Ulkoilua

 Kissat viihtyvät päivittäin tuntikausia ulkona valjaissa.  Välillä pitää päästä sisään syömään. Sisäinen kello ei tosin aina hälytä oikeaan aikaan. Voi olla että nälkä yllättää jo huomattavasti ennen ruoka-aikaa 😋

Kerrankin Frodo varttuu nätisti vieressä, eikä roiku Merrin kaulassa vauhdittamassa tilanteen eskaloitumista. 

Kävin "ulkona" kahvilla äidin kanssa.   Iitin kesäkahvila on sopivan ajomatkan päässä ja siellä on myös taidenäyttely ja käsityöpuoti.  En tietenkään hoksannut ottaa kuvaa ulkopuolelta, mutta halutessasi voit käydä kurkkaamassa TÄÄLTÄ ( parempaa kuvaa en löytänyt..). Linkistä löytyy myös kahvilan vieressä oleva Iitin kirkko. Sivu on Iitissä vuosittain järjestettävän musiikkifestivaalin sivusto. 

Taidenäyttelyn mieleisimmistä teoksista otin kuvat. Tämä hauska korppi on Kerro kuulumiset -niminen teos, jonka tekijä on Sinikka Ustinov-Jones.  Lintu on posliinia ja kiiltelee mukavasti renkaassa kököttäessään.  

Alla oleva metsä on suorastaan satumainen!  Puiden takaa katselemalla näkee varmasti metsäneläinten, menninkäisten ja haltijoiden tapaamisen niittyaukiolla, kuun paisteessa.  Kuva on myös aika jännittävä ja hieman pelottavakin.  Kyseessä on Outi Turtiaisen Metsän kätköissä -teos. 

Käsityöpuodissa on aina kaikkea mukavaa katseltavaa ja ihmeteltävää.  Monta samantyylistä juttua, mitä itsekin on tullut kokeiltua ja myös uusia inspiraatioita omiin kokeiluihin.  Äiti osti kortteja ja minä ostin tämän valeampiaispesän. Laitoin sen koristeeksi terassille. En oikein usko sen estävän oikeiden pesien syntyä lähistölle, eikä niitä kai tähän aikaan kesästä enää synnykään?  Myyjä kertoi kuulleensa tarinan, jossa ampiaiset olivat tehneet pesän valepesän alaosaan roikkumaan 😂

Pihan pensasmustikat tekevät satoa. Taimia on 5 ja ne on istutettu hieman eri aikoina. Noin 3-5 vuotta on näillä nyt ikää.  Ei näistä vieläkään säilöntään asti saa marjoja, mutta syötäväksi kuitenkin.  Pensaiden levittäytyessä pitää varmaan suurentaa niiden kasvupenkkiäkin. 

Lenkillä yritän etsiä aina erilaisia reittejä, niin ei ala kyllästyttää.  Tälle mäelle, tai vuorelle en ollutkaan vähään aikaan kiivennyt ja puut olivat kasvaneet yllättävän paljon.  Täällähän on näkymät, kuin Kolilta, känkkärämäntyineen, kaikkineen 😊

Korkealta näkyy kauas.  Kävelin rinnepolkuja ylös ja toiselta puolelta rinnettä laskeuduin pitkät portaat, käännyin ja nousin takaisin jyrkkää rinnettä. Paikka on niin lähellä kotia, että matkaa tuli lenkille vain 4-5 kilometriä. Jalat olivat nousuista ja laskuista kuitenkin ihan maitohapoilla. 

Loma on nyt pyörähtänyt käyntiin. Sain heti ihan merkillisen energiapiikin ja SIIVOSIN melkein koko talon! Siihen ei mennyt edes koko päivää, vain puolikas. Lisäksi olen pessyt monta koneellista pyykkiä.  Vielä ei oikein edes tunnu lomalta.  Sen sijaan tuntuu hyvältä, että pystyy aloittamaan hommia ja viemään ne loppuun asti. Muutama kuukausi sitten ei olisi onnistunut. 

Hyvää viikonloppua taas kaikille! Miten nämä viikot vierähtävät aina näin nopealla vauhdilla?

