keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Luonnossa

Olen niin onnellinen, kun olen vihdoinkin oppinut keräämään suppilovahveroita! Näin kauan siihen sitten meni. 😉 Kerään kyllä muita sieniä, mutta näitä en ole uskaltautunut etsimään, kun en mielestäni ole niitä oikein tunnistanut.  Monesti olen ajatellut , että lyöttäydyn jonkun viisaamman matkaan, oppiin.  Yht´äkkiä siihen tarjoutuikin mahdollisuus ja olin heti valmiina. Pääsin naapureiden innokkaiden metsänkävijöiden matkassa opintoretkelle.
  Aluksi sienen  löytäminen ja tunnistaminen oli jotenkin vaikeaa, kun suppilovahverot ovat niin muuntautuvaisia (ainakin aloittelijan mielestä). Pääsihän se homma sitten käyntiin ja sainkin ihan mukavasti sieniä pussiin. Ilta alkoi jo hämärtää ja pienet, vaikeasti havaittavat vahveroisetkin piiloutuivat entistä paremmin.  Kotiin lähteissä sain vielä yllätyksekseni naapureidenkin sienet, kun heillä oli kuulemma jo niin paljon! Olipa äärimmäisen mukava sienireisu. 💗


Seuraavana päivänä lähdin itsekseni sienestämään. Ensimmäisestä paikasta en löytänyt yhtään sientä. Toisessa paikassa oli hiukan. Saaliin puuttuessa ehtii napata luontokuviakin... 


Vaihdoin vielä paikkaa ja johan alkoi löytyä. Ovat vain niin pieniä kerättäviä, että metsässä samoiluun meni tuntikausia (etenkin, kun ensimmäisissä paikoissa ei ollut).  En olisi malttanut lähteä kotiinkaan siiä vaiheessa, kun sieniä löytyi. Hirveä nälkä ja jano olivat ihan toisarvoisia, kun taas löytyi sieniä. 😓 
Suppilovahveroiden kerääminen on jotenkin toisenluonteista, kuin esim rouskujen kerääminen. Rouskuja ja kanttarellejakin voi tähyillä  kävellessä ympäriltään. Suppiloita pitää usein ihan kumartua lähempää katsomaan, ja kas, siinähän niitä kuitenkin on, ja tuolla, ja tuolla. Perspektiiviä pitää muuttaa matalammaksi.   Tässä sitä nyt annetaan viisauksia suppilovahveroidenkeräyksestä heti toisen sienestyksen jäkeen. 😉 Tämä on vain niin uutta ja ihmeellistä. Hieno juttu, että sain näin hienoa napuriapua. 




Jätin haaveilun ja jossittelun sipuleidenkin kanssa ja painelin kauppaan ostamaan mieleisiäni istutettavia. Onneksi osasin hillitä itseni ja päädyin näihin neljään lajikkeeseen. Lähinnä tein valinnan ulkonäön perusteella. Moni asia venyy ja paukkuu minun touhuissani, mutta nämä sipulitpa ovatkin jo maassa!  Paikat on valittu niin, että kissa ei pääse niitä ylös kaivamaan, kuten tulppaaneilleni on käynyt. Olen painanut ne moneen kertaan takaisin mullan alle.Mikäli kuitenkin ovat sitkeitä, nousevat ehkä ensi keväänä kukkimaan. 

Olen jatkuvasti hämmästynyt tästä sukkaprojektista, joka vastoin kaikkia odotuksiani alkoikin tuolta kärjestä. Tapa on minulle outo, mutta lähdin silti yrittämään. Aloitus oli helppo, mutta kantapään  kanssa oli pieniä vaikeuksia. Harmittaa, kun ohjeessa oletetaan neulojan tietävän jotain, mitä ei lue. Puhuttiin kolmospuikon neulomisesta, mutta ei ollenkaan nelospuikon. Jos ei ole koskaan tehnyt kantapäätä näin, niin ei voi tajuta, että puhutaankin molemmista, vaikka mainitaan vain toinen. Lopulta päätin kokeilla käyttäen molempia ja tulihan se kantapää sieltä esiin.  Kärjen pituus taisi mennä ihan vahingossa oikein.  En tiennyt, miten pitkä kärjestä tulee, kun kantapää on valmis. Mikäli se olisi ollut liian lyhyt, olisin joutunut purkamaan koko kantapään. En ole ihan vakuuttunut näin päin neulottujen sukkien helppoudesta.  Enemmänkin hämmästynyt, että pääsin tähänkin asti. Vielä on pitkälti vartta edessäpäin. 😁



sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Harrastuksia

Puhuin  viime viikonloppuna soittokeikoista, joissa olin mukana.  Sunnuntaina illalla oli palokunnan soihtumarssi, jossa soittajat ovat auton lavalla soittamassa. Palomiehet kävelevät soihtujen kanssa takana ja paloautoja kulkee jonona mukana.  Tälläisen auton lavalla me istuimme. Tikkaita pitkin kiipesimme ylös ja kasasimme jakkarat, nuottitelineet ja niihin nuottivalot, koska kulkueen alkaessa oli jo aika hämärää, loppupäässä jopa pimeää.  Auto kulki melko tasaisesti, eikä kukaan pudonnut penkiltä. 😀 Matka oli noin 5km ja siinä ajassa ehdittiin soittaa 4 eri marssia, niin, että kaikkiaan soitimme 11 marssia. .Nuoteilla on siis tapana kiertää kehää marssin aikana. Jokaisessa välissä oli lisäksi pelkkää rumpusooloa. Rumpali oli siis ainoa, joka soitti koko ajan. Häneltä kuulimme ensimmäisen ja viimeisen äänen.🎵  Auton lavalla äänet kaikuivat tosi kovina. Siksipä laitoin itsekin toiseen korvaan korvatulpan.  Olisin laittanut toiseenkin, mutta tällöin oman soiton ääni oli ainoa, joka tuntui kuuluvan kovemmin. 🎧
Reilu tunti autonlavalla oli aika kylmää kyytiä, vaikka olin pukeutunut useisiin eri kerroksiin.  Onneksi oli soiton jälkeen sauna odottamassa.



Itse soitin piccoloa, joka on orkesterin kimein ääni.  Soitan sitä marsseilla, sekä useissa orkesterikappaleissakin. Useimmiten soitan poikkihuilua.  Soitan kahdessa orkesterissa. Aiemmin soitin vain yhdessä, mutta nyt ovat lapset jo aikuisia, ja aikaa jää itselle enemmän.  Toisessa orkesterissa soitetaan enemmän nk. tanssimusiikkia ja toisessa orkesterimusiikkia.  Viimeksimainitussa on tulossa konsertti ensi kuussa. 
Vajaa pari vuotta sitten ostin uuden huilun ja samalla reisulla sain kokeilla eri piccoloita. Ennen minulla oli lainapiccolo, koska tätä soitinta ei juurikaan tule yksin soitettua missään.  Kokeilu tuotti kuitenkin tälläisen heräteoston...  Pearl -piccolo soi tosi helposti verrattuna aiempaan piccolooni.  Ääni on hieman terävämpi, kuin pehmeissä puupiccoloissa, mutta tällä harjoittelumäärällä olen vain iloinen, kun ääni tulee helposti. 
Huiluni on Miyazawa, joka oli aiemmankin huiluni merkki. 
Musiikki on ollut yksi tärkeistä tekijöistä elämässäni lapsesta asti. Musiikkiopiston jälkeen en kuitenkaan halunnut musiikista ammattia, joten se jäi edelleen harrastukseksi. 


Tämäkin harrastus on seurannut mukana lapsesta asti. 😁 Neulominen! 
Nyt aloitin sukkia, joiden ohje löytyy Novitan lehdestä  3/2018. Tajusin vasta, kun puikot ja lanka olivat käsissä, että sukathan aloitetaankin varpaista! En ole ennen tehnyt sukkia näin päin. Kerran olen kokeillut ja pieleen meni. Nytkin lähdin kokeilemaan ja hommahan lähtikin käyntiin. Vielä en tiedä miten etenen kantapään kohdilla, mutta luotan ohjeen kertovan sen ajallaan.  


Mukavaa sunnuntaita Teille toivotellen!   


perjantai 12. lokakuuta 2018

Uutelat

Tässä joku aika sitten oli Iltalehdessä Novitan tulossa olevasta sukkakirjasta otettu 11 sukkaparin otos, ja kilpailu, mikä niistä oli kaunein. Tämä malli voitti . Sen OHJEKIN julkaistiin lehdessä.

