DIY farkut, osa 2

Farkkuhomma on nyt vienyt mennessään....

Voin varoittaa, että näitä tulee vielä runsaasti... älkää pitkästykö 😀

Tässä aloitustilanne.  Farkkua ja puntista aiemmin pätkäisty lohikäärmekuvio.  Tuollaisia hopeanvärisiä metallilautasia olen joskus ostanut kirpputorilta useamman.  Tämä taitaa olla niistä suurin. 

Aion laittaa tämän edellisen härpäkkeen läheisyyteen, eikä yhteneväisyys ole ollenkaan pahitteeksi.  Alareunaan tein siis muutaman roikkuvan nauhan aiempaan tyyliin.  Tällä kertaa käytin nauhoina farkkujen saumoja. 

Tässäkin hommassa kuumaliima oli kova juttu!  

Farkun takapuolelta leikkasin taskuosaa (jota mahtui ympyrän keskelle yllättävän vähän) ja laitoin lohikäärmeen kurkistelemaan piilostaan. 

Työn taakse liimasin lenkin, josta sen saa roikkumaan. 

Tämäkin menee ulos, sinne vitriinikaapin oven päälle, korvaamaan kranssia. 

Nyt kun farkkuinen teema on alkanut olla kokonaisuus, ei sitä tähänkään voi jättää...

Nyt on onneksi jo lumet sulaneet, mutta muutama päivä sitten näytti vielä tältä. Merri oli valtavan ihastunut ulkoiluun ja vietti siellä tuntikausia. Tärkein tehtävä oli vahtia terassin katolta ja auton katolta kylkiä pitkin valuvia sulamisvesiä.  Olisi luullut ilman olevan kissan mielestä ikävä, kun tassutkin kastuivat. 

Loma on nyt lopussa ja on palattava sorvin ääreen (siis kuvaannollisesti..).  Oli kuitenkin ihana viikko ja rapiat päälle. Tein valtavasti käsitöitä ja nautin siitä, että ei tarvinnut lähteä juuri mihinkään.   Kävin silti jopa yhden kerran lenkillä....  

Huushollin puolesta en saanut juuri mitään järkevää tehtyä perusjuttujen lisäksi. Siitä en ota mitään stressiä. Kaikki hoituu ajallaan, kun niiden aika on. 

Mukavaa viikon alkua teille kaikille! 

Kissan kannatti odotella!

Ensin syntyi ympyrä. Oliko siitä tulossa istuinalunen, vai mikä? Ajatus ei ollut vielä valmis, idea ehkä liiankin suureellinen?
Hiljalleen se kasvoi, kerros kerrokselta, päivien ja viikkojenkin aikana.

Siihen lähti nousemaan reunoja.  Merri kävi joka välissä testaamassa sitä ja otti sen heti omakseen. 

Se kasvoi ja kasvoi...

Siitä oli tulossa Merrille telttamainen pesä. Ainoa haitta oli se, että seinät olivat liian raskaat ja löysät. Virkkaajan usko meinasi loppua kesken. 

Leikkasin paksusta pahvilaatikosta pohjan kokoisen ympyrän. Tein siihen suurella vaivalla nahkapaskalla reikiä reunoille. Halusin kiinnikereikiä myös keskelle. Tein ne naulalla ja vasaralla. 

Ihan kuningasidea, kunnes huomasin, että neula olisi mennyt läpi muutenkin....

Ompelin  7 -veikkapaksuisella villalangalla, kaksinkertaisena, majan pohjan kiinni pahvipohjaan. 

Suurempi ongelma olivat oikeastaan seinät. Päädyin laittamaan n.30cm levyisistä pahvisuikaleista, jotka taittelin taipuisemmiksi, seinät kannattelemaan kattoa. 

Olisin halunnut tehdä siistimmän, mutta pahvien pyörittely alkoi jo tuntumaan työltä, joten jätin työn tämän näköiseksi. 

Olin haaveillut tekeväni tästä kissan pään muotoisen ja siihen korvat, mutta katsokaa nyt tätä muotoa! Kyllä täytyy sanoa, että inspiraatio lopahti tyylitellymmän sisustuksenkin osalta...