Vuoden pituinen homma

 Jossain täällä sen täytyy olla....   

Merrin tehdessä etsintöjään, tapahtui viereisessä puuliiterissä kummia.   Oikeastaan niitä kummia alkoi tapahtua jo vuosi sitten, mutta tekemisen äänet hiljenivät vuodeksi. 

Sahasin heinäseipään yläpäästä poikki. 

Kukahan mahtaa olla tehnyt tämän seipään aikoinaan ja missä kaikkialla se on jo ehtinyt täyttää tehtäväänsä? 😶

Tuo yläkuvassa oleva lauta oli tarkoitus laittaa tuohon väliin, mutta se ehti kadota talven aikana. Joku on varmaan heittänyt sen takkapuiksi.  Penkasin puuliiterin epämääräistä lautavarastoa, enkä löytänyt mitään sopivaa tilalle.  Askarteluhuoneesta löytyi sitten pari kirpputorilta ostettua leikkuulautaa, joista pienempi oli sopiva.  Olin aikonut käyttää leikkuulautoja joskus askarteluun, mutta siinäkin suunnitelmassa näyttää kuluneen erinäisiä vuosia.  Hyviä juttuja pitää näköjään haudutella mahdollisimman kauan, että niistä saa haluamansalaisia. 😄

Mies osallistui tuon kokonaisuuden kiinnittämiseen poraamalla reiät ja kiinnittämällä pitkän kaksipäisen ruuvin paikoilleen.  Minä sitten osallistuin palojen paikoilleen kierittämiseen 😓

Leikkuulauta on vaaleampi, kuin alkuperäinen lauta olisi ollut, mutta kelpaa, kun ei ollut mitään muutakaan vaihtoehtoa.  Ehkä se siitä ajan myötä jopa tummuu. 

Merri osallistui uuden laudanpätkän etsintään ja mittasi samalla talven puuvarastoa.  Se oli sitä mieltä, että enemmänkin voisi olla...    Miten mukavaa onkaan sitten talvella köllötellä matolla takan edessä lämmittelemässä. 

Kävin iskemässä heinäseipään uusimpaan kukkapenkkiin, koska siellä ei ollut vielä niin  täyttä, kuin muualla 😏

Vieressä kärköt ovat alkaneet kukkimaan!  Tai ainakin toinen niistä. Toisessa taitaakin olla keltaisia kukkia. 

Mietin, mitä laittaisin tuohon pikkuiselle hyllylle. Kellarista ja varastosta löytyivät nämä kannut. En muistanut yhtään, että olin tehnyt näitä kaksi!  Toinen on ehkä palautunut anopilta kukkaruukkujen mukana. 

Näiden kiinnitykseen käytin tuota lasten rikkoutuneista leijoista jäänyttä siimaa. Luulen, että olen käyttänyt sitä myös noiden kannujen helmiosioihin. 

Olisin linkittänyt tähän jutun kannun tekemisestä, mutta siinä jutussa ei ollut muuta kuin lopputulos. Noista nokan sihdin rei´istä on siis pujotettu siima, joka on sisäpuolelta topattu helmellä. Ulospäin suuntautuvaan siimaan on pujoteltu helmiä jonoon, ei sen kummempaa. 

Kirpputorilta löytyi taannoin myös muovipussillinen muovisia ja styroksisia  hedelmiä.  Muovi olisi ollut tässä parempi vaihtoehto, kuin tämä styroksi, joka luultavasti kelpaa myös lintujen nokittavaksi.  Muovisia hedelmiä löytyi varastostani kuitenkin vain vesimelonilohkoina ja ne olisivat olleet liian höpsön näköisiä tässä tarkoituksessa.  

Kuumensin kuumaliimapistoolin ja juoksutin sen pikaisesti pihalle ennen jäähtymistä. En tiedä, kestävätkö omenat kuumaliimalla pihalla, ehkä eivät.  Jotain pikkuisia patsaita oli oikeastaan tarkoitus tuohon laittaa, mutta en löytänyt kotoa mitään mieleistä.  Jos sinne laittaa painavan sammakkopatsaan, niin se putoaa tietysti puskiani syövien pupujussien päähän....

