Katselin jo pidempään netissä pyöriviä sukkia, joita ihmiset olivat neuloneet uudesta Niina Laitisen Villasukkien matkassa -kirjasta. Etenkin yksi malli oli mielenkiintoinen. Ensin en ajatellut tarvitsevani kirjaa. Sitten kuulin parin soittajakollegan täyttävän tasakymppejä ja siitä se idea sitten lähti. Ei lapasesta, vaan sukasta. Lapanenkin on hyvä mainita, sillä Laitisen kirjassa on jokaisesta sukkamallista myös lapasversio.
Keräsin kirjasta top -kuutosen. Saatte arvata alla olevista kuvista, mikä malli oli se, joka eniten kiinnosti.
Vasemmalla Mallan kyyneleet, oikealla Siikajoet. Olen suurimmaksi osaksi kirjoneuleiden neuloja, mutta kauniit palmikkosukatkin saattavat houkutella neulomaan.
Vasemmalla Soiva metsä ja oikealla Örön aarre.
Vasemmalla Suomenlinna ja oikealla Paratiisikuru.
Jatketaan sitten vielä uusimman Novita -lehden poiminnoillani.
Lotta Lundinin suunnittelemat Talgoxe -sukat miellyttävät silmää. Näihin löytyy myös lapasohje.
Ohjeen lisäksi minun mielikuvitukseni sai liikkeelle tuo suunnittelijan nimi. Oliko siinä yhdessä sota -aiheisessa elokuvassa lotta nimeltä Lundin, vai miksi tuo yhdistelmä vaikuttaa niin tutulta?
Upeasti muotoilemassani kollaasikuvassa on pienenä Lea Petäjän suunnittelema Pito -neuletakki, jossa on vetoketju edessä. Sen enempää ohjetta katsomatta minulle tulee taas mieleen haaveeni tehdä edestä auki leikattu neuletakki. Tässä olisi kiva värimaailma sellaiseen.
Isompana Happy hour -neulepusero, sama suunnittelija. Puserossa on myös vetoketju, mutta vain yläosassa.
Molemmissa on jotain retromaista tunnelmaa.
Lehdestä löytyy myös neuleita Myrskyluodolta. Kaunein on mielestäni Usko -neulejakku, jonka ovat suunnitelleet Auli Turtiainen ja Sisko Sälpäkivi.
Takana on perinteinen körttilaskos helmassa.
Seuraavaksi asiaan, tai ehkä ennemminkin asian viereen.
Repolainen houkutteli minut osallistumaan
Facen Skräppäysryhmän haasteeseen. Minähän sitten innostuksissani menin ja osallistuin. Aika pitkään meni haaveillessa. Askartelu ei varsinaisesti ole vahvimpia juttujani, ei etenkään nimellä skräppäys. En ole edes ihan varma mitä se pohjimmiltaan on. Ohjeessa luki kuitenkin, että aloittelijatkin voivat osallistua...
Mietin, tekisinkö nk korttimallisia juttuja, vai miten alkaisin Aakkoshaastetta toteuttamaan. Tarkoitus on skräpätä jotain jokaisesta aakkosesta.
Repolainen muistaa varmaan ikuisesti, että minulla on muutama tällainen pahvikantinen lehtiö tyhjine sivuineen. Ne on hankittu joskus jonkun merkillisen inspiraation saattelemina, mutta jääneet odottamaan ihmettä. Kaksi näistä on paljon isompia, kuin tämä, johon nyt tartuin. Ajattelin, että tämän pienemmän sivuja on helpompi täytellä 😉 Kansillekin pitänee joskus tehdä jotain.
Kuten neulomisessa ja sen suunnittelussa, odottelin (aika pitkään) jonkinlaista ideaa. Se alkoi kehkeytyä hiljakseen, illan hiljaisina hetkinä, kun odottelin unta tulevaksi (siihen ei tosin kauaa mene, joten aika oli rajallinen).
Keksin, että askartelen jokaisesta kirjaimesta jonkin laulun- tai musiikkikappaleen mukaisen jutun.
Olen aina tykännyt silputa
lehdistä kaikenlaisia kuvia ja kirjoituksia, ja yhdistellä niitä sitten mieleni mukaan. Mitään hienoja skräppäysjuttuja en hallitse, enkä siis yritäkään.
C on itseoikeutetusti Käärijän kirjain 😅
Tästä tulikin mieleen, että ensi sunnuntaina on UMK:n valinta. Tarjonta on tänä vuonna sitä luokkaa, että ihan pelottaa... jäädään odottelemaan.
Merrillä on ainakin ollut mukavaa. Se on heti peesissä, jos menen yläkerran askarteluhuoneeseen tekemään jotain. Pöytä on kuin lastattu laiva, mutta kyllä siihen yksi kissa aina mahtuu. Liimasta on pidettävä huolta, että ei tule väärinkäyttöä.
Merriä kiinnosti kai asettelu. Minua kiinnosti, pysyykö häntä paikoillaan, vai lentääkö irtonainen Cha-cha-chaa taivaan tuuliin.
Lopulta selvisi, että Merrin mielenkiinnon kohde oli sittenkin teippirulla, johon tassu tarttui kivasti aina vähän kiinni.
Loppuun kuva, joka ei liity mihinkään ylläolevaan, mutta teki minut iloiseksi kauppareisulla. Hedelmä- ja vihannesosastolle oli tullut paperipusseja, joihin voi valinnaisesti laittaa ostoksensa muovipussien sijaan! Ihan mahtavaa! Pussit toimivat hyvin ja ostoja tehdessä tulee jotenkin menneen ajan nostalgia mieleen. Seuraava askel on varmaan paperiarkit, joiden sisään ostokset voi kääriä 😍
Jos olet nyt just siinä, niin mukavaa päivää Sinulle!