tiistai 29. tammikuuta 2019

Kirja-arvostelu: Hoivakoti

Mats Strandberg: Hoivakoti
pehmeäkantinen, 367 sivua
Like -kustannus oy, 2017



Strandberg on ruotsalainen toimittaja ja kirjailija.

Tarina kerrotaan ikään kuin kahdella tasolla: Mäntykodissa, sekä Ninan ja Joelin nuoruudessa.
Nina ja Joel olivat aiemmin parhaita ystäviä. Joelin äiti Monika, oli Ninalle kuin äidinkorvike, oman äidin ollessa pahasti alkoholisoitunut. Musiikki oli nuorten intohimo, mutta myös jakaja. Tiet erosivat, kun Joelin elämänasenne oli rauhaa ja seesteisyyttä etsivälle Ninalle liikaa. Joel katosi kaupunkiin ja Nina jäi paikkakunnalle. Hän löysi aviomiehen, sai lapsen ja kävi säännöllisessä työssä.
Joel palaa lapsuuskotiinsa, kun hänen äitinsä tarvitsee apua. Äiti on pahasti dementoitunut, ja kotona asuminen on hänelle liian turvatonta. Joel järjestää äidilleen paikan Mäntykotiin.  Äidin voinnin huonontuminen on Joelille traumaattinen kokemus ja hän vierailee usein uudessa kodissa. Äidin olotila alkaa kuitenkin jatkuvasti heikentyä ilman selvää terveydellistä syytä.  Puheet ovat omituisia ja joskus jopa pelottavia. Hän satuttaa itseään useasti. Muutkin hoivakodin asukkaat alkavat säikkyä.  Sähköt temppuilevat ja seinille ilmestyy outoja rasvatahroja.
  Tarina etenee ajoittain hieman hitaasti, mutta kuitenkin loogisesti. Tuntuu oudolta, että näinkin tavallisesta ympäristöstä on saatu jännitystarina aikaiseksi. Lukija voi hyvin kuvitella itsensä työvuoroon Mäntykotiin, yksin yövuoroon, jossa tapahtuu kummia.  Erikoinen, mutta onnistunut aihevalinta.
  Parasta kirjassa oli kuitenkin erityisen empaattinen ja tarkka kuvaus muistisairaan arjesta, elämästä, käytöshäiriöistä, mielentilan vaihdoksista. Mikään ei näiden osalta vaikuttanut keksityltä. Tulee mieleen, että kirjoittajan on täytynyt olla aivan asioiden tasalla.  Tarkkaa kuvausta on myös työntekijöiden ajatukset, suhtautuminen työhön,  arjen pyöritys hoivakodissa ja työntekijöiden vähäinen määrä. 
  Omaisten keskinäiset suhteet  nostetaan myös esiin. Miltä tuntuu vanhemman sairastuminen ja kotoa muutto? Miten sisarukset suhtautuvat asiaan keskenään? Miten äidin suhtautuminen lapsiinsa vaihtelee?
Ainakin itse hoitotyötä tekevänä pidin kirjasta ja suosittelen sitä muillekin.

maanantai 28. tammikuuta 2019

Kulttuuria ja karamellia

Linnanmäki on varmaan kaikille tuttu paikka?  Lapsena kävimme siellä joka kesä, niin myös omien lasten kanssa on tullut käytyä usein. Nyt on ollut useamman vuoden tauko, kun ei ole enää pieniä lapsia. Lisäksi omalle "kylälle" on tullut huvipuisto.
Muistikuvissa  on vauhdin huumaa, natisevia puurakenteita, hattaran ja popcornin tuoksua, laitteiden ääniä, ihmisten hälinää.  Kaikissa laitteissa piti käydä. Parhaiten mieleen ovat jääneet Maailmanpyörä, Enterprise, Pilvenpyörä, vuoristorata, Vekkula....
Hattaraa piti aina saada, vaikka se onkin vanhempien painajainen; sormet ja vaatteet ihan tahmassa syönnin jälkeen. Kotiin lähteissä kaikki olivat aina ihan väsyneitä; jalat kipeinä ja hieman huono olo laitteiden jäljiltä.
Jotain taikaa siinä Linnanmäessä on vieläkin. Kävimme isännän kanssa Peacock -teatterissa. Jo Linnanmäelle kävellessä tulivat kaikki muistot mieleen. Portti on kutsuva. Talvella on hiljaista, mutta Maailmanpyörässä oli hienosti valot, jotka loistivat jo kauas, näyttäen kävelijöille reitin suuntaa.
Kerran aiemmin olen käynyt kyseisessä teatterissa. Tilan lattia on puinen ja natiseva. Sopii hyvin Linnanmäen tunnelmaan.
Teatterissa oli tuttujen näyttelijöiden tekemä Sketsijengi, joka nauratti mukavasti.  Etukäteen oli oikein maininta, että saa kuvata. Tila oli kuitenkin niin hämärä, että keskityimme vain katselemaan. Musiikista vastasi 3 hengen livebändi.
Näytelmä oli hyvä ja suosittelen sitä muillekin!