Kukkapenkki sai "ikuisen kastelun" tuon kannun myötä. 

Toisellekin kannulle piti löytää paikka, kun se kerran oli löytynyt.  Virittelin sen luumupuuhun.  On ihan kevyt, niin ei haitanne puuta. 

Merrillä piti olla eilen eläinlääkärissä hammashuolto.  Siellä selvisi kuitenkin, että varattu aika ei ollutkaan tallentunut järjestelmään, eikä aikaa ollut enää olemassakaan.  Eihän siinä auttanut kuin palata kotiin uuden ajan kanssa. Merriä ei näyttänyt haittaavan. Se istui taas hipihiljaa kantorepussa koko matkan ajan.   Olisin kysynyt eläinlääkäriltä myös Merrin oksentelusta, mutta se näyttääkin menneen jo ohi. Pariin viikkoon ei ole ollut oksentelua. Ehkä se suurin syy oli sittenkin se valtava karvojen lähteminen ja karvojen joutuminen vatsaan. Heinät sitten ajoivat niitä ulos.  Sekä karvanlähtö, että heiniensyönti on nyt vähentynyt.  

Toivotan isoja tai pieniä iloja päivääsi! 

Unta ja valvetta

 Kesäisin ilmestyy kivoja kesäkahviloita, joissa voi käydä kahvittelemassa ja katselemassa, miltä maailma näyttää sieltä kulmalta katsottuna.  Alakuvassa on ainakin päästy tunnelmaan. Läsnä aurinko, vesi, kukat, maisema.... 

Paikka on Iitin rantamakasiini, joka on toiminut kesäkahvilana vuodesta 2020 lähtien.  Rakennus on 1900 -luvun alkupuolella rakennettu ja siirretty -40 -luvulla nykyiseen paikkaansa. 

Minulta jäi kuva ulkopuolelta ottamatta, joten nappasin sellaisen tuolta äsken mainitsemaltani sivustolta.

Terassilla voi istuskella kahvittelemassa veden päällä ja äärellä.  Myös sisällä, sekä pihalla on istumapaikkoja. 

Sisältä löytyy myös taidenäyttely tunnelmallisessa ympäristössä. 

Minusta nuo itämaistyyliset matot ovat hauska erikoisuus lattioilla. 

Näyttelyn taiteilijana  ja esillepanijana on Elimäkeläinen Tiia Tiainen. 

Kahvilassa vuokrataan lisäksi ainakin sup -lautoja. 

Onko tullut kokeiltua suppailua? 

Yhdessä tilassa on käsityöpuoti.  Kukot ja puput värikkäine ulkoasuineen olivat söpöjä. 

Alla hieman erikoisempi seinävaate. Makrameeta, solmimista ja palmikkoa kokonaisuutena. 

Pääsin tuttavan matkassa myös hänen kuoronsa järjestämälle teatterimatkalle, kun lähtijöitä oli peruuntunut.  Takavuosien kokemusten perusteella bussissa on aina ääntä, kun lähtee reisuun soittajien tai laulajien kanssa.  Ajattelin laulua riittävän alusta loppuun, mutta olikin vähän hiljaisempi kuoro kyseessä 😃

Heinolan kesäteatterissa esitettiin Flirttikurssi 55+. Kukapa ei tällaista kurssia kaipaisi 😅 Esityksessä oli huumoria ja raastavan totisiakin hetkiä. Yksinäisyyttä eri muodoissa.   

Kävin myös eräässä toisessa kesäteatterinäytöksessä, mutta siitä en tykännyt, enkä aio mainita. Joku muu varmasti tykkää.  Itse huomasin olevani varsinainen tosikko. 

Kesäillat ovat leppoisia ja hellepäivän jälkeen vilvoittaviakin. Kissat viihtyvät ulkohäkissään lekotellen.  Nukkumaan käydessä ulkohäkkiin pääsy  ei enää ole mahdollista ja sen nuo veijarit selvästi muistavat.  Melkoinen houkuttelu on joinain iltoina saada pehmopalleroiset sisään. Kaikenlaisia houkuttelukeinoja on käytetty, mutta ruoka on kuitenkin aina tehokkain 😂

Katse on hämmästynyt, kun luukusta mennään huhuilemaan.  

