maanantai 18. syyskuuta 2017

Kirja-arvostelu


Kirjan tiedot

Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kirjailija: Anu Kuusenoksa
Kustantaja: Scarabe Kustannus
ISBN: 978-952-7133-11-8
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen
Sivumäärä: 544
Koko: 12 x 19
Kieli: Suomi
Julkaisuajankohta: 4.8.2017

Fantasiakirjojen ystävänä odotin mielenkiinnolla tuttavan kirjoittaman kirjan julkaisua. Yllätyksekseni  kuulin julkistamistilaisuudessa kirjoja olevan tulossa vielä useampiakin, eli tarinasta oli tulossa sarjamuotoinen.  Minusta on aivan upeaa, että joku saa aikaiseksi kirjan, etenkin, jos ei ole aikaisempaa kirjailijataustaa.  Lisäksi haluan aina kannustaa tuttaviani, jotka luovat jotain, ihan mitä tahansa.  Luovuus on aina mahtava juttu!
Aloitin kirjan lukemisen tavalliseen tapaani, eli lähinnä iltaisin ennen nukkumaanmenoa.  Tämä ei ole paras tapa päästä kiinni juoneen, kun lukuaika on kerrallaan niin lyhyt.  Juoni katkeaa useasti ja uudelleen mukaan pääseminen kestää hetken.   Minua vaivasi myös pitkään se, että kirjoittaja oli tuntemani henkilö ja tarina nivoutui jotenkin vääjäämättä tähän henkilöön, vaikka hänellä ei ollut käsittääkseni  itse tarinaan mitään yhteyttä.  Mietin, että mitähän se henkilö on tässä kohtaa ajatellut ja miltähän on tuntunut kirjoittaa juuri tätä kohtaa. Loppua kohti pääsin irti tästä ja itse tarina vei mukanaan.
  Tarina kertoo Aurora nimisen tytön kasvusta nuoresta aikuisuuteen.  Alku on omalla tavallaan jotenkin mieleenpainuva ja menee hetki tajuta sanan ”hirviö” tarkoitus.  Sana onkin moniselitteinen. Kertomuksen edetessä  löytyy selitys sekä tarinasta, että lukijan omasta mielikuvituksesta.  Sijainnin kuvaus tuntuu todelta, oman kotimaan paikalta.  Sen sijaan  suomalaistytön ja vampyyrin rinnakkaiselämä tuntuu jotenkin epätodennäköiseltä. Tässä kohtaa olisin kaivannut muutenkin laajempaa kuvausta Auroran lapsuuden tapahtumista ja kasvuvuosista uudessa elämäntilanteessaan. Aikuisuus tuli jotenkin liian nopeasti.
  Auroran kulkeutuessa maailmalle vampyyrien liittyminen tarinaan tuntuu todemmalta ja syy lähtöönkin on selkeä. Matkaa olisi ehkä voinut kuvailla laajemminkin, samoin muiden vampyyreiden kohtaamista.
  Tarinan päähenkilön todellisuus tuntuu vaikealta käsittää. Syynä voi olla se, että aiemmin lukemieni tarinoiden henkilöt ovat aina sijoittuneet joko muualle maailmaan, tai kuvitteelliseen maailmaan.  Onko Suomessa vampyyreita?  Vaikea uskoa. Toisaalta jossain päin maailmankaikkeutta voi olla, vai mitä?
Kertomus tuo tullessaan vampyyrien maailman sääntöjä ja tapoja, jotka vakiintuvat tarinan edetessä.  Vampyyreissa on ”pahiksia” ja ”hyviksiä”, vaikka vampyyreiden jo itsessään katsotaan olevan ”pahiksia”. Nämä verilinjat eivät mässäile ihmisverellä loputtomiin, vaan syövät sivistyneesti vain tarpeeseen.   Vampyyrin kuulo on ihan omaa luokkaansa, yritetään kohteliaisuudesta  olla kuuntelematta toisten elämää, vaikka asutaan lähekkäin. Verilinjojen  ja jälkeläisten ”hoitaminen”   tapahtuu mielenhallinnalla hyvinkin tarkasti.  Totteleminen ylempää kohtaan on ehdotonta, vaikka käskyt olisivatkin epämieluisia. Vampyyrillakin on tunteet. Toisen lajitoverin kuolema  tuottaa surua, kun taas elämän hyvät asiat ilahduttavat; voi esim. leikitellä uusilla vaatteilla ja kengillä.
  Päänvaivaa yhteisössä tuottaa  Judas –niminen vampyyri, jolla ei ole mitään verisiteitä. Kukaan ei voi ohjailla häntä, vaan hän päättää itse tekemisistään. Hänen voimansakin tuntuvat olevan erittäin suuret. Toiset eivät oikein tiedä miten suhtautua häneen.  Judas itse harhailee mielensä syövereissä yrittäen päästä selvyyteen omasta minäkuvastaan.  Kirjan lopussa asiaan saadaan selitys.  Judaksen elämä ja sen käänteet alkavat loksahdella paikoilleen, mukaan lukien Judaksen kiintymys Auroraan.
 Kirjan henkilöitä kuvataan tarinan ulkopuolelta yksittäisinä henkilöhahmoina. Näin kirjailija on saanut kertomukseen laajuutta ja hahmoja on helpompi ymmärtää.  Vuosisatoja vanha vampyyri on nähnyt jos jonkinlaista elämää. Oman ihmishahmon historia kummittelee tavoissa ja ajatusmaailmassa, vaikka nyky-yhteiskunta onkin aivan erilainen. Yksi sivuhahmoista jäi jostain syystä itselleni mieleen, Manolo,  uhrautuvainen, tottelevainen ja jopa empaattinen vampyyrimies.