Lunta oli Helsingissäkin, joskaan ei niin paljon, kuin kotipuolessa. Portilta teatteriin johti vain lumeen tallattu polku. Laitteet olivat aavemaisesti pimeinä ympärillä. 


Kerran vauhtiin päästyämme, päätimme käydä tutustumassa myös Fazerin vierailukeskukseen.  Saimme tunnin pituisen esittelykierroksen, joka alkoi isosta kasvihuoneesta, jossa kasvoi lähes sademetsäolosuhteissa kasveja, joita käytetään jollain lailla tuotteiden valmistuksessa. Löytyi  kaakaopuuta, sitruunapuuta, mangoa, inkivääriä, vaniljaa, kahvipapua, banaania, pippureita..... Nykyään kun on kaikenlaisia makusuklaitakin.  Fazerhan valmistaa paljon muutakin, kuin sitä suklaata, on myös leipää, piparia jne.
Tässä valtava Mignon -pupu. Tarinan mukaan joku oli vienyt näitä suklaamunia siinä munakennopakkauksessa ulkomaille tuliaisiksi. Eivät olleet oikein ymmärtäneet ideaa kananmunakuorisista herkuista. Keittäessä oli sitten vesi muuttunut aivan ruskeaksi! 
Esittelijä suositteli Mignon -munan laittamista hetkeksi pakkaseen, jolloin kuori rapsahtaa helposti pois herkun päältä.  


Kaiken esittelyn päätteeksi oli osio, että sai syödä mitä vain.... aika hyvin osallistuin omalta osaltani.....


Tarjolla oli vaikka mitä! Paikan päällä sai syödä niin paljon kun halusi, mutta mukaan ei saanut ottaa. 


Tuliaisiksi ostin tämän Kettukarkkipipon itselleni. 
Kysyin esittelijältä karkkineulelisenssistäkin.  Minulle kerrottiin sen olevan vain nimellinen, ja yrityksen johto on vain mielissään, jos tuotteita mainostetaan jollain tavalla.  Eri asia on tietysti jos niitä aletaan ihan roppakaupalla valmistamaan myyntiin. 


Kotiin viemisiksi saimme vielä pussillisen tuotteita jokainen. Tuosta leivästäkin on näköjään tullut tuo ohutversio, joka kilpailevalla leipävalmistajalla on ollut aika suosittua, ainakin meidän perheessä. 
Kierros maksoi 13e/ per aikuinen. En muista lastenlipun hintaa, mutta ainahan voi käydä tarkistamassa TÄÄLTÄ
Vierailukeskuksessa on myös tuotemyymälä, sekä kahvila. Ihmisiä oli runsaasti, vaikka kierroksella olikin vain kymmenkunta. 


Lähdin matkaan ilman neuletta... hui sentään! Yleensä se on aina mukana, ainakin varalla. Päätin pitää hartioille pienen tauon.  Oli silti mukava kotiin palattua taas neuloa 😅
Merri oli yökylässä kavereidensa luona. En ole nyt ihan varma, oliko kotiinpaluu sen mielestä hyvä vai huono asia. Nukkui ainakin koko illan.
Loma vetelee viimeisiään ja säätiedotus pelottelee meitä suomalaisia "hassuilla"  super-, tappo-, hyytävä-, jätti- yms. pakkas- ja lumivaroituksilla.  Yritetään nyt kuitenkin rämpiä sujuvasti lumihangessa ja pukeutua lämpimästi nenänpäätä myöten.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kuppi nurin

Lomassa on parasta se, että ei ole kiire mihinkään. Voi tehdä omia aikojaan mitä sattuu.
Yritän tehdä yhdestä blogista löytämääni juttua, mutta se onkin tosi hidasta. Maalin kuivuessa päätin tehdä pitkästä aikaa  leijuvia kuppeja joita olen tehnyt joskus aikaisemminkin TÄÄLLLÄ. Näitä voi viedä vaikka tuliaisiksi.


Astioita olen ostanut hyväntekeväisyyskirpputorilta ihan mitättömällä hinnalla. Siellä on niin paljon astioita, että voi valita ne kaikkein kauneimmat ja sopivimmat.  
Kuivakukatkin ovat kirpputorilta löytyneitä. Helmet ovat suurimmaksi osaksi sitä-sun-tätä -pusseissa saatuja lahjoituksia. 


Alkuasetelmahan on tämä. Olen saanut ison pussillisen myös kaikenlaisia aterimia. Tämäkin on palkintolusikka jostain kisoista.  Kilpailija ei halunnut näitä säästellä.  
Kuumaliimalla kiinnitin kaiken, alkaen väännetystä lusikasta, kukkiin, helmiin ja lasinpaloihin. 


Näitä on ihan mukava tehdä.  Vain mielikuvitus on taas rajana, miten astiat asettelee ja mitä käyttää koristeina.  Ainakin Pinterestistä löytyy varmaan erilaisiakin esimerkkejä.
Tärkeää on löytää tasapaino astioiden painon välillä. Kupin ollessa takapainoinen, ei asetelma pysy pystyssä. 


