Porvoo

Päivän retket lähikaupunkeihin ovat kesän ja loma-ajan juttuja.  Porvoossa on tullut käytyä usein ennenkin, mutta Vanhan kaupungin putiikit ja tunnelma ovat aina kiinnostavia. 

Sateinen päivä sattui tällä kertaa kohdalle. Siitä ei meno ainakaan parane, joskaan ei myöskään pahene. Jos ei anna pahentua 😊😉 Pieni tihkusade ei haitannut. Ehkä olisimme istuskelleet penkeillä ulkosalla, jos ne olisivat olleet kuivat, mutta ilman niitäkin pärjäsi hyvin. 

Sade toi mukulakivikatuihin ihan uudenlaista eloa. Jokainen kivi oli oman värisensä. 

Yksi sydämellinenkin osui kohdalle. 

Tarkkana sai olla kävellessä, että ei astunut nilkkaa nurin. 

Kovin paljoa en tunnelmallista miljöötä kuvannut, kun olen niitä kuvia jo aiemminkin tänne blogiin laittanut. Tällä kertaa löysimme kuitenkin myös ihan uusia reittejä ja kuvakulmia. 

Aiempia juttujani TÄÄLLÄ  ja TÄÄLLÄ. 

Pieniä yksityiskohtia löytyi sekä vanhasta, että uudesta kaupungista.  Tässä Stanstalle taas vinkkiä neulegraffitista...

Näinkin reteitä renttuja löytyi viettämästä aikaa vaatekaupoilla.  Tuoli olisi kutsunut kuvaukseen herrojen väliin, mutta oli niin hurjan näköisiä kavereita, että jäi kuvaus tekemättä. 

Pienten putiikkien kiertoa ja tavarapaljouden ihastelua.  Ehkä vähän askarteluvinkkiäkin...  vaatii vain sen yhden, joka niitä toteuttaisi... 

Elämänohjeita voi löytää yllättävistä paikoista. 

Kotiin kannoin tämän nk. metallisen amppelin. Ajattelin, että voisin yhden kukkasen sinne hankkia. Ei olisi vierailevien kissojen haukattavana.  Nyt olisi vain ostettava se kukkanen, ehkä joku roikkuva...vai saako siitä sitten taas haukattua?  Merri ei syö kukkia, mutta eräs muu "karvaturri" kylläkin 😼

Voiko käsilaukkuja olla koskaan liikaa?  Onneksi en harrasta niitä kalleimpia merkkejä 😂

Kuka voisi vastustaa kissapussukkaa?!  Sinne mahtuu kännykkä ja rahapussi ja ehkä jotain muutakin. 

Kissamagneetin sain lahjaksi. Se on keramiikkaa ja näyttää ihan Merriltä. 

Merristä puheenollen...

Ei ollut tarkoitus tähän juttuun edes Merriä ujuttaa, mutta se halusi tulla kertomaan, että sen valjaisiin on kiinnitetty aikamoisen kilisevä kulkunen. 

Nämä ovat muuten lemmikkikaupasta ostetut pikkukoiran valjaat.. ei kerrota sitä Merrille.  Ne ovat tukevammat ja  tiukemmat, kuin Merrin alkuperäiset valjaat, eikä niitä ole käytetty useinkaan.  Nyt on kuitenkin toiset jääneet hoitopaikkaan.  Merriä ei näytä näidenkään valjaiden pitäminen haittaavan. Yhtälailla se saattaa nukkua päiväunetkin nämä päällä. Sisällä ei tietenkään normaalisti valjaita tarvitse pitää. 

Mitä mieltä lintuja saalistava, valjaissa ja narussa ulkoileva kissa sitten on kilikilikulkusesta? 

No ei mitään!  

Merrille käy aina kaikki uudet asiat. 

Noh, noh! Se haluaa muistuttaa, että ei se tykkää kerrostaloelämästä, jos se jätetään päiväkausiksi sinne hoitoon... 

Haista mamma kukkanen!, se tuumaa 😻

Ahvensukat

Kalastajan tai kalamielisen henkilön jalkaan on tämä sukkamalli. 

