sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Naapurissa koivuvarkaissa

Naapurissa kaadettiin iso koivu. Hiippailimme sinne Merrin kanssa risuvarkaisiin. Merrikin rohkeana matkaan, vaikka naapurissa on Gizmo -koira.  Kauaa emme ehtineet kahden ollakaan, kun jäimme kiinni!
Gizmo sieltä juoksi heti katsomaan. Merri täydessä pörhöasusteessaan odottelemassa. Gizmo hieman hidasti, mutta juoksi ohi. Merri oli vähän ihmeissään.


Naapurin pihalla on aina ruoho vihreämpää, kuten kuusetkin. Hajut ovat mielenkiintoisempia. Valjaat ovat tosi löysällä ja ohut naru seuraa perässä flexiin asti. Halutessaan Merri pääsee niistä irti, mutta ei se juurikan ole edes yrittänyt. Muutaman kerran jälkeen se on jäänyt siihen viereen odottelemaan, että laitetaan "takki" takaisin. 😊


Risuista halusin kokeilla askartelua.  Keräsin tarvitsemani määrän ja lopuksi autoin naapurin rouvaa karsimaan  koko koivun oksaleikkurin kanssa. 
Moottorisahamies viimeisteli rungon myöhemmin. 

Sain jonkinlaiset askartelut aikaiseksi, vaikka risut olisi pitänyt varmaankin ottaa riippakoivusta?  
Käytin sitomiseen rautalankaa ja nauhoja. 



Vähän alkeellisiahan näistä tuli, mutta sainpahan risuaskarteluhalut taltutettua. 😅
Roikkukoot nyt tämän kesän tuossa terassin kaiteessa kiinni. 


Merrillä koitti myös suuri päivä, kun se sai pienen hiiren saalistettua siitä naapurin pensasaidan alta. Se sama paikka,  missä se aina istuu ja tuijottaa tuntikausia. Selvisihän sekin, että mitä pitää vahtia, kun piha oli kuitenkin aina tyhjä. 😏
Ylpeä saalistaja viimeisteli saaliinsa pistelemällä sen poskeensa 😒😕😖
Tämä tapahtui samalla hetkellä, kun itse olin sisällä soittamassa eläinlääkäriin, että saisin Merrille rokotusajan. Hoitaja kyseli, että syökö kissa raakaa kalaa ja hiiriä, ja jos syö, niin pitää antaa matokuuri ensin. Minä sanoin että ei syö!  
Matokuurihan se oli sitten kuitenkin haettava..... 


perjantai 14. kesäkuuta 2019

Verla

Pyörähdys Verlassa, UNESCOn maailmanperintökohteessa.


Kirjoittelin aiheesta enemmänkin TÄÄLLÄ. 

Seuraava kuva on tosi huono, mutta laitan sen silti, kun siinä näkyy käsityöpuotien avointa ovea. 


Puodeista löytyy jos jonkinlaista ostettavaa; on puu- ja metallitöitä, karamellia, vaatteita, pipoja, vintagea, kaikensorttista käsityötä, leipää, viiniä jne. 


Alueella on myös kahvila/ ravintola, josta voi ostaa pienempää tai isompaa syömistä. 



Meille maistui lohikeitto. 
Ei voi olla huomaamatta, miten paikan yleisilme on muuttunut hieman tasokkaammaksi.  
Ennen alueella järjestettiin mm. tansseja, keskiaikapäiviä yms. toimintaa, mutta ne on nyt ymmärtääkseni kielletty paikan luonteen takia. 


Tehdasesittely on nähty jo useampaan kertaan, joten tyydyimme vain pihakierrokseen. 

Riiheen on tehty näyttely bio- / uusiutuvasta energiasta. 


Pihalle on rakennettu puinen rakennelma kertomaan samasta aiheesta. 


Toritoimintaa täällä silti vielä on silloin tällöin.
 Nuo myyntikojut ovat jotenkin vanhanaikaisen  tyylikkäitä, vai kuinka? 