Suosittelen kirjaa muillekin, jotka etsivät aina uudenlaisia fantasiakertomuksia.  Jään mielenkiinnolla odottamaan tarinaan jatkoa. 

perjantai 15. syyskuuta 2017

Pinkelmäiset

Aiemmin oli vihreät Vihermäiset ja nyt on vaaleenpunaset pinkelmäiset.  Nää olen tehny osin Anelmaisohjeesta, osin kuvasta ja osin päästäni. 
 
Nää on taasen 7 -veikkaa, jota kulu 295g nelosen puikoilla. Alotussilmukoita oli 17/ puikko.
Resorin jälkeen lisäsin joka puikolla 2 silmukkaa.  Näitä lisäsilmukoita sitte kaventelin nilkkaa kohti niin, että ennen kukkaraitaa oli 15s/ puikko ja sen jälkeen 14/puikko. Jalkaterässä ohjeenmukasesti 13/puikko.  Näihinkin on tehty nauhakuja valmiiksi. 
Tykkään tosta kantapääkuvioinnista ja käytän sitä usein muissakin sukissa.  Kantapäätä teen harvemmin just niinku ohjeessa. Kerään silmukoita kantapään jälkeen niin paljo kun näyttää tarvivan ja säädän kiilakavennukset ja värinvaihdot sitte sen mukaan. 
Sukka on tehty jalkaan, jonka koko on 40. Pituus on aika reilu.  Kukkien keskelle kiinitin taas akryylihelmen, joka kimaltelee kivasti valossa.  

Voi että on aina kiva nähä, mitä puikoilta putoaa! :) Ei sitä aina itekään tiiä, kun alottaa. :)

lauantai 9. syyskuuta 2017

Sälää

Viilenevät ilmat saa minussa aikaan sen, että käsityöt keskittyy taas pääosin neulontaan. Keskenerästen neuleiden esittely ei tuo hyvää onnea, olen huomannu. Olen monesti joutunu purkamaan tekeleet, kun eivät ookkaan hyvät. Joten ei neuleita tällä kertaa. 😊

Kirppiksellä tuli käytyä pitkästä aikaa. Mukaan tarttui jotain pientä juttua. Iso kuppi hamsteri Pörrölle tuli heti käyttöön. Tykkää kiipeillä kuppiin kaivelemaan hiekkaa. Yöpöydälle oottelemaan löyty lukemista. Yleensä ostelen kirpparilta kirjoja ja laitan ne sitte taas kiertoon.  Enkeli oli niin erilainen, kun muut kotiin kertyneet enkelit, että sekin päätyi mukaan. Noihin puisiin juttuihin olen vaan aina niin heikkona, että piti ottaa toi pieni mökkikin matkaan. En vielä tiiä, miten aion sitä käyttää. 
Anopilta sain lootan. Se on jo sinällään hyvä erilaisten juttujen säilytykseen, mut on sen sisältökin mukava. 

Kaikenlaista pientä sälää sisällä. Vähän harmittaa välillä, kun tulee hamstrattua kaikenlaista, mut toisaalta on kivaa, kun alkaa tehä jotain, niin on mistä ottaa.  Asioita voi käyttää niin monella tavalla muutenkin, kun mitä oikeesti olis tarkotus. Anoppi teki aikanaan niitä sukkahousukukkia ja nää jäi jälelle. Nyt ei oikein enää jaksa näperrellä. 