Ei me haluta vielä sisään! Halutaan olla pihalla vielä vähän aikaa!  Kerrankin samoilla linjoilla ilman paininujakointia. 

Sain pyynnön Hattivatti -sukista.  Varasin kirjastosta tämän kirjan sitä varten. 

Hattivatit (Minttu Wikberg) ovat ainakin tuon värisinä vähän oudon näköiset.  Löysin netistä toisenkin Muumi -ohjekirjan, joka ehkä on vasta ilmestynyt?  Siinä olisi vähän toisenlainen malli. Pitää varmaan vielä metsästää sekin käsiinsä. 

Tässä kirjassa oli kuitenkin muutama muu kiva malli.

Kannessa Muumitalo -sukat (Sonja Nykänen).  Punaiset Äidin rakkaus -sukat (Marita Karlsson).

Muumimamman ruusutarha -sukat (Minttu Wikbergin malli) ja Yksinäinen kalastaja (Sonja Nykänen).

Joulu on jo ovella (Sonja Nykänen) ja Hemulin puutarha (Sonja Nykänen). 

Näistä sukista ja niiden aiheista tulee ensisijaisesti mieleen retket Muumimaahan, kun lapset olivat pieniä.  Etenkin se noidan ansa on jäänyt hyvin mieleen. Siinä mentiin sellaisen tunnelin läpi ja toisessa päässä lojahteli vettä tietyin väliajoin.  Sitä piti sitten väistellä. Minun isäni oli kerran mukana ja käveli tietysti noidan ansaan. Sekös jaksoi naurattaa ja muistuu edelleenkin mieleen silloin tällöin. 

Muistoja riittää, vaikka isän poismenosta on nyt jo reilu vuosi. Aluksi näin unia, joissa hän oli tosi huonokuntoinen, mutta nyt unet ovat muuttuneet ja eheytyneet. Nykyään näen unissani aina ihan entisen isäni, joka kävelee ja touhuaa.  Kerran hän tuli jopa halaamaan minua, mikä oli hyvin poikkeuksellista senkin puoleen, että sellaista ei oikeassa elämässä juurikaan tapahtunut. 

Tänään on ensimmäinen täysi työpäivä sairasloman jälkeen, iltavuoro.  Viime yönä näin ahdistavia työunia, kaikki oli pielessä. Kun olin jo kolmatta tuntia ylitöissä, sain tiukan puhelun jostain ylijohtajalta, että mikä on ongelmana. Tarkoitus oli tiukata, miksi olin niin hidas. Soittaja hämmästyi, kun kiittelin, että joku oikeasti huomasi ja reagoi ylitöihin 🤨

Luulin olevani jo kunnossa, mutta näköjään alitajunta jyllää omiaan. Ehkä tämäkin tästä sujuu. Puolipäivät ovat ainakin sujuneet.

Aurinkoista päivää juuri Sinulle!

Musiikki yhdistää

 Kooste viime viikonlopun Tattoilu -päivästä Haminassa.  Juttu sisältää kännykällä otettuja kuvia ja videonpätkiä, eli niiden laatu ei päätä huimaa. Ehkä saat niistä jotakin osviittaa tapahtuman luonteesta...   Videoissa en halunnut taltioida musiikkia kokonaisuudessaan, vaan olen ottanut pieniä maistiaispätkiä.  Mikäli joku kiinnostuu enemmän, luulen netistä löytyvän parempiakin tallenteita ko esityksistä.  

Säätiedotus lupaili koko päivän sateita ja pilvet olivat tosiaan synkät jo heti saapuessamme kaupunkiin.  Suomen lippu heilui reippaassa tuulessa upeana!  Tattoo Magazine -lehden mukaan maailman suurin Suomen lippu liehuu ympäri vuorokauden satametrisessä suursalossa.   Valtava koko tosiaan pisti silmään jo kaukaa.  