Homma lähti oikeastaan siitä, että kaapissa oli useampi kerä valtavan paksua lankaa, jonka olen joskus ostanut kirpputorilta, enkä ole lopulta keksinytkään sille mitään käyttöä.  En muistanut punnita ennen pahvin laittamista, joten arvioin langankulutukseksi n700g. Koukku oli kokoa 6 tai 7. 

Merri on hämmentynyt saamastaan uudesta majasta... keskeneräisenä se oli vaarattomampi, mutta nyt se näytti aluksi vähän pelottavalta. 

Sisään piti heittää houkuttimeksi vähän namia, jolloin kuvaaja saikin tyytyä pelkkään peräpäähän 😂

Katsokaa tätä hassua ilmettä!

Kyllä tämä taitaa kuitenkin olla se sama maja, jota jo aiemmin tuli testattua. 

Erittäin viihtyisä myös sisätiloiltaan!

Mamma! Et tule tänne! Tämä on jo varattu!

Maia ja Sam saivat kokeilla majaa, kun tulivat kylään ja ovat Merrin kavereita.  Oikeastaan Maia ei kysynyt. Se katsoi oikeudekseen tehdä mitä huvittaa . Ei sillä varmaan tullut edes mieleen kysyä.....se on sen luonne....😀

Sam päätti ensin katsoa mitä Maialle käy. Se on vähän arka välillä. 

Hyvää sunnuntaita! Pitäkää tekin majapäivä, ystävät!

Farkkujen uusiokäyttöä

Netistä löytyy montakin toteutusta  siepparityyppisestä mobilesta.   Siitä se ajatus sitten lähti!
Turhaan en ole jemmaillut esim. vanhoja farkkuja.  Päädyin farkkuun, koska se on melko tukevaa ja pintaväritykseltäänkin mieleistä.

Ensin suunnittelin, miten toteutan oman versioni. Tarvitsin 10 roikkuvaa nauhaa ja mitä niihin sitten tulisi?  Päädyin pyöreisiin muotoihin.  Etsin pari erikokoista pyöreää mallia, joiden avulla piirsin lyijykynällä farkkukankaan pintaan pyörylöitä.  Isoja tarvitsin 40 ja pieniä 60.

Käytin varastosta löytynyttä lankaa, jolle ei ole ollut mitään käyttöä esim. sukkien neulomisessa. Lanka oli pehmeää, mutta helposti liimattavaa. Puisilla helmillä sain  lankarimpsuihin painoa.  Puuhelmet olen purkanut joskus kahdesta puukuulaistuimesta (tuli muuten aika reippaasti!) ja käyttänyt niitä monen monessa projektissa. 

Liimaamiseen käytin kuumaliimaa. Ehkä Erikeeper -tyylinen liimakin olisi käynyt, mutta olin kärsimätön...sitä olisi pitänyt välillä kuivatella.  Pienet pyörylät jäivät nauhoihin sellaisenaan, aina kaksi vastakkain. Isoihin liimasin vielä muovisia kukkakuvioita, jotka muuten ovat erittäin riittoisia olleet nekin 😃

Unohdin ottaa näistä naruista pelkän lähikuvan liimaillessa.  

Pyörylöiden leikkauksesta jääneestä silpusta leikkasin vielä ohuita nauhanpätkiä, jotka kieritin kahden renkaan ympärille. Toinen rengas on hankittu askartelukaupasta, toinen on ilmestynyt jostain romuista.

Nyt alkoi pienemmän renkaan nauhojen valmistus. Leikkasin niitä varten farkunpalasia.  Sauman kohdalta sai valmiiksi ommeltua, jota pääsi saksimaan. Osan jouduin ommella ompelukoneella keskeltä. 

Sulka-aihioita muotoilin vielä ennen saksimista vähän sulan muotoisemmiksi. 

Taas siihen samaan lankaan pujotin helmiä ja liimasin kiinni näitä sulkia, 2 kuhunkin lankaan. Kiinnitin ne kuumaliimalla niin, että leikkasin minipalat nurjalle puolelle kiinnittämään langan kankaiden väliin. 

