Syksyn hämäryydessä ja pimeydessä on jännittävää osallistua taas taidetapahtumaan metsikössä. Vesisateesta huolimatta väkeä oli aika paljon liikkeellä.
Taidetapahtuma on järjestetty kuulemma useampana vuonna. Meille se tuli tutuksi vasta viime vuonna. Tänä vuonna houkutteli mennä, vaikka satoikin. Pikkutyttökin oli mukana perheineen.
Moottorisahalla tehdyt patsaat olivat hämäryydessä jännittäviä. Tyttösellä oli taskulamppu, eikä pelottanut ollenkaan. Hänestä oli jännittävää myös seurata noita nuolia, joilla ohjattiin kulkemaan poluilla eteen päin.
Aina vähän matkan päässä oli erilaisia taidejuttuja, kuten saksofonisoittoa, huilunsoittoa, rummutusta, vaskisoittimia, tanssijoita, runonlausujia... Parasta olivat kuitenkin patsaat ja nuolet. 3 -vuotias jaksoi hyvin kulkea koko pitkän reitin.
Tätä apinaa en muista ennen nähneeni arboretumissa.
Pimeydessä antoivat valoa erilaiset lyhdyt ja tulet.
Merrillä oli jännitystä ihan kotikulmilla. Se pääsi kävelemään läheisen joen rantaan. Laituri ei sitä pelottanut.
Kalojako teki mieli, kun kieli jäi lipomaan suupieliä.
Viime yönä näin pitkän unen siitä, kuinka äitini vanhan kioskin kulmilla juttelin jonkun kanssa. Näin ilveksen napanneen koiran suuhunsa ja jolkottavan ohitse. Hetken päästä se yritti toista, pienempää koiraa ihan lähellä ja yritin hätistää sitä pois. Ilves puri minua käsivarteen ja pohkeeseen. Tuli isot mustelmat, mutta ei verta.
Pari yötä sitten olin töissä, menossa asiakaskäynnille. Minulla oli iso reppu selässä ja olin tietenkin myöhässä. Rappukäytävässä oli ihmisiä ja kävi ilmi, että talossa oli remontti. Raput oli korvattu tikapuilla. Minua pelotti kamalasti, mutta lähdin kiipeämään epävakaita tikkaita pitkin ylöspäin. Puolessa välissä oli edellinen kulkija pysähtyneenä. Hän meni avuliaasti tikkaiden alapuolelle käsillä roikkuen. Olen joskus ennenkin nähnyt unta kerrostalojen rappukäytävistä, joista portaat ovat poissa.
Jotkut unet jäävät pitkäksi aikaa mieleen, jotkut vain hetkeksi ja joitain ei muista aamulla enää ollenkaan. Näen aina unia, vaikka ottaisin vain pienet päivätorkut (joita olenkin viime aikoina ottanut tiheästi). Aika väsynyt olo, jos vielä 2 tai 3 tunnin jälkeenkin tuntuu vaikealta herätä. Ehkä valmistaudun olemaan seuraavassa elämässäni kissa, joka nukkuu kellon ympäri ilman sen kummempia ihmettelyjä.