Uutelat minun versionani


11 sukkaparia olivat otos Novitan 90 -vuotisjuhlan kunniaksi kootusta Kaikkien aikojen villasukat -kirjasta, jota voi näköjään ennakkotilata esim. TÄÄLTÄ
Kirjasta mainitaan, että sukat on koottu eri suunnittelijoiden uusista sukkamalleista ja niihin on käytetty lankasuosituksina Nallea, 7 -veljestä, Venlaa ja Isoveljeä.  Lisäksi löytyy perussukkaohjetta, neulesanastoa ja neuleisiin liittyviä tarinoita.  
Tämän ei ollut tarkoitus olla mikään mainos. Itse otin ohjeen ihan lehden linkistä. Kiinnostuin vain, että  mistä nämä 11 paria olivat peräisin. 

Itseäni mietitytti myös tämän sukkaparin aihe. "Näihin sukkiin on vangittu ensilumen taika, rantakallion ja meren kohtaaminen hetki ennen hämärää" , kertoo suunnittelija Niina Laitinen.


Vaihdoin tumman langan tuosta siniharmaasta mustaksi, koska sitä oli varastossani ja pääsin heti neulomaan.  Siksi ehkä tämä meren kohtaaminen ei oikein auennut. Tuolla ylhäällä sataa varmaan lunta, kukat lakastuvat, meriheinätkin jäätyvät, aallot lyövät rantaan ja ankkurit on laskettu.  Tälläinen näkemys minulla. 😊

Käytin siis 7 -veljestä valkoista ja mustaa, langankulutus 185g, puikot 3½. Terän tummaa aluetta voi venyttää mielensä mukaan. Nämä sukat ovat kokoa 39-40. 

Joustin sukan suussa on kaunis. 

Tässä kohtaa oli joustinneulekaavio, mutta ilmeisesti se loukkaa tekijänoikeutta, joten poistan sen.  Kyseessä on siis osin valepalmikkoa, osin takareunastaan oikein neulottua oikeaa silmukkaa. 


Nämä olivat kerrassaa virkistävää neulottavaa niiden karhujen jälkeen.  Seuraavaksi taas minulle uusi, kokeilematon sukkamalli. Mukavaa päästä taas aloittamaan jotain uutta. 💗



keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Arvonta

Täällä ei ole koskaan ollut arvontaa, joten olisiko aika?

Voit osallistua jättämällä kommentin tämän jutun alle.  Osallistumisaika päättyy 20.10.-18 klo 24.00.

Jos haluat, voit samalla kertoa, minkälaisia juttuja tykkäät tai haluaisit täällä lukea.

Voittaja saa valita näistä kummat haluaa. Senkin voi mainita jo kommentissa, kummat ottaisi. Molemmat ovat polvipituisia, kokoa 37-38. Lanka 7 -veljestä.



Lisäksi:
  Kommentoineiden blogin lukijoiden kesken pieni yllätyksellinen lisäarvonta. Mainitsethan tästäkin kommentissa. Lukijaksi voi siis vielä liittyä, vaikka ei aiemmin olisikaan ollut. 😸💓😄


Virallisena valvojana toimii tietysti Merri. Mikäli on silloin hereillä. 😉




sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Syksy etenee

Laituri sai siirtyä talviteloille mökillä. Kukaan ei ehkä mene enää uimaan. Itsekään en veteen uskaltautunut, vaikka se ei ihan mahdottoman kylmältä tuntunutkaan. Meillä on töissä monella flunssaa, enkä halunnut ottaa vilustumisriskiä.
Vedet ovat tänä syksynä kovin matalalla.

Joku sentään halusi vilvoittelemaan! Jopa kahteen kertaan! 


Vieläkin löytyy kukkijoita pihalla.


Koko loppukesän ja pitkälle syksyyn riitti jännitystä varastossa, jonne ampiaiset olivat tehneet pesänsä mattokasan keskelle. Eihän niitä ensin edes nähnyt, mutta löytäjä saikin sitten monta pistoa kerralla. Nyt oli pesä hiljentynyt. Taidokasta sisustusta on pikkuisilla ollut. Vaan missä on se hunaja, jota pesissä pitäisi olla ainakin Nalle Puhin mukaan?? 


Tutussa paikassa olivat taas mustat torvisienet odottelemassa noutajaansa.   Tein vielä pikakierroksen tavallisienkin sienten perässä ja sain niitäkin jonkin verran. Hirvikärpäsiä ei nyt näkynyt yhtään. Lienevätkö jo menneet talviunille.


