perjantai 21. helmikuuta 2020

Kissojen ystävä

Kiltti Liisa -täti lähetti meille paketin!  Sisältä löytyi mm. kaloja. Osa kaloista on jo aiemmin Liisalta tulleita.  Oranssi  lentokala on lennellyt jo useita satoja kilometrejä!  Punainen kala on toiminut kopittelukalana kiipeilypuussa.  Kultakala on saanut olla vähän rauhallisemmassa tilassa. 
Nyt tuli punakampela ja kilohaili! 


Hmmmm. Mikä näistä nyt olisi syötävin??


Kultakala kyllä houkuttelisi... vai onko tässä vielä sen Väinö -koiran hajuja..?


Toisaalta tämä kala lentää aika hyvin, vaikka onkin painavampi, kuin tuo oikea lentokala. Sitä jahdatessa syntyy upeita nelitassuhyppyjä!
(oletko käynyt Facebookin Silmukkasoikoon -sivulla katsomassa pieniä videopätkiäni?)


Liisa osaa tehdä myös uusia kissoja! Näin söpö kissakoriste, vähän kuin sydämenmuotoinen oli paketissa. Se löysi paikkansa kirjahyllystä, jossa on maljakko, jossa on kukkia.  Tuonne enkelin viereen. 


Liisa laittoi myös kortin, jossa kysyy, onko aiemmalla kisukassilla ollut käyttöä.  On ollut! Pidän sen aina autossa, että olisi kassi myös suunnittelemattomia kauppareisuja varten.  Kassi on myös mukavan tilava, joten isommatkin ostot mahtuvat 😀
Se on niin ohutta kangasta, että sen voi taitella pieneksi ja laittaa vaikka taskuun!  
Hyvä kassi ja käytössä on, kiitos! 


Olen lukenut/ nähnyt muistakin blogeista Liisan ystävänpäiväpaketeista.  
Olet kyllä tosi ystävällinen!! 

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Ei alaikäisille

Outoja toiveita on kiva yrittää toteuttaa , vaikka ei ihan nappiin aina menisikään. 


Päälipistely vai jälkipistely?  Kumpi onkaan oikea sana? Se ei ole minun lajini.  Hermot olivat tosi kireällä ja kirjaimetkin meinasivat mennä väärin päin.  Toisesta sukasta kuitenkin näkee, että on jo hieman enemmän "kokemusta", kuin ensimmäisessä. 


Näiden sukkien kuvio-ohje löytyy itse asiassa Facen Voihan villasukka -ryhmän ohjeista. Se oli siellä isompana, joten muokkasin siitä tällaisen pienemmän version (luetaan: olipahan vähemmän myös jälkipistoja!). 
Lanka on Nallea, kolmosen puikot ja langankulutus 105g. Aloitin 16 silmukalla/ puikko. Samoilla määrillä menin loppuun asti.  Sukan koko on 43. 


Mikä parasta, langat löytyivät heti kotoa! 

Näin lomalla on ihanan rauhallista; ei aamuherätyksiä, ei kovinkaan pakollisia menoja, ei kellon vahtimista.  Voi käydä kahvittelemassa ystävän kanssa, neuleet tietysti mukana.  Voi käydä ulkona syömässä (ei tarkoita pihalla..). Voi tehdä rohkeitakin päätöksiä kevään osalle....

Voi vääntää lankavaraston myrkynhyrskyn!  Voi eritellä Seiskat, Nallet  ja muut langat kasoihin ja valita niistä ihan sattumanvaraisen väriyhdistelmän, aloittaakseen jotain kirjavaa juuri löytyneen ohjeen mukaan. 

Voi ja voi!  Voi turkanen miten vaikeaa on taas aloittaa siivoaminen.....

Merrikin on iloinen, kun kotona on useammin joku sen kanssa.  
Merrin kuvaa ei tällaiseen juttuun voi laittaa. Se on alaikäinen.  Lupasin, että teen  Merristä  ihan oman juttunsa. 


Ja vielä tervetulotoivotus uudelle lukijalleni!  Jos sinulla on blogi, niin tulen mielelläni vastavierailullekin 😊

maanantai 17. helmikuuta 2020

Konsertissa


Hetki ennen konserttia..... tuolit tyhjinä, soittajat valmistautumassa kuka mitenkin. 
Vaatetusta kohennellaan, virvokkeita nautitaan, jaetaan yhteinen jännitys. 
Käsillä on yhdessäoloa ja hetkessä elämistä, kaikkien soittajien rakkaus musiikkiin.


Nuotit esillä, teline asennettuna...



Soittimia löytyy puhaltimista erilaisiin lyömäsoittimiin; trumpettia, huilua, klarinettia, pasuunaa, baritonia, tuubaa, erilaisia lyömäsoittimia, fagottia, bassoklarinettia, saksofonia eri kokoisina. 

