Tunnelmaa palvelutalossa

 Aluksi kissakiintiökuva..... 😊

Vierailulla palvelutalossa näkee kaikenlaista, riippuen, millä silmällä asioita katsoo. Voi nähdä kurjuutta ja huonoja elämäntilanteita, tai sitten hyviä hetkiä ihmisen tämänhetkisessä elämässä.Satunnaisia ilon pilkahduksia, jotka juuri kantavat mielihyvää pitemmälle.  Kotona on useimmiten hyvä ja paras paikka, mutta joskus siellä oleminenkin tuntuu tuskastuttavalta ja turvattomalta. Kaikki ihmiset eivät halua olla "loppuun asti" kotonaan, vaikka näin aina hoetaan.  Oman kunnon huononeminen ja perusasioiden toteutuminen tuovat hankalia ja vaarallisiakin tilanteita. Joskus tilanne ei helpotu, vaikka kotona kävisi hoitoapuakin. Omaisten jaksaminen on myös tärkeää. 

Monelle palvelutalossa oleminen on helpotus. Pääsee yksinäisyydestä, turvattomuudesta ja saa avun, joka päivittäisessä olemisessa on tärkeää. Tietää, että joku auttaa, jos on pulassa. Ruoka tulee. On lämmin. 

Palvelutalot hakevat kodinomaisuutta sisustukseen ja muuhunkin toimintaan.  Juhlapäiviin voi orientoitua vaikka koristeluin.  

Vierailijana näen monia hyviä asioita. Esim. jouluun sonnustautumista: 

Aistielämykset ovat tässä ja nyt -hetkiä. Kaunista katsella ja ehkä muistella jotain vanhaakin juttua. 

Nämä maisematapetoinnit ovat nykyään aika ihania. Tässäkin voi käyskennellä rantakoivikossa, tai Rantakoivun alla.  Välillä näkee muistelumatkalaukkuja tai -laatikoita, joihin on koottu vanhoja asioita eri aiheittain. Laukut on koristeltu nätisti päältä ja sisältä (tässähän olisi kiva käsityöaihe?). 

Eri puolilta löytyy pieniä tai isompia istuskelusoppia. Isommista aulatiloista ollaan ehkä luopumassa kokonaan?  Pienemmät tilat tuovat kodinomaisuutta. 

Tuonne isoon sohvaan mahtuu enemmänkin porukkaa, jos tapahtuu jotain yhteistoimintaa. 

Oikealla alhaalla on nk seniorituoli, joka auttaa istujansa painovoiman avulla jalkeille. Näitä pitäisi löytyä enemmän ihmisten kotoakin. Hinnat taitavat olla aika korkeita?

Kodinomaisuutta korostetaan pienin yksityiskohdin, kuten seinävaattein, tauluin, kirjahyllyin, kukkasin. 

Joissain palvelutaloissa voi kuulemma olla se kissakin. Tassuterapia olisi ihanaa! Veikkaan silti, että yleiset hygieniasäännökset tulevat aika rajusti vastaan.  Kaveri -eläin -toimintakin on yleistynyt ja lehdissä näkee silloin tällöin vaikka minkälaisten eläinten vierailuista palvelukodeissa. 

Vapaaehtoistoimintaa on muutenkin  jonkin verran. Valitettavan usein se keskittyy vain tiettyyn vuodenaikaan, kuten jouluun.  Toiminta on kuitenkin lisääntynyt, kun asioista on enemmän puhuttu. Yksittäisten ihmisten ja pienryhmien vapaaehtoistoiminta on kerännyt esim. ulkoiluttajaporukoita säännöllisesti. Aina vaaditaan joku erityisaktiivinen ehdottelemaan ja järjestelemään. 

Päivittäisrutiineissa paljon on kiinni työntekijöistä, ohjaajista ja omaisista, paljonko kussakin palvelutalossa järjestetään virikkeitä ja miten ne ilmenevät. Enemmän soisi tapahtumaa pitkien päivien ratoksi. Virikettä on myös se henkilökohtainen kohtaaminen ihmisenä, siinä hetkessä, joka esim. hoitotilanteessa tapahtuu.  Mikään ei estä hoitajaa esim. laulaa lurauttamasta tai muuten vaan juttelemasta mukavia. 

Hoitohenkilökunnan määrässä n tietysi aina toivomisen varaa ja talouden kiristyminen näkyy työn määrässäkin. 

Toisaalta siellä kotonakaan ei  ole sen enempää virkistystä, jos ei itse pääse niitä etsimään. Lisäksi siellä ollaan yksin. Valitettavan monella ei ole ollenkaan omaisia tai he asuvat kaukana.  Tähän kohtaan on pakko sanoa, että läheskään kaikki ihmiset eivät kärsi yksinäisyydestä, vaikka ovatkin yksin.  

Siellä palvelutalossa, kyläreissuilla istuskellessa olen hiljalleen tehnyt nämä pienet junasukat. Juuri sopivan kokoinen reissukäsityö. Silti näihin meni hirveän kauan ja monta rupeamaa. Lanka on jotain nimetöntä kerää 35g, puikoilla nro 2½. 

Pääsin taas kertaalleen kertomaan junasukan tarinan. 😃

Tämä oli nyt ehkä  hieman outo vuodatus, mutta tällä kertaa näin. Olisi kiva kuulla teidänkin mielipiteitänne aiheesta.