Merri tietysti vahti vieressä. Välillä käytiin siivoamassa yksi huone. Minulle se on juuri sopia päivävauhti. 😉 Voi hyvällä omallatunnolla tehdä taas omia juttujaan, kun on ensin tehnyt jotain järkevääkin. 


keskiviikko 23. tammikuuta 2019

Happamia marjoja

Olen taas vaihteeksi katsonut kaikki Taru sormusten herra -elokuvat ja siinä sivussa onkin syntynyt sukkapari.

Lanka 7 -veljestä, kulutus 150g, puikot kokoa 3½. Silmukoita aluksi 14/puikko, terässä 13/puikko. Sukat ovat kokoa 39. Kettukuvio löytyy Novita -lehdestä.
Aika happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.


Ketutkin syntyvät silmät kiinni ja menee jonkin aikaa, ennen kuin niiltä silmät aukeavat. 



Näitä tehdessäni ajattelin, että seuraavaksi teen sitä ja tätä. Nyt on puikot tyhjät ja mielikin tyhjeni saman tien. Miksi välillä tulee neuletyhjiö?  Jo muutaman tunnin neuletyhjiö tuntuu ahdistavalta, jos olisi juuri into aloittaa jotain uutta ja hienoa.  Ne ohjeet ja ajatukset, jotka olivat aiemmin mielessä, tuntuvat yht´äkkiä aivan huonoilta. Lanka ei täsmännytkään, tai tulee epäröintiä, että valmistuneella työllä ei olisikaan mitään käyttöä. Monet kivat mallit ovat langasta, joka kutittaa, tai liian paksua lankaa ja käyttäjälle tulee kuuma. Kaapissa on lisäksi sen verran lankavarastoa, että uuttakaan ei ihan satunnaisista päähänpistoista viitsisi hankkia.  
Merri on aina valmis tutkimaan lankavarastoa. Lisäksi askarteluhuoneeni on muutenkin erittäin kiinnostava. Merri on samantien mukana etsimässä asioita. Pöydälle se asettuu lopulta makaamaan ja näyttää siltä, kuin se olisi juuri siinä, missä se on aina halunnutkin olla. Silmät puoliummessa. 😋

Nyt meillä on yhteinen talviloma. 
Ihmetellään uutta päivää ja istuskellaan/ maataan keittiön tuoleilla.


Tarkoitus olisi siivota edes yksi huone. Laitoin laiskurin imurin kulkemaan jo Merrin iloksi. Se ei paljon sitä hetkauta. Olen nähnyt videoita, joissa kissa istuu robotti-imurin päällä. Merri ei ole vielä sellaista kokeillut.  Sen verran pitää vahtia, että mokoma mölytoosa ei mene sen ruokakupeille....


Muutoin Merri on sitä mieltä, että se ei ainakaan aio väistää!  Kiertäköön mokoma, jos aikoo tästä kulkea!


Mukavaa pikkulauantaita, eli keskiviikkoa Teille kaikille!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Musiikillista kummittelua

Kävin äskettäin Helsingin oopperatalossa katsomassa musikaalia Oopperan kummitus. Musiikin on luonut Andrew Lloyd Webber. Olipa todella  mieleenpainuva kokemus! Olen kerran aiemmin käynyt oopperassa ja siitä jäi hieman pitkästyttävä mielikuva. Tämä olikin tietysti kevyempää tuotantoa, joten se sopi hyvin tälläiselle tavalliselle musiikinkuluttajalle.😉

Musikaali kertoi noin vapaasti kerrottuna oopperasta ja sen henkilökunnasta ja esityksiin valmistautumisesta; on laulajia, tanssijoita, kuoroa, lavastajia, omistajat.  Vuosien myötä heitä on kiusannut kummitus, joka tekee erilaisia tihutöitä häiriten toimintaa. Päätähti hermostuu viimein, kun kukaan ei tee asialle mitään. Hän päättää lähteä. Esitys on tulossa, mistä uusi päätähti? Tanssijoiden joukosta löytyy tyttö, joka osaakin laulaa ihanasti. Hän kertoo, että hänen isänsä on kuollut ja kuollessaan luvannut lähettää musiikin enkelin tytön luo opettamaan laulua. Enkeli  suo tytölle kaikkien ihailemat taidot, mutta vaatiikin opeilleen vastalahjan, johon tyttö ei haluaisi suostua. Lopussa hyvä voittaa pahan ja elämä jatkuu. Eli lyhyesti näin. 😃

Oopperatalo on ihan valtavan kokoinen ja ihmisiä oli silti joka puolella. Sali oli täynnä. Itse istuin melko edessä, permantopaikalla. Näkyvyys näyttämölle oli hyvä.  Permanto oli suuri ja parviakin oli useita. Valtavasti musikaalista kiinnostuneita ihmisiä siis koolla!
Lavasteet olivat kerrassaan upeat! Valtavia norsuja, pimeää kellaria useine kerroksineen, kaltereineen,  kummituksen ", olohuone". Valaistuksella oli saatu nämä kaikki näyttämään erittäin aidoilta, eikä suinkaan pahvisilta. Äänitehosteitakaan ei oltu unohdettu. Yleisössä ehti jo muutamaan otteeseen hieman säikähtääkin.
Orkesteri soitti montussaan, näkymättömissä.  Koska heitä ei näkynyt, unohtui helposti, että musiikki on aitoa, eikä tule tallenteelta.  Olisi ollut mukava nähdä myös soittajat. En tiedä näkyivätkö he paremmin parvilta katsottuna.
Esitys oli englanniksi, mutta suomennettu teksti näkyi lavan ylälaidassa.

