Joulun jälkeen

Syksyllä jouluasioista puhellessa tuli idea, että ei sukkia tänä vuonna. Ehdotettiin kämmekkäitä.  Tein sitten niitä. Mitään kuningasideaa en näistä saanut, joten ovat ihan perusmallia kaikki.   Alkusyksystä jo sain nämä valmiiksi. 

Lanka on Novitan Isoveljeä (kiva, että sain sitäkin kulutettua). Sitä kului  yhteensä 552g.  Puikot kokoa 4.  Pientä kokoeroa noissa on, mutta  muuten samanlaisia keskenään. 

Alakuva on muistona siitä, että kävin syksyllä yhdessä neuletapaamisessa Ruukinportilla.   Tapaamiset jatkuvat kuulemma kevätpuolellakin. Minä ehdin niihin vaan niin harvakseltaan, kun työvuorot eivät osu kohdilleen, vai pitäisikö sanoa vapaat. 

Jatkoin projektiani ommella vähän erilaisia tyynyliinoja ja vähän isommassa koossa, kuin ne peruskokoiset tyynyliinat. 

Päätinkin sitten ommella kaikille pukinkonttiin tyynyliinat.  Tyttönen sai vielä aluslakanankin, kun kangaspala oli niin suuri. 

Aikuiset saivat kämmekkäät, mutta tytölle neuloin pienet sukat ja lapaset.  Ei ollut mitään ohjetta. Tein valepalmikkoa ensin sukanvarsiin. Näytti niin kivalta, että käytin sitä sitten muuallakin.  

Alakuvan joulupukki on nyt  ikuistettu kuvaan. Vähän tämän jälkeen se putosi naulastaan ja meni rikki.  Harmi, sillä siitä oli jo kehkeytynyt sellainen perinteinen joulukoristeemme. 

Lapaset 27g, sukat 35g. Nyt en meinaakaan muistaa, mitä lankaa tämä oli... luultavasti Venlaa tai Violaa. Puikot kokoa 2½. 

Merri oli tietysti hommassa mukana!  Se kiittää kaikkia onnitteluista ❤️

Vielä  haluaisin yhden sukkaparin mahduttaa tämän vuoden langankulutukseen.  Muut aloitetut jutut siirrän suosiolla ensi vuoden piikkiin. 

Sairaan hidasta

 Taisin mainitakin, että olin pari viikkoa sitten flunssassa. Se meni melko pian ohi ja olin töissäkin vajaan viikon.  Sieltä se sitten ihan puun takaa palasi takaisin! Nyt ollaan miehen kanssa yskitty kilpaa. Kuume sahailee edes takaisin ja kroppa on ihan jumissa.  Aika on lievästi sanottuna pitkää, kun ei jaksa mitään.  Hetkellisesti olen seisoskellut Merrin kanssa pihalla, mutta sitten taas palannut sisälle yskimään.  

Olen hiljakseen tehnyt jotain käsityöjuttuja, että aika kuluisi nopeammin. Välillä on pitänyt ottaa parin tunnin päiväunet, särkylääkettä ja syömistä.  Hitaasti kuitenkin hyvä tulee, vaikka ei ihan heti uskoisi. 

Tauvon paikka -blogista muistin taas, että minun piti tehdä sohvatyynyjä mökille.  Olin ostanut sisätyynyjäkin jo aikoja sitten.  Sohvatyynyjä pitää olla sohvalla siksi, että mökillä voi ottaa sohvallakin päiväunet, eikä tarvitse kallistaa päätä niille muutamalle juntikkatyynylle, jotka siellä nyt on 😅 

Tein ammattikoulun valinnaisella käsityötunnilla merkatun, pyöreän pellavapöytäliinan, johon virkkasin reunuksetkin.  Käytin sitä aikoinaan, mutta meillä ei ole enää pitkään aikaan ollut mitään pöytää, mihin sen voisi laittaa. Lisäksi siihen oli tullut ikitahroja.  Ollin ottanut nuo merkatut kuviot vanhoista Suuri Käsityölehdistä, joissa oli niitä silityskuvia. Olin aika ylpeä siitä, että sain nuo merkattua ihan asiallisesti.  Niiden takia liina on varmaan jäänyt hautumaan varastooni. En ole raaskinut luopua siitä. 

Keksin käyttää sitä tyynynpääliskankaana.  Asettelin kuviot tyynyn keskiosaan ja mallailin, miten saisin tuon toisen puolen aseteltua ja voisinko käyttää myös pitsiosaa.  Päädyin sellaiseen tyynyliinatyyppiseen ratkaisuun, eli pujottelin tyynyn paikoilleen takaosan läppien kautta. 

