä ei voinut niin kovin valita, mutta  suurin osa miellytti silmää.  Nämä langat ovat kepeitä, ohuita, kutsuvia.  Aion yhdistää niihin virkkuukoukun, kunhan ehdin. 


Vyyhdit piti ensin keriä. Minulla on äidiltä saatu kerimälaite. Hän neuloi ennen ahkerasti kutomakoneilla ja hänellä oli apulaitteena tämä kerimälaite. Se on sittemmin jäänyt tarpeettomaksi ja on nyt minulla. Välillä sille on käyttöä. 


Näin nättejä keriä sillä saa aikaan.  Värit ovat kerällä kauniita. Vielä mietityttää, ovatko värit todella minun näköisiäni?  Se jää nähtäväksi.  Alustava suunnitelma on jo olemassa. Ehkä suuruudenhullu, mutta suunnitelma kuitenkin.  Tavoitteita on hyvä olla, vaikka niihin ei aina pääsisikään. Innostus syntyy juuri siitä, että onnistumisen ja epäonnistumisen raja on epäselvä. On mahdollisuus kumpaan tahansa. 


Kirpputorilta olen joskus ostanut vyyhdinpuut. Niille on aina silloin tällöin käyttöä.  Olisin voinut tehdä tämän homman mökilläkin, mutta vyyhdinpuut jäivät kotiin.  Kotipihalla, terassilla sitten kerin näitä vyyhtejä.  



Ylemmässä kuvassa näkyy autoni, joka on hybridi ja kuvan ottohetkellä latauksessa.  Siitäpä syntyikin hyvät naurut, kun mieheni laittoi  oman autonsa "lataukseen". Auto on Imperial Le Baron, vuosimallia 1970, museorekisterissä.   Ovathan nuo kaksi autoa  jo kokoeronsa puolestakin hassun näköisiä.  Molemmat vierekkäin "latauksessa" on vielä hauskempi näky 😅


Kävin äidin kanssa Fida lähetyskirpputorilla. Se on siististi järjestelty. Vaatteet ovat värien ja aiheidensa mukaan rekeissä. Tykkään.   Löysin kivan paidan ja raitapöksyt.  Inhoan paitapuseroita, mutta tällainen osittainen napitus on ihan ok.   Jostain syystä olen alkanut tähyilemään kuminauhavyötäröisiä housuja 😂.  "Massakuurini" on onnistunut ja monet vaatteet, etenkin housut puristavat. Kyllähän niissä kauppaan yms. voi vielä mennä, mutta töissä on yhä vaikeampaa kumarrella, kyykistellä (sukellella sängyn alta hakemaan tavaroita) .  Kuminauhavyötäröissä on kuitenkin pari ongelmaa: useimmiten tällaisissa housuissa ei ole kunnollisia taskuja ja kuminauha ei ole riittävän pitävä tai on liian tiukka.  Ihan mitä tahansa pöksyjä en töihin suostu laittamaan, mutta nämä ovat kokeilemisen arvoiset.  Jonkun pitäisi vaan kääntää pari senttiä puntin suusta, kukahan sen tekisi?  Miksi korjaaminen on aina niin vastenmielistä??!  
On meillä töissä työhousujakin, mutta ne ovat sellaisia hulmupuntteja ja lökäpöksyjä, että ei niitä käytä kukaan. Yläosassa on vaihtoehtona liivi tai tunika. Käytän tunikaa.  Viikonloppuna keksin ottaa käyttöön pari numeroa liian ison tunikan. Ei ole niin kuuma, kun on väljempää ja tuuletusvaraa 😄


Äiti osti kangaskaupasta uudet verhot.  Minulle on tosi vaikeaa olla kangaskaupassa ostamatta mitään....   Mukaani lähti kaksi oikeanpuolimmaista puuvillakangasta. Suunnitelma on tehdä lisää persoonallisia tyynyliinoja.  Nyt vain odotellaan, kuka ne tekisi.... 
Äidiltä sain vanhan kangaspäälisen vahakankaan. Ompelin siitä kaksi uutta istuintyynyn päällistä mökin ulkotuoleihin.  Aiemmin tein jo muutaman.  Näistä vahakankaista saa kivan värikkäitä versioita.  Materiaalikin on sellaista, että ei tarvitse aina viedä tyynyjä käytön jälkeen sisätiloihin. 