Kannattaa ehdottomasti kokeilla rajojaan erilaisissa tapahtumissa, tämä taas osoitti sen.


Tapahtui toisaalla:
Käytiin Merrin kanssa katsomassa Siviä ja Knutia. Siellä oli paras lelu ikinä; kissanmintulla vahvistettu pieni kangaskala. Merri ei saanut siltä rauhaa ollenkaan. 
 Tässä vähän testaillaan myös heidän kiipeilypuutaan.


Kotiin päästyämme piti alkaa tekemään omaa lelua.


Tein kangaspussin, jonne sisäpussin, jonne tyynyvanua pyöritettynä  kissanmintussa. 


Olihan se VÄHÄN kiva, mutta ei nyt NIIN kiva. 
Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella!


Eilen illalla tulin töistä 10 jälkeen ja lunta höytyili hiukan. Aamulla olikin hämmästys, kun auton päällä ja kaikkialla oli valtavasti uutta lunta! 


Merrikään ei oikein tykännyt lumiulkoilusta. Saa nähdä, pääseekö isännän kanssa taas tekemään lumitöitä mönkijän kyytiin. Merri istuu tällöin kantorepussa. 😀 (Kaikenlaisia hassutuksia sitä pitää kokeillakin...)


torstai 17. tammikuuta 2019

Kirja-arvostelu, Sälekaihtimien sulkijat

Tuossa taannoin hankin heräteostona tämän kirjan:


Sen on kirjoittanut esikoisromaaninaan Hemmo Murto-Unkila. Kuvituksen on tehnyt Antti Tahvanainen ja kustantanut Varjo Kustannus. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 305 sivua. Teksti  ja jaottelu lukuihin on selkeää.
Kirjailija kertoo sivullaan, että on kirjoittanut aiemmin mm. pakinoita ja toimittanut tietokirjallisuutta, mutta halunnut nyt kokeilla siipiään kaunokirjallisuudessa. Erityisesti hän sanoo kiinnostuneensa asioista, jotka voivat muuttua tavallisista makaabereiksi.

Tarina kertoo tuiki tavallisesta Laurista, joka on äskettäin kokenut elämässään suuren kriisin,  tyttöystävän kuoleman.  Hän on yrittänyt selviytyä eteenpäin surusta huolimatta. Elämä tuntuu tyhjältä, mutta työssäkäynti on tuonut jonkinlaista sisältöä tyhjyyteen.  Hän saa muuta ajateltavaa  tapahtumajärjestäjänä, sopiessaan yhteistyötajojen kanssa tapaamisia, jotka liittyvät tapahtumaan.
Yksi tapaaminen suistaa kuitenkin Laurin elämän täysin uusiin uomiin, kun kuvioihin tulevat tuonpuoleisen edustajat myrkytettyine kahveineen.  Lauri huomaakin pian olevansa psykiatrisessa sairaalassa, jonka psykiatrista ei saa selvää, onko hän elävä vai kuollut. Vaatekaapissakin on kummaa elämää.  Selviää, että Lauria valmistellaan jättämään elämänsä ja siirtymään tuonpuoleiseen, aina helvettiin asti.
Tilanne alkaa jo näyttää vaaralliselta, kunnes Lauri saa avukseen joukon avuliaita henkilöitä. Selviää, että tarvitaan tajuisuusmittaria, olemusavainta varmuusvaijereineen ja litiumrasvaa. Näiden avulla  irrotetaan Laurilta henki ja "elämä" voi jatkua hieman turvallisemmin, ilman helvetinpelkoa.
Mukaan tulee vielä enkeleitä ja muuta outoa väkeä. Lauri ystävineen asettaa tuonpuoleiseenhoukuttelijoille ansan, joka lopuksi laukeaa toivotulla tavalla.

Päälimmäiseksi ajatukseksi kirjan lukemisen jälkeen jäi erittäin sekava lukukokemus. Tarina ei oikein lähtenyt käyntiin ja eri elämisen tasot hyppelivät edestakaisin. Koko ajan etsittiin jotain.  Välillä oltiin Suomen Kotkassa, välillä helvetinporteilla.  Kuollut tyttöystäväkin pyöri päähenkilön mielessä koko kirjan ajan, mutta ei lopulta tullutkaan esiin kaikesta kuolemanjälkeisestä ajattelusta huolimatta.  Oliko kirjan nimellä "Sälekaihtimien sulkijat" piilomerkityksiä? Ihminen kuolee (sälekaihtimet sulkeutuvat),  pimeys ja valo vastakkain. Olisiko rullaverho ajanut saman asian...