Takaosaan jäi kivasti tuota pitsiäkin näkyviin.  Harmi, miten ruttuiselta tuo kangas näyttää, vaikka olin silittänyt sen... 

Kauan sitten ostin muistaakseni Pentikiltä tuota punaista kangasta tehdäkseni punasävyisiä sohvatyynyjä. Teinkin niitä, mutta kangasta jäi vähän jäljelle. Se riitti tähän tarkoitukseen hyvin.  Kangas muuten lopulta haalistui käytössä vanhoissa tyynyissä. 

Nämä tyynyt ovat kokoa 50 x 50, eli sitä pienintä sohvatyynykokoa isompia. 

Tähän laitoin vetoketjun. Mummolta aikoinaan saatuja leninkivetoketjuja riittää edelleen 😄 Mistähän tehtaanmyymälän varastomyynnistä se mummo näitä aikoinaan on haalinut. 

Vetoketju on liian pitkä, mutta sen voi katkaista, kuten opin yhdestä nettivideosta.  Sen jälkeen olen käyttänyt ketjuja moneen paikkaan, viimeksi mm. housujen vetoketjuksi. 

Sellainen tuli sitten siitä tyynystä. 

Viimeiseen tyynyyn tuli idea käyttää vanhoja farkkuja. Niitä on minulla laatikollinen. Haalin niitä silloin, kun tein kaikenlaista käsityöjuttua farkuista.  Niistä löytyy tuolta sivupalkin farkut -osiosta lisää. 

Yhteen puoleen kului 1,5 punttia. 

Näytti niin valjulta, että päätin koristella toista puolta taskuilla.  Niihin voi sitten tunkea mitä yllätyksiä haluaa 😂 

Vasta valmiissa tyynyssä tajusin, mitä en ollut tajunnut: vetoketju olisi kannattanut ommella tuonne toiseen päätyyn, tai siis kääntää taskut toiseen suuntaan.  Ei tuo varsinaisesti haittaa, mutta jonkinlaisena jälkihuomiona kuitenkin. 

Frodo kävi tarkastamassa työn jäljen. Kelpaa.  Häntä on näköjään niin pitkä, että ei mahtunut kuvaan! 

Itse muistan nämä tyynyt varmaan ikuisesti hommana, jota tein yskien ja köhien, sauma kerrallaan. 

Tämä  ei ole joutohetki, vaan sopuun pääseminen aiemman tappelun jälkeen.  Merri ja Frodo eivät yleensä tappele, mutta painivat kyllä välillä. 

Frodo oli ulkohäkissä iltapimeällä ja ilmeisesti näki naapurin kissan.  Siellä asuu  2 vapaana kulkevaa kissaa. Frodo oli jännittynyt ja häntä puuhkana.  Merri näki häkin yläosasta saman ja alkoi hitaasti tulla häkin lattiatasolle. Frodo ilmeisesti pelästyi ja syntyi kamala tappelu melkoisin ääniefektein. Kuulimme äänet sisälle asti.  Karvatuppoja oli siellä sun täällä!   

Hieman myöhemmin Merri makasi eteisen lattialla ja Frodo tuli tosi nätisti sitä haistelemaan ja nuolemaan. Se asettui välillä nenäkkäin makaamaan ja Merrikin oli kerrankin ihan rentona.  Ilmeisesti homma päättyi sopuun. 

Merri oli myös vähän hämmentynyt, kun se ei tiennyt, missä nyt nukutaan. Se haluaisi nukkua alakerrassa, sängyssä.  Minä olen nukkunut jo liki viikon sohvalla.  Merrikin päätyi lopulta olohuoneeseen. 

Ärsyttää tämä köhiminen ja sairastelu. Meillä on kohta konsertti ja pitäisi harjoitella päivittäin.   Täytyy vaan toivoa, että olen parin viikon päästä soittokunnossa. 

Hyvää, tai vähintään kohtalaista alkuviikkoa juuri Sinulle! 

P.S. Minun on nyt kerta kaikkiaan jätettävä väliin tuo Kristiina haaste erikoisesta rakennuksesta.  Olen jo kuukauden miettinyt, mikä se voisi olla, mutta se ei vaan ole tullut mieleen. Ulos lähteissä olen monesti ajatellut, että pitää katsella ympärilleen sillä silmällä, mutta silmät on kai lopulta unohtuneet kotiin, koska mitään ei ole löytynyt. Skippaan tämän ja odotan seuraavaa haastetta. 