Järvinäkymäkin tietysti löytyy, tässä vain ikkunan läpi 😊


Merri jäi suosiolla kotiin. Sillä meni kaikki energia vahtiessa, mitä terassilla tapahtuu, kun öljysin lankkuja.  Ilme kertoo, että se ei ole kauhean iloinen, kun sitä ei päästetty mukaan talkoisiin. 



keskiviikko 12. kesäkuuta 2019

Smaug (kielletty herkkähermoisilta)

Se oli pohjoisen tulilohikäärme!!!


Smaug saapui paikalle (tuoden ystävänsä mukanaan)!!


Lohikäärmeet vartioivat saalistaan elämänsä loppuun asti!!!


Lohikäärmeen lieskat leimusivat taivaalla ja kaupunki muuttui tuhkaksi!!!



Smaug on Suurin ja Hirvein Kaikista Kamaluuksista!!! Lentävä Tulensyöksijä, jolla on terävät hampaat ja kynnet!!!


Ohje ostettavissa TÄÄLTÄ. 
Lanka Venla. Kulutus 70g. Puikot nro 2½. 
Ranneosasta jäi epähuomiossa muutama yksivärinen kerros puuttumaan. 


Nämä lapaset oli pakko tehdä! Ne liittyvät rakastamiini Hobitti ja Taru sormusten herrasta elokuviin. 
Tähän perään ei Merrin kuvaa enää uskalla laittaa...liian vaarallista....

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Ateena

Vietimme 6 päivää Ateenassa.
 Kaupungissa, joka on perustettu n1500 eKr., asuu nykyään liki 4 miljoonaa ihmistä. Lisäksi siellä käy valtavasti turisteja, joten kaupunki on kuin kuhiseva muurahaispesä. Mihinkään ei tarvitse mennä yksin.

Kaupunkia ovat hallinneet niin roomalaiset, helleenit, italialaiset, kuin osmaanitkin.  Ateenasta tuli Kreikan pääkaupunki vuonna 1834.
Siellä järjestettiin mm. ensimmäiset modernit olympialaiset vuonna 1896.



Roomalaiset jättivät jälkeensä itselleen ominaista rakennusperinnettä mm. Akropoliin kukkulalle. 
Kuvassa Parthenonin temppeliä ihailemassa yksi lukuisista Kreikan kulkukissoista.  Temppeli on rakennettu n.450eKr. Restaurointi juuri meneillään. 
Kukkulalle oli hieman haasteellista kulkea turistivirran  mukana ja varoa samalla askeleitaan liukkailla mukulakivillä ja rappusilla. Samalla olisi pitänyt ihailla ympärillä olevia rakennelmia ja ehtiä ottamaan vielä kuviakin. 



Uskomattomia rakennelmia ja miten ne on mahdettu tehdä??


Alempana rinteellä roomalaistyylinen amfiteatteri, jossa edelleen järjestetään mm. konsertteja. 



Erekhtheion temppeli sijaitsee aivan toisen temppelin lähellä. Se on kuuluisa naishahmoistaan, jotka kannattelevat pylväsmäisesti temppelin kattoa. 


Kiviä on jouduttu kuljettamaan kukkulan laelle valtavasti temppelien rakentamiseksi. Osa kivistä on koristeltuja, osa geometrisiä. Väkisinkin pohtii, miten luultavastikin orjat, ovat vieneet kiviä ylöspäin. Eipä ollut traktoreita tai muita nostokurkia apuna. 


Kävimme myös uudessa Akropolis -museossa, jossa esiteltiin arkeologien löytämiä ja esiin kaivamia esineitä entisöityinä tai rekonstruoituina.  Museon lattia oli lasia. Lattian alla näkyi kaivaustyömaa. 


Yksi upeimmista esineistä oli tämä. 


Ateenan kaupunki levittäytyi Akropoliilta laaksoon. Siellä on lisää enemmän tai vähemmän säilyneitä rakennelmia, mm. pylväshalleja. 