 Mikäli  tapahtumat olisivat sijoittuneet jo valmiiksi jonnekin epämääräiseen, tuntemattomaan kaupunkiin, olisi muukin ehkä sopinut kuvaan paremmin.
Kirjan tyyli oli melko viimeistelemätöntä. Olisiko  vielä voinut muutaman kerran läpilukemalla "puhdistaa" tekstiä?
Vaikka olenkin fantasiakirjallisuuden ystävä, niin nyt oli vähän liian absurdia juttua minun makuuni. Jäinkin miettimään, olinko mahdollisesti vain väärää lukijakuntaa?

Jos olet makaaberin mielikuvituksen ystävä ja haluat tutustua uusiin julkaisuihin, niin kokeile onneasi. 😊

tiistai 15. tammikuuta 2019

Pupujussikat, ne lystikkäitä on (kuten kissatkin)

Oho! Jo toiset lapaset samana vuonna! Viime vuonna tein tasan yhden parin. Nyt ollaan jo ennätyslukemissa. 😉 
Minua houkutti vieläkin Lumi Karmitsan mallisto, josta valitsin nämä pupulapaset. Pupun kuva on kyllä tosi ihana. 


Lankana käytin Nallea, jota kului arviolta n.70g (ei ollut vaakaa). Aiemmin olen tehnyt näillä malleilla Nalle langasta kolmosen puikoilla, mutta nyt päätin tehdä 2½ ja valinta oli ihan hyvä. Ei tullut liian tiukkaa. Kokokin täsmää kivasti sekä leveydestä, että pituudesta.  Väreinä minulla oli valkoinen, vihreä ja Taika -punainen, joista viimeksimainitussa väri vaihtelee satunnaisesti. Se sopi silti hyvin tähän tarkoitukseen ja elävöittää punaisia kohtia. 
Kaikkiin tähän mennessä tekemiini malleihin on aina oikean ja vasemman käden/ jalan ruutupiirros. 
Tänään mietin ääneen, miten pysyn kuvioneuleessa mukana televisiota katsellessa. Minulla on ruutupiirros vieressä ja viivotin näyttämässä oikeaa riviä. Sitten sanon joko mielessäni tai ihan ääneen, että 1 yli ja kaksi. Samaan. 1, 2, 3, 4, 5, vihreä kolme. Tätä rataa, joka varmaan kuulostaa mahdollisesta kuuntelijasta ihan hölmöltä. Tämä on kuitenkin omaa koodikieltä, että televisiota voi katsella samalla, eikä piirrosta tarvitse katsoa niin usein.  Mitä muita tapoja mahtaa olla teillä muilla käytössä? Löytyykö muita omituisuuksia? 😊

Malli on siis tästä kirjasta. Sain ykkösen ja kakkosen toissajouluna joululahjaksi.  Olen kokeillut näistä muistaakseni kuutta mallia. Ihan kaikki mallit ei nappaa, mutta monet on tosi kivoja. Käsiala kannattaa pohtia etukäteen, että ei tule liian isoa tai pientä. Minulla tuppaa tulemaan vähän liian isoa. Tuo pienempien puikkojen valinta oli hyvä juttu. 


Tänään on juotu kahvia näissä merkeissä....  osa näistä on kerällä nyt, osa vasta kuvan oton jälkeen 😏 Väriä vaihtavat langat sopivat usein tosi hyvin yksiin jonkin yksivärisen langan kanssa, kuten tuo harmaapohjainen neulekin osoittaa. 


Meillä on pidetty taas "kissahotellia". Tällä kertaa Merrin vieraina olivat Maia, jonka elämän alkuvaiheista meni useita viikkoja Merrin kanssa saman katon alla. Sam on Maian kanssa samassa taloudessa nykyään. Ruokakupeilla riitti sutinaa. Vieraskissat eivät kursailleet ruuan kanssa, vaan söivät sen pikavauhtia, nuollen kupitkin puhtaiksi. Sen jälkeen siirryttiin Merrin kupille kärkkymään, kun Merri söi vähän sivistyneemmin. Toisaalta Merri oli kohtelias ja jätti usein vieraille jämät. 


Poikakissat painien välitauolla lepäämässä. Kokoero ei haitannut yhtään. Kumpikin oli painissa täysillä mukana. Maia ei tykkää painia ollenkaan, joten Samille teki hyvää saada painiseuraa. 


Välillä piti mennä "Ikea-karusellissa" kierroksia. Hassua kyllä, kaikki kissat tykkäsivät olla kyydissä, kun karuselli pyöri. Merri tosin ei olisi enää luovuttanut paikkaansa muille. 


Porukka pihalla jäähyllä. Siellä istuivat, kuin kanat orrellaan. 