Tilasin tuossa taannoin muutaman ohjeen Sukkaneuvokselta netistä, kun näyttivät niin kivoilta.  Nämä ovat ensimmäiset, jotka olen toteuttanut.  Neulottu osuus on tehty kahdella vihreällä ja punaiset osat on pistelty jälkeenpäin. Neuloessa jätin ne vaaleanvihreiksi.  Käytin lankana Nallea, mikä olikin sitten virhe, koska sukista tuli vähän liian pienet.  Kyllä nämä menevät esim. minun jalkaan, mutta kuvittelin tekeväni miesten sukat.  Aloitussilmukkamäärä oli 56, mikä olisi ollut tälle langalle ihan ok, mutta en tajunnut varren olevan näin pitkä.  Sopiva valinta olisi ehkä ollut 7 -veljestä tms.  , tai sitten vaihtoehtoisesti lisää silmukoita.  Lankaa kului 150g. Puikot kokoa 3.

Ohje on alkunalkaenkin hieman yleispiirteinen. Sukan koon määrittäminen jätetään täysin tekijälle.  Langan voi valita minkä huvittaa ja puikkokoon sitten sen mukaan.  Silmukoita voi lisätä mielensä mukaan, jos tulee liian tiukkaa.  

Nilkan resorista ei ollut ohjeessa mainintaa, mutta kuvassa se oli, joten tein sen sinne. 

Kuva on mieleinen, kuten muissakin ohjeissa, jotka ostin.  Kirjoneulekuviot houkuttelevat edelleen. 😀

Toinen sukkaprojektini tyssäsi. 

Reissuneuleessani yritin toteuttaa jämälankaideaa ja kuinkas kävikään!? Yksi langoista loppui kesken. Toisen sukan jalkaterä jäi vajaaksi.  Väänsin koko lankavarastoni, eikö pientäkään nöttöstä enää löydy...ei löydy.  Vielä yksi toivo on katsoa mökiltä, kun sinne päin menen.   

Usein teen molempia sukkia yhtäaikaa, mutta langat olisi pitänyt jakaa  aluksi kahtia, eikä sekään houkutellut.  Jälkikäteen ajatellen se olisi ollut se järkevin teko...  

Merri nauttii olostaan kotona. Se on innostunut kiikuttelemaan, jos joku on sen kanssa kiikussa istumassa.  Tässä sitä nukutaan käsityöpussin päällä. Välillä vähän paistaa, välillä tuli vettä kaatamalla. Onneksi on katto pään päällä. 

Silloin tällöin kuuluu mielenkiintoisia ääniä, jolloin pitää kohottautua katsomaan tilannetta...

...kunnes taas homma on ohi ja voi käydä hyvään asentoon neulojan viereen. 

Meillä on ollut nyt vakavia keskusteluita siitä, saako lintuja jahdata ja päästää päiviltä.  Hämmästyttää, miten narussa oleva kissa voi edes saada lintuja kiinni.  Pitäisikö linnuille laittaa kyltti, että pysyisivät narun kantaman ulkopuolella?  Viime kesänä tätä ei tapahtunut lainkaan. Tämä kesä alkoi harakalla ja räkätillä, jotka onneksi pääsivät pakoon, eikä niitä ehditty tuoda sisään... 

Lomahömppää tuutin täydeltä

Merri se lähti hoitoon.... Maian ja Samin luo. Tuttuja naamoja molemmat, mutta uusi koti... 

Maia vasemmalla, Merri oikealla.

Sillä aikaa ihmiset päättivät lähteä vähän kylille. Nauttimaan herkullista aamupalaa Lappeenrannan torille!  Voi että tämä jäi oikein mieleen. Marttojen kahvilasta vohveli persikanpaloilla ja kermavaahdolla, kinuskikastikkeella... niin hyvää, että olisi kelvannu lokillekin! Vaan onneksi pidin varani.  Miehen valkkaama chili-mikä-lie -täytteinen vohveli ei kuulemma ollut niin hyvä.  Minä taas tiedän varmasti, että ruuat, joissa on jo nimessä chili, eivät sovi minulle 😉

Tästä matka jatkui Ilomantsin liepeille Parppein runokylään. 

Lapsena olin useamman kerran Ilomantsissa kyläilemässä yhden sukulaisen luona, joka asui keskellä metsää, kinttupolun päässä autotiestä. Sieltä lähdettiin usein vielä ajelemaan perheen kanssa ylemmäs Suomeen.   Näillä samoilla konnuilla olen siis käynyt useastikin. Mieli teki nähdä uudelleen samoja maisemia. 