Ehdimme juuri parahiksi kuuntelemaan Kesäpuiston konserttia, jossa oli tuolloin esiintymisvuorossa Trinidad ja Tobagon puolustusvoimien steelpan -orkesteri. Se esiintyi taidokkaasti, eläytyen osittain tuttuihinkin  rytmimusiikin helmiin. 

Steel pan -rummut ovat kehittyneet vanhoista tynnyreistä, joilla soittajat ovat alkaneet lyödä rytmiä. Huomattuaan kolhiintuneiden pintojen soivan eri korkeuksilla eri kohdista pintaa, he kehittivät tynnyreistä lopulta jopa 30 ääntä sisältäviä upeaäänisiä soittimia. 

Hevoset ilmaantuivat keskustorille aina marssishowta ennen, eli kaksi kertaa päivässä.  Kyseessä oli ns. sisäänheittoparaati, jossa kuultiin paraatisoittoakin. Hämmästelin hevosten rauhallisuutta musiikin ja rumpujen paukkeen läheisyydessä.  Showssa oli enemmänkin hevosia paikalla.  

Olimme vuosia sitten orkesterin kanssa esiintymässä ravitapahtumassa.  Hevoset eivät oikein tykänneet kappalevalinnoista, tai sitten meillä oli vääränlainen äänimaailma niiden makuun.  Muutama nousi takajaloilleen ja soitto piti lopettaa ja vaihtaa rakennuksen toiselle puolelle 😂 Mainitsen vielä, että meidät oli siis ihan tilattu paikalle. 

Tällainen Batman -henkinen pukeutumistyyli minulla oli Tattoillessa. 😅 Tässä olen juuri avustajani Robinin kanssa syömässä muikkuja. Robin ei ollut vielä syönyt mitään aamupalaksi. 

Puolustusvoimien paraatikentälle oli koottu kalustonäyttely. 

Huomaatteko, miten aurinkoista?  Vettä satoi aika reippaasti yhden kerran päivän aikana. Auringossa oli suorastaan kuuma ja illemmalla alkoi ilma viilentyä. 

Tapahtumakentällä esiintyi Puolustusvoimien soittokunta.   He istuivat auringossa ja katsojat varjossa. Erittäin hankala tilanne soittajalle, kun aurinko paistaa silmiin.  Itse käytän aina aurinkolaseja vastaavassa tilanteessa. Näillä soittajilla ei ollut kenelläkään aurinkolaseja!  Ehkä ne oli jonkun yleisen järjestyssäännön mukaan kielletty?  

Tässä pieni pätkä Sinitakkien marssia, jota soittokunta  alkoi soittamaan. 

Vietimme päivän kaupungilla kierrellen.  Tattoo -katu oli  täynnä telttoja, joissa  myytiin erilaisia asioita.  Päivän mittaan kaupungin alueella oli muutama ilmaiskonserttikin.  Haminan vanhojen talojen pihat olivat nähtävillä. 

Tattoossa esiintyy aina monia muitakin soittokuntia ja orkestereita, kuin nuo eri puolustusvoimien suurorkesterit. Tänä vuonna oli ainakin erilaisia brass bändejä, maanpuolustussoittokunta, poliisisoittokunta ja kuoroja.   

Tattoo -Klubin  iltaohjelmiin on kuulunut myös muita viihdyttäjiä, kuten Jukka Poika, Jorma Uotinen, Riku Niemi...

 Olin varannut marssishow -liput illan esitykseen, eli klo 19. Esitys kesti 2 tuntia ilman väliaikaa. 

Showpaikkana on Haminan Bastioni, joka on maneesimainen alue, jota ympäröi kolmelta sivulta katsomo.  Alue on katettu sateen varalta, mutta sivut ovat avoimet.  Pitkään istuessa tuli vilu lämpimästä pukeutumisesta huolimatta. 

 Shown ensimmäinen esiintyjä oli Rakuunasoittokunta Lappeenrannasta.  Se edustaa ja vaalii 1600 -luvulla alkaneita ratsuväkiperinteitä.  Areenalla nähtiin myös hevosia. 