Konsertin aiheena mm. elokuvamusiikki lännen mailta. Isoja teoksia, pienempiä teoksia. Jokaiselle jotain erityistä soittamista, sekä "takapotkuja" ja taustalirutuksia (soittajan tarkkaavaisuuden tarkistamiseksi 😉 ). 
Harjoitukset on yleensä pienemmässä  tilassa ja isomman tilan akustiikka ja muiden soittimien kuuleminen ovatkin ihan erilaisia.  
Virheitäkin sattuu, mutta ne sivuutetaan tyylillä 😁


Katsomo vielä tyhjänä...

Juontaja pistää parastaan luodakseen kuulijoille mielikuvamaailmaa ennen kappaleen kuulemista. 
Huumoriakaan ei pidä unohtaa. 

Kapellimestari soittajien edessä, selin yleisöön, luotsaten musiikin laivaa (anteeksi hassu kielikuva) eteenpäin. 

Väliajalla kahvilan antimia...



Pääsin (=jouduin) "kukkaistytöksikin" .  Lopuksi kapellimestari ja juontaja tuli kukitettua. 

Näin päättyi 1,5 vuoden harjoittelu näiden kappaleiden osalta.  
Kämmenet kihisten odotellaan uusia kappaleita kokeiluun 😍

Tilanne kotona: 
Merri: Siis mitä!!! Et voinut avata sitä kaappia ja surauttaa sitä vetoketjua siitä mölytoosasta!!  Ei ole reilua! Joudun mennä ulos, vaikka on kylmä. Alakerran sohvallekin kuuluu vielä liian kovaa, mutta taidan mennä sinne. 
Siis tosi noloa! Lopettaisit jo!!


(Aiemmin olen kirjoittanut soittamisteni vaiheista TÄÄLLÄ)

Soitatko sinä mahdollisesti jotain soitinta? Tai laulatko?

lauantai 15. helmikuuta 2020

Ystävänpäiväsukat

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni yhteisneulontaan. Facebookin Taimitarharyhmä, jota ylläpitää  sukkasuunnittelija Niina Laitinen.
Tämän yhteisneulonnan nimi oli Ystävänpäiväsukat. Ohje aukeni päivittäin hiukan. Aloitin pari päivää myöhässä, mutta sain toiset kiinni melko nopeasti. Päivittäin en ehtinyt neuloa, mutta toisina päivinä meni useampi mallikerta. Lopulta, kun enää kärki puuttui, meinasi innostus loppua. Miksi? Mahtoiko se johtua siitä, että ei tullut enää mitään uutta kirjoneulepätkää, vaan ihan tavallinen kärkikavennus 😅 Kirjoneulepätkiä oli kiva odotella ja jännityksellä avata, että mitähän nyt on keksitty.
Lopuksi tietysti päättely, joka ei ole lempilajini sekään, vaikka langanpätkiä oli tosi vähän, kun olin valinnut väreikseni vain kahta. En halunnut sukista niin kirjavaa värimaailmaa useilla eri väreillä.


Sukissa oli kolme kokovaihtoehtoa; kapea, normaali, leveä. Valitsin normaalin. Sukat ovat minulle oikeastaan ihan sopivat. Toisaalta en tehnyt niitä itselleni. En edes tiennyt/ tiedä kenelle ne päätyvät. Laitan ne valmiiden töiden pussukkaan odottamaan hetkeään. 

Sukissa löytyy ainakin karamellejä, sydämiä, tikkareita....
Tiedättekö ne irtokarkit, sydämenmuotoiset isot lämäreet, joissa on toinen puoli valkea? No ne ovat hyviä! 
Herkkutikkareista tulee mieleen kakkutikkarit. Niitä innostuin kerran itsekin tekemään. Iso työ oli, mutta hyviä olivat. 

Pakko oli kaivaa tämä kuva esiin, kun tuli mieleen! 
juttu vanhassa blogissani TÄÄLLÄ



Tuota alla olevaa kuvaa katsellessa olen yht´äkkiä näkevinäni  tekstin ...mmmmmmmmm... ! Onko se todella?? Pidin ihan neutraalina kuviona!  Jos on tuo, niin aika hyvä oivallus on!


Teräosan jäätelötötteröt eivät erotu kunnolla kaksivärisyyden takia. Muuten pidän värivalintojani oikein hyvinä. 


Sukan suulla on myös oma jipponsa. Tässä mustassa se ei hirveän hyvin näy, mutta ei ole ihan perussukansuu. 

Lanka on Nallea, puikot kokoa 3 ja langankulutus 150g. Sukat sopivat jalkaan 38-39.


Voisin osallistua tällaiseen yhteisneulontaan toistekin. Aikataulu oli kuitenkin oma, vaikka ohjeita aukeni päivittäin.

Onkohan jotain muita yhteisneulontoja olemassa, kyselee nimimerkki Tietämätön Ummikko
En tarkoita sellaisia, jossa on joku pakonomainen aikataulu.



Pitihän Merrinkin päästä kuvaan (kiintiökuva). Se on ihan väsynyt ja ihmettelee, mitä täällä taas puuhataan, kun ei kukaan lähde nukkumaan.  Sukat näyttävät Merrin vieressä ihan kutistuneilta varrestaan 😂

perjantai 14. helmikuuta 2020

Ystävyydessä on tärkeää....