Kiipeilypuusta löytyi paikka kaikille. Kukkulan kuningas näköjään Merri. 😜


Parin päivän riehumisen jälkeen oli Merriltä veto täysin poissa. ....


tiistai 8. tammikuuta 2019

Tunnelmaa palvelutalossa

 Aluksi kissakiintiökuva..... 😊


Vierailulla palvelutalossa näkee kaikenlaista, riippuen, millä silmällä asioita katsoo. Voi nähdä kurjuutta ja huonoja elämäntilanteita, tai sitten hyviä hetkiä ihmisen tämänhetkisessä elämässä.Satunnaisia ilon pilkahduksia, jotka juuri kantavat mielihyvää pitemmälle.  Kotona on useimmiten hyvä ja paras paikka, mutta joskus siellä oleminenkin tuntuu tuskastuttavalta ja turvattomalta. Kaikki ihmiset eivät halua olla "loppuun asti" kotonaan, vaikka näin aina hoetaan.  Oman kunnon huononeminen ja perusasioiden toteutuminen tuovat hankalia ja vaarallisiakin tilanteita. Joskus tilanne ei helpotu, vaikka kotona kävisi hoitoapuakin. Omaisten jaksaminen on myös tärkeää. 
Monelle palvelutalossa oleminen on helpotus. Pääsee yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja saa avun, joka päivittäisessä olemisessa on tärkeää. Tietää, että joku auttaa, jos on pulassa. Ruoka tulee. On lämmin. 


Palvelutalot hakevat kodinomaisuutta sisustukseen ja muuhunkin toimintaan.  Juhlapäiviin voi orientoitua vaikka koristeluin.  
Vierailijana näen monia hyviä asioita. Esim. jouluun sonnustautumista: 





Aistielämykset ovat tässä ja nyt -hetkiä. Kaunista katsella ja ehkä muistella jotain vanhaakin juttua. 
Nämä maisematapetoinnit ovat nykyään aika ihania. Tässäkin voi käyskennellä rantakoivikossa, tai Rantakoivun alla.  Välillä näkee muistelumatkalaukkuja tai -laatikoita, joihin on koottu vanhoja asioita eri aiheittain. Laukut on koristeltu nätisti päältä ja sisältä (tässähän olisi kiva käsityöaihe?). 


Eri puolilta löytyy pieniä tai isompia istuskelusoppia. Isommista aulatiloista ollaan ehkä luopumassa kokonaan?  Pienemmät tilat tuovat kodinomaisuutta. 
Tuonne isoon sohvaan mahtuu enemmänkin porukkaa, jos tapahtuu jotain yhteistoimintaa. 
Oikealla alhaalla on nk seniorituoli, joka auttaa istujansa painovoiman avulla jalkeille. Näitä pitäisi löytyä enemmän ihmisten kotoakin. Hinnat taitavat olla aika korkeita?


Kodinomaisuutta korostetaan pienin yksityiskohdin, kuten seinävaattein, tauluin, kirjahyllyin, kukkasin. 


Joissain palvelutaloissa voi kuulemma olla se kissakin. Tassuterapia olisi ihanaa! Veikkaan silti, että yleiset hygieniasäännökset tulevat aika rajusti vastaan.  Kaveri -eläin -toimintakin on yleistynyt ja lehdissä näkee silloin tällöin vaikka minkälaisten eläinten vierailuista palvelukodeissa. 
Vapaaehtoistoimintaa on muutenkin  jonkin verran. Valitettavan usein se keskittyy vain tiettyyn vuodenaikaan, kuten jouluun.  Toiminta on kuitenkin lisääntynyt, kun asioista on enemmän puhuttu. Yksittäisten ihmisten ja pienryhmien vapaaehtoistoiminta on kerännyt esim. ulkoiluttajaporukoita säännöllisesti. Aina vaaditaan joku erityisaktiivinen ehdottelemaan ja järjestelemään. 


Päivittäisrutiineissa paljon on kiinni työntekijöistä, ohjaajista ja omaisista, paljonko kussakin palvelutalossa järjestetään virikkeitä ja miten ne ilmenevät. Enemmän soisi tapahtumaa pitkien päivien ratoksi. Virikettä on myös se henkilökohtainen kohtaaminen ihmisenä, siinä hetkessä, joka esim. hoitotilanteessa tapahtuu.  Mikään ei estä hoitajaa esim. laulaa lurauttamasta tai muuten vaan juttelemasta mukavia. 
Hoitohenkilökunnan määrässä n tietysi aina toivomisen varaa ja talouden kiristyminen näkyy työn määrässäkin. 

Toisaalta siellä kotonakaan ei  ole sen enempää virkistystä, jos ei itse pääse niitä etsimään. Lisäksi siellä ollaan yksin. Valitettavan monella ei ole ollenkaan omaisia tai he asuvat kaukana.  Tähän kohtaan on pakko sanoa, että läheskään kaikki ihmiset eivät kärsi yksinäisyydestä, vaikka ovatkin yksin.  