Seuraava esiintyjä oli Gebirgsmusikkorps der Bundeswehr Germany, eli Saksa. Baijerista saapuva soittokunta esitteli alppien musiikkia, soittimia ja tanssijoita.  Kaikilla soittokunnilla yhtenä esiintymismuotona oli kuviomarssi. 

Erikoisvieraina nähtiin 2nd Battalion the Royal Regiment of Sccotland Pipes, Drums & Bugles Platoon, Great Britain, iso-Britannia. 

Tämän ryhmän historiassa säkkipillimusiikki on levinnyt ympäri maailmaa. 

Heidän mukanaan saimme myös terveiset Kuningattarelta. 

Laivaston soittokunta, the Navy Band Suomen Turusta on perustettu 1919.  Heidät nähdään vuosittain myös Joulurauhan julistamisen yhteydessä. 

Musiikki oli tässä tapahtumassa varsin merellistä. 

Kaukaisin osallistuja oli The Trinidad and Tobago Defence Force Steel Orchestra, joka tarjoili eksotiikkaa Karibianmereltä. Tässä on maailman ainoa steel -rumpuja soittava sotilassoittokunta.  Mukana oli upeita tanssijoita omilla, ja puujaloilla tanssien. 

Royal Military Band Johan Willem Friso, The Netherlands, Alankomaat. Kuningas Willem Alexanderin oma edustussoittokunta on Alankomaiden ykkösorkesteri. Se vastaa valtiollisten seremonioiden musiikista Hollannissa ja kiertää maailmaa konsertoivana puhallinorkesterina esitellen eurooppalaisen puhallinmusiikin kehityssuuntia 

Ja jälleen Puolustusvoimien varusmiessoittokunta ja kivääriryhmä edustaen asevelvollisuusjärjestelmän taitajia. Puolustusvoimien show band ja jousisoittajat osallistuivat joihinkin muihinkin esityksiin. 

Lopuksi kaikki soittokunnat esiintyivät yhdessä. 

Esitys oli kertakaikkiaan hieno!  Miten monta kertaa olenkaan kiertänyt Tattoilemassa vuosien varrella, enkä ollut tätä isoa esitystä nähnyt kertaakaan.  Nytkin varasin liput vasta vajaata viikkoa aikaisemmin.  Hieman oli vapaita paikkoja  jäänyt myymättömiksikin. 

Tässä sitten ostokseni. PaaPiin söpöä kissatrikoota palanen ja musiikillinen tiskirätti.  Ostin myös uudet sandaalit, joiden myötä  sain ahaa -elämyksen, joka on sittemmin antanut suorastaan toivoa tälle jalka- ja selkäkipuiselle. Minullahan on oikein omien jalkojen mukaan teetetyt pohjalliset kenkiin!  Olen hylännyt ne jo useita vuosia sitten, kun olin mukamas löytänyt hyvänmuotoisia kenkiä, jotka ovat ihan hyviä jaloille.  Nyt, kun olen kävellyt koko kesän melko tasapohjaisilla sandaaleilla ja vasemman nilkan kipuilu on aiheuttanut suorastaan nilkuttamista, muistin nuo pohjalliset. Tottakai se nilkka on kipeä ja jalkojen kivut vaikuttavat tietysti myös selkään, aiheuttaen kipuilua.  Valitsin jalkapohjia tukevat sandaalit alkuperäisen suunnitelmani vastaisesti.  Nyt olen kävellyt sisälläkin kengät jalassa 😅

Pohjallisetkin löytyivät ja työnsin ne pehmeisiin kävelykenkiin, joita  käytän töissä. 

Loma sen kun lähenee. Ei voi mitään 😉

Hyvää lomaa teille, jotka olette lomalla, tai loma on vielä edessäpäin! 

Rakkaudesta musiikkiin

 Äkkiä tänne Frodo, täällä leikataan kangasta!  Varaa oma paikkasi ja lopeta se ryntäily! 