Lakkaa poimittiin silloin lapsena, mutta nyt aikuisena ei... lehdessähän mainittiinkin jo 85 henkilön eksyneen lakkametsiin.  Jätimme siis suosiolla väliin...

Vasemmalla ylhäällä museoalueen vanha ortodoksinen tsasouna. Se oli pieni ja jonkinlaisessa toiminnassa vieläkin. Ennen kai jokaisessa karjalaiskylässä oli jonkinlainen rukoushuone. Koristeelliset katon reunat kuuluvat kuvaan. 

Oikealla ylhäällä muistokivi kertonee itse tarinansa. 

Vasemmalla alhaalla itse Parppeinpirtti, jossa nautimme erittäin hyvän lounaan noutopöydästä; kaikenlaisia karjalaisia herkkuja ja uskomattoman hyviä vatruskoita ja karjalanpiirakoita.  Moottorisahataidetta näkyi monessa paikassa matkan varrella, kuten tässäkin tämä karhu ovensuussa. 

Museon puolella rekvisiittaa jatkosodan aikaisesta ja sen jälkeisestäkin ajasta, jolloin kenraalimajuri Erkki Raappana  piti päämajaansa  näillä nurkilla.  

Luontopirtti Mesikän  "asukkaita".  (Mikä ei kuulu joukkoon....? )

Jos nyt oikein ymmärsin, täytetyt eläimet (jotka eivät todellakaan kuulu suosikkielämyksiini) on siirretty jossain vaiheessa Ilomantsin kansakoululta museoon.  

Lapsena muistan käyneeni tuolla koululla ja paikan päällä ollut mies esitteli kaikki esineistön, ansamenetelmät yms. hyvinkin mielenkiintoisesti.  Kävimme katsomassa näyttelyä myös omien lasteni kanssa, kun kiersimme paljon asuntovaunulla pitkin Suomea.  Lähes kaikki paikat on koluttu. 

En muista, oliko tuo näyttely siinä vaiheessa enää koululla vai jossain muualla. 

Tuolta matka jatkui Joensuuhun. En tiedä, onko tuo vasemmalla oleva taideteos muraali, vai jotain kevyempää tekoa, mutta hyvältä näyttää.  Laivarannassa, leikkipuiston aidassa on paljon virkattuja ympyröitä aitaan kiinnitettynä. 

Tällaisia asioita on aina mukava katsella vieraassa kaupungissa. Toivoisi, että omastakin löytyisi vastaavia.  Ehkäpä löytyykin, mutta oma silmä on jo tottunut niiden katseluun. 

Joensuusta ei hotellimajoitusta meinannut enää löytyä. Onneksi löytyi kuitenkin vielä yksi hotelli, joka olikin aika erikoinen. Hotelli Niittyranta on tehty 1800 -luvulla rakennetun vanhan, maalattiaisen navetan päälle. Omistaja kertoi rakennusvaiheista.  Itse hotelli oli siisti, mutta vähän karu. Aamupalalla sai olla aika rauhassa, mikä kuitenkin oli plussaa myöhempiin matkakokemuksiin nähden. 

Joensuusta matka jatkui Kuusamoa kohti. Matkalla poikettiin Nurmeksen Bomba -kylässä kahvilla.  

Oltiin muuten aikoinaan Nurmeksessa häämatkalla.... 😁

Silloin kylä oli huomattavasti vilkkaampi ja siellä oli markkinameininkiä pihapiirissä. Nyt oli hiljaista. 

Suomussalmen kautta kulki tie, joten kävimme taas kerran katsastamassa Hiljaisen kansan tilanteen.  Hiljaa olivat edelleen, joskin porukkaa oli kasaantunut  hurjasti lisää!   Kansaa kökötti paikoillaan ihan silmänkantamattomiin! 

Mietittiin mistä kaikki vaatteet ovat peräisin, ihmisten lahjoituksista varmaan?  Joillain oli mm. jalkapallopelipaita nimen kera päällään.  Jäin miettimään, kestävätkö turvepaakkupäät vuodet ympäri, vai pitääkö niitä uusia.... 