Täältä löytyi myös museo. Päättömille patsaille en löydä mitään selitystä. Niitä oli koko kaupunki pullollaan matkamuistomyymälöitä myöten. Tietääkö joku niiden tarkoituksen? Missä päät? Joillain patsailla oli päät, mutta harvemmilla. Jalat ja kädetkin olisivat tietysti kivat. 


Tästä oli otettava kuva, kun oli niin hassu; antiikin aikainen potta! Ehkä ei kovin suurikokoiselle lapselle kuitenkaan? Muuten on täytynyt isän hakea vasara, että on saatu lapsi potalta pois. 


Hieman kauemmas muodostui myös toinen agora, eli toriaukio. 
Millaisia ihmisiä näissä on liikkunut, miltä näyttäneet, miten toimittaneen askareitaan? Onko ollut ankarat säännöt ja miten niitä on valvottu? 
Minulla alkaa aina mielikuvitus kulkea, kun katselen vanhoja linnoja tai muita rakennelmia, jotka ihminen on muovannut aikojen saatossa. Miten valtava määrä sukupolvia on näitä raunioita katsellut ja kulkenut.  


Nyt vähän toisenlaiseen todellisuuteen. Kävimme Attika eläinpuistossa.  Taksilla matka kesti vajaan tunnin ja hinta oli vain n23e.  Pääsymaksu eläintarhaan taisi olla 18e. Tämä oli varmaan ainoa rauhallinen paikka koko loman aikana. Joitain koululuokkia oli kiertelemässä, mutta muutoin ihan kohtuullisesti turisteja. 
Puisto  oli kaikin puolin siisti ja hyvinhoidetun näköinen paikka laajalla alueella kaupungin ulkopuolella. 

Eksoottisia lintuja oli monenlaisia. 


Joillain eläimillä sitä vastoin lahjat olivat näyttelemisen puolella. Näin näytellään kai kuollutta, kuten tämä mangusti. 


Etelä-Afrikan pingviinit eivät kuumuudesta pahastu. Yksi on jätetty pesää vahtimaan ja muut tiukasti porukassa lenkkeilevät hieman kauempana. 


Yksi matkapäivä kului saaristoristeilyllä. Onneksi lähdettiin, sillä kaukaisin saari, Hydra, oli kerrassaan ihana paikka! Asutus on keskittynyt korkeille rinteille ja sataman ympäristö on vilkkainta aluetta. 



Saarella on ainoastaan huoltoautoja. Muu liikenne ja kuljettaminen hoidetaan aasien avulla. 




Kaikkialla värejä, puhtautta, kukkia! 


Ja kissoja täälläkin! Olisivat varmaan lähteneet matkaan, jos olisin laittanut ne kassiin. 


Tämä ensimmäinen saari oli niin ihana, että kaksi seuraavaa; Poros ja Aegina eivät saaneet läheskään niin suurta kuvausintoa aikaan. Mainittakoon, että yhdessä saaressa oli nuori nainen, Oulusta kotoisin, myymässä pistaasituotteita. 

Viimeisenä päivänä kävimme kansallispuistossa.  Siellä oli paljon erilaista kasvillisuutta, mutta ei kovin paljon kukkia, kuten luulin. 
Kiinnostavinta siellä olivat ilmeisesti kuvaajan mielestä nämä irrallaan loikoilevat koirat.  Ateenassa näkyi yllättävän paljon muutenkin  koiria. Vanhan kaupungin Plákan alueella niitä kulki irrallaankin ja makoili keskellä katuja. Eivät olleet ihmisistä tietääkseenkään. 