Kotona sienten putsausta ja torvisienien nauttimista.  Illalla piti vielä mennä soittokeikalle. Se oli aika hassua touhua, kun oli niin pimeä soittopaikka. En muista koskaan soittaneeni niin pimeässä paikassa. Sovittiinkin soittajien kesken, että soitetaan nyt sitten ne kohdat, jotka nähdään. 😅😅😅 Akustiikka oli tyhjässä tehdashallissa  kantava, mutta soittimet ehtivät joka välissä vähän jäähtyä viileässä ilmassa.  Välillä aina pitää miettiä, mihin kaikkeen sitä on soittotouhuissakin täytynyt itsensä toimittaa.  Tänä iltana on luvassa kuorma-auton lavalla soittamista. Palokunnan soihtumarssi.  Auton lavan seinämät toistavat äänet tosi kovana. Pitänee harkita korvatulppien laittamista. Piccolossa on muutenkin kimeä ääni, joka soi oman korvan vieressä. 


villasukat ovat edenneet tähän malliin. Jouduin eilen purkamaan vähän toisen sukan loppupäästä, kun malli oli mennyt ihan sekaisin. Vielä on nilkkaan jonkin matkaa. 

Mukavaa sunnuntaita Teille, jotka piipahdatte. 💓

lauantai 6. lokakuuta 2018

Voittaja ilmoittautuu

Minulla kävi mahtava arpa-onni, kun voitin  Oma maa mansikka -blogin arvonnassa tämän laukun. Se saapui kaukaa "rapakon" takaa suoraan meidän kotipostiin. 😊 Kiitos Johanna!
Tällä olisi jo toinenkin ottaja, vaikka en ole sitä antamassakaan.   Laukku on just kivan kokoinen ja minun värinenkin. Yritän  sisällyttää väriä vaatetukseen, mutta loputa päädyn aina mustiin vaatteisiin. On toki poikkeuksiakin. 😁 Kyllähän musta käy tietysti kaiken kanssa.

Sain Halloween -toivotuksetkin.  Meilläpäin tämänniminen juhla on vieraampi, mutta pyhäinpäivänä viedään kyllä usein kynttilöitä haudoille.  Lapsilla on varmaan ollut koulussa jotain aiheeseen liittyviä naamiaisia.  Hallloween on kuitenkin rantautunut Suomeenkin enenevässä määrin, kun katsoo vaikka lehdestä mainoksia Halloween -tapahtumista.


Minäpä kävin lenkillä!  Siinä on ihmeellistä se, että viime kuukausina en ole ollenkaan käynyt lenkillä, vaikka vielä vuosi sitten tavoittelin tuhatta kävelykilometriä. Nyt on koko tallustelu ihan tervaa. 
Meillä virtaa joki aivan vieressä. Oikealla on vanha silta ja vasemmalla uusi silta. Vanhaa käytetään edelleen kevyen liikenteen siltana. Kun olin nuori, oli vain yksi silta. Keskellä ajoivat autot ja voi sitä hankaluuden määrää, kun vastakkain tuli 2 rekkaa. Ahdasta oli kerrassaan. Pyörät ja kävelijät kulkivat sivulla olevaa kapeaa puupintaista väylää pitkin. Muistan kerran, kun olin virkannut koulukaverille kassin, joka oli yläosasta avoin. Kaveri halusi käyttää sitä koululaukkuna ja oli sitonut sen mustekalalla tarakkaan. Jostain syystä se irtosi kesken siltaa, kun pyöräilimme peräkkäin kapealla väylällä. Kassi putosi sillalle ja roikkui puoliksi tyhjän päällä, kun kaiteen alalaidassa oli isoja reikiä. Sinne meinasivat pudota laukku ja sisältö.  Luulen, että saatiin aikaiseksi melkoinen metelikin, vaikka en sitä muistakaan. 


Ihan mahtavaa neuloa jotain uutta mallia niiden iänikuisten karhujen jälkeen. Tämä on vielä paksumpaa lankaakin, niin valmista tulee nopeasti.  Teen taas sukkaparia samassa tahdissa, kuten yleensäkin. Inhoan sitä, että saa sukan onnessaan valmiiksi ja sitten aloitat saman alusta. 