YHDESSÄOLO

LUOTETTAVUUS

RAKKAUS

TOISEN hyväksyminen sellaisena kuin on

JOUSTAVUUS hyvässä hengessä

TOISEN komppaus

JAKSAA kuunnella

OLLA mukana sekä ilossa että surussa

 PYSYÄ vierellä

JATKAA juttua pitkänkin ajan jälkeen

OLLA tukena tarvittaessa

ITSE ystävyys

MOLEMMINPUOLINEN kuunteleminen

KUNNIOITUS

VOI olla oma itsensä

OLLA vierellä ylä- ja alamäessä

AITOUS ilman ehtoja

VÄLIMATKA ei haittaa

LÄMPÖ

ELINIKÄISYYS

YSTÄVÄT ovat kuin tähdet, ovat olemassa vaikka ei heitä aina näkisikään.

MUKANA arjessa ja juhlassa

LÄSNÄOLO

VIIHTYMINEN

YHTEISET KOKEMUKSET

NAURAMINEN

YSTÄVÄ on kuin villasukka, joka talvella lämmittää

YSTÄVÄ ymmärtää jo puolesta sanasta

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE  TOIVOTTAVAT MERRI JA SARTSA!

TERVETULOA UUSI LUKIJA (jos sinulla on oma blogi, se ei näy profiilissasi?)

(KÄYTÄN TÄSSÄ KOMMENTTEJA, JOITA TULI ARVONTAAN OSALLISTUNEILTA)

tiistai 11. helmikuuta 2020

Arvonnan voittaja

                                                     Rumpujen pärinääääää

                                       Arvonnan voitti arvontageneraattorin mukaan

                                                                 JANNNA!!

                               Tämä setti lähtee sinulle, kun saan ne pakettiin ja postiin.



Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!  Kokoan kommenteistanne Ystävänpäiväjutun  💗

sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Uutta etsimässä

Selailtiin lehtiä ja etsittiin sopivaa mallia. 
Maia on innokkaasti  mukana etsinnöissä. 


Sam on enemmänkin kiinnostunut Aku -lehdistä. 


Merri on jo lehtensä valinnut, siinä ei kauaa mennyt. Lopun aikaa voi ottaa nokosia. 


Haluaisin tehdä jonkin isomman neuleen, mutta langatkin on vielä valitsematta. Villaista en yksinkertaisesti voi pitää. Tänään kävin lankamyymälässä katsastelemassa vaihtoehtoja. Baby wool voisi olla ratkaisu?  Sopiva paksuuskin olisi. Nyt mietin, mitä väriä voisin pitää. Moniväriset nk.islantilaistyyppiset neuleet ovat kauniita, mutta tiedän oman makuni, enkä voisi niin kirjavassa kulkea.  Ehkä valkoinen ja harmaa? Tai valkoinen ja musta? Valkoinen ja punainenkin voisi mennä? Tai musta ja punainen? Itseni ja mustan makuni tuntien päädyn luultavasti vaalean mustaan ja tumman mustaan! 

Vaan eipäs hätäillä! tulikin erikoinen  ja uusi haaste/ toive sukkien malliksi. Niitä tässä sitten heti aloittelin. En tiedä osaanko, mutta aina pitää yrittää,  Lisäksi jokin uusi aina kiinnostaa, etenkin, kun ei varsinaisesti ole ohjetta. 


 Töissä olen surkutellut uudehkon reppuni sivupussukkaa, joka repesi melkein heti, kun reppu oli ostettu.  Sivutasku on juuri sopiva koko käsidesille, joka on hyvä aina olla lähellä.  Ehdin jo miettiä, missä alan käsidesiäni kuljettamaan, kun rattaat hitaasti pyörähtivät pääkopassa. No tottakai se täytyy korjata parsimalla! 


Tästä tuli minusta aika hyvä!  Ensin ajattelin, että pitäisikö virkata paikkalappu, mutta lopulta päädyin vaan ihan parsimaan ja hyvä tuli! Toimii ihan täydellisesti. Risa tasku harmitti niin vietävästi, että nyt tuntuu, kuin olisi isommankin homman tehnyt. 


Alkaa olla taas konsertin aika!  Kenraaliharjoitukset meinasivat mennä minulta ohi, kun iski pahemman luokan dementia juuri ennen H -hetkeä.. onneksi olin laittanut ajan puhelimen kalenteriin ja 10 minuuttia aiemmin se kilautti muistutuksen. No aika myöhäistähän sekin oli, kun ottaa huomioon, että istuin vielä yöpaidassa ja hiukset pystyssä aamupalapöydässä.  Onneksi on tuota vauhtia veressä niin en ihan hirveästi myöhästynyt. 

Normaalissa harjoitustilassa ei ole tuota piccolon telinettä ja soittimien vaihto kesken kappaletta on vähän hankalaa. Olen käyttänyt ylimääräistä tuolia käden ulottuvilla.  Konserttisalissa on telineet, joihin löytyi piccoloteline! Mahtavaa!  Nyt on homma hanskassa, eikä ainakaan ole telineen vika, jos tuutista puskee ulos vikaääniä.