Näin isommassa erässä alkaa olla jo aika mukavan näköistä. 

Tältä näyttävät mobilen alaosassa roikkuessaan.  Laitoin tämän  alimman/pienemmän renkaan nauhat roikkumaan epätasaisesti. Lankoja oli kuitenkin se sama 10, kuten ylemmässäkin renkaassa. 

Tässä vielä tämä renkaiden asettelu ylhäältä kuvattuna.   Lankaa meni lopulta jonkin verran. Taidan laittaa langankulutukseen tästä 30g.  Varastossa on kummallisia lankoja ja kaikenlaisia jämiä. Kiva, kun niitä saa käytettyä pois jollain tavalla. 

Tässä vielä koko komeus.  

Touhutessa menikin aika kauan. Merri istui välillä ulkona päivystämässä, välillä se tuli katsomaan, mitä tapahtuu.
Illalla laitoin alakerrassa valmiin mobilen roikkumaan.  Virhe! Sepä olikin kissasta kiva juttu! Onneksi huomasin heti. Tarkoitus olikin viedä tämä mobile ulos, isoon vitriinikaappiini. Laitan siitä sitten kuvan, kun löytää paikkansa.

Stanstan jatkokertomus, osa 4

Päätin jatkaa kirjoitusta toistamiseen, kun jatkajaa ei löytynyt 😃

Jatkotarinan alku ja aiemmat linkitetyt kirjoitukset löytyvät Stanstan blogista TÄÄLTÄ. 
Edellinen osa on siis Vanhan Rouvan  käsialaa. 
Kannattaa lukea aina aiemmat ennen uusinta osiota.

Olisi kiva, jos innostuisit jatkamaan tarinaa tästä eteenpäin!  Mikäli innostuit, laita tämän jutun alle kommentti, niin pääset jatkamaan.  Ensimmäinen ilmoittautuja aloittaa.

💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙

Nolo Maisa pakeni lampolaan. Siellä hän näki kertakaikkisen pöyristyttävän näyn; sulhanen makasi  aivan tokkurassa lampaiden keskellä, kossukermaa suupielissään.