Näiden raskaiden aiheiden jälkeen laitan loppuun vielä kevennyskuvan Merristä, joka valtasi isännän sohvapaikan, kun isäntä ei ollut kotona. 


Tänään yksittäinen vapaapäivä. Olen mökillä ja kissat ovat pitkästä aikaa mukana. Ihmettelyä on riittänyt.  Kuviakin on otettu, mutta laitan niitä joskus myöhemmin. 
Mukavaa uutta viikkoa! 

perjantai 13. kesäkuuta 2025

Luontopolku

 Liikuntatavoitteissani taisin mainita luontopolulla käymisen.  Todistettavasti olen sen nyt tehnyt.    Muuten ovat tavoitteet romuttuneet aika komiasti, mutta periksi ei anneta!   

Töissä jouduin ryömimään yhden sängyn alle, kun tärkeä juttu putosi sinne, eikä muu auttanut. Selvisin siitä vielä tolpilleni. Tänne koloon en kuitenkaan uskaltaisi lähteä ryömimään, eikä syy ole jäykässä kropassa. 


Pienikin metsäpläntti tuo jonkinlaista sisäistä rauhaa. Linnut laulavat, aurinko paistaa, metsä tuoksuu. 


Mielenkiintoisia näköaloja oli nähtävissä.  Mahtavatko tontut ja maahiset täältä illan tullen kurkistella koivikkoon, josko haltijoita vielä näkyisi?


Todella monella luontopolulla on näitä visailu-/tietoiskutauluja.  Ne yllyttävät kulkijaa kiinnittämään huomiota syvemmälle metsän faktoihin, eikä vain tunnelmiin. 



Lyhyenkin reitin varrella ehtii nähdä monentyyppistä maisemaa. Onko tuolla ylhäällä joku... ?  Itse päämaahinen ehkä?



Nuotiopaikalla voi istuskella, jos sattuu olemaan eväitä matkassa. 2 kilometrin matkalla ei paljon eväitä ehdi miettiä, vaikka karamellit ovatkin aina mielessä nykyään 😂 
Siellä se Kymijoki taas pilkottaa. 



Joku on kuitenkin ehtinyt istua ja viettää aikaa tässä nuotiopaikalla. On ilmeisesti  raaputtanut nimensä penkkiin, että muistaisi sen vielä seuraavallakin kerralla. 


Olisi tehnyt mieli merkitä tämä kuusi, että pääsisi jouluna hakemaan sen kotiin...  meillä ei ole ikinä ollut näin tuuheaa kuusta. Joskus on ollut  jopa vain sellaisia seinä- tai nurkkamalleja.  Tässä ei olisi oksista pulaa! 


Kaikenlaisia kukkia oli matkan varrella.  


Reitillä oli aika paljon mäkiä. Tekee taas mieli puhua siitä esteettömyydestä (en tiedä miksi..). Täällä varmaan pärjäisi, jos olisi joku vahva tyyppi pyörätuolin kahvoissa. 


Nilkat ovat kenkkuilleet viime aikoina niin paljon, että olen kartellut kaikenlaista ylimääräistä kävelyä.  Välillä kävely on ok, välillä ei.  En ole vielä lääkäriin asti pyrkinyt, kun kerran olen liikkeelle päässyt.  Onhan minulla toinen toimiva jalka 😅

Kotona Merri pitää majaa riipparaidan alla. Frodokin on siellä välillä, tosin eri aikaan. Onneksi ostin uuden riipparaidan, kun vanha otti ja kaatui  suuren latvapainonsa takia. Kiskoin sen pois ja istutin vuosi, pari sitten uuden puun. Se on rehevöitynyt vauhdilla ja kissat muistivat heti, että se oli hyvä majapaikka. 


Aurinko paistaa ja puuskatuulta luvassa. Sopiva päivä lähteä töihin 😄
Hyvää viikonloppua juuri Sinulle!