 
Nyt on jo niin syksynen keli, että oli ihan pakko jo siistiä terassilta kesäsempiä juttuja pois. Syksy on minusta aina jotenkin ankeaa aikaa, kun luonto hiipuu. Toki luonnon antimet on mukavia; puolukat, sienet jne.  Toisaalta syksy tuo mukanaan monia kesätauolla oleita juttuja, jotka on mukavia; orkesteriharjotukset alkoi, työporukan kässäklubi kokoontuu jälleen ja telkusta alkaa monta hyvää musaohjelmaa, joiden parissa neulominen sujuu sutjakasti. 😉

tiistai 5. syyskuuta 2017

Vihermäiset

No ei kun Anelmaiset. 
Mutta vihreäsävyiset sellaiset. En tykkää kauhean kirjavista sukista, eikä näissäkään oo niin montaa väriä, kuin ohjeessa. Parasta ois, jos vois mennä vaan kahella värillä. Täs mallissa on kuitenkin mukavinta se, että aina on yllätys millaset sukat tulee, kun väriä vaihtelee. Siksi näitä on kiva tehä ihan kokeiluluontosesti. 
Lanka on 7 -veljestä, jota kulu 280g, puikot nro 4. Varteen lisäsin muutaman kerroksen, ehkä jonkun 8 ylimäärästä. Sukan suuhun on tulossa vielä nauha. Mul on kotona iso lootallinen kaikenlaisia nauhoja, mut eipä ollu tietysti taas tähän sopivaa. Töihin mennessä kävin sen kuitenkin kässäkaupasta ostamassa ja järkytyin hintaa. Jos on lanka kallista, niin on kyllä tilpehööritkin. 1,5m pitsinauhaa makso 4.80e.
Sukan koko on 40. Terään lisäsin vain yhen lisäkerroksen. 
Tein toisenlaisiakin kukkia, mut ne ei oikein näyttäny kivalta näiden kanssa, joten tein sitte vaan yhenlaisia, vaikkakin erivärisiä. Kukkien keskiöksi ompelin akryylihelmen. 

Langankulutus täl langal on ihan eri luokkaa, kun ohuemmalla.  Tarkotan painoa. Kesällä tuntu, että lankaa ei kulu juur ollenkaan, kun lopputulos oli aina niin kevyttä.  Ohuempien puikkojen ja lankojen jälkeen tää oli myös tosi nopeeta neuloa. Oli ihan hassua, kun oli niin paksuntuntuset puikot käsissä ja sukan pituus koheni silmissä.

Näillä aion vielä osallistua Enkulin musiikkihaasteeseen.  Sinne voi osallistua minkälaisella työllä tahansa, kun joku yhtymäkohta musiikkiin löytyy.  Kaikki mukaan!

torstai 31. elokuuta 2017

Sieniä eri muodossa yms. (ei tosikoille)

Täs kuvas ei oo mitään ihmeellistä. Paitsi minulle. Oli pakko ottaa todiste. Min suurin kanttarellisaalis ikinä! Eli koko elämässäni! Eli koko sienestysurani aikana!  😍
Vuodesta toiseen nään tuttujen ja tuntemattomien ottamia kuvia niiden valtavista kanttarellisaaliista. Joka vuosi olen itekin lähteny innoissani ettimään, että missä niitä on??!!  Viime vuonna tuli toiseksi paras saalis, eli 10 sientä...  Kyllä vetää mielen matalaksi, kun toiset kehuu niillä ämpärillisillä, joita vain kantavat metästä kotiin. Mutta nyt! Tässä on puoli muovipussillista, mut se on mulle ihan mahoton määrä. Voi sitä tunnetta, kun lopulta löysin näinkin paljon. En tiiä pitääkö taas varttua kymmeniä vuosia, että löytyy  seuraava ennätysmäärä. 
Betonikuran vääntäminen se ei ota loppuakseen. Nää on tehty vaiheittain. Lakit on tehty muiden kertojen ylijäämäkurasta muutama kerrallaan, ennen kun ees tiesin, mitä niistä tulee. Mallina on ollu Jättis -jätskin muovikupuli.  Sienien varret on tehty vessapaperirulliin. Maalattu irtonaisina spray -maalilla ja kiinnitetty betonilla. 

Vielä on pitäny tehä pari pyyhebetonipurkkiakin.  Olen vieny niitä lahjoiksi, niin tein lisää. 

Tästä piti tulla nk  kukka-astia, eli oli tarkotus laittaa ämpäri tohon keskelle, jolloin reunoille ois vielä laitettu betonia. Kurat kuitenkin loppu kesken, enkä viittiny tehä lisää. Päädyin tekemään nk. koristelaatan painamalla lasisia ja muitakin koristekiviä pintaan. Pari "kultahippuakin" löyty. 