Salainen pahe

 Merri on heittäytynyt reporankana keskelle pihatietä.  Väsymys on iskenyt kesken ulkoilun. Vielä jaksaa pää nousta, kun kuulee linnunlaulua 😄

Aiempaa taulua varten kävin kangaskaupasta ostamassa valkoista keinonahkaa. Silloin iski taas "tarve" ostaa upea kangaspala!  Tarkoitus on ollut ommella jo olemassaolevista kankaista jotain, että saa niitä pois, mutta vastustamattomat kuvakankaat veivät taas mennessään. Selvisin kuitenkin vain tällä yhdellä kangaspalalla.... kunnes....

Halusin tehdä palasta tyynyliinoja, mutta pää tyhjänä ja väsyneenä ei todellakaan kannata mennä leikkelemään minkäänlaisia kangaspaloja.  Tein ihan hölmöt leikkaukset, enkä saanut niistä enää mitään järkevää tuhlaamatta kangasta liikaa.  

Päätin laittaa toiselle puolelle yksiväristä kangasta, jota ei tietenkään kotivarastostani löytynyt, vaan piti mennä kangaskauppaan...  

Pengon aina palakangaslaatikot ja erityisesti tässä tilanteessa käsityöpuuvillalaatikot.  Oli tarkoitus ostaa pakalta ihan mustaa lakanakangasta, mutta löysinkin tämän pilkullisen mustan palan, joka lähti mukaan. ( Jotain muutakin taas lähti.... ).

Sain tehtyä 4 reilun kokoista tyynyliinaa näiden kahden kankaan yhdistelmästä.  Minulla on niin reilun kokoiset tyynyt, että normaalinkokoisessa tyynyliinassa ne ovat pingottuneen pulleita, eikä tyyny enää mukaudu kunnolla pään alle. 

Olisi mukava tehdä kaikki tyynyliinat uusiksi ja laittaa vanhat kiertoon tai räteiksi.  Tykkään kahvia juodessa eriparisista mukeista. On kiva valita senhetkisen mielen mukainen muki.  Tyynyliinan valinta olisi mukava tehdä samalla periaatteella.  

Nyt tulee "tosi huima" päivitys Kotkan Meripäiviltä, peräti yksi kuva! Siinäkään ei näy mitään koko suuren mittakaavan markkinahumusta 😂   

Pysähdyimme  istuskelemaan sataman kulmille, kun näimme jonkun lähtevän benjihypylle.  Pitkän mietiskelyn jälkeen kori laski takaisin maahan. Täytyy sanoa, että viisas ratkaisu! En minäkään olisi sieltä hypännyt 😏    Jäin miettimään, että pitikö kuitenkin maksaa se koko 90e, joka kyltin mukaan oli hypyn hinta. 

Kiersimme kaikki myyntikojut, joita oli useammalla kadulla.  Söimme katuruokaa ja italialaista jäätelöä.  Paljon oli ihmisiä liikkeellä. 

Tytär oli mukana ja ajoi auton takaisin kotiin. Matkalla Batmobilimme pysähtyi Susikoskelle kahville 😛 Tuolla nimellä kuului yksi kahvittelijoista autoamme kutsuvan. Nauratti, koska olin Tattoo -päivityksessäni juuri laittanut itsestäni kuvan Batmanina 😄

Virallisesti auto on  Imperial Crown vuodelta 1961, jonka mieheni on kunnostanut ja ajaa sillä kesäautona.  Minä sitten säästän omalla pikkuautollani bensakuluissa... 

Merri haluaa  vielä esitellä kissakiemura-asentonsa. Tämä se jaksaa aina hymyilyttää. Miksiköhän kaikki kissat tekevät  välillä näin?   Tämä on jonkinlainen rentoutumisasento. 

Vielä yksi yökuva (tai oikeastaan aamu).  Merri nukkuu aina minun jaloissani, Frodokin tulee sänkyyn silloin tällöin. Se ei kuitenkaan aina osaa käyttäytyä, vaan alkaa ärsyttää Merriä.  Sujuvasti ja rauhallisesti viihdytään näinkin lähekkäin, jos Frodo nukkuu, eikä möngi. 

Ehkä teitäkin nyt mietityttää, missä minä sitten nukun?  Sitä samaa ihmettelen välillä itsekin 😂 Onneksi minulla on niin hyvät unenlahjat, että pari isoa kissanvonkaletta ei niitä vie.  

Minulla on muuten saumurin talla (poljin) alkanut kuumenemaan käytössä. Se on puhallettu paineilmalla puhtaaksi, mutta vika ei kadonnut. Onko muilla vastaavaa kokemusta ja mitä pitäisi tehdä? 

Lomaterveisin Sartsa ja Merri ja Frodo 

"Syvällistä" pohdintaa...

