Palmusunnuntaina kävi sentään 1 virpoja. Lapsonen oli kaiketikin itse tehnyt vitsansa, sillä jännityksen kohottua huippuunsa, hän ei olisi raaskinut luopua vitsasta, saati sitten heilutella sillä ketään kohti. Vasta kun suklaamunia löytyi kaapista, suostui hän vaihtamaan vitsan niihin. Näytti vieläpä hämmästyneeltä, kun niitä oli useampi. Heti vaan isoin auki ja suklaata suuhun (ja kasvoihin, käsiin, paitaan... 😊)
Kun Merri kuuli lapsen ääniä, se päätti "rohkeasti" heti siirtyä sivummalle. Sillä on takana vähän jännittäviä kokemuksia lapsista, oudoista otuksista, joita näkee vain harvoin. Mikäs sitä on ollessa yleensä kahden aikuisen seurassa; harvemmin kuuluu kiljahduksia! Takaa-ajoistahan Merri kyllä tykkää ja niitä harrastetaankin päivittäin. Nyt on lempijuttu se, että juostaan peräkkäin ja Merri säntää suorinta tietä lentävälle matolle. Lentoon se ei enää halua, vaan heittäytyy heti kyljelleen odottamaan möyhennystä. Mitä rankempi möyhennys, sitä kovempi kehräys.
Asiaan. Tämä lapsukainen halusi kokeilla Merrin putkilelua. Melkein kokonaan pääsi sisään, kunnes huomasi, että ei ehkä pääsekään enää ulos! Siitä tuli vähän paniikkia. Putkea piti kuitenkin kokeilla useita kertoja. 😁
Merri katseli riittävän etäisyyden päästä tapahtumia. Välillä se katosi täysin omiin oloihinsa.
Kun talossa on vieraita, alkaa joku aina väkerrellä tämän kuution parissa.
Saimme alkuvuodesta tuliaisiksi tällaisen niksilaatikon. Palikoista piti saada kasattua kuutio.
Kasasin sitä useamman kerran, kunnes, vahingossa, löytyi oikea tapa ja sain kuution kasaan.
Hajotin sen uudelleen, että muutkin pääsevät yrittämään. Ohjeetkin toki ovat olemassa, mutta ei niitä saa katsoa!
Osaset lojuivat keittiön pöydällä uskomattoman kauan. Vähän väliä joku yritti niitä kasaan ilman tulosta. En saanut niitä kasaan enää minäkään, vaikka se oli jo kerran onnistunut.
Lopulta homma onnistui ja kuutio on kasassa!
Huvittavinta on, että meillä kävi äskettäin vieras, joka istui vajaa 10 minuttia palikoiden kanssa ja sai kuution kasaan. Joillain vain on taito hyppysissä ja hahmotuskyky tallella, ei voi muuta sanoa.
Toisaalta useammalle on jo käynyt niin, että menee ensin helpolla kasaan ja toista kertaa ei millään.
Ihanaa katsella näitä krookuksia, jotka nousevat ensi kertaa maan pinnalle. Tietysti ne ovat nyt väärässä paikassa, kun en osannut syksyllä suunnitella paikkaa oikein. Täytyy siirtää ne kukinnan loputtua johonkin muualle. Tähän haluaisin laittaa useamman pienen kasvilavan.
Tänä vuonna en aio kasata lavaa 30 cm:n palikoista, kuten viime vuonna näytöstyylisesti tein. Nyt voin jo myötää, että se oli vähän huono idea, vaikka kestikin viime kesän ja ajoi asiansa.
Laitoin jotain muitakin sipuleita, mutta mitä ja mihin?? Ken tietää. 😊
Mukavaa jännitystä seurailla mistä ilmestyvät. Ensi syksynä laitan kyllä lisää sipuleita. Juuri tällaisia, jotka voivat putkahtaa vaikka nurmikolle.