torstai 17. tammikuuta 2019

Kirja-arvostelu, Sälekaihtimien sulkijat

Tuossa taannoin hankin heräteostona tämän kirjan:


Sen on kirjoittanut esikoisromaaninaan Hemmo Murto-Unkila. Kuvituksen on tehnyt Antti Tahvanainen ja kustantanut Varjo Kustannus. Kirja on pehmeäkantinen ja siinä on 305 sivua. Teksti  ja jaottelu lukuihin on selkeää.
Kirjailija kertoo sivullaan, että on kirjoittanut aiemmin mm. pakinoita ja toimittanut tietokirjallisuutta, mutta halunnut nyt kokeilla siipiään kaunokirjallisuudessa. Erityisesti hän sanoo kiinnostuneensa asioista, jotka voivat muuttua tavallisista makaabereiksi.

Tarina kertoo tuiki tavallisesta Laurista, joka on äskettäin kokenut elämässään suuren kriisin,  tyttöystävän kuoleman.  Hän on yrittänyt selviytyä eteenpäin surusta huolimatta. Elämä tuntuu tyhjältä, mutta työssäkäynti on tuonut jonkinlaista sisältöä tyhjyyteen.  Hän saa muuta ajateltavaa  tapahtumajärjestäjänä, sopiessaan yhteistyötajojen kanssa tapaamisia, jotka liittyvät tapahtumaan.
Yksi tapaaminen suistaa kuitenkin Laurin elämän täysin uusiin uomiin, kun kuvioihin tulevat tuonpuoleisen edustajat myrkytettyine kahveineen.  Lauri huomaakin pian olevansa psykiatrisessa sairaalassa, jonka psykiatrista ei saa selvää, onko hän elävä vai kuollut. Vaatekaapissakin on kummaa elämää.  Selviää, että Lauria valmistellaan jättämään elämänsä ja siirtymään tuonpuoleiseen, aina helvettiin asti.
Tilanne alkaa jo näyttää vaaralliselta, kunnes Lauri saa avukseen joukon avuliaita henkilöitä. Selviää, että tarvitaan tajuisuusmittaria, olemusavainta varmuusvaijereineen ja litiumrasvaa. Näiden avulla  irrotetaan Laurilta henki ja "elämä" voi jatkua hieman turvallisemmin, ilman helvetinpelkoa.
Mukaan tulee vielä enkeleitä ja muuta outoa väkeä. Lauri ystävineen asettaa tuonpuoleiseenhoukuttelijoille ansan, joka lopuksi laukeaa toivotulla tavalla.

Päälimmäiseksi ajatukseksi kirjan lukemisen jälkeen jäi erittäin sekava lukukokemus. Tarina ei oikein lähtenyt käyntiin ja eri elämisen tasot hyppelivät edestakaisin. Koko ajan etsittiin jotain.  Välillä oltiin Suomen Kotkassa, välillä helvetinporteilla.  Kuollut tyttöystäväkin pyöri päähenkilön mielessä koko kirjan ajan, mutta ei lopulta tullutkaan esiin kaikesta kuolemanjälkeisestä ajattelusta huolimatta.  Oliko kirjan nimellä "Sälekaihtimien sulkijat" piilomerkityksiä? Ihminen kuolee (sälekaihtimet sulkeutuvat),  pimeys ja valo vastakkain. Olisiko rullaverho ajanut saman asian...

 Mikäli  tapahtumat olisivat sijoittuneet jo valmiiksi jonnekin epämääräiseen, tuntemattomaan kaupunkiin, olisi muukin ehkä sopinut kuvaan paremmin.
Kirjan tyyli oli melko viimeistelemätöntä. Olisiko  vielä voinut muutaman kerran läpilukemalla "puhdistaa" tekstiä?
Vaikka olenkin fantasiakirjallisuuden ystävä, niin nyt oli vähän liian absurdia juttua minun makuuni. Jäinkin miettimään, olinko mahdollisesti vain väärää lukijakuntaa?

Jos olet makaaberin mielikuvituksen ystävä ja haluat tutustua uusiin julkaisuihin, niin kokeile onneasi. 😊

6 kommenttia:

  1. Kiitos esittelystä, jännältä kuulosti:) Leppoisia lukuhetkiä tähän vuoteen! Mukavaa talvipäivää♥

    VastaaPoista
  2. Juu ei kiitos. Fantasia ei ole miun maun mukaan ja siitä todisteena Taru sormusten herrasta -elokuva, se vanha versio. Menin suurin toivein katsomaan sen oikein elokuvateatteriin. Työtoveri nyhki minut hereille, kun leffa loppui. Samoin kävi näitten Harry Pottereiden kanssa - onneksi kotisohvalla. Nimim. Kummituksen-roolissa-esiintyvä-jalat-maassa-tylsä-tyyppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, miten joku voi nukahtaa Taru sormusten herraa katellessa!!?? Ite oon kattonu ne monen monta kertaa, vaikka osaan ne jo kohta ulkoa ;) No. Jokaisella on makunsa.
      Välillä tuntuu, että minun huumonrintajukin on vähän liian mielikuvituksekasta joillekin ihmisille ;)

      Poista
  3. :)taitais olla liian "mielikuvituksellinen :)jopa minun luettavaksi.nuo enkelit ne ei mua kauhistuta,eikä tuonpuoleiset:),enempi ajattelen...nyt naurattaa:)kuinka monena yönä oisin sitten unissani siellä "mielisairaalassa",...kun tuo mielikuvitus on vilikas;)
    ((,Yksi lääkäri kerran sano:puhu ennemmin yksikseen ,kun et puhu ollenkaan:)oon yrittäny noudattaa tuota ohjetta:)))

    Mukavaa loppuviikkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama ohje minullakin käytössä ;) Asiat on paljo selkeämpiä, kun ne sanoo ääneen.

      Poista

Kiitos kommentoinnista!