Mökin terassilla istuessa Maisaa puistatti vieläkin. Maisa muisti vain hämärästi loppuillan kulun, se oli ollut niin sekavaa. Lampolasta hän oli juossut suoraan autolleen ja ajanut kotiin.  Sielläkin lehmät olivat odotelleet lypsäjäänsä. Onneksi sisko oli jo palannut  lomamatkaltaan ja Maisa pääsi tuuraamasta maatalon töissä.  Seuraavana päivänä hän oli lähtenyt omaan kotiinsa, pikkukaupungin kerrostalokaksioon.  Hän oli  ollut tyytyväinen päästyään kaikista eläimistä, paitsi tietysti  rakkaasta Merlin -kissastaan, joka oli kulkenut mukana maalla.  Merlinin mielestä maalla oleminen oli ollut kuitenkin parempi vaihtoehto, kuin kerrostalo ja se oli osoittanut mieltään mököttämällä pari päivää.
  Seuraava järkytys oli ollut koko talon kattava keittiöremonttihanke.  Maisa oli kyllä kuullut siitä taloyhtiön kokouksessa, mutta ajankohta oli päässyt unohtumaan. Miksi remontin piti alkaa juuri kesäloman aikana?  Maisan vajottua jo lähes masennukseen, tuttava kertoi tuntevansa henkilön, jolla olisi pieni mökki vuokralla ja tyhjänä.
  Siitä se sitten oli lähtenyt ja nyt oltiin Merlinin kanssa mökin terassilla nauttimassa yhteisestä ruokahetkestä.  Järven vesi kimalteli, aurinko helli, kevyt kesätuuli tuntui hetkellisesti....kaikki oli ihanaa....   Vai oliko sittenkään?  Oliko jo liian rauhallista?  Mitä loppupäivänä voisi tehdä?  Aurinko ja uiminen alkoivat jo riittää.  Maisa päätti lähteä metsäkävelylle. Mökin takaa näkyi lähtevän polku. Polut ovat aina jännittäviä, kuin uusia alkuja.
Maisa  nousi reippaasti ja vei astiansa keittiöön. Merlin oli käynyt nukkumaan terassin aurinkoisimpaan paikkaan.
Matkalaukkua kaivellessaan Maisa tajusi,  että tavarat eivät olleet enää samassa järjestyksessä, kuin aiemmin.  "Nyt riittää tämä vilkas mielikuvitus! " hän sanoi itselleen, nappasi haluamansa vaatteet ja puki ne päälleen.  Päättäväisesti hän suuntasi metsäpolkua kohti.  Polku oli mutkitteleva, havunneulasten peittämä ja juurakkoinen. Sen molemmin puolin kasvoi mustikanvarpua ja sammalta. Metsä hengitti omaan tahtiinsa, rauhoittaen Maisan hermostuneen mielen.  Metsä tuoksui vahvasti lapsuudelle, majan rakentamiselle ja aarteenetsinnälle.  Jonkin aikaa kuljettuaan, Maisa saapui risteyskohtaan; kaukana häämötti talon katto, joten Maisa valitsi toisen polun.  Se oli kapeampi ja selvästi vähemmän kuljettu, kuin aiempi.  Puolen tunnin kävelyn jälkeen metsä alkoi vaikuttaa synkeämmältä, auringonpaisteesta huolimatta. Maisa ajatteli kulkevansa vielä hetken ja kääntyvänsä, kun puiden lomasta alkoi näkyä jotain.  Kiinnostus heräsi ja Maisa käveli lähemmäs. Askel alkoi, kuin huomaamatta, olla hiipivämpi. Jalan alla napsahtava risu sai Maisan säpsähtämään ja pysähtymään.  Näkymä oli nyt selvempi.  Alhaalla rinteessä, järvenpoukaman  rannalla, näkyi hylätty mökki.  Oliko se hylätty?  Katto oli osittain romahtanut ja piha näytti autiolta, käyttämättömältä.  Vain metsän äänet kuuluivat.  Uteliaisuus voitti ja Maisa päätti käydä kurkistamassa paikkaa lähemmin.  Oliko joku asunut siellä?  Milloin?  Kävellessään hän ohitti rinteeseen rakennetun maakellarin, jonka ovi repsotti avoinna.


💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙💙

Happimyrkytystä hankkimassa

Meilläkin on alettu karhunmetsästykseen, kuten niin monessa muussakin talossa ja ikkunassa. Tämä nalle on aika harvinainen näin Suomen oloissa, koala.  Merri on vähän epätietoinen, miksi sen tähystelypaikka on varattu...

Luin tästä nallejutusta ensin Johannan Omamaamansikka blogista. Silloin se oli vielä ihan vieras.  Heti sen jälkeen alkoi sosiaalisessa mediassa näkyä samanlaisia juttuja, sekä kuvia nalleista ikkunoissa.
Tarkoitus on siis näin karanteeniaikana tuottaa iloa lapsille, jotka ulkoilevat esim. vanhempiensa kanssa.  He voivat bongailla nalleja ikkunoista.  Enempää en ala asian tiimoilta tarkentamaan, kun en aihetta tunne.

En ole lukenut tuota kirjaa, josta idea on alkunsa saanut.  Ilmeisesti on kyse kirjasta We`re going on a bear hunt, Michael Rosen? En löydä tietoa, onko se suomennettu.  Tätä etsiessäni tuli vastaan vain kirjoja, joissa oikeasti oli kyse oikeiden karhujen metsästämisestä....että näin meillä Suomessa!  😂

Sain itseni kammettua ulos. Merri selvästi riemastui.
Se halusi tarkistaa puuvajan tilanteen. Puita ei paljon viime talvena mennyt ja tässä on vielä hyvä alku seuraavallekin talvelle.

Merrin naru on aina melko samoissa paikoissa kiinni. Nyt siirtelin sitä sen mukaan, missä itse olin ja se käytti heti tilanteen hyväkseen. Naapureiden pihoilla on vaan ruoho vihreämpää, ei voi mitään... 

Aidan päältä piti käydä tähyämässä, onko naapurin Gizmo - koira kotona. Ei ollut. 