Ehdotin miehelle, että tekisin meidän pihalle vastaavia luomuksia, mutta tuli aika nopea, kielteinen kanta 😏

Yöpyminen Rukakylän hotellissa oli oma kokemuksensa. Kävimme tietysti huipulla, hissillä. Minä tulin alaskin hissillä, kun en uskaltanut sillä kelkalla... 

Yksi porokin siellä rinteellä kulki. Meni juuri yksien kelkkailijoiden edestä tuon kelkkakourun yli. 

Luulen että löysin uuden Pokemon -lajin?  (oikealla alhaalla).

Urheilijoille Rukan rinteille rakennetut liikuntamahdollisuudet, hotellit ja ajanviettomahdollisuudet ovat varmaan mieluisia. Itseä ne vähän häiritsivät.  Muistikuvissa vielä se, kun tuli Rukalla käytyä ensimmäisiä kertoja.  Oli huomattavasti karumpaa ja luonto oli enemmän läsnä.  

Söin kuitenkin tällä reisulla selkeästi parhaimman halloumburgerin ikinä!  Ruok -ravintola.

Rukalla huomasi selvästi, että koko Suomi matkustaa nyt kotimaassa.  Yksin ei tarvinnut olla! Väkisinkin pisti miettimään kaikkien niiden käsidesien jälkeen, että ei tarvita, kuin 1 sairastava henkilö väärässä paikassa.  Aika vähissähän nuo Suomen tartunnat tällä hetkellä ovat, joskin hienoisessa nousussa?  Ihmispaljous tuntui ahdistavalta varmaan juuri tuon aiemman eristäytymisen ja töissä edelleen jatkuvan maskipakon vuoksi. 

Voi noita poroja!  Ne ovat ainakin etelän asukin mielestä tosi hassuja 😊 Innoissaan bongailimme niitä  jo ennen Kuusamoa ja Oulun/ Rovaniemen  liepeille asti. Suurin osa näytti olevan Itä -Suomessa. Eikös poroilla ollutkin jotkut kausialueet eri vuodenaikoina?  Uskomatonta, miten iso poroporukka oli lyöttäytynyt  ueaan kohtaan tien varsille. Luulin aluksi, että osalle on käynyt jotain,  kun makasivat tien vierustalla. Eikä mitä! Olivat vaan vähän huilimassa 😂  Autoja kerääntyi pitkät jonot odottamaan, josko porot voisivat ystävällisesti väistyä.  Poroalueilla asuville porot eivät ehkä ole niin mukavia?  Etenkin hämärässä ja pimeässä ajaessa  ne ovat varmaan vaarallisia tielläliikkujia? Onneksi nyt oli valoisaa. Ajoittain kuitenkin myös sateista ja yksittäisiä poroja oli vaikea nähdä kaukaa.  Yksi poro jolkotteli meidän kaistalla ja lähti vielä kilpasillekin. Laitoin pikku videon pätkän tuonne Facebookin puolelle, jos haluaa käydä kurkkaamassa. 

Mitkä näistä nyt ovat niitä joulupukin poroja?

Karhunpesäkivi Inarin liepeillä on ollut nähtävyys jo ainakin lapsuudestani asti.  Nyttemmin sinne on rakennettu puusta kulkuväylät ja raput.  Kivi on n.300m ylämaastossa parkkialueesta alkaen.  Iso karhu toivottaa tulijat tervetulleeksi...luulisin..aika pelottavalta näyttää. 

Lapsille varmaan erityisen jännittävä kohde. 

Kivi on suuri järkäle jonka alaosassa on kahden puolen kapea aukko, josta meikäläinenkin konttasi sisään. Kiven sisäpinta on muokkautunut aikojen saatossa erikoiseksi. Onko kiven sisällä nukkunut joskus karhu? 

Inarissa vietetyn yön jälkeen aloimme laskeutua Suomi -neidon päästä alaspäin. 

Hävettää tunnustaa, mutta Oulussa kävimme vain nukkumassa...  alkoi olla vähän apea mieli, kun Lappi ja porot alkoivat jäädä taakse. 

Rovaniemen Napapiirillä sijaitseva  joulupukin kylä piti tietysti katsastaa.  Aluksi näytti hiljaiselta (ja sateiselta), mutta olihan siellä ihmisiä.  Kylää on kivasti pidetty kuosissa vuosikymmenten myötä. Se onkin varmaan hyvä matkailuvaltti.  Omien lasten kanssa kierrellessä, parikymmentä vuotta sitten, oli paikalla vielä Santapark -huvipuisto, joka oli rakennettu kallion sisään louhimalla (ainakin se näytti siltä).  Se oli tosi erikoinen, mutta varmaan myös aika kallis ylläpitää. 