Siellä palvelutalossa, kyläreissuilla istuskellessa olen hiljalleen tehnyt nämä pienet junasukat. Juuri sopivan kokoinen reissukäsityö. Silti näihin meni hirveän kauan ja monta rupeamaa. Lanka on jotain nimetöntä kerää 35g, puikoilla nro 2½. 
Pääsin taas kertaalleen kertomaan junasukan tarinan. 😃



Tämä oli nyt ehkä  hieman outo vuodatus, mutta tällä kertaa näin. Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteitänne aiheesta. 

perjantai 4. tammikuuta 2019

Ei ne olekaan sukat!

Hyvänen aika! Valmistui neuletyö, mutta ne ei olekaan sukat!  Viime vuoden sukkasaldon perusteella voisi äkkimältään luulla, että muita ei edes synny. Toisaalta viime vuonnakin tein yhdet lapaset, joten nämä taitavat olla nyt sellaiset kiintiölapaset. 
Tätä kuvaa katsellessa kiinnittyy huomioi tuohon oikeanpuoleiseen vartiomieheen, jolla näyttäisi olevan hieman liian rento asento 😏 2 muuta seisovat asennossa, kuten luultavasti kuuluukin. 
Malli löytyy Lumi Karmitsan kirjasta Villit vanttuut ja vallattomat villasukat, se ensimmäinen versio.  
Lanka on 7 -veljestä, kuten ohjeessa neuvottiin. Tein kuitenkin koko lapaset puikoilla nro 3, kun neulepinnasta tuli kivan napakka lapasiin. Yleensä käytän tässä langassa 3½ -puikkoja. Tein lisäkerroksia peukaloon, sekä kärkeen.  Lankaa kului 85g, jolla avaan taas uuden langankulutusvuoden! 
Raitojen väritkään eivät ole aivan identtiset ohjeen kanssa, osittain lukuhäiriön takia, osittain siksi, mitä varastosta löytyi. 


Tällä kertaa en unohda Merrin kuvaa, että ei tule sanomista! 😂

Meillä oli melkein viikon hoidossa Maisa -kissa (vasen). Maisukka ei ole oikein tottunut muihin kissoihin ja oli sellainen ajatus, että joudutaan ehkä pitämään nämä kaksi kissaa eri kerroksissa, että ei tule tappelua. Maisa aloitti vierailun sähinällä ja murinalla. Merri sitä vastoin oli, kuten aina, ylen kärsivällinen, utelias ja leikinhaluinen. Se yritti jatkuvasti päästä lähempään tuttavuuteen tulokkaan kanssa. Hieman hämmästyneenä se väisteli pahimmat sähinät ja tassunheilautukset, siirtyi sitten vain hieman kauemmas ja kävi siihen makaamaan. Odotteli varmaan parempia leikkihetkiä. 😏
Yhteiskuva piti aluksi ottaa näin: 


Naurattaa oikein tuo Merrin ilme. Näyttää oikeinkin vihaiselta, kun tosiasiassa kamera tallensi haukotuksen. 😂😂
Pari -kolme päivää myöhemmin tilanne oli jo aivan toinen. Maisa edelleen sähisi, mutta huomattavasti harvemmin. Nähtiin jopa näinkin läheisiä välejä. Huomatkaa kuitenkin Merrin varuillaan oleva katse. Tytöt ovat ehkä hieman tuittupäisiä?
Merri käy päivittäin ulkona tuosta kissaluukusta. Maisaakin se kiinnosti kovasti, mutta se ei itsenäisesti mennyt siitä läpi. Kävi kyllä ulkona, jos joku avasi luukun. Takaisin osasi tulla pienen tassuillapaukuttamisen jälkeen. 


Merrillä käy taas aika vähän pitkäksi  kun ei ole kaveria. Se käy kiertelemässä ympäri taloa ja haistelee Maisan jättämiä hajuja. Sitten se menee taas nukkumaan. 


Piti laittaa todistusaineistoksi kuva lenkkeilytien varrelta. Toisin sanoen aloitettu on! 
P.S. Kuva EI ole lavastettu! 😆


tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuoden yhteenvetoa

Tärkeä jokavuotinen blogitraditio  (ehkä vain minulle 😊) , katsaus liittyen käsitöihin, luettuihin kirjoihin ja liikuntaan...
Langankulutus   5545g (vuonna 2017: 6815g). Viime vuonna neuloin enemmän ohuemmasta, kevyemmästä langasta. Se on ainakin osasyy vähempään kulutukseen. Lasken kulutusta vain omaksi huvikseni, ei minulla mitään pakkotavoitetta ole.😊
Suurin osa käsitöistä valmistui neulomalla. Askartelu- yms. juttuja en ole laskenut mihinkään. 
Neuloin 40 paria sukkia, yhdet lapaset ja yhden Nurmilintu -huivin. 
Ompelin tyynyliinoja, verhot ja kosteudenkerääjäpusseja. 
En virkannut mitään! Outoa. 😏 Tai oikeastaan virkkasin jakkua, mutta se on edelleen kesken. 
Jos joku haluaa kurkistaa, mitä nämä valmistuneet olivat, voi käydä kurkistamassa blogin oikeassa sivussa, alalaidassa kohtaa valmistuneet 2018. Sieltä löytyy myös vastaavasti vuoden 2017 valmistuneet.