Hiiohoi! Kangas paljastui tyynyliinoiksi!  Kädentaitomessuilta ostetut mustikka- ja sudenkorentokankaat eivät sellaisenaan riittäneet tyynyliinoiksi, joten pengottuani kaikki kangasvarastoni, jouduin menemään kangskauppaan. Ostin tuota tummansinistä puuvillakangasta, josta tein taustakankaat kaikkiin 4 tyynyliinaan. Mustikkaiset ovat jo testauksessa, sudenkorennot myöhemmin. 😃
Katsastelin kaupassa pussilakanoiden hintoja ja laskeskelin, tulisiko halvemmaksi tehdä itse. No ei tule! Aika uskomatonta. Metrihinta on sellainen, että useamman metrin ostosta kertyy isompi hinta, kuin kaupan hienosta ja kalliinakin pidetystä valmiista pussilakanasta.

Posti toi paketteja, jotka jaoimme Merrin kanssa tasan. Ensin se piiloutui papereiden sekaan, mutta pelkkä pahvilaatikkokin on kiinnostava. Merri on aina pitänyt siitä, että sitä kannetaan esim. pyykkikorissa tai muussa, mihin se mahtuu. Nytkin se menee silloin tällöin istumaan tuohon laatikkoon ja odottaa, että sitä kannetaan ympäriinsä. 😁

Merri kävi eilen ilahduttamassa 90-vuotiasta sukulaista.  Kaikkien eläinrakkaiden ihmisten pitäisi saada vähän tassuterapiaa silloin tällöin!

Toinen puoli on sitten ne ikäihmiset, joilla on eläimiä, mutta eivät enää jaksa niitä hoitaa. Yleensä eläimetkin ovat jo tässä tilanteessa iäkkäitä ja tilanne laukeaa itsestään.  Harvalla on sellaisia apukäsiä, jotka voisivat ulkoiluttaa koiraa, tai tyhjentää kissanhiekkoja, vaikka eläin olisi muuten iloa tuottava ja rakas. Tässä tarkoitan nyt kotona asuvia ikäihmisiä. Nykyisin näkee välillä juttuja, joissa osastoilla on vieraillut eläimiä, joita on saanut katsella ja silitelläkin. Hienoa, että kaikenkieltävät hygieniamääräykset eivät ole tätä tyrmänneet. 

Posti toi myös heräteostoni mustalta perjantailta. 

Joku saattaa muistaa Auroran tarina -vampyyrisaagan, josta olen kirjoittanut aiemmin?  Tämä on saman kirjailijan perustaman kustannusyhtiön, Varjo kustannuksen julkaisema kirja. Kustantamolla oli tarjous, johon uskaltauduin tarttumaan. 

Kirjan kerrotaan olevan hyvän ja pahan taistelusta kertova teos, jossa tavalliset asiat muuttuvat synkiksi ja mielettömiksi. Demoneitakin kirjassa löytyy. 

Olen nykyään niin hidas lukemaan, että voi mennä vähän aikaa, ennen kuin tämä on luettu (edellinenkin vielä kesken...). Kerron sitten myöhemmin, mikä kirja oli oikein tekstejään. 

Aiemmin vilautellut perusnilkkasukatkin valmistuivat, painoa 85g. Edelleen tikuttelen siinä sivussa pitsipolvisukkia pukinkonttiin. Seuraavatkin suunnitelmat ovat jo kehkeytymässä.  Samalla mietin, mitä ehdin vielä ennen joulua neuloa.  Tänä vuonna olin aloittavinani ajoissa, mutta taas on monta sukkaparia vielä tekemättä, jos aion tehdä kaikille, kenelle haluaisin.  

Mietin, että miksi ei oikeasti voi aloittaa jo vuoden alusta?  Olen miettinyt tätä aiemminkin ja löytänyt jopa vastauksia

a)joulun jälkeen tekee mieli tehdä jotain ihan muuta, kenties jopa jotain suurempaa

b)parhaat neulekeksinnöt eivät tule heti joulun jälkeen! Niitä tulee vasta pitkin vuotta, ja kun ne tulevat, niitä tulee tehtyä useampia. Ensimmäiset ovat aina kokeiluja, joita tekee sitten mieli kehitellä eteenpäin ja lahjoittaa lähimmäisillekin. 

c)joskus vaan kaikki ideat katoavat

d)jalat voivat kasvaa vuoden aikana... tai lahjansaajat kadota....

e)oma mieli voi muuttua ja tehty lahja jääkin seisomaan. Ainahan ne johonkin menevät, mutta juuri se lahjansaaja, jolle lahja oli tarkoitettu tuntuukin epäsopivalta ko lahjaan. 

Keksiikö joku vielä uusia, epäoleellisia syitä, miksi esim. neuleita ei voi aloittaa tekemään jo vuoden alusta, vaan ne tulee aina jätettyä viimeiselle vuosiviidennekselle?