Ekoilla betoninkäyttökerroilla yritin tehä kumihanskojen kanssa käsiä. Laitoin ne vatiin pyyhkeen päälle vaakatasossa kämmenet ylöspäin. Ei oikein onnistunu, kun ei ollu vielä sitä liimalaastia mukana, kuten myöhemmissä  annoksissa. Valoksesta tuli niin heikko, että sormet katkeili ihan järestään hanskaa irrottaessa. Toisesta kädestä meni kaikki sormet ja toiseen jäi vain tää keskari. Meinasin heittää koko sotkun pois, mut mies sattu näkemään ja ihastu tähän käsitorsoon Toivoi sitä maalattuna autotalliin.  No. Tein sille sitte vielä jalustan ennen maalaamista, eihän se muuten ois pysyny pystyssä.  Maalia pintaan ja valmista tuli. Sinne se on nyt viety tallin hyllylle. 

Tässä vielä todiste, että chi hua hua sukkia tuli tehtyä kahet. Toiset näyttää nyt vähän harmahtavilta, kun niiden valkonen on luonnonvalkosta, kun toisissa  on ihan valkosta.  Nyt saan langankulutukseen vielä toisetkin 110g.



keskiviikko 23. elokuuta 2017

Koiruuksia sukkiin

No niin. Välillä neulontaa taas esillä.  Suomi 100v -hengessä syntyi Chi hua hua -sukat. Malli jälleen Lumi Karmitsan kirjasta.  Näitä pitäis tehä toinenkin pari, niin ois äidille ja tyttärelle.
Nää on tehty ohjeen mukasesti Nalle -langalla ja nro 3 puikoilla. Lankaa kului 110g.  Tein ennen kärkikavennuksia 8 lisäkerrosta, niin sain sukan nro 39 kokoseen jalkaan sopivaksi. Malli oli tehty 38 -jalalle.  Toi sivussa kulkeva nk nauhakuvio on minusta kivan näkönen.
Tässä pelkkä etunäkymä.   Yläreuna ei näy, mut sinne tuli nirkkoreuna, joka neulottiin yhellä kerroksella paikoilleen. Aiemmin olen tehny nirkkoreunan niin, että olen jälkeenpäin ommellu sen paikoilleen. 

Näissä sukissa ei oo ollenkaan kiilakavennuksia kantapäissä. Muutenkin kantapäät oli tosi helppo neuloa ohjekuvion mukasesti. Tässä kantapää varren  jatkeena.

Tässä kantapohja kokonaisuudessaan. 

Aluksi tein sinivalkosukkia muutamat ihan huvikseen. Nyt olen tehny ihan Suomi 100v -ajatuksella. Nää sukatkin kestää toivon mukaan vuosia. Joskus voi muistella, että se oli silloin 2017, kun nää sukat on tehty ja se oli se Suomi 100 v- juhlavuosi. :) 

Voisko joku viisaampi valaista tota lukijat -juttua.... En oikein tajua, mikä siinä on hyötynä...  Mulla on kuitenkin seuraamani blogit tossa sivupalkissa. .. toki kiva jos on lukijoita, mut  pikku lisävalaistusta asiasta kaipaisin.  Nolottaa ihan kysyä, kun on näin tietämätön..

lauantai 19. elokuuta 2017

Väriä pintaan

Nyt olen tussannut jo ihan kyllästymiseen asti ton betonin kanssa. Pyyhebetoniruukut  maalasin spray -maalilla, kuten muutkin tekemäni jutut.  Tästä punasesta tykkään eniten.
Tää on valkonen.

Metallinhohtosininen.

Kultaa käytin eniten. Päälystin betonilla mm.tän pullon ja lasten vanhoja muovileluja.

Yks auto sai sinisen värin ja vielä yks pyyhekin tuola. 

Pari uutta raparperilehteä. Suhautin maalia vielä vanhojenkin päälle lisää. Ne on hyvin kestäny vuosia ulkona läpi vuoden. Nää ei oo sellasia, että niiden päällä vois kävellä. Ne on vaan koristeita. 

Maalauksen alkuun pääsin miehen autotallivarastoista löytyneillä spray -maaleilla, mut lopulta piti mennä kauppaan ostamaan muutama pullo lisää.  Hanskojen käyttökin jäi aluksi, mut sit jouduin putsaamaan käsiä niin monta kertaa kynslakalla, että alko toi hanskahommakin muistumaan mieleen. 
Muutama juttu on vielä keskeneränen. Niistä varmaan joskus myöhemmin. 

Lopuksi vielä kaikille tiedoksi, että Enkuli on asettanu pitkästä aikaa musiikkihaasteen! Mukavaa!  Nyt pitää vaan keksiä, mikä liittyy kappaleeseen. Ehin noi rumpusukatkin jo tehä aiemmin.  Käykäähän muutkin kattomassa!