Kirjoja tulee luettua nykyään aika vähän. Tietokone on varmaan vallanut aikaa lukemiselta. Silti minulla on aina joku kirja kesken ja seuraava jonossa. Kirjoja tulee useimmiten hankittua kirpputorilta pokkareina, jotka on sitten helppo laittaa kiertoon, eikä hintakaan kirpaise.  Äänikirjoja en oikein ole oppinut kuuntelemaan, vaikka olen yrittänyt. 
Kirjoissa tulee harvoin vastaan kahta peräkkäistä tosi hyvää kirjaa.  Usein on monta ihan luettavaa, kunnes se tulee se jokin, jonka tarina jää elämään mieleen ja siihen palaa aina silloin tällöin ajatuksissa. 
Välillä löytyy myös kiintoisia  dokumentaarisia kirjoja esim historiasta.  Pääosin tykkään kuitenkin fantasiakirjoista ja jännäreistä. Pelkkää rakkaushömppää en jaksa lukea. 
Viime vuoden saldo on 13.  Vaienneet temppelit ja Elämä solmussa  ja keisarinnan hovineiti -kirja olivat historiallisesti mielenkiintoisia ja ne päätyivät minulle ihan sattumalta. Taivasten vanki oli hieman erikoinen, enkä oikein päässyt siihen kunnolla sisään.  Fantasiaa tarjosivat viime vuonna vain Kuusenoksan kirjat, joista ensimmäisen luin toistamiseen, jotta pääsin kunnolla kiinni kakkososaan, joka vasta ilmestyi. Tänä vuonna taitaa olla mahdollisuus päästä lukemaan kolmatta osaa, jos, ja kun, se julkaistaan. Jännäreistä mieleisin oli varmaankin tuo Janssonin Hylynryöstäjä. 

Harris Joanne: Sarkaa ja samettia
Holt Anne: 1222
Hämeen-Anttila Virpi: Sokkopeli
Jansson Anna: Hylynryöstäjä
Koho Paula: Elämä solmussa
Kuusenoksa Anu; Auroran tarina osa 1; Prinssi jolla ei ollut sydäntä
Kuusenoksa Anu: Auroran tarina osa 2; Seireenit
Läckberg Camilla: Majakanvartija
Mankell Henning: Wallander, haudattu
Nesboe Jo: Aave
Pohjola Leo G (toim.): Vaienneet temppelit
Viherjuuri Irmeli (toim.): Anna Virubova, Keisarinnan hovineiti
Zafon Carlos Ruiz: Taivasten vanki

Seuraavaksi ehkä noloin listaus itselleni, ja juuri siksi haluankin nostaa sen taas esiin: liikuntaan liittyvät.... Olen ollut viime vuonna kerrassaan laiska. Sen toivon muuttuvan tänä vuonna.  Työ on tietysti liikkuvaa, mutta ei se silti vastaa ihan oikeaa liikuntahetkeä lenkkeillen tai pyöräillen.  Nämä ovat oikeastaan ne ainoat liikuntalajit, jotka edes jotenkin kiinnostavat.  Toivonkin tätä listaa katsellessani, että nostaisin nämä liikunta-asiat sieltä syvimmästä suosta taas käyttöön. 

Viime vuonna  kävelin 122.9 km lenkkeilymielessä (vertaa 2017: 774,5km....). 
Pyöräilin 24 km (vertaa 2017 : 159km)
Mutta hei!! Hiihtoa 5.6 km! 😅😅

Edellisen vuoden vastaavan blogikirjoituksen voit lukea TÄÄLTÄ jos kiinnostaa. 

Viime vuonna sain myös uusia lukijoita. 😍 Kiitos Teille, sekä tietysti myös jo aiemmin sivuani seuranneille 💖 Toivottavasti kuulen Teistä vielä tänäkin vuonna. 😍  Yritän vastailla kaikkiin Teidän kommentteihinne ja käydä vierailuilla blogeissanne. 
Blogi tulee myös tänä vuonna olemaan sekametelisoppa, jossa pääasiassa ovat valmistuneet käsityöt, jotka kirjaan tänne ylös myöhempää tarvettani varten. Siksi laitan muille turhaakin turhempia silmukkamääriä ylös. Itselleni ne ovat tärkeitä myöhemmin. 

Facebookin puolelle loin toukokuussa "sivublogin", jonne olen linkittänyt nämä blogitekstit. Siellä seikkailee myös Merri monilla videoilla.  Sinne löydät blogin ylä-oikealla olevasta linkistäni. 

Blogilistalla olen ollut pitkään ja sekin löytyy blogin ylä-oikealla olevasta toisesta linkistä. 

Siistä ei muuta kuin  hyvää uutta vuotta 2019!! Bloggailemisiin!!!