Itse joulupukkia emme nähneet...tai emme uskaltaneet käydä kurkistamassa...

Joulumusiikkia soi koko ajan kaikkialla. 

Kuopiossa päädyimme ihan sattumalta Kissakahvila Tiramisun naapuriin yöksi.  Pitihän kisut käydä katsomassa. Ihana paikka, jollaisessa emme olleet koskaan käyneet. Kissakahviloita löytyy netin mukaan myös Tampereelta ja Helsingistä.  

Tiramisussa on 4 kissaa ja 1 pupu.  Kaikki eläimet olivat yllättävän sosiaalisia, vaikka paikalla oli kymmenkunta ihmistä.  Sisään laskettiin vain pienissä erissä. Kengät piti ottaa pois ja henkilökunta ohjasi jokaisen johonkin pöytään.  Nautimme kissojen seurasta ja söimme salaattia ja pitsaa, sekä joimme kisulimua. 

...ja mietimme mitä Merrille mahtaa kuulua ja miten pärjää hoidossa. 

Puijon tornissa en ollut käynyt ennen.  Päivä oli sateinen ja kuvat vähän harmaita. 

Vuodesta 1963 (kyltin mukaan) torni on jo kököttänyt paikoillaan.  

Kuopion torilta kalakukkoa tuliaisiksi.  Nautintaohje tuli kukon mukana. 

Matkalla vielä kahvihampaan kolotukseen seisaus Mikkelin Kenkäverossa.

Katsastin  mm. makramee -näyttelyn.  Ihastuttavia töitä, tässä vain muutama kuva. 

Myymälässä oli paljon kasviaiheisia asioita; mm. vaatteita, pöytätabletteja, -liinoja jne. 

Joulupukin piilopirttikin on siellä...tiesittekö?  Ette varmaan. Eihän se muuten mikään piilopirtti olisikaan. 

Eikös ole upea vanha seinävaate? Ja himmelikin tietysti. 

Ja uusi sukkamalli!! Minun korkuinen.

Merri haettiin heti kotiin hoidosta! Se oli niin hätääntynyt ja surkea. Oliko se reppana luullut, että se oli hylätty?  Se lähti hoitoon, kun me jäimme vielä kotiin ja se luuli tietysti, että annoimme sen pois.. 

Joka tapauksessa se hiljalleen ymmärsi, että se pääsi sittenkin takaisin omaan kotiin.  Melkein viikko kylässä, eikä päässyt ulos, oli lannistanut sen. Se ei ole oikein tottunut olemaan hoidossa. 

Katsokaa, miten se kävi kokeilemassa nukkumatelttaansakin jo ennen nukkuma-aikaa 💖

Yhteinen lomaviikko on nyt vietetty. Mies palaa töihin ja minä vuorostani jatkan lomailua.  Aika tyhmältä tämäkin järjestely tuntuu, etenkin kun näin on ollut vuosia.  En muista yhtään kertaa, että lomamme olisivat olleet täysin yhtä aikaa.  Minunkaan työpaikallani loma-aikaa ei pääse itse valitsemaan kesäisin. 

Nyt on takana yli 2500 kilometriä yhteistä autossaistumista 😂

Väkisinkin tuli vertailtua aiempaa karavaanielämää tähän hotelliyöpymisjärjestelyyn.  Molemmissa on puolensa. Vaunuilu on silti paljon vapaampaa.. ja tietysti halvempaakin.  Asuntoauto olisi aika kiva vaihtoehto, mutta yhteisten loma-aikojen järjestyminen torppaa koko idean.  Auton seisottaminen käyttämättömänä on turhan tyyristä. 

Matkatessa tuli mietittyä myös sitä, miten erilaista on elämä Lapissa ja etelä -Suomessa.  Olisi mielenkiintoista päästä vaihdokkaaksi 😏 . Yhtään en ainakaan kaipaisi tätä ihmismäärää.  No ehkä kaipaisin, jos viettäisin kovin eristettyä elämää 😉.  Itse en asu kaupungissa, vaan  taajama-alueella.  Väenpaljous ei kiinnosta, joskin talo keskellä -ei -mitään tuntuu hurjalta.  Nämä nyt ovat tällaisia yhden ihmisen höpötyksiä. Jokainen asuu missä huvittaa.  Parhaat hetket asumisessa eivät edes näy ohikulkijalle. 