Sain tyhjennettyä kompostit talven jäljiltä. Meillä on siis kaksi kompostia. Toinen on ollut toiminnassa koko talven, Biolan. Toinen on tavallinen, ei lämpöeristetty. Sinne tyhjennän toisen kompostin mullat ja keväisin levittelen mullat hedelmäpuiden alle, kukkapenkkeihin jne.
Toiseen kompostiin jäi vielä tavaraa, joka muhii, eli varsinaista uudelleen aloitusta ja käynnistystä ei tarvita. Aiemmin laitoin kompostiherätettä aika reilusti ja vaikutus näkyi heti; kasvoi niitä Hattivatteja 😝
Mullan kuljetus ei ollut helppoa, kun kottikärryn rengas oli aivan tyhjä...   Naapureiden iloksi kuitenkin työnsin kärryjä sisulla eteenpäin.  Lopuksi jätin ne tallin eteen odottamaan korjausta...

Meillä tämä kotona pysyttely on melko normaalia. Minä teen käsitöitä ja mies tekee omia käsitöitään autojen parissa.  No onhan meiltä rehellisyyden nimissä jäänyt monta asiaa pois, mitä muuten tulisi tehtyä; soittoharjoitukset, kahvittelut kahviloissa, kyläilyt....

Nyt on kuitenkin  taas kaikki kärryt otettu käyttöön talven jäljiltä!

Pupujen juhlasukkien ohjejatkoa odotellessa odottavan aika on ollut pitkää. On pitänyt aloittaa uutta projektia...

Nyt kaikki innokkaat kirjoittajat  herätys!  Stastalla on meneillään tosi kiva kirjoitushomma. Siihen ohjeet löytyvät Stanstan blogista. Siellä myös aloitustarina ja linkitettynä kaikki jatkotarinat. 3 pätkää on nyt siis jo luettavissa. 
Kaikessa yksinkertaisuudessaan ne menevät kuitenkin niin, että käyt ilmaisemassa kirjoitushalusi viimeisimmän kirjoituksen kommentteihin (ensimmäiseksi ilmoittautunut pääsee jatkamaan). Viimeisin kirjoittaja on tällä hetkellä Zakuska-pöytä, sinne siis!

Odottavaa ilmapiiriä

Toissavuonna istutin jonkinverran sipulikukkia pihalle.  Nämä kaunokaiset kukkivat siis jo toista kertaa. Tykkään etenkin tuon violetin sävystä ja kiillosta. Sen väritys ei jotenkin näytä kuuluvan kevään ulkokasveihin.  Keltaista näkee muutenkin pian kaikkialla....😁

Tarkoitus oli laittaa syksyllä lisää sipuleita, mutta jotenkin se innostus lopahti, eikä enää herännyt, kun oli aika istuttaa.  Oikeastaan en oikein keksinyt edes, mihin istuttaa, kun meillä asuu tuollainen karvainen "kaivinkone".  Olen muutenkin niin innoton pihanhoitaja, että pidän mieleisimmät kukka-asiat terassin läheisyydessä.  Kauempana pihalla olisi ollut tilaa vaikka kuinka. Jospa päättäisin laittaa sinne tänä syksynä jotain...

Toisaalta...bongasin pihalta Hattivatteja!  Jokin asia on siis kunnossa!  Toivottavasti ne eivät ukonilmalla sähköisty 😀

Merri pääsee heti aamusta ulkohäkkiinsä silloin kun huvittaa. Sillä on siellä monta tasoa pihan tarkkailuun.  Päivittäin se pääsee myös useita kertoja valjaissa ja narussa pihalle. Siellä se liikkuu narunkantaman päässä itsekseen. Välillä täytyy käydä päästämässä kiertynyt naru suoraksi.  Naru on ohut ja kevyt, joten se haittaa kulkemista mahdollisimman vähän.  Merriä se ei näytä häiritsevän, kuten eivät valjaatkaan. 

Aina ei valjastelu maita, vaikka sitä olisi  tarjolla. Liekö syynä kylmä ilma vai mikä.  Toisaalta ulkohäkissä on kyllä yhtä kylmä..