Tänään on laiturinnosto-operaatio mökillä. Mietin, uskaltaudunko vielä uimaan. Olen usein käynyt uimassa laiturin laskupäivänä ja nostopäivänäkin vielä. Siis kastautumassa. Eihän siellä nyt rehellisyyden nimissä mitään uimista voi harrastaa. Pää pitää kuitenkin upottaa, tai kastautumista ei lasketa oikeaksi uimiseksi.

torstai 4. lokakuuta 2018

Muutoksen tuulia

Ohhoh. Lokakuussa mennään.  Ilmat ovat kylmenneet ja pakkastakin on ollut ainakin parina yönä. Ihmeellistä on ollut huomata, että leijonankita kukkii ulkorappusilla vieläkin. Joulukaktus on vihdoin sisällä, eikä tykännyt yhtään huonoa viileistä ilmoista ja kesän erämaahoidosta. Nyt siinä näkyy nuppuja. Tosin, se kukkii jostain syystä aina vain muutaman kukan, kunnes huomaa, että ei näille kannata komeilla, eivät hoida kuitenkaan. 😏

Meillä on eletty isojen muutosten aikaa. Totutut kuviot ovat menneet uusiksi, eikä osaa meinaa sisäistää millään.  Yksi suurimmista on varmaan viimeisenkin jälkeläisen muutto omaan kotiin.  Täytyy myöntää, että aika pahalta tuntuu, kun talo tyhjenee, vaikka toisaalta voi olla tyytyväinen ja ylpeäkin, että ovat kaikki päässeet omilleen.  Loppujen lopuksi välimatka on edelleen lyhyt, eikä satoja kilometrejä. Varmasti nähdään usein.  Talo tuntuu silti aika tyhjältä ja ollaan isännän kanssa nk. palattu juurille. Nyt voidaa vaikka jakaa se hernerokkapurkki taas puoliksi ja syötävää riittää. 😅

Onhan tässä vähän totuttelemista. Talo pitäisi siivota nyt muutenkin ja laittaa "ylimääräisiä" asioita kiertoon tai hävitykseen. Minulle se on vähän vaikeaa, kun on tuota hamsterin luonnetta. Aina pitää miettiä, voisiko jotain asiaa käyttää johonkin muuhun, tai tehdä siitä jotain. Viimeksi kantelin turvaan lemmikkijyrsijöiden terraarion verkkokantta. Miettikää nyt, mitä siitäkin voisi tehdä!  Kyllä on kuulkaas perikunnalla joskus tyhjennettävää tässä talossa. 😉


Yksi lähtijä on pikkuinen Maia -tyttökissa.  Merrille aluksi suuri ihmetyksen aihe, joka tunkeutui sen reviirille ja muuttui lopulta parhaaksi paini- ja päiväunikaveriksi. Maia muutti oman ihmisensä mukana ja Merri jäi ihan yksin. Se oli aluksi ihan hämmentynyt ja lopulta luovutti etsimisen. Se on aina tullut mielellään syliin, mutta nyt se kaipaa huomiota ja hellyyttä vielä enemmän.  Yhdessä me illallakin ollaan sohvalla. Toiset neuloo tai katsoo televisiota, ja toinen nukkuu ja odottaa, milloin siirrytään sängyn puolelle nukkumaan.

Viikko on pitänyt sisällään kaikenlaista muutakin touhua sen pakollisen työsuhteen lisäksi.
Monena päivänä on tullut ihan vieroitusoireita neulomisesta, joka on jäänyt vähemmälle. 😃 Puikkojen heiluttelu on kuitenkin niin rentouttavaa hommaa. 
Yhtenä iltana ehdittiin kuitenkin tavata työkavereiden kanssa Kässäklubin merkeissä.  Käsitöiden lisäksi saimme pidennettyä kaikkien ikää ainakin kymmenen vuotta pelkällä naurulla. 😁

Onhan täällä valmistakin tullut, vaikkakin vähän hitaasti. Näitä iänikuisia karhusukkia olen väsännyt, eikä niitä viitsi enää yksittäin edes kuvata.  Näistä saan langankulutukseen 345g.  Nyt pääsen onneksi ihan uudenlaiseen projektiin.

Tänään on taas lähdettävä ansioon, kun ei sitä lottovoittoakaan tunnu tulevan. Toisaalta..... en ole kyllä lotonnutkaan.😅😅😅

Mukavaa loppuviikkoa Teille ja tervetuloa uusi lukijakin!