Matka oli onnistunut ja Ateena hieno kaupunki ainakin turistin näkökulmasta. Lämpötila pyöri 24-30 asteen välillä. Varjoissa oli vähän viileämpää ja tuulikin puhalteli hiljalleen. Ihmiset olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta erittäin ystävällisiä. Lähes kaikki osasivat myös englantia. 
Liikenne on hurjaa, jalankulkija saa olla varovainen, mutta paikalliset näyttävät kulkevan kuin kalat vedessä. 
Hintataso oli asiasta riippuen joko edullisempaa, tai sitten samaa tasoa, kuin kotimaassa. 

Pyydän anteeksi, jos juttuun on livahtanut asiavirheitä. 😏



perjantai 7. kesäkuuta 2019

Oma maa mansikka, muu maa kaukana (jotenkin noin)

Viime yönä puoli neljän aikaan kotiuduin Ateenasta (teen siitä oman postauksen hieman myöhemmin).  Merri oli viettänyt lähes viikon laatuaikaa kavereidensa Maian ja Samin kanssa. Tietysti toinen palvelijoistakin oli paikalla huolehtimassa kissahotellin ruoka-, siisteys- ja viihdytyspuolesta.

Merrihän syö tuolla ylätasolla, että se ehtii edes vähän syödä, ennenkuin kupinpuhdistusporukka käy sen jättämiin ruokiin käsiksi (tai oikeammin tassuiksi ja hampaiksi) .


Toisaalta kissakaverukset olivat keksineet viihdykettä ihan ominkin voimin.....
Eivät yleensä tee tällaista, mutta lentävät öttiäiset ovat vastustamattomia ja silloin ei mikään saa olla esteenä (hyvästi kitukasvuiset tomaattini, isännän chilitaimista jäi vielä jotain jäljelle). 



Kaikki kissat olivat nukkumassa palvelijan kanssa, mutta kuulivat matkalaisten tulon.  Ne tulivat ihmettelemään, kuka kurja herättää keskellä yötä!
Maia ja Sam päätyivät samantien omaan kuljetuskoppaansa, eivätkä huomanneet ollenkaan protestoida. Merri oli aivan hämillään öisestä ohjelmasta ja kavereiden katoamisesta melkein kesken unien. Se ei oikein osannut ilahtua palvelijan kotiutumisestakaan, ehkä se olikin kummissaan, että edes tulin. Ehkä se oli jo oppinut elämään ilman minua, kun se oli hylätty. Selitin sille kyllä ennen lähtöä, että niin ja niin monta päivää menee ja sitten tulen, mutta ehkä se ei ottanut kuuleviin korviinsakaan.

Aamulla oli jo pirteämpi kissa. Suuri ihmettelyn aihe oli pyörillä liikkuva matkalaukku outoine hajuineen...


Toitko jotain minulle????


Yritähän ottaa kissasta tai mistä tahansa eläimestä kuvaa, niin se ei pysy yhtään paikallaan, tai siinä, missä kuvaaja haluaa. 
Toisaalta, jos et halua sitä kuvaan, niin se tulee taatusti paikalle! 



Onko näissä joku haju? Ai lentokoneen haju vai? Mikä se on? Voiko sen ottaa kiinni, kuten muut lentävät öttiäiset? 


Välikuvana sukkaparin jälkeen aloitetusta uudesta sukanvarresta, kun lankaa jäi ja paluumatkalla ei ollutkaan enää neulomista. 


No niin! Nyt on minun vuoroni. 
Lanka Venlaa, puikot kokoa 2½. Langankulutus 65g. Koko 38. Aloitussilmukoita 18/puikko. Malli vetäisty hatusta neuleen edetessä. Aluksi valepalmikkoa sukan suulla, jatkuen etupuikoilla lähes kärkeen asti. Takapuikoilla joustinneuletta varressa alkuresorin jälkeen. 
Yläkuvan keskeneräinen sukka on muuten aloitettu samalla silmukkamäärällä, mutta erilaisella neuloksella. Se on selkeästi leveämpi. 


Kirjoittanut kesälomalainen Sartsa terassin kuivumista odotellessa. Kohta pääsee upeaan lämpöön öljyämään lattiatasoa ja kaiteita.