Kissat ovat taas elementissään, kun lattialle on levitetty kangasta 😂

Meillä on 60 -vuonna rakennettu talo, jossa on ollut ovia "ristiin-rastiin". Keittiöstä on mm. ollut 3 ovea pois ja olohuoneeseen on päässyt sekä keittiöstä, että eteisestä.  Kun aikoinaan muutimme tänne ja teimme keittiötä uusiksi, suljimme keittiön ja olohuoneen oven ja jätimme kurkisteluaukon.  Viime vuoden keittiöremontissa tuo viimeinenkin aukko tuli suljettua ja olohuoneeseen näkymä on kovin karu. 

Päätin jo tuolloin, että teen siihen jonkinlaisen taulun. Tein hirveän ison työn, että sain uretaanilevyn muotoutumaan tuohon aukkoon. Saha ja viila heiluivat moneen kertaan, kun aina jostain kohtaa otti kiinni. Levyn ympärille piti mahtua kangasta ja levy pitää kai saada tarvittaessa poistettuakin. 

Tämä on ollut siis yli vuoden projekti... 

Valitsin aluksi tuota olohuoneen verhokankaista jäänyttä perhoskangasta, koska tykkään siitä. Virittelin sen hengettömien neulojen kanssa työn nurjalle puolelle.  Taas homma tyssäsi.  Taulusta ei ollut tulossa sellainen, kuin olin ajatellut.  Lopulta päätin ottaa kankaan pois ja vaihtaa sen täysin valkoiseen. 

Vaihto oli mielestäni oikea.  Taulun aihe nousee paremmin esille tyhjältä taustalta. 

Varastostani löytyi mustaa keinonahkaa, mutta valkoista ei ollut.  Tarkoitus oli tehdä kierrätystaulu, mutta jouduin sittenkin hakemaan kangaskaupasta palan keinonahkaa. Valkoinen on vähän erilaista, sellaista, jota käytetään esim. sellaisten nk. "nahkahousujen" materiaalina. Musta sen sijaan on nk. sisustustarkoitukseen.  Molemmat olivat ihan riittävän hyvä valinta. Leikkasin ensin valkoisesta suorakaiteen muotoisia suikaleita ja sitten mustasta vähän kapeampia ja lyhyempiä suikaleita. 

Merri vielä tarkistaa, tulivatko ne neulat kunnolla kiinni tuolla taulun alla. 

Tauluun tarvitsin myös palapelin palasia.  Näitä tuhersin aika pitkään. Olen säästänyt lasten leluista ylijäämäsäläksi jäänyttä tavaraa, kuten nämä palat, joista osa puuttuu, ollakseen oikea palapeli. 

Kaikki ei todellakaan mene aina kuten Strömsössä!  Alakuvasta varmaan huomaatte, mikä meni aluksi aivan pieleen.....  Nuotithan ovat nyt väärällä puolella palasta.  Aina ei voi onnistua. Ei edes joka kerta! 

En tullut laskeneeksi palojen määrää.  Käytin kaksipuoleista kontaktiliimamuovia, jota on jäänyt muiden askartelujen jäminä.  Mitään ei siis kannata heittää pois 😄

Leikkasin palat tasaisiksi reunoistaan kynsisaksilla, että sain kaikki kolot kohtuullisen siisteiksi. 

Testasin reunojen värjäämistä tussilla punaiseksi ja päädyin värittämään kaikki palat samoin. 

Keinonahkapalasista syntyi siis pianon koskettimet. Ne on liimattu tavallisella askarteluliimalla. Palapelin paloista sommittelin useaan kertaan jotain kuviota, kunnes päädyin tähän.  Palat on kiinnitetty kuumaliimalla. 

Merri on tyytyväinen lopputulokseen, tai sitten se on niin väsynyt odottelemaan taulun valmistumista. Se ehti sentään vetää useammat päiväunoset tuossa pöydällä, kaiken krääsän keskellä. Askartelupöytäni on taas kuin lastattu laiva... 

Se on täytetty! Nimittäin tuo aiemmin näytetty aukko.  Toivon vaan, että kissat eivät ala kovin musikaalisiksi ja testaile pianon koskettimia tai nuotistoa.  Tuossa edessä on tuo kapea taso, jossa jompikumpi käy välillä istumassa. 

Nyt olen taas uutta ja outoa inspiraatiota vailla.  

Ideoita vastaanotetaan.