No entäs ne puut??  Muistikuvissa pohjoisen puut alkavat olla tienvierillä hyvinkin pieniä, matalakasvuisia, känkkäräisiä.  Vaan eipä ollut, kuin vähän kokoeroa!  Onko ilmastonmuutos kasvattanut Lapin puut isoiksi?? 

Oli mukava nähdä edes siivu Lapista, pitkästä aikaa. 

Ja hei! En muuten neulonut silmukkaakaan, vaikka tarpeet olivat mukana!

Huom!  Loma-arvonta on vielä muutaman päivän voimassa. 

Loma-arvonta

Lomalle lomps! 

Ja sen kunniaksi arvonta pystyyn! 

Kerro mikä on sinusta mukavaa lomatekemistä ja Suomen mukavimpia lomailukohteita, myös pieniä ja tuntemattomia. 

Osallistua saa kuka vaan, ei tarvitse olla lukija. 

Mikäli haluat silti liittyä lukijaksi, se on aina Merrin ja minun mielestä mukavaa 😊😸

Viimeinen osallistumispäivä on 31.7. 

Vaaleanpunaiset raitasukat

Raitalankojen kulutusprojekti jatkuu... 

Näissä ei oikeastaan ollut kunnon raitaa, eikä kohdentamistakaan tarvittu. 14 silmukkaa puikollaan alusta loppuun. Nalle -lankaa kului 65g. 5 kerrosta kirjavaa ja 3 vaaleanpunaista väliin. 

Seuraaviin reissuneulesukkiin pitää keksiä jotain muuta kuviota, kun alkaa tämä raita jo kyllästyttämään.  Kuitenkin niin yksinkertaista, että voi tehdä ilman ohjetta missä vaan.  Aika paljon on tullut tehtyä pienissä pätkissä terassilla istuskellen. 

Merri rakastaa maassa pyörimistä. Turkki on kyllä sen näköinenkin 😁

Karvaakin on lähtenyt kampaamalla niin paljon, että koko kissa näyttää jotenkin  kutistuneelta. Talven tullen voi sitten taas kasvatella sitä pohjavillaa lisää. 

Juhannuksen tienoilla meille laitettiin terassille osalasitukset. Yksi seinä tuli kokonaan lasitettua, toinen osittain, muut osat ovat vielä auki.  Tarkoitus oli vähentää läpivetoa. 

Merri oli aluksi vähän hämmästynyt, kun se ei päässytkään enää terassin läpi suoraan nurmikolle.  Lasitus on kuitenkin sivuun vedettävä. Pienestäkin rakosesta voi käydä kurkistelemassa vaikka sadetta. Tuo on myös lattiakohta, johon aurinko vielä viimeiseksi paistaa, ennen kuin se kiertää talon toiselle puolelle. 

Nyt olisi tosiaan 15 tuntia ja 39 minuuttia vielä töitä ennen kesäloman alkua! 😝

Jäätelöä kaikille!

Jäätelö on kesäherkku! Paitsi meillä.  

Meillä sitä syödään kaikkina vuodenaikoina 😂

Viime aikoina on syntynyt monta erää itsetehtyä jäätelöä. Olen tehnyt tätä aiemminkin, mutta nyt se taas pumpsahti muistin lokeroista ajankohtaiseksi. 

Esimerkiksi TÄÄLTÄ löytyy vinkkiä jäätelön tekemiseen. Itse käytän kondensoitua maitoa (siitä toffeenmakuisestakin tulee hyvää), glukoosisiirappia ja sitten loppu kaikkea  vaihtoehtoista ainesta, kuten kermaa, jukurttia, rahkaa, vaniljakastiketta.  Makuja en tykkää laittaa, koska olen vaniljajäätelön ystävä. Voihan tähän laittaa sitten tarjoillessakin jotain makuja, kuten marjoja, kastikkeita tms. 

Laitan jäätelömassan tällaisiin pieniin jälkiruoka-astioihin, jotka voi laittaa sellaisinaan pakastimeen. Peitän astiat tuorekelmulla. Kun tulee vieraita, voi tällaisen kipon nostaa vieraallekin tarjolle, eikä tarvitse isoa jäätelömäärää nostaa sulamaan. 