Jotain siellä naapurin pihalla taas muka näkyy.  Sehän se on suunta kesälläkin, kun on valjaissa. Merri makaa naapurin aidan vieressä ja tuijottaa sinnepäin. 

Eilen aamulla menin päästämään narua suoremmaksi, kun terassilta löytyi toinenkin kissa!  Se kulki siellä vapaana ja pelkästään turkkisillaan, mikä varmaan harmitti Merriä.  Vieras kissa piti aikamoista mourua, johon Merri nätisti naukaisi välillä takaisin.  Liekö ollut vastusta kaipaava poikakissa vai leikatun kissan lähelle epätoivoisena hakeutunut tyttökissa. 

Kumpikaan ei kuitenkaan hyökännnyt, vaan ihmettelivät toisiaan.  Merriä otti taas tunnetun väsytystekniikkansa käyttöön , eikä ollut huomaavinaan toista, jolloin toinenkin hiljeni ihmettelemään.  Merri ehti jo haistella kukat ja kaikki, kuin ohimennen.  Liikkeet olivat hitaita ja harkittuja.  

Lopulta kävi pikku kahaus, jonka jälkeen  Merri päätyi sisään ja vieras kissa sai lähtöpassit. 

Merri halusi kuitenkin vähän ajan päästä käydä tarkistamassa hajutilanteen pihalla. 

Käsityöpuolella tulossa on Pupujen juhlasukat, joka on Novitan yhteisneulontaprojekti. Ohje julkaistaan viikon välein maanantaisin Facebookissa ja NovitaKnits -sivulla.  En päässyt ihan heti alkuun, mutta nyt olen siinä vaiheessa, että odottelen maanantaita ja jatkoa ohjeeseen.
Täytyy varmaan aloittaa jotain muuta sillä välillä...

Eletään odottavia aikoja. Televisio tuuttaa lähes pelkkää koronaa. Töissä ohjeet päivittyvät tiuhaa tahtia. Silti on vielä melko rauhallista.  Kaikki kuitenkin tietävät, että kohta tapahtuu.  

Rajat on suljettu valtion ja osan maakuntienkin välillä. Rajoja valvotaan.  Päiväkodit, koulut ja valtava määrä muitakin työpaikkoja on suljettu.   Hoitohenkilökunta valmistautuu ruuhkaan, joka paikoitellen on jo alkanut.  Moni muukin ala on nyt välttämätön, vaikka hoitopuoli nostetaankin aina esiin ensimmäisenä.  Ilman siistijöitäkään ei tauti taltu. Ruoka pitää kulkea ja moni muukin asia on tarpeellinen.  Moni asia on näkymätön, kunnes se ei enää toimi ja muuttuu näkyväksi sitä kautta. 

Kaupassa on vaikea olla tekemättä isoja ostoksia, koska ei haluaisi käydä niin usein kaupassa.  Ihan silkkaan hamstraukseen en kuitenkaan ole sortunut.  Kuulin juuri asiakkaasta, jonka kärri oli täynnä säilykkeitä... 

Apteekissa on ostorajoituksia. Eilen näin taas käsidesihyllyssä tavaraa ja kävin katsomassa. Noin 300-400 millin pumppupulloja, joiden hinta 25euroa!  Päätin, että en tarvitse.  Autossa kotiin ajellessa oli sellainen tunne, että rattiin ei haluaisi liiemmin koskea, kun käsiä ei ollut päässyt pesemään. Siinä kohtaa se käsidesi olisi ollut ok. 

 Töissä hölvätään kuitenkin käsienpesun lisäksi käsidesiä  minkä ehditään.  Hanskoja käytän lisäksi vähän enemmän kuin ennen, eli joka paikassa.  Hengityssuojaimista kotihoidossa on ollut hieman eriäviä ohjeistuksia.  Toistaiseksi niihin on erityisohjeistus.  

Eihän tässä auta, kun mennä vähän kerrallaan eteenpäin.  Olisin perunut ensi viikon loman, mutta siihen ei vielä ollutkaan tarvetta, työntekijöitä on ollut riittävästi, ja poissaolot on saatu paikattua sijaisilla ja   ylitöillä vapaaehtoisesti.   Pidän siis ensi viikon lomaa, kunhan selviän tämän viikon töistä.  En pahastu yhtään lomastakaan!  😊

Stanstan jatkotarina

Stansta on kehitellyt kivan jatkotarinaidean.

Hänen kirjoittamansa alkutarina löytyy  hänen blogistaan TÄÄLTÄ
Säännöt löytyvät TÄÄLTÄ
Sain olla ensimmäinen tarinan jatkaja.

Kannattaa käydä lukemassa tarinan alkuosa ennen tätä juttua.


... samalla sekunnilla kissankin karvat päälaelta hännänhuippuun asti pörhistyvät ja se hyppää sähähtäen kauemmas.  Tyttö, tai oikeastaan jo nuori nainen, nimeltään Maisa, pelästyy ja kirkaisee!
Mökissä seisoo mies, saappaat jalassa ja haalarit päällä. Hän on juuri sulkenut ikkunan, jonka Maisa oli jättänyt aiemmin auki.
" Minä olen tämän mökin omistaja ja tulin katsomaan, miten täällä sujuu", sanoi mies. "Nimeni on Paavo Lahtinen ja asun tuossa lähellä. "
Maisan säikähdys tasaantuu ja hän tervehtii vuokraisäntäänsä kohteliaasti, ihmetellen kuitenkin samalla, mitä mies oli tehnyt ikkunan kimpussa.
" Laitoin tuon ikkunan kiinni, kun on noita hyttysiä. Et saa yöllä nukuttua, jos tulevat sisään inisemään. Eihän minulla muuta.... hyvää päivänjatkoa", sanoo mies ja lähtee matkoihinsa.
Maisa ei ollut ehtinyt sanoa sanaakaan koko ajassa, nyökytellyt vain kohteliaasti.
Kissa palaa nurkan takaa katsomaan, onko vaara ohi.
"Olipa outo mies", sanoo Maisa kissalle.
Hän kiertää vielä varmuuden vuoksi mökin kaikki huoneet, katsoen, onko kaikki paikallaan.  Kaikki on kuten aamullakin.
  "Oli miten oli", hän ajattelee. " Nyt on aika kehitellä jotain syömistä. Mitä sinne jääkaappiin tulikaan varattua... ainakin perunoita ja makkaraa, taattua mökkiruokaa! " .
Maisa laittaa perunat kiehumaan ja miettii, mitä tekisi makkaran kanssa.  "Taidan laittaa sen vaan ihan pannulle" , hän sanoo ääneen,  ja ottaa paketin jääkaapista.  "Mitä ihmettä? Yksi makkara on poissa!  Söikö se vuokraisäntä minulta yhden makkaran? ".  Maisa ei tiennyt, olisiko itkenyt vai nauranut. Tuntematon mies tulee mökkiin, esittäytyy vuokraisännäksi ja sanoo vain sulkeneensa ikkunan. Hänen vatsassaan taisi poistua myös yksi makkara!  Aika oudot vaatteetkin sillä oli näin helteellä; saappaat ja haalarit.
 Maisa päättää syödä perunoita ja tehdä niiden kanssa vain salaattia. Makkaranhimo katosi sen sileän tien.
Kissa pyörii jaloissa, kun Maisa kantaa eväänsä mökin terassille, aikomuksenaan nauttia  kesästä ja ateriastaan.  Maisa opastaa sen menemään omalle ruokakupilleen, jonne oli ilmestynyt herkullista kissanruokaa.
Istuessaan lautanen sylissään Maisa alkaa muistella viimeisiä päiviään töissä, ennen kesäloman alkua. Se viimeisen päivän kiire oli saanut aikaan aikamoisen nolon tilanteen...



Minun pitäisi nyt määritellä tarinan jatkaja  tähän juttuun ensimmäisenä kommentoivasta kirjoitushaluisesta henkilöstä.  Laita siis kommentti, jos haluat jatkaa tarinaa. Palaan asiaan iltapäivällä, kun saan työt taputeltua....