Jäätelöä, kahvia ja muita herkkuja pääsee nauttimaan kesäisin myös erilaisissa kahviloissa.  Viimeksi käytiin näin sisustetussa paikassa.   Koristeet ja asetelmat sopivat hyvin vanhan rakennuksen  henkeen. 

Tämähän on käsityöblogi pääasiassa. Miksi täällä ei ole käsitöitä, kyselee Merri.  Sait nämä vanhat farkutkin työkavereilta. Miksi et tee näistä mitään?? 

Minulla olisi paljon ehdotuksia, mutta en kerro niitä. Saat itse keksiä ne!

Tämä palvelija on kuule ollut töissä ja muissa hommissa niin paljon, että ei ole oikein ehtinyt käsitöitä valmistumaan.   Sinulle pitää saada ansaittua nappula- ja märkäruokarahaa. Eihän se raha puissa kasva. Paljon on hommassa työtä!

Tällaisiakin irtosormia olen joutunut kiinnittelemään takaisin paikoilleen...

Älä mamma naurata! Kaikkihan tuosta näkee, että on pilailusormi kyseessä! Toivottavasti et mennyt lankaan. 

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa....

Ota mamma heti pois tämä pitsi! Se on ihan naurettava! Hävettää oikein, jos joku näkee...

Kerronpa teille vielä siitä kuumakivihieronnasta, jonne olin saanut lahjakortin.  Se kesti 40 minuuttia ja kohdentui ylävartaloon; niska, hartia, selkä. Aluksi oli kevyt alkuhieronta käsin, sitten ilmestyi mukaan 1-2 kiveä kerrallaan. Oli ne kyllä aika kuumia. Tuli mieleen, kun menee saunaan ja nojaa kuumaan seinään, Joutuu muutaman kerran irrottautumaan, ennen kuin voi reilusti nojata.  Jos nämä kivet olisi jätetty heti paikoilleen, olisi ollut turhan kuumaa, mutta kun niillä hierottiin selkää kevyesti, niin olivat ok, kun alkusäpsähdyksestä selvisi. Ne lämmitettiin kai vedessä (äänestä päätellen), jollain laitteella. Iholla oli myös samalla jotain öljyä/ rasvaa. Kiviä oli useita ja lopuksi käsittelijä jätti ne selkärangan päälle yksi kerrallaan, ottaen aina uusia mukaan niin, että ne ylettivät lopulta kevyiksi painoiksi alhaalta niskaan saakka. 

Käsittely tuntui ihan mukavalta. Rentouttava musiikki soi koko ajan hiljaa taustalla. Ja se tunne, kun on maannut siinä hierontalaverilla vatsallaan, tuntuu, kuin olisi ihan littanaksi painunut, eikä pääsisi enää ylös 😂

Käyn yleensä hierojalla kerran parissa kuukaudessa, mutta nyt on jäänyt pitempi väli ja se kyllä tuntuu neulovan hoitajan  harteissa. 

Vielä viimeinen työviikko  ennen lomaa....  viimeiset päivät ovat aina pitkän tuntuisia. Samalla tuntuu, että asioita kasaantuu omien asiakkaiden kohdalla yht´äkkiä roppakaupalla, kun tietää, että pitää jättää muille ohjeet seuraavan kolmen viikon ajalle.  Kasaantuu, vaikka muulloin ei olisi "mitään".  😏

Ei muuta  kuin reippaana töihin vaan! 

Ja mukavaa päivää teille, mitä sitten teettekin 💗

Kesäisiä päiviä

Kesäpäivät kuluvat huomaamatta. Välillä paistaa, välillä sataa, välillä kovaakin tuulta. 

Olotila on odottava... kesäloma vielä edessä.  Helteet olivat mukavia, joskin täytyy myöntää, että näin viileämmällä on helpompi olla töissä.  Eilen tuli vettäkin ihan kiitettävästi ja kastuin moneen kertaan juostessani autosta sisään ja taas autoon. 

Rappusilla kallat kukkivat ja värit vaihtuvat. Nämä ovat varmaan jotenkin mutantointuneet.  Aluksi ostin vuosia sitten valkoisia, vaaleanpunaisia ja vaaleanvioletteja kalloja. Mikä tämä väri nyt sitten on?? Kaunis ja erikoinen.  Monet mukuloista tekevät vain lehtiä toistaiseksi. 

Kylmemmälläkin säällä osataan nauttia kiikussa istuskelusta. Merri on alkanut tulla keinuun mukaan.  Ja ihan liki.

Jalkatilakin käy, jos se on pehmustettu.  Näinhän se nukkuu usein yölläkin.  

Keinussa istuessa pitää saada jalat nostettua ylös, jos neuloo. 

Neulottukin siis on, joskin tavallista vähemmän. Migreeni ei tykkää neulomisesta (eikä mistään muustakaan).  Muutakin ohjelmaa on ollut ihan mukavasti. 

Huomenna menen kuumakivihierontaan, kun sain sellaisen lahjakortin. Vähän jännittää... onko kokemuksia?  Että miten kuuma kivi se oikein onkaan 😂

Huilu on vihdoin kaivettu taas esiin ja alettu harjoitella. Kyllä se tauon jälkeenkin soi ja sormet liikkuu, mutta ansatsi, eli puhallusvoima/ -teho pitää taas saada takaisin.  Ansatsi on puhallinsoitinten ns. huuliote, sanoo Wikipedia.  Eri soittimissa se on erilainen ja löytyy vain puhaltamalla. 

Kesällä on usein ikkunoita auki. Laitan ne kyllä kiinni, kun alan soittaa 😊 Taitaa silti kuulua seinienkin läpi, jos tiellä liikkuu.  Merri pysyy "kohteliaan" etäisyyden päässä soittajasta, eli ulkona 😼

Tämä paikka on minun ja vain minun! Älä siirrä niitä jalkojasi mihinkään ja jatka vaan sitä juttelua, kyllä minä kuuntelen.  Sen verran voin sanoa, että naapurikin varmaan kuuntelee...ei kannata kovin kovalla äänellä puhua...eikä niitä kaikkein salaisimpia juttujasi. 

Vielä muutamia työpäiviä.....

Kesäterveiset sunnuntaipäiväänne!

Vitriinistä villikoihin

Tässä taas kuvaa "vitriinistä" eli isosta "lyhdystä", jonne olen työntänyt kaikki viimeaikaiset askarteluni 😊 Sitä vaan, että ei meillä mitään vitriinikaappia pihalla kökötä..

Linnut ovat aktiivisia pihakoristeiden nyppijöitä. Kranssikin on saanut jo niistä osansa. 

Farkkumobilekin siellä roikkuu ihan kokonaisena. Kuulin juuri, että naapuriin lahjaksi antamani kuumailmapallokoriste on hajonnut. Kuumaliimat ovat irronneet. Ompa noloa. Kuumaliima ei siis kestä kuumaa.  

Pöllö on löytänyt kaverikseen pikkupöllön, joka on  nuoremman sukupolven tekemä. Sopii hyvin samaan pöllösukuun. 

Vitriinistä on vaikea ottaa kuvaa, kun aina lasi heijastaa. Nämä kuvat on otettu avautuva osio avattuna.  

Olen teetättänyt tämän lasipömpelin tuttavalla, joka teki näitä muuallekin. 

Tämä on siitä mukava, että aihetta ja sisustuksia voi vaihtaa. Välillä voi olla vappumeiniki, pääsiäismeinki, joulu, Halloween.... mitä vaan keksii.  Nyt on tämä farkkumeininki. 

Työkaveri toi minulle hienon yllätyksen töihin!  Hänen omia kasvattamiaan vihanneksia! Oli tosi kiva ylläri. Elämän ilot koostuvat pienistä mukavista asioista 💝

Arttu tuli kylään, mutta missä on Merri??  Se on varma, että Arttu on nähnyt tuollaisen kuljetusrepun aikaisemminkin...

Joskus täällä korissakin oli joku kissa...

Ahaa! Johan löytyi! Merri leikkiikin piilosta!

Vai niin. Piiloni on käynyt julkiseksi!  Täältä tulen sitten ja vauhdilla!

Nyt on jo liikaa kissakavereita!  Tuijottavat niin, että Arttu -parka ei uskalla edes katsoa kohti. 

Tälläistä tällä kertaa! 